Te joiden mielestä Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia

Yhteiskuntaluokka ei ole sama asia kuin koulutus tai tulo- ja varallisuuserot.

Yhteiskuntaluokka = "perintöoikeus" / "syntymäoikeus"

Perintöoikeus on viimeisiä luokkayhteiskunnan jäämiä, joka tulisi vielä purkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa käytännössä kaikilla on mahdollisuus siihen, että on katto päällä, ajoneuvo, julkiset tai vähintään pyörän rämä, ruokaa, vettä, älypuhelin jne. Erot ovat kärjistetysti tällaisia: yksi ajaa 500€ maksaneella Peugeotilla - toinen 180000€ maksaneella Mersulla. Yksi asuu kaupungin vuokralähiössä - toinen hyvämaineisella omakotitaloalueella. Yksi tilaa pizzaa kerran kuukaudessa - toinen syö kalliissa ravintoloissa melkein päivittäin. Pointti siinä, että tietyllä tapaa useimmilla on samat asiat, mutta näiden asioiden laatu vaihtelee. On sitten yksilökohtaista mitä asioita arvottaa ja mitkä asiat kiinnostaa. Erityinen menestys vaatii käytännössä aina hippusellisen onnea, sattumaa, ajoitusta ja oikeita ihmisiä. 

Elintasoero ei käytännössä ole lainkaan nyt se asia mistä keskustelua käydään. Professorit eivät välttämättä arvosta edes rahaa kovinkaan paljon. Riippuu tietenkin myös tieteenalasta ja henkilökohtaisista mieltymyksistä. Olen tavannut proffia, joilla on rikkinäinen villapaita ja sitten proffia, joilla on valtava sijoitusvarallisuus. Kysehän ei ole rahasta. Ylemmässä keskiluokassa on jo vapautta enemmän. Saa tehdä sitä mitä haluaa. Vaikka se olisi sitten taidehistoria tai kirjallisuus. Työväenluokka harvoin pystyy elinkeinoaan valitsemaan mieltymysten mukaan ja harrastukset ja palkkatyö ovat ehkä hyvinkin kaukana toisistaan. Siksi työväenluokassa rahasta muodostuu niin iso kysymys. Kuvitellaan, että kaikilla on samat mieltymykset, joita sitten kukin toteuttaa omasta rahamäärästään riippuen. 

Nimenomaan itselle työ on vain pakollinen paha, jota tehdään siksi, että voisi mahdollistaa elämisen ja mielekkäiden asioiden tekemisen vapaa-ajalla, olen kai sitten rahvas, kun vapaa-aika on minulle paljon tärkeämpää kuin työ. Sekin on joillekin "ylemmille" ollut hämmästelyn aihe, että miksen halua tehdä enemmän töitä. Olen myös kohdannut sellaisia, jotka tosissaan eivät ymmärrä MIKSI joku tekee työtä, josta eivät ole palavan kiinnostuneita tms. Niin, luulisi fiksun ymmärtävän, ettei kaikkien lentorata läpi elämän ole samanlainen, kuin heillä. Paperilla kaikki voivat vaan valita unelma-ammattinsa ja "mennä kouluun". 

Niin. Siellä proffan kotona todennäköisesti tehdään sitä oman alan tutkimusta vapaa-ajallakin. Duunarit myyvät vain työsuoritteita ja elämä itsessään on muualla. 

Eikö proffilla ole muuta elämää kuin työ? Kuin elokuvien hulluilla proffilla?

Lasten kanssa elämistä,  kulttuuria, matkustamista, liikuntaa edes eliittitasolla, arkipuuhia?

"Tee mitä rakastat, niin et tee päivääkään töitä" vai miten se sanonta menee. Tuskin se edes erityisemmin tuntuu työltä, jos siitä on palavan kiinnostunut. 
Ei sitä voi joku suorittavan työn tekijä ymmärtää, ja sanon tämän sellaisena. Herään aikaisin työhön josta en pidä, en tosin vihaakaan. Ihmisten keskelle joiden kanssa en olisi missään tekemisissä sen kontekstin ulkopuolella. 

Vierailija kirjoitti:

Poista ihmisestä ammattinimike, status ja muut tittelit, mitä jää jäljelle? 

Valitettavasti kuitenkin itsekin pitkään matalapalkkatyötä tehneenä tiedän, että moni halveksuu 'alempiaan', sama mitä suullaan hyvesignaloivat. 

Työtä tekevät halveksuvat poikkeuksetta sosiaalitukien varassa eläviä olivat he ketä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa käytännössä kaikilla on mahdollisuus siihen, että on katto päällä, ajoneuvo, julkiset tai vähintään pyörän rämä, ruokaa, vettä, älypuhelin jne. Erot ovat kärjistetysti tällaisia: yksi ajaa 500€ maksaneella Peugeotilla - toinen 180000€ maksaneella Mersulla. Yksi asuu kaupungin vuokralähiössä - toinen hyvämaineisella omakotitaloalueella. Yksi tilaa pizzaa kerran kuukaudessa - toinen syö kalliissa ravintoloissa melkein päivittäin. Pointti siinä, että tietyllä tapaa useimmilla on samat asiat, mutta näiden asioiden laatu vaihtelee. On sitten yksilökohtaista mitä asioita arvottaa ja mitkä asiat kiinnostaa. Erityinen menestys vaatii käytännössä aina hippusellisen onnea, sattumaa, ajoitusta ja oikeita ihmisiä. 

Millä perusteella se pösö on ”laaduttomampi” kuin se ylihinnoiteltu sakuromu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei joku yliopiston proffa ole mikään isotuloinen. Tavallinen putkimies voi tienata enemmän. Ihan naurettavia nämä joidenkin ihmisten kateilut. Työ on tietenkin varmasti puhtaampaa ja mukavampaa. Mutta se on sitten ammatinvalintakysymys. Joku tykkääkin, että saa tehdä käsillä ja touhuta työpäivän aikana. Toinen haluaa lukea tutkimusartikkeleja ym. 

Kyllä n. 8000/kk on selvästi yli suomalaisen keskipalkan. 

En usko, että tienaavat 8000 euroa. Ihan yleisesti yliopistolla on usein todella huonot palkat. 

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskuntaluokka ei ole sama asia kuin koulutus tai tulo- ja varallisuuserot.

Yhteiskuntaluokka = "perintöoikeus" / "syntymäoikeus"

Perintöoikeus on viimeisiä luokkayhteiskunnan jäämiä, joka tulisi vielä purkaa.

Sosiaalituet voitaisiin lopettaa niin jokainen voisi tienata sellaisen elintason kuin haluaa. Nykyinen köyhiä suosiva verotussysteemi herättää katkeruutta parempituloisten keskuudessa. Ei ole hyvä asia että kotona maleksimalla saa saman elintason kuin työtä tekevät raatajat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa käytännössä kaikilla on mahdollisuus siihen, että on katto päällä, ajoneuvo, julkiset tai vähintään pyörän rämä, ruokaa, vettä, älypuhelin jne. Erot ovat kärjistetysti tällaisia: yksi ajaa 500€ maksaneella Peugeotilla - toinen 180000€ maksaneella Mersulla. Yksi asuu kaupungin vuokralähiössä - toinen hyvämaineisella omakotitaloalueella. Yksi tilaa pizzaa kerran kuukaudessa - toinen syö kalliissa ravintoloissa melkein päivittäin. Pointti siinä, että tietyllä tapaa useimmilla on samat asiat, mutta näiden asioiden laatu vaihtelee. On sitten yksilökohtaista mitä asioita arvottaa ja mitkä asiat kiinnostaa. Erityinen menestys vaatii käytännössä aina hippusellisen onnea, sattumaa, ajoitusta ja oikeita ihmisiä. 

Millä perusteella se pösö on ”laaduttomampi” kuin se ylihinnoiteltu sakuromu?

Niin, millä perusteella se kivestä tehty arkkitehtitalo on laadukkaampi, kuin se nopeasti ulkomaisella työvoimalla betonielementeistä pykätty kerrostalo? Jaa'a, jos asia ei aukene omalla pohdiskelulla, tokkopa maksaa vaivaa selittää. Tuskin olet koskaan uuden "sakuromun" kyydissä ollut, jo pelkkä ajotuntuma ja äänieristys on kuin kaksi eri universumia. 

Vierailija kirjoitti:

Ilmainen koulutus on antanut kaikille suomalaisille nuorille tasa-arvoiset mahdollisuudet. Pidetään siitä kiinni kynsin hampain ja kehitetään sitä yhä paremmaksi.  Luokkayhteiskunta ei ole mikään onni ja autuus, vaikka jotkut amerikkalaisuutta ihailevat juntit niin kuvittelevat.

Maksuton koulutus alleviivaa luokkaeroja entisestään, kun sivistynyt työväenluokka on käytännössä poistunut kokonaan. Ennenhän köyhän perheen lapsi saattoi olla hyvinkin sivistynyt ilman formaalia koulutusta. Nykyään kognitiivisesti kynnelle kykenevät opiskelevat vähintään amk-tutkinnon, parhaimmisto jatkaa tietysti yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolison statuksella voi olla aika paljon merkitystä.  On fiksuja koulutettuja naisia, joille kaunis koti ja puutarha merkitsevät paljon ja on täysiä hompsantuusia, jotka panevat proffaparan viimeisetkin rahat menemää jatkuvalla matkustelulla ja vaatteiden ostamisella ja ravintoloilla.  Arpapeliä, mitä elämä kohdalle tuo.  Sama pätee toisinkin päin, jos on kyse naisprofessorista.  Puoliso voi olla vaikka varakas yritysjohtaja tai sitten se köyhä  mutta komea varastomies.

En kyllä usko hetkeäkään, että löytyy yhtäkään ns. uranaista, joka naisi vaikkapa varastomiehen.

Jos se nainen on ruma niin eihän se muutakaan saa.

Jos yhteiskuntaluokka määritellään sosioekonomisen statuksen mukaan, niin kyllä on. Toki on paljon ihmisiä, joiden yhteiskuntaluokka ei ole yksikäsitteisesti määriteltävissä tällä mittarilla. Yhteiskuntaluokasta toiseen siirtyminen on nykyisin aika yleistä ja yleisellä tasolla ihan hyväksyttävääkin. 

Ja nykyisin on ihan hyväksyttävää se, että ihmissuhteet muodostuvat jollain muulla perusteella kuin yhteiskuntaluokan/sosioekonomisen statuksen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa käytännössä kaikilla on mahdollisuus siihen, että on katto päällä, ajoneuvo, julkiset tai vähintään pyörän rämä, ruokaa, vettä, älypuhelin jne. Erot ovat kärjistetysti tällaisia: yksi ajaa 500€ maksaneella Peugeotilla - toinen 180000€ maksaneella Mersulla. Yksi asuu kaupungin vuokralähiössä - toinen hyvämaineisella omakotitaloalueella. Yksi tilaa pizzaa kerran kuukaudessa - toinen syö kalliissa ravintoloissa melkein päivittäin. Pointti siinä, että tietyllä tapaa useimmilla on samat asiat, mutta näiden asioiden laatu vaihtelee. On sitten yksilökohtaista mitä asioita arvottaa ja mitkä asiat kiinnostaa. Erityinen menestys vaatii käytännössä aina hippusellisen onnea, sattumaa, ajoitusta ja oikeita ihmisiä. 

Luokkaeroihin liittyy oleellisesti se mihin rahaa käytetään. Esimerkiksi työväenluokkaan profiloituvat Portion boysin keikkalippu ja viikon matka Magalufiin eivät välttämättä ole yhtään sen halvempia kuin keskiluokan balettilippu ja viikon matka Wieniin.

Mä sit taas aattelen, et yliopiston proffa on voinut työskennellä Alepan kassana. Helsingissä monet asiakaspalvelutyöt on pätkätöitä ja niitä tehdään opintojen ohessa. Voi myös olla, ettei akateemisia töitä ole ja tehdään duunari hommia. 
Luokkayhteiskuntaa kohti on menty pitkään. Ehkä näkyy ennemminkin niin, että yritysmaailmassa johtoporras, lääkärit, juristit yms. hyvin palkatut tai palkkioita vetävät ovat jollain tapaa yläluokkaa. Tähän vaikuttaa myös millaisista lähtökohdista tulevat ja miten elävät. 
Kyse on kulttuurista ja tavoista toimentulon lisäksi. 
Nykyisellään luokkajako ei istu enää vanhaan totuttuun. Uusrikkaita on ollut aina ja heidän tavat erilaisia, ei sivistykseen viittaavia. Sitten taas on voitu pudota tuloja katsomalla hyvinkin alas. 
Köyhälistön, työtä tekemättömien määrä on kasvanut voimakkaasti. Siellä on kaikenlaista väkeä. Myös niitä, jotka eivät syystä tai toisesta ole valmiita hankkimaan itse elantoaan. Paljon on myös niitä, jotka haluavat työllistyä ja ovat väliaikaisesti tuloiltaan tippuneet alas. 
Onko sulla ap joku määritelmä luokkajakoon?

Jos työttömänä etsii vuokra-asuntoa, niin tietää mitä on luokkayhteiskunta. Toki keskiluokka käyttää siitä eufemismejä kuten "riskienhallinta". 

Mielestäni siihen, että voidaan puhua yhteiskuntaluokista, vaaditaan enemmän. Luokkayhteiskuntaan kuuluu mm. se että huomattavan kokoisella kansanosalla on hulppea (peritty) varallisuus ja täysin eriytyneet sosiaaliset piirit ja se että osalla kansasta on huonot/olemattomat mahdollisuudet kouluttautua vaikka olisi älyä ja lahjakkuutta.

Pari vuotta sitten luin jutun jossa Yhdysvalloissa (olisiko ollut Kaliforniassa tms.) pitempään asunut menestynyt suomalainen kertoi, että siellä normaalin empaattiset ihmiset, kuten hänen sikäläiset ystävänsä, olivat ikään kuin sokeutuneet kodittomien olemassaololle eivätkä puhuneet heistä sellaisina ihmisinä kuin oman sosiaaliryhmänsä jäsenistä. Tuollainen on raju varoittava esimerkki sosiaaliryhmien eriytymisen seurauksista, joka olisi Suomelle tuhoisaa. Kansan korkea yhtenäisyyden aste on Suomen elinehto.

Vierailija kirjoitti:

Jos työttömänä etsii vuokra-asuntoa, niin tietää mitä on luokkayhteiskunta. Toki keskiluokka käyttää siitä eufemismejä kuten "riskienhallinta". 

Niin no, sinulla on kuitenkin mahdollisuus siihen asuntoon. Eri asia sitten, jos odottaa että pitäisi saada kattohuoneisto uudesta kerrostalosta kera kullattujen hanojen. 

Vierailija kirjoitti:

Jos työttömänä etsii vuokra-asuntoa, niin tietää mitä on luokkayhteiskunta. Toki keskiluokka käyttää siitä eufemismejä kuten "riskienhallinta". 

Tuostakin voi kiittää päihdeongelmaisia yms. jotka nitkuissaan paskovat vuokranantajien kämppiä, asuttavat arveluttavaa jengiä, sammuvat lattiakaivon päälle, aiheuttavat häiriöitä jne. Vähän sama miksi luottotiedottomalle ei anneta lainaa - riski siitä, että hän ei maksa, tai yksinkertaisesti pysty maksamaan takaisin, on liian suuri. 

Tuntemani yliopiston proffa vaikuttaa ihan tavalliselta ihmiseltä monine mielenkiinnon kohteineen. Klassisen musiikin orkesterissa soittaa, on perhe, marjastaja, sienestäjä. Tietääkseni toisen polven akateeminen. 

Ehkä on sitten jonkunlainen sekundaproffa, ei kartanoita suvussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmainen koulutus on antanut kaikille suomalaisille nuorille tasa-arvoiset mahdollisuudet. Pidetään siitä kiinni kynsin hampain ja kehitetään sitä yhä paremmaksi.  Luokkayhteiskunta ei ole mikään onni ja autuus, vaikka jotkut amerikkalaisuutta ihailevat juntit niin kuvittelevat.

Maksuton koulutus alleviivaa luokkaeroja entisestään, kun sivistynyt työväenluokka on käytännössä poistunut kokonaan. Ennenhän köyhän perheen lapsi saattoi olla hyvinkin sivistynyt ilman formaalia koulutusta. Nykyään kognitiivisesti kynnelle kykenevät opiskelevat vähintään amk-tutkinnon, parhaimmisto jatkaa tietysti yliopistoon.

Koen että olen kognitiivisesti kykenevä, mutta olen käynyt ainoastaan lukion ja amiksen, ettei tuokaan nyt ihan aina noin binääristä ole. 

Ollaan luokkayhteiskunnassa, mutta se ei ole enää se perinteinen sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat joutuvat käydä töissä elääkseen, sekä kassahenkilö että professori. 

Jos ei nyt lähdetä ihan tuolta tasolta, että molemmat hengittävät. Onko suhde työhön sama, vapaus, vastuu, arvot? Elämäntapa. 

Voi olla. Työ ei sinänsä kerro mitään siitä mitä elämä on siviilissä. Me kaikki tykätään eri asioista