Te joiden mielestä Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia

Vierailija kirjoitti:

Sillä tavalla että kaikki nämä neljä voivat olla vaikkapa sisaruksia keskenään. Ja tämä ei olisi edes mikään harvinaisuus. Suomessa toistaiseksi on jokaisella ihmisellä teoriassa syntymässään samat mahdollisuudet mitä tulee kouluttautumiseen. On mahdollista että silmälääkärin lapsesta tulee Alepan kassa ja Alepan kassan lapsesta silmälääkäri. Lisäksi kukaan näistä neljästä työttömäksi jäädessään ei joudu näkemään nälkää tai joudu kodittomaksi. Jos he sairastuvat vaikkapa samaan syöpään niin jokainen tulee lähtökohtaisesti saamaan samantasoista hoitoa. Ja samalla paikkakunnalla asuessaan, ainakin jos kyseessä olisi pienempi kaupunki, niin nämä neljä voisivat olla vaikkapa naapureita keskenään. Minä en sano etteikö varallisuus ja asema näkyisi mitenkään ihmisen elämässä enkä sano etteikö Suomessa olisi minkäänlaisia yhteiskuntaluokkia. Mutta näkisin että jokainen näistä neljästä kuuluu siihen valtavan kokoiseen keskiluokkaan johon suomalaisista kuuluu varmaan enemmän kuin 90 prosenttia. 

Omat silmäni sen suhteen että miten tasapäisen yhteiskunta Suomi todellisuudessa on on avannut se että olen nähnyt millaista elämä puolisoni kotimaassa Brasiliassa on. Siellä köyhät asuvat laittomissa hökkeleissä alueilla joilla ihan oikeasti on jopa hengenvaarassa jos lähdet pimeän tullen ulos talosta. Ja nämä köyhät laittavat lapsensa kerjäämään kadun varsille tai myymään jotain rihkamaa. Rikkaat taas asuvat vartioiduilla huvila-alueilla ja matkustelevat Yhdysvalloissa ja Euroopassa ja laittavat lapsensa kalliisiin yksityiskouluihin. Tämän jälkeen se että jos joku puhuu Suomesta luokkayhteiskuntana tuntuu omaan korvaani todella väkinäiseltä. Toki kaikki on suhteellista ja jokaista maata pitää varmaan tarkastella vain omana itsenään.

Teoriassa näin, mutta käytännössä vanhempien työväenluokkainen tausta ennustaa voimakkaasti ammattikouluun joutumista. Vastaavasti akateemisen keskiluokan lapsi päätyy yleensä lukioon, vaikka koulu ei niin sujuisikaan. Helsingissä duunariperhe ja akateeminen perhe voivat asua viereisissä taloissa/asunnoissa, mutta elävät aivan erilaista elämää. Lapset ovat eri kouluissa, harrastavat erilaisia juttuja ja sosiaaliset piirit ovat aivan erilaiset. Korkeintaan törmäävät ruokakaupassa, mutta silloinkin ostokset ovat keskimäärin erilaiset.

Suomen eduskunnassakin on eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvia henkilöitä ja eri puolueet edustavat eri yhteiskuntaluokkia. Tällainen valkokaulusköyhälistöön kuuluva ei kuulu oikein mihinkän yhteiskuntaluokkaan eikä mikään puoluekaan oikeasti aja meikäläisten asioita. Me valkokaulusköyhäläiset olemme luokattomia ihmisiä ja meitä on nykyään paljon.

Tai ulkomailta tulleet ulkomaalaiset halpatyövoimaksi, jota hyväksikäytetään ihmiskauppamaisesti.

Mitä kulttuuria on kuntien harrastajateatterien esitykset ja niiden katsojat? Onko oikeaa kulttuuria vai työväenkulttuuria helsinkiläisen dosentin mielestä?

On vain rikkaat ja loput

Tukia kun saa saman verran mitä hyvin monessa paikassa saa palkkaa niin työläisen ja tukipummin välillä ei ole luokka eroja. Tai oikeastaan pummi saa enemmän kun työläinen kun puolille taataan tietty summa käyttöön sen jälkeen kun veronmaksajat on maksanut kaikki laskut mutta työläiselle annetaan summa ja sanotaan maksa itse kaikki ja jos ei jää yhtään niin työlöiselle sanotaan voi voi koita pärjätä

Kaikilla on sama ihmisarvo, kaikki asuvat hyvinvointi yhteiskunnassa, kaikki on opettu sosialismiin, kaikki saavat sanoa mitä haluavat, kunhan muistavat sanan vastuun, kaikilla on riippumaton ja puolueeton media, kaikki ovat yhdenvertaisia. Kaikkien kulttuuri on yhtä hyvä.

Voisi ihan ekana määrott'' yhteiskuntaluokat mitä ne edes tarkoittaa. 30-kertainen elintaso alla olevaan kuten 1890 lontoossa ja sen 3 luokkaa. Vaiko kuka lukee ja omistaa tuhansia kirjoja ja kellä lähinnä on reikä siinä missä maksan kuuluisi olla?

koska suomessa on pitkälti toteuteuttu samanpalkkaisuus työtehtövistö riippumatta joka viime ködessä toteutuu verojen kautta suomessa ei ole tuloeroja. Elintasoeroja on senkin edestö koska kognitiiviset erot: toiset tuhlaa ja pysyvät köyhinä.

Toiset elävät tuhlaamatta, sijoittavat ja hyötyvät kapitalismista siinä missä toiset ovat vapaaehtoisesti kapitalismin sätkynukkeja ja uhreja. Siten tuloerot on itse luotija, järjestelmä tarjoaa samanpalkkaisuuden. 

Samoin kulttuuri eroaa suuresti. Toiset ryyppää, tupakoi, käy festareissa, tatuoituvat jne ja kärsiväy elämäm kollun kolhut. Toiset elää toisin. Huom jälleen verotus ja arvovalinnat kumpi on muka hienoa ja kumpi ei.

22.11.2024 on tehty sama aloitus. Joku jaksaa pohtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa käytännössä kaikilla on mahdollisuus siihen, että on katto päällä, ajoneuvo, julkiset tai vähintään pyörän rämä, ruokaa, vettä, älypuhelin jne. Erot ovat kärjistetysti tällaisia: yksi ajaa 500€ maksaneella Peugeotilla - toinen 180000€ maksaneella Mersulla. Yksi asuu kaupungin vuokralähiössä - toinen hyvämaineisella omakotitaloalueella. Yksi tilaa pizzaa kerran kuukaudessa - toinen syö kalliissa ravintoloissa melkein päivittäin. Pointti siinä, että tietyllä tapaa useimmilla on samat asiat, mutta näiden asioiden laatu vaihtelee. On sitten yksilökohtaista mitä asioita arvottaa ja mitkä asiat kiinnostaa. Erityinen menestys vaatii käytännössä aina hippusellisen onnea, sattumaa, ajoitusta ja oikeita ihmisiä. 

Elintasoero ei käytännössä ole lainkaan nyt se asia mistä keskustelua käydään. Professorit eivät välttämättä arvosta edes rahaa kovinkaan paljon. Riippuu tietenkin myös tieteenalasta ja henkilökohtaisista mieltymyksistä. Olen tavannut proffia, joilla on rikkinäinen villapaita ja sitten proffia, joilla on valtava sijoitusvarallisuus. Kysehän ei ole rahasta. Ylemmässä keskiluokassa on jo vapautta enemmän. Saa tehdä sitä mitä haluaa. Vaikka se olisi sitten taidehistoria tai kirjallisuus. Työväenluokka harvoin pystyy elinkeinoaan valitsemaan mieltymysten mukaan ja harrastukset ja palkkatyö ovat ehkä hyvinkin kaukana toisistaan. Siksi työväenluokassa rahasta muodostuu niin iso kysymys. Kuvitellaan, että kaikilla on samat mieltymykset, joita sitten kukin toteuttaa omasta rahamäärästään riippuen. 

Älä horise. Ylemmässä keskiluokassa on usein myös isommat menot. Ylemmässä keskiluokkassa ei ole enemmän vapautta tehdä, mitä haluaa, koska on tienattava pysyäkseen siinä luokassa ja silloin ylläripylläri rahasta muodostuu iso kysymys. Ole hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat joutuvat käydä töissä elääkseen, sekä kassahenkilö että professori. 

Eivät” joudu” vain kassa” joutuu”. Proffa saa käydä töissä.

Proffa joutuu käydä töissä elättääkseen itsensä ja perheensä (siis oman osan siitä). 

Joko oket vapaaherra tai sitten et. 

Kaikki mainitut käy työssä, kaupassa, laittaa ruokaa, siivoaa yms. Arjen ympäristöt vaan erilaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä tavalla että kaikki nämä neljä voivat olla vaikkapa sisaruksia keskenään. Ja tämä ei olisi edes mikään harvinaisuus. Suomessa toistaiseksi on jokaisella ihmisellä teoriassa syntymässään samat mahdollisuudet mitä tulee kouluttautumiseen. On mahdollista että silmälääkärin lapsesta tulee Alepan kassa ja Alepan kassan lapsesta silmälääkäri. Lisäksi kukaan näistä neljästä työttömäksi jäädessään ei joudu näkemään nälkää tai joudu kodittomaksi. Jos he sairastuvat vaikkapa samaan syöpään niin jokainen tulee lähtökohtaisesti saamaan samantasoista hoitoa. Ja samalla paikkakunnalla asuessaan, ainakin jos kyseessä olisi pienempi kaupunki, niin nämä neljä voisivat olla vaikkapa naapureita keskenään. Minä en sano etteikö varallisuus ja asema näkyisi mitenkään ihmisen elämässä enkä sano etteikö Suomessa olisi minkäänlaisia yhteiskuntaluokkia. Mutta näkisin että jokainen näistä neljästä kuuluu siihen valtavan kokoiseen keskiluokkaan johon suomalaisista kuuluu varmaan enemmän kuin 90 prosenttia. 

Omat silmäni sen suhteen että miten tasapäisen yhteiskunta Suomi todellisuudessa on on avannut se että olen nähnyt millaista elämä puolisoni kotimaassa Brasiliassa on. Siellä köyhät asuvat laittomissa hökkeleissä alueilla joilla ihan oikeasti on jopa hengenvaarassa jos lähdet pimeän tullen ulos talosta. Ja nämä köyhät laittavat lapsensa kerjäämään kadun varsille tai myymään jotain rihkamaa. Rikkaat taas asuvat vartioiduilla huvila-alueilla ja matkustelevat Yhdysvalloissa ja Euroopassa ja laittavat lapsensa kalliisiin yksityiskouluihin. Tämän jälkeen se että jos joku puhuu Suomesta luokkayhteiskuntana tuntuu omaan korvaani todella väkinäiseltä. Toki kaikki on suhteellista ja jokaista maata pitää varmaan tarkastella vain omana itsenään.

Teoriassa näin, mutta käytännössä vanhempien työväenluokkainen tausta ennustaa voimakkaasti ammattikouluun joutumista. Vastaavasti akateemisen keskiluokan lapsi päätyy yleensä lukioon, vaikka koulu ei niin sujuisikaan. Helsingissä duunariperhe ja akateeminen perhe voivat asua viereisissä taloissa/asunnoissa, mutta elävät aivan erilaista elämää. Lapset ovat eri kouluissa, harrastavat erilaisia juttuja ja sosiaaliset piirit ovat aivan erilaiset. Korkeintaan törmäävät ruokakaupassa, mutta silloinkin ostokset ovat keskimäärin erilaiset.

Onko tässä analysoitu priorisointi, ehkä elämä on erilaista mutta kumpi on parempaa ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä tavalla että kaikki nämä neljä voivat olla vaikkapa sisaruksia keskenään. Ja tämä ei olisi edes mikään harvinaisuus. Suomessa toistaiseksi on jokaisella ihmisellä teoriassa syntymässään samat mahdollisuudet mitä tulee kouluttautumiseen. On mahdollista että silmälääkärin lapsesta tulee Alepan kassa ja Alepan kassan lapsesta silmälääkäri. Lisäksi kukaan näistä neljästä työttömäksi jäädessään ei joudu näkemään nälkää tai joudu kodittomaksi. Jos he sairastuvat vaikkapa samaan syöpään niin jokainen tulee lähtökohtaisesti saamaan samantasoista hoitoa. Ja samalla paikkakunnalla asuessaan, ainakin jos kyseessä olisi pienempi kaupunki, niin nämä neljä voisivat olla vaikkapa naapureita keskenään. Minä en sano etteikö varallisuus ja asema näkyisi mitenkään ihmisen elämässä enkä sano etteikö Suomessa olisi minkäänlaisia yhteiskuntaluokkia. Mutta näkisin että jokainen näistä neljästä kuuluu siihen valtavan kokoiseen keskiluokkaan johon suomalaisista kuuluu varmaan enemmän kuin 90 prosenttia. 

Omat silmäni sen suhteen että miten tasapäisen yhteiskunta Suomi todellisuudessa on on avannut se että olen nähnyt millaista elämä puolisoni kotimaassa Brasiliassa on. Siellä köyhät asuvat laittomissa hökkeleissä alueilla joilla ihan oikeasti on jopa hengenvaarassa jos lähdet pimeän tullen ulos talosta. Ja nämä köyhät laittavat lapsensa kerjäämään kadun varsille tai myymään jotain rihkamaa. Rikkaat taas asuvat vartioiduilla huvila-alueilla ja matkustelevat Yhdysvalloissa ja Euroopassa ja laittavat lapsensa kalliisiin yksityiskouluihin. Tämän jälkeen se että jos joku puhuu Suomesta luokkayhteiskuntana tuntuu omaan korvaani todella väkinäiseltä. Toki kaikki on suhteellista ja jokaista maata pitää varmaan tarkastella vain omana itsenään.

Teoriassa näin, mutta käytännössä vanhempien työväenluokkainen tausta ennustaa voimakkaasti ammattikouluun joutumista. Vastaavasti akateemisen keskiluokan lapsi päätyy yleensä lukioon, vaikka koulu ei niin sujuisikaan. Helsingissä duunariperhe ja akateeminen perhe voivat asua viereisissä taloissa/asunnoissa, mutta elävät aivan erilaista elämää. Lapset ovat eri kouluissa, harrastavat erilaisia juttuja ja sosiaaliset piirit ovat aivan erilaiset. Korkeintaan törmäävät ruokakaupassa, mutta silloinkin ostokset ovat keskimäärin erilaiset.

Voimakkaasti on aika vahva sana vaikka jonkinlaista korrelaatiota vanhempien koulutustaustoilla onkin lasten koulutuksiin. Kansainvälisesti verrattuna tämä on kuitenkin vähäistä. Minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että työväenluokka sanana kuulostaa vanhahtavalta ja jos pitää määritellä niin itse määrittelen ne aikoinaan työväenluokkalaiset ammatit (jos ovat siis enää edes olemassa) keskiluokkaan. Paljolti tähän vaikuttaa tulot; Sillä ei ole välttämättä montaakaan sataa euroa kuukaudessa eroa ajatko työksesi rekkaa vai oletko opettaja. Palkansaaja olisi mielestäni parempi termi mutta toisaalta palkansaajia on niin opettajat ja lääkärit kuin koneistajat ja siivoojat.

Minusta nykyajan Suomessa työtä tekevien (oli sitten yrittäjä tai palkkatöissä) ihmisten yhteiskuntaluokkiin tunkeminen on turhaa enkä tiedä oikein että miksi sitä tehdään. Jos minun pitäisi määritellä yhteiskuntaluokat niin sanoisin että aivan pikkuruinen rikkaiden luokka johon kuuluu todella vähän ihmisiä. Sitten on valtava keskiluokka johon kuuluu suurin osa. Keskiluokan alle taas jää tyyliin pitkäaikaistyöttömän ja syrjäytyneet ihmiset. Mutta nämäkin kaikki mahdollisesti jossain määrin vuorovaikuttavat keskenään täällä Suomessa mikä on suuressa osassa maailmaa harvinaista. Tuntuu että yhteiskuntaluokista puhuminen on lähinnä keino ylentää itseään tai sitten luoda poliittista vastakkainasettelua vasemmisto vs oikeisto. 
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä tavalla että kaikki nämä neljä voivat olla vaikkapa sisaruksia keskenään. Ja tämä ei olisi edes mikään harvinaisuus. Suomessa toistaiseksi on jokaisella ihmisellä teoriassa syntymässään samat mahdollisuudet mitä tulee kouluttautumiseen. On mahdollista että silmälääkärin lapsesta tulee Alepan kassa ja Alepan kassan lapsesta silmälääkäri. Lisäksi kukaan näistä neljästä työttömäksi jäädessään ei joudu näkemään nälkää tai joudu kodittomaksi. Jos he sairastuvat vaikkapa samaan syöpään niin jokainen tulee lähtökohtaisesti saamaan samantasoista hoitoa. Ja samalla paikkakunnalla asuessaan, ainakin jos kyseessä olisi pienempi kaupunki, niin nämä neljä voisivat olla vaikkapa naapureita keskenään. Minä en sano etteikö varallisuus ja asema näkyisi mitenkään ihmisen elämässä enkä sano etteikö Suomessa olisi minkäänlaisia yhteiskuntaluokkia. Mutta näkisin että jokainen näistä neljästä kuuluu siihen valtavan kokoiseen keskiluokkaan johon suomalaisista kuuluu varmaan enemmän kuin 90 prosenttia. 

Omat silmäni sen suhteen että miten tasapäisen yhteiskunta Suomi todellisuudessa on on avannut se että olen nähnyt millaista elämä puolisoni kotimaassa Brasiliassa on. Siellä köyhät asuvat laittomissa hökkeleissä alueilla joilla ihan oikeasti on jopa hengenvaarassa jos lähdet pimeän tullen ulos talosta. Ja nämä köyhät laittavat lapsensa kerjäämään kadun varsille tai myymään jotain rihkamaa. Rikkaat taas asuvat vartioiduilla huvila-alueilla ja matkustelevat Yhdysvalloissa ja Euroopassa ja laittavat lapsensa kalliisiin yksityiskouluihin. Tämän jälkeen se että jos joku puhuu Suomesta luokkayhteiskuntana tuntuu omaan korvaani todella väkinäiseltä. Toki kaikki on suhteellista ja jokaista maata pitää varmaan tarkastella vain omana itsenään.

Teoriassa näin, mutta käytännössä vanhempien työväenluokkainen tausta ennustaa voimakkaasti ammattikouluun joutumista. Vastaavasti akateemisen keskiluokan lapsi päätyy yleensä lukioon, vaikka koulu ei niin sujuisikaan. Helsingissä duunariperhe ja akateeminen perhe voivat asua viereisissä taloissa/asunnoissa, mutta elävät aivan erilaista elämää. Lapset ovat eri kouluissa, harrastavat erilaisia juttuja ja sosiaaliset piirit ovat aivan erilaiset. Korkeintaan törmäävät ruokakaupassa, mutta silloinkin ostokset ovat keskimäärin erilaiset.

Voimakkaasti on aika vahva sana vaikka jonkinlaista korrelaatiota vanhempien koulutustaustoilla onkin lasten koulutuksiin. Kansainvälisesti verrattuna tämä on kuitenkin vähäistä. Minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että työväenluokka sanana kuulostaa vanhahtavalta ja jos pitää määritellä niin itse määrittelen ne aikoinaan työväenluokkalaiset ammatit (jos ovat siis enää edes olemassa) keskiluokkaan. Paljolti tähän vaikuttaa tulot; Sillä ei ole välttämättä montaakaan sataa euroa kuukaudessa eroa ajatko työksesi rekkaa vai oletko opettaja. Palkansaaja olisi mielestäni parempi termi mutta toisaalta palkansaajia on niin opettajat ja lääkärit kuin koneistajat ja siivoojat.

Minusta nykyajan Suomessa työtä tekevien (oli sitten yrittäjä tai palkkatöissä) ihmisten yhteiskuntaluokkiin tunkeminen on turhaa enkä tiedä oikein että miksi sitä tehdään. Jos minun pitäisi määritellä yhteiskuntaluokat niin sanoisin että aivan pikkuruinen rikkaiden luokka johon kuuluu todella vähän ihmisiä. Sitten on valtava keskiluokka johon kuuluu suurin osa. Keskiluokan alle taas jää tyyliin pitkäaikaistyöttömän ja syrjäytyneet ihmiset. Mutta nämäkin kaikki mahdollisesti jossain määrin vuorovaikuttavat keskenään täällä Suomessa mikä on suuressa osassa maailmaa harvinaista. Tuntuu että yhteiskuntaluokista puhuminen on lähinnä keino ylentää itseään tai sitten luoda poliittista vastakkainasettelua vasemmisto vs oikeisto. 
 

Muistelisin jostain sosiologian tutkimuksesta, että akateemisen perheen lapsi 7,5 keskiarvolla päätyy todennäköisemmin lukioon kuin duunariperheen lapsi 9 keskiarvolla. Yhteiskuntaluokka on laajempi ilmiö kuin tilipussi. Ei rekkakuski päädy keskiluokkaan voittamalla lotossa vaan yhteiskuntaluokkaan kuuluu keskeisesti sosiokulttuurillinen pääoma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä tavalla että kaikki nämä neljä voivat olla vaikkapa sisaruksia keskenään. Ja tämä ei olisi edes mikään harvinaisuus. Suomessa toistaiseksi on jokaisella ihmisellä teoriassa syntymässään samat mahdollisuudet mitä tulee kouluttautumiseen. On mahdollista että silmälääkärin lapsesta tulee Alepan kassa ja Alepan kassan lapsesta silmälääkäri. Lisäksi kukaan näistä neljästä työttömäksi jäädessään ei joudu näkemään nälkää tai joudu kodittomaksi. Jos he sairastuvat vaikkapa samaan syöpään niin jokainen tulee lähtökohtaisesti saamaan samantasoista hoitoa. Ja samalla paikkakunnalla asuessaan, ainakin jos kyseessä olisi pienempi kaupunki, niin nämä neljä voisivat olla vaikkapa naapureita keskenään. Minä en sano etteikö varallisuus ja asema näkyisi mitenkään ihmisen elämässä enkä sano etteikö Suomessa olisi minkäänlaisia yhteiskuntaluokkia. Mutta näkisin että jokainen näistä neljästä kuuluu siihen valtavan kokoiseen keskiluokkaan johon suomalaisista kuuluu varmaan enemmän kuin 90 prosenttia. 

Omat silmäni sen suhteen että miten tasapäisen yhteiskunta Suomi todellisuudessa on on avannut se että olen nähnyt millaista elämä puolisoni kotimaassa Brasiliassa on. Siellä köyhät asuvat laittomissa hökkeleissä alueilla joilla ihan oikeasti on jopa hengenvaarassa jos lähdet pimeän tullen ulos talosta. Ja nämä köyhät laittavat lapsensa kerjäämään kadun varsille tai myymään jotain rihkamaa. Rikkaat taas asuvat vartioiduilla huvila-alueilla ja matkustelevat Yhdysvalloissa ja Euroopassa ja laittavat lapsensa kalliisiin yksityiskouluihin. Tämän jälkeen se että jos joku puhuu Suomesta luokkayhteiskuntana tuntuu omaan korvaani todella väkinäiseltä. Toki kaikki on suhteellista ja jokaista maata pitää varmaan tarkastella vain omana itsenään.

Teoriassa näin, mutta käytännössä vanhempien työväenluokkainen tausta ennustaa voimakkaasti ammattikouluun joutumista. Vastaavasti akateemisen keskiluokan lapsi päätyy yleensä lukioon, vaikka koulu ei niin sujuisikaan. Helsingissä duunariperhe ja akateeminen perhe voivat asua viereisissä taloissa/asunnoissa, mutta elävät aivan erilaista elämää. Lapset ovat eri kouluissa, harrastavat erilaisia juttuja ja sosiaaliset piirit ovat aivan erilaiset. Korkeintaan törmäävät ruokakaupassa, mutta silloinkin ostokset ovat keskimäärin erilaiset.

Onko tässä analysoitu priorisointi, ehkä elämä on erilaista mutta kumpi on parempaa ?

Ei kai paremmuutta voi mitenkään objektiivisesti mitata. Kyse on ennemminkin siitä, että duunariperheen lapsi päätyy todennäköisemmin rassaamaan ja tuunaamaan mopoa ja akateemisen keskikuokkaisen perheen lapsi musiikkiopistoon tai shakkikerhoon. Keskiluokkaisten lasten harrastus on usein aikatauluun sidottua ja tavoiteorientoitunutta, kun puolestaan duunarilasten harrastaminen on aikataulullisesti vapaampaa, kädentaitoihin painottuvaa ja fokus on ehkä enemmän olemisessa itsessään eikä tavoitteissa. Ero selittää hyvin myös sen miksi nuorisotaloilla käy pääasiassa työväenluokkaisia nuoria.

Minä ajattelen hyvin eri tavalla. Pelkkä palkkatyö -ajattelu on aivan liian brutaalia. Se ei kuvaa ihmisten tarpeita tai tapoja millään tavalla. Nyt meillä on yhteiskunta, joka hyvin pitkälti on rakennettu akateemisen keskiluokan näkemyksillä samanlaisille ihmisille. Palvelut ja organisaatiot ovat rakennettu akateemisille keskiluokkaisille ihmisille ja heidän tarpeisiinsa. Siitä seuraa, että työväenluokassa asioita ei ymmärretä samoin, organisaatiot ja niiden tavat koetaan vieraiksi ja niihin ei välttämättä luoteta, niihin ei sitouduta. On tärkeää, että yhteiskuntaluokkien erot tunnustetaan ja erilaiset iihmisryhmät nähdään ja osataan ottaa huomioon julkisia palveluja ja organisaatioita rakennettaessa. 

Kuka väittää ettei olisi missään muodossa? Väite yleisemmin on ettei meillä ole luokkajakoa, koska ihmiset liikkuvat luokkien välillä elämänsä aikana ja sille on vähän esteitä. Minäkin olen keskiluokkaisen mutta matalasti koulutetun perheen lapsi joka on elänyt aikuisena (suhteellisessa) köyhyydessä mutta josta nousin korkeakoulutuksen avulla keskiluokan kautta ylimpään tulodesiiliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolison statuksella voi olla aika paljon merkitystä.  On fiksuja koulutettuja naisia, joille kaunis koti ja puutarha merkitsevät paljon ja on täysiä hompsantuusia, jotka panevat proffaparan viimeisetkin rahat menemää jatkuvalla matkustelulla ja vaatteiden ostamisella ja ravintoloilla.  Arpapeliä, mitä elämä kohdalle tuo.  Sama pätee toisinkin päin, jos on kyse naisprofessorista.  Puoliso voi olla vaikka varakas yritysjohtaja tai sitten se köyhä  mutta komea varastomies.

En kyllä usko hetkeäkään, että löytyy yhtäkään ns. uranaista, joka naisi vaikkapa varastomiehen.

Jos se varastomies on jännämies ja hyvä panomies, niin mikä ettei.

Vierailija kirjoitti:

Kuka väittää ettei olisi missään muodossa? Väite yleisemmin on ettei meillä ole luokkajakoa, koska ihmiset liikkuvat luokkien välillä elämänsä aikana ja sille on vähän esteitä. Minäkin olen keskiluokkaisen mutta matalasti koulutetun perheen lapsi joka on elänyt aikuisena (suhteellisessa) köyhyydessä mutta josta nousin korkeakoulutuksen avulla keskiluokan kautta ylimpään tulodesiiliin.

Huomaatko itse, miten ristiriitainen lause: ei ole luokkajakoa, koska ihmiset liikkuvat luokkien välillä.

Miten luokkien välillä voisi liikkua, jos niitä luokkia ei olisi?

Oikeammin: On eri tavoin toisistaan erotettavissa olevia yhteiskuntaluokkia, mutta niiden välillä on mahdollista liikkua.

Se Alepan kassa voi olla maailman onnellisin ihminen, ja proffa olla eksyksissä ja uida hyvin syvissä vesissä. Toki voi olla myös päinvastoin. Alepan kassa voi olla hyvin älykäs ja sivistynyt ihminen myös. Mitä järkeä toljottaa joihinkin materiaalisiin luokkiin?