Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies on kahden vuoden ajan salannut työkaverinsa koko olemassaolon
25.10.2026 |
Olen edelleen shokissa ja toivon asiallista kommentointia. Mieheni on töissä eri paikkakunnalla ja on alusta asti antanut ymmärtää, että tekee työtään vaihtuvassa ympäristössä ja tapaa ohimennen paljon ihmisiä, mutta jonka ydintiimi joka koostuu lähinnä miehistä. Kun kysyn hänen työpäivistään, hän puhuu aina tietystä miespuolisesta työkaverista jonka kanssa tekevät näitä viikonlopun yli kestäviä työreissuja. Jos olen kysynyt oletko saanut uudelta paikkakunnalta muita kavereita, hän kertoo kyllä avoimesti harrastuksistaan ja miespuolisista uusista tuttavuuksista, mutta ei koskaan oma-aloitteisesti mainitse kuin vanhempien naisten nimiä. Tämä on vaivannut paljon, koska meillä on taustalla aiemminkin eri tason luottamuksen menettämisiä ja mies on vuosia sitten jäänyt kiinni myös tauon aikana humalassa pettämisestä joka on anteeksi annettu. En ole sen jälkeen halunnut enää pilata elämääni miestä liikaa kyttäämällä, koska olen tiennyt että suhde ei koskaan tule toimimaan jos en valitse luottaa siihen mitä hän sanoo. Tiedän että jos hän aikoo pettää uudestaan, sen voi tehdä kontrolloin häntä tai en.
Nyt sitten selvisi sattuman kautta, eikä miehen kertomana oma-aloitteisesti, että hänellä on oikeasti ollut jo kaksi vuotta työkaverina myös oman ikäisensä mukava nainen, jonka kanssa ovat ystävystyneet työajalla ja puhuneet myös vapaa-ajasta aina työreissujen odotteluajoilla kaikenlaista elämästä kahdestaan. Tämä nainen tietää minusta, meidän parisuhteesta ja sen erilaisista vaiheista, parin vuoden takaisista eroaikeista ja yhteenpaluusta, meidän yhteisistä lomareissuista, riidoista, miehen suunnitelmasta kosia minua jne. Samaan aikaan kun minä en ole koko kahden vuoden aikana edes tiennyt tämän koko kaverin olemassaolosta. Mies ei ole kertonut oman kertomansa mukaan siksi, että ei ole tehnyt naisen kanssa mitään väärää eikä ole kiinnostunut naisen tapaamisesta vapaa-ajalla. Lopulta kuitenkin myönsi, että kertomatta jättämiseen on liittynyt myös konfliktin pelkoa ja yleistä epämukavista aiheista keskustelemisen välttelyä. Jatkuu..
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Itse en siedä patologista valehtelua, mutta rehellisellä ihmiselläkin voi tulla kriiseissä vastaan tilanne, että löytää töistä vastakkaista sukupuolta olevan juttukaverin, josta on hankalaa kertoa kotona (varsinkin jos on pelko, että tunteet alkavat herätä tätä kohtaan). Silloin ollaan myös tilanteessa, että jotain on jäänyt kertomatta, vaikka mitään juttelua enempää ei olisi tapahtunut.
Valintoja tehdään. Mitä valitsee sellainen ihminen, joka jättää kertomatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin muuten ymmärrän, mut toi on ehkä typerin ja suurin idiotismi mitä parisuhteissa voi olla, et "Jos hän valehtelee näin merkityksettömästä asiasta, ni mitä paljon isompia juttuja hän salailee!?". Ihan oikeesti. Jos sä esimerkiks sanot tiukassa rahatilanteessa, et sun kynsisalonki makso 50€, vaikka se oli 60€, ni ei se vttu tarkota, et sulla on vähintään kymmenen kerran pettämisluuranko kaapissa. Ihmiset nimenomaan valehtelee parisuhteissa pienistä asioista, ettei toiselle tuu turhaan ahdistusta yms., vaikka totuus oliskin tietty yleensä parempi.
Miksi ylipäänsä valehdella? Miksi ihminen kokee, ettei voi olla rehellinen?
Esim. tuo kynsisalonki -esimerkki. Onko taustalla sitä, että on velkaantunut, rahankäyttö ollut holtitonta tms. ja tästä tullut kriisi. Ei sen jälkeen valehdella enää yhtään, eikä käydä missään kynsisalongeissa.
Valintoja.
Ihminen valehtelee tai jättää kertomatta esimerkiksi välttääkseen konfliktin. Se miksi naisouolisesta työkaverista syntyisi konflikti kertoo jotain AP:sta - ei hänen miehestään
Miehelle siis mahdollinen konflikti on isompi mörkö kuin se, että hänen kumppaninsa ei luota häneen enää?
Miksi hän valitsee näin?
Siellä ne nussuttaa päivät pitkät.
Miehen logiikalla hänellä on ollut siis sutinaa niiden vanhempien naistyökavereiden kanssa jos on kerran heidät maininnut, mutta nuorempaa ei "koska ei tapahtunut mitään romanttista" :D:D
Mies jättää kertomatta koska pelkää asiasta tulevan draamaa JA haluaa pitää kaikki ovet avoinna. Vaikka ei olisi vielä pettänyt niin on siihen valmis heti kun tilaisuus tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa, että mies petti tauon aikana. Minkä tauon?
Sellaista että on riidan tai kriisin aikana päätetty erota, majoituttu erillään vaikka max pari viikkoa ja sitten sovittu ja palattu yhteen. Mieheltä vain unohtunut kertoa että lähti samantien baariin tuskaa helpottamaan. Vasta parin vuoden päästä myönsi miten se oikeasti meni, eli varmaan jonkun mielestä ei ollut teknisesti ottaen pettämistä mutta itselle täysin sama lopputulos oltiinko sillä hetkellä nimellisesti yhdessä vai ei. Jos tulee heti takaisin, on siinä ihan yhtä lailla velvollisuus kertoa totuus kuin että olisi petetty perinteisesti. Ap
Eli ei pettänyt. Lakkaa syyttämästä siitä. Tästä aiheettomasta syytöksestä voi päätellä, että vääristelet muitakin asioita. Minäkään en kertoisi tuollaiselle mitään mistä joudun kuuntelemaan uusia keksittyjä syytöksiä.
Kuulostaa siltä, että olitte tauolla. Oikeastaan olitte eronneet, mutta palasitte yhteen. Se ei ole miehen vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa, että mies petti tauon aikana. Minkä tauon?
Sellaista että on riidan tai kriisin aikana päätetty erota, majoituttu erillään vaikka max pari viikkoa ja sitten sovittu ja palattu yhteen. Mieheltä vain unohtunut kertoa että lähti samantien baariin tuskaa helpottamaan. Vasta parin vuoden päästä myönsi miten se oikeasti meni, eli varmaan jonkun mielestä ei ollut teknisesti ottaen pettämistä mutta itselle täysin sama lopputulos oltiinko sillä hetkellä nimellisesti yhdessä vai ei. Jos tulee heti takaisin, on siinä ihan yhtä lailla velvollisuus kertoa totuus kuin että olisi petetty perinteisesti. Ap
Eli ei pettänyt. Lakkaa syyttämästä siitä. Tästä aiheettomasta syytöksestä voi päätellä, että vääristelet muitakin asioita. Minäkään en kertoisi tuollaiselle mitään mistä joudun kuuntelemaan uusia keksittyjä syytöksiä.
Huonossa suhteessa kannattaakin pysytellä väkisin päättämällä toisenkin puolesta että "öh... En kerro ettei se suutu petin tai en"..
Ap... Mä voin kertoa ettei tuo suhde tule korjautumaan enää koskaan. Se on jo rikki lopullisesti
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en siedä patologista valehtelua, mutta rehellisellä ihmiselläkin voi tulla kriiseissä vastaan tilanne, että löytää töistä vastakkaista sukupuolta olevan juttukaverin, josta on hankalaa kertoa kotona (varsinkin jos on pelko, että tunteet alkavat herätä tätä kohtaan). Silloin ollaan myös tilanteessa, että jotain on jäänyt kertomatta, vaikka mitään juttelua enempää ei olisi tapahtunut.
Valintoja tehdään. Mitä valitsee sellainen ihminen, joka jättää kertomatta?
Mitä kerrot toiselle ihmiselle, jos teillä on kriisi päällä, sellaisista juttukavereista? Ymmärtääkö toinen sinua vai tuleeko lisää väärinkäsityksiä? Meneekö suhde vielä pahempaan solmuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, jos olitte erossa, kyse ei ollut pettämisestä.
Toisekseen en ymmärrä, miksi kotona juorutaan työkavereista. Oma puolisoni ei varmaan tiedä yhdenkään työkaverini nimeä, vaikka olen ollut samassa paikassa 15 vuotta. En ymmärrä, miten tämmöinen kollegan sukupuolen mainitseminen edes tulee puheeksi. Ainakaan meillä siihen ei ole koskaan ilmennyt tarvetta. Myöskään minua ei puolison kollegat kiinnosta pätkääkään.
Joo, lienet sairaalloisen mustasukkainen ja siinä on syy olla puhumatta, jos se muuten on teillä tapana.
T. Naimisissa 31 vuotta
On tietenkin ikävää joutua petetyksi, mutta sellaista elämä joskus on. Parisuhteita päättyy ja uusia alkaa, mutta kannattaa muistaa, että vanhan loppuessa avautuu myös mahdollisuus uuteen. Ja siitä uudesta voi tulla paljon parempaa ja kestävämpää kuin taakse jäänyt suhde koskaan on ollut.
Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tietenkin ikävää joutua petetyksi, mutta sellaista elämä joskus on. Parisuhteita päättyy ja uusia alkaa, mutta kannattaa muistaa, että vanhan loppuessa avautuu myös mahdollisuus uuteen. Ja siitä uudesta voi tulla paljon parempaa ja kestävämpää kuin taakse jäänyt suhde koskaan on ollut.
Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Voisitko hiukan tarkentaa: kiinnostaisi tietää mikä oli se rumempi sana, jota mummosi käytti uskottomuudesta. Uskon, että siihä olisi apua ap:lle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tietenkin ikävää joutua petetyksi, mutta sellaista elämä joskus on. Parisuhteita päättyy ja uusia alkaa, mutta kannattaa muistaa, että vanhan loppuessa avautuu myös mahdollisuus uuteen. Ja siitä uudesta voi tulla paljon parempaa ja kestävämpää kuin taakse jäänyt suhde koskaan on ollut.
Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Voisitko hiukan tarkentaa: kiinnostaisi tietää mikä oli se rumempi sana, jota mummosi käytti uskottomuudesta. Uskon, että siihä olisi apua ap:lle.
Mummo puhui aina huorintekemisestä. Hän ei hyväksynyt uskottomuutta. Oli sellainen vanhan kansan ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet sekopää, jolle ei uskalla kertoa mitään.
Tämä on tyypillisesti se valehtelijoiden käyttämä syy, oli totta tai ei. Näin voi selittää ihan minkä tahansa ikävän asian kertomatta jättämisen, koska toinen ei tietenkään ko. asiasta ilahdu. Jos aidosti koet kumppanisi niin pelottavaksi sekopääksi ettet uskalla puhua totta, eroa. Salailu ja valehtelu ei ainakaan paranna tilannetta, ja ihan normaalistakin ihmisestä voi saada valehtelemalla lopulta tehtyä sekopään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on valehtelija. Hän ei kertonut naisesta, koska ajatteli, että siitä voi mahdollisesti kehkeytyä suhde ja silloin on kätevämpää, jos et tiedä hänestä.
Todennäköisesti ei vaan jaksa toisen sekoamista tyhjästä.
Ja tällaisella pelkuruudella juuri tuhotaan suhde lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ai miksikö ei ole kertonut kotona sairaalloisen mustasukkaiselle akalleen?
Mietipä sitä. Vai oletko lisäksi tyhmä?
Sinullekin sama kommentti: jos on niin "kamala akka" ettet uskalla puhua totta, eroa. Mikään ei ainakaan parane salailemalla vaan ainoastaan vahvistaa toiselle epäilykset oikeiksi.
Mummo on aivan oikeassa. Yleisesti tunnetaan ainakin yksi tapaus, jossa uskottomuudella on ollut kohtalokkaat seuraukset.
Mies oli töissä toisella paikkakunnalla ja petti siellä vaimoaan paikallisen naisen kanssa.
Kun hän palasi kotiin, hänen vaimonsa sai asiasta vihiä ja kirosi miehensä hiirten armoille.
Siitä päivästä lähtien hiiret seurasivat miestä kaikkialle, niin valveilla kuin unissakin.
Aluksi niitä oli vain muutama, mutta pian niitä vilisi miehen ympärillä sadoittain.
Ne rapisivat seinissä, vilistivät sängyssä ja tuijottivat häntä pienillä, syyttävillä silmillään.
Mies yritti paeta niitä kaupungista toiseen, mutta hiiret löysivät aina hänen jäljilleen.
Hän vietti loppuelämänsä levottomana, sillä yksikään yö ei suonut hänelle rauhaa.
Vuosien kuluessa hän alkoi nähdä hiiriä kaikkialla, jopa pilvissä ja kuun pinnalla.
Lopulta hän pakeni metsään, mutta sielläkin tuhannet pienet jalat rapisivat hänen kannoillaan.
Hiirten armeija ajoi hänet järven rantaan, missä pakotietä ei enää ollut.
Mies syöksyi veteen, ja hiirten viimein pysähtyessä rannalle järvi sulki uskottoman syliinsä.
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin muuten ymmärrän, mut toi on ehkä typerin ja suurin idiotismi mitä parisuhteissa voi olla, et "Jos hän valehtelee näin merkityksettömästä asiasta, ni mitä paljon isompia juttuja hän salailee!?". Ihan oikeesti. Jos sä esimerkiks sanot tiukassa rahatilanteessa, et sun kynsisalonki makso 50€, vaikka se oli 60€, ni ei se vttu tarkota, et sulla on vähintään kymmenen kerran pettämisluuranko kaapissa. Ihmiset nimenomaan valehtelee parisuhteissa pienistä asioista, ettei toiselle tuu turhaan ahdistusta yms., vaikka totuus oliskin tietty yleensä parempi.
Miksi ylipäänsä valehdella? Miksi ihminen kokee, ettei voi olla rehellinen?
Esim. tuo kynsisalonki -esimerkki. Onko taustalla sitä, että on velkaantunut, rahankäyttö ollut holtitonta tms. ja tästä tullut kriisi. Ei sen jälkeen valehdella enää yhtään, eikä käydä missään kynsisalongeissa.
Valintoja.
Ihminen valehtelee tai jättää kertomatta esimerkiksi välttääkseen konfliktin. Se miksi naisouolisesta työkaverista syntyisi konflikti kertoo jotain AP:sta - ei hänen miehestään
Ei, vaan nimenomaan miehestä. Tietenkin ihminen valehtelee jostakin syystä (poislukien patologiset valehtelijat ym. sairaat), useimmiten juuri välttääkseen konfliktin. Ja jos on rehellinen vain jos ei ole syytä olla epärehellinen, ei tosiasiassa ole rehellinen. Tällaisen ihmisen "rehellisyydellä" ei ole mitään arvoa, koska se pettää heti kun joutuu paineen alle.
Alue: Aihe vapaa
Jos suhteessa on ollut luottamuskriisi, välittävä kumppani tekee kaikkensa, että ei toista niitä virheitään, jotka siihen johtivat. Kuulostaako nyt siltä, että tässä suhteessa mies oikeasti laittaa luottamuksen ja avoimuuden kaiken muun edelle?