Lue keskustelun säännöt.
Tytär vaatii myös toiselle lapselle kallista lahjaa
04.11.2026 |
Mitä ihmettä teen? Olen lahjoittanut joiakin vuosia sitten tyttären tyttärelle kesämökkini. Itselläni on hallintaoikeus mutta kuitenkin: mökki on lapsenlapsen.
En olisi ikinä tehnyt tuota jos olisin tiennyt: tytär tekeekin iltatähden. Iloinen uutinen muuttui huonoksi kun tytär kysyi mitä vastaavaa annan tälle toiselle lapselle? Ei mulla ole varaa antaa mitään! Mökki on noin 170 000€ arvoinen. Asun osakkeesta jonka arvo on noin 50 000€, taantuva kaupunki. Enkä mä tätä muutenkaan pois antaisi. Tilillä ei juuri mitään ole. Ei ole taidetta, ei sijoitusta.
Tytär on vihainen: tasapuolisesti pitäisi toisenkin saada tai tulee pahaa mieltä sisaruksille. No niin mutta en voi mitään.
Tältä kesämökin omistajalta ei voida siirtää pois mitään, kysytty on holhouksen viranomaisilta. On alaikäinen vielä kauan. Eikä olisi mun mielestä oikein vaatia antaa puolia sisarelleen vaikka olisi täysi -ikäinenkin.
Tässä se kiitos on kun jotain antaa. Lasten pappa on varaton, olemme eronneet.
Kommentit (585)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanot tyttärelle, että antaisin jos olisi. Jos vielä urputtaa niin kysy miten tyhjästä voi nyhjäistä.
On ehdottanut asuntoani alkuun. En ole suostunut.
Ymmärrän asian mutta en mä voi muuttua rahaksi.
Ap.
No lahjoita kämppä tai siivu siitä ja pidätä itsellesi hallintaoikeus.
Ei.
Olen jotensakin järkyttynyt. Meitä sodan jälkeen syntyneitä on täällä haukuttu ahneiksi paskoiksi vuosikausia, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että te seuraava polvi vasta ahneita olettekin. Meidän pitäisi kaikkemme antaa teille, kai risat ryysymmekin. Joka tapauksessa viimeisetkin rovot.
Tässäkin nyt puheenaolevassa tapauksessa ap on antanut sen, minkä on voinut. Ketään ei ruveta velvoittamaan antamaan jopa oman asuntonsa, siis oman kotinsa pois!
Johan nyt menee vallan mahdottomaksi. Mitä te oikein ajattelette?
Tässä elämässä mennään tilanteiden mukaan.
Niin se meni aiemmissakin sukupolvissa. Ennen vanhin lapsi, yleensä se poika, sai kaiken ja muut lähti maailmalle onneaan etsimään. Toisaalta taas monessa tapauksessa kävi niin, että sieltä vanhimmasta päästä olevat lapset joutui jo aikaisin lähtemään omaan elämäänsä. Olivat sitten jo työelämässä, jo
kenties naimisissa ja jo vanhempiakin, kun nuorimmaiset sisarukset vielä oli kotona ja saivat jo paljon paremmat mahdollisuudet kaikkeen. Vanhempienkin elintaso on siinä jo ehtinyt nousta ja nuorimmat lapset laitettiin koulujakin käymään. Joskus ne vanhemmat lapset jopa avusti rahallisesti näitä koulua käyviä sisaruksiaan.
Minä ja sisareni ei aikanaan saatu edes omia polkupyöriä, ei ollut varaa ostaa, mutta 12 vuotta nuorempi veljeni sai heti mopon, kun täytti vaaditun iän. Muutenkin eli paljon vauraampaa nuoruutta kuin me siskot. Auto ja ajokortti tuli kuin apteekin hyllyltä. Meidän ne piti itse kustantaa, veljelle ne maksoi isä. Perustelu oli vain, että veli sitten heitäkin kuskaa sinne sun tänne, kun siinä kotona vielä asuu. No se toimi sen aikaa kun sitä kotona asumista riitti.
Ap:n ei tarvitse ajatella olevansa epäoikeudenmukainen. Hän ei ole tiennyt tulevasta, eikä kukaan muukaan.
Tytär aikanaan perii äitinsä asunnon. Hänhän voi sitten antaa sen tälle nuoremmalle lapselleen tai muuttaa rahaksi ja antaa lapselle manit.
Mutta kuinkahan "oikeudenmukainen" hän itse sitten tulee olemaan, sithän ap ei tiedä. Eikä tarvitse tietää.
Vain pässi tekee tuollaisen siirron, joka on kaikella tapaa ihan typerä, ajattelematta tulevaa. Nuo tehdään vakaalla harkinnalla ja aina ajatellen sitä viimeistä omaisuuden jakoa (perintöä) eikä vain impulsiivisesti jaella vähän sinne ja tänne miten sattuu. Vai luuletko että silloin kun vanhin lapsi tyypillisesti ”sai kaiken” se ei ollut ihan suunniteltua tai ettei asioita järjestelty?
Apn touhussa ei ole ollut mitään järkeä ja varmasti hän on ajatellut tuon olevan jollakin tapaa jonkin hyvän osoittamista, mutta turha sitä on itkeä sen jälkeen kun selviää että persiilleen meni.Tai sitten se on järkevää verosuunnittelua. Kun on verottajalle joka käänteessä joutunut maksamaan, niin ei halua omaisten joutuvan verovelkaan siinä vaiheessa kun itsestä aika jättää. Tuo lapsenlapsi olisi joutunut maksamaan peruntöveron tuosta mökistä, jos perinveroa ei tulevaisuudessa poisteta. Meidän tapauksessa oli myös jörkevää tehdä tämä temppu mökin osalta v 2023, koska vaikka mökki ei ole arvokas, on ympärillä 10 hehtaarin metsä, joka kasvaa ja jonka arvo kasvaa sen myötä.
Ap piti hallintaoikeuden itsellään.
Tämä hallintaoikeus raukeaa kun sen "käyttäjä" kuolee. Sen jälkeen hallintaoikeus siirtyy mökin omistajalle, joka siis tässä tapauksessa on ensimmäinen lapsenlapsi.Mökin hallintaoikeus ei siis mitenkään siirry kyseisen henkilön perinnöksi.
Joskus ulosoton myynnissä saattaa olla myynnissä kiinteistöjä, joita myydään hallintaoikeus pitäen tai ilman hallintaoikeuden säilyttämistä.
Siirtyy, mutta ei mitenkään ”perinnön ohi” vaan tuo tarkoittaa sitä, että tuo oli kuolemaan asti apn omaisuutta ja se merkitään perunkirjaan. Ja jos lahja on loukannut rintaperillisen lakiosaa, sen voi riitauttaa.
Ei, hallintaoikeudella hallittu omaisuus on sen omistan omaa siitä lähtien, kun sen omistus hänelle luovutetaan. Se ei silloin enää ole haltijan omaisuutta vaikka tällä onkin oikeus käyttää omaisuutta lähes kuin omaansa.
Ei ole. Siksi se on perunkirjaan merkittävä.
Omistajuus siirtyy, mutta hallinta ei. Hallinnan siirtyminen tapahtuu perukirjan kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämätön äiti voi ostaa tyttäreltään puolet mökistä ja lahjoittaa sen puolikkaan sitten sille toiselle tyttärelle. Ap:n ei tarvitse tässä kohtaa antaa enempää lahjoja.
Näin minäkin ratkaisisin asian, ostamalla puolikkaan ja lahjoittamalla sen toiselle lapselle.
Ihan ehdotuskelpoinen idea ap, otapa asia puheeksi tyttären kanssa.
Miksi apn tytär ostaisi mitään, joka on osa hänen perintöään? Hirmu fiksua ajattelua.
Ei ole tyttären vaan tyttären tyttären.
Älä nyt jaksa oikeesti enää. Miten tämä voi olla noin vaikea tajuta? 😂
No selitä tyhmälle miten tyttären tyttärelle annettu omaisuus kuuluu tyttärelle.
No siten että hän on äitinsä rintaperillinen. Et sä voi antaa perintökaaressa ensimmäisen ohi omaisuuttasi kuin ennakkoperintönä ja silloinkaan se ei saa loukata perillisen lakiosaa.
Tuohan menee niin, että apn kuoltua, jos hän ei ole hoitanut asiaa kuntoon, apn tytär vaatii lakiosansa ja tuo mökki menee myyntiin.
Hyvä että pääsee mökistä eroon kun on riitaa jo nyt.
No se on totta. Mutta apn mokahan on sellainen että sitä ei nyt enää korjata millään muulla kuin sillä, että hän yrittää poistaa tyttärensä mielipahan. Kun mokaa jonkin asian perinnössään, kannattaa sitten pysyä väleissä asianosaisten kanssa ettei käy näin.
Minä tekisin apna niin, että tekisin testamentin, jossa jäljellä olevan muun omaisuuden määrään suoraan nuoremmalle lapsenlapselle. Jos tämä muu omaisuus ei riitä samanlaiseen 170 000 euron summaan, määräisin, että mökin saanut lapsenlapsi velvoitetaan maksamaan tasoitusta suoraan sisarukselleen. Toki tyttörelle jää edelleen oikeus lakiosansa vaatimiseen, mutta ehkä tuo nyt kelpaisi vaikka itse jää ilman.
On tässä toki sekin mahdollisuus, että aika tekee tehtävänsä ja tytär toteaa, että minkäs aplle voi ja antaa asian olla.
Juu, ap elänee vielä vuosikymmeniä, joten paljon ehtii virrata vettä Vantaanjoessa. Tytär pitää huolen, että esikoisensa ei kasva kieroon ja korjaa mummonsa mokan sisarensa kanssa.
Lapsi ei voi korjata "mokaa", omaisuus on hänen eikä hän voi edes aikuisena perua hänelle tehtyä oikeustointa. Jos lapsi luopuu mökistä tai sen osasta, kyseessä on kokonaan uusi kiinteistökauppa tai lahjoitus, jonka osallinen mummo ei millään tavalla ole.
Mihin se ”jokainen saa tehdä omaisuudellaan mitä vaan” nyt unohtui? 😂
jos olisin mummoni typeryyden vuoksi tuollaisessa tilanteessa, jossa paitsi äitini, myös sisarukseni on vedetty kölin ali, siirtäisin pikkuhiljaa (3 vuoden aikana 7499€) mökkiä hänelle kunnes hän omistaa siitä puolet.Olipa vitsi.
Eipä taida löytyä montaakaan ihmistä, joka ihan hyvää hyvyyttään luovuttaa sisarelleen omaa omaisuutta. Ja kuten kirjoitit, jos olisit rikkaamman tilanteessa... joka viittaa lähinnä siihen, että jonkun muun pitäisi toimia yhtä anteliaasti kun sinä väittäisit tekeväsi.
Mikä rikkaampi-tilanne tuo nyt muka on? Ihan jokainen siirtäisi tossa tilanteessa tota mökkiä sisarukselleen. Ap on paitsi tehnyt lapselleen perintöoikeudellisesti paskasti, myös pienemmälle lapsenlapselleen kusiset. Että saa olla kyllä aika perse ja pa, jos toi on ok.
-eriMinä kehottaisin äitiäni vaatimaan lakiosaansa ja laittaisin mökin myyntiin. Ei tulisi mieleenikään tollasta mummon lahjaa katsella, kun sen hintana on oma perhe.
Ei voi vaatia lakiosaa kun äiti on elossa. Ei ole kyse perinnöstä. Apn kannattaa jättää perintönä sitten kaikki loppu omaisuutensa tyttärelleen, niin tytär voi halutessaan sitten lahjoa sitä nuorempaa lastansa. Sitten nähdään onko antelias vai pitääkin kaiken itse.
Tottakai on kyse perinnöstä. Ei tietenkään nyt vaan sitten kun se perintö menee jakoon.
Ei kai kenenkään omaisuus ole perintöä kuin vasta kuoleman jälkeen.
Jokainen voi myydä omaisuutensa ja tuhlats rahansa.
Tosin vauvalla olen huomannut että vanhempiensa omaisuuden lapset jotenkin laskevat jo omakseen.
Kerropas miksi on olemassa semmoinen kuin ennakkoperintö, jos omaisuutta saa miten tahansa annella ja osoittaa kelle huvittaa? Miksi on testamentti, joka tehdään eläessä, jos sen nyt vaan voisi antaa kuilinvuoteellaan kelle tahansa? Miksi meillä on laki näihin asioihin?
Laki ei sano että elävien vanhempiesi omaisuus olisi sinun.
Ei tuetenkään sano, kun ei se ole. Mutta ei se tarkoita myöskään sitä, että sä saat tehdä sillä mitä tahansa, koska se jaetaan perinnönjaossa etkä sä saa eläessäsikään toimia niin että perinnönjaossa sitten rikotaan perintölakia. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?
Kyllä eläessään saa tehdä omaisuudellaan mitä tahtoo. Älä muuta väitäkään
Yhtä lailla naimattoman lapsen omaisuus on sitten vanhempien, hehän ovat ensijaiset sinkun perilliset.
Saathan sä uskotella itsellesi mitä haluat, mutta ei saa ja laki on niillä sun perijöillä takanaan.
Ei siinä laki sua auta, jos äitisi on tuhlannut rahansa esim rakkaushuijarille, huonoihin sijoituksiin, matkusteluun tai peliriippuvuuteen. Onhan jotkut saaneet tuhottua pitkään suvussa kulkeneen omaisuudenkin kuin tuhka tuuleen vaikka juopottelemalla ja uhkapelejä pelaamalla. Sen minkä omistat, se on sinun eikä lapsesi voi sinua rajoittaa. Perintö syntyy vasta kuoleman ja perunkirjoituksen jälkeen
Puhut edelleen ihan eri asiasta kuin muut.
Sinä näytät olettavan että elossa olevien ihmisten omaisuuteen olisi joku ihme "perijärajoitus" joka pitää ottaa huomioon.
Oletko noin pikkumainen todella? Keksitkö vielä jitain mistä vääntää? Ei ole väitetty, että on perijäoikeus tai pitää säästää tai ei saa käyttää tai myydä. Kun sinulla on perillisiä et voi jaella rahaasi miten sattuu vaan kyseeseen tulee perintölaki. Ja tämä on fakta, joka ei sillä muutu että käännät muiden sanomiset.
Kyllä eläessään voi jaella rahojaan ja omaisuuttaan ihan miten huvittaa. Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Mutta ulkopuoliselle taholle, vaikka naapurille, hyväntekeväisyysjärjestölle yms. voit eläessäsi lahjoittaa aivan kaiken. Sitten ei vain perillisille jää perittävää. Tai voit käyttää koko omaisuutesi itse elinaiksnasi. Perillisillä on oikeus vain siihen osaan omaisuuttasi, joka on jäljellä kuolemasi jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämätön äiti voi ostaa tyttäreltään puolet mökistä ja lahjoittaa sen puolikkaan sitten sille toiselle tyttärelle. Ap:n ei tarvitse tässä kohtaa antaa enempää lahjoja.
Näin minäkin ratkaisisin asian, ostamalla puolikkaan ja lahjoittamalla sen toiselle lapselle.
Ihan ehdotuskelpoinen idea ap, otapa asia puheeksi tyttären kanssa.
Miksi apn tytär ostaisi mitään, joka on osa hänen perintöään? Hirmu fiksua ajattelua.
Ei ole tyttären vaan tyttären tyttären.
Älä nyt jaksa oikeesti enää. Miten tämä voi olla noin vaikea tajuta? 😂
No selitä tyhmälle miten tyttären tyttärelle annettu omaisuus kuuluu tyttärelle.
No siten että hän on äitinsä rintaperillinen. Et sä voi antaa perintökaaressa ensimmäisen ohi omaisuuttasi kuin ennakkoperintönä ja silloinkaan se ei saa loukata perillisen lakiosaa.
Tuohan menee niin, että apn kuoltua, jos hän ei ole hoitanut asiaa kuntoon, apn tytär vaatii lakiosansa ja tuo mökki menee myyntiin.
Hyvä että pääsee mökistä eroon kun on riitaa jo nyt.
No se on totta. Mutta apn mokahan on sellainen että sitä ei nyt enää korjata millään muulla kuin sillä, että hän yrittää poistaa tyttärensä mielipahan. Kun mokaa jonkin asian perinnössään, kannattaa sitten pysyä väleissä asianosaisten kanssa ettei käy näin.
Minä tekisin apna niin, että tekisin testamentin, jossa jäljellä olevan muun omaisuuden määrään suoraan nuoremmalle lapsenlapselle. Jos tämä muu omaisuus ei riitä samanlaiseen 170 000 euron summaan, määräisin, että mökin saanut lapsenlapsi velvoitetaan maksamaan tasoitusta suoraan sisarukselleen. Toki tyttörelle jää edelleen oikeus lakiosansa vaatimiseen, mutta ehkä tuo nyt kelpaisi vaikka itse jää ilman.
On tässä toki sekin mahdollisuus, että aika tekee tehtävänsä ja tytär toteaa, että minkäs aplle voi ja antaa asian olla.
Juu, ap elänee vielä vuosikymmeniä, joten paljon ehtii virrata vettä Vantaanjoessa. Tytär pitää huolen, että esikoisensa ei kasva kieroon ja korjaa mummonsa mokan sisarensa kanssa.
Lapsi ei voi korjata "mokaa", omaisuus on hänen eikä hän voi edes aikuisena perua hänelle tehtyä oikeustointa. Jos lapsi luopuu mökistä tai sen osasta, kyseessä on kokonaan uusi kiinteistökauppa tai lahjoitus, jonka osallinen mummo ei millään tavalla ole.
Mihin se ”jokainen saa tehdä omaisuudellaan mitä vaan” nyt unohtui? 😂
jos olisin mummoni typeryyden vuoksi tuollaisessa tilanteessa, jossa paitsi äitini, myös sisarukseni on vedetty kölin ali, siirtäisin pikkuhiljaa (3 vuoden aikana 7499€) mökkiä hänelle kunnes hän omistaa siitä puolet.Olipa vitsi.
Eipä taida löytyä montaakaan ihmistä, joka ihan hyvää hyvyyttään luovuttaa sisarelleen omaa omaisuutta. Ja kuten kirjoitit, jos olisit rikkaamman tilanteessa... joka viittaa lähinnä siihen, että jonkun muun pitäisi toimia yhtä anteliaasti kun sinä väittäisit tekeväsi.
Mikä rikkaampi-tilanne tuo nyt muka on? Ihan jokainen siirtäisi tossa tilanteessa tota mökkiä sisarukselleen. Ap on paitsi tehnyt lapselleen perintöoikeudellisesti paskasti, myös pienemmälle lapsenlapselleen kusiset. Että saa olla kyllä aika perse ja pa, jos toi on ok.
-eriMinä kehottaisin äitiäni vaatimaan lakiosaansa ja laittaisin mökin myyntiin. Ei tulisi mieleenikään tollasta mummon lahjaa katsella, kun sen hintana on oma perhe.
Ei voi vaatia lakiosaa kun äiti on elossa. Ei ole kyse perinnöstä. Apn kannattaa jättää perintönä sitten kaikki loppu omaisuutensa tyttärelleen, niin tytär voi halutessaan sitten lahjoa sitä nuorempaa lastansa. Sitten nähdään onko antelias vai pitääkin kaiken itse.
Tottakai on kyse perinnöstä. Ei tietenkään nyt vaan sitten kun se perintö menee jakoon.
Ei kai kenenkään omaisuus ole perintöä kuin vasta kuoleman jälkeen.
Jokainen voi myydä omaisuutensa ja tuhlats rahansa.
Tosin vauvalla olen huomannut että vanhempiensa omaisuuden lapset jotenkin laskevat jo omakseen.
Kerropas miksi on olemassa semmoinen kuin ennakkoperintö, jos omaisuutta saa miten tahansa annella ja osoittaa kelle huvittaa? Miksi on testamentti, joka tehdään eläessä, jos sen nyt vaan voisi antaa kuilinvuoteellaan kelle tahansa? Miksi meillä on laki näihin asioihin?
Laki ei sano että elävien vanhempiesi omaisuus olisi sinun.
Ei tuetenkään sano, kun ei se ole. Mutta ei se tarkoita myöskään sitä, että sä saat tehdä sillä mitä tahansa, koska se jaetaan perinnönjaossa etkä sä saa eläessäsikään toimia niin että perinnönjaossa sitten rikotaan perintölakia. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?
Kyllä eläessään saa tehdä omaisuudellaan mitä tahtoo. Älä muuta väitäkään
Yhtä lailla naimattoman lapsen omaisuus on sitten vanhempien, hehän ovat ensijaiset sinkun perilliset.
Saathan sä uskotella itsellesi mitä haluat, mutta ei saa ja laki on niillä sun perijöillä takanaan.
Ei siinä laki sua auta, jos äitisi on tuhlannut rahansa esim rakkaushuijarille, huonoihin sijoituksiin, matkusteluun tai peliriippuvuuteen. Onhan jotkut saaneet tuhottua pitkään suvussa kulkeneen omaisuudenkin kuin tuhka tuuleen vaikka juopottelemalla ja uhkapelejä pelaamalla. Sen minkä omistat, se on sinun eikä lapsesi voi sinua rajoittaa. Perintö syntyy vasta kuoleman ja perunkirjoituksen jälkeen
Puhut edelleen ihan eri asiasta kuin muut.
Sinä näytät olettavan että elossa olevien ihmisten omaisuuteen olisi joku ihme "perijärajoitus" joka pitää ottaa huomioon.
Oletko noin pikkumainen todella? Keksitkö vielä jitain mistä vääntää? Ei ole väitetty, että on perijäoikeus tai pitää säästää tai ei saa käyttää tai myydä. Kun sinulla on perillisiä et voi jaella rahaasi miten sattuu vaan kyseeseen tulee perintölaki. Ja tämä on fakta, joka ei sillä muutu että käännät muiden sanomiset.
Kyllä minä voin jaella omaisuuteni vaikka taivaan tuuliin. Ei mikään perintölaki sano siihen yhtään mitään.
Perintölaki tulee kyseeseen vasta sitten kun olen kuollut.
Jos minulla olisi kaksi lasta, voisin aivan hyvin antaa vaikka kaikki omaisuuteni vain toiselle heistä, kun olen vielä elossa.
Tai voin hassata kaikki menemään, ja moni on niin tehnytkin. Minun isäkin sai aikanaan kotoaan melkoisen perinnön, mutta joi sen kaikki pois muutamassa vuodessa. Se oli hänen oikeutensa. Olihan se harmittavaa, mutta hänen oma päätöksensä.
Tottakai omaisuus jaetaan vasta kuolemassa. Mutta jos olet antanut kaiken omaisuutesi yhdelle rintaperilliselle, se pitää muuttaa. Eli joo, voithan sä elinaikanasi loukata lakiosaa, mutta ei se järkevää ole eikä perintöoikeuden mukaista. Siksi se muutetaan ellei perijäsi ole jo todenneet että paska mikä paska.
Eli juridisesti eti voi vaikka saa olla tyhmä. Kuten ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämätön äiti voi ostaa tyttäreltään puolet mökistä ja lahjoittaa sen puolikkaan sitten sille toiselle tyttärelle. Ap:n ei tarvitse tässä kohtaa antaa enempää lahjoja.
Näin minäkin ratkaisisin asian, ostamalla puolikkaan ja lahjoittamalla sen toiselle lapselle.
Ihan ehdotuskelpoinen idea ap, otapa asia puheeksi tyttären kanssa.
Miksi apn tytär ostaisi mitään, joka on osa hänen perintöään? Hirmu fiksua ajattelua.
Ei ole tyttären vaan tyttären tyttären.
Älä nyt jaksa oikeesti enää. Miten tämä voi olla noin vaikea tajuta? 😂
No selitä tyhmälle miten tyttären tyttärelle annettu omaisuus kuuluu tyttärelle.
No siten että hän on äitinsä rintaperillinen. Et sä voi antaa perintökaaressa ensimmäisen ohi omaisuuttasi kuin ennakkoperintönä ja silloinkaan se ei saa loukata perillisen lakiosaa.
Tuohan menee niin, että apn kuoltua, jos hän ei ole hoitanut asiaa kuntoon, apn tytär vaatii lakiosansa ja tuo mökki menee myyntiin.
Hyvä että pääsee mökistä eroon kun on riitaa jo nyt.
No se on totta. Mutta apn mokahan on sellainen että sitä ei nyt enää korjata millään muulla kuin sillä, että hän yrittää poistaa tyttärensä mielipahan. Kun mokaa jonkin asian perinnössään, kannattaa sitten pysyä väleissä asianosaisten kanssa ettei käy näin.
Minä tekisin apna niin, että tekisin testamentin, jossa jäljellä olevan muun omaisuuden määrään suoraan nuoremmalle lapsenlapselle. Jos tämä muu omaisuus ei riitä samanlaiseen 170 000 euron summaan, määräisin, että mökin saanut lapsenlapsi velvoitetaan maksamaan tasoitusta suoraan sisarukselleen. Toki tyttörelle jää edelleen oikeus lakiosansa vaatimiseen, mutta ehkä tuo nyt kelpaisi vaikka itse jää ilman.
On tässä toki sekin mahdollisuus, että aika tekee tehtävänsä ja tytär toteaa, että minkäs aplle voi ja antaa asian olla.
Juu, ap elänee vielä vuosikymmeniä, joten paljon ehtii virrata vettä Vantaanjoessa. Tytär pitää huolen, että esikoisensa ei kasva kieroon ja korjaa mummonsa mokan sisarensa kanssa.
Lapsi ei voi korjata "mokaa", omaisuus on hänen eikä hän voi edes aikuisena perua hänelle tehtyä oikeustointa. Jos lapsi luopuu mökistä tai sen osasta, kyseessä on kokonaan uusi kiinteistökauppa tai lahjoitus, jonka osallinen mummo ei millään tavalla ole.
Mihin se ”jokainen saa tehdä omaisuudellaan mitä vaan” nyt unohtui? 😂
jos olisin mummoni typeryyden vuoksi tuollaisessa tilanteessa, jossa paitsi äitini, myös sisarukseni on vedetty kölin ali, siirtäisin pikkuhiljaa (3 vuoden aikana 7499€) mökkiä hänelle kunnes hän omistaa siitä puolet.Olipa vitsi.
Eipä taida löytyä montaakaan ihmistä, joka ihan hyvää hyvyyttään luovuttaa sisarelleen omaa omaisuutta. Ja kuten kirjoitit, jos olisit rikkaamman tilanteessa... joka viittaa lähinnä siihen, että jonkun muun pitäisi toimia yhtä anteliaasti kun sinä väittäisit tekeväsi.
Mikä rikkaampi-tilanne tuo nyt muka on? Ihan jokainen siirtäisi tossa tilanteessa tota mökkiä sisarukselleen. Ap on paitsi tehnyt lapselleen perintöoikeudellisesti paskasti, myös pienemmälle lapsenlapselleen kusiset. Että saa olla kyllä aika perse ja pa, jos toi on ok.
-eriMinä kehottaisin äitiäni vaatimaan lakiosaansa ja laittaisin mökin myyntiin. Ei tulisi mieleenikään tollasta mummon lahjaa katsella, kun sen hintana on oma perhe.
Ei voi vaatia lakiosaa kun äiti on elossa. Ei ole kyse perinnöstä. Apn kannattaa jättää perintönä sitten kaikki loppu omaisuutensa tyttärelleen, niin tytär voi halutessaan sitten lahjoa sitä nuorempaa lastansa. Sitten nähdään onko antelias vai pitääkin kaiken itse.
Tottakai on kyse perinnöstä. Ei tietenkään nyt vaan sitten kun se perintö menee jakoon.
Ei kai kenenkään omaisuus ole perintöä kuin vasta kuoleman jälkeen.
Jokainen voi myydä omaisuutensa ja tuhlats rahansa.
Tosin vauvalla olen huomannut että vanhempiensa omaisuuden lapset jotenkin laskevat jo omakseen.
Kerropas miksi on olemassa semmoinen kuin ennakkoperintö, jos omaisuutta saa miten tahansa annella ja osoittaa kelle huvittaa? Miksi on testamentti, joka tehdään eläessä, jos sen nyt vaan voisi antaa kuilinvuoteellaan kelle tahansa? Miksi meillä on laki näihin asioihin?
Laki ei sano että elävien vanhempiesi omaisuus olisi sinun.
Ei tuetenkään sano, kun ei se ole. Mutta ei se tarkoita myöskään sitä, että sä saat tehdä sillä mitä tahansa, koska se jaetaan perinnönjaossa etkä sä saa eläessäsikään toimia niin että perinnönjaossa sitten rikotaan perintölakia. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?
Kyllä eläessään saa tehdä omaisuudellaan mitä tahtoo. Älä muuta väitäkään
Yhtä lailla naimattoman lapsen omaisuus on sitten vanhempien, hehän ovat ensijaiset sinkun perilliset.
Saathan sä uskotella itsellesi mitä haluat, mutta ei saa ja laki on niillä sun perijöillä takanaan.
Ei siinä laki sua auta, jos äitisi on tuhlannut rahansa esim rakkaushuijarille, huonoihin sijoituksiin, matkusteluun tai peliriippuvuuteen. Onhan jotkut saaneet tuhottua pitkään suvussa kulkeneen omaisuudenkin kuin tuhka tuuleen vaikka juopottelemalla ja uhkapelejä pelaamalla. Sen minkä omistat, se on sinun eikä lapsesi voi sinua rajoittaa. Perintö syntyy vasta kuoleman ja perunkirjoituksen jälkeen
Puhut edelleen ihan eri asiasta kuin muut.
Sinä näytät olettavan että elossa olevien ihmisten omaisuuteen olisi joku ihme "perijärajoitus" joka pitää ottaa huomioon.
Oletko noin pikkumainen todella? Keksitkö vielä jitain mistä vääntää? Ei ole väitetty, että on perijäoikeus tai pitää säästää tai ei saa käyttää tai myydä. Kun sinulla on perillisiä et voi jaella rahaasi miten sattuu vaan kyseeseen tulee perintölaki. Ja tämä on fakta, joka ei sillä muutu että käännät muiden sanomiset.
Kyllä eläessään voi jaella rahojaan ja omaisuuttaan ihan miten huvittaa. Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Mutta ulkopuoliselle taholle, vaikka naapurille, hyväntekeväisyysjärjestölle yms. voit eläessäsi lahjoittaa aivan kaiken. Sitten ei vain perillisille jää perittävää. Tai voit käyttää koko omaisuutesi itse elinaiksnasi. Perillisillä on oikeus vain siihen osaan omaisuuttasi, joka on jäljellä kuolemasi jälkeen.
Ei ihan noinkaan. Näissä on riippuen tilanteesta, 3 tai 10 vuoden rajat ja niiden ylikin niitä voidaan riitauttaa. Periaatteessa vain ulosottoon ja pakkohuutokauppaan joutumalla voit ”laillisesti” hassata omaisuutesi niin ettei perintöä jää.
Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Eli et voi. Saat toki, mutta asia korjataan sun puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämätön äiti voi ostaa tyttäreltään puolet mökistä ja lahjoittaa sen puolikkaan sitten sille toiselle tyttärelle. Ap:n ei tarvitse tässä kohtaa antaa enempää lahjoja.
Näin minäkin ratkaisisin asian, ostamalla puolikkaan ja lahjoittamalla sen toiselle lapselle.
Ihan ehdotuskelpoinen idea ap, otapa asia puheeksi tyttären kanssa.
Miksi apn tytär ostaisi mitään, joka on osa hänen perintöään? Hirmu fiksua ajattelua.
Ei ole tyttären vaan tyttären tyttären.
Älä nyt jaksa oikeesti enää. Miten tämä voi olla noin vaikea tajuta? 😂
No selitä tyhmälle miten tyttären tyttärelle annettu omaisuus kuuluu tyttärelle.
No siten että hän on äitinsä rintaperillinen. Et sä voi antaa perintökaaressa ensimmäisen ohi omaisuuttasi kuin ennakkoperintönä ja silloinkaan se ei saa loukata perillisen lakiosaa.
Tuohan menee niin, että apn kuoltua, jos hän ei ole hoitanut asiaa kuntoon, apn tytär vaatii lakiosansa ja tuo mökki menee myyntiin.
Hyvä että pääsee mökistä eroon kun on riitaa jo nyt.
No se on totta. Mutta apn mokahan on sellainen että sitä ei nyt enää korjata millään muulla kuin sillä, että hän yrittää poistaa tyttärensä mielipahan. Kun mokaa jonkin asian perinnössään, kannattaa sitten pysyä väleissä asianosaisten kanssa ettei käy näin.
Minä tekisin apna niin, että tekisin testamentin, jossa jäljellä olevan muun omaisuuden määrään suoraan nuoremmalle lapsenlapselle. Jos tämä muu omaisuus ei riitä samanlaiseen 170 000 euron summaan, määräisin, että mökin saanut lapsenlapsi velvoitetaan maksamaan tasoitusta suoraan sisarukselleen. Toki tyttörelle jää edelleen oikeus lakiosansa vaatimiseen, mutta ehkä tuo nyt kelpaisi vaikka itse jää ilman.
On tässä toki sekin mahdollisuus, että aika tekee tehtävänsä ja tytär toteaa, että minkäs aplle voi ja antaa asian olla.
Juu, ap elänee vielä vuosikymmeniä, joten paljon ehtii virrata vettä Vantaanjoessa. Tytär pitää huolen, että esikoisensa ei kasva kieroon ja korjaa mummonsa mokan sisarensa kanssa.
Lapsi ei voi korjata "mokaa", omaisuus on hänen eikä hän voi edes aikuisena perua hänelle tehtyä oikeustointa. Jos lapsi luopuu mökistä tai sen osasta, kyseessä on kokonaan uusi kiinteistökauppa tai lahjoitus, jonka osallinen mummo ei millään tavalla ole.
Mihin se ”jokainen saa tehdä omaisuudellaan mitä vaan” nyt unohtui? 😂
jos olisin mummoni typeryyden vuoksi tuollaisessa tilanteessa, jossa paitsi äitini, myös sisarukseni on vedetty kölin ali, siirtäisin pikkuhiljaa (3 vuoden aikana 7499€) mökkiä hänelle kunnes hän omistaa siitä puolet.Olipa vitsi.
Eipä taida löytyä montaakaan ihmistä, joka ihan hyvää hyvyyttään luovuttaa sisarelleen omaa omaisuutta. Ja kuten kirjoitit, jos olisit rikkaamman tilanteessa... joka viittaa lähinnä siihen, että jonkun muun pitäisi toimia yhtä anteliaasti kun sinä väittäisit tekeväsi.
Mikä rikkaampi-tilanne tuo nyt muka on? Ihan jokainen siirtäisi tossa tilanteessa tota mökkiä sisarukselleen. Ap on paitsi tehnyt lapselleen perintöoikeudellisesti paskasti, myös pienemmälle lapsenlapselleen kusiset. Että saa olla kyllä aika perse ja pa, jos toi on ok.
-eriMinä kehottaisin äitiäni vaatimaan lakiosaansa ja laittaisin mökin myyntiin. Ei tulisi mieleenikään tollasta mummon lahjaa katsella, kun sen hintana on oma perhe.
Ei voi vaatia lakiosaa kun äiti on elossa. Ei ole kyse perinnöstä. Apn kannattaa jättää perintönä sitten kaikki loppu omaisuutensa tyttärelleen, niin tytär voi halutessaan sitten lahjoa sitä nuorempaa lastansa. Sitten nähdään onko antelias vai pitääkin kaiken itse.
Tottakai on kyse perinnöstä. Ei tietenkään nyt vaan sitten kun se perintö menee jakoon.
Ei kai kenenkään omaisuus ole perintöä kuin vasta kuoleman jälkeen.
Jokainen voi myydä omaisuutensa ja tuhlats rahansa.
Tosin vauvalla olen huomannut että vanhempiensa omaisuuden lapset jotenkin laskevat jo omakseen.
Kerropas miksi on olemassa semmoinen kuin ennakkoperintö, jos omaisuutta saa miten tahansa annella ja osoittaa kelle huvittaa? Miksi on testamentti, joka tehdään eläessä, jos sen nyt vaan voisi antaa kuilinvuoteellaan kelle tahansa? Miksi meillä on laki näihin asioihin?
Laki ei sano että elävien vanhempiesi omaisuus olisi sinun.
Ei tuetenkään sano, kun ei se ole. Mutta ei se tarkoita myöskään sitä, että sä saat tehdä sillä mitä tahansa, koska se jaetaan perinnönjaossa etkä sä saa eläessäsikään toimia niin että perinnönjaossa sitten rikotaan perintölakia. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?
Kyllä eläessään saa tehdä omaisuudellaan mitä tahtoo. Älä muuta väitäkään
Yhtä lailla naimattoman lapsen omaisuus on sitten vanhempien, hehän ovat ensijaiset sinkun perilliset.
Saathan sä uskotella itsellesi mitä haluat, mutta ei saa ja laki on niillä sun perijöillä takanaan.
Ei siinä laki sua auta, jos äitisi on tuhlannut rahansa esim rakkaushuijarille, huonoihin sijoituksiin, matkusteluun tai peliriippuvuuteen. Onhan jotkut saaneet tuhottua pitkään suvussa kulkeneen omaisuudenkin kuin tuhka tuuleen vaikka juopottelemalla ja uhkapelejä pelaamalla. Sen minkä omistat, se on sinun eikä lapsesi voi sinua rajoittaa. Perintö syntyy vasta kuoleman ja perunkirjoituksen jälkeen
Puhut edelleen ihan eri asiasta kuin muut.
Sinä näytät olettavan että elossa olevien ihmisten omaisuuteen olisi joku ihme "perijärajoitus" joka pitää ottaa huomioon.
Oletko noin pikkumainen todella? Keksitkö vielä jitain mistä vääntää? Ei ole väitetty, että on perijäoikeus tai pitää säästää tai ei saa käyttää tai myydä. Kun sinulla on perillisiä et voi jaella rahaasi miten sattuu vaan kyseeseen tulee perintölaki. Ja tämä on fakta, joka ei sillä muutu että käännät muiden sanomiset.
Kyllä eläessään voi jaella rahojaan ja omaisuuttaan ihan miten huvittaa. Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Mutta ulkopuoliselle taholle, vaikka naapurille, hyväntekeväisyysjärjestölle yms. voit eläessäsi lahjoittaa aivan kaiken. Sitten ei vain perillisille jää perittävää. Tai voit käyttää koko omaisuutesi itse elinaiksnasi. Perillisillä on oikeus vain siihen osaan omaisuuttasi, joka on jäljellä kuolemasi jälkeen.
Ei ihan noinkaan. Näissä on riippuen tilanteesta, 3 tai 10 vuoden rajat ja niiden ylikin niitä voidaan riitauttaa. Periaatteessa vain ulosottoon ja pakkohuutokauppaan joutumalla voit ”laillisesti” hassata omaisuutesi niin ettei perintöä jää.
Kuka sen riitaittauttaisi? Tytär omalta lapsestaan? Sitten jakaisi uudestaan molemmille lapsille? Tuskin se ilman jäänyt lapsenlapsi pystyy riittauttamaan, koska ei ole perillinen.
Jos ap vielä lukee ketjua: sinun ei tarvitse tehdä yhtään mitään tuossa kuvaamassasi tilanteessa. Tyttäresi voi vaatia kyllä vaikka kuuta taivaalta, muttei sinun tarvitse hankkia rakettia ja hakea sitä hänelle.
Aivan uskomattoman typerä ja röyhkeä tytär sinulla kyllä on, ei voi muuta sanoa. Miten sinä olisit voinut tietää, että hän saa lisää lapsia silloin, kun lahjoitit mökin esikoiselle? Jos hän itse tiesi tekevänsä lisää jo tuolloin, olisi avannut suunsa, ehdottanut, että lahjoitat mökistä vain osan esikoiselle ja muille lapsille sitten osuudet kun/jos heitä syntyy. Ahneena tietysti kuvitteli hyötyvänsä mökistä, pääsevänsä ehkä myymään sen samantien, eikä tyhmänä tajunnut, ettei voi kajota alaikäisen lapsensa omaisuuteen. Nyt sitten katkerana haastaa riitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämätön äiti voi ostaa tyttäreltään puolet mökistä ja lahjoittaa sen puolikkaan sitten sille toiselle tyttärelle. Ap:n ei tarvitse tässä kohtaa antaa enempää lahjoja.
Näin minäkin ratkaisisin asian, ostamalla puolikkaan ja lahjoittamalla sen toiselle lapselle.
Ihan ehdotuskelpoinen idea ap, otapa asia puheeksi tyttären kanssa.
Miksi apn tytär ostaisi mitään, joka on osa hänen perintöään? Hirmu fiksua ajattelua.
Ei ole tyttären vaan tyttären tyttären.
Älä nyt jaksa oikeesti enää. Miten tämä voi olla noin vaikea tajuta? 😂
No selitä tyhmälle miten tyttären tyttärelle annettu omaisuus kuuluu tyttärelle.
No siten että hän on äitinsä rintaperillinen. Et sä voi antaa perintökaaressa ensimmäisen ohi omaisuuttasi kuin ennakkoperintönä ja silloinkaan se ei saa loukata perillisen lakiosaa.
Tuohan menee niin, että apn kuoltua, jos hän ei ole hoitanut asiaa kuntoon, apn tytär vaatii lakiosansa ja tuo mökki menee myyntiin.
Hyvä että pääsee mökistä eroon kun on riitaa jo nyt.
No se on totta. Mutta apn mokahan on sellainen että sitä ei nyt enää korjata millään muulla kuin sillä, että hän yrittää poistaa tyttärensä mielipahan. Kun mokaa jonkin asian perinnössään, kannattaa sitten pysyä väleissä asianosaisten kanssa ettei käy näin.
Minä tekisin apna niin, että tekisin testamentin, jossa jäljellä olevan muun omaisuuden määrään suoraan nuoremmalle lapsenlapselle. Jos tämä muu omaisuus ei riitä samanlaiseen 170 000 euron summaan, määräisin, että mökin saanut lapsenlapsi velvoitetaan maksamaan tasoitusta suoraan sisarukselleen. Toki tyttörelle jää edelleen oikeus lakiosansa vaatimiseen, mutta ehkä tuo nyt kelpaisi vaikka itse jää ilman.
On tässä toki sekin mahdollisuus, että aika tekee tehtävänsä ja tytär toteaa, että minkäs aplle voi ja antaa asian olla.
Juu, ap elänee vielä vuosikymmeniä, joten paljon ehtii virrata vettä Vantaanjoessa. Tytär pitää huolen, että esikoisensa ei kasva kieroon ja korjaa mummonsa mokan sisarensa kanssa.
Lapsi ei voi korjata "mokaa", omaisuus on hänen eikä hän voi edes aikuisena perua hänelle tehtyä oikeustointa. Jos lapsi luopuu mökistä tai sen osasta, kyseessä on kokonaan uusi kiinteistökauppa tai lahjoitus, jonka osallinen mummo ei millään tavalla ole.
Mihin se ”jokainen saa tehdä omaisuudellaan mitä vaan” nyt unohtui? 😂
jos olisin mummoni typeryyden vuoksi tuollaisessa tilanteessa, jossa paitsi äitini, myös sisarukseni on vedetty kölin ali, siirtäisin pikkuhiljaa (3 vuoden aikana 7499€) mökkiä hänelle kunnes hän omistaa siitä puolet.Olipa vitsi.
Eipä taida löytyä montaakaan ihmistä, joka ihan hyvää hyvyyttään luovuttaa sisarelleen omaa omaisuutta. Ja kuten kirjoitit, jos olisit rikkaamman tilanteessa... joka viittaa lähinnä siihen, että jonkun muun pitäisi toimia yhtä anteliaasti kun sinä väittäisit tekeväsi.
Mikä rikkaampi-tilanne tuo nyt muka on? Ihan jokainen siirtäisi tossa tilanteessa tota mökkiä sisarukselleen. Ap on paitsi tehnyt lapselleen perintöoikeudellisesti paskasti, myös pienemmälle lapsenlapselleen kusiset. Että saa olla kyllä aika perse ja pa, jos toi on ok.
-eriMinä kehottaisin äitiäni vaatimaan lakiosaansa ja laittaisin mökin myyntiin. Ei tulisi mieleenikään tollasta mummon lahjaa katsella, kun sen hintana on oma perhe.
Ei voi vaatia lakiosaa kun äiti on elossa. Ei ole kyse perinnöstä. Apn kannattaa jättää perintönä sitten kaikki loppu omaisuutensa tyttärelleen, niin tytär voi halutessaan sitten lahjoa sitä nuorempaa lastansa. Sitten nähdään onko antelias vai pitääkin kaiken itse.
Tottakai on kyse perinnöstä. Ei tietenkään nyt vaan sitten kun se perintö menee jakoon.
Ei kai kenenkään omaisuus ole perintöä kuin vasta kuoleman jälkeen.
Jokainen voi myydä omaisuutensa ja tuhlats rahansa.
Tosin vauvalla olen huomannut että vanhempiensa omaisuuden lapset jotenkin laskevat jo omakseen.
Kerropas miksi on olemassa semmoinen kuin ennakkoperintö, jos omaisuutta saa miten tahansa annella ja osoittaa kelle huvittaa? Miksi on testamentti, joka tehdään eläessä, jos sen nyt vaan voisi antaa kuilinvuoteellaan kelle tahansa? Miksi meillä on laki näihin asioihin?
Laki ei sano että elävien vanhempiesi omaisuus olisi sinun.
Ei tuetenkään sano, kun ei se ole. Mutta ei se tarkoita myöskään sitä, että sä saat tehdä sillä mitä tahansa, koska se jaetaan perinnönjaossa etkä sä saa eläessäsikään toimia niin että perinnönjaossa sitten rikotaan perintölakia. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?
Kyllä eläessään saa tehdä omaisuudellaan mitä tahtoo. Älä muuta väitäkään
Yhtä lailla naimattoman lapsen omaisuus on sitten vanhempien, hehän ovat ensijaiset sinkun perilliset.
Saathan sä uskotella itsellesi mitä haluat, mutta ei saa ja laki on niillä sun perijöillä takanaan.
Ei siinä laki sua auta, jos äitisi on tuhlannut rahansa esim rakkaushuijarille, huonoihin sijoituksiin, matkusteluun tai peliriippuvuuteen. Onhan jotkut saaneet tuhottua pitkään suvussa kulkeneen omaisuudenkin kuin tuhka tuuleen vaikka juopottelemalla ja uhkapelejä pelaamalla. Sen minkä omistat, se on sinun eikä lapsesi voi sinua rajoittaa. Perintö syntyy vasta kuoleman ja perunkirjoituksen jälkeen
Puhut edelleen ihan eri asiasta kuin muut.
Sinä näytät olettavan että elossa olevien ihmisten omaisuuteen olisi joku ihme "perijärajoitus" joka pitää ottaa huomioon.
Oletko noin pikkumainen todella? Keksitkö vielä jitain mistä vääntää? Ei ole väitetty, että on perijäoikeus tai pitää säästää tai ei saa käyttää tai myydä. Kun sinulla on perillisiä et voi jaella rahaasi miten sattuu vaan kyseeseen tulee perintölaki. Ja tämä on fakta, joka ei sillä muutu että käännät muiden sanomiset.
Kyllä eläessään voi jaella rahojaan ja omaisuuttaan ihan miten huvittaa. Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Mutta ulkopuoliselle taholle, vaikka naapurille, hyväntekeväisyysjärjestölle yms. voit eläessäsi lahjoittaa aivan kaiken. Sitten ei vain perillisille jää perittävää. Tai voit käyttää koko omaisuutesi itse elinaiksnasi. Perillisillä on oikeus vain siihen osaan omaisuuttasi, joka on jäljellä kuolemasi jälkeen.
Ei ihan noinkaan. Näissä on riippuen tilanteesta, 3 tai 10 vuoden rajat ja niiden ylikin niitä voidaan riitauttaa. Periaatteessa vain ulosottoon ja pakkohuutokauppaan joutumalla voit ”laillisesti” hassata omaisuutesi niin ettei perintöä jää.
Suomen laissa elävällä ihmisellä on lähtökohtaisesti täysi vapaus käyttää, tuhlata tai lahjoittaa omaisuutensa elinaikanaan juuri niin kuin haluaa.
Perinnönjättäjän ei tarvitse säästää mitään jälkipolville, sillä perilliset ovat oikeutettuja perintöön vasta siinä vaiheessa, kun perinnönjättäjä kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Eli et voi. Saat toki, mutta asia korjataan sun puolesta.
Otetaan huomioon jos jotain perittävää kuoleman jälkeen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämätön äiti voi ostaa tyttäreltään puolet mökistä ja lahjoittaa sen puolikkaan sitten sille toiselle tyttärelle. Ap:n ei tarvitse tässä kohtaa antaa enempää lahjoja.
Näin minäkin ratkaisisin asian, ostamalla puolikkaan ja lahjoittamalla sen toiselle lapselle.
Ihan ehdotuskelpoinen idea ap, otapa asia puheeksi tyttären kanssa.
Miksi apn tytär ostaisi mitään, joka on osa hänen perintöään? Hirmu fiksua ajattelua.
Ei ole tyttären vaan tyttären tyttären.
Älä nyt jaksa oikeesti enää. Miten tämä voi olla noin vaikea tajuta? 😂
No selitä tyhmälle miten tyttären tyttärelle annettu omaisuus kuuluu tyttärelle.
No siten että hän on äitinsä rintaperillinen. Et sä voi antaa perintökaaressa ensimmäisen ohi omaisuuttasi kuin ennakkoperintönä ja silloinkaan se ei saa loukata perillisen lakiosaa.
Tuohan menee niin, että apn kuoltua, jos hän ei ole hoitanut asiaa kuntoon, apn tytär vaatii lakiosansa ja tuo mökki menee myyntiin.
Hyvä että pääsee mökistä eroon kun on riitaa jo nyt.
No se on totta. Mutta apn mokahan on sellainen että sitä ei nyt enää korjata millään muulla kuin sillä, että hän yrittää poistaa tyttärensä mielipahan. Kun mokaa jonkin asian perinnössään, kannattaa sitten pysyä väleissä asianosaisten kanssa ettei käy näin.
Minä tekisin apna niin, että tekisin testamentin, jossa jäljellä olevan muun omaisuuden määrään suoraan nuoremmalle lapsenlapselle. Jos tämä muu omaisuus ei riitä samanlaiseen 170 000 euron summaan, määräisin, että mökin saanut lapsenlapsi velvoitetaan maksamaan tasoitusta suoraan sisarukselleen. Toki tyttörelle jää edelleen oikeus lakiosansa vaatimiseen, mutta ehkä tuo nyt kelpaisi vaikka itse jää ilman.
On tässä toki sekin mahdollisuus, että aika tekee tehtävänsä ja tytär toteaa, että minkäs aplle voi ja antaa asian olla.
Juu, ap elänee vielä vuosikymmeniä, joten paljon ehtii virrata vettä Vantaanjoessa. Tytär pitää huolen, että esikoisensa ei kasva kieroon ja korjaa mummonsa mokan sisarensa kanssa.
Lapsi ei voi korjata "mokaa", omaisuus on hänen eikä hän voi edes aikuisena perua hänelle tehtyä oikeustointa. Jos lapsi luopuu mökistä tai sen osasta, kyseessä on kokonaan uusi kiinteistökauppa tai lahjoitus, jonka osallinen mummo ei millään tavalla ole.
Mihin se ”jokainen saa tehdä omaisuudellaan mitä vaan” nyt unohtui? 😂
jos olisin mummoni typeryyden vuoksi tuollaisessa tilanteessa, jossa paitsi äitini, myös sisarukseni on vedetty kölin ali, siirtäisin pikkuhiljaa (3 vuoden aikana 7499€) mökkiä hänelle kunnes hän omistaa siitä puolet.Olipa vitsi.
Eipä taida löytyä montaakaan ihmistä, joka ihan hyvää hyvyyttään luovuttaa sisarelleen omaa omaisuutta. Ja kuten kirjoitit, jos olisit rikkaamman tilanteessa... joka viittaa lähinnä siihen, että jonkun muun pitäisi toimia yhtä anteliaasti kun sinä väittäisit tekeväsi.
Mikä rikkaampi-tilanne tuo nyt muka on? Ihan jokainen siirtäisi tossa tilanteessa tota mökkiä sisarukselleen. Ap on paitsi tehnyt lapselleen perintöoikeudellisesti paskasti, myös pienemmälle lapsenlapselleen kusiset. Että saa olla kyllä aika perse ja pa, jos toi on ok.
-eriMinä kehottaisin äitiäni vaatimaan lakiosaansa ja laittaisin mökin myyntiin. Ei tulisi mieleenikään tollasta mummon lahjaa katsella, kun sen hintana on oma perhe.
Ei voi vaatia lakiosaa kun äiti on elossa. Ei ole kyse perinnöstä. Apn kannattaa jättää perintönä sitten kaikki loppu omaisuutensa tyttärelleen, niin tytär voi halutessaan sitten lahjoa sitä nuorempaa lastansa. Sitten nähdään onko antelias vai pitääkin kaiken itse.
Tottakai on kyse perinnöstä. Ei tietenkään nyt vaan sitten kun se perintö menee jakoon.
Ei kai kenenkään omaisuus ole perintöä kuin vasta kuoleman jälkeen.
Jokainen voi myydä omaisuutensa ja tuhlats rahansa.
Tosin vauvalla olen huomannut että vanhempiensa omaisuuden lapset jotenkin laskevat jo omakseen.
Kerropas miksi on olemassa semmoinen kuin ennakkoperintö, jos omaisuutta saa miten tahansa annella ja osoittaa kelle huvittaa? Miksi on testamentti, joka tehdään eläessä, jos sen nyt vaan voisi antaa kuilinvuoteellaan kelle tahansa? Miksi meillä on laki näihin asioihin?
Laki ei sano että elävien vanhempiesi omaisuus olisi sinun.
Ei tuetenkään sano, kun ei se ole. Mutta ei se tarkoita myöskään sitä, että sä saat tehdä sillä mitä tahansa, koska se jaetaan perinnönjaossa etkä sä saa eläessäsikään toimia niin että perinnönjaossa sitten rikotaan perintölakia. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?
Kyllä eläessään saa tehdä omaisuudellaan mitä tahtoo. Älä muuta väitäkään
Yhtä lailla naimattoman lapsen omaisuus on sitten vanhempien, hehän ovat ensijaiset sinkun perilliset.
Saathan sä uskotella itsellesi mitä haluat, mutta ei saa ja laki on niillä sun perijöillä takanaan.
Ei siinä laki sua auta, jos äitisi on tuhlannut rahansa esim rakkaushuijarille, huonoihin sijoituksiin, matkusteluun tai peliriippuvuuteen. Onhan jotkut saaneet tuhottua pitkään suvussa kulkeneen omaisuudenkin kuin tuhka tuuleen vaikka juopottelemalla ja uhkapelejä pelaamalla. Sen minkä omistat, se on sinun eikä lapsesi voi sinua rajoittaa. Perintö syntyy vasta kuoleman ja perunkirjoituksen jälkeen
Puhut edelleen ihan eri asiasta kuin muut.
Sinä näytät olettavan että elossa olevien ihmisten omaisuuteen olisi joku ihme "perijärajoitus" joka pitää ottaa huomioon.
Oletko noin pikkumainen todella? Keksitkö vielä jitain mistä vääntää? Ei ole väitetty, että on perijäoikeus tai pitää säästää tai ei saa käyttää tai myydä. Kun sinulla on perillisiä et voi jaella rahaasi miten sattuu vaan kyseeseen tulee perintölaki. Ja tämä on fakta, joka ei sillä muutu että käännät muiden sanomiset.
Kyllä eläessään voi jaella rahojaan ja omaisuuttaan ihan miten huvittaa. Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Mutta ulkopuoliselle taholle, vaikka naapurille, hyväntekeväisyysjärjestölle yms. voit eläessäsi lahjoittaa aivan kaiken. Sitten ei vain perillisille jää perittävää. Tai voit käyttää koko omaisuutesi itse elinaiksnasi. Perillisillä on oikeus vain siihen osaan omaisuuttasi, joka on jäljellä kuolemasi jälkeen.
Ei ihan noinkaan. Näissä on riippuen tilanteesta, 3 tai 10 vuoden rajat ja niiden ylikin niitä voidaan riitauttaa. Periaatteessa vain ulosottoon ja pakkohuutokauppaan joutumalla voit ”laillisesti” hassata omaisuutesi niin ettei perintöä jää.
Kuka sen riitaittauttaisi? Tytär omalta lapsestaan? Sitten jakaisi uudestaan molemmille lapsille? Tuskin se ilman jäänyt lapsenlapsi pystyy riittauttamaan, koska ei ole perillinen.
Ei se olisi omalta lapseltaan vaan aplta. Tytär olisi sijaiskärsijänä joo. Joku puhui henkisestä väkivallasta jossain kohtaa. Tuollainen ajattelu on juuri sitä. ”Mäpä nyt huseeraan, kun ei se kuitenkaan riitauta”. Mites sellainen, että ei aja muita tilanteeseen, joka on omiaan tuomaan riitaa ja kärsimystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämätön äiti voi ostaa tyttäreltään puolet mökistä ja lahjoittaa sen puolikkaan sitten sille toiselle tyttärelle. Ap:n ei tarvitse tässä kohtaa antaa enempää lahjoja.
Näin minäkin ratkaisisin asian, ostamalla puolikkaan ja lahjoittamalla sen toiselle lapselle.
Ihan ehdotuskelpoinen idea ap, otapa asia puheeksi tyttären kanssa.
Miksi apn tytär ostaisi mitään, joka on osa hänen perintöään? Hirmu fiksua ajattelua.
Ei ole tyttären vaan tyttären tyttären.
Älä nyt jaksa oikeesti enää. Miten tämä voi olla noin vaikea tajuta? 😂
No selitä tyhmälle miten tyttären tyttärelle annettu omaisuus kuuluu tyttärelle.
No siten että hän on äitinsä rintaperillinen. Et sä voi antaa perintökaaressa ensimmäisen ohi omaisuuttasi kuin ennakkoperintönä ja silloinkaan se ei saa loukata perillisen lakiosaa.
Tuohan menee niin, että apn kuoltua, jos hän ei ole hoitanut asiaa kuntoon, apn tytär vaatii lakiosansa ja tuo mökki menee myyntiin.
Hyvä että pääsee mökistä eroon kun on riitaa jo nyt.
No se on totta. Mutta apn mokahan on sellainen että sitä ei nyt enää korjata millään muulla kuin sillä, että hän yrittää poistaa tyttärensä mielipahan. Kun mokaa jonkin asian perinnössään, kannattaa sitten pysyä väleissä asianosaisten kanssa ettei käy näin.
Minä tekisin apna niin, että tekisin testamentin, jossa jäljellä olevan muun omaisuuden määrään suoraan nuoremmalle lapsenlapselle. Jos tämä muu omaisuus ei riitä samanlaiseen 170 000 euron summaan, määräisin, että mökin saanut lapsenlapsi velvoitetaan maksamaan tasoitusta suoraan sisarukselleen. Toki tyttörelle jää edelleen oikeus lakiosansa vaatimiseen, mutta ehkä tuo nyt kelpaisi vaikka itse jää ilman.
On tässä toki sekin mahdollisuus, että aika tekee tehtävänsä ja tytär toteaa, että minkäs aplle voi ja antaa asian olla.
Juu, ap elänee vielä vuosikymmeniä, joten paljon ehtii virrata vettä Vantaanjoessa. Tytär pitää huolen, että esikoisensa ei kasva kieroon ja korjaa mummonsa mokan sisarensa kanssa.
Lapsi ei voi korjata "mokaa", omaisuus on hänen eikä hän voi edes aikuisena perua hänelle tehtyä oikeustointa. Jos lapsi luopuu mökistä tai sen osasta, kyseessä on kokonaan uusi kiinteistökauppa tai lahjoitus, jonka osallinen mummo ei millään tavalla ole.
Mihin se ”jokainen saa tehdä omaisuudellaan mitä vaan” nyt unohtui? 😂
jos olisin mummoni typeryyden vuoksi tuollaisessa tilanteessa, jossa paitsi äitini, myös sisarukseni on vedetty kölin ali, siirtäisin pikkuhiljaa (3 vuoden aikana 7499€) mökkiä hänelle kunnes hän omistaa siitä puolet.Olipa vitsi.
Eipä taida löytyä montaakaan ihmistä, joka ihan hyvää hyvyyttään luovuttaa sisarelleen omaa omaisuutta. Ja kuten kirjoitit, jos olisit rikkaamman tilanteessa... joka viittaa lähinnä siihen, että jonkun muun pitäisi toimia yhtä anteliaasti kun sinä väittäisit tekeväsi.
Mikä rikkaampi-tilanne tuo nyt muka on? Ihan jokainen siirtäisi tossa tilanteessa tota mökkiä sisarukselleen. Ap on paitsi tehnyt lapselleen perintöoikeudellisesti paskasti, myös pienemmälle lapsenlapselleen kusiset. Että saa olla kyllä aika perse ja pa, jos toi on ok.
-eriMinä kehottaisin äitiäni vaatimaan lakiosaansa ja laittaisin mökin myyntiin. Ei tulisi mieleenikään tollasta mummon lahjaa katsella, kun sen hintana on oma perhe.
Ei voi vaatia lakiosaa kun äiti on elossa. Ei ole kyse perinnöstä. Apn kannattaa jättää perintönä sitten kaikki loppu omaisuutensa tyttärelleen, niin tytär voi halutessaan sitten lahjoa sitä nuorempaa lastansa. Sitten nähdään onko antelias vai pitääkin kaiken itse.
Tottakai on kyse perinnöstä. Ei tietenkään nyt vaan sitten kun se perintö menee jakoon.
Ei kai kenenkään omaisuus ole perintöä kuin vasta kuoleman jälkeen.
Jokainen voi myydä omaisuutensa ja tuhlats rahansa.
Tosin vauvalla olen huomannut että vanhempiensa omaisuuden lapset jotenkin laskevat jo omakseen.
Kerropas miksi on olemassa semmoinen kuin ennakkoperintö, jos omaisuutta saa miten tahansa annella ja osoittaa kelle huvittaa? Miksi on testamentti, joka tehdään eläessä, jos sen nyt vaan voisi antaa kuilinvuoteellaan kelle tahansa? Miksi meillä on laki näihin asioihin?
Laki ei sano että elävien vanhempiesi omaisuus olisi sinun.
Ei tuetenkään sano, kun ei se ole. Mutta ei se tarkoita myöskään sitä, että sä saat tehdä sillä mitä tahansa, koska se jaetaan perinnönjaossa etkä sä saa eläessäsikään toimia niin että perinnönjaossa sitten rikotaan perintölakia. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?
Kyllä eläessään saa tehdä omaisuudellaan mitä tahtoo. Älä muuta väitäkään
Yhtä lailla naimattoman lapsen omaisuus on sitten vanhempien, hehän ovat ensijaiset sinkun perilliset.
Saathan sä uskotella itsellesi mitä haluat, mutta ei saa ja laki on niillä sun perijöillä takanaan.
Ei siinä laki sua auta, jos äitisi on tuhlannut rahansa esim rakkaushuijarille, huonoihin sijoituksiin, matkusteluun tai peliriippuvuuteen. Onhan jotkut saaneet tuhottua pitkään suvussa kulkeneen omaisuudenkin kuin tuhka tuuleen vaikka juopottelemalla ja uhkapelejä pelaamalla. Sen minkä omistat, se on sinun eikä lapsesi voi sinua rajoittaa. Perintö syntyy vasta kuoleman ja perunkirjoituksen jälkeen
Puhut edelleen ihan eri asiasta kuin muut.
Sinä näytät olettavan että elossa olevien ihmisten omaisuuteen olisi joku ihme "perijärajoitus" joka pitää ottaa huomioon.
Oletko noin pikkumainen todella? Keksitkö vielä jitain mistä vääntää? Ei ole väitetty, että on perijäoikeus tai pitää säästää tai ei saa käyttää tai myydä. Kun sinulla on perillisiä et voi jaella rahaasi miten sattuu vaan kyseeseen tulee perintölaki. Ja tämä on fakta, joka ei sillä muutu että käännät muiden sanomiset.
Kyllä eläessään voi jaella rahojaan ja omaisuuttaan ihan miten huvittaa. Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Mutta ulkopuoliselle taholle, vaikka naapurille, hyväntekeväisyysjärjestölle yms. voit eläessäsi lahjoittaa aivan kaiken. Sitten ei vain perillisille jää perittävää. Tai voit käyttää koko omaisuutesi itse elinaiksnasi. Perillisillä on oikeus vain siihen osaan omaisuuttasi, joka on jäljellä kuolemasi jälkeen.
Ei ihan noinkaan. Näissä on riippuen tilanteesta, 3 tai 10 vuoden rajat ja niiden ylikin niitä voidaan riitauttaa. Periaatteessa vain ulosottoon ja pakkohuutokauppaan joutumalla voit ”laillisesti” hassata omaisuutesi niin ettei perintöä jää.
Tota... 3 vuoden raja liittyy vain veroarvostukseen... Ei siinä kumota omistusosuuden syntymistä mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Eli et voi. Saat toki, mutta asia korjataan sun puolesta.
Jospa kuoleman jälkeen ei ole mitään perittävää, asunut esim. vuokralla eikä rahaakaan ole jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämätön äiti voi ostaa tyttäreltään puolet mökistä ja lahjoittaa sen puolikkaan sitten sille toiselle tyttärelle. Ap:n ei tarvitse tässä kohtaa antaa enempää lahjoja.
Näin minäkin ratkaisisin asian, ostamalla puolikkaan ja lahjoittamalla sen toiselle lapselle.
Ihan ehdotuskelpoinen idea ap, otapa asia puheeksi tyttären kanssa.
Miksi apn tytär ostaisi mitään, joka on osa hänen perintöään? Hirmu fiksua ajattelua.
Ei ole tyttären vaan tyttären tyttären.
Älä nyt jaksa oikeesti enää. Miten tämä voi olla noin vaikea tajuta? 😂
No selitä tyhmälle miten tyttären tyttärelle annettu omaisuus kuuluu tyttärelle.
No siten että hän on äitinsä rintaperillinen. Et sä voi antaa perintökaaressa ensimmäisen ohi omaisuuttasi kuin ennakkoperintönä ja silloinkaan se ei saa loukata perillisen lakiosaa.
Tuohan menee niin, että apn kuoltua, jos hän ei ole hoitanut asiaa kuntoon, apn tytär vaatii lakiosansa ja tuo mökki menee myyntiin.
Hyvä että pääsee mökistä eroon kun on riitaa jo nyt.
No se on totta. Mutta apn mokahan on sellainen että sitä ei nyt enää korjata millään muulla kuin sillä, että hän yrittää poistaa tyttärensä mielipahan. Kun mokaa jonkin asian perinnössään, kannattaa sitten pysyä väleissä asianosaisten kanssa ettei käy näin.
Minä tekisin apna niin, että tekisin testamentin, jossa jäljellä olevan muun omaisuuden määrään suoraan nuoremmalle lapsenlapselle. Jos tämä muu omaisuus ei riitä samanlaiseen 170 000 euron summaan, määräisin, että mökin saanut lapsenlapsi velvoitetaan maksamaan tasoitusta suoraan sisarukselleen. Toki tyttörelle jää edelleen oikeus lakiosansa vaatimiseen, mutta ehkä tuo nyt kelpaisi vaikka itse jää ilman.
On tässä toki sekin mahdollisuus, että aika tekee tehtävänsä ja tytär toteaa, että minkäs aplle voi ja antaa asian olla.
Juu, ap elänee vielä vuosikymmeniä, joten paljon ehtii virrata vettä Vantaanjoessa. Tytär pitää huolen, että esikoisensa ei kasva kieroon ja korjaa mummonsa mokan sisarensa kanssa.
Lapsi ei voi korjata "mokaa", omaisuus on hänen eikä hän voi edes aikuisena perua hänelle tehtyä oikeustointa. Jos lapsi luopuu mökistä tai sen osasta, kyseessä on kokonaan uusi kiinteistökauppa tai lahjoitus, jonka osallinen mummo ei millään tavalla ole.
Mihin se ”jokainen saa tehdä omaisuudellaan mitä vaan” nyt unohtui? 😂
jos olisin mummoni typeryyden vuoksi tuollaisessa tilanteessa, jossa paitsi äitini, myös sisarukseni on vedetty kölin ali, siirtäisin pikkuhiljaa (3 vuoden aikana 7499€) mökkiä hänelle kunnes hän omistaa siitä puolet.Olipa vitsi.
Eipä taida löytyä montaakaan ihmistä, joka ihan hyvää hyvyyttään luovuttaa sisarelleen omaa omaisuutta. Ja kuten kirjoitit, jos olisit rikkaamman tilanteessa... joka viittaa lähinnä siihen, että jonkun muun pitäisi toimia yhtä anteliaasti kun sinä väittäisit tekeväsi.
Mikä rikkaampi-tilanne tuo nyt muka on? Ihan jokainen siirtäisi tossa tilanteessa tota mökkiä sisarukselleen. Ap on paitsi tehnyt lapselleen perintöoikeudellisesti paskasti, myös pienemmälle lapsenlapselleen kusiset. Että saa olla kyllä aika perse ja pa, jos toi on ok.
-eriMinä kehottaisin äitiäni vaatimaan lakiosaansa ja laittaisin mökin myyntiin. Ei tulisi mieleenikään tollasta mummon lahjaa katsella, kun sen hintana on oma perhe.
Ei voi vaatia lakiosaa kun äiti on elossa. Ei ole kyse perinnöstä. Apn kannattaa jättää perintönä sitten kaikki loppu omaisuutensa tyttärelleen, niin tytär voi halutessaan sitten lahjoa sitä nuorempaa lastansa. Sitten nähdään onko antelias vai pitääkin kaiken itse.
Tottakai on kyse perinnöstä. Ei tietenkään nyt vaan sitten kun se perintö menee jakoon.
Ei kai kenenkään omaisuus ole perintöä kuin vasta kuoleman jälkeen.
Jokainen voi myydä omaisuutensa ja tuhlats rahansa.
Tosin vauvalla olen huomannut että vanhempiensa omaisuuden lapset jotenkin laskevat jo omakseen.
Kerropas miksi on olemassa semmoinen kuin ennakkoperintö, jos omaisuutta saa miten tahansa annella ja osoittaa kelle huvittaa? Miksi on testamentti, joka tehdään eläessä, jos sen nyt vaan voisi antaa kuilinvuoteellaan kelle tahansa? Miksi meillä on laki näihin asioihin?
Laki ei sano että elävien vanhempiesi omaisuus olisi sinun.
Ei tuetenkään sano, kun ei se ole. Mutta ei se tarkoita myöskään sitä, että sä saat tehdä sillä mitä tahansa, koska se jaetaan perinnönjaossa etkä sä saa eläessäsikään toimia niin että perinnönjaossa sitten rikotaan perintölakia. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?
Kyllä eläessään saa tehdä omaisuudellaan mitä tahtoo. Älä muuta väitäkään
Yhtä lailla naimattoman lapsen omaisuus on sitten vanhempien, hehän ovat ensijaiset sinkun perilliset.
Saathan sä uskotella itsellesi mitä haluat, mutta ei saa ja laki on niillä sun perijöillä takanaan.
Ei siinä laki sua auta, jos äitisi on tuhlannut rahansa esim rakkaushuijarille, huonoihin sijoituksiin, matkusteluun tai peliriippuvuuteen. Onhan jotkut saaneet tuhottua pitkään suvussa kulkeneen omaisuudenkin kuin tuhka tuuleen vaikka juopottelemalla ja uhkapelejä pelaamalla. Sen minkä omistat, se on sinun eikä lapsesi voi sinua rajoittaa. Perintö syntyy vasta kuoleman ja perunkirjoituksen jälkeen
Puhut edelleen ihan eri asiasta kuin muut.
Sinä näytät olettavan että elossa olevien ihmisten omaisuuteen olisi joku ihme "perijärajoitus" joka pitää ottaa huomioon.
Oletko noin pikkumainen todella? Keksitkö vielä jitain mistä vääntää? Ei ole väitetty, että on perijäoikeus tai pitää säästää tai ei saa käyttää tai myydä. Kun sinulla on perillisiä et voi jaella rahaasi miten sattuu vaan kyseeseen tulee perintölaki. Ja tämä on fakta, joka ei sillä muutu että käännät muiden sanomiset.
Kyllä eläessään voi jaella rahojaan ja omaisuuttaan ihan miten huvittaa. Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Mutta ulkopuoliselle taholle, vaikka naapurille, hyväntekeväisyysjärjestölle yms. voit eläessäsi lahjoittaa aivan kaiken. Sitten ei vain perillisille jää perittävää. Tai voit käyttää koko omaisuutesi itse elinaiksnasi. Perillisillä on oikeus vain siihen osaan omaisuuttasi, joka on jäljellä kuolemasi jälkeen.
Ei ihan noinkaan. Näissä on riippuen tilanteesta, 3 tai 10 vuoden rajat ja niiden ylikin niitä voidaan riitauttaa. Periaatteessa vain ulosottoon ja pakkohuutokauppaan joutumalla voit ”laillisesti” hassata omaisuutesi niin ettei perintöä jää.
Suomen laissa elävällä ihmisellä on lähtökohtaisesti täysi vapaus käyttää, tuhlata tai lahjoittaa omaisuutensa elinaikanaan juuri niin kuin haluaa.
Perinnönjättäjän ei tarvitse säästää mitään jälkipolville, sillä perilliset ovat oikeutettuja perintöön vasta siinä vaiheessa, kun perinnönjättäjä kuolee.
Tilanne muuttuu heti, jos omaisuutta ei kuluteta itse, vaan se lahjoitetaan elinaikana jollekulle muulle. Tässä kohdassa rintaperillisten suoja astuu kuoleman jälkeen kuvaan. Perintökaaren mukaan kuolinpesän varoihin lisätään laskennallisesti tietyt elinaikaiset lahjat ja ennakkoperintö.
Kun laitat AIlle jotain, laita edes oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Eli et voi. Saat toki, mutta asia korjataan sun puolesta.Jospa kuoleman jälkeen ei ole mitään perittävää, asunut esim. vuokralla eikä rahaakaan ole jäänyt.
Vuokra-asunto ei ole omaisuutta. Tässä puhutaan nyt omaisuuden lahjoittamisesta tai perintökaarella antamisesta ennakkoperintönä. Ei siis mistään rahankäytöstä tai myynnistä tai synttärilahjoista tai vuokra-asunnon juomisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Eli et voi. Saat toki, mutta asia korjataan sun puolesta.Otetaan huomioon jos jotain perittävää kuoleman jälkeen on.
Otetaan vaikka ei olisikaan. Jos sen ainoan omaisuutesi olet antanut vain toiselle lapsellesi, toiselle kuuluu lakiosa silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämätön äiti voi ostaa tyttäreltään puolet mökistä ja lahjoittaa sen puolikkaan sitten sille toiselle tyttärelle. Ap:n ei tarvitse tässä kohtaa antaa enempää lahjoja.
Näin minäkin ratkaisisin asian, ostamalla puolikkaan ja lahjoittamalla sen toiselle lapselle.
Ihan ehdotuskelpoinen idea ap, otapa asia puheeksi tyttären kanssa.
Miksi apn tytär ostaisi mitään, joka on osa hänen perintöään? Hirmu fiksua ajattelua.
Ei ole tyttären vaan tyttären tyttären.
Älä nyt jaksa oikeesti enää. Miten tämä voi olla noin vaikea tajuta? 😂
No selitä tyhmälle miten tyttären tyttärelle annettu omaisuus kuuluu tyttärelle.
No siten että hän on äitinsä rintaperillinen. Et sä voi antaa perintökaaressa ensimmäisen ohi omaisuuttasi kuin ennakkoperintönä ja silloinkaan se ei saa loukata perillisen lakiosaa.
Tuohan menee niin, että apn kuoltua, jos hän ei ole hoitanut asiaa kuntoon, apn tytär vaatii lakiosansa ja tuo mökki menee myyntiin.
Hyvä että pääsee mökistä eroon kun on riitaa jo nyt.
No se on totta. Mutta apn mokahan on sellainen että sitä ei nyt enää korjata millään muulla kuin sillä, että hän yrittää poistaa tyttärensä mielipahan. Kun mokaa jonkin asian perinnössään, kannattaa sitten pysyä väleissä asianosaisten kanssa ettei käy näin.
Minä tekisin apna niin, että tekisin testamentin, jossa jäljellä olevan muun omaisuuden määrään suoraan nuoremmalle lapsenlapselle. Jos tämä muu omaisuus ei riitä samanlaiseen 170 000 euron summaan, määräisin, että mökin saanut lapsenlapsi velvoitetaan maksamaan tasoitusta suoraan sisarukselleen. Toki tyttörelle jää edelleen oikeus lakiosansa vaatimiseen, mutta ehkä tuo nyt kelpaisi vaikka itse jää ilman.
On tässä toki sekin mahdollisuus, että aika tekee tehtävänsä ja tytär toteaa, että minkäs aplle voi ja antaa asian olla.
Juu, ap elänee vielä vuosikymmeniä, joten paljon ehtii virrata vettä Vantaanjoessa. Tytär pitää huolen, että esikoisensa ei kasva kieroon ja korjaa mummonsa mokan sisarensa kanssa.
Lapsi ei voi korjata "mokaa", omaisuus on hänen eikä hän voi edes aikuisena perua hänelle tehtyä oikeustointa. Jos lapsi luopuu mökistä tai sen osasta, kyseessä on kokonaan uusi kiinteistökauppa tai lahjoitus, jonka osallinen mummo ei millään tavalla ole.
Mihin se ”jokainen saa tehdä omaisuudellaan mitä vaan” nyt unohtui? 😂
jos olisin mummoni typeryyden vuoksi tuollaisessa tilanteessa, jossa paitsi äitini, myös sisarukseni on vedetty kölin ali, siirtäisin pikkuhiljaa (3 vuoden aikana 7499€) mökkiä hänelle kunnes hän omistaa siitä puolet.Olipa vitsi.
Eipä taida löytyä montaakaan ihmistä, joka ihan hyvää hyvyyttään luovuttaa sisarelleen omaa omaisuutta. Ja kuten kirjoitit, jos olisit rikkaamman tilanteessa... joka viittaa lähinnä siihen, että jonkun muun pitäisi toimia yhtä anteliaasti kun sinä väittäisit tekeväsi.
Mikä rikkaampi-tilanne tuo nyt muka on? Ihan jokainen siirtäisi tossa tilanteessa tota mökkiä sisarukselleen. Ap on paitsi tehnyt lapselleen perintöoikeudellisesti paskasti, myös pienemmälle lapsenlapselleen kusiset. Että saa olla kyllä aika perse ja pa, jos toi on ok.
-eriMinä kehottaisin äitiäni vaatimaan lakiosaansa ja laittaisin mökin myyntiin. Ei tulisi mieleenikään tollasta mummon lahjaa katsella, kun sen hintana on oma perhe.
Ei voi vaatia lakiosaa kun äiti on elossa. Ei ole kyse perinnöstä. Apn kannattaa jättää perintönä sitten kaikki loppu omaisuutensa tyttärelleen, niin tytär voi halutessaan sitten lahjoa sitä nuorempaa lastansa. Sitten nähdään onko antelias vai pitääkin kaiken itse.
Tottakai on kyse perinnöstä. Ei tietenkään nyt vaan sitten kun se perintö menee jakoon.
Ei kai kenenkään omaisuus ole perintöä kuin vasta kuoleman jälkeen.
Jokainen voi myydä omaisuutensa ja tuhlats rahansa.
Tosin vauvalla olen huomannut että vanhempiensa omaisuuden lapset jotenkin laskevat jo omakseen.
Kerropas miksi on olemassa semmoinen kuin ennakkoperintö, jos omaisuutta saa miten tahansa annella ja osoittaa kelle huvittaa? Miksi on testamentti, joka tehdään eläessä, jos sen nyt vaan voisi antaa kuilinvuoteellaan kelle tahansa? Miksi meillä on laki näihin asioihin?
Laki ei sano että elävien vanhempiesi omaisuus olisi sinun.
Ei tuetenkään sano, kun ei se ole. Mutta ei se tarkoita myöskään sitä, että sä saat tehdä sillä mitä tahansa, koska se jaetaan perinnönjaossa etkä sä saa eläessäsikään toimia niin että perinnönjaossa sitten rikotaan perintölakia. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?
Kyllä eläessään saa tehdä omaisuudellaan mitä tahtoo. Älä muuta väitäkään
Yhtä lailla naimattoman lapsen omaisuus on sitten vanhempien, hehän ovat ensijaiset sinkun perilliset.
Saathan sä uskotella itsellesi mitä haluat, mutta ei saa ja laki on niillä sun perijöillä takanaan.
Ei siinä laki sua auta, jos äitisi on tuhlannut rahansa esim rakkaushuijarille, huonoihin sijoituksiin, matkusteluun tai peliriippuvuuteen. Onhan jotkut saaneet tuhottua pitkään suvussa kulkeneen omaisuudenkin kuin tuhka tuuleen vaikka juopottelemalla ja uhkapelejä pelaamalla. Sen minkä omistat, se on sinun eikä lapsesi voi sinua rajoittaa. Perintö syntyy vasta kuoleman ja perunkirjoituksen jälkeen
Puhut edelleen ihan eri asiasta kuin muut.
Sinä näytät olettavan että elossa olevien ihmisten omaisuuteen olisi joku ihme "perijärajoitus" joka pitää ottaa huomioon.
Oletko noin pikkumainen todella? Keksitkö vielä jitain mistä vääntää? Ei ole väitetty, että on perijäoikeus tai pitää säästää tai ei saa käyttää tai myydä. Kun sinulla on perillisiä et voi jaella rahaasi miten sattuu vaan kyseeseen tulee perintölaki. Ja tämä on fakta, joka ei sillä muutu että käännät muiden sanomiset.
Kyllä eläessään voi jaella rahojaan ja omaisuuttaan ihan miten huvittaa. Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Mutta ulkopuoliselle taholle, vaikka naapurille, hyväntekeväisyysjärjestölle yms. voit eläessäsi lahjoittaa aivan kaiken. Sitten ei vain perillisille jää perittävää. Tai voit käyttää koko omaisuutesi itse elinaiksnasi. Perillisillä on oikeus vain siihen osaan omaisuuttasi, joka on jäljellä kuolemasi jälkeen.
Ei ihan noinkaan. Näissä on riippuen tilanteesta, 3 tai 10 vuoden rajat ja niiden ylikin niitä voidaan riitauttaa. Periaatteessa vain ulosottoon ja pakkohuutokauppaan joutumalla voit ”laillisesti” hassata omaisuutesi niin ettei perintöä jää.
Tota... 3 vuoden raja liittyy vain veroarvostukseen... Ei siinä kumota omistusosuuden syntymistä mitenkään.
Höpsis. Lahjoissa on 3 vuoden raja perintöoikeudessa, suosiolahjoissa käytännössä 10 vuotta, mutta usein enemmän, koska rajaa ei itseasiassa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiittämätön äiti voi ostaa tyttäreltään puolet mökistä ja lahjoittaa sen puolikkaan sitten sille toiselle tyttärelle. Ap:n ei tarvitse tässä kohtaa antaa enempää lahjoja.
Näin minäkin ratkaisisin asian, ostamalla puolikkaan ja lahjoittamalla sen toiselle lapselle.
Ihan ehdotuskelpoinen idea ap, otapa asia puheeksi tyttären kanssa.
Miksi apn tytär ostaisi mitään, joka on osa hänen perintöään? Hirmu fiksua ajattelua.
Ei ole tyttären vaan tyttären tyttären.
Älä nyt jaksa oikeesti enää. Miten tämä voi olla noin vaikea tajuta? 😂
No selitä tyhmälle miten tyttären tyttärelle annettu omaisuus kuuluu tyttärelle.
No siten että hän on äitinsä rintaperillinen. Et sä voi antaa perintökaaressa ensimmäisen ohi omaisuuttasi kuin ennakkoperintönä ja silloinkaan se ei saa loukata perillisen lakiosaa.
Tuohan menee niin, että apn kuoltua, jos hän ei ole hoitanut asiaa kuntoon, apn tytär vaatii lakiosansa ja tuo mökki menee myyntiin.
Hyvä että pääsee mökistä eroon kun on riitaa jo nyt.
No se on totta. Mutta apn mokahan on sellainen että sitä ei nyt enää korjata millään muulla kuin sillä, että hän yrittää poistaa tyttärensä mielipahan. Kun mokaa jonkin asian perinnössään, kannattaa sitten pysyä väleissä asianosaisten kanssa ettei käy näin.
Minä tekisin apna niin, että tekisin testamentin, jossa jäljellä olevan muun omaisuuden määrään suoraan nuoremmalle lapsenlapselle. Jos tämä muu omaisuus ei riitä samanlaiseen 170 000 euron summaan, määräisin, että mökin saanut lapsenlapsi velvoitetaan maksamaan tasoitusta suoraan sisarukselleen. Toki tyttörelle jää edelleen oikeus lakiosansa vaatimiseen, mutta ehkä tuo nyt kelpaisi vaikka itse jää ilman.
On tässä toki sekin mahdollisuus, että aika tekee tehtävänsä ja tytär toteaa, että minkäs aplle voi ja antaa asian olla.
Juu, ap elänee vielä vuosikymmeniä, joten paljon ehtii virrata vettä Vantaanjoessa. Tytär pitää huolen, että esikoisensa ei kasva kieroon ja korjaa mummonsa mokan sisarensa kanssa.
Lapsi ei voi korjata "mokaa", omaisuus on hänen eikä hän voi edes aikuisena perua hänelle tehtyä oikeustointa. Jos lapsi luopuu mökistä tai sen osasta, kyseessä on kokonaan uusi kiinteistökauppa tai lahjoitus, jonka osallinen mummo ei millään tavalla ole.
Mihin se ”jokainen saa tehdä omaisuudellaan mitä vaan” nyt unohtui? 😂
jos olisin mummoni typeryyden vuoksi tuollaisessa tilanteessa, jossa paitsi äitini, myös sisarukseni on vedetty kölin ali, siirtäisin pikkuhiljaa (3 vuoden aikana 7499€) mökkiä hänelle kunnes hän omistaa siitä puolet.Olipa vitsi.
Eipä taida löytyä montaakaan ihmistä, joka ihan hyvää hyvyyttään luovuttaa sisarelleen omaa omaisuutta. Ja kuten kirjoitit, jos olisit rikkaamman tilanteessa... joka viittaa lähinnä siihen, että jonkun muun pitäisi toimia yhtä anteliaasti kun sinä väittäisit tekeväsi.
Mikä rikkaampi-tilanne tuo nyt muka on? Ihan jokainen siirtäisi tossa tilanteessa tota mökkiä sisarukselleen. Ap on paitsi tehnyt lapselleen perintöoikeudellisesti paskasti, myös pienemmälle lapsenlapselleen kusiset. Että saa olla kyllä aika perse ja pa, jos toi on ok.
-eriMinä kehottaisin äitiäni vaatimaan lakiosaansa ja laittaisin mökin myyntiin. Ei tulisi mieleenikään tollasta mummon lahjaa katsella, kun sen hintana on oma perhe.
Ei voi vaatia lakiosaa kun äiti on elossa. Ei ole kyse perinnöstä. Apn kannattaa jättää perintönä sitten kaikki loppu omaisuutensa tyttärelleen, niin tytär voi halutessaan sitten lahjoa sitä nuorempaa lastansa. Sitten nähdään onko antelias vai pitääkin kaiken itse.
Tottakai on kyse perinnöstä. Ei tietenkään nyt vaan sitten kun se perintö menee jakoon.
Ei kai kenenkään omaisuus ole perintöä kuin vasta kuoleman jälkeen.
Jokainen voi myydä omaisuutensa ja tuhlats rahansa.
Tosin vauvalla olen huomannut että vanhempiensa omaisuuden lapset jotenkin laskevat jo omakseen.
Kerropas miksi on olemassa semmoinen kuin ennakkoperintö, jos omaisuutta saa miten tahansa annella ja osoittaa kelle huvittaa? Miksi on testamentti, joka tehdään eläessä, jos sen nyt vaan voisi antaa kuilinvuoteellaan kelle tahansa? Miksi meillä on laki näihin asioihin?
Laki ei sano että elävien vanhempiesi omaisuus olisi sinun.
Ei tuetenkään sano, kun ei se ole. Mutta ei se tarkoita myöskään sitä, että sä saat tehdä sillä mitä tahansa, koska se jaetaan perinnönjaossa etkä sä saa eläessäsikään toimia niin että perinnönjaossa sitten rikotaan perintölakia. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?
Kyllä eläessään saa tehdä omaisuudellaan mitä tahtoo. Älä muuta väitäkään
Yhtä lailla naimattoman lapsen omaisuus on sitten vanhempien, hehän ovat ensijaiset sinkun perilliset.
Saathan sä uskotella itsellesi mitä haluat, mutta ei saa ja laki on niillä sun perijöillä takanaan.
Ei siinä laki sua auta, jos äitisi on tuhlannut rahansa esim rakkaushuijarille, huonoihin sijoituksiin, matkusteluun tai peliriippuvuuteen. Onhan jotkut saaneet tuhottua pitkään suvussa kulkeneen omaisuudenkin kuin tuhka tuuleen vaikka juopottelemalla ja uhkapelejä pelaamalla. Sen minkä omistat, se on sinun eikä lapsesi voi sinua rajoittaa. Perintö syntyy vasta kuoleman ja perunkirjoituksen jälkeen
Puhut edelleen ihan eri asiasta kuin muut.
Sinä näytät olettavan että elossa olevien ihmisten omaisuuteen olisi joku ihme "perijärajoitus" joka pitää ottaa huomioon.
Oletko noin pikkumainen todella? Keksitkö vielä jitain mistä vääntää? Ei ole väitetty, että on perijäoikeus tai pitää säästää tai ei saa käyttää tai myydä. Kun sinulla on perillisiä et voi jaella rahaasi miten sattuu vaan kyseeseen tulee perintölaki. Ja tämä on fakta, joka ei sillä muutu että käännät muiden sanomiset.
Kyllä eläessään voi jaella rahojaan ja omaisuuttaan ihan miten huvittaa. Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Mutta ulkopuoliselle taholle, vaikka naapurille, hyväntekeväisyysjärjestölle yms. voit eläessäsi lahjoittaa aivan kaiken. Sitten ei vain perillisille jää perittävää. Tai voit käyttää koko omaisuutesi itse elinaiksnasi. Perillisillä on oikeus vain siihen osaan omaisuuttasi, joka on jäljellä kuolemasi jälkeen.
Ei ihan noinkaan. Näissä on riippuen tilanteesta, 3 tai 10 vuoden rajat ja niiden ylikin niitä voidaan riitauttaa. Periaatteessa vain ulosottoon ja pakkohuutokauppaan joutumalla voit ”laillisesti” hassata omaisuutesi niin ettei perintöä jää.
Kuka sen riitaittauttaisi? Tytär omalta lapsestaan? Sitten jakaisi uudestaan molemmille lapsille? Tuskin se ilman jäänyt lapsenlapsi pystyy riittauttamaan, koska ei ole perillinen.
Ei se olisi omalta lapseltaan vaan aplta. Tytär olisi sijaiskärsijänä joo. Joku puhui henkisestä väkivallasta jossain kohtaa. Tuollainen ajattelu on juuri sitä. ”Mäpä nyt huseeraan, kun ei se kuitenkaan riitauta”. Mites sellainen, että ei aja muita tilanteeseen, joka on omiaan tuomaan riitaa ja kärsimystä?
Ja mehän ei edes tiedetä vaikka aplla olisi muitakin rintaperillisiä 😂
Mutta sen verran on sakea homma, että ei voi olla totta. Eiköhän ole korkeintaan niin, että tytär on katkaissut välit ja ap trollaa siksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Eli et voi. Saat toki, mutta asia korjataan sun puolesta.Otetaan huomioon jos jotain perittävää kuoleman jälkeen on.
Niinpä. Eikä muuten välttämättä sittenkään, vaikka perittävää jäisikin. Sen vaille jääneen pitää vaatia osuuttaan ja osoittaa, että toinen on saanut aikoinaan sitä ja tätä ja sen ja sen verran. Se ei aina ole ihan yksinkertaistakaan.
Kaikki riippuu niistä perillisistä itsestään, miten he haluavat asian menevän. Kaikki eivät edes vaadi mitään itselleen. Lakimies ei ryhdy omatoimisesti kyselemään ja tutkimaan, onko jotain kenties annettu aiemmin jne. Hänelle on asiasta tiedotettava ja annettava toimeksianto. Ja sitten se lahjoitus on pystyttävä näyttämään toteen ja ennen kaikkea sen, joka katsoo jääneensä häviölle, on vaadittava tasoitusta.
Aina se ei mene edes läpi. Jos asia ei ole enää todistettavissa eikä toinen perillinen myönnä saaneensa mitään. Jos on lahjoittanut vaikkapa silkkaa rahaa, sitä voi olla vaikeaa kymmenien vuosien jälkeen todistaa.
AP:n tapauksessa tilannetta ei voi enää muuttaa, eikä nämä lapsenlapset edes ole ap:n perillisiä, jos äitinsä on hengissä silloin kun AP kuolee. Tytär se perillinen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos olet antanut paljon yhdelle lapsistasi elossa ollessasi, tämä otetaan perinnönjaossa huomioon muiden rintaperillisten hyväksi.
Eli et voi. Saat toki, mutta asia korjataan sun puolesta.Otetaan huomioon jos jotain perittävää kuoleman jälkeen on.
Niinpä. Eikä muuten välttämättä sittenkään, vaikka perittävää jäisikin. Sen vaille jääneen pitää vaatia osuuttaan ja osoittaa, että toinen on saanut aikoinaan sitä ja tätä ja sen ja sen verran. Se ei aina ole ihan yksinkertaistakaan.
Kaikki riippuu niistä perillisistä itsestään, miten he haluavat asian menevän. Kaikki eivät edes vaadi mitään itselleen. Lakimies ei ryhdy omatoimisesti kyselemään ja tutkimaan, onko jotain kenties annettu aiemmin jne. Hänelle on asiasta tiedotettava ja annettava toimeksianto. Ja sitten se lahjoitus on pystyttävä näyttämään toteen ja ennen kaikkea sen, joka katsoo jääneensä häviölle, on vaadittava tasoitusta.
Aina se ei mene edes läpi. Jos asia ei ole enää todistettavissa eikä toinen perillinen myönnä saaneensa mitään. Jos on lahjoittanut vaikkapa silkkaa rahaa, sitä voi olla vaikeaa kymmenien vuosien jälkeen todistaa.
AP:n tapauksessa tilannetta ei voi enää muuttaa, eikä nämä lapsenlapset edes ole ap:n perillisiä, jos äitinsä on hengissä silloin kun AP kuolee. Tytär se perillinen on.
Tämäkö nyt on sitten sitä ettei noihin ole mitään lakia tai sääntöjä? Että, jos ne nyt ei jaksa mun sotkuja riitauttaa, niin saan tehdä mitä huvittaa?
Onneksi mun suku on järki päässä kaikki.
Kyllä minä voin jaella omaisuuteni vaikka taivaan tuuliin. Ei mikään perintölaki sano siihen yhtään mitään.
Perintölaki tulee kyseeseen vasta sitten kun olen kuollut.
Jos minulla olisi kaksi lasta, voisin aivan hyvin antaa vaikka kaikki omaisuuteni vain toiselle heistä, kun olen vielä elossa.
Tai voin hassata kaikki menemään, ja moni on niin tehnytkin. Minun isäkin sai aikanaan kotoaan melkoisen perinnön, mutta joi sen kaikki pois muutamassa vuodessa. Se oli hänen oikeutensa. Olihan se harmittavaa, mutta hänen oma päätöksensä.