Kunta antoi leski-isälle lastenhoitajan kotiin. Olisiko äiti saanut vastaavan palvelun?

Vierailija kirjoitti:

V. 2014 asuin lapseni kanssa Vantaalla. Olin yksinhuoltaja ja lapsi oli vasta vuoden ikäinen. Sairastuin vatsatautiin ja soitin jonnekin neuvola/tk (en tarkkaan muista mihin) ja pyysin väliaikaista apua sairastumiseni vuoksi. Ei oota tuli vastaukseksi.

Muistan kun makasin lattialla ja lämmitin samalla ruokaa. Lapsi konttasi perässä. Ihme että siitä selvittiin. Olin neljä päivää aivan kanttuvei ja lapsikin sairastui. Niin pieni kuivuu nopeasti, joten olin hädissäni. Pakko se oli vaan selvitä kun apua ei saanut.

Et ole tosissasi. Luuletko, että kunnilla on varastossa ihmisiä lähettää koska vaan piipaa-autolla, kun jollain mammalla on paskatauti ja saamaan sen saman taudin tietysti itselleen samalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut töissä Vantaan sosiaalitoimessa. Voin kertoa että syrjäytynyt masentunut mamma saa kaikkii mahdolliset ja mahdottomat tuet ja avut vaikka ei itse saisi mitään aikaan kun on niin väsynyt.

 

Esimerkki: Sossu järjesti nuoren yh mamman isompaan asuntoon. Mammalle tuotiin muuttolaatikot kotiin muutamaa päivää ennen muuttoa. Niihin oli tarkoitus mamman pakata tavarat ennen muuttopäivää. Muuttopäivä koitti ja työmiehet saapui paikalle. No arvatkaa oliko mitään pakattu valmiiksi. Siinä sitten muuttomiehet rupee pakkaamaan tavaraa laatikoihin.

 

Näin he yleensäkin toimivat. Eivät laita tikkua ristiin minkään asian eteen kun tietävät että tässä maassa vauvaa ja vanhempaansa ei pulaan jätetä. Voi vaan olla jaksamatta mitään kun tietää että systeemi hoitaa sitten kumminkin. Millään asioiden hoitamatta jättämisellä ei ole mitään seurauksia. Kun sinulla on lapsi niin kämpät ja muutot ja kaikki hoidetaan puolestasi joka tapauksessa. Itse voit vaan olla ja makustella fiiliksiäsi että onkos tänään ahdistusta ja miltäs nyt tuntuu. Niitä tunteitaan voi sitten vatkata aamusta iltaan kun mitään velvollisuuksia ei ole pakko hoitaa.

 

Ja kyllä yh mammoille todellakin lähetetään kotiin systeemin maksamia lastenhoitajia. Kiitollisuuden sijaan kyseiset mammat kitisee siitä että lastenhoitaja vaan hoitaa lasta eikä esimerkiksi siivoa kotia siinä toisella kädellä lasta hoitaessaan. Kun yh mamma itse ei mitenkään kykenene/ehdi/jaksa 24/7 kotona ollessaan mitään siivota.

Hämmentävää, että joku kuvittelee kroonisesti masentuneen alkavan mystisesti toimia kuin terveen, kun kotiin toimitetaan muuttolaatikot, vaikka masentunut hädin tuskin selviää edes perusarjestaan. 

Miksi lapsen isä ei ota lapsesta koppia, jolloin äidillä olisi mahdollisuus parantua? Miksi etävanhemman ei ole lain mukaan koskaan pakko ottaa mitään vastuuta lapsistaan, miksi näin järjettömät lait?

Terveisiä sossusta. Suomen lain mukaan ketään ei voi pakottaa edes tapaamaan lastaan. Lapsi sen sijaan voidaan pakottaa tapaamaan vanhempansa. Vanhemmuus on Suomessa pyhä ja vanhemmalla on vain oikeuksia. Ei velvollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V. 2014 asuin lapseni kanssa Vantaalla. Olin yksinhuoltaja ja lapsi oli vasta vuoden ikäinen. Sairastuin vatsatautiin ja soitin jonnekin neuvola/tk (en tarkkaan muista mihin) ja pyysin väliaikaista apua sairastumiseni vuoksi. Ei oota tuli vastaukseksi.

Muistan kun makasin lattialla ja lämmitin samalla ruokaa. Lapsi konttasi perässä. Ihme että siitä selvittiin. Olin neljä päivää aivan kanttuvei ja lapsikin sairastui. Niin pieni kuivuu nopeasti, joten olin hädissäni. Pakko se oli vaan selvitä kun apua ei saanut.

Et ole tosissasi. Luuletko, että kunnilla on varastossa ihmisiä lähettää koska vaan piipaa-autolla, kun jollain mammalla on paskatauti ja saamaan sen saman taudin tietysti itselleen samalla. 

80 ja 90-luvuilla oli, kun olin lapsi. Äiti oli kotiäiti ja saatiin monesti kodinhoitajia avuksi jotka siivosi, laittoi ruokaa ja hoiti meitä lapsia kun äiti oli sairaana, sekä myöskin ihan terveenä, ihan vain avuksi annettiin kun meitä lapsia oli kuusi. Äiti ei ollut edes yksinhuoltaja, vaan isä oli perheessä mutta hän oli päivät töissä. Ei ole enää tällaista palvelua. Miksi enää ei arvosteta lapsiperheitä? 

Aikoinaan sai. Palvelut ovat muuttuneet ja supistuneet ja supistuvat yhä edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vielä 2000-luvun alussa leskeytynyt vanhempi mies sai kotiinsa kodinhoitoapua, kun "kodinhoitokone" oli kuollut eikä täysin fyysisesti toimintakuntoisen seniorimiehen vaadittu itse selviävän itsensä ja kotinsa hoidosta, vaan yhteiskunta otti vastuun.

Naisleskille tällaista palvelua ei ikinä ole ollutkaan.

Mutta nyt 2000 luvun alkuneljänneksellä sai ja saa leskinainenkin kun mies kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V. 2014 asuin lapseni kanssa Vantaalla. Olin yksinhuoltaja ja lapsi oli vasta vuoden ikäinen. Sairastuin vatsatautiin ja soitin jonnekin neuvola/tk (en tarkkaan muista mihin) ja pyysin väliaikaista apua sairastumiseni vuoksi. Ei oota tuli vastaukseksi.

Muistan kun makasin lattialla ja lämmitin samalla ruokaa. Lapsi konttasi perässä. Ihme että siitä selvittiin. Olin neljä päivää aivan kanttuvei ja lapsikin sairastui. Niin pieni kuivuu nopeasti, joten olin hädissäni. Pakko se oli vaan selvitä kun apua ei saanut.

Et ole tosissasi. Luuletko, että kunnilla on varastossa ihmisiä lähettää koska vaan piipaa-autolla, kun jollain mammalla on paskatauti ja saamaan sen saman taudin tietysti itselleen samalla. 

80 ja 90-luvuilla oli, kun olin lapsi. Äiti oli kotiäiti ja saatiin monesti kodinhoitajia avuksi jotka siivosi, laittoi ruokaa ja hoiti meitä lapsia kun äiti oli sairaana, sekä myöskin ihan terveenä, ihan vain avuksi annettiin kun meitä lapsia oli kuusi. Äiti ei ollut edes yksinhuoltaja, vaan isä oli perheessä mutta hän oli päivät töissä. Ei ole enää tällaista palvelua. Miksi enää ei arvosteta lapsiperheitä? 

Minä olin lapsi 70- ja 80 -luvuilla. Ei ollut kotihoitoa. Jos kotona jotain tehtiin, äiti teki. Jos hoitajaa tarvittiin, olin mummoloissa. Niin se oli kaikilla muillakin, kaupungissa asuttiin. Ehkä jossain maalla on joku lehmänlypsäjä katsonut myös lapsia, mutta ei muilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V. 2014 asuin lapseni kanssa Vantaalla. Olin yksinhuoltaja ja lapsi oli vasta vuoden ikäinen. Sairastuin vatsatautiin ja soitin jonnekin neuvola/tk (en tarkkaan muista mihin) ja pyysin väliaikaista apua sairastumiseni vuoksi. Ei oota tuli vastaukseksi.

Muistan kun makasin lattialla ja lämmitin samalla ruokaa. Lapsi konttasi perässä. Ihme että siitä selvittiin. Olin neljä päivää aivan kanttuvei ja lapsikin sairastui. Niin pieni kuivuu nopeasti, joten olin hädissäni. Pakko se oli vaan selvitä kun apua ei saanut.

Et ole tosissasi. Luuletko, että kunnilla on varastossa ihmisiä lähettää koska vaan piipaa-autolla, kun jollain mammalla on paskatauti ja saamaan sen saman taudin tietysti itselleen samalla. 

Ei piipaa autolla mutta sotealueen Skodalla kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V. 2014 asuin lapseni kanssa Vantaalla. Olin yksinhuoltaja ja lapsi oli vasta vuoden ikäinen. Sairastuin vatsatautiin ja soitin jonnekin neuvola/tk (en tarkkaan muista mihin) ja pyysin väliaikaista apua sairastumiseni vuoksi. Ei oota tuli vastaukseksi.

Muistan kun makasin lattialla ja lämmitin samalla ruokaa. Lapsi konttasi perässä. Ihme että siitä selvittiin. Olin neljä päivää aivan kanttuvei ja lapsikin sairastui. Niin pieni kuivuu nopeasti, joten olin hädissäni. Pakko se oli vaan selvitä kun apua ei saanut.

Et ole tosissasi. Luuletko, että kunnilla on varastossa ihmisiä lähettää koska vaan piipaa-autolla, kun jollain mammalla on paskatauti ja saamaan sen saman taudin tietysti itselleen samalla. 

Ei piipaa autolla mutta sotealueen Skodalla kyllä.

Sosiaalityöntekijänä pitäisin aika huonolta vanhemmuuden kannalta, jos vatsatauti on jo kaatamassa lapsen kanssa selviytymisen. Elämässä on paljon raskaampiakin vastoinkäymisiä, ei taida tuollainen vanhempi selvitä niistä lapsen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V. 2014 asuin lapseni kanssa Vantaalla. Olin yksinhuoltaja ja lapsi oli vasta vuoden ikäinen. Sairastuin vatsatautiin ja soitin jonnekin neuvola/tk (en tarkkaan muista mihin) ja pyysin väliaikaista apua sairastumiseni vuoksi. Ei oota tuli vastaukseksi.

Muistan kun makasin lattialla ja lämmitin samalla ruokaa. Lapsi konttasi perässä. Ihme että siitä selvittiin. Olin neljä päivää aivan kanttuvei ja lapsikin sairastui. Niin pieni kuivuu nopeasti, joten olin hädissäni. Pakko se oli vaan selvitä kun apua ei saanut.

Et ole tosissasi. Luuletko, että kunnilla on varastossa ihmisiä lähettää koska vaan piipaa-autolla, kun jollain mammalla on paskatauti ja saamaan sen saman taudin tietysti itselleen samalla. 

Jos on tilanne, ettei pysty (oikeasti) huolehtimaan lapsedtaan, niin yhteys sos. päivystykseen. Heidän on lain mukaan pakko auttaa. Toinen juttu on tietysti sitten se, päädytään kiireelliseen sijoitukseen, vai kykenevätkö tarjoamaan jotain inhimillisempää tukea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 2000-luvun alussa leskeytynyt vanhempi mies sai kotiinsa kodinhoitoapua, kun "kodinhoitokone" oli kuollut eikä täysin fyysisesti toimintakuntoisen seniorimiehen vaadittu itse selviävän itsensä ja kotinsa hoidosta, vaan yhteiskunta otti vastuun.

Naisleskille tällaista palvelua ei ikinä ole ollutkaan.

On ollut. Ja ihsn ilman leskeytymistäkin on ollut. Perhe sai vielä 1990-luvulla apua kotiin kaksostenkin synnyttyä. Noita on ajettu alas pikkuhiljaa 2000-luvulta alkaen. Lastensuojelun asiakkaat saattavat saada edelleen. 

Mutta miksi apua annettiin yksinasuville terveille miehille? Muna-avuttomuusolettama?

Koska mies olisi joutunut jäämään kotiin ja siis pois töistä. 

Puhuin tilanteesta, jossa seniorieläkeläismies jäi leskeksi, mitään lapsia samassa taloudessa ei ollut. 20 vuotta sitten vielä täysin terve eläkeläismies saattoi saada kunnalta ilmaista kodinhoitoapua leskeydyttyään, koska "ei hallinnut akkaväen töitä".

Jaa, tällaisesta tilanteesta en tiedä mitään. Jos noin on ollut, sehän on hyvä. 

Samaa mieltä. Edelleen pitäisi olla tarvitseville palveluita. 

Miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa siitä että joku 88v ei vaan ole koskaan viitsinyt opetella tavallisiakaan kotitöitä? On vaan elänyt koko elämänsä äidin ja sitten vaimon passattavana.

Koska niin me maksetaan muillekin, jotka eivät jotakin osaa. Se että on elänyt maailmassa, jossa nuo on olleet ”naistentöitä”, ei ole sen miehen vika. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näitä oli parikymmentä vuotta sitten ihan kahdenkin vanhemman perheissä, jos molemmat vanhemmat olivat töissä ja perheessä oli monta alle kouluikäistä lasta. Vastasi kunnallista perhepäivähoitoa muuten, mutta hoitaja tuli lasten kotiin. Jos lapsia oli useammasta perheestä, hoito oli vuorotellen eri perheiden kotona. Minunkin tutuista perheistä oli lapsia tällaisessa hoidossa 1990-luvun loppupuolella Espoossa. Virallinen termi taisi olla kolmiperhepäivähoito.

Ainakin kasarilla lastenhoitajat oli ihan normijuttu jos molemmat vanhemmat töissä. Joku lukiotyttö oli lastenvahtina. 

En muista, että noin olisi ollut, iltalukioita oli aika lailla vähän ja lapsia piti hoitaa päivällä. Kunnasta sai perhepäivähoitajan kotiin, jos oli 3 alle kouluikäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V. 2014 asuin lapseni kanssa Vantaalla. Olin yksinhuoltaja ja lapsi oli vasta vuoden ikäinen. Sairastuin vatsatautiin ja soitin jonnekin neuvola/tk (en tarkkaan muista mihin) ja pyysin väliaikaista apua sairastumiseni vuoksi. Ei oota tuli vastaukseksi.

Muistan kun makasin lattialla ja lämmitin samalla ruokaa. Lapsi konttasi perässä. Ihme että siitä selvittiin. Olin neljä päivää aivan kanttuvei ja lapsikin sairastui. Niin pieni kuivuu nopeasti, joten olin hädissäni. Pakko se oli vaan selvitä kun apua ei saanut.

Et ole tosissasi. Luuletko, että kunnilla on varastossa ihmisiä lähettää koska vaan piipaa-autolla, kun jollain mammalla on paskatauti ja saamaan sen saman taudin tietysti itselleen samalla. 

Jos on tilanne, ettei pysty (oikeasti) huolehtimaan lapsedtaan, niin yhteys sos. päivystykseen. Heidän on lain mukaan pakko auttaa. Toinen juttu on tietysti sitten se, päädytään kiireelliseen sijoitukseen, vai kykenevätkö tarjoamaan jotain inhimillisempää tukea. 

Kiireellinen sijoitushan tuossa tehtäisiin automatique. t: lasun sossu

Tulee halvaksi yhteiskunnan kannalta myös tukea ja apua aikasin.

Ei sijoitus ja muut ilmasta lystiä ole.

Hyvä että perhe saanut apua kunnalta, toivottavasti kaikki saa jos on elämä kolauttanut.

Eikö perhetyö ja sosiaalityö ole tarveperusteista? Emmehän me tiedä mikä kenelläkin on ollut perusteluina avuntarpeelle.

Naiselle oltaisiin sanottu että itsepä oon kakaras halunnut, nyt hoidat. Mies on sankari jos edes yrittää eikä hylkää lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 2000-luvun alussa leskeytynyt vanhempi mies sai kotiinsa kodinhoitoapua, kun "kodinhoitokone" oli kuollut eikä täysin fyysisesti toimintakuntoisen seniorimiehen vaadittu itse selviävän itsensä ja kotinsa hoidosta, vaan yhteiskunta otti vastuun.

Naisleskille tällaista palvelua ei ikinä ole ollutkaan.

On ollut. Ja ihsn ilman leskeytymistäkin on ollut. Perhe sai vielä 1990-luvulla apua kotiin kaksostenkin synnyttyä. Noita on ajettu alas pikkuhiljaa 2000-luvulta alkaen. Lastensuojelun asiakkaat saattavat saada edelleen. 

Mutta miksi apua annettiin yksinasuville terveille miehille? Muna-avuttomuusolettama?

Koska mies olisi joutunut jäämään kotiin ja siis pois töistä. 

Puhuin tilanteesta, jossa seniorieläkeläismies jäi leskeksi, mitään lapsia samassa taloudessa ei ollut. 20 vuotta sitten vielä täysin terve eläkeläismies saattoi saada kunnalta ilmaista kodinhoitoapua leskeydyttyään, koska "ei hallinnut akkaväen töitä".

Jaa, tällaisesta tilanteesta en tiedä mitään. Jos noin on ollut, sehän on hyvä. 

Samaa mieltä. Edelleen pitäisi olla tarvitseville palveluita. 

Miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa siitä että joku 88v ei vaan ole koskaan viitsinyt opetella tavallisiakaan kotitöitä? On vaan elänyt koko elämänsä äidin ja sitten vaimon passattavana.

Koska niin me maksetaan muillekin, jotka eivät jotakin osaa. Se että on elänyt maailmassa, jossa nuo on olleet ”naistentöitä”, ei ole sen miehen vika. 

Amen. Ei me ketään muutakaan jätetty heitteille, miksi leskeyryneen miehen, joka ei todella osaa kodin töitä, ei olisi autettu? Ja imperfekti muoto siksi, että nykyään jätetään heitteille aika moni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut töissä Vantaan sosiaalitoimessa. Voin kertoa että syrjäytynyt masentunut mamma saa kaikkii mahdolliset ja mahdottomat tuet ja avut vaikka ei itse saisi mitään aikaan kun on niin väsynyt.

 

Esimerkki: Sossu järjesti nuoren yh mamman isompaan asuntoon. Mammalle tuotiin muuttolaatikot kotiin muutamaa päivää ennen muuttoa. Niihin oli tarkoitus mamman pakata tavarat ennen muuttopäivää. Muuttopäivä koitti ja työmiehet saapui paikalle. No arvatkaa oliko mitään pakattu valmiiksi. Siinä sitten muuttomiehet rupee pakkaamaan tavaraa laatikoihin.

 

Näin he yleensäkin toimivat. Eivät laita tikkua ristiin minkään asian eteen kun tietävät että tässä maassa vauvaa ja vanhempaansa ei pulaan jätetä. Voi vaan olla jaksamatta mitään kun tietää että systeemi hoitaa sitten kumminkin. Millään asioiden hoitamatta jättämisellä ei ole mitään seurauksia. Kun sinulla on lapsi niin kämpät ja muutot ja kaikki hoidetaan puolestasi joka tapauksessa. Itse voit vaan olla ja makustella fiiliksiäsi että onkos tänään ahdistusta ja miltäs nyt tuntuu. Niitä tunteitaan voi sitten vatkata aamusta iltaan kun mitään velvollisuuksia ei ole pakko hoitaa.

 

Ja kyllä yh mammoille todellakin lähetetään kotiin systeemin maksamia lastenhoitajia. Kiitollisuuden sijaan kyseiset mammat kitisee siitä että lastenhoitaja vaan hoitaa lasta eikä esimerkiksi siivoa kotia siinä toisella kädellä lasta hoitaessaan. Kun yh mamma itse ei mitenkään kykenene/ehdi/jaksa 24/7 kotona ollessaan mitään siivota.

Hämmentävää, että joku kuvittelee kroonisesti masentuneen alkavan mystisesti toimia kuin terveen, kun kotiin toimitetaan muuttolaatikot, vaikka masentunut hädin tuskin selviää edes perusarjestaan. 

Miksi lapsen isä ei ota lapsesta koppia, jolloin äidillä olisi mahdollisuus parantua? Miksi etävanhemman ei ole lain mukaan koskaan pakko ottaa mitään vastuuta lapsistaan, miksi näin järjettömät lait?

Terveisiä sossusta. Suomen lain mukaan ketään ei voi pakottaa edes tapaamaan lastaan. Lapsi sen sijaan voidaan pakottaa tapaamaan vanhempansa. Vanhemmuus on Suomessa pyhä ja vanhemmalla on vain oikeuksia. Ei velvollisuuksia.

Lähivanhemmalla on aika järkyttävä kasa velvollisuuksia suhteessa etävanhampaan. Miksi lakia ei muuteta niin, että terveen etävanhemman on pakko hoitaa oma lapsensa lähivanhemman ollessa siihen kyvytön? Miksi lappaa järkyttävästi rahaa sairaan lähivanhemman piiskaamiseen eteenpäin etävanhemman sluibaillessa ja löllötellessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V. 2014 asuin lapseni kanssa Vantaalla. Olin yksinhuoltaja ja lapsi oli vasta vuoden ikäinen. Sairastuin vatsatautiin ja soitin jonnekin neuvola/tk (en tarkkaan muista mihin) ja pyysin väliaikaista apua sairastumiseni vuoksi. Ei oota tuli vastaukseksi.

Muistan kun makasin lattialla ja lämmitin samalla ruokaa. Lapsi konttasi perässä. Ihme että siitä selvittiin. Olin neljä päivää aivan kanttuvei ja lapsikin sairastui. Niin pieni kuivuu nopeasti, joten olin hädissäni. Pakko se oli vaan selvitä kun apua ei saanut.

Et ole tosissasi. Luuletko, että kunnilla on varastossa ihmisiä lähettää koska vaan piipaa-autolla, kun jollain mammalla on paskatauti ja saamaan sen saman taudin tietysti itselleen samalla. 

80 ja 90-luvuilla oli, kun olin lapsi. Äiti oli kotiäiti ja saatiin monesti kodinhoitajia avuksi jotka siivosi, laittoi ruokaa ja hoiti meitä lapsia kun äiti oli sairaana, sekä myöskin ihan terveenä, ihan vain avuksi annettiin kun meitä lapsia oli kuusi. Äiti ei ollut edes yksinhuoltaja, vaan isä oli perheessä mutta hän oli päivät töissä. Ei ole enää tällaista palvelua. Miksi enää ei arvosteta lapsiperheitä? 

Minä olin lapsi 70- ja 80 -luvuilla. Ei ollut kotihoitoa. Jos kotona jotain tehtiin, äiti teki. Jos hoitajaa tarvittiin, olin mummoloissa. Niin se oli kaikilla muillakin, kaupungissa asuttiin. Ehkä jossain maalla on joku lehmänlypsäjä katsonut myös lapsia, mutta ei muilla. 

Miten se lehmänlypsäjä olisi ennättänyt omilta töiltään katsomaan lasten perään? Jo 70-luvulla myös navetassa oli työaika, talon töitä ei tarvinnut tehdä navettahommien lisäksi. Työtunteja oli 8, ei 18.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan sai. Palvelut ovat muuttuneet ja supistuneet ja supistuvat yhä edelleen. 

Aikoinaan on esim. ensi viikolla, kun teen 2 kpl 24 h vuoroja ja lasten isällä on iltavuoro. Kunta on hankkinut meille hoitajan kotiin, tulee halvemmaksi kuin vuoropäiväkotipaikka. Kyseessä on ihan tavallinen lakisääteinen varhaiskasvatus, jota kunnan on pakko tarjota. Suurin osa vanhemmista ei vain tiedä, että työssäkäyvillä on tällainenkin oikeus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V. 2014 asuin lapseni kanssa Vantaalla. Olin yksinhuoltaja ja lapsi oli vasta vuoden ikäinen. Sairastuin vatsatautiin ja soitin jonnekin neuvola/tk (en tarkkaan muista mihin) ja pyysin väliaikaista apua sairastumiseni vuoksi. Ei oota tuli vastaukseksi.

Muistan kun makasin lattialla ja lämmitin samalla ruokaa. Lapsi konttasi perässä. Ihme että siitä selvittiin. Olin neljä päivää aivan kanttuvei ja lapsikin sairastui. Niin pieni kuivuu nopeasti, joten olin hädissäni. Pakko se oli vaan selvitä kun apua ei saanut.

Et ole tosissasi. Luuletko, että kunnilla on varastossa ihmisiä lähettää koska vaan piipaa-autolla, kun jollain mammalla on paskatauti ja saamaan sen saman taudin tietysti itselleen samalla. 

Ei piipaa autolla mutta sotealueen Skodalla kyllä.

Sosiaalityöntekijänä pitäisin aika huonolta vanhemmuuden kannalta, jos vatsatauti on jo kaatamassa lapsen kanssa selviytymisen. Elämässä on paljon raskaampiakin vastoinkäymisiä, ei taida tuollainen vanhempi selvitä niistä lapsen kanssa. 

Kerro nyt sitten ihmeessä, miten hoidat yksin vilkkaan taaperon, jos istut kovassa kuumeessa pöntöllä sanko sylissä jatkuvan ripaskan ja oksentelun kourissa!