Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisestä vauvasta olette olleet erossa
04.06.2007 |
ensimmäisen kerran jotain pari tuntia?
Tuli mieleen tuosta ku luin jostain että vauva kestää eroa äidistä maksimissaan tunneissa sen mitä ikää on kuukausissa, eli siis vasta 2-3kk ikäisen voisi jättää parin tunnin ajaksi isän, mummon tms hoiviin.
Oletteko kaikki odottaneet noin kauan ennen omia hetkiä? Itse nimittäin olin lapsesta erossa noita parin tunnin pätkiä jo siitä asti kun tämä oli viikon ikäinen. Isä saattoi lähteä lapsen kanssa ulos että sain nukkua, tai kävin itse asioilla tai koiran kanssa lenkillä ym niin että vauva oli isän kanssa kotona. Jo 2kk iässä lapsi oli isän kanssa kaksin jotain 4-5h päiviä.
Onko tuo väärin toimittu vauvaa kohtaan? Onko hänelle jäänyt mahdollisesti jotain traumoja noista ajoista? Lähinnä siksi mietin että toista lasta suunnitellaan ja ihanalta tuntuisi jos silloinkin saisi noita lepohetkiä.
Kommentit (32)
Ja lapsia sentään jo neljä. Se vauvavuosi menee niin nopeaan, ettei minua ole haitannut tiivis yhdessäolo vauvan kanssa eikä tiheät imetyksetkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos vauva kerran nukkuu. Eikä muutenkaan, jos se hoitava aikuinen on tuttu ja turvallinen.
Minä aloin käydä harrastamassa vauva ollessa parikuinen, silloin meni aina pari tuntia pari kertaa viikossa. Ja kolmikuisena olin ensimmäistä kertaa pois koko illan (työkaverin väitös ja karonkka).
Voi herranjumala teitä onnettomia. Mitä ihmiselle pitää elämässä tapahtua, että se alkaa ajatella noin? Ettei lasta voi jättää kauppareissun ajaksi isänsä kanssa kotiin?
Vierailija:
mä olin varmaan ensimmäisen parin viikon jälkeen jo hetken yksinäni kaupassa. Ja se tuntui aivan mahtavalta. Ja neliviikkoisena lähdettiin eka kertaa yhtä bändiä katsomaan, niin että mummo tuli kotiin hoitamaan. Tai ei siinä mitään hoitamista ollut, kun lapsi nukkui kun lähdettiin ja nukkui edelleen kun tultiin takaisin. Kuusiviikkoisena oli mummolla eka kertaa yön yli hoidossa ja niin edelleen. Ihan pienestä asti olen siis ollut lapsestani vaihtelevasti erossa. Hoidan lastani kyllä edelleen kotona (nyt 2v.) ja erittäin tasapainoiselta ja reippaalta vaikuttaa. Mutta vasta aikuisiässähän nämä mun aiheuttamani traumat varmaan pukkaavat pintaan...
kun jo kuukauden ikäinen lapsi täytyy jättää hoitooon päästäkseen katsomaan bändiä? Ja vapaaöitä tarvii jo lapsen ollessa alle 2kk?!?
Eikö olisi kannattavampaa hoitaa nuo bändien katselemiset ja vapaayöt enne lasten hankintaa, niin että voisi sitten sitoutua lapseen kunnolla tämän synnyttyä?
Kaupassa olen piipahtanut ja käynyt lenkillä aiemminkin, isä vauvan kanssa kotona. Yleensä yritin ajoittaa kauppareissut siten että vauva jäi nukkumaan pitkiä päikkäreitä vaunuihin. Rintavauvalle saattoi tulla tissinkaipuu vain puolen tunnin eronkin aikana, mutta ei se ole haitannut. Vauva-aika hurahtaa niin nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumpassa ja ostoksilla lähinnä. 2 kk:n ikäisestä lähtien olen ollut aina pari kokonaista päivää kuukaudessa pois, siis aamusta iltaan, töissä. Ja arvatkaa mitä kamalaa vauvalle tapahtui! No. EI MITÄÄN!!!!
Terv. 2 x puoli vuotta täysimettänyt + toiset puoli vuotta päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotinkin jo, että koska joku superäiti siellä älähtää menoistani. En tiedä, että milloin niitä lapsia sitten voisi tehdä, kun olin kuitenkin jo 38-vuotias saadessani lapseni :-).
Terveisin se menijä-äiti
Sehän on ihan sataprosenttisen varmaa, että lapselle ei ole mitään haittaa siitä jos äiti on muutaman tunnin pois ja vauvalla turvallinen ja tuttu hoitaja. Silti, jos äiti tykkää kyhnätä vauvan kanssa koko vuoden tiiviisti, mikäs sen parempi. Mutta useimmiten näin ei kuitenkaan ole hyvä, vaan äideistä tulee kauheita, mökkiytyneitä pirttihirmuja, jotka ovat koko loppuelämänsä katkeria lapselle ja miehelle ja elämälle siitä, etteivät ole nähneet mitään muuta kuin vauvan ja seinät koko vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta minusta vaan oli helpompaa pitää täysimetetty vauva koko ajan mukana kuin steriloida pumppuja ja pulloja, lypsää maitoa ja sitten vielä pitää sormet ja varpaat ristissä toivoen että vauva tänään suostuisi edes tipan pullosta syömään. T. 4
Vierailija:
Terv. 2 x puoli vuotta täysimettänyt + toiset puoli vuotta päälle.
Silloinkin oli isänsä kanssa kotona eli tuttu ympäristö. Muutenkin ollaan oltu tosi vähän erossa toistamme ensimmäisten 2v aikana. Lapsesta ei kuitenkaan tullut mitään äidin helmoissa pyörijää, vaan päin vastoin, välillä mietin, miten tuon saisi vähemmän itsenäiseksi (esim. katoaa kaupassa, kun ei muista sanoa, että lähteekin katsomaan dvd:tä..." .
mä olin varmaan ensimmäisen parin viikon jälkeen jo hetken yksinäni kaupassa. Ja se tuntui aivan mahtavalta. Ja neliviikkoisena lähdettiin eka kertaa yhtä bändiä katsomaan, niin että mummo tuli kotiin hoitamaan. Tai ei siinä mitään hoitamista ollut, kun lapsi nukkui kun lähdettiin ja nukkui edelleen kun tultiin takaisin. Kuusiviikkoisena oli mummolla eka kertaa yön yli hoidossa ja niin edelleen. Ihan pienestä asti olen siis ollut lapsestani vaihtelevasti erossa. Hoidan lastani kyllä edelleen kotona (nyt 2v.) ja erittäin tasapainoiselta ja reippaalta vaikuttaa. Mutta vasta aikuisiässähän nämä mun aiheuttamani traumat varmaan pukkaavat pintaan...