Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tytär vaatii myös toiselle lapselle kallista lahjaa
04.11.2026 |
Mitä ihmettä teen? Olen lahjoittanut joiakin vuosia sitten tyttären tyttärelle kesämökkini. Itselläni on hallintaoikeus mutta kuitenkin: mökki on lapsenlapsen.
En olisi ikinä tehnyt tuota jos olisin tiennyt: tytär tekeekin iltatähden. Iloinen uutinen muuttui huonoksi kun tytär kysyi mitä vastaavaa annan tälle toiselle lapselle? Ei mulla ole varaa antaa mitään! Mökki on noin 170 000€ arvoinen. Asun osakkeesta jonka arvo on noin 50 000€, taantuva kaupunki. Enkä mä tätä muutenkaan pois antaisi. Tilillä ei juuri mitään ole. Ei ole taidetta, ei sijoitusta.
Tytär on vihainen: tasapuolisesti pitäisi toisenkin saada tai tulee pahaa mieltä sisaruksille. No niin mutta en voi mitään.
Tältä kesämökin omistajalta ei voida siirtää pois mitään, kysytty on holhouksen viranomaisilta. On alaikäinen vielä kauan. Eikä olisi mun mielestä oikein vaatia antaa puolia sisarelleen vaikka olisi täysi -ikäinenkin.
Tässä se kiitos on kun jotain antaa. Lasten pappa on varaton, olemme eronneet.
Kommentit (647)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämätön äiti voi ostaa tyttäreltään puolet mökistä ja lahjoittaa sen puolikkaan sitten sille toiselle tyttärelle. Ap:n ei tarvitse tässä kohtaa antaa enempää lahjoja.
Näin minäkin ratkaisisin asian, ostamalla puolikkaan ja lahjoittamalla sen toiselle lapselle.
Ihan ehdotuskelpoinen idea ap, otapa asia puheeksi tyttären kanssa.
Miksi apn tytär ostaisi mitään, joka on osa hänen perintöään? Hirmu fiksua ajattelua.
Ei ole tyttären vaan tyttären tyttären.
Älä nyt jaksa oikeesti enää. Miten tämä voi olla noin vaikea tajuta? 😂
No selitä tyhmälle miten tyttären tyttärelle annettu omaisuus kuuluu tyttärelle.
No siten että hän on äitinsä rintaperillinen. Et sä voi antaa perintökaaressa ensimmäisen ohi omaisuuttasi kuin ennakkoperintönä ja silloinkaan se ei saa loukata perillisen lakiosaa.
Tuohan menee niin, että apn kuoltua, jos hän ei ole hoitanut asiaa kuntoon, apn tytär vaatii lakiosansa ja tuo mökki menee myyntiin.
Hyvä että pääsee mökistä eroon kun on riitaa jo nyt.
No se on totta. Mutta apn mokahan on sellainen että sitä ei nyt enää korjata millään muulla kuin sillä, että hän yrittää poistaa tyttärensä mielipahan. Kun mokaa jonkin asian perinnössään, kannattaa sitten pysyä väleissä asianosaisten kanssa ettei käy näin.
Minä tekisin apna niin, että tekisin testamentin, jossa jäljellä olevan muun omaisuuden määrään suoraan nuoremmalle lapsenlapselle. Jos tämä muu omaisuus ei riitä samanlaiseen 170 000 euron summaan, määräisin, että mökin saanut lapsenlapsi velvoitetaan maksamaan tasoitusta suoraan sisarukselleen. Toki tyttörelle jää edelleen oikeus lakiosansa vaatimiseen, mutta ehkä tuo nyt kelpaisi vaikka itse jää ilman.
On tässä toki sekin mahdollisuus, että aika tekee tehtävänsä ja tytär toteaa, että minkäs aplle voi ja antaa asian olla.
Juu, ap elänee vielä vuosikymmeniä, joten paljon ehtii virrata vettä Vantaanjoessa. Tytär pitää huolen, että esikoisensa ei kasva kieroon ja korjaa mummonsa mokan sisarensa kanssa.
Lapsi ei voi korjata "mokaa", omaisuus on hänen eikä hän voi edes aikuisena perua hänelle tehtyä oikeustointa. Jos lapsi luopuu mökistä tai sen osasta, kyseessä on kokonaan uusi kiinteistökauppa tai lahjoitus, jonka osallinen mummo ei millään tavalla ole.
Mihin se ”jokainen saa tehdä omaisuudellaan mitä vaan” nyt unohtui? 😂
jos olisin mummoni typeryyden vuoksi tuollaisessa tilanteessa, jossa paitsi äitini, myös sisarukseni on vedetty kölin ali, siirtäisin pikkuhiljaa (3 vuoden aikana 7499€) mökkiä hänelle kunnes hän omistaa siitä puolet.Olipa vitsi.
Eipä taida löytyä montaakaan ihmistä, joka ihan hyvää hyvyyttään luovuttaa sisarelleen omaa omaisuutta. Ja kuten kirjoitit, jos olisit rikkaamman tilanteessa... joka viittaa lähinnä siihen, että jonkun muun pitäisi toimia yhtä anteliaasti kun sinä väittäisit tekeväsi.
Mikä rikkaampi-tilanne tuo nyt muka on? Ihan jokainen siirtäisi tossa tilanteessa tota mökkiä sisarukselleen. Ap on paitsi tehnyt lapselleen perintöoikeudellisesti paskasti, myös pienemmälle lapsenlapselleen kusiset. Että saa olla kyllä aika perse ja pa, jos toi on ok.
-eriMinä kehottaisin äitiäni vaatimaan lakiosaansa ja laittaisin mökin myyntiin. Ei tulisi mieleenikään tollasta mummon lahjaa katsella, kun sen hintana on oma perhe.
Ei voi vaatia lakiosaa kun äiti on elossa. Ei ole kyse perinnöstä. Apn kannattaa jättää perintönä sitten kaikki loppu omaisuutensa tyttärelleen, niin tytär voi halutessaan sitten lahjoa sitä nuorempaa lastansa. Sitten nähdään onko antelias vai pitääkin kaiken itse.
Tottakai on kyse perinnöstä. Ei tietenkään nyt vaan sitten kun se perintö menee jakoon.
Ei kai kenenkään omaisuus ole perintöä kuin vasta kuoleman jälkeen.
Jokainen voi myydä omaisuutensa ja tuhlats rahansa.
Tosin vauvalla olen huomannut että vanhempiensa omaisuuden lapset jotenkin laskevat jo omakseen.
Kyllä se kuule lain mukaan on. Toki se jaetaan vasta kuoleman jälkeen.
Eli sunkin tililläsi olevat rahat ei ole sun, vaan sun lastesi ja lapsenlastesi. Et saa niillä tehdä ihan mitä vaan, vaan ne pitää säilyttää kuolemaasi asti. Jep.
Sano olevasi yksinkertainen sanomatta olevasi yksinkertainen.
Olen eri mutta näinhän olet kirjoitellut. Vanhempasi eivät saa ilman lupaasi käyttää omaisuuttaan koska se on sinun perintösi. Äläpä sinäkään reissaa ulkomailla lastesi tuhlaamassa.
Ei ole puhunut käyttämisestä sanaakaan.
-ohisJuuri siitä. He eivät saa tehdä omaisuudellaan oman mielensä mukaan sinun käsityksesi mukaan.
Tuohan on täysin eri asia kuin ettei saisi käyttää rahaa. Et saa tehdä omaisuudellasi mitä haluat, on fakta. Jos se sun mielestä tarkoittaa ettet saa ostaa kaviaaria, se on sun tulkintasi.
Ei ole mitään eroa rahan käyttämisellä kun ostaa itselleen jotain tai lahjoittaa omaisuutta pois. Jos väität ettei ihminen saa lahjoittaa omaa omaisuuttaan, niin silloin myös väität ettei hän saa käyttää omaa omaisuuttaan.
Sanoiko joku ettei saa lahjoittaa tai siirtääkin lain puitteissa?
-eriSanoi. Aika monessakin kommentissa.
Ei sanonut. Sanoi ettei saa toimia miten lystää.
Kommentti 495:
Ei meillä olisi perintölakiakaan, jos saisit jakaa omaisuutesi miten haluat.
Kuolleena kukaan ei jaa mitään.
Kuolleen perilliset jakaa perittävän omaisuuden. Tekevät sen joko oikein tai väärin. Rikkovat perintölakia tai eivät riko.
Niin että sun tekemät lahjoitukset ja ennakkoperintö jne. saa olla mitä vaan kun et ole niitä setvimässä enää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi hemmetissä molempien lapsien pitäisi saada jotain? Ei se toinen kakara mitään tarvitse. Miksi sille pitäisi edes antaa mitään?
Ei todellakaan tarvitse antaa sille toiselle lapselle pennin hyrrää.
Ei ole pakko niin. Surullisia tapauksia nämä, joissa lapset elää eriarvoisessa asemassa. Mutta minkäs teet. Ei varmaan apn tarvitse odottaa kutsua joulupöytään, mutta semmostahan se.
So? Sellaista se elämä on, epäreilua. On ihan normaalia ettei aina ole samanarvoista tai kivaa, se pitää kestää. Pitäisikö ap:n nyt ottaa pikavippi vain siksi että pääsee ostamaan toisellekin kersalle jotain arvokasta vain siksi ettei tule paha mieli ja jota ei kuitenkaan osaa arvostaa?
No ei tietenkään. Mutta ihan aiheesta tyttärensä hänelle on vihainen ja hänellä on siihen oikeus.
Ei ap voinut tietää että tytär tekee lisää lapsia joten tytär on vihainen aiheetta.
Ja vaikka tietäisikin niin mitä sitten? Olisi onnellinen että toinen lapsi on saanut kalliin lahjan. Mulle ei tulisi mieleenkään vaatia vielä lisää tuollaisen kalliin lahjan jälkeen. Miksi ei yksi riitä?
Niinpä, tytär on typerä kuten osa ketjussa kommentoijistakin.
Mikähän siinä on niin vaikeaa kohdella lapsiaan ja lapsenlapsiaan tasapuolisesti. Nyt lähes koko perintö on annettu yhdelle, tytär ei saa juuri mitään, kuten ei myöskään nuorempi lapsenlapsi.
Jos mun lapseni saisi lahjoituksen mun tai isänsä vanheilta, ei kyllä tulisi mieleenikään kysyä, että mites mun perintöni. Se rahahan menee mun elämäni tärkeimmälle ihmiselle, jonka hyvinvointiin olen sitoutunut ja jonka puolesta olisin valmis tarvittaessa vaikka kuolemaan.
Toki esim. äitini on ottanut tavakseen lahjoittaa (kaikille) lapsilleen vähät ylimääräiset rahansa hiljakseen jo nyt eläessään, koska oletettavasti ja toivottavasti siinä vaiheessa, kun hänestä aika jättää, me lapsetkin ollaan jo siibä vaiheessa elämää, jossa jo tullaan paremmin toimeen omillamme ja tarvitaan vähemmän tukea. Isäni meni ja kuoli jo, kun oltiin vasta lapsia.
On pikkasen eri asia joku lahjoitus tai rahojen siirto kuin antaa 170000€ mökki vain yhdelle. Ihan jeesustelua tommonen ”kyllä mä kiittäisin, jos toinen lapseni, rakas kun on, saisi jotain”.
En sanonut noin. Sanoisin, että en kyselisi oman perintöni perään lainaamani kirjoittajan tapaan, jos mun lapseni olisi saanut sen itselleen lahjoituksena.
Sinänsä olen kyllä samaa mieltä, että noin ison omaisuuden lahjoittaminen sukupolvelle, joka voi vielä hyvinkin laajentua, on tyhmää. Mutta minkäs sille voi, lahjoituksen ajankohtana on oltu tasapuolisia kaikkia lapsenlapsia kohtaan ja nyt, kun lahjoitus on tehty, ei voi oikein muuta kuin todeta, että ei mennyt putkeen. Tosin tuo kyllä haiskahtaa siltä, että jos tilanne on tosi, ei siinä ole paljoa lasta ajateltu, vaan haluttu pitää mökki suvussa tms. Tuollaisessa tilanteessa, jossa yksi lapsi saa lahjoituksen, jota toinen lapsi ei voi saada, pyrkisin varmaan vanhempana tasapainottamaan tilannetta jotenkin. En siis tietenkään hallinnoimalla lapseni omaisuutta, koska se ei ole minun, vaan oman omaisuuteni avulla. Toki tässä vaiheessa on vielä ihan auki, mikä lapsen mökin tilanne on tulevaisuudessa. Voihan se olla, että siitä on lähinnä haittaa.
Sepä se kun tuo haiskahtaa ja pahasti jo ihan vaikka toista lapsenlasta ei olisi koskaan siunaantunutkaan. Tuon arvo ihan itsessään ylittää sen ”puolet voit testamentata”-rajan, minkä ihan jokainen peruskpulun käynytkin tietää. Luulenpa siis että todsa on apn tpuhuista pidemmältäkin ajalta, ehkä jopa ero ja ositussorku takana että tyttärensä on polttanut päreensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi hemmetissä molempien lapsien pitäisi saada jotain? Ei se toinen kakara mitään tarvitse. Miksi sille pitäisi edes antaa mitään?
Ei todellakaan tarvitse antaa sille toiselle lapselle pennin hyrrää.
Ei ole pakko niin. Surullisia tapauksia nämä, joissa lapset elää eriarvoisessa asemassa. Mutta minkäs teet. Ei varmaan apn tarvitse odottaa kutsua joulupöytään, mutta semmostahan se.
So? Sellaista se elämä on, epäreilua. On ihan normaalia ettei aina ole samanarvoista tai kivaa, se pitää kestää. Pitäisikö ap:n nyt ottaa pikavippi vain siksi että pääsee ostamaan toisellekin kersalle jotain arvokasta vain siksi ettei tule paha mieli ja jota ei kuitenkaan osaa arvostaa?
No ei tietenkään. Mutta ihan aiheesta tyttärensä hänelle on vihainen ja hänellä on siihen oikeus.
Ei ap voinut tietää että tytär tekee lisää lapsia joten tytär on vihainen aiheetta.
Ja vaikka tietäisikin niin mitä sitten? Olisi onnellinen että toinen lapsi on saanut kalliin lahjan. Mulle ei tulisi mieleenkään vaatia vielä lisää tuollaisen kalliin lahjan jälkeen. Miksi ei yksi riitä?
Niinpä, tytär on typerä kuten osa ketjussa kommentoijistakin.
Mikähän siinä on niin vaikeaa kohdella lapsiaan ja lapsenlapsiaan tasapuolisesti. Nyt lähes koko perintö on annettu yhdelle, tytär ei saa juuri mitään, kuten ei myöskään nuorempi lapsenlapsi.
Jos mun lapseni saisi lahjoituksen mun tai isänsä vanheilta, ei kyllä tulisi mieleenikään kysyä, että mites mun perintöni. Se rahahan menee mun elämäni tärkeimmälle ihmiselle, jonka hyvinvointiin olen sitoutunut ja jonka puolesta olisin valmis tarvittaessa vaikka kuolemaan.
Toki esim. äitini on ottanut tavakseen lahjoittaa (kaikille) lapsilleen vähät ylimääräiset rahansa hiljakseen jo nyt eläessään, koska oletettavasti ja toivottavasti siinä vaiheessa, kun hänestä aika jättää, me lapsetkin ollaan jo siibä vaiheessa elämää, jossa jo tullaan paremmin toimeen omillamme ja tarvitaan vähemmän tukea. Isäni meni ja kuoli jo, kun oltiin vasta lapsia.
On pikkasen eri asia joku lahjoitus tai rahojen siirto kuin antaa 170000€ mökki vain yhdelle. Ihan jeesustelua tommonen ”kyllä mä kiittäisin, jos toinen lapseni, rakas kun on, saisi jotain”.
En sanonut noin. Sanoisin, että en kyselisi oman perintöni perään lainaamani kirjoittajan tapaan, jos mun lapseni olisi saanut sen itselleen lahjoituksena.
Sinänsä olen kyllä samaa mieltä, että noin ison omaisuuden lahjoittaminen sukupolvelle, joka voi vielä hyvinkin laajentua, on tyhmää. Mutta minkäs sille voi, lahjoituksen ajankohtana on oltu tasapuolisia kaikkia lapsenlapsia kohtaan ja nyt, kun lahjoitus on tehty, ei voi oikein muuta kuin todeta, että ei mennyt putkeen. Tosin tuo kyllä haiskahtaa siltä, että jos tilanne on tosi, ei siinä ole paljoa lasta ajateltu, vaan haluttu pitää mökki suvussa tms. Tuollaisessa tilanteessa, jossa yksi lapsi saa lahjoituksen, jota toinen lapsi ei voi saada, pyrkisin varmaan vanhempana tasapainottamaan tilannetta jotenkin. En siis tietenkään hallinnoimalla lapseni omaisuutta, koska se ei ole minun, vaan oman omaisuuteni avulla. Toki tässä vaiheessa on vielä ihan auki, mikä lapsen mökin tilanne on tulevaisuudessa. Voihan se olla, että siitä on lähinnä haittaa.
Sepä se kun tuo haiskahtaa ja pahasti jo ihan vaikka toista lapsenlasta ei olisi koskaan siunaantunutkaan. Tuon arvo ihan itsessään ylittää sen ”puolet voit testamentata”-rajan, minkä ihan jokainen peruskpulun käynytkin tietää. Luulenpa siis että todsa on apn tpuhuista pidemmältäkin ajalta, ehkä jopa ero ja ositussorku takana että tyttärensä on polttanut päreensä.
Samaa mieltä. Suomalaisen ollessa kyseessä todennäköisin kaiken takana on alkoholi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi hemmetissä molempien lapsien pitäisi saada jotain? Ei se toinen kakara mitään tarvitse. Miksi sille pitäisi edes antaa mitään?
Ei todellakaan tarvitse antaa sille toiselle lapselle pennin hyrrää.
Ei ole pakko niin. Surullisia tapauksia nämä, joissa lapset elää eriarvoisessa asemassa. Mutta minkäs teet. Ei varmaan apn tarvitse odottaa kutsua joulupöytään, mutta semmostahan se.
So? Sellaista se elämä on, epäreilua. On ihan normaalia ettei aina ole samanarvoista tai kivaa, se pitää kestää. Pitäisikö ap:n nyt ottaa pikavippi vain siksi että pääsee ostamaan toisellekin kersalle jotain arvokasta vain siksi ettei tule paha mieli ja jota ei kuitenkaan osaa arvostaa?
No ei tietenkään. Mutta ihan aiheesta tyttärensä hänelle on vihainen ja hänellä on siihen oikeus.
Ei ap voinut tietää että tytär tekee lisää lapsia joten tytär on vihainen aiheetta.
Ja vaikka tietäisikin niin mitä sitten? Olisi onnellinen että toinen lapsi on saanut kalliin lahjan. Mulle ei tulisi mieleenkään vaatia vielä lisää tuollaisen kalliin lahjan jälkeen. Miksi ei yksi riitä?
Niinpä, tytär on typerä kuten osa ketjussa kommentoijistakin.
Mikähän siinä on niin vaikeaa kohdella lapsiaan ja lapsenlapsiaan tasapuolisesti. Nyt lähes koko perintö on annettu yhdelle, tytär ei saa juuri mitään, kuten ei myöskään nuorempi lapsenlapsi.
Jos mun lapseni saisi lahjoituksen mun tai isänsä vanheilta, ei kyllä tulisi mieleenikään kysyä, että mites mun perintöni. Se rahahan menee mun elämäni tärkeimmälle ihmiselle, jonka hyvinvointiin olen sitoutunut ja jonka puolesta olisin valmis tarvittaessa vaikka kuolemaan.
Toki esim. äitini on ottanut tavakseen lahjoittaa (kaikille) lapsilleen vähät ylimääräiset rahansa hiljakseen jo nyt eläessään, koska oletettavasti ja toivottavasti siinä vaiheessa, kun hänestä aika jättää, me lapsetkin ollaan jo siibä vaiheessa elämää, jossa jo tullaan paremmin toimeen omillamme ja tarvitaan vähemmän tukea. Isäni meni ja kuoli jo, kun oltiin vasta lapsia.
On pikkasen eri asia joku lahjoitus tai rahojen siirto kuin antaa 170000€ mökki vain yhdelle. Ihan jeesustelua tommonen ”kyllä mä kiittäisin, jos toinen lapseni, rakas kun on, saisi jotain”.
En sanonut noin. Sanoisin, että en kyselisi oman perintöni perään lainaamani kirjoittajan tapaan, jos mun lapseni olisi saanut sen itselleen lahjoituksena.
Sinänsä olen kyllä samaa mieltä, että noin ison omaisuuden lahjoittaminen sukupolvelle, joka voi vielä hyvinkin laajentua, on tyhmää. Mutta minkäs sille voi, lahjoituksen ajankohtana on oltu tasapuolisia kaikkia lapsenlapsia kohtaan ja nyt, kun lahjoitus on tehty, ei voi oikein muuta kuin todeta, että ei mennyt putkeen. Tosin tuo kyllä haiskahtaa siltä, että jos tilanne on tosi, ei siinä ole paljoa lasta ajateltu, vaan haluttu pitää mökki suvussa tms. Tuollaisessa tilanteessa, jossa yksi lapsi saa lahjoituksen, jota toinen lapsi ei voi saada, pyrkisin varmaan vanhempana tasapainottamaan tilannetta jotenkin. En siis tietenkään hallinnoimalla lapseni omaisuutta, koska se ei ole minun, vaan oman omaisuuteni avulla. Toki tässä vaiheessa on vielä ihan auki, mikä lapsen mökin tilanne on tulevaisuudessa. Voihan se olla, että siitä on lähinnä haittaa.
Sepä se kun tuo haiskahtaa ja pahasti jo ihan vaikka toista lapsenlasta ei olisi koskaan siunaantunutkaan. Tuon arvo ihan itsessään ylittää sen ”puolet voit testamentata”-rajan, minkä ihan jokainen peruskpulun käynytkin tietää. Luulenpa siis että todsa on apn tpuhuista pidemmältäkin ajalta, ehkä jopa ero ja ositussorku takana että tyttärensä on polttanut päreensä.
Sehän tästä vielä puuttuisi, että ositus on tekemättä kun senhän voi kätevästi siirtää perijöille sinne perunkirjoitukseen 😂 Eikä sekään, jos ap on siirtämyt ennen ositusta omaisuuttaan tyttären lapselle ihan kauheen hyvältä kuulosta.
Provostahan saikin ihan tosi hyviä skenaarioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi hemmetissä molempien lapsien pitäisi saada jotain? Ei se toinen kakara mitään tarvitse. Miksi sille pitäisi edes antaa mitään?
Ei todellakaan tarvitse antaa sille toiselle lapselle pennin hyrrää.
Ei ole pakko niin. Surullisia tapauksia nämä, joissa lapset elää eriarvoisessa asemassa. Mutta minkäs teet. Ei varmaan apn tarvitse odottaa kutsua joulupöytään, mutta semmostahan se.
So? Sellaista se elämä on, epäreilua. On ihan normaalia ettei aina ole samanarvoista tai kivaa, se pitää kestää. Pitäisikö ap:n nyt ottaa pikavippi vain siksi että pääsee ostamaan toisellekin kersalle jotain arvokasta vain siksi ettei tule paha mieli ja jota ei kuitenkaan osaa arvostaa?
No ei tietenkään. Mutta ihan aiheesta tyttärensä hänelle on vihainen ja hänellä on siihen oikeus.
Ei ap voinut tietää että tytär tekee lisää lapsia joten tytär on vihainen aiheetta.
Ja vaikka tietäisikin niin mitä sitten? Olisi onnellinen että toinen lapsi on saanut kalliin lahjan. Mulle ei tulisi mieleenkään vaatia vielä lisää tuollaisen kalliin lahjan jälkeen. Miksi ei yksi riitä?
Niinpä, tytär on typerä kuten osa ketjussa kommentoijistakin.
Mikähän siinä on niin vaikeaa kohdella lapsiaan ja lapsenlapsiaan tasapuolisesti. Nyt lähes koko perintö on annettu yhdelle, tytär ei saa juuri mitään, kuten ei myöskään nuorempi lapsenlapsi.
Jos mun lapseni saisi lahjoituksen mun tai isänsä vanheilta, ei kyllä tulisi mieleenikään kysyä, että mites mun perintöni. Se rahahan menee mun elämäni tärkeimmälle ihmiselle, jonka hyvinvointiin olen sitoutunut ja jonka puolesta olisin valmis tarvittaessa vaikka kuolemaan.
Toki esim. äitini on ottanut tavakseen lahjoittaa (kaikille) lapsilleen vähät ylimääräiset rahansa hiljakseen jo nyt eläessään, koska oletettavasti ja toivottavasti siinä vaiheessa, kun hänestä aika jättää, me lapsetkin ollaan jo siibä vaiheessa elämää, jossa jo tullaan paremmin toimeen omillamme ja tarvitaan vähemmän tukea. Isäni meni ja kuoli jo, kun oltiin vasta lapsia.
On pikkasen eri asia joku lahjoitus tai rahojen siirto kuin antaa 170000€ mökki vain yhdelle. Ihan jeesustelua tommonen ”kyllä mä kiittäisin, jos toinen lapseni, rakas kun on, saisi jotain”.
En sanonut noin. Sanoisin, että en kyselisi oman perintöni perään lainaamani kirjoittajan tapaan, jos mun lapseni olisi saanut sen itselleen lahjoituksena.
Sinänsä olen kyllä samaa mieltä, että noin ison omaisuuden lahjoittaminen sukupolvelle, joka voi vielä hyvinkin laajentua, on tyhmää. Mutta minkäs sille voi, lahjoituksen ajankohtana on oltu tasapuolisia kaikkia lapsenlapsia kohtaan ja nyt, kun lahjoitus on tehty, ei voi oikein muuta kuin todeta, että ei mennyt putkeen. Tosin tuo kyllä haiskahtaa siltä, että jos tilanne on tosi, ei siinä ole paljoa lasta ajateltu, vaan haluttu pitää mökki suvussa tms. Tuollaisessa tilanteessa, jossa yksi lapsi saa lahjoituksen, jota toinen lapsi ei voi saada, pyrkisin varmaan vanhempana tasapainottamaan tilannetta jotenkin. En siis tietenkään hallinnoimalla lapseni omaisuutta, koska se ei ole minun, vaan oman omaisuuteni avulla. Toki tässä vaiheessa on vielä ihan auki, mikä lapsen mökin tilanne on tulevaisuudessa. Voihan se olla, että siitä on lähinnä haittaa.
Sepä se kun tuo haiskahtaa ja pahasti jo ihan vaikka toista lapsenlasta ei olisi koskaan siunaantunutkaan. Tuon arvo ihan itsessään ylittää sen ”puolet voit testamentata”-rajan, minkä ihan jokainen peruskpulun käynytkin tietää. Luulenpa siis että todsa on apn tpuhuista pidemmältäkin ajalta, ehkä jopa ero ja ositussorku takana että tyttärensä on polttanut päreensä.
Tunnistan tämän liiankin hyvin. Meidän äiti on kuivilla nyt, mutta tuossa 10 vuotta takaperin juodessaan hänellä oli mitä mielenkiintoisimpia ideoita. Hän muunmuassa ehdotti että hän ”myisi” asuntonsa mulle, jotta hän voisi olla ”vuokralla” ja nostaa asumistukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
En sanonut noin. Sanoisin, että en kyselisi oman perintöni perään lainaamani kirjoittajan tapaan, jos mun lapseni olisi saanut sen itselleen lahjoituksena.
Sinänsä olen kyllä samaa mieltä, että noin ison omaisuuden lahjoittaminen sukupolvelle, joka voi vielä hyvinkin laajentua, on tyhmää. Mutta minkäs sille voi, lahjoituksen ajankohtana on oltu tasapuolisia kaikkia lapsenlapsia kohtaan ja nyt, kun lahjoitus on tehty, ei voi oikein muuta kuin todeta, että ei mennyt putkeen. Tosin tuo kyllä haiskahtaa siltä, että jos tilanne on tosi, ei siinä ole paljoa lasta ajateltu, vaan haluttu pitää mökki suvussa tms. Tuollaisessa tilanteessa, jossa yksi lapsi saa lahjoituksen, jota toinen lapsi ei voi saada, pyrkisin varmaan vanhempana tasapainottamaan tilannetta jotenkin. En siis tietenkään hallinnoimalla lapseni omaisuutta, koska se ei ole minun, vaan oman omaisuuteni avulla. Toki tässä vaiheessa on vielä ihan auki, mikä lapsen mökin tilanne on tulevaisuudessa. Voihan se olla, että siitä on lähinnä haittaa.