Mies on kahden vuoden ajan salannut työkaverinsa koko olemassaolon

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:n miestä oikein hyvin. Mieshän tuntee ap:n niin hyvin, että tiesi asiasta tulevan jokapäiväinen kuulustelu tyyliin "oliko Tiina töissä, kävitkö Tiinan kanssa lounaalla, etkö varmasti käynyt Tiinan kanssa lounaalla". Eihän tuollaista kestä kukaan.

Sitten on erottava, ei valehdeltava yhä lisää.

Suurin ongelma on, että mies ei puhu sinulle. Itsekin näppini polttaneena en suostuisi tuollaiseen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Teko älyn tuottamaa tekstiä

Saattaa olla. Mutta sietääpä miehen kuitenkin varoa, jos on huorintekoon syyllistynyt. Sen kielto seisoo itse Pipliassa, Herran kuudennessa käskyssä. Helvetin tuli odottaa niitä, jotka Herran käskyjä rikkovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa, että mies petti tauon aikana. Minkä tauon?

Sellaista että on riidan tai kriisin aikana päätetty erota, majoituttu erillään vaikka max pari viikkoa ja sitten sovittu ja palattu yhteen. Mieheltä vain unohtunut kertoa että lähti samantien baariin tuskaa helpottamaan. Vasta parin vuoden päästä myönsi miten se oikeasti meni, eli varmaan jonkun mielestä ei ollut teknisesti ottaen pettämistä mutta itselle täysin sama lopputulos oltiinko sillä hetkellä nimellisesti yhdessä vai ei. Jos tulee heti takaisin, on siinä ihan yhtä lailla velvollisuus kertoa totuus kuin että olisi petetty perinteisesti. Ap

Eli ei pettänyt. Lakkaa syyttämästä siitä. Tästä aiheettomasta syytöksestä voi päätellä, että vääristelet muitakin asioita. Minäkään en kertoisi tuollaiselle mitään mistä joudun kuuntelemaan uusia keksittyjä syytöksiä.

Ja sinullekin: jos löytäisit itsesi ajattelemasta noin kumppanistasi, olisi kaikille parempi erota pikimmiten. Tilanne voi mennä enää huonommaksi jos asenne on tuo.

Vierailija kirjoitti:

Ensi kuussa on tällainen parisuhdeviikonloppu, jonne olen itsekin menossa mieheni kanssa. Vielä ehtii hyvin ilmoittautua. Siellä on neljä eri teemaa, joista valitaan kaksi joihin pariskunta osallistuu. Yksi teema on luottamuksen palauttaminen. Sovimme mieheni kanssa, että kumpikin valitsee yhden teeman, johon haluaa meidän osallistuvan. Mietin itse parhaillaan valitsenko luottamus-teeman vai riitely-teeman, niin tuli mieleen vastata viestiisi, että olisiko teidänkin hyvä osallistua tällaiseen.

 

https://www.diakonsaatio.fi/palvelut/parisuhde-ja-perhe/kurssit/aviopol…

Kyllä se on vähän niin että on jo lopun alkua jos suhdetta täytyy mennä jonkun ventovieraan johdolla vatvomaan viikonlopuksi. Menkää mieluummin joko yhdessä tekemään jotain kivaa! Tai vaikka erikseen. Tuossa on riskinä se että viimeinenkin elämän henkäys katoaa suhteesta jota loputtomiin hoidetaan ja huolletaan ja pohditaan. Teidän pitäisi ennemmin kohdata aidosti toisenne, olla läsnä. Sellaisina kuin olette. Ilman ulkoa tulevia malleja PARISUHTEESTA

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että olitte tauolla. Oikeastaan olitte eronneet, mutta palasitte yhteen. Se ei ole miehen vika.

Kysehän ei nyt ollut pelkästään tästä tulkintaerosta, vaan myös siitä että kun (saman tien!) palasivat yhteen ei myöskään kertonut tuosta. Toinen osapuoli olisi mahdollisesti halunnut miettiä vielä uudelleen yhteen palaamista myös tuon tiedon valossa (ja siksi tietysti mies ei kertonutkaan, eli ihan tahallista pimittämistä ja erehdyttämistä takaisin suhteeseen väärillä tiedoilla).

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en siedä patologista valehtelua, mutta rehellisellä ihmiselläkin voi tulla kriiseissä vastaan tilanne, että löytää töistä vastakkaista sukupuolta olevan juttukaverin, josta on hankalaa kertoa kotona (varsinkin jos on pelko, että tunteet alkavat herätä tätä kohtaan). Silloin ollaan myös tilanteessa, että jotain on jäänyt kertomatta, vaikka mitään juttelua enempää ei olisi tapahtunut.

Valintoja tehdään. Mitä valitsee sellainen ihminen, joka jättää kertomatta? 

Mitä kerrot toiselle ihmiselle, jos teillä on kriisi päällä, sellaisista juttukavereista? Ymmärtääkö toinen sinua vai tuleeko lisää väärinkäsityksiä? Meneekö suhde vielä pahempaan solmuun?

Salailusta ja valehtelemisestako sitten ei mene solmuun? Pelkuruuttahan tuo tosiasiassa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoi, johan oli nyt avautuminen.

Mitä helvetin väliä jollakin saatanan työkaverilla on.. sulle näköjään, mutta tällänen ei keikauttaisi itseäni yhtään mihinkään suuntaan.

Tekoälyn sanotaan tuhlaavan liikaa luonnonvaroja, mutta taidan silti kääntyä mielummin sen kuin internetistä löytyvien ihmisten puoleen. Empatiaa tai luetunymmärtämistä ei tunnu täältä enää löytyvän. Ap

Kukaan ei jaksa lukea ylipitkiä sepustuksia.

Sekopääksi väittäville tiedoksi, että mies on itse mustasukkainen ja kysyy joka miehestä että oletko pannut, voisitko panna jne. Käytiin taas pitkä keskustelu kaiken tapahtuneen motiiveista ja mies myönsi että ei itse jaksaisi vastaavia kyselyjä, kuin mitä itse harrastaa minulta. Olettaa siis minulta sellaisen tason avoimuutta ja rehellisyyttä, jota ei ole todellakaan valmis antamaan takaisin. Sinänsä arvostan että myönsi sentään tämän ja pyysi antamaan aikaa ja armoa siihen, että haluaa muuttaa tapansa. Se vaan ei tällaisen jälkeen vaadi kun yhden viattoman valkoisen valheen, että on taas koko suhde vaakalaudalla ja minä kuulostan ylireagoivalta hullulta tottakai. 

Sain hänestä ongittua myös monia muita vinoutuneita ajattelutapoja, jotka kumpuavat kai välttelevästä kiintymyksestä ja tarpeesta suojella omaa itsenäisyyttä ja yksityisyyttä liikaakin. Minua kohtaan taas on usein kontrolloiva, saattaa vitsin varjolla ehdottaa että saisi päättää asioistani ja menemisistäni enemmän jne. Alan nyt ymmärtää, että hän epäilee ja hakee kontrollia koska ei itse luota itseensä ja tietää salailevansa asioita. Olen ollut liian naiivi kun olen käytännössä mahdollistanut hänelle kokonaan irrallisen oman elämän rakentamisen meidän suhteen ohella, kuitenkin pysyen itse kuin avoimena kirjana häntä kohtaan. Olen kuvitellut että se on vastavuoroista, mutta näiden keskustelujen jälkeen ymmärrän että olen projisoinut omat ihanteeni ja arvoni mieheen. En ole halunnut nähdä, että hän on kokoajan halunnut korjata vain asioiden pintaa, ei syvempää juurta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin, jos olitte erossa, kyse ei ollut pettämisestä.

Toisekseen en ymmärrä, miksi kotona juorutaan työkavereista. Oma puolisoni ei varmaan tiedä yhdenkään työkaverini nimeä, vaikka olen ollut samassa paikassa 15 vuotta. En ymmärrä, miten tämmöinen kollegan sukupuolen mainitseminen edes tulee puheeksi. Ainakaan meillä siihen ei ole koskaan ilmennyt tarvetta. Myöskään minua ei puolison kollegat kiinnosta pätkääkään.

Joo, lienet sairaalloisen mustasukkainen ja siinä on syy olla puhumatta, jos se muuten on teillä tapana.

T. Naimisissa 31 vuotta 

Teillä on tuollainen tapa ja ilmeisesti luottamus kunnossa, ja se on ihan ok. Sen sijaan on typerää tulla arvostelemaan toisia siitä että heillä on käytössä toisenlainen tapa, etenkin jos luottamuspulaa jo on ja suhteen tervehtymisen eteen tarvitaan erityistä avoimuutta.

Meillä on myös useamman kymmenen vuoden suhde, ja puhumme paljonkin myös töistä ja työkavereista vaikka ei luottamuspulasta tässä tapauksessa johdukaan. Ei ole parempi mutta ei huonompikaan kuin teidän tapanne, vain erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoi, johan oli nyt avautuminen.

Mitä helvetin väliä jollakin saatanan työkaverilla on.. sulle näköjään, mutta tällänen ei keikauttaisi itseäni yhtään mihinkään suuntaan.

Tekoälyn sanotaan tuhlaavan liikaa luonnonvaroja, mutta taidan silti kääntyä mielummin sen kuin internetistä löytyvien ihmisten puoleen. Empatiaa tai luetunymmärtämistä ei tunnu täältä enää löytyvän. Ap

Kukaan ei jaksa lukea ylipitkiä sepustuksia.

Ai, kyllä minä olen jaksanut nämä lukea helposti. Ilmeisesti ihmiset eivät sitten lue varsinaista kirjallisuutta enää lainkaan?

Vierailija kirjoitti:

Sekopääksi väittäville tiedoksi, että mies on itse mustasukkainen ja kysyy joka miehestä että oletko pannut, voisitko panna jne. Käytiin taas pitkä keskustelu kaiken tapahtuneen motiiveista ja mies myönsi että ei itse jaksaisi vastaavia kyselyjä, kuin mitä itse harrastaa minulta. Olettaa siis minulta sellaisen tason avoimuutta ja rehellisyyttä, jota ei ole todellakaan valmis antamaan takaisin. Sinänsä arvostan että myönsi sentään tämän ja pyysi antamaan aikaa ja armoa siihen, että haluaa muuttaa tapansa. Se vaan ei tällaisen jälkeen vaadi kun yhden viattoman valkoisen valheen, että on taas koko suhde vaakalaudalla ja minä kuulostan ylireagoivalta hullulta tottakai. 

Sain hänestä ongittua myös monia muita vinoutuneita ajattelutapoja, jotka kumpuavat kai välttelevästä kiintymyksestä ja tarpeesta suojella omaa itsenäisyyttä ja yksityisyyttä liikaakin. Minua kohtaan taas on usein kontrolloiva, saattaa vitsin varjolla ehdottaa että saisi päättää asioistani ja menemisistäni enemmän jne. Alan nyt ymmärtää, että hän epäilee ja hakee kontrollia koska ei itse luota itseensä ja tietää salailevansa asioita. Olen ollut liian naiivi kun olen käytännössä mahdollistanut hänelle kokonaan irrallisen oman elämän rakentamisen meidän suhteen ohella, kuitenkin pysyen itse kuin avoimena kirjana häntä kohtaan. Olen kuvitellut että se on vastavuoroista, mutta näiden keskustelujen jälkeen ymmärrän että olen projisoinut omat ihanteeni ja arvoni mieheen. En ole halunnut nähdä, että hän on kokoajan halunnut korjata vain asioiden pintaa, ei syvempää juurta. Ap

Ap, tiedät itsekin ainoan oikean ratkaisun. Juokse.

Vierailija kirjoitti:

Sekopääksi väittäville tiedoksi, että mies on itse mustasukkainen ja kysyy joka miehestä että oletko pannut, voisitko panna jne. Käytiin taas pitkä keskustelu kaiken tapahtuneen motiiveista ja mies myönsi että ei itse jaksaisi vastaavia kyselyjä, kuin mitä itse harrastaa minulta. Olettaa siis minulta sellaisen tason avoimuutta ja rehellisyyttä, jota ei ole todellakaan valmis antamaan takaisin. Sinänsä arvostan että myönsi sentään tämän ja pyysi antamaan aikaa ja armoa siihen, että haluaa muuttaa tapansa. Se vaan ei tällaisen jälkeen vaadi kun yhden viattoman valkoisen valheen, että on taas koko suhde vaakalaudalla ja minä kuulostan ylireagoivalta hullulta tottakai. 

Sain hänestä ongittua myös monia muita vinoutuneita ajattelutapoja, jotka kumpuavat kai välttelevästä kiintymyksestä ja tarpeesta suojella omaa itsenäisyyttä ja yksityisyyttä liikaakin. Minua kohtaan taas on usein kontrolloiva, saattaa vitsin varjolla ehdottaa että saisi päättää asioistani ja menemisistäni enemmän jne. Alan nyt ymmärtää, että hän epäilee ja hakee kontrollia koska ei itse luota itseensä ja tietää salailevansa asioita. Olen ollut liian naiivi kun olen käytännössä mahdollistanut hänelle kokonaan irrallisen oman elämän rakentamisen meidän suhteen ohella, kuitenkin pysyen itse kuin avoimena kirjana häntä kohtaan. Olen kuvitellut että se on vastavuoroista, mutta näiden keskustelujen jälkeen ymmärrän että olen projisoinut omat ihanteeni ja arvoni mieheen. En ole halunnut nähdä, että hän on kokoajan halunnut korjata vain asioiden pintaa, ei syvempää juurta. Ap

Teidän suhteenne ei minusta kuulosta normaalilta ja terveeltä. Vaikuttaa siltä, että teillä on molemminpuolinen luotramuspula ja mustasukkaisuus.

Outoa ja väärin että mies puhuu yksityisasioistanne työkaverilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että olitte tauolla. Oikeastaan olitte eronneet, mutta palasitte yhteen. Se ei ole miehen vika.

Kysehän ei nyt ollut pelkästään tästä tulkintaerosta, vaan myös siitä että kun (saman tien!) palasivat yhteen ei myöskään kertonut tuosta. Toinen osapuoli olisi mahdollisesti halunnut miettiä vielä uudelleen yhteen palaamista myös tuon tiedon valossa (ja siksi tietysti mies ei kertonutkaan, eli ihan tahallista pimittämistä ja erehdyttämistä takaisin suhteeseen väärillä tiedoilla).

Juuri näin. Pettäjät ja pettämisen hyväksyvät jäävät aina jankkaamaan tuollaisiin epäolennaisuuksiin, että oliko teko juuri silloin teknisesti väärin vai ei. Kaikki minkä tietää satuttavan kumppania ja rikkovan suhteen pitkäksi aikaa, on väärin jos ei pysty kohtaamaan tekoaan rehellisesti. Jos tauon aikana ei kokenut tehneensä väärää, silloinhan sen voi kysyttäessä myöntää kumppanille suoraan. 

Itselleen voi syöttää sellaista selitystä, että teknisesti en pettänyt kun juuri sinä päivänä olin sanonut että ollaan tauolla, mutta jos on kuitenkin junaillut asian niin että toinen on elänyt eri todellisuudessa, se on yhtä lailla epärehellistä. Puhumattakaan siitä, jos uusi kumppani on katsottu jo valmiiksi suhteen aikana. Tätäkin tapahtuu, että hommat on valmisteltu selän takana ja leikkiero tapahtuu sopivaan ajankohtaan. Jos riita sovitaan ja palataan yhteen samantien, ei voida puhua että pari on oikeasti eronnut silloin. moni tuntuu keskittyvän oman egon pönkittämiseen ja saivarteluun sen sijaan, että miettisi asiaa sen oman rakkaan tunteiden kautta.