Lue keskustelun säännöt.
Tytär vaatii myös toiselle lapselle kallista lahjaa
04.11.2026 |
Mitä ihmettä teen? Olen lahjoittanut joiakin vuosia sitten tyttären tyttärelle kesämökkini. Itselläni on hallintaoikeus mutta kuitenkin: mökki on lapsenlapsen.
En olisi ikinä tehnyt tuota jos olisin tiennyt: tytär tekeekin iltatähden. Iloinen uutinen muuttui huonoksi kun tytär kysyi mitä vastaavaa annan tälle toiselle lapselle? Ei mulla ole varaa antaa mitään! Mökki on noin 170 000€ arvoinen. Asun osakkeesta jonka arvo on noin 50 000€, taantuva kaupunki. Enkä mä tätä muutenkaan pois antaisi. Tilillä ei juuri mitään ole. Ei ole taidetta, ei sijoitusta.
Tytär on vihainen: tasapuolisesti pitäisi toisenkin saada tai tulee pahaa mieltä sisaruksille. No niin mutta en voi mitään.
Tältä kesämökin omistajalta ei voida siirtää pois mitään, kysytty on holhouksen viranomaisilta. On alaikäinen vielä kauan. Eikä olisi mun mielestä oikein vaatia antaa puolia sisarelleen vaikka olisi täysi -ikäinenkin.
Tässä se kiitos on kun jotain antaa. Lasten pappa on varaton, olemme eronneet.
Kommentit (614)
Älä huoli. Tilanne korjaantuu, kun aika sinusta jättää ja iltatähti huomioidaan perunkirjoituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Eli et voi. Saat toki, mutta asia korjataan sun puolesta.Otetaan huomioon jos jotain perittävää kuoleman jälkeen on.
Otetaan vaikka ei olisikaan. Jos sen ainoan omaisuutesi olet antanut vain toiselle lapsellesi, toiselle kuuluu lakiosa silti.
Ei kuulu mikään lakiosa enää, jos mitään perittävää ei ole. Siitä ei mitään lakiosaa revitä.
Tyhjästä lompsasta ei rahaa heru vaikka kuinka sitä ravistelisi.
Lakiosa tarkoittaa sitä, että perinnönjättäjä on mahdollisesti testamentannut omaisuutensa jollekin kokonaan. Silloin rintaperilliset voi vaatia itselleen lakiosaa, eli puolet perinnöstä.
Eli kukaan ei voi testamentata kaikkea omaisuuttaan, jos häneltä jää rintaperillisiä. Nämä ovat aina oikeutettuja saamaan puolet omaisuudesta, vaikka se olisi testamentattu johonkin muualle. Silloin puhutaan lakiosasta.
Jos testamenttia ei ole, kaikki jäämistö periytyy rintaperillisille, tai näiden puuttuessa ns. toissijaisille perillisille.
Perintö pyritään jakamaan tasapuolisesti kaikille.
Jos mitään perittävä ei ole, ei kukaan saa mitään. Siinä on turha huudella lakiosia. Tyhjästä on paha nyhjästä. Silloinkin kaikki saavat sen tyhjän tasapuolisesti.
Ja vielä kerran: ihmisen eläessä hän saa tehdä omaisuudelle en ihan mitä tahtoo.
Nuo aikarajat, mitä täällä höpistään, tarkoittaa sitä, että yksi ihminen saa lahjoittaa rahaa VEROTTOMASTI samalle ihmiselle tietyn määrän tietyssä ajassa. Se oli ennen muistaakseni kolmen vuoden aikana joku summa, en muista paljonko. Mutta käsittääkseni sitä aikarajaa pidennettiin tai sitä rahamäärää lisättiin hiljakkoin jossain uudistuksessa.
Rahan lahjoittaminen ei siis ole kiellettyä, mutta vastaanottajan on maksettava siitä veroa, kun se ylittää tietyn summan. Se vero ei ole kovin suuri. Jos oikein muistan, niin se oli kymppitonnista satanen ainakin ennen. Niin että siihen ei talous kaadu.
Jos oikein paljon vaikkapa lapselleen tekee lahjoituksia, voi tosiaan toinen lapsi perinnönjaossa sitten myöhemmin ottaa tämän puheeksi ja vaatia tasoitusta. Voi olla vain hankala todistaa enää pitkien aikojen kuluttua. Mutta riiteleminenhän on niin mukavaa ja sillä voi aina kartuttaa lakimiehen pankkitiliä isosti kun.
Eli itse eläessään ei ole mikään lakisääteinen pakko olla edes lapsilleen tasapuolinen. Testamenttia ei tosin voi tehdä vain toisen hyväksi ilman pätevää syytä. Mutta muuten voi omaisuuttaan jakaa ja tuhlata ihan miten tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämätön äiti voi ostaa tyttäreltään puolet mökistä ja lahjoittaa sen puolikkaan sitten sille toiselle tyttärelle. Ap:n ei tarvitse tässä kohtaa antaa enempää lahjoja.
Näin minäkin ratkaisisin asian, ostamalla puolikkaan ja lahjoittamalla sen toiselle lapselle.
Ihan ehdotuskelpoinen idea ap, otapa asia puheeksi tyttären kanssa.
Miksi apn tytär ostaisi mitään, joka on osa hänen perintöään? Hirmu fiksua ajattelua.
Ei ole tyttären vaan tyttären tyttären.
Älä nyt jaksa oikeesti enää. Miten tämä voi olla noin vaikea tajuta? 😂
No selitä tyhmälle miten tyttären tyttärelle annettu omaisuus kuuluu tyttärelle.
No siten että hän on äitinsä rintaperillinen. Et sä voi antaa perintökaaressa ensimmäisen ohi omaisuuttasi kuin ennakkoperintönä ja silloinkaan se ei saa loukata perillisen lakiosaa.
Tuohan menee niin, että apn kuoltua, jos hän ei ole hoitanut asiaa kuntoon, apn tytär vaatii lakiosansa ja tuo mökki menee myyntiin.
Hyvä että pääsee mökistä eroon kun on riitaa jo nyt.
No se on totta. Mutta apn mokahan on sellainen että sitä ei nyt enää korjata millään muulla kuin sillä, että hän yrittää poistaa tyttärensä mielipahan. Kun mokaa jonkin asian perinnössään, kannattaa sitten pysyä väleissä asianosaisten kanssa ettei käy näin.
Minä tekisin apna niin, että tekisin testamentin, jossa jäljellä olevan muun omaisuuden määrään suoraan nuoremmalle lapsenlapselle. Jos tämä muu omaisuus ei riitä samanlaiseen 170 000 euron summaan, määräisin, että mökin saanut lapsenlapsi velvoitetaan maksamaan tasoitusta suoraan sisarukselleen. Toki tyttörelle jää edelleen oikeus lakiosansa vaatimiseen, mutta ehkä tuo nyt kelpaisi vaikka itse jää ilman.
On tässä toki sekin mahdollisuus, että aika tekee tehtävänsä ja tytär toteaa, että minkäs aplle voi ja antaa asian olla.
Juu, ap elänee vielä vuosikymmeniä, joten paljon ehtii virrata vettä Vantaanjoessa. Tytär pitää huolen, että esikoisensa ei kasva kieroon ja korjaa mummonsa mokan sisarensa kanssa.
Lapsi ei voi korjata "mokaa", omaisuus on hänen eikä hän voi edes aikuisena perua hänelle tehtyä oikeustointa. Jos lapsi luopuu mökistä tai sen osasta, kyseessä on kokonaan uusi kiinteistökauppa tai lahjoitus, jonka osallinen mummo ei millään tavalla ole.
Mihin se ”jokainen saa tehdä omaisuudellaan mitä vaan” nyt unohtui? 😂
jos olisin mummoni typeryyden vuoksi tuollaisessa tilanteessa, jossa paitsi äitini, myös sisarukseni on vedetty kölin ali, siirtäisin pikkuhiljaa (3 vuoden aikana 7499€) mökkiä hänelle kunnes hän omistaa siitä puolet.Olipa vitsi.
Eipä taida löytyä montaakaan ihmistä, joka ihan hyvää hyvyyttään luovuttaa sisarelleen omaa omaisuutta. Ja kuten kirjoitit, jos olisit rikkaamman tilanteessa... joka viittaa lähinnä siihen, että jonkun muun pitäisi toimia yhtä anteliaasti kun sinä väittäisit tekeväsi.
Mikä rikkaampi-tilanne tuo nyt muka on? Ihan jokainen siirtäisi tossa tilanteessa tota mökkiä sisarukselleen. Ap on paitsi tehnyt lapselleen perintöoikeudellisesti paskasti, myös pienemmälle lapsenlapselleen kusiset. Että saa olla kyllä aika perse ja pa, jos toi on ok.
-eriMinä kehottaisin äitiäni vaatimaan lakiosaansa ja laittaisin mökin myyntiin. Ei tulisi mieleenikään tollasta mummon lahjaa katsella, kun sen hintana on oma perhe.
Ei voi vaatia lakiosaa kun äiti on elossa. Ei ole kyse perinnöstä. Apn kannattaa jättää perintönä sitten kaikki loppu omaisuutensa tyttärelleen, niin tytär voi halutessaan sitten lahjoa sitä nuorempaa lastansa. Sitten nähdään onko antelias vai pitääkin kaiken itse.
Tottakai on kyse perinnöstä. Ei tietenkään nyt vaan sitten kun se perintö menee jakoon.
Ei kai kenenkään omaisuus ole perintöä kuin vasta kuoleman jälkeen.
Jokainen voi myydä omaisuutensa ja tuhlats rahansa.
Tosin vauvalla olen huomannut että vanhempiensa omaisuuden lapset jotenkin laskevat jo omakseen.
Kerropas miksi on olemassa semmoinen kuin ennakkoperintö, jos omaisuutta saa miten tahansa annella ja osoittaa kelle huvittaa? Miksi on testamentti, joka tehdään eläessä, jos sen nyt vaan voisi antaa kuilinvuoteellaan kelle tahansa? Miksi meillä on laki näihin asioihin?
Laki ei sano että elävien vanhempiesi omaisuus olisi sinun.
Ei tuetenkään sano, kun ei se ole. Mutta ei se tarkoita myöskään sitä, että sä saat tehdä sillä mitä tahansa, koska se jaetaan perinnönjaossa etkä sä saa eläessäsikään toimia niin että perinnönjaossa sitten rikotaan perintölakia. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?
Kyllä eläessään saa tehdä omaisuudellaan mitä tahtoo. Älä muuta väitäkään
Yhtä lailla naimattoman lapsen omaisuus on sitten vanhempien, hehän ovat ensijaiset sinkun perilliset.
Saathan sä uskotella itsellesi mitä haluat, mutta ei saa ja laki on niillä sun perijöillä takanaan.
Ei siinä laki sua auta, jos äitisi on tuhlannut rahansa esim rakkaushuijarille, huonoihin sijoituksiin, matkusteluun tai peliriippuvuuteen. Onhan jotkut saaneet tuhottua pitkään suvussa kulkeneen omaisuudenkin kuin tuhka tuuleen vaikka juopottelemalla ja uhkapelejä pelaamalla. Sen minkä omistat, se on sinun eikä lapsesi voi sinua rajoittaa. Perintö syntyy vasta kuoleman ja perunkirjoituksen jälkeen
Puhut edelleen ihan eri asiasta kuin muut.
Sinä näytät olettavan että elossa olevien ihmisten omaisuuteen olisi joku ihme "perijärajoitus" joka pitää ottaa huomioon.
Oletko noin pikkumainen todella? Keksitkö vielä jitain mistä vääntää? Ei ole väitetty, että on perijäoikeus tai pitää säästää tai ei saa käyttää tai myydä. Kun sinulla on perillisiä et voi jaella rahaasi miten sattuu vaan kyseeseen tulee perintölaki. Ja tämä on fakta, joka ei sillä muutu että käännät muiden sanomiset.
Kyllä eläessään voi jaella rahojaan ja omaisuuttaan ihan miten huvittaa. Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Mutta ulkopuoliselle taholle, vaikka naapurille, hyväntekeväisyysjärjestölle yms. voit eläessäsi lahjoittaa aivan kaiken. Sitten ei vain perillisille jää perittävää. Tai voit käyttää koko omaisuutesi itse elinaiksnasi. Perillisillä on oikeus vain siihen osaan omaisuuttasi, joka on jäljellä kuolemasi jälkeen.
Ei ihan noinkaan. Näissä on riippuen tilanteesta, 3 tai 10 vuoden rajat ja niiden ylikin niitä voidaan riitauttaa. Periaatteessa vain ulosottoon ja pakkohuutokauppaan joutumalla voit ”laillisesti” hassata omaisuutesi niin ettei perintöä jää.
Tota... 3 vuoden raja liittyy vain veroarvostukseen... Ei siinä kumota omistusosuuden syntymistä mitenkään.
Ja se on ARVOTUS, ei arvostus. Arvostus on sitä että arvostan mummini tekemiä pikku patalappuja että hienoja on. Ja arvostan kun tytär sai kympin matikasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Eli et voi. Saat toki, mutta asia korjataan sun puolesta.Otetaan huomioon jos jotain perittävää kuoleman jälkeen on.
Otetaan vaikka ei olisikaan. Jos sen ainoan omaisuutesi olet antanut vain toiselle lapsellesi, toiselle kuuluu lakiosa silti.
Voiko kuolinpesä jäädä yhdelle osakkaalle velkaa? Eli että muut pesän osakkaat joutuu maksaa osakkaalle X summan Z syystä Å. Mikä taho saatavan maksamista valvoo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Eli et voi. Saat toki, mutta asia korjataan sun puolesta.Otetaan huomioon jos jotain perittävää kuoleman jälkeen on.
Otetaan vaikka ei olisikaan. Jos sen ainoan omaisuutesi olet antanut vain toiselle lapsellesi, toiselle kuuluu lakiosa silti.
Se on perijöiden murhe, ei kuolleen perittävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämätön äiti voi ostaa tyttäreltään puolet mökistä ja lahjoittaa sen puolikkaan sitten sille toiselle tyttärelle. Ap:n ei tarvitse tässä kohtaa antaa enempää lahjoja.
Näin minäkin ratkaisisin asian, ostamalla puolikkaan ja lahjoittamalla sen toiselle lapselle.
Ihan ehdotuskelpoinen idea ap, otapa asia puheeksi tyttären kanssa.
Miksi apn tytär ostaisi mitään, joka on osa hänen perintöään? Hirmu fiksua ajattelua.
Ei ole tyttären vaan tyttären tyttären.
Älä nyt jaksa oikeesti enää. Miten tämä voi olla noin vaikea tajuta? 😂
No selitä tyhmälle miten tyttären tyttärelle annettu omaisuus kuuluu tyttärelle.
No siten että hän on äitinsä rintaperillinen. Et sä voi antaa perintökaaressa ensimmäisen ohi omaisuuttasi kuin ennakkoperintönä ja silloinkaan se ei saa loukata perillisen lakiosaa.
Tuohan menee niin, että apn kuoltua, jos hän ei ole hoitanut asiaa kuntoon, apn tytär vaatii lakiosansa ja tuo mökki menee myyntiin.
Hyvä että pääsee mökistä eroon kun on riitaa jo nyt.
No se on totta. Mutta apn mokahan on sellainen että sitä ei nyt enää korjata millään muulla kuin sillä, että hän yrittää poistaa tyttärensä mielipahan. Kun mokaa jonkin asian perinnössään, kannattaa sitten pysyä väleissä asianosaisten kanssa ettei käy näin.
Minä tekisin apna niin, että tekisin testamentin, jossa jäljellä olevan muun omaisuuden määrään suoraan nuoremmalle lapsenlapselle. Jos tämä muu omaisuus ei riitä samanlaiseen 170 000 euron summaan, määräisin, että mökin saanut lapsenlapsi velvoitetaan maksamaan tasoitusta suoraan sisarukselleen. Toki tyttörelle jää edelleen oikeus lakiosansa vaatimiseen, mutta ehkä tuo nyt kelpaisi vaikka itse jää ilman.
On tässä toki sekin mahdollisuus, että aika tekee tehtävänsä ja tytär toteaa, että minkäs aplle voi ja antaa asian olla.
Juu, ap elänee vielä vuosikymmeniä, joten paljon ehtii virrata vettä Vantaanjoessa. Tytär pitää huolen, että esikoisensa ei kasva kieroon ja korjaa mummonsa mokan sisarensa kanssa.
Lapsi ei voi korjata "mokaa", omaisuus on hänen eikä hän voi edes aikuisena perua hänelle tehtyä oikeustointa. Jos lapsi luopuu mökistä tai sen osasta, kyseessä on kokonaan uusi kiinteistökauppa tai lahjoitus, jonka osallinen mummo ei millään tavalla ole.
Mihin se ”jokainen saa tehdä omaisuudellaan mitä vaan” nyt unohtui? 😂
jos olisin mummoni typeryyden vuoksi tuollaisessa tilanteessa, jossa paitsi äitini, myös sisarukseni on vedetty kölin ali, siirtäisin pikkuhiljaa (3 vuoden aikana 7499€) mökkiä hänelle kunnes hän omistaa siitä puolet.Olipa vitsi.
Eipä taida löytyä montaakaan ihmistä, joka ihan hyvää hyvyyttään luovuttaa sisarelleen omaa omaisuutta. Ja kuten kirjoitit, jos olisit rikkaamman tilanteessa... joka viittaa lähinnä siihen, että jonkun muun pitäisi toimia yhtä anteliaasti kun sinä väittäisit tekeväsi.
Mikä rikkaampi-tilanne tuo nyt muka on? Ihan jokainen siirtäisi tossa tilanteessa tota mökkiä sisarukselleen. Ap on paitsi tehnyt lapselleen perintöoikeudellisesti paskasti, myös pienemmälle lapsenlapselleen kusiset. Että saa olla kyllä aika perse ja pa, jos toi on ok.
-eriMinä kehottaisin äitiäni vaatimaan lakiosaansa ja laittaisin mökin myyntiin. Ei tulisi mieleenikään tollasta mummon lahjaa katsella, kun sen hintana on oma perhe.
Ei voi vaatia lakiosaa kun äiti on elossa. Ei ole kyse perinnöstä. Apn kannattaa jättää perintönä sitten kaikki loppu omaisuutensa tyttärelleen, niin tytär voi halutessaan sitten lahjoa sitä nuorempaa lastansa. Sitten nähdään onko antelias vai pitääkin kaiken itse.
Tottakai on kyse perinnöstä. Ei tietenkään nyt vaan sitten kun se perintö menee jakoon.
Ei kai kenenkään omaisuus ole perintöä kuin vasta kuoleman jälkeen.
Jokainen voi myydä omaisuutensa ja tuhlats rahansa.
Tosin vauvalla olen huomannut että vanhempiensa omaisuuden lapset jotenkin laskevat jo omakseen.
Kerropas miksi on olemassa semmoinen kuin ennakkoperintö, jos omaisuutta saa miten tahansa annella ja osoittaa kelle huvittaa? Miksi on testamentti, joka tehdään eläessä, jos sen nyt vaan voisi antaa kuilinvuoteellaan kelle tahansa? Miksi meillä on laki näihin asioihin?
Laki ei sano että elävien vanhempiesi omaisuus olisi sinun.
Ei tuetenkään sano, kun ei se ole. Mutta ei se tarkoita myöskään sitä, että sä saat tehdä sillä mitä tahansa, koska se jaetaan perinnönjaossa etkä sä saa eläessäsikään toimia niin että perinnönjaossa sitten rikotaan perintölakia. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?
Kyllä eläessään saa tehdä omaisuudellaan mitä tahtoo. Älä muuta väitäkään
Yhtä lailla naimattoman lapsen omaisuus on sitten vanhempien, hehän ovat ensijaiset sinkun perilliset.
Saathan sä uskotella itsellesi mitä haluat, mutta ei saa ja laki on niillä sun perijöillä takanaan.
Ei siinä laki sua auta, jos äitisi on tuhlannut rahansa esim rakkaushuijarille, huonoihin sijoituksiin, matkusteluun tai peliriippuvuuteen. Onhan jotkut saaneet tuhottua pitkään suvussa kulkeneen omaisuudenkin kuin tuhka tuuleen vaikka juopottelemalla ja uhkapelejä pelaamalla. Sen minkä omistat, se on sinun eikä lapsesi voi sinua rajoittaa. Perintö syntyy vasta kuoleman ja perunkirjoituksen jälkeen
Puhut edelleen ihan eri asiasta kuin muut.
Sinä näytät olettavan että elossa olevien ihmisten omaisuuteen olisi joku ihme "perijärajoitus" joka pitää ottaa huomioon.
Oletko noin pikkumainen todella? Keksitkö vielä jitain mistä vääntää? Ei ole väitetty, että on perijäoikeus tai pitää säästää tai ei saa käyttää tai myydä. Kun sinulla on perillisiä et voi jaella rahaasi miten sattuu vaan kyseeseen tulee perintölaki. Ja tämä on fakta, joka ei sillä muutu että käännät muiden sanomiset.
Kyllä eläessään voi jaella rahojaan ja omaisuuttaan ihan miten huvittaa. Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Mutta ulkopuoliselle taholle, vaikka naapurille, hyväntekeväisyysjärjestölle yms. voit eläessäsi lahjoittaa aivan kaiken. Sitten ei vain perillisille jää perittävää. Tai voit käyttää koko omaisuutesi itse elinaiksnasi. Perillisillä on oikeus vain siihen osaan omaisuuttasi, joka on jäljellä kuolemasi jälkeen.
Ei ihan noinkaan. Näissä on riippuen tilanteesta, 3 tai 10 vuoden rajat ja niiden ylikin niitä voidaan riitauttaa. Periaatteessa vain ulosottoon ja pakkohuutokauppaan joutumalla voit ”laillisesti” hassata omaisuutesi niin ettei perintöä jää.
Suomen laissa elävällä ihmisellä on lähtökohtaisesti täysi vapaus käyttää, tuhlata tai lahjoittaa omaisuutensa elinaikanaan juuri niin kuin haluaa.
Perinnönjättäjän ei tarvitse säästää mitään jälkipolville, sillä perilliset ovat oikeutettuja perintöön vasta siinä vaiheessa, kun perinnönjättäjä kuolee.
Tilanne muuttuu heti, jos omaisuutta ei kuluteta itse, vaan se lahjoitetaan elinaikana jollekulle muulle. Tässä kohdassa rintaperillisten suoja astuu kuoleman jälkeen kuvaan. Perintökaaren mukaan kuolinpesän varoihin lisätään laskennallisesti tietyt elinaikaiset lahjat ja ennakkoperintö.
Kun laitat AIlle jotain, laita edes oikein.
Niin, jos se lahjoitus on tehty jollekin niistä perillisistä. Silloin muut perilliset voi vaatia tasoitusta kuoltuasi.
Mutta jos olet lahjoittanut rahasi, talosi ja tiluksesi vaikka jollekin järjestölle tai mihin tahansa muualle, niin eipä siinä koira perään hauku, jos se on laillisesti tehty lahjoitus. Verotkin lahjan saaja maksanut ja kaikki ok.
Silloin olet itse omasta tahdostasi omaisuutesi hävittänyt. Perilliset ei voi kuoltuasikaan mitään mistään vaatia. He voivat vaatia vain sen, mitä sinulla on kuolinhetkelläsi. Sen he sitten jakavat keskenään.
Jotkuthan ihan tarkoituksellakin hävittävät omaisuuttaan vanhemmilla päivillään, kun ovat sitä mieltä, että lapsillaan on jo kaikki mitä ne tarvitsee eikä heille tarvi mitään jättää. Sitten elelevät vaikka etelässä tai maailmalla matkustellen ja laittavat kaikki rahansa omaan hyvinvointiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli. Tilanne korjaantuu, kun aika sinusta jättää ja iltatähti huomioidaan perunkirjoituksessa.
Huomioidaan jos ap:lta jotain perittävää jää, sekin voi olla mahdollista ettei jää latin latia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Eli et voi. Saat toki, mutta asia korjataan sun puolesta.Otetaan huomioon jos jotain perittävää kuoleman jälkeen on.
Otetaan vaikka ei olisikaan. Jos sen ainoan omaisuutesi olet antanut vain toiselle lapsellesi, toiselle kuuluu lakiosa silti.
Voiko kuolinpesä jäädä yhdelle osakkaalle velkaa? Eli että muut pesän osakkaat joutuu maksaa osakkaalle X summan Z syystä Å. Mikä taho saatavan maksamista valvoo?
Tietenkin voi. Kukaan näitä ei valvo, mutta käräjillä saadaan ratkaisu, jos se ei muutoin löydy.
Vierailija kirjoitti:
No miksi hemmetissä molempien lapsien pitäisi saada jotain? Ei se toinen kakara mitään tarvitse. Miksi sille pitäisi edes antaa mitään?
Ei todellakaan tarvitse antaa sille toiselle lapselle pennin hyrrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämätön äiti voi ostaa tyttäreltään puolet mökistä ja lahjoittaa sen puolikkaan sitten sille toiselle tyttärelle. Ap:n ei tarvitse tässä kohtaa antaa enempää lahjoja.
Näin minäkin ratkaisisin asian, ostamalla puolikkaan ja lahjoittamalla sen toiselle lapselle.
Ihan ehdotuskelpoinen idea ap, otapa asia puheeksi tyttären kanssa.
Miksi apn tytär ostaisi mitään, joka on osa hänen perintöään? Hirmu fiksua ajattelua.
Ei ole tyttären vaan tyttären tyttären.
Älä nyt jaksa oikeesti enää. Miten tämä voi olla noin vaikea tajuta? 😂
No selitä tyhmälle miten tyttären tyttärelle annettu omaisuus kuuluu tyttärelle.
No siten että hän on äitinsä rintaperillinen. Et sä voi antaa perintökaaressa ensimmäisen ohi omaisuuttasi kuin ennakkoperintönä ja silloinkaan se ei saa loukata perillisen lakiosaa.
Tuohan menee niin, että apn kuoltua, jos hän ei ole hoitanut asiaa kuntoon, apn tytär vaatii lakiosansa ja tuo mökki menee myyntiin.
Hyvä että pääsee mökistä eroon kun on riitaa jo nyt.
No se on totta. Mutta apn mokahan on sellainen että sitä ei nyt enää korjata millään muulla kuin sillä, että hän yrittää poistaa tyttärensä mielipahan. Kun mokaa jonkin asian perinnössään, kannattaa sitten pysyä väleissä asianosaisten kanssa ettei käy näin.
Minä tekisin apna niin, että tekisin testamentin, jossa jäljellä olevan muun omaisuuden määrään suoraan nuoremmalle lapsenlapselle. Jos tämä muu omaisuus ei riitä samanlaiseen 170 000 euron summaan, määräisin, että mökin saanut lapsenlapsi velvoitetaan maksamaan tasoitusta suoraan sisarukselleen. Toki tyttörelle jää edelleen oikeus lakiosansa vaatimiseen, mutta ehkä tuo nyt kelpaisi vaikka itse jää ilman.
On tässä toki sekin mahdollisuus, että aika tekee tehtävänsä ja tytär toteaa, että minkäs aplle voi ja antaa asian olla.
Juu, ap elänee vielä vuosikymmeniä, joten paljon ehtii virrata vettä Vantaanjoessa. Tytär pitää huolen, että esikoisensa ei kasva kieroon ja korjaa mummonsa mokan sisarensa kanssa.
Lapsi ei voi korjata "mokaa", omaisuus on hänen eikä hän voi edes aikuisena perua hänelle tehtyä oikeustointa. Jos lapsi luopuu mökistä tai sen osasta, kyseessä on kokonaan uusi kiinteistökauppa tai lahjoitus, jonka osallinen mummo ei millään tavalla ole.
Mihin se ”jokainen saa tehdä omaisuudellaan mitä vaan” nyt unohtui? 😂
jos olisin mummoni typeryyden vuoksi tuollaisessa tilanteessa, jossa paitsi äitini, myös sisarukseni on vedetty kölin ali, siirtäisin pikkuhiljaa (3 vuoden aikana 7499€) mökkiä hänelle kunnes hän omistaa siitä puolet.Olipa vitsi.
Eipä taida löytyä montaakaan ihmistä, joka ihan hyvää hyvyyttään luovuttaa sisarelleen omaa omaisuutta. Ja kuten kirjoitit, jos olisit rikkaamman tilanteessa... joka viittaa lähinnä siihen, että jonkun muun pitäisi toimia yhtä anteliaasti kun sinä väittäisit tekeväsi.
Mikä rikkaampi-tilanne tuo nyt muka on? Ihan jokainen siirtäisi tossa tilanteessa tota mökkiä sisarukselleen. Ap on paitsi tehnyt lapselleen perintöoikeudellisesti paskasti, myös pienemmälle lapsenlapselleen kusiset. Että saa olla kyllä aika perse ja pa, jos toi on ok.
-eriMinä kehottaisin äitiäni vaatimaan lakiosaansa ja laittaisin mökin myyntiin. Ei tulisi mieleenikään tollasta mummon lahjaa katsella, kun sen hintana on oma perhe.
Ei voi vaatia lakiosaa kun äiti on elossa. Ei ole kyse perinnöstä. Apn kannattaa jättää perintönä sitten kaikki loppu omaisuutensa tyttärelleen, niin tytär voi halutessaan sitten lahjoa sitä nuorempaa lastansa. Sitten nähdään onko antelias vai pitääkin kaiken itse.
Tottakai on kyse perinnöstä. Ei tietenkään nyt vaan sitten kun se perintö menee jakoon.
Ei kai kenenkään omaisuus ole perintöä kuin vasta kuoleman jälkeen.
Jokainen voi myydä omaisuutensa ja tuhlats rahansa.
Tosin vauvalla olen huomannut että vanhempiensa omaisuuden lapset jotenkin laskevat jo omakseen.
Kerropas miksi on olemassa semmoinen kuin ennakkoperintö, jos omaisuutta saa miten tahansa annella ja osoittaa kelle huvittaa? Miksi on testamentti, joka tehdään eläessä, jos sen nyt vaan voisi antaa kuilinvuoteellaan kelle tahansa? Miksi meillä on laki näihin asioihin?
Laki ei sano että elävien vanhempiesi omaisuus olisi sinun.
Ei tuetenkään sano, kun ei se ole. Mutta ei se tarkoita myöskään sitä, että sä saat tehdä sillä mitä tahansa, koska se jaetaan perinnönjaossa etkä sä saa eläessäsikään toimia niin että perinnönjaossa sitten rikotaan perintölakia. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?
Kyllä eläessään saa tehdä omaisuudellaan mitä tahtoo. Älä muuta väitäkään
Yhtä lailla naimattoman lapsen omaisuus on sitten vanhempien, hehän ovat ensijaiset sinkun perilliset.
Saathan sä uskotella itsellesi mitä haluat, mutta ei saa ja laki on niillä sun perijöillä takanaan.
Ei siinä laki sua auta, jos äitisi on tuhlannut rahansa esim rakkaushuijarille, huonoihin sijoituksiin, matkusteluun tai peliriippuvuuteen. Onhan jotkut saaneet tuhottua pitkään suvussa kulkeneen omaisuudenkin kuin tuhka tuuleen vaikka juopottelemalla ja uhkapelejä pelaamalla. Sen minkä omistat, se on sinun eikä lapsesi voi sinua rajoittaa. Perintö syntyy vasta kuoleman ja perunkirjoituksen jälkeen
Puhut edelleen ihan eri asiasta kuin muut.
Sinä näytät olettavan että elossa olevien ihmisten omaisuuteen olisi joku ihme "perijärajoitus" joka pitää ottaa huomioon.
Oletko noin pikkumainen todella? Keksitkö vielä jitain mistä vääntää? Ei ole väitetty, että on perijäoikeus tai pitää säästää tai ei saa käyttää tai myydä. Kun sinulla on perillisiä et voi jaella rahaasi miten sattuu vaan kyseeseen tulee perintölaki. Ja tämä on fakta, joka ei sillä muutu että käännät muiden sanomiset.
Kyllä eläessään voi jaella rahojaan ja omaisuuttaan ihan miten huvittaa. Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Mutta ulkopuoliselle taholle, vaikka naapurille, hyväntekeväisyysjärjestölle yms. voit eläessäsi lahjoittaa aivan kaiken. Sitten ei vain perillisille jää perittävää. Tai voit käyttää koko omaisuutesi itse elinaiksnasi. Perillisillä on oikeus vain siihen osaan omaisuuttasi, joka on jäljellä kuolemasi jälkeen.
Ei ihan noinkaan. Näissä on riippuen tilanteesta, 3 tai 10 vuoden rajat ja niiden ylikin niitä voidaan riitauttaa. Periaatteessa vain ulosottoon ja pakkohuutokauppaan joutumalla voit ”laillisesti” hassata omaisuutesi niin ettei perintöä jää.
Suomen laissa elävällä ihmisellä on lähtökohtaisesti täysi vapaus käyttää, tuhlata tai lahjoittaa omaisuutensa elinaikanaan juuri niin kuin haluaa.
Perinnönjättäjän ei tarvitse säästää mitään jälkipolville, sillä perilliset ovat oikeutettuja perintöön vasta siinä vaiheessa, kun perinnönjättäjä kuolee.
Tilanne muuttuu heti, jos omaisuutta ei kuluteta itse, vaan se lahjoitetaan elinaikana jollekulle muulle. Tässä kohdassa rintaperillisten suoja astuu kuoleman jälkeen kuvaan. Perintökaaren mukaan kuolinpesän varoihin lisätään laskennallisesti tietyt elinaikaiset lahjat ja ennakkoperintö.
Kun laitat AIlle jotain, laita edes oikein.
Omaisuutensa saa myös myydä pois vaikka viimeistä penniä myöten.
Ja rahat saa tuhlata pois kokonaan. Tai käyttää omien vanhuudenpäiviensä turvaksi.
Minun isältä jäi minulle perinnöksi vain maksamaton vekseli. Sitä en ottanut vastaan, joten takaaja maksoi.
Henkistä perintöä jäi paljon. Ehkä parempi niin. Ei tule kukaan sanomaan, että sinä sait sitä ja tätä. Olisikohan mun pitänyt vaatia lakiosaa? Kukahan sen mulle olisi maksanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi hemmetissä molempien lapsien pitäisi saada jotain? Ei se toinen kakara mitään tarvitse. Miksi sille pitäisi edes antaa mitään?
Ei todellakaan tarvitse antaa sille toiselle lapselle pennin hyrrää.
Ei ole pakko niin. Surullisia tapauksia nämä, joissa lapset elää eriarvoisessa asemassa. Mutta minkäs teet. Ei varmaan apn tarvitse odottaa kutsua joulupöytään, mutta semmostahan se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi hemmetissä molempien lapsien pitäisi saada jotain? Ei se toinen kakara mitään tarvitse. Miksi sille pitäisi edes antaa mitään?
Ei todellakaan tarvitse antaa sille toiselle lapselle pennin hyrrää.
Ei ole pakko niin. Surullisia tapauksia nämä, joissa lapset elää eriarvoisessa asemassa. Mutta minkäs teet. Ei varmaan apn tarvitse odottaa kutsua joulupöytään, mutta semmostahan se.
So? Sellaista se elämä on, epäreilua. On ihan normaalia ettei aina ole samanarvoista tai kivaa, se pitää kestää. Pitäisikö ap:n nyt ottaa pikavippi vain siksi että pääsee ostamaan toisellekin kersalle jotain arvokasta vain siksi ettei tule paha mieli ja jota ei kuitenkaan osaa arvostaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämätön äiti voi ostaa tyttäreltään puolet mökistä ja lahjoittaa sen puolikkaan sitten sille toiselle tyttärelle. Ap:n ei tarvitse tässä kohtaa antaa enempää lahjoja.
Näin minäkin ratkaisisin asian, ostamalla puolikkaan ja lahjoittamalla sen toiselle lapselle.
Ihan ehdotuskelpoinen idea ap, otapa asia puheeksi tyttären kanssa.
Miksi apn tytär ostaisi mitään, joka on osa hänen perintöään? Hirmu fiksua ajattelua.
Ei ole tyttären vaan tyttären tyttären.
Älä nyt jaksa oikeesti enää. Miten tämä voi olla noin vaikea tajuta? 😂
No selitä tyhmälle miten tyttären tyttärelle annettu omaisuus kuuluu tyttärelle.
No siten että hän on äitinsä rintaperillinen. Et sä voi antaa perintökaaressa ensimmäisen ohi omaisuuttasi kuin ennakkoperintönä ja silloinkaan se ei saa loukata perillisen lakiosaa.
Tuohan menee niin, että apn kuoltua, jos hän ei ole hoitanut asiaa kuntoon, apn tytär vaatii lakiosansa ja tuo mökki menee myyntiin.
Hyvä että pääsee mökistä eroon kun on riitaa jo nyt.
No se on totta. Mutta apn mokahan on sellainen että sitä ei nyt enää korjata millään muulla kuin sillä, että hän yrittää poistaa tyttärensä mielipahan. Kun mokaa jonkin asian perinnössään, kannattaa sitten pysyä väleissä asianosaisten kanssa ettei käy näin.
Minä tekisin apna niin, että tekisin testamentin, jossa jäljellä olevan muun omaisuuden määrään suoraan nuoremmalle lapsenlapselle. Jos tämä muu omaisuus ei riitä samanlaiseen 170 000 euron summaan, määräisin, että mökin saanut lapsenlapsi velvoitetaan maksamaan tasoitusta suoraan sisarukselleen. Toki tyttörelle jää edelleen oikeus lakiosansa vaatimiseen, mutta ehkä tuo nyt kelpaisi vaikka itse jää ilman.
On tässä toki sekin mahdollisuus, että aika tekee tehtävänsä ja tytär toteaa, että minkäs aplle voi ja antaa asian olla.
Juu, ap elänee vielä vuosikymmeniä, joten paljon ehtii virrata vettä Vantaanjoessa. Tytär pitää huolen, että esikoisensa ei kasva kieroon ja korjaa mummonsa mokan sisarensa kanssa.
Lapsi ei voi korjata "mokaa", omaisuus on hänen eikä hän voi edes aikuisena perua hänelle tehtyä oikeustointa. Jos lapsi luopuu mökistä tai sen osasta, kyseessä on kokonaan uusi kiinteistökauppa tai lahjoitus, jonka osallinen mummo ei millään tavalla ole.
Mihin se ”jokainen saa tehdä omaisuudellaan mitä vaan” nyt unohtui? 😂
jos olisin mummoni typeryyden vuoksi tuollaisessa tilanteessa, jossa paitsi äitini, myös sisarukseni on vedetty kölin ali, siirtäisin pikkuhiljaa (3 vuoden aikana 7499€) mökkiä hänelle kunnes hän omistaa siitä puolet.Olipa vitsi.
Eipä taida löytyä montaakaan ihmistä, joka ihan hyvää hyvyyttään luovuttaa sisarelleen omaa omaisuutta. Ja kuten kirjoitit, jos olisit rikkaamman tilanteessa... joka viittaa lähinnä siihen, että jonkun muun pitäisi toimia yhtä anteliaasti kun sinä väittäisit tekeväsi.
Mikä rikkaampi-tilanne tuo nyt muka on? Ihan jokainen siirtäisi tossa tilanteessa tota mökkiä sisarukselleen. Ap on paitsi tehnyt lapselleen perintöoikeudellisesti paskasti, myös pienemmälle lapsenlapselleen kusiset. Että saa olla kyllä aika perse ja pa, jos toi on ok.
-eriMinä kehottaisin äitiäni vaatimaan lakiosaansa ja laittaisin mökin myyntiin. Ei tulisi mieleenikään tollasta mummon lahjaa katsella, kun sen hintana on oma perhe.
Ei voi vaatia lakiosaa kun äiti on elossa. Ei ole kyse perinnöstä. Apn kannattaa jättää perintönä sitten kaikki loppu omaisuutensa tyttärelleen, niin tytär voi halutessaan sitten lahjoa sitä nuorempaa lastansa. Sitten nähdään onko antelias vai pitääkin kaiken itse.
Tottakai on kyse perinnöstä. Ei tietenkään nyt vaan sitten kun se perintö menee jakoon.
Ei kai kenenkään omaisuus ole perintöä kuin vasta kuoleman jälkeen.
Jokainen voi myydä omaisuutensa ja tuhlats rahansa.
Tosin vauvalla olen huomannut että vanhempiensa omaisuuden lapset jotenkin laskevat jo omakseen.
Kerropas miksi on olemassa semmoinen kuin ennakkoperintö, jos omaisuutta saa miten tahansa annella ja osoittaa kelle huvittaa? Miksi on testamentti, joka tehdään eläessä, jos sen nyt vaan voisi antaa kuilinvuoteellaan kelle tahansa? Miksi meillä on laki näihin asioihin?
Laki ei sano että elävien vanhempiesi omaisuus olisi sinun.
Ei tuetenkään sano, kun ei se ole. Mutta ei se tarkoita myöskään sitä, että sä saat tehdä sillä mitä tahansa, koska se jaetaan perinnönjaossa etkä sä saa eläessäsikään toimia niin että perinnönjaossa sitten rikotaan perintölakia. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?
Kyllä eläessään saa tehdä omaisuudellaan mitä tahtoo. Älä muuta väitäkään
Yhtä lailla naimattoman lapsen omaisuus on sitten vanhempien, hehän ovat ensijaiset sinkun perilliset.
Saathan sä uskotella itsellesi mitä haluat, mutta ei saa ja laki on niillä sun perijöillä takanaan.
Ei siinä laki sua auta, jos äitisi on tuhlannut rahansa esim rakkaushuijarille, huonoihin sijoituksiin, matkusteluun tai peliriippuvuuteen. Onhan jotkut saaneet tuhottua pitkään suvussa kulkeneen omaisuudenkin kuin tuhka tuuleen vaikka juopottelemalla ja uhkapelejä pelaamalla. Sen minkä omistat, se on sinun eikä lapsesi voi sinua rajoittaa. Perintö syntyy vasta kuoleman ja perunkirjoituksen jälkeen
Puhut edelleen ihan eri asiasta kuin muut.
Sinä näytät olettavan että elossa olevien ihmisten omaisuuteen olisi joku ihme "perijärajoitus" joka pitää ottaa huomioon.
Oletko noin pikkumainen todella? Keksitkö vielä jitain mistä vääntää? Ei ole väitetty, että on perijäoikeus tai pitää säästää tai ei saa käyttää tai myydä. Kun sinulla on perillisiä et voi jaella rahaasi miten sattuu vaan kyseeseen tulee perintölaki. Ja tämä on fakta, joka ei sillä muutu että käännät muiden sanomiset.
Kyllä eläessään voi jaella rahojaan ja omaisuuttaan ihan miten huvittaa. Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Mutta ulkopuoliselle taholle, vaikka naapurille, hyväntekeväisyysjärjestölle yms. voit eläessäsi lahjoittaa aivan kaiken. Sitten ei vain perillisille jää perittävää. Tai voit käyttää koko omaisuutesi itse elinaiksnasi. Perillisillä on oikeus vain siihen osaan omaisuuttasi, joka on jäljellä kuolemasi jälkeen.
Ei ihan noinkaan. Näissä on riippuen tilanteesta, 3 tai 10 vuoden rajat ja niiden ylikin niitä voidaan riitauttaa. Periaatteessa vain ulosottoon ja pakkohuutokauppaan joutumalla voit ”laillisesti” hassata omaisuutesi niin ettei perintöä jää.
Suomen laissa elävällä ihmisellä on lähtökohtaisesti täysi vapaus käyttää, tuhlata tai lahjoittaa omaisuutensa elinaikanaan juuri niin kuin haluaa.
Perinnönjättäjän ei tarvitse säästää mitään jälkipolville, sillä perilliset ovat oikeutettuja perintöön vasta siinä vaiheessa, kun perinnönjättäjä kuolee.
Tilanne muuttuu heti, jos omaisuutta ei kuluteta itse, vaan se lahjoitetaan elinaikana jollekulle muulle. Tässä kohdassa rintaperillisten suoja astuu kuoleman jälkeen kuvaan. Perintökaaren mukaan kuolinpesän varoihin lisätään laskennallisesti tietyt elinaikaiset lahjat ja ennakkoperintö.
Kun laitat AIlle jotain, laita edes oikein.Omaisuutensa saa myös myydä pois vaikka viimeistä penniä myöten.
Ja rahat saa tuhlata pois kokonaan. Tai käyttää omien vanhuudenpäiviensä turvaksi.
Minun isältä jäi minulle perinnöksi vain maksamaton vekseli. Sitä en ottanut vastaan, joten takaaja maksoi.
Henkistä perintöä jäi paljon. Ehkä parempi niin. Ei tule kukaan sanomaan, että sinä sait sitä ja tätä. Olisikohan mun pitänyt vaatia lakiosaa? Kukahan sen mulle olisi maksanut?
Jos vainaja on varaton niin ei ole lakiosaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämätön äiti voi ostaa tyttäreltään puolet mökistä ja lahjoittaa sen puolikkaan sitten sille toiselle tyttärelle. Ap:n ei tarvitse tässä kohtaa antaa enempää lahjoja.
Näin minäkin ratkaisisin asian, ostamalla puolikkaan ja lahjoittamalla sen toiselle lapselle.
Ihan ehdotuskelpoinen idea ap, otapa asia puheeksi tyttären kanssa.
Miksi apn tytär ostaisi mitään, joka on osa hänen perintöään? Hirmu fiksua ajattelua.
Ei ole tyttären vaan tyttären tyttären.
Älä nyt jaksa oikeesti enää. Miten tämä voi olla noin vaikea tajuta? 😂
No selitä tyhmälle miten tyttären tyttärelle annettu omaisuus kuuluu tyttärelle.
No siten että hän on äitinsä rintaperillinen. Et sä voi antaa perintökaaressa ensimmäisen ohi omaisuuttasi kuin ennakkoperintönä ja silloinkaan se ei saa loukata perillisen lakiosaa.
Tuohan menee niin, että apn kuoltua, jos hän ei ole hoitanut asiaa kuntoon, apn tytär vaatii lakiosansa ja tuo mökki menee myyntiin.
Hyvä että pääsee mökistä eroon kun on riitaa jo nyt.
No se on totta. Mutta apn mokahan on sellainen että sitä ei nyt enää korjata millään muulla kuin sillä, että hän yrittää poistaa tyttärensä mielipahan. Kun mokaa jonkin asian perinnössään, kannattaa sitten pysyä väleissä asianosaisten kanssa ettei käy näin.
Minä tekisin apna niin, että tekisin testamentin, jossa jäljellä olevan muun omaisuuden määrään suoraan nuoremmalle lapsenlapselle. Jos tämä muu omaisuus ei riitä samanlaiseen 170 000 euron summaan, määräisin, että mökin saanut lapsenlapsi velvoitetaan maksamaan tasoitusta suoraan sisarukselleen. Toki tyttörelle jää edelleen oikeus lakiosansa vaatimiseen, mutta ehkä tuo nyt kelpaisi vaikka itse jää ilman.
On tässä toki sekin mahdollisuus, että aika tekee tehtävänsä ja tytär toteaa, että minkäs aplle voi ja antaa asian olla.
Juu, ap elänee vielä vuosikymmeniä, joten paljon ehtii virrata vettä Vantaanjoessa. Tytär pitää huolen, että esikoisensa ei kasva kieroon ja korjaa mummonsa mokan sisarensa kanssa.
Lapsi ei voi korjata "mokaa", omaisuus on hänen eikä hän voi edes aikuisena perua hänelle tehtyä oikeustointa. Jos lapsi luopuu mökistä tai sen osasta, kyseessä on kokonaan uusi kiinteistökauppa tai lahjoitus, jonka osallinen mummo ei millään tavalla ole.
Mihin se ”jokainen saa tehdä omaisuudellaan mitä vaan” nyt unohtui? 😂
jos olisin mummoni typeryyden vuoksi tuollaisessa tilanteessa, jossa paitsi äitini, myös sisarukseni on vedetty kölin ali, siirtäisin pikkuhiljaa (3 vuoden aikana 7499€) mökkiä hänelle kunnes hän omistaa siitä puolet.Olipa vitsi.
Eipä taida löytyä montaakaan ihmistä, joka ihan hyvää hyvyyttään luovuttaa sisarelleen omaa omaisuutta. Ja kuten kirjoitit, jos olisit rikkaamman tilanteessa... joka viittaa lähinnä siihen, että jonkun muun pitäisi toimia yhtä anteliaasti kun sinä väittäisit tekeväsi.
Mikä rikkaampi-tilanne tuo nyt muka on? Ihan jokainen siirtäisi tossa tilanteessa tota mökkiä sisarukselleen. Ap on paitsi tehnyt lapselleen perintöoikeudellisesti paskasti, myös pienemmälle lapsenlapselleen kusiset. Että saa olla kyllä aika perse ja pa, jos toi on ok.
-eriMinä kehottaisin äitiäni vaatimaan lakiosaansa ja laittaisin mökin myyntiin. Ei tulisi mieleenikään tollasta mummon lahjaa katsella, kun sen hintana on oma perhe.
Ei voi vaatia lakiosaa kun äiti on elossa. Ei ole kyse perinnöstä. Apn kannattaa jättää perintönä sitten kaikki loppu omaisuutensa tyttärelleen, niin tytär voi halutessaan sitten lahjoa sitä nuorempaa lastansa. Sitten nähdään onko antelias vai pitääkin kaiken itse.
Tottakai on kyse perinnöstä. Ei tietenkään nyt vaan sitten kun se perintö menee jakoon.
Ei kai kenenkään omaisuus ole perintöä kuin vasta kuoleman jälkeen.
Jokainen voi myydä omaisuutensa ja tuhlats rahansa.
Tosin vauvalla olen huomannut että vanhempiensa omaisuuden lapset jotenkin laskevat jo omakseen.
Kerropas miksi on olemassa semmoinen kuin ennakkoperintö, jos omaisuutta saa miten tahansa annella ja osoittaa kelle huvittaa? Miksi on testamentti, joka tehdään eläessä, jos sen nyt vaan voisi antaa kuilinvuoteellaan kelle tahansa? Miksi meillä on laki näihin asioihin?
Laki ei sano että elävien vanhempiesi omaisuus olisi sinun.
Ei tuetenkään sano, kun ei se ole. Mutta ei se tarkoita myöskään sitä, että sä saat tehdä sillä mitä tahansa, koska se jaetaan perinnönjaossa etkä sä saa eläessäsikään toimia niin että perinnönjaossa sitten rikotaan perintölakia. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?
Kyllä eläessään saa tehdä omaisuudellaan mitä tahtoo. Älä muuta väitäkään
Yhtä lailla naimattoman lapsen omaisuus on sitten vanhempien, hehän ovat ensijaiset sinkun perilliset.
Saathan sä uskotella itsellesi mitä haluat, mutta ei saa ja laki on niillä sun perijöillä takanaan.
Ei siinä laki sua auta, jos äitisi on tuhlannut rahansa esim rakkaushuijarille, huonoihin sijoituksiin, matkusteluun tai peliriippuvuuteen. Onhan jotkut saaneet tuhottua pitkään suvussa kulkeneen omaisuudenkin kuin tuhka tuuleen vaikka juopottelemalla ja uhkapelejä pelaamalla. Sen minkä omistat, se on sinun eikä lapsesi voi sinua rajoittaa. Perintö syntyy vasta kuoleman ja perunkirjoituksen jälkeen
Puhut edelleen ihan eri asiasta kuin muut.
Sinä näytät olettavan että elossa olevien ihmisten omaisuuteen olisi joku ihme "perijärajoitus" joka pitää ottaa huomioon.
Oletko noin pikkumainen todella? Keksitkö vielä jitain mistä vääntää? Ei ole väitetty, että on perijäoikeus tai pitää säästää tai ei saa käyttää tai myydä. Kun sinulla on perillisiä et voi jaella rahaasi miten sattuu vaan kyseeseen tulee perintölaki. Ja tämä on fakta, joka ei sillä muutu että käännät muiden sanomiset.
Kyllä eläessään voi jaella rahojaan ja omaisuuttaan ihan miten huvittaa. Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Mutta ulkopuoliselle taholle, vaikka naapurille, hyväntekeväisyysjärjestölle yms. voit eläessäsi lahjoittaa aivan kaiken. Sitten ei vain perillisille jää perittävää. Tai voit käyttää koko omaisuutesi itse elinaiksnasi. Perillisillä on oikeus vain siihen osaan omaisuuttasi, joka on jäljellä kuolemasi jälkeen.
Ei ihan noinkaan. Näissä on riippuen tilanteesta, 3 tai 10 vuoden rajat ja niiden ylikin niitä voidaan riitauttaa. Periaatteessa vain ulosottoon ja pakkohuutokauppaan joutumalla voit ”laillisesti” hassata omaisuutesi niin ettei perintöä jää.
Suomen laissa elävällä ihmisellä on lähtökohtaisesti täysi vapaus käyttää, tuhlata tai lahjoittaa omaisuutensa elinaikanaan juuri niin kuin haluaa.
Perinnönjättäjän ei tarvitse säästää mitään jälkipolville, sillä perilliset ovat oikeutettuja perintöön vasta siinä vaiheessa, kun perinnönjättäjä kuolee.
Tilanne muuttuu heti, jos omaisuutta ei kuluteta itse, vaan se lahjoitetaan elinaikana jollekulle muulle. Tässä kohdassa rintaperillisten suoja astuu kuoleman jälkeen kuvaan. Perintökaaren mukaan kuolinpesän varoihin lisätään laskennallisesti tietyt elinaikaiset lahjat ja ennakkoperintö.
Kun laitat AIlle jotain, laita edes oikein.Omaisuutensa saa myös myydä pois vaikka viimeistä penniä myöten.
Ja rahat saa tuhlata pois kokonaan. Tai käyttää omien vanhuudenpäiviensä turvaksi.
Minun isältä jäi minulle perinnöksi vain maksamaton vekseli. Sitä en ottanut vastaan, joten takaaja maksoi.
Henkistä perintöä jäi paljon. Ehkä parempi niin. Ei tule kukaan sanomaan, että sinä sait sitä ja tätä. Olisikohan mun pitänyt vaatia lakiosaa? Kukahan sen mulle olisi maksanut?
Myynti on ihan eri asia, kuten myös käyttämällä hassaaminen. Toki on tilanteista, joissa tämä on tehty tahallaan ja perijöiden kiusaksi, ne sitten käsitellään hukkaamisena.
Onhan se kurjaa että kaikkeen on laki, siihen myyntiinkin muuten. Toki se ei liity perintölakiin se ennenkuin se sellaiseksi sotketaan esim. lapsenlapselle myydessä.
Jos ei ole rahaa ostaa, tai vaikka olisikin mutta et vain halua, niin sitten et osta. Ostakoot itse lahjansa. Problem solved.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi hemmetissä molempien lapsien pitäisi saada jotain? Ei se toinen kakara mitään tarvitse. Miksi sille pitäisi edes antaa mitään?
Ei todellakaan tarvitse antaa sille toiselle lapselle pennin hyrrää.
Ei ole pakko niin. Surullisia tapauksia nämä, joissa lapset elää eriarvoisessa asemassa. Mutta minkäs teet. Ei varmaan apn tarvitse odottaa kutsua joulupöytään, mutta semmostahan se.
So? Sellaista se elämä on, epäreilua. On ihan normaalia ettei aina ole samanarvoista tai kivaa, se pitää kestää. Pitäisikö ap:n nyt ottaa pikavippi vain siksi että pääsee ostamaan toisellekin kersalle jotain arvokasta vain siksi ettei tule paha mieli ja jota ei kuitenkaan osaa arvostaa?
No ei tietenkään. Mutta ihan aiheesta tyttärensä hänelle on vihainen ja hänellä on siihen oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi hemmetissä molempien lapsien pitäisi saada jotain? Ei se toinen kakara mitään tarvitse. Miksi sille pitäisi edes antaa mitään?
Ei todellakaan tarvitse antaa sille toiselle lapselle pennin hyrrää.
Ei ole pakko niin. Surullisia tapauksia nämä, joissa lapset elää eriarvoisessa asemassa. Mutta minkäs teet. Ei varmaan apn tarvitse odottaa kutsua joulupöytään, mutta semmostahan se.
Ei ap voi tyhjästä nyhjäistä rahaa tuolle toiselle lapsenlapselle.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole rahaa ostaa, tai vaikka olisikin mutta et vain halua, niin sitten et osta. Ostakoot itse lahjansa. Problem solved.
Niin että sun mokat jos joku kuittaa, mokaa ei ollutkaan? Ikävä tilanne, mutta ap nyt vaan kestää seuraukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi hemmetissä molempien lapsien pitäisi saada jotain? Ei se toinen kakara mitään tarvitse. Miksi sille pitäisi edes antaa mitään?
Ei todellakaan tarvitse antaa sille toiselle lapselle pennin hyrrää.
Ei ole pakko niin. Surullisia tapauksia nämä, joissa lapset elää eriarvoisessa asemassa. Mutta minkäs teet. Ei varmaan apn tarvitse odottaa kutsua joulupöytään, mutta semmostahan se.
So? Sellaista se elämä on, epäreilua. On ihan normaalia ettei aina ole samanarvoista tai kivaa, se pitää kestää. Pitäisikö ap:n nyt ottaa pikavippi vain siksi että pääsee ostamaan toisellekin kersalle jotain arvokasta vain siksi ettei tule paha mieli ja jota ei kuitenkaan osaa arvostaa?
No ei tietenkään. Mutta ihan aiheesta tyttärensä hänelle on vihainen ja hänellä on siihen oikeus.
No ei ole oikeutta. Ap:lla ei ole mitään velvollisuutta maksaa mitään. Tytär voi ihan itse työntää sen kultaltalusikkansa kakaransa suuhun.
No onhan se ihan faktaa että jos äiti tai isä on kurkkuaan myöden ulosotossa niin tuollaiset saannot hyppää yhden sukupolven yli. Ei uutta auringon alla.