Minkä ikäisestä vauvasta olette olleet erossa

etteikö lapsi voi olla isällään kauppa/harrastusreissun ajan? siis oman isänsä hoidossa? hei haloo, mitä maailman napoja te äidit täällä olette?



kyllä mä oon käyny kaupassa, asioilla, lenkillä, treenaamassa hevosiani, raveissakin ilman lasta ja se on nyt vasta 8kk. ei se ole sillä välin yksin tai vailla hoitoa.

Eli jos menee pariksi tunniksi jumppaan ja lapsi on isän kanssa, niin ei voi sanoa eroksi...

Vierailija:

etteikö lapsi voi olla isällään kauppa/harrastusreissun ajan? siis oman isänsä hoidossa? hei haloo, mitä maailman napoja te äidit täällä olette?

Emme ole jaksaneet opettaa vauvaa syömään pullosta (tai esikoisen kohdalla kokeiltiin, mutta ei onnistunut) ja lämmittelemään pumpattuja maitoja. On paljon helpompaa olla itse rintoineen paikalla. Eikä mitenkään järkyttävän sitovaa. Ei ole isällä hauskaa kun rintavauva alkaa kaivata ruokaa puolen tunnin jälkeen.

Vierailija:

Eli jos menee pariksi tunniksi jumppaan ja lapsi on isän kanssa, niin ei voi sanoa eroksi...

Olin lapsesta erossa jo synnärillä kun joutui teholle. Ruokkimassa pullosta ja katsomassa kävin, se oli siinä.



Kotona, kun lapsi oli reilun viikon kävin vaateostoksilla kun ei vanhat menneet päälle. Olin varmaan 4 tuntia poissa.



Ikeassa käytiin huonekaluostoksilla kun vauva noin 3 viikkoa, oltiin noin 6 h poissa. Lapsi oli mummolassa.



Ei satunnaiset poissaolot vauvan luota lasta vahingoita, kyllä siihen tarvitaan pitkäaikainen ja jatkuva altistus.

Hui, mahtoi saada traumat ;)

Imetin ennen lähtöä, lypsin maitoa pulloonn ja imetin heti kotiin palattuani.

toiseen huoneeseen heti kun sektiossa saatiin vatsasta ulos. Ei hengittänyt heti. Tuon muutaman minuutin eron jälkeen seuraava, ehkä 15-20 min kestänyt oli edessä puolisen tuntia(?) myöhemmin kun minut vietiin heräämöön. Ja kolmas seuraavana päivänä kun jätin vauvan osastolle hoitajien hoiviin käydessäni itse silmälääkärillä (pakollinen käynti koska minulla oli kasvohalvaus päällä).



Mutta siis arjessa lapsi taisi olla sen 4 päivän ikäinen kun isä otti mukaansa ajelulle jotta sain nukkua tuon tunnin pari. Samoin noita omia koiralenkkejä ja kaupassa käyntejä aloin harrastamaan heti kotiuduttuamme. Ei noihin aikaa juuri mennyt hyvä kuin 0,5-1h ja isin kanssa lapsi oli kotona. Lapselle en edes tiedä oli merkitystä kun sai ensimmäiset viikkonsa ruuan kuitenkin pullon kautta ja isyyslomalla ollut isi hoiti yhtä aktiivisesti kuin minäkin.



Kuopuskin totutettiin pulloon alusta asti, kun tarvitsi lisämaitoa ensimmäisinä päivinä. Näin ollen nuo samanlaiset omat hetket olivat taas mahdollisia. Kuopuksen ollessa 8 viikkoa aloitin kerran viikossa puolipäiväisen kurssin, jonka ajan lapset olivat isin kanssa. Täysimetyksellä ollut vauva sai tuolloin maitonsa pullosta eikä hänelle ollut siitä ongelmaa. Itselläni kyllä oli kurssin jälkeen niin " täyteläinen" olo että suuntasin kiirenvilkkaa kotiin ;o)



Muuten en kovin pitkiä eroja täysimetetyistä lapsista viitsinyt harrastaa, sillä ruokkiminen oli vaan niin paljon helpompaa ilman pumppuja ja pulloja. Mutta tarpeentullen onnistui toki niinkin.



Yökylässä ei kumpikaan (nyt 2v2kk ja 11kk) ole vielä olleet, ei ole ollut tarvetta tai tilaisuuttakaan. Tosin molemmat ovat olleet kyllä öitä erossa minusta 9kk iästä asti, tällöin siis hoitajana isi. Esikoinen taisi olla 1v10kk kun olin kuopuksen kanssa 5 vuorokautta matkalla, tuo siis pisin yksittäinen ero mitä minulla on lapsistani ollut. Meillä kuitenkin isä on tissejä lukuunottamatta muuten yhtä kykenevä ja läheinen hoitaja lapsille, eli en osaa ajatella laittaneeni heitä hoitoon jos ovat isänsä kanssa.

mies on hoitanut poikaa ihan heti kun lapsi syntyi. Olin keisarinleikkauksen jälkeen tosi huonossa kunnossa ja mies hoiti poikaa sairaalassa (minä imetin tietysti, mutta muuten) ja kotona. Ja kun pääsin muutaman viikon päästä kunnolla jaloilleni, niin isä hoiti lasta, kun kävin koiran kanssa lenkillä ja lääkärissä. Ensimmäisen kerran mummo hoiti poikaa pari tuntia kun oli noin 6 viikkoinen, me kävimme miehen kanssa kaupassa. Poika nukkui koko ajan, kun olimme poissa. Ja nyt lapsi on parivuotias ja edelleen mies hoitaa pari kertaa viikossa, että minä pääsen jumppaan tai vaikka kirjastoon. Heillä on tosi lämmin ja hieno isä-lapsisuhde ja mieheni on onnellinen, kun on saanut heti alusta osallistua lapsen hoitoon.



Yökylässä lapsemme on ollut kaksi kertaa, mummon ja papan luona. Ensimmäisen kerran oli alle vuoden vanha, sain ensimmäisen kerran nukkua koko yön heräämättä ja toisen kerran oli pari kuukautta sitten, menimme viettämään hääpäivää. Tapaa isovanhempiaan useamman kerran viikossa ja hyvin ovat pärjänneet.



En vaan voi uskoa että tästä on jotain traumoja lapselle jäänyt, kun kerran on ollut tutun ja turvallisen hoitajan. Ja kyllä minusta lapsen täytyy olla isänsä kanssa myös, en minä voi olla ainut sallittu hoitaja lapselleni. Eri asia on, jos lapsi jätettäisiin ties kenen hoitoon moneksi tunniksi tai päiviksi.



Mutta niin tässä kuin muissakin lapsenhoitoon liittyvissä jutuissa kukin taplaa tyylillään. Jos joku ei halua lähteä mihinkään kotoa, niin fine, ei kuulu minulle. Ymmärrän myös sen, että lapsi viedään yöhoitoon, jotta vanhemmat saavat nukkua edes yhden yön kunnolla. Oma lapseni oli koliikkilapsi ja mahavaivojen loputtua oli pitkään erittäin huono nukkumaan öisin, joten omat yöuneni ovat jääneet lapsen syntymän jälkeen vähälle. Voisin kuvitella että enemmän traumoja jäisi lapselle, jonka vanhemmat ovat aivan loppuun väsyneitä ja siitä syystä kiukkuisia tai jopa kykenemättömiä hoitamaan lastaan kunnolla.

jos isä on silloin lapsen kanssa. Ihan ok toimintaa.



Mutta tällaiset pidemmät, useamman tunnin erot jo parin kuukauden ikäisestä kuulostavat huolestuttavilta. Tässäkin on tullut esimerkkeinä bändin katsomista ja kursseille lähtöä vauvan ollessa alle 2kk ikäinen ja sitä pitäisin huolestuttavana. En sen takia että lapsi noista kerroista isän hoivissa mitään traumoja saisi, vaan lähinnä siitä ettei äiti tuolloin ole sitoutunut lapseen niin kuin normaalisti pitäisi olla. Siis alle 2kk ikäisen vauvan äidillä ei pitäisi olla mitään tarvetta lähteä opiskelemaan tai juhlimaan, heillä pitäisi olla suurempana tarpeena olla vauvan lähellä. Näin ollen siis olen huolissani näistä äideistä joilla on niin kova kiire etteivät kerkeä rauhoitumaan vauvan äärelle. Olen varma että tuo levottomuus näkyy myös heidän muussa toiminnassaan niin että vauva vaistoaa sen läsnäolevasta äidistäkin. Sen rinnalla nuo muutaman tunnin yksittäiset erot ovat pientä.

yhdessä miehen kanssa oltiin 18-20 poissa kun vauva oli 4kk.



kauempaa, emme ole olleet poissa lapsen luota

mitään ongelmaa sitoutua lapseeni. Hoidan lastani kotona edelleen, lapsi siis 2 vuotta. Mutta en ole koskaan ollut sellaista symbioottista tyyppiä enkä usko, että satunnaiset keikat tai muut menot edes lapseni vauvaiässä olisivat mitenkään vaikuttaneet lapseeni. Tai lapseni ja minun suhteeseen. Ja se on niin huvittavaa, että jos joku sanoo, että lapsi on ollut hoidossa, koska on tarvinnut unta koliikin tms vuoksi, on se useimman mielestä ok, mutta jos lapsi on ollut hoidossa jonkun hömppämenon vuoksi, sanotaan, että tulee lapselle tulee traumoja ja että äiti ei kykene kiintymään ym. sontaa. Lapsen kannaltahan se on yksi ja sama, että mistä syystä se on hoidossa.

Melko vähäisiä ovat minunkin menoni pikkuvauva-aikaan olleet, mutta mieleenkään ei ole tullut ettei lenkillä tms olisi voinut käydä. Eikä terve lapsi nälkään kuole jos ruokaa on tarjolla. Tunnin-pari nyt voi olla syömättäkin, ja kyllä se pullo kelpaa jos on oikeasti tarve. Oletteko muka joskus kuulleet vauvan kuolleen nälkään kun äiti joutuikin lopettamaan imetyksen eikä pullo kelvannut.



Älkää sitten valittako että isä ei osallistu jos haluatte noin tarkkaan määrätä miten saa osallistua.

Onko kauheeta???

Siis on olemassa pakollisa eroja, kuten nuo sairastelutapaukset. Sitten näitä todella tarpeellisia, kuten väsyneen äidin nukkuminen, oma lenkillä käynti tai kauppaostokset yksin. Ymmärrän hyvin että välillä tuo hetki ilman vauvaa on kullan arvoinen.



Mutta juuri nämä juhlimiset ja opiskelut vastasyntyneen kanssa ihmetyttävät, luovat sellaisen levottoman olon. Joillain ulkopuolise paineet johtavat tällaiseen käytökseen, äidit haluavat tosistaa elämän jatkuvan vauvasta huolimatta ennallaan ja vasten omia vaistojaan tekevät eroa vastasyntyneestä. Surullista. Toivoisin että kaikilla äideillä olisi mahdollisuus ja rohkeutta rauhoittua lapsen myötä, antaa itselleen aikaa. Tulevaisuudessa sitä tulee kuitenkin muistamaan kaipuulla niitä rauhaisia hetkiä vauvan kanssa, eikä sitä kiireistä juoksemista bussille tai baariin.

Ihan todellako sinä ap ajattelet tuollaisia asioita. Kun vauvaa hoitaa rakastava, tuttu aikuinen ja masu on täynnä sekä vaippa kuiva niin vaivalla on aivan yhtäkaikkisen sama, missä se naispuolinen vanhempi luuraa.



Eri asia sitten on, että kaikki eivät pysty takaamaan em. rakastavaa ja tuttua turvallista aikuista äidin poissaolon ajaksi vauvan käyttöön. Silloin kannattaa vaihtaa miestä.

3-5 kertaa vikkossa kunnon 45 min-1 tunnin juoksulenkki pitää veren selvänä liioista hormoneista ja kohottaa siinä sivussa kuntoa.



Ja jos on tosi vaikeaa, niin juoksurattaiden kera vauvakin pysyy äidin välittömässä valtapiirissä.

ihan vastasyntyneestä asti hetkiksi isin hoitoon. Enkä siis nähnyt siinä mitään pahaa, päinvastoin. Olen varma että noiden hengähdystaukojen ansiosta olen jaksanut lapsen kanssa paremmin ja samalla on ollut turvallista luottaa siihen että tarvittaessa isä kykenee kyllä hoitamaan lasta pidempiäkin aikoja. Myös mies on kokenut hyväksi sen että on saanut alusta asti olla aktiivisesti lapsen kanssa.



Ilman paria kaveriani ja tätä palstaa en olisi edes ajatellut kokoasiaa. Nyt kuitenkin tuntuu että jokapuolelta toitotetaan kuinka lapsella on vain yksi ensisijainen vanhempi ja tästä ei saisi olla erossa noita annettuja tuntimääriä kauempaa. Nämä kaverini vahtivatnäin minuutilleen kuinka kauan ovat pois vauvojensa luota ja kun olen joskus yrittänyt saada heitä relaamaan ovat he lähes hyökänneet kimppuuni. Olen kuulemma itsekkäästi toimimalla aiheuttanut vauvallleni pysyviä traumoja jne. Täältä palstalta olen saanut lukea samansuuntaista. Tosin täällä uskon monien kirjoittvan tarkoituksella provosoiden, nuo kaverini ovat kuitenkin tosissaan.



Olen nyt kuitenkin yrittänyt asettua kavereiden asemaan ja kyseenalaistaa omaa toimintaani ennen seuraavaa lasta.



ap

suosittele kavereillesi 32:n lenkkeilyideaa.

Siis silloin noita parin tunnin pätkiä, nyt 2v iässä on lapsi alkanut olla mummolassa päiviä hoidossa silloin tällöin, yökylässä ei vielä lainkaan.



Itse en olisi erossa lapsesta kauempaa kuin tuon tunti/ikäkuukausi, sillä monissa tutkimuksissa on todettu pidemmän eron olevan vauvalle vahingollista. Tuo vahinko voi näkyä vasta vuosien päästä, eikä siis aina heti havaittavissa.



En ymmärrä mikä kiire äideillä on saada sitä omaa aikaa heti sairaalasta kotiuduttua. Siis kai nyt jokainen pärjää univelkoineenkin sen pari kuukautta, jotta voi turvallisesti jättää lapsen toisen hoiviin päivuniksi.

Kun olen imettänyt niin lähtemisestä on aina ollut kauheasti vaivaa. Vauvan ollessa n. 5 kk lähdin kavereiden kanssa baariin illaksi, mutta silloin vauva oli nukkumassa. Mutta en minä nyt mitenkään pahana muutaman tunnin eroja pidä, kyllähän vauva nyt vaikka nukkuu sen ajan jos isä lähtee vaunulenkille.