Nuoret naiset vihaavat nykyään Carrie Bradshaw'ta.

Vierailija kirjoitti:

New Yorkissa se deittailu ja sosiaalinen elämä vain kuuluu kulttuuriin. Jos haluaa olla oman alansa huipulla, niin täytyy olla jokin asema. Kyllähän niihin piireihin ja työmahdollisuuksiin on helpompi päästä kiinni jos löytää kumppanin, joka on maineikkaasta suvusta tai muuten meritoitunut. Millään baaritöillä ei oikein makseta asuntoakaan. Ei tuossa sarjassa ole kyse vain miesten jahtaamisesta. Oli siinä jotain totuuttakin kyseisen kaupungin elämästä. 

Mielestäni New York on kiehtova kaupunki ja se olikin tuossa sarjassa parasta. Jos vertaa esimerkiksi Frendeihin, jossa kaikki tapahtumat sijoittuvat kämppään tai kahvilaan, niin olihan tuossa selvästi rakkautta New Yorkia kohtaan.

Nähtävästi nuoret naiset eivät enää vietä ns. Tyttöjen iltoja eivätkä käy brunsseilla kaupunkien keskustojen ravintoloissakaan...

Ei se meno ja keskustelun aiheet ole siitä miksikään muuttunut.

Ou, you look lovely, dear friend 🥰

Jotenkin tulee aina pyöräyteltyä silmiä näille joillekkin vastauksille. Varsinkin sellaisille, jossa ollaan "jos hahmo olisi tehnyt näin ja näin, ei mitään ongelmia olisi ollut!"

Joo, jos hahmot sarjoissa olisi fiksuja ja järkeviä, niin mitään ei koskaan tapahtuisi ja kaikki olisi samaa harmaata menoa. Nimenomaan hahmot kirjoitetaan tekemään vääriä päätöksiä ja tekoja sen takia, että tulisi jotain konliktia ja että hahmot myös olisivat jotenkuten realistisia, eli eivät aina juuri siinä tilanteessa kykene valitsemaan sitä oikeaa ja täydellistä päätöstä. Tottakai näilläkin on rajansa.

Miehille oli jotain luotaantyötävää ja pidetty kovin viehättävänä.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tulee aina pyöräyteltyä silmiä näille joillekkin vastauksille. Varsinkin sellaisille, jossa ollaan "jos hahmo olisi tehnyt näin ja näin, ei mitään ongelmia olisi ollut!"

Joo, jos hahmot sarjoissa olisi fiksuja ja järkeviä, niin mitään ei koskaan tapahtuisi ja kaikki olisi samaa harmaata menoa. Nimenomaan hahmot kirjoitetaan tekemään vääriä päätöksiä ja tekoja sen takia, että tulisi jotain konliktia ja että hahmot myös olisivat jotenkuten realistisia, eli eivät aina juuri siinä tilanteessa kykene valitsemaan sitä oikeaa ja täydellistä päätöstä. Tottakai näilläkin on rajansa.

Samaa mieltä. Ja osa kommenttinsa lähettäjistä suu vaahdossa analysoi sarjaa ja hahmoja kuin sarja olisi dokumentti  3-kymppisten naisten elämästä 2000-luvun alun New Yorkissa.

Ohoh eikä. Sarja on aikansa tuote. Mitä muuta tähän voi sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään sarjoja tehdä siksi että niihin hahmoihin pitäisi jokaisen katsojan jotenkin samaistua. Sarjojen henkilöt on fiktiivisiä hahmoja ja juonenkäänteet kertovat juuri sen hahmon tarinan, eikä mitään koko maailman naisten tarinaa. Carrie oli sellainen kuin oli. Sarjassa ärsytti lähinnä materialismi ja elokuvat olivat lähinnä luksustuotteiden mainosta. Muutenhan tarina oli ystävyydestä ja pariutumisen hankaluudesta jonka jokainen useampaa treffaillut tunnistaa.

Niin, ihmettelen miksi päähenkilön odotetaan olevan roolimalli.

Sinkkuelämässä hienoa on juuri se, että sen voi katsoa monesta näkökulmasta, tyttönelikon, sarjassa nähtyjen miesten, tai omien törmäilyjen, ja tälle voi nauraa.

Sarja lähti tyttöjen ajatuksesta, miten valtasuhteet 30 v täytettyä kääntyy miesten eduksi (kun nuoret miehet oli juosseet naisten perässä aivan heidän armoillaan) ja voisiko nainenkin elää kuin mies. Carrie ja Charlotte toivoivat löytävänsä rakkautta, ja heille uusi asetelma tuotti ehkä eniten haasteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tulee aina pyöräyteltyä silmiä näille joillekkin vastauksille. Varsinkin sellaisille, jossa ollaan "jos hahmo olisi tehnyt näin ja näin, ei mitään ongelmia olisi ollut!"

Joo, jos hahmot sarjoissa olisi fiksuja ja järkeviä, niin mitään ei koskaan tapahtuisi ja kaikki olisi samaa harmaata menoa. Nimenomaan hahmot kirjoitetaan tekemään vääriä päätöksiä ja tekoja sen takia, että tulisi jotain konliktia ja että hahmot myös olisivat jotenkuten realistisia, eli eivät aina juuri siinä tilanteessa kykene valitsemaan sitä oikeaa ja täydellistä päätöstä. Tottakai näilläkin on rajansa.

Samaa mieltä. Ja osa kommenttinsa lähettäjistä suu vaahdossa analysoi sarjaa ja hahmoja kuin sarja olisi dokumentti  3-kymppisten naisten elämästä 2000-luvun alun New Yorkissa.

Juu, olisi tullut paljon kivempi jakso jos Carrie ei vainoharhoissaan olisi avannut sen kivan miehen muistoboxia, mistä jäi kiinni itse teossa ja jossa mies parka oli säilyttänyt lapsuuden rakkaita muistojaan.

Oltaisiin voitu samaistua, kun eihän me koskaan olla mitään stalkattu, tai muutenkaan liialti udeltu seurustelukandidaattien asoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yksi lempisarjoistani, ja ärsyttää sen kritisoiminen. Tämä koko sarja oli todella uraauurtava ja moni nykyajan sarja on sille paljon velkaa.

Samaa mieltä. Nykyajan nuorilla naisilla ei taida olla mitään käsitystä historiasta eikä siitä mikä naisen rooli oli aiemmin tai miten naiset esitettiin mediassa ennen Carrieta. Se mikä sarjassa oli oikeasti uraauurtavaa  oli se että myös naisilla oli oikeus seksuaaliseen vapauteen ja seksistä nauttimiseen, ja oli oikeus kokeilla mistä itse pitää, ja vieläpä kevyesti, ilman että siitä seurasi suuri tragedia. Nykyään kai se otetaan itsestään selvänä eikä tajuta minkälaista elämä oli vielä muutama vuosikymmen sitten. Meille jotka olimme silloin nuoria sarja oli jotain mitä emme olleet koskaan nähneet. En ollut koskaan nähnyt naisia jotka käyttäytyivät sillä tavalla ilman että heidät leimattiin tietynlaisen työn tekijöiksi.

90-luvulla nuorten seksuaalinen käyttäytyminen oli paljon villimpää kuin nykyään.

Samoin 70- ja 90-luvuilla. Nykynuoret ovat varsin hillittyjä seksin ja päihteiden suhteen. Jokainen sukupolvi tietysti kuvittelee keksineensä seksin.

Z-sukupolvi harrastaa seksiä vähemmän kuin vanhempansa. Kiitos älylaitteiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

New Yorkissa se deittailu ja sosiaalinen elämä vain kuuluu kulttuuriin. Jos haluaa olla oman alansa huipulla, niin täytyy olla jokin asema. Kyllähän niihin piireihin ja työmahdollisuuksiin on helpompi päästä kiinni jos löytää kumppanin, joka on maineikkaasta suvusta tai muuten meritoitunut. Millään baaritöillä ei oikein makseta asuntoakaan. Ei tuossa sarjassa ole kyse vain miesten jahtaamisesta. Oli siinä jotain totuuttakin kyseisen kaupungin elämästä. 

Mielestäni New York on kiehtova kaupunki ja se olikin tuossa sarjassa parasta. Jos vertaa esimerkiksi Frendeihin, jossa kaikki tapahtumat sijoittuvat kämppään tai kahvilaan, niin olihan tuossa selvästi rakkautta New Yorkia kohtaan.

Ehdottomasti parempi New York sarja kuin Frendit. Mutta huonompi kuin esimerkiksi Broad City.

Vierailija kirjoitti:

Näin miehen näkökulmasta (vähän, eli about tunnin verran yhteensä eri jaksoja katsoneena) niin kai tuon voisi tiivistää siihen että lauma kulahtaneita, varakkaita ja etuoikeutettuja akkoja juoksee ukkojen ja rytkyjen perässä ja välillä se yks hevosnaama heittää jonkun diipin kelan. Enpä oikein saanut sarjasta muuta irti. 

Carriella tosiaan on jotenkin äärimmäisen hevosmainen naama. Kulmikkaat, jopa maskuliiniset, piirteet ja hevosen hampaat.

Mä vihasin koko tyyppiä ja sarjaa jo silloin aikoinaan. Ihan turhaa shaissea.

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Vierailija kirjoitti:

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

 

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Olet tainnut eksyä pulleine lihaksiesi kanssa väärään ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

 

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Niin niin. Mutta jos ei hevosnaamaa niin ei herätä kiinnostustani.

Eikös sarja tehty hieman kieliposkessa ja ei ollut niin vakavasti otettava? Mitäs nykyään on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin miehen näkökulmasta (vähän, eli about tunnin verran yhteensä eri jaksoja katsoneena) niin kai tuon voisi tiivistää siihen että lauma kulahtaneita, varakkaita ja etuoikeutettuja akkoja juoksee ukkojen ja rytkyjen perässä ja välillä se yks hevosnaama heittää jonkun diipin kelan. Enpä oikein saanut sarjasta muuta irti. 

Carriella tosiaan on jotenkin äärimmäisen hevosmainen naama. Kulmikkaat, jopa maskuliiniset, piirteet ja hevosen hampaat.

Kauniimpia suomalaisnaisia mahtuu kolmetoista tusinaan.

Minusta on lapsellista pitää tuota jonain merkittävänä ajankuvana ja sitä, että nykynuoret eivät arvosta Carrieta, jotenkin tasa-arvon edistymisenä. Viihde on viihdettä, muodit vain muuttuvat. Nyt tykätään toisenlaisesta ilmaisusta.

Nuoret naiset ovat edelleen yhtä alttiita kaupallisille houkutuksille ja riippuvuudelle miehestä kuin silloinkin. Pinnallinen feministisilaus ei asiaa muuksi muuta. Sinkkuelämän alkuaikojen pintasilausfeminismiä oli juuri tuo seksin harrastaminen ilman parisuhdettakin, seksileluista ja -kokemuksista puhuminen avoimesti ja naisten välisen ystävyyden korostaminen, vaikka se ystävyys sitten väistäisikin miehen tieltä.

Olin ala-asteella kun Sinkkuelämää oli ”pop”. Kaikki meidän luokan tytöt katsoivat sitä. Itse en saanut katsoa, syinä ennen kaikkea seksikohtaukset ja sitten äitini mielestä Carrie oli huono roolimalli tytöille. Avuton rikkaisiin miehiin takertuja.

Nainen on naiselle susi. Onko pakko vihata jotain hahmoa tai tosielämän naista jos se tekee toisin kuin SINÄ?