En tiedä, haluanko miestä

Vierailija kirjoitti:

> "Toisaalta tiedän, että jos vielä rakastun, kaikki ajatukset pienistä vioista unohtuisivat. Mutta tavallaan tuntuu surulliselta se ajatus, jos taas rakastuu, eikä saa vastakaikua. Surullista, ettei tämä ”sinkkuuden valinta” ole oikeasti mikään feministinen itsenäisen naisen valinta, vaan se on vaan valinta huonon ja huonomman väliltä "

Tuosta itsekin toivottavasti ymmärrät, ettet ole se ultimaattinen saalis jokaiselle miehelle. Onko joku väittänyt, että hyvän (= itselle sopivan ja kelpaavan) kumppanin löytyminen olisi helppoa kaikille?

Mitä sä horiset? Ap ymmärtää erittäin hyvin, että hänen kriteerinsä voivat rajoittaa sopivan kumppanin löytämistä, mutta miksi kenenkään pitäisi tyytyä? 

Todennäköisesti, tilastojen valossa mies sitä paitsi pilaisi apn hyvän elämän. Kukaan järkevä ota sitä riskiä. 

Aika miettiä lättäpillutaktiikkaa jos ajatus miehestä ei enää kiinnosta, muutama julkkisnainenkin kääntyi uskossa heterosta lesbo...no se on sinun oma päätös.

Miehet  ovst menneet piiloon naisia. Ei elämäänne enää miehet ilmesty, pitää kaivaa syvältä ja hartaasti, että löydätte muuta kuin pillunkeräilijöitä.

Vierailija kirjoitti:

> "Toisaalta tiedän, että jos vielä rakastun, kaikki ajatukset pienistä vioista unohtuisivat. Mutta tavallaan tuntuu surulliselta se ajatus, jos taas rakastuu, eikä saa vastakaikua. Surullista, ettei tämä ”sinkkuuden valinta” ole oikeasti mikään feministinen itsenäisen naisen valinta, vaan se on vaan valinta huonon ja huonomman väliltä "

Tuosta itsekin toivottavasti ymmärrät, ettet ole se ultimaattinen saalis jokaiselle miehelle. Onko joku väittänyt, että hyvän (= itselle sopivan ja kelpaavan) kumppanin löytyminen olisi helppoa kaikille?

No en kai mä sanonutkaan, että olisin? 

Toisaalta, mulla on itselläni ne kaikki piirteet, mitä puolisolta toivoisin. Mutta tiedostan myös, että miehet etsivät naisissa eri asioita, kuin naiset miehissä 

Ap rakas, jos olet nyt tyytyväinen elämääsi, älä_pilaa_sitä yhdenkään miehen takia. Hanki lapsi yksin. Sulla on jo turvaverkot kunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Miehet  ovst menneet piiloon naisia. Ei elämäänne enää miehet ilmesty, pitää kaivaa syvältä ja hartaasti, että löydätte muuta kuin pillunkeräilijöitä.

Ei voisi vähempää kiinnostaa kaivaa ketään mistään. Miksi pitäisi? Pysykööt aivan rauhassa mutakuopissaan rypemässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet haluaa naiselta kahta asiaa. Miehet haluaa työntää kaluaan naiseen ja miehet haluaa naisesta siivoojan. Ei sun kannata haluta miestä..

Se, että juuri sinä olet valinnut tuollaisia miehiä, ei tarkoita sitä, etteikö muunkinlaisia olisi.

No shit sherlock. Kerrotko vielä, mistä niitä löytyy 100% varmuudella, että ei tarvitse pelata venäläistä rulettia. Et tiedä? 

 

Niinpä. 

Minkä minä sille voin, että tunnet vetoa vain pelimiehiin. Muunlaisia miehiä on Suomi pullollaan, mutta ethän sinä heitä huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap rakas, jos olet nyt tyytyväinen elämääsi, älä_pilaa_sitä yhdenkään miehen takia. Hanki lapsi yksin. Sulla on jo turvaverkot kunnossa. 

Yksin, eli heität arpaa siemenvarastosta, varo että et saa psyköpaatin mälliä kun keinosiemennät itsesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen syntymä on yleensä elämän onnellisin ja paras juttu. Ainakin sen pari vuotta. Joten suosittelen. Sitten itsellisesti lapsi, jos kumppania ei löydy. 

Et ole koliikkia ja huonosti ja vähän nukkuvaa ja tyytymätöntä taaperoa sitten kokenut?

Olen ne kaikki. Lisäksi pitkäaikaissairaus ja monta isoa leikkausta. Siltikin elämän onnellisin asia. Mikään muu ei korvaa omaa lasta. 

Mun mielestä kouluikäinen lapsi on paljon ihanampi, sillä en ole vauvaihminen ja 2-10 minuutin välein hälyttävä nahkavekkari on kyllä jokaiselle muullekin ihan liikaa.

Lapsi on ihana kaikissa ikävaiheissa. Paitsi ei ehkä uhmaiässä ja murrosiässä. Olin tosi onnellinen aina, kun lapsi oppi jotain uutta maailmasta. Harmi, etten voinut jakaa sitä kenenkään kanssa. Mutta sitten ehkä en olisi ollut niin onnellinen niistä asioista. 

Et siis ole kokenut sellaisia 100+ herätyksen seitsemän tunnin yöunia puoli vuotta putkeen? Se on puhdasta kidutusta, olin niin väsynyt, että unohdin monta kertaa jopa oman nimeni.

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin miehen mutta en lapsia. Mutta ei se haluamalla tule enkä usko mihinkään väkisin etsimiseen. Tulee jos tulee ja tää on asia jossa haluan uskoa et asiat menee niin kuin niiden pitää mennä :) Elämässä on onneksi paljon kaikkea muutakin ihanaa kun uskaltaa avata silmät. N34

Noh, miehen voi toki saada vaikka 90-vuotiaana (oikeesti, ”nuoret” vanhusparit on niin söpöjä), mutta perheen perustamisessa pitäisi se mies joko löytää, tai sitten tehdä valinnan, että elää yksin 

Hei mies! Sovitaanko, että jos ap on kiinnostunut juuri susta, hän lähettää sulle hakemuksen paikasta ilmaiseksi kodin- ja lastenhoitajaksi ja se ksinukeksi? Ennen sitä hänen haluamisensa ei kuulu sulle millään tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen syntymä on yleensä elämän onnellisin ja paras juttu. Ainakin sen pari vuotta. Joten suosittelen. Sitten itsellisesti lapsi, jos kumppania ei löydy. 

Et ole koliikkia ja huonosti ja vähän nukkuvaa ja tyytymätöntä taaperoa sitten kokenut?

Olen ne kaikki. Lisäksi pitkäaikaissairaus ja monta isoa leikkausta. Siltikin elämän onnellisin asia. Mikään muu ei korvaa omaa lasta. 

Mun mielestä kouluikäinen lapsi on paljon ihanampi, sillä en ole vauvaihminen ja 2-10 minuutin välein hälyttävä nahkavekkari on kyllä jokaiselle muullekin ihan liikaa.

Lapsi on ihana kaikissa ikävaiheissa. Paitsi ei ehkä uhmaiässä ja murrosiässä. Olin tosi onnellinen aina, kun lapsi oppi jotain uutta maailmasta. Harmi, etten voinut jakaa sitä kenenkään kanssa. Mutta sitten ehkä en olisi ollut niin onnellinen niistä asioista. 

Et siis ole kokenut sellaisia 100+ herätyksen seitsemän tunnin yöunia puoli vuotta putkeen? Se on puhdasta kidutusta, olin niin väsynyt, että unohdin monta kertaa jopa oman nimeni.

Miksi täällä nyt tapellaan siitä, onko koliikkivauva rakas vai itse saatana? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap rakas, jos olet nyt tyytyväinen elämääsi, älä_pilaa_sitä yhdenkään miehen takia. Hanki lapsi yksin. Sulla on jo turvaverkot kunnossa. 

Yksin, eli heität arpaa siemenvarastosta, varo että et saa psyköpaatin mälliä kun keinosiemennät itsesi.

Höpsistä. Ap käy tietenkin valitsemassa laadukkaalla klinikalla laadukkaan isän lapselleen. Tukehdu siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen syntymä on yleensä elämän onnellisin ja paras juttu. Ainakin sen pari vuotta. Joten suosittelen. Sitten itsellisesti lapsi, jos kumppania ei löydy. 

Et ole koliikkia ja huonosti ja vähän nukkuvaa ja tyytymätöntä taaperoa sitten kokenut?

Olen ne kaikki. Lisäksi pitkäaikaissairaus ja monta isoa leikkausta. Siltikin elämän onnellisin asia. Mikään muu ei korvaa omaa lasta. 

Mun mielestä kouluikäinen lapsi on paljon ihanampi, sillä en ole vauvaihminen ja 2-10 minuutin välein hälyttävä nahkavekkari on kyllä jokaiselle muullekin ihan liikaa.

Lapsi on ihana kaikissa ikävaiheissa. Paitsi ei ehkä uhmaiässä ja murrosiässä. Olin tosi onnellinen aina, kun lapsi oppi jotain uutta maailmasta. Harmi, etten voinut jakaa sitä kenenkään kanssa. Mutta sitten ehkä en olisi ollut niin onnellinen niistä asioista. 

Et siis ole kokenut sellaisia 100+ herätyksen seitsemän tunnin yöunia puoli vuotta putkeen? Se on puhdasta kidutusta, olin niin väsynyt, että unohdin monta kertaa jopa oman nimeni.

No joo. Olenhan minä. Muutaman kerran olen nukahtanut olohuoneen lattialle, kun olen leikkinyt lapsen kanssa. On se raskasta myös. 
Sairastelut on myös olleet pahoja. Yksinäinen vanhempi ei voi olla niin kipeä, ettei pääse sängystä ylös. Tai voi, jos on varaa palkata sairaanhoitaja. Nykyään flunssassa olokin on mukiinmenevää, kun voi levätä vain muutaman päivän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin miehen mutta en lapsia. Mutta ei se haluamalla tule enkä usko mihinkään väkisin etsimiseen. Tulee jos tulee ja tää on asia jossa haluan uskoa et asiat menee niin kuin niiden pitää mennä :) Elämässä on onneksi paljon kaikkea muutakin ihanaa kun uskaltaa avata silmät. N34

Noh, miehen voi toki saada vaikka 90-vuotiaana (oikeesti, ”nuoret” vanhusparit on niin söpöjä), mutta perheen perustamisessa pitäisi se mies joko löytää, tai sitten tehdä valinnan, että elää yksin 

Tai sitten voi ryhtyä itselliseksi vanhemmaksi (olikohan tää oikea termi :D).

Luonto on tarkoittanut lapselle kaksi vanhempaa. Ihan senkin takia, jos toiselle tapahtuu jotain, niin toinen on vielä jäljellä. Tätä kannattaa miettiä. Yksin on usein veitsen terällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet haluaa naiselta kahta asiaa. Miehet haluaa työntää kaluaan naiseen ja miehet haluaa naisesta siivoojan. Ei sun kannata haluta miestä..

Se, että juuri sinä olet valinnut tuollaisia miehiä, ei tarkoita sitä, etteikö muunkinlaisia olisi.

No shit sherlock. Kerrotko vielä, mistä niitä löytyy 100% varmuudella, että ei tarvitse pelata venäläistä rulettia. Et tiedä? 

 

Niinpä. 

Minkä minä sille voin, että tunnet vetoa vain pelimiehiin. Muunlaisia miehiä on Suomi pullollaan, mutta ethän sinä heitä huomaa.

Ai mun aviomies pelimies?

🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣

Taidat kuule projisoida 😂

Minä haluan. Ja usein.

M42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen syntymä on yleensä elämän onnellisin ja paras juttu. Ainakin sen pari vuotta. Joten suosittelen. Sitten itsellisesti lapsi, jos kumppania ei löydy. 

Et ole koliikkia ja huonosti ja vähän nukkuvaa ja tyytymätöntä taaperoa sitten kokenut?

Olen ne kaikki. Lisäksi pitkäaikaissairaus ja monta isoa leikkausta. Siltikin elämän onnellisin asia. Mikään muu ei korvaa omaa lasta. 

Mun mielestä kouluikäinen lapsi on paljon ihanampi, sillä en ole vauvaihminen ja 2-10 minuutin välein hälyttävä nahkavekkari on kyllä jokaiselle muullekin ihan liikaa.

Lapsi on ihana kaikissa ikävaiheissa. Paitsi ei ehkä uhmaiässä ja murrosiässä. Olin tosi onnellinen aina, kun lapsi oppi jotain uutta maailmasta. Harmi, etten voinut jakaa sitä kenenkään kanssa. Mutta sitten ehkä en olisi ollut niin onnellinen niistä asioista. 

Et siis ole kokenut sellaisia 100+ herätyksen seitsemän tunnin yöunia puoli vuotta putkeen? Se on puhdasta kidutusta, olin niin väsynyt, että unohdin monta kertaa jopa oman nimeni.

No joo. Olenhan minä. Muutaman kerran olen nukahtanut olohuoneen lattialle, kun olen leikkinyt lapsen kanssa. On se raskasta myös. 
Sairastelut on myös olleet pahoja. Yksinäinen vanhempi ei voi olla niin kipeä, ettei pääse sängystä ylös. Tai voi, jos on varaa palkata sairaanhoitaja. Nykyään flunssassa olokin on mukiinmenevää, kun voi levätä vain muutaman päivän. 

Itseä pelotti ajatus pitkäaikaisesta sairaudesta, jos ei pystyisi syövän tai muun takia huolehtimaan lapsesta. Mutta Suomessa on toimiva sosiaaliverkosto kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet haluaa naiselta kahta asiaa. Miehet haluaa työntää kaluaan naiseen ja miehet haluaa naisesta siivoojan. Ei sun kannata haluta miestä..

Se, että juuri sinä olet valinnut tuollaisia miehiä, ei tarkoita sitä, etteikö muunkinlaisia olisi.

No shit sherlock. Kerrotko vielä, mistä niitä löytyy 100% varmuudella, että ei tarvitse pelata venäläistä rulettia. Et tiedä? 

 

Niinpä. 

Minkä minä sille voin, että tunnet vetoa vain pelimiehiin. Muunlaisia miehiä on Suomi pullollaan, mutta ethän sinä heitä huomaa.

Ai mun aviomies pelimies?

 

🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣

 

Taidat kuule projisoida 😂

Itsehän sinä olet paskan miehesi valinnut.