Ero siksi, ettei kumppani halua naimisiin
Itselläni on nyt edessä ehkä tuo tilanne.
Itselleni naimisiinmeno on ollut itsestäänselvää parisuhteen alusta asti, ollaan oltu yhdessä jo melkein kahdeksan vuotta. Ollaan joskus puhuttu siitä että "sitten kun ollaan joskus naimisissa". Nyt asia alkaisi olla mielestäni ajankohtainen, ja poikaystävä päätti että ei hän haluakaan. Ikinä. Hän ei näe sitä tärkeänä eikä ymmärrä miksi "joku tuollainen sopimus" olisi niin tärkeää. Itselleni se taas on ollut yksi parisuhteen päämäärä, josta en ole valmis luopumaan. Kokemuksia? Mitä olette tehneet vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on taloudellinen sopimus, joten miksi raha on sinulle tärkeämpi asia kuin parisuhde?
Avioliitto on juridinen sopimus, joka helpottaa huomattavasti elämistä. Sen sijaan, että soittelet tuhanteen virastoon hoitaaksesi asioita ja todistaaksesi yhdessäolosi, ja siltikin voit jäädä kakkoseksi puolison perheelle, voit vaan syödä suklaata rakkaasi sairaalasängyn vieressä kun kaikki asiat hoituvat kuin itsestään. Ei avioliiton hyödyt näy vasta kuin pska osuu tuulettimeen.
Ei avioliittoa tarvitse mihinkään. Havitteletko veroetua, jos toinen kuolee?
"Voin syödä suklaata rakkaan sairaalasängyn vieressä", jaajaa että perintöä odotellessa, vai....
Lainaamasi olletinkin tarkoitti suklaansyönnin metaforaksi siitä, että hän voi edes talouden puolesta olla huoleti, "syödä suklaata", kun vastaavassa tilanteessa avopuoliso nakertaisi paniikissa kynsiään miettien, selviääkö perintöveroista vai menettääkö puolison lisäksi kodinkin.
Miksi avopuolisolle tulisi euroakaan perintöveroja?
Voi luoja... Ottakaa hyvät ihmiset edes perusasioista selvää! Nykyään se on niin äärettömän helppoakin.
Perintöveroa joutuu maksamaan myös aviopuoliso, jollei parilla ole lapsia (jos on lapsia he tietysti perivät vanhempansa ellei lakiosan ylittävästä osuudesta ole testamentilla muuta määrätty) mutta prosentti on pienempi. Avopuoliso maksaa perintöveroa 2. veroluokan mukaan eli yli kaksinkertaisesti verrattuna aviopuolisoon.
Ihan perusasia: avopuoliso ei peri yhtään mitään, jos ei ole testamenttia eikä muuten peri aviopuolisokaan, jos vainajalla on rintaperillisiä (kuten jo kirjoitit). Siksi en ymmärrä, mikä ihmeen perintövero siihen avopuolisoon oikein osuu. Kerro, koska olet ottanut asioista selvää.
Yleensä tehdään testamentti, jos on yhteistä omaisuutta.
On hyvä syy erota, ansaitset parempaa.
Vierailija kirjoitti:
On hyvä syy erota, ansaitset parempaa.
Eli pelkän naimisiin menon takia oli yhdessä?
Mä ajattelin että ehkei se naimisiinmeno ole niin tärkeää, sen jälkeen kun olin pohtinut että erotako vai ei ja miksi se naimisiinmeno on itselleni tärkeää jne.
Noh... Näin jälkeenpäin osaan sanoa että ero olisi ollut tuolloin järkevin ratkaisu. Ei pelkästään sen naimisiin menon kannalta vaan siksi että miehellä oli syynsä olla menemättä kanssani naimisiin. Toisaalta se naimisiin meno myöskään ei olisi ollut hyvä vaihto kyseisen miehen kanssa.
Noh... Näitä suhteen kompastuskiviä tuli matkaan useita ja lopulta huomasin että olin hyväksi käytetty hölmö joka ihan itse teki omat valintansa siitäkin huolimatta että minua jatkuvasti manipuloitiin ja sumutettiin suhteessa.
Kaikki miehet eivät ole sellaisia kuin exäni ja siitä huolimatta että exäni oli/on sellainen kuin on, niin ihan itse minä valintani tein ja hukkasin elämästäni 20 vuotta huonossa suhteessa. Ja kipeintä on juurikin sen myöntäminen että minä valitsin aina olla suhteessa tuon miehen kanssa. Aina... Joustin ja joustin ja lopulta minusta itsestäni ei ollut mitään jäljellä ja siksi että itse annoin itseni pois
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on taloudellinen sopimus, joten miksi raha on sinulle tärkeämpi asia kuin parisuhde?
Avioliitto on juridinen sopimus, joka helpottaa huomattavasti elämistä. Sen sijaan, että soittelet tuhanteen virastoon hoitaaksesi asioita ja todistaaksesi yhdessäolosi, ja siltikin voit jäädä kakkoseksi puolison perheelle, voit vaan syödä suklaata rakkaasi sairaalasängyn vieressä kun kaikki asiat hoituvat kuin itsestään. Ei avioliiton hyödyt näy vasta kuin pska osuu tuulettimeen.
Ei avioliittoa tarvitse mihinkään. Havitteletko veroetua, jos toinen kuolee?
"Voin syödä suklaata rakkaan sairaalasängyn vieressä", jaajaa että perintöä odotellessa, vai....
Lainaamasi olletinkin tarkoitti suklaansyönnin metaforaksi siitä, että hän voi edes talouden puolesta olla huoleti, "syödä suklaata", kun vastaavassa tilanteessa avopuoliso nakertaisi paniikissa kynsiään miettien, selviääkö perintöveroista vai menettääkö puolison lisäksi kodinkin.
Miksi avopuolisolle tulisi euroakaan perintöveroja?
Voi luoja... Ottakaa hyvät ihmiset edes perusasioista selvää! Nykyään se on niin äärettömän helppoakin.
Perintöveroa joutuu maksamaan myös aviopuoliso, jollei parilla ole lapsia (jos on lapsia he tietysti perivät vanhempansa ellei lakiosan ylittävästä osuudesta ole testamentilla muuta määrätty) mutta prosentti on pienempi. Avopuoliso maksaa perintöveroa 2. veroluokan mukaan eli yli kaksinkertaisesti verrattuna aviopuolisoon.
Ihan perusasia: avopuoliso ei peri yhtään mitään, jos ei ole testamenttia eikä muuten peri aviopuolisokaan, jos vainajalla on rintaperillisiä (kuten jo kirjoitit). Siksi en ymmärrä, mikä ihmeen perintövero siihen avopuolisoon oikein osuu. Kerro, koska olet ottanut asioista selvää.
Yleensä tehdään testamentti, jos on yhteistä omaisuutta.
Miksi avoliitossa olisi yhteistä omaisuutta? Ei muuten avioliitossakaan ole pakko ostaa asioita yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi paperien allekirjoitus on noin tärkeää? Et oikeasti rakasta häntä.
Ei, vaan poikaystävä ei halua sitoutua.
Ymmärrän ap:ta täysin. Sellaisia perusteluita ei olekaan, että voi rakastamalleen ihmiselle sanoa ettei halua naimisiin. Silloin ei vain rakasta ja on tyytynyt odottaen parempaa.
Onhan sitoutunut, jos jo ollaan yhdessä. Ei paperien allekirjoitusta sitä varten tarvitse.
Ei ole. Avioliitosta kieltäytyvä mies haluaa naisesta kaiken hyödyn ja silti pitää kaikki mahdollisuudet avoimena. Kun hän tapaa Sen Oikean, mies voi lähteä samana päivänä eikä hänellä ole ristinä avioliittoa eroineen. Jos on varma, voi mennä naimisiin mikäli kumppani niin toivoo.
Eli naisen idea naimisiinmenolla on tehdä miehen pettämisestä mahdollisimman hankalaa, koska oletus on että mies tulee pettämään eli luottamus on oikeasti mieheen pyöreä nolla. Ja kuvittelee sillä avioliiton jalkapallolla jotenkin laittavansa tälle stopin. Haahahahah, onko tosiaan näin tyhmiä.
Hyvä Sinä! Pysy vaan periaatteissasi. Teet palvelun naisille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle avioliitto itsessään ei ole tärkeä, mutta kokisin ikävänä, jos mies ei missään nimessä haluaisi tai suostuisi naimisiin. Totta tai ei, mutta minulle tulisi siitä vaikutelma, että mies ei ole oikeasti rakastunut ja/tai sitoutunut minuun. Joten en jatkaisi tuollaista suhdetta.
Olen kerran ollut naimissa enkä halua toista kertaa. Tuon kyllä kerron heti. Seurustelusuhde riittää ja kumpikin pitää omat asunnot.
Ymmärrän. Tuo minun asenteeni koskee ehkä enemmän nuoruutta ja ekoja vakavia suhteita. Nyt olen jo 48 ja 19v naimisissa, lapsia on ja jos liittoni jotenkin loppuisi niin en haluaisi edes asua yhdessä kenenkään uuden kanssa, saati mennä naimisiin joten en enää arvioisi miehiä tuolla perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Voi rakastaa vaikka ei ole naimisissa.
Alapeukuttajien mielestä ei voi.
Miehenä koen sen epäluottamuslauseeksi että nainen haluaa naimisiin, joten paras on silloin vain kävellä eri suuntiin jos ei minuun luottoa ole muutoin. Ajatukseni ei ole katsella parempia, vaan koen avioliiton ajatustasolla sen verran ahdistavaksi ajatukseksi. Kuten sanottu niin toista ei voi omistaa, ei kukaan ole koskaan "toisen oma".
Vierailija kirjoitti:
En menisi ikinä naimisiin naisen kanssa, joka ei ole neitsyt. Olen toki ollut kymmenien, varmaan satojen naisen kanssa, mutta yksikään ei ole ollut vaimomateriaalia.
M42
Et sinäkään ole aviomiesmateriaalia.
Mieti mikä on se juurisyy, miksi sinulle avioliitto on tärkeä ja miehellesi ehdoton nou nou... Me mentiin naimisiin 21 vuoden jälkeen rahasyistä. Meillä ei ole lapsia ja haluamme, että perimme toisemme mahdollisimman pienillä veroilla. Avioliitto ei estä eroa eikä lisää rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muodollisuudet on tärkeämpää kuin hyvä parisuhde, niin ehkä sun kannattaa vaihtaa kumppani samanlaiseen.
Jos sulle on joku muodollisuus tärkeä, ja sun kumppanisi yhtäkkiä vasten aiempia puheita sanoo, että perseensä voisi sellaisella pyyhkiä, niin onko sulla edelleen hyvä parisuhde?
No ei. Sulla on kahdeksan vuoden vedätys.
Sanoisin että jos avioliitto on tärkeä niin jos on kaksi tai kolme vuotta seurusteltu eikä mitään ole tapahtunut, on aika tehdä johtopäätökset ja erota ystävinä. Siitä pidempään roikkuminen on ajan tuhlausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemushan se oli käydä maistraatissa. Virallistamisen kautta tulee tärkeät perinnöllisyys asiat ja esim. leskeneläke. Onko teillä yhteistä taloa tai muuta vastaavaa?
Ei ole. Isoimmat yhteiset asiat on vaan jotain huonekaluja ja muuta tuollaista.
Eniten ihmetyttää kun olen puheiden perusteella olettanut että naimisiinmeno on sitten se, minkä jälkeen aletaan hankkia yhteistä omaisuutta ja lapset tulee avioon jne. Sen takia tämä täyskäännös ihmetyttää, olen mielestäni kyllä ilmaissut poikaystävälle senkin että haluaisin naimisiin ennen lapsia. Olen joustanut vuosien varrella todella isoissakin asioissa, sen takia että ne ovat olleet hänelle tärkeitä. Ap
Ap on tässä tainnut haaveilla kuvitteellisia naimisiinmenoa ja hääkelloja ja mies samalla poiminut kaikki nyt ja tässä hetkessä tarjotut edut ja ap:n uhraukset :D
Ihan syystäkin vanhemmat naiset sanoo että ei kannata antaa vaimotason palveluita miehelle jolla on vain poikaystävä-sopimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi paperien allekirjoitus on noin tärkeää? Et oikeasti rakasta häntä.
Ei, vaan poikaystävä ei halua sitoutua.
Ymmärrän ap:ta täysin. Sellaisia perusteluita ei olekaan, että voi rakastamalleen ihmiselle sanoa ettei halua naimisiin. Silloin ei vain rakasta ja on tyytynyt odottaen parempaa.
Onhan sitoutunut, jos jo ollaan yhdessä. Ei paperien allekirjoitusta sitä varten tarvitse.
Ei ole. Avioliitosta kieltäytyvä mies haluaa naisesta kaiken hyödyn ja silti pitää kaikki mahdollisuudet avoimena. Kun hän tapaa Sen Oikean, mies voi lähteä samana päivänä eikä hänellä ole ristinä avioliittoa eroineen. Jos on varma, voi mennä naimisiin mikäli kumppani niin toivoo.
Eli naisen idea naimisiinmenolla on tehdä miehen pettämisestä mahdollisimman hankalaa, koska oletus on että mies tulee pettämään eli luottamus on oikeasti mieheen pyöreä nolla. Ja kuvittelee sillä avioliiton jalkapallolla jotenkin laittavansa tälle stopin. Haahahahah, onko tosiaan näin tyhmiä.
Ei vaan mieskin tietää kenen kanssa haluaa olla loppuelämänsä.
En tiedä, mitä tekisin. Arvoihini kuuluu muuttaa yhteen vasta, kun ollaan naimisissa, ja niin olen toiminut. m
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on taloudellinen sopimus, joten miksi raha on sinulle tärkeämpi asia kuin parisuhde?
Tämä on ainoa olennainen kysymys tässä kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Mihis unohtui se naisten "ei toista voi omistaa"....
Tätä mölistään sitten taas voimaantuneena jossain toisessa ketjussa jossa mies haluaa omia naisen itselleen. Tässä ketjussa tällä kertaa Ihan Eri Asia
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä tekisin. Arvoihini kuuluu muuttaa yhteen vasta, kun ollaan naimisissa, ja niin olen toiminut. m
Ja sitten huomaa, että yhdessä asuminen on ihan hirveää. Kannattaa kokeilla ennen naimisiin menoa.
Avoliitto ei tarkoita testamentin tekemistä, joten pelkkä avoliitto ei tarkoita perintöveroa. Testamentin voi tehdä kenelle tahansa, se riski meillä kaikilla on!