Lue keskustelun säännöt.
Te joiden mielestä Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia
31.10.2026 |
Millä lailla vaikkapa Alepan kassan elämä ja vaikkapa Helsingin yliopiston historian professorin elämä ovat ihan samanlaisia? Tai ähtäriläisen varastomiehen ja tamperelaisen silmälääkärin.
Kommentit (83)
Yhteiskuntaluokka ei ole sama asia kuin ammatti. Yhteiskuntaluokka on enemmän sellainen peritty asia. Suomessa ei ole kovin vahvat yhteiskuntaluokat, mutta kyllä ne silti on olemassa jollain tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa käytännössä kaikilla on mahdollisuus siihen, että on katto päällä, ajoneuvo, julkiset tai vähintään pyörän rämä, ruokaa, vettä, älypuhelin jne. Erot ovat kärjistetysti tällaisia: yksi ajaa 500€ maksaneella Peugeotilla - toinen 180000€ maksaneella Mersulla. Yksi asuu kaupungin vuokralähiössä - toinen hyvämaineisella omakotitaloalueella. Yksi tilaa pizzaa kerran kuukaudessa - toinen syö kalliissa ravintoloissa melkein päivittäin. Pointti siinä, että tietyllä tapaa useimmilla on samat asiat, mutta näiden asioiden laatu vaihtelee. On sitten yksilökohtaista mitä asioita arvottaa ja mitkä asiat kiinnostaa. Erityinen menestys vaatii käytännössä aina hippusellisen onnea, sattumaa, ajoitusta ja oikeita ihmisiä.
Elintasoero ei käytännössä ole lainkaan nyt se asia mistä keskustelua käydään. Professorit eivät välttämättä arvosta edes rahaa kovinkaan paljon. Riippuu tietenkin myös tieteenalasta ja henkilökohtaisista mieltymyksistä. Olen tavannut proffia, joilla on rikkinäinen villapaita ja sitten proffia, joilla on valtava sijoitusvarallisuus. Kysehän ei ole rahasta. Ylemmässä keskiluokassa on jo vapautta enemmän. Saa tehdä sitä mitä haluaa. Vaikka se olisi sitten taidehistoria tai kirjallisuus. Työväenluokka harvoin pystyy elinkeinoaan valitsemaan mieltymysten mukaan ja harrastukset ja palkkatyö ovat ehkä hyvinkin kaukana toisistaan. Siksi työväenluokassa rahasta muodostuu niin iso kysymys. Kuvitellaan, että kaikilla on samat mieltymykset, joita sitten kukin toteuttaa omasta rahamäärästään riippuen.
Nimenomaan itselle työ on vain pakollinen paha, jota tehdään siksi, että voisi mahdollistaa elämisen ja mielekkäiden asioiden tekemisen vapaa-ajalla, olen kai sitten rahvas, kun vapaa-aika on minulle paljon tärkeämpää kuin työ. Sekin on joillekin "ylemmille" ollut hämmästelyn aihe, että miksen halua tehdä enemmän töitä. Olen myös kohdannut sellaisia, jotka tosissaan eivät ymmärrä MIKSI joku tekee työtä, josta eivät ole palavan kiinnostuneita tms. Niin, luulisi fiksun ymmärtävän, ettei kaikkien lentorata läpi elämän ole samanlainen, kuin heillä. Paperilla kaikki voivat vaan valita unelma-ammattinsa ja "mennä kouluun".
Niin. Siellä proffan kotona todennäköisesti tehdään sitä oman alan tutkimusta vapaa-ajallakin. Duunarit myyvät vain työsuoritteita ja elämä itsessään on muualla.
Eikö proffilla ole muuta elämää kuin työ? Kuin elokuvien hulluilla proffilla?
Lasten kanssa elämistä, kulttuuria, matkustamista, liikuntaa edes eliittitasolla, arkipuuhia?
"Tee mitä rakastat, niin et tee päivääkään töitä" vai miten se sanonta menee. Tuskin se edes erityisemmin tuntuu työltä, jos siitä on palavan kiinnostunut.
Ei sitä voi joku suorittavan työn tekijä ymmärtää, ja sanon tämän sellaisena. Herään aikaisin työhön josta en pidä, en tosin vihaakaan. Ihmisten keskelle joiden kanssa en olisi missään tekemisissä sen kontekstin ulkopuolella.
Miksi et tee elämällesi sitten jotakin?
Vierailija kirjoitti:
Haluatko tuntea jotain ylemmyytä? Tai alemmuutta?
Kaikkia töitä tarvitaan.
Se lietsoo luokkasotaa.
Vierailija kirjoitti:
Kartanoissa asuvia varakkaita ihmisiä on aika vähän. Yläluokkaa ei juuri ole. Valtaosa on ihan keskiluokkaa. Riippuu vähän ihmisestä itsestään, mitä hän harrastaa ja miten suhtautuu esimerkiksi politiikkaan. On olemassa eräs kulttuuriin kielteisesti suhtautuva junttipuolue.
Mikä lasketaan kulttuuriksi? Oppera, baletti, laitosteatteri ja taitelijat, joista pöhistään piireissä, vaikka asiakkaalla ei ole mitään omaa mielipidettä aiheesta, koska koko "kulttuurin" kuluttamisen idea on osoittaa toisille, kuinka kylttyrelli sitä onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia siksi, että luokissa ei ole kyse siitä, onko elämä samanlaista vai erilaista, vaan siitä, voiko elämäänsä halutessaan muuttaa helposti yhden sukupolven aikana vai ei. Luokkayhteiskunnassa ei voi. Suomessa voi.
Yhteiskuntaluokkaa voi muuttaa esim. opiskelun kautta. Sitähän sinä haluat sanoa.
Mutta onko se silloin yhteiskuntaluokka, vai vain jonkin hetkinen taloudellinen asema?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa käytännössä kaikilla on mahdollisuus siihen, että on katto päällä, ajoneuvo, julkiset tai vähintään pyörän rämä, ruokaa, vettä, älypuhelin jne. Erot ovat kärjistetysti tällaisia: yksi ajaa 500€ maksaneella Peugeotilla - toinen 180000€ maksaneella Mersulla. Yksi asuu kaupungin vuokralähiössä - toinen hyvämaineisella omakotitaloalueella. Yksi tilaa pizzaa kerran kuukaudessa - toinen syö kalliissa ravintoloissa melkein päivittäin. Pointti siinä, että tietyllä tapaa useimmilla on samat asiat, mutta näiden asioiden laatu vaihtelee. On sitten yksilökohtaista mitä asioita arvottaa ja mitkä asiat kiinnostaa. Erityinen menestys vaatii käytännössä aina hippusellisen onnea, sattumaa, ajoitusta ja oikeita ihmisiä.
Elintasoero ei käytännössä ole lainkaan nyt se asia mistä keskustelua käydään. Professorit eivät välttämättä arvosta edes rahaa kovinkaan paljon. Riippuu tietenkin myös tieteenalasta ja henkilökohtaisista mieltymyksistä. Olen tavannut proffia, joilla on rikkinäinen villapaita ja sitten proffia, joilla on valtava sijoitusvarallisuus. Kysehän ei ole rahasta. Ylemmässä keskiluokassa on jo vapautta enemmän. Saa tehdä sitä mitä haluaa. Vaikka se olisi sitten taidehistoria tai kirjallisuus. Työväenluokka harvoin pystyy elinkeinoaan valitsemaan mieltymysten mukaan ja harrastukset ja palkkatyö ovat ehkä hyvinkin kaukana toisistaan. Siksi työväenluokassa rahasta muodostuu niin iso kysymys. Kuvitellaan, että kaikilla on samat mieltymykset, joita sitten kukin toteuttaa omasta rahamäärästään riippuen.
Nimenomaan itselle työ on vain pakollinen paha, jota tehdään siksi, että voisi mahdollistaa elämisen ja mielekkäiden asioiden tekemisen vapaa-ajalla, olen kai sitten rahvas, kun vapaa-aika on minulle paljon tärkeämpää kuin työ. Sekin on joillekin "ylemmille" ollut hämmästelyn aihe, että miksen halua tehdä enemmän töitä. Olen myös kohdannut sellaisia, jotka tosissaan eivät ymmärrä MIKSI joku tekee työtä, josta eivät ole palavan kiinnostuneita tms. Niin, luulisi fiksun ymmärtävän, ettei kaikkien lentorata läpi elämän ole samanlainen, kuin heillä. Paperilla kaikki voivat vaan valita unelma-ammattinsa ja "mennä kouluun".
Niin. Siellä proffan kotona todennäköisesti tehdään sitä oman alan tutkimusta vapaa-ajallakin. Duunarit myyvät vain työsuoritteita ja elämä itsessään on muualla.
Eikö proffilla ole muuta elämää kuin työ? Kuin elokuvien hulluilla proffilla?
Lasten kanssa elämistä, kulttuuria, matkustamista, liikuntaa edes eliittitasolla, arkipuuhia?
"Tee mitä rakastat, niin et tee päivääkään töitä" vai miten se sanonta menee. Tuskin se edes erityisemmin tuntuu työltä, jos siitä on palavan kiinnostunut.
Ei sitä voi joku suorittavan työn tekijä ymmärtää, ja sanon tämän sellaisena. Herään aikaisin työhön josta en pidä, en tosin vihaakaan. Ihmisten keskelle joiden kanssa en olisi missään tekemisissä sen kontekstin ulkopuolella.Miksi et tee elämällesi sitten jotakin?
Olen ihan tyytyväinen tähän. Työ ja vapaa-aika täysin erillisissä lokeroissa. En rehellisesti haluaisi olla työssä, jossa olen palavereissa tai puhelimessa tunteja päivästä, tai muuten tavoitettavissa työaikojen ulkopuolella, olen myös aina enemmän pitänyt fyysisestä, käsin tekemisestä. Vapaalla harrastelen erinäisiä taiteita ml. musisoin, luen ja opiskelen omatoimisesti.
"I have something they never will have... Enough" Joku viisas joskus sanoi.
Yhteiskuntaluokat määräytyvät etuuksien muodossa (tähän kytkeytyy vahvasti varallisuus, muttei täysin). E.g onko sairastuessa eri mahdollisuudet hoitoon, entä koulutuksessa (rajaako varallisuus esim mahdollisuuksia jos jälkikasvu haluaa kouluttautua), entä lain edessä (samat rangaistukset vai vaikuttaako asema tai puolustuksen laatu). Se onko itse kouluttautunut tai ei, ei kerro paljoa vielä (jos ei johdu tarjotuista mahdollisuuksista). Yhteiskuntaluokat myös periytyvät vahvasti ja aiheuttavat sen että eri luokan jälkeläiset eivät tod.näk tule nousemaan eri luokkaan. Näitä kannattaisi minusta miettiä jos luokista puhutaan.
Nämä minusta ovat luokka erojen määritelmiä. Se voiko käydä ulkomailla, ajaako BMW:llä vai Nissanilla tai onko Marimekkoa kaapeissa ei ole kovin merkityksellistä ja on mahdollista suurimmalle osalle muuttamalla kulutuksen painopistettä (hassaava proffan ei ehkä ole kiinnostunut autoista, kun pihi kolmivuorotyötä tekevä on) ja ei kerro paljoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia siksi, että luokissa ei ole kyse siitä, onko elämä samanlaista vai erilaista, vaan siitä, voiko elämäänsä halutessaan muuttaa helposti yhden sukupolven aikana vai ei. Luokkayhteiskunnassa ei voi. Suomessa voi.
Yhteiskuntaluokkaa voi muuttaa esim. opiskelun kautta. Sitähän sinä haluat sanoa.
Mutta onko se silloin yhteiskuntaluokka, vai vain jonkin hetkinen taloudellinen asema?
On paljon monisyisempi asia kuin taloudellinen asema.
Mm. henkinen pääoma.
Vierailija kirjoitti:
Ihan nyt sotken keskustelua. Ovatko nämä jyrkkää luokkajakoa vaativat niitä suvun ensimmäisiä ylioppilaita jotka eivät enää osaa edes puhua vanhempiensa ja muun sukunsa kanssa?
Tietenkin aina on ollut oppineita ja varakkaita ja sitten perustyötä tekeviä. Nykyisin taas tahdotaan kuitenkin taas luokkajakoa selkeämmin
Emme tarkkaan tiedä, ketä he ovat. Tasaisesti kuitenkin palstalla joku nostaa aiheen keskusteluun. Joillekin tahoille on selkeästi tärkeää, että Suomessa olisi selkeät luokkajaot. Voimme vain arvailla motiiveja. Joka tapauksessa näissä ketjuissa on hauska aina vängätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntaluokka ei ole sama asia kuin ammatti. Yhteiskuntaluokka on enemmän sellainen peritty asia. Suomessa ei ole kovin vahvat yhteiskuntaluokat, mutta kyllä ne silti on olemassa jollain tasolla.
Samaa mieltä. Esim. itse olisin kyllä ilman sukutaustaa työväen luokkaa, mutta ns. keskiluokkaista elämää olen elänyt aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia siksi, että luokissa ei ole kyse siitä, onko elämä samanlaista vai erilaista, vaan siitä, voiko elämäänsä halutessaan muuttaa helposti yhden sukupolven aikana vai ei. Luokkayhteiskunnassa ei voi. Suomessa voi.
Yhteiskuntaluokkaa voi muuttaa esim. opiskelun kautta. Sitähän sinä haluat sanoa.
Mutta onko se silloin yhteiskuntaluokka, vai vain jonkin hetkinen taloudellinen asema?
On paljon monisyisempi asia kuin taloudellinen asema.
Mm. henkinen pääoma.
Henkinen pääoma ei ole luokka asia. Mikäli näin olisi niin luokkia ei ole, koska jokaisen sukupolven mukana luokat menevät uusiksi riippuen geeneistä. Luokat ovat nimenomaan periytyviä ilmiöitä, joihin kytkeytyy niiden tarjoamat etuudet.
Itse en osaa sanoa onko luokkia vai ei tällä hetkellä, mutta tulevaisuudessa tulee olemaan (koulutuksen,sairaanhoidon ja muiden perusasioiden yksityistämisen ja maksujen housujen myötä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia siksi, että luokissa ei ole kyse siitä, onko elämä samanlaista vai erilaista, vaan siitä, voiko elämäänsä halutessaan muuttaa helposti yhden sukupolven aikana vai ei. Luokkayhteiskunnassa ei voi. Suomessa voi.
Yhteiskuntaluokkaa voi muuttaa esim. opiskelun kautta. Sitähän sinä haluat sanoa.
Mutta onko se silloin yhteiskuntaluokka, vai vain jonkin hetkinen taloudellinen asema?
On paljon monisyisempi asia kuin taloudellinen asema.
Mm. henkinen pääoma.
Henkinen pääoma ei ole luokka asia. Mikäli näin olisi niin luokkia ei ole, koska jokaisen sukupolven mukana luokat menevät uusiksi riippuen geeneistä. Luokat ovat nimenomaan periytyviä ilmiöitä, joihin kytkeytyy niiden tarjoamat etuudet.
Itse en osaa sanoa onko luokkia vai ei tällä hetkellä, mutta tulevaisuudessa tulee olemaan (koulutuksen,sairaanhoidon ja muiden perusasioiden yksityistämisen ja maksujen housujen myötä)
Kyllä se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei ole yhteiskuntaluokkia siksi, että luokissa ei ole kyse siitä, onko elämä samanlaista vai erilaista, vaan siitä, voiko elämäänsä halutessaan muuttaa helposti yhden sukupolven aikana vai ei. Luokkayhteiskunnassa ei voi. Suomessa voi.
Yhteiskuntaluokkaa voi muuttaa esim. opiskelun kautta. Sitähän sinä haluat sanoa.
Mutta onko se silloin yhteiskuntaluokka, vai vain jonkin hetkinen taloudellinen asema?
On paljon monisyisempi asia kuin taloudellinen asema.
Mm. henkinen pääoma.
No, mitäköhän ihmettä se sitten on? Onko samaa sarjaa kuin tämä kuuluisa "sivistysporvari", joita kuulemma ennen oli, mutta nyt sitten, nyyh, ei enää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On toki henkinen pääoma osa yhteuskuntaluokkia, mm. ns. sivistyssuvut nyt selvimpänä esimerkkinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa käytännössä kaikilla on mahdollisuus siihen, että on katto päällä, ajoneuvo, julkiset tai vähintään pyörän rämä, ruokaa, vettä, älypuhelin jne. Erot ovat kärjistetysti tällaisia: yksi ajaa 500€ maksaneella Peugeotilla - toinen 180000€ maksaneella Mersulla. Yksi asuu kaupungin vuokralähiössä - toinen hyvämaineisella omakotitaloalueella. Yksi tilaa pizzaa kerran kuukaudessa - toinen syö kalliissa ravintoloissa melkein päivittäin. Pointti siinä, että tietyllä tapaa useimmilla on samat asiat, mutta näiden asioiden laatu vaihtelee. On sitten yksilökohtaista mitä asioita arvottaa ja mitkä asiat kiinnostaa. Erityinen menestys vaatii käytännössä aina hippusellisen onnea, sattumaa, ajoitusta ja oikeita ihmisiä.
Elintasoero ei käytännössä ole lainkaan nyt se asia mistä keskustelua käydään. Professorit eivät välttämättä arvosta edes rahaa kovinkaan paljon. Riippuu tietenkin myös tieteenalasta ja henkilökohtaisista mieltymyksistä. Olen tavannut proffia, joilla on rikkinäinen villapaita ja sitten proffia, joilla on valtava sijoitusvarallisuus. Kysehän ei ole rahasta. Ylemmässä keskiluokassa on jo vapautta enemmän. Saa tehdä sitä mitä haluaa. Vaikka se olisi sitten taidehistoria tai kirjallisuus. Työväenluokka harvoin pystyy elinkeinoaan valitsemaan mieltymysten mukaan ja harrastukset ja palkkatyö ovat ehkä hyvinkin kaukana toisistaan. Siksi työväenluokassa rahasta muodostuu niin iso kysymys. Kuvitellaan, että kaikilla on samat mieltymykset, joita sitten kukin toteuttaa omasta rahamäärästään riippuen.
Kannattaa katella sen putken ulkopuolelle.
Suku on monessa polvessa talonpoikia, vanhemmat duunareita, itse maisteri. Rahat lopussa. Tätä mystistä "henkistä pääomaa" rutkasti. Mihin luokkaan kuulun?
Vierailija kirjoitti:
On toki henkinen pääoma osa yhteuskuntaluokkia, mm. ns. sivistyssuvut nyt selvimpänä esimerkkinä.
Just joo, huokaus. Mitä nämä "sivistyssuvut" ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat joutuvat käydä töissä elääkseen, sekä kassahenkilö että professori.
Eivät” joudu” vain kassa” joutuu”. Proffa saa käydä töissä.
Mistä sä tiedät kummalle työnteko on vastenmielistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat joutuvat käydä töissä elääkseen, sekä kassahenkilö että professori.
Eivät” joudu” vain kassa” joutuu”. Proffa saa käydä töissä.
Mistä sä tiedät kummalle työnteko on vastenmielistä.
Sivusta huomautan, että ne proffat joiden työtä olen seurannut on aika usein ihan romahduksen partaalla hallinnollisten, henkilöstö-, rahoitus- ja ties minkä katastrofien kanssa. Omaa tutkimusta ei välttämättä ehdi juurikaan tehdä, kun oppiaineen ongelmat kaadetaan niskaan.
Yhdysvalloissa peilataan itseä vain ja ainoastaan samaan sosioekonomiseen ja saman rotuiseen ryhmään. Esim. New Yorkissa on tiukat rajat eri kortteleilla keitä siellä asuu. Toisella asuu toisen värisiä ja eri taustasta olevia kuin jollain toisella. Vastaavasti puoliso katsotaan tiukasti omasta ryhmästä. Ylemmälle keskiluokalle samaa ryhmää ovat saman väriset ylemmän keskiluokan ihmiset, ei yhtään sen laajempi joukko ihmisiä. Kodittomat nähdään, mutta eivät he mitenkään kosketa tavallisen työssäkäyvän väestön elämää. Ei meillä Suomessakaan kukaan halua kuulua samaan ryhmään kuin asunnoton kalliolainen peukunkäyttäjä. Heitä väistetään ihan riippumatta omasta viiteryhmästä.