En tiedä, haluanko miestä

Täydellinen elämä on ansa. Onneksi itsellä ei ole ollut sitä ongelmaa. Lapsenteko oli helppoa, koska kaikki oli onnellisempaa siitä missä olin. 
 

Lapsen syntymä on yleensä elämän onnellisin ja paras juttu. Ainakin sen pari vuotta. Joten suosittelen. Sitten itsellisesti lapsi, jos kumppania ei löydy. 

Adoptoi se tenava

Ap, voit käyttää koko elämäsi tuollaiseen jauhamiseen ja pyörittelemiseen. Tiedän ihmisiä, jotka ovat käyttäneet. Astu rohkeammin kohti elämää ja katso mitä tapahtuu! Tee äläkä filosofoi!

Miehet haluaa naiselta kahta asiaa. Miehet haluaa työntää kaluaan naiseen ja miehet haluaa naisesta siivoojan. Ei sun kannata haluta miestä..

Vierailija kirjoitti:

Lapsen syntymä on yleensä elämän onnellisin ja paras juttu. Ainakin sen pari vuotta. Joten suosittelen. Sitten itsellisesti lapsi, jos kumppania ei löydy. 

Et ole koliikkia ja huonosti ja vähän nukkuvaa ja tyytymätöntä taaperoa sitten kokenut?

Vierailija kirjoitti:

Adoptoi se tenava

Yksin ei voi oikein adoptoida. Itsellisesti lapsen tekeminen on ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen syntymä on yleensä elämän onnellisin ja paras juttu. Ainakin sen pari vuotta. Joten suosittelen. Sitten itsellisesti lapsi, jos kumppania ei löydy. 

Joo mä uskon kyllä 

Tällä hetkellä sisarusten lapset on tärkeintä mitä mun elämässä on <3 

En osaisi edes kuvitella tunteita omaa lasta kohtaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen syntymä on yleensä elämän onnellisin ja paras juttu. Ainakin sen pari vuotta. Joten suosittelen. Sitten itsellisesti lapsi, jos kumppania ei löydy. 

Et ole koliikkia ja huonosti ja vähän nukkuvaa ja tyytymätöntä taaperoa sitten kokenut?

Olen ne kaikki. Lisäksi pitkäaikaissairaus ja monta isoa leikkausta. Siltikin elämän onnellisin asia. Mikään muu ei korvaa omaa lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen syntymä on yleensä elämän onnellisin ja paras juttu. Ainakin sen pari vuotta. Joten suosittelen. Sitten itsellisesti lapsi, jos kumppania ei löydy. 

Joo mä uskon kyllä 

Tällä hetkellä sisarusten lapset on tärkeintä mitä mun elämässä on <3 

En osaisi edes kuvitella tunteita omaa lasta kohtaan 

Se on jopa pelottavaa rakastaa jotain niin paljon. Itse mietin sitä, että jos jotain pahaa olisi tapahtunut lapselle, en olisi ehkä kestänyt sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, voit käyttää koko elämäsi tuollaiseen jauhamiseen ja pyörittelemiseen. Tiedän ihmisiä, jotka ovat käyttäneet. Astu rohkeammin kohti elämää ja katso mitä tapahtuu! Tee äläkä filosofoi!

Kivoja sanoja, mutta mitä tää nyt sitten käytännössä tarkoittaa? 
Mä oon tehnyt töitä, vietän aikaa perheen kanssa, harrastan, nään ystäviä, opiskelen tällä hetkellä mun unelmatyöhön ja oon tehnyt jopa aloitteita niiden miesten suhteen 

Ei se poista surua siitä, että tulee ehkä jäämään yksin, tai pohdintaa siitä, uskaltaako alkaa itseelliseksi äidiksi 

Jätä se sika! Eiku.. 

Vierailija kirjoitti:

Miehet haluaa naiselta kahta asiaa. Miehet haluaa työntää kaluaan naiseen ja miehet haluaa naisesta siivoojan. Ei sun kannata haluta miestä..

Se, että juuri sinä olet valinnut tuollaisia miehiä, ei tarkoita sitä, etteikö muunkinlaisia olisi.

Mä haluaisin miehen mutta en lapsia. Mutta ei se haluamalla tule enkä usko mihinkään väkisin etsimiseen. Tulee jos tulee ja tää on asia jossa haluan uskoa et asiat menee niin kuin niiden pitää mennä :) Elämässä on onneksi paljon kaikkea muutakin ihanaa kun uskaltaa avata silmät. N34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen syntymä on yleensä elämän onnellisin ja paras juttu. Ainakin sen pari vuotta. Joten suosittelen. Sitten itsellisesti lapsi, jos kumppania ei löydy. 

Et ole koliikkia ja huonosti ja vähän nukkuvaa ja tyytymätöntä taaperoa sitten kokenut?

Olen ne kaikki. Lisäksi pitkäaikaissairaus ja monta isoa leikkausta. Siltikin elämän onnellisin asia. Mikään muu ei korvaa omaa lasta. 

Mun mielestä kouluikäinen lapsi on paljon ihanampi, sillä en ole vauvaihminen ja 2-10 minuutin välein hälyttävä nahkavekkari on kyllä jokaiselle muullekin ihan liikaa.

> "Toisaalta tiedän, että jos vielä rakastun, kaikki ajatukset pienistä vioista unohtuisivat. Mutta tavallaan tuntuu surulliselta se ajatus, jos taas rakastuu, eikä saa vastakaikua. Surullista, ettei tämä ”sinkkuuden valinta” ole oikeasti mikään feministinen itsenäisen naisen valinta, vaan se on vaan valinta huonon ja huonomman väliltä "

Tuosta itsekin toivottavasti ymmärrät, ettet ole se ultimaattinen saalis jokaiselle miehelle. Onko joku väittänyt, että hyvän (= itselle sopivan ja kelpaavan) kumppanin löytyminen olisi helppoa kaikille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, voit käyttää koko elämäsi tuollaiseen jauhamiseen ja pyörittelemiseen. Tiedän ihmisiä, jotka ovat käyttäneet. Astu rohkeammin kohti elämää ja katso mitä tapahtuu! Tee äläkä filosofoi!

Kivoja sanoja, mutta mitä tää nyt sitten käytännössä tarkoittaa? 
Mä oon tehnyt töitä, vietän aikaa perheen kanssa, harrastan, nään ystäviä, opiskelen tällä hetkellä mun unelmatyöhön ja oon tehnyt jopa aloitteita niiden miesten suhteen 

Ei se poista surua siitä, että tulee ehkä jäämään yksin, tai pohdintaa siitä, uskaltaako alkaa itseelliseksi äidiksi 

Kyllä sä uskallat. Minusta raha oli aika tärkeää, kun olin yksin lapsen kanssa. Kannattaa säästää tai muuten turvata talous ainakin siihen pari vuotta, että saa olla rauhassa lapsen kanssa. Rahalla voi ostaa myös hoitoapua ja siivousapua. Verkosto on tärkeää myös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet haluaa naiselta kahta asiaa. Miehet haluaa työntää kaluaan naiseen ja miehet haluaa naisesta siivoojan. Ei sun kannata haluta miestä..

Se, että juuri sinä olet valinnut tuollaisia miehiä, ei tarkoita sitä, etteikö muunkinlaisia olisi.

No shit sherlock. Kerrotko vielä, mistä niitä löytyy 100% varmuudella, että ei tarvitse pelata venäläistä rulettia. Et tiedä? 

Niinpä. 

Jos epäröit miehen hankintaa, älä hanki. Turvallisempi valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen syntymä on yleensä elämän onnellisin ja paras juttu. Ainakin sen pari vuotta. Joten suosittelen. Sitten itsellisesti lapsi, jos kumppania ei löydy. 

Et ole koliikkia ja huonosti ja vähän nukkuvaa ja tyytymätöntä taaperoa sitten kokenut?

Olen ne kaikki. Lisäksi pitkäaikaissairaus ja monta isoa leikkausta. Siltikin elämän onnellisin asia. Mikään muu ei korvaa omaa lasta. 

Mun mielestä kouluikäinen lapsi on paljon ihanampi, sillä en ole vauvaihminen ja 2-10 minuutin välein hälyttävä nahkavekkari on kyllä jokaiselle muullekin ihan liikaa.

Lapsi on ihana kaikissa ikävaiheissa. Paitsi ei ehkä uhmaiässä ja murrosiässä. Olin tosi onnellinen aina, kun lapsi oppi jotain uutta maailmasta. Harmi, etten voinut jakaa sitä kenenkään kanssa. Mutta sitten ehkä en olisi ollut niin onnellinen niistä asioista.