Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempieni ikäluokkaa ei tippaakaan kiinnosta hoitaa asioitansa kuoleman varalle
23.10.2026 |
Heti alkuun: en ole kieli pitkällä odottamassa perintöä, siitä ei ole kyse. Keljuttaa vain tämä työn määrä, jonka vanhempieni sukupolvi kasaa meille nuoremmille. Omien vanhempieni ja heidän sisarustensa sekä appivanhempieni (40-luvulla ja 50-luvun alussa syntyneitä) kohdalla on tullut huomattua, ettei heitä kiinnosta miettiä ollenkaan asioita kuolemansa varalle. Ajatellaan, että katsellaan näitä asioita sitten joskus, mutta ei tehdä elettäkään miettiäkseen kuolin tilannetta jälkikasvun näkökulmasta. Esimerkkejä:
-Terveysongelmista kärsineet eivät tee elettäkään, että huolehtisivat kuntoon hoitotahdot, edunvalvontavaltuutukset ja muut tärkeät paperit. Kuvitellaan, että kyllä minä pysyn 95 v ikään asti terveenä ja toimii kroppa ja mieli. Sitten on oltukin pulassa näiden sukulaisten kanssa, joille onkin iskenyt muistisairautta ja muuta. Kaikki on levällään, mitään ei ole valmisteltu ja kukaan ei halua tietenkään ottaa koppia asioiden hoitamisesta. Siinä sitten ihmetellään, että kuka hoitaa lapsettomien tätien/setien asiat, kun omia sisaruksiakaan ei kiinnosta.
-Mitään kuolinsiivousta ei uskalla ajatellakaan. Siinä on sitten kiva perikunnalla saada selvitettäväksi talo, josta ei ole vuosikymmeniin kannettu tavaroita ulos. Käypä sitten läpi Maaseudun tulevaisuudet 80-luvulta, jogurttipurkit, autotallien varastotilat ja perkaat laatikoista pikkutavarat. Ja kyllä, pakkohan nuo on käydä läpi, ettei menisi mitään aidosti tärkeää (esim. edesmenneiden isovanhempien vihkisormukset yms) roskiin.
-Neljä n. 75-85 v ikäistä sisarusta omistaa yhdessä kesämökin syrjäseudun perukoilla. Sisaruksista osa ei käytä mökkiä lainkaan, mutta eivät myy/edes yritä myydä osuuttaan mökkiä käyttävälle sisarukselle. Todennäköisesti tullaan tilanteeseen, jossa sisarukset alkavat kuolla ja jälkikasvulle jää pieni murto-osa kesämökistä syrjäseudun perukoilla. Perijät asuvat 300-800 km päässä mökistä, eivätkä serkut edes ole tekemisissä toistensa kanssa. Mökki ei ole vanha, mutta ikääntyvät sisarukset eivät laittaneet siihen sähköjä, vesijohtoja eivätkä sisävessaa. Vaikea uskoa, että tällainen mökki menee kaupaksi. Olisivat laittaneet suosiolla sähköt, niin joku ostaisi edes eräkämpäksi.
-Veljekset omistavat vanhan asuinkiinteistön, joka on ollut kesämökkinä viimeiset vuosikymmenet. Kiinteistö on alkuperäisessä kunnossa. Asunnossa ei ole enää juoksevaa vettä, kun vesiputki on hajonnut. Korjaaminen olisi kallista. Veljekset eivät ole halunneet tehdä taloon sisäilmakartoitusta, eivätkä tutkia eräässä huoneessa painunutta lattiaa. Sanovat, että eivät halua tietää, mitä sieltä voisi löytyä. Tässäkin ongelma jätetään perillisten vastuulle. Kiva siinä sitten saada perinnöksi mökki, jonka hinta arvioidaan korkeammaksi ja todellisuudessa voi olla purkukuntoinen mörskä.
Anteeksi, mutta ottaa vain päähän tämä työmäärä, jonka vanhempieni ikäpolvi jättää meille hoidettavaksi, kun itse eivät saa aikaiseksi tai halua miettiä näitä asioita. Paljon helpommalla päästäisiin, jos asiat katsottaisiin ns. hyvän sään aikana kuntoon.
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entä sitten? Mitä nuo sinulle kuuluu, tuskin kaikki on sinun vanhempia, eli et ole kaikkien rintaperillinen. Todella outoa että pitäisi kuolemaa miettiä, varmaan varata hautapaikka ja kivi, sinne arkku odottelemaan että voi sinne heittää kun aika jättää
Melko monelle jää hoidettavaksi omien vanhempien lisäksi esim. lapsettomat tädit/sedät. Ja omat appivanhemmat, jos kukaan heidän lapsistaan ei hoida tai heidän perillisiä ei enää ole elossa.
Kenenkään ei ole mikään pakko hoitaa tätien, setien tai appivanhempien asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut varmasti paljon asiaa. Toisaalta huomion voisi kiinnittää nuorempiinkin sukupolviin. Sanon sen itse tämän edustajana. Koskaan ei tiedä, koska aika jättää. Sitä ajattelemalla oon alkanut jo tekeen "kuolinsiivousta", myynyt esimerkiksi Vintedissä useita kirjoja, joita en ollut lukenut vuosiin ja tuskin tulenkaan lukemaan. Joskus parikymppisenä sitä ehkä ajattelee, että elää ikuisesti jne. Mutta eihän niitä kirjoja mukanaan saa. Mutta eniten yritän toki helpottaa omaa elämää, että ei tarvitsisi tehdä niin paljon tavaratyötä. Omistaisi vain sitä, mille olisi tarvetta ja muutama juttu mitkä sitten vaan tuottaa iloa. Että siinäpä haastetta meille nuoremmillekin ja onnea vaan pikkusälien läpikäymiseen :D
Ei ongelma ole aina nuoremmissa sukupolvissa.
Olen reilusti alle 40 v. Tehtynä edunvalvontavaltuutus, testamentti, avioehto ja hoitotahto. Kotona mapissa tärkeät paperit, jopa hautajaissuunnitelma on tehty. Muutettiin pari vuotta sitten ja olen karsinut kotoa sellaiset tavarat, joille ei ole käyttöä. Olen pitänyt kaapit siistinä ja tavaroilla on tarkat paikat. En oikein pienen lapsen äitinä enempää voi tehdä.
Arvaat varmaan, mikä on tilanne omien appivanhempieni osalta? Asuneet samassa kodissa yli 30 v. Kotona todella paljon tavaraa, täysin turhaakin krääsää. Kaikki kaapit täynnä. Mitään ei ole käyty läpi ja olisi suunnaton pyhäinhäväistys ehdottaa, että tekisittekö edes vähän kuolinsiivousta kiitos. Ja paperiasiat ovat yhtä surkealla tolalla. Siinäpä sitten saadaan miehen kanssa tämä asia hoidettavaksi, kun miehen vanhemmista aika jättää.
Miksi sotkeennut appiksiesi asioihin? Saavatko he puuttua sinun asioihisi? Sinä et edes peri heitä, missään tilanteessa. Jos miehesi kuolee, lapsenne perii. Ja sinä et voi käyttää ja kavaltaa hänen omaisuuttaan.
Siis mitä mä nyt luin? Kavaltaa?
Kyllä. Jos alaikäinen perii isänsä ja äitinsä käyttää lapsen perinnön se on kavaltamista. Vasta tällä viikolla oli taas kerran semmonen juttu oikeudessa.
Eli miniä ei peri appiksiaan.
Roskien vieminen on kavaltamista?
Nyt on sakeaa.
Tarkkaan ottaen on. Appisten lapsi on se asianomistaja ja roskat hänen perintöään. Jos hän kuolee ne perii lapsi, ei lapsen äiti.
Kyllähän kirjoituksessa kytättiin ihan muuta kuin "liikaa tavaraa."
😅😅😅 Ei roskat ole mitään perintöä, eihän koti-irtaintakaan enää luetteloida lusikka kerrallaan!!
Jotain rajaa nyt!!
Kuitenkin se perillinen päättää mitä lusikoille tehdään . Ei joku muu.
Vierailija kirjoitti:
Kuolinsiivous on asia, josta vaimo minulle aina jankuttaa. Minä elän oman elämäni kuten haluan, en todellakaan ala siivoamaan etukäteen, säästä arkkurahoja tai mitään muutakaan. Karmii koko ajatus. Hoitotahto on tehty ajat sitten, testamentin ajattelin kuitenkin tehdä.
M50+
Säilöt niitä tyhjiä maalipurkkeja, ruosteisia kalavehkeitä ja rikkonaista ruohonleikkuria remppakuntoisessa mökissä..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut varmasti paljon asiaa. Toisaalta huomion voisi kiinnittää nuorempiinkin sukupolviin. Sanon sen itse tämän edustajana. Koskaan ei tiedä, koska aika jättää. Sitä ajattelemalla oon alkanut jo tekeen "kuolinsiivousta", myynyt esimerkiksi Vintedissä useita kirjoja, joita en ollut lukenut vuosiin ja tuskin tulenkaan lukemaan. Joskus parikymppisenä sitä ehkä ajattelee, että elää ikuisesti jne. Mutta eihän niitä kirjoja mukanaan saa. Mutta eniten yritän toki helpottaa omaa elämää, että ei tarvitsisi tehdä niin paljon tavaratyötä. Omistaisi vain sitä, mille olisi tarvetta ja muutama juttu mitkä sitten vaan tuottaa iloa. Että siinäpä haastetta meille nuoremmillekin ja onnea vaan pikkusälien läpikäymiseen :D
Ei ongelma ole aina nuoremmissa sukupolvissa.
Olen reilusti alle 40 v. Tehtynä edunvalvontavaltuutus, testamentti, avioehto ja hoitotahto. Kotona mapissa tärkeät paperit, jopa hautajaissuunnitelma on tehty. Muutettiin pari vuotta sitten ja olen karsinut kotoa sellaiset tavarat, joille ei ole käyttöä. Olen pitänyt kaapit siistinä ja tavaroilla on tarkat paikat. En oikein pienen lapsen äitinä enempää voi tehdä.
Arvaat varmaan, mikä on tilanne omien appivanhempieni osalta? Asuneet samassa kodissa yli 30 v. Kotona todella paljon tavaraa, täysin turhaakin krääsää. Kaikki kaapit täynnä. Mitään ei ole käyty läpi ja olisi suunnaton pyhäinhäväistys ehdottaa, että tekisittekö edes vähän kuolinsiivousta kiitos. Ja paperiasiat ovat yhtä surkealla tolalla. Siinäpä sitten saadaan miehen kanssa tämä asia hoidettavaksi, kun miehen vanhemmista aika jättää.
Miksi sotkeennut appiksiesi asioihin? Saavatko he puuttua sinun asioihisi? Sinä et edes peri heitä, missään tilanteessa. Jos miehesi kuolee, lapsenne perii. Ja sinä et voi käyttää ja kavaltaa hänen omaisuuttaan.
Siis mitä mä nyt luin? Kavaltaa?
Kyllä. Jos alaikäinen perii isänsä ja äitinsä käyttää lapsen perinnön se on kavaltamista. Vasta tällä viikolla oli taas kerran semmonen juttu oikeudessa.
Eli miniä ei peri appiksiaan.
Roskien vieminen on kavaltamista?
Nyt on sakeaa.
Tarkkaan ottaen on. Appisten lapsi on se asianomistaja ja roskat hänen perintöään. Jos hän kuolee ne perii lapsi, ei lapsen äiti.
Kyllähän kirjoituksessa kytättiin ihan muuta kuin "liikaa tavaraa."
😅😅😅 Ei roskat ole mitään perintöä, eihän koti-irtaintakaan enää luetteloida lusikka kerrallaan!!
Jotain rajaa nyt!!
Kuitenkin se perillinen päättää mitä lusikoille tehdään . Ei joku muu.
Nehän jaetaan useimmiten jo ennen perunkirjoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entä sitten? Mitä nuo sinulle kuuluu, tuskin kaikki on sinun vanhempia, eli et ole kaikkien rintaperillinen. Todella outoa että pitäisi kuolemaa miettiä, varmaan varata hautapaikka ja kivi, sinne arkku odottelemaan että voi sinne heittää kun aika jättää
Melko monelle jää hoidettavaksi omien vanhempien lisäksi esim. lapsettomat tädit/sedät. Ja omat appivanhemmat, jos kukaan heidän lapsistaan ei hoida tai heidän perillisiä ei enää ole elossa.
Kenenkään ei ole mikään pakko hoitaa tätien, setien tai appivanhempien asioita.
Kuulun setäni kanssa samaan kuolinpesään, joten jotain on pakko tehdä.
Toki tekisin muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 50-luvulla syntyneet ja 1999 eronneet vanhemmat eivät ole saaneet edes ositusta tehtyä. Kiva sisaruksen kanssa, josta olen täysi etääntynyt, näitä selvittää kaiken muun lisäksi. Äiti on onneksi tehnyt edunvalvontavaltuutuksen.
Anoppi jo kuoli, hänen asiansa olivat onneksi melko mallillaan, sillä kaikki tilit olivat samassa pankissa. Mutta siellä on vanha omakotitalo, vanha navetta ja monta piharakennusta tyhjättäväksi, kun appiukosta aika jättää.
Meillä 40+ pariskunnalla on kaikki kunnossa ja listattuna kansiossa, kuolemaa tai vakavaa sairastumista ajatellen. Myös henkivakuutukset, sillä lainaa on vielä. Ja muistakaas myös sometilienne salasanat, että tilit saa suljettua!
Jos jotakin inhoan, niin vastuuttomuutta ja hälläväliä asennetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entä sitten? Mitä nuo sinulle kuuluu, tuskin kaikki on sinun vanhempia, eli et ole kaikkien rintaperillinen. Todella outoa että pitäisi kuolemaa miettiä, varmaan varata hautapaikka ja kivi, sinne arkku odottelemaan että voi sinne heittää kun aika jättää
Melko monelle jää hoidettavaksi omien vanhempien lisäksi esim. lapsettomat tädit/sedät. Ja omat appivanhemmat, jos kukaan heidän lapsistaan ei hoida tai heidän perillisiä ei enää ole elossa.
Kenenkään ei ole mikään pakko hoitaa tätien, setien tai appivanhempien asioita.
Aika moni nainen on tunnollinen, eikä ole sydäntä jättää asioita hoitamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kaikilla näin. Minun vanhempani tekivät valtuutuksen minulle jo kauan sitten ja äiti luovutti kesämökkinsä ja metsänsä lapsenlapsille kun eivät enää jaksaneet mökillä käydä. Ja kun isä kuoli, äiti suostui siihen, että syrjäseudun talo myydään ja muuttaa meidän kanssa samaan kaupunkiin. Kaikki isän omaisuus jäi äidille, heillä oli tehtynä myös keskinäinen omistusoikeustestamentti. On myös lahjoittanut rahojaan jo meille lapsille ja lapsenlapsille. Ja huolehti jo etukäteen, että miten hänen perintö jaetaan kun hänestä aika jättää. Ja kaikki siis äidin omasta aloitteesta ( paitsi talon myyntiä ehdotin minä). Äiti lukee et lehteä, on varmaan siksi osannut valmistautua... ja saattaa kuulostaa, että olisivat rikkaita, mutta yhteinen omaisuus on varmaan noin 150 000 euroa.
Upea äiti sinulla. Onnittelut!
Minulla ei ole paljon mitä lahjoittaa, mutta asiani pyrin hoitamaan. Ei ole lapsille vaikeita sukusotkuja tai romukasoja tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun joku monkuu, että elämä pitäisi lopettaa luopumalla asioista. Ei, mutta voi tehdä järkeviä valintoja.
Sen omakotitalon sijaan voi muuttaa kerrostaloon ja hankkia puutarhapalstan tai viljellä parvekkeella.
Kerrostalo ei ole kaikille vaihtoehto. Se oma talo ja puutarha on monelle juuri se, mikä pitää vanhuksen liikkeellä a fyysisesti kunnossa. Vaikka se on sinusta järkevä vaihtoehto, se ei ole sitä kaikille.
Tuo ikioma harrastuskuopimismaa anoppilassa on kummastl vaatinut useqmman vuoden minun osallistumista kun täysvelttokädetön rouvan veli ei tee mitään. Nyt kun appiukko sai itsensä pysyvästi höppänäksi ylimääräisellä kännistelyillään (=dementia keskivaikean ja vaikean välillä), hommien määrä triplaantui mutta lusmu lankomies on kuin maan nielemä eikä näy missään.
Onneksi rouva ymmärtää asian hyvin ja on alkanut vaatia vanhemmiltaan senioritaloon muuttoa, joten orjaleirille näyttäisi tulevan loppu.
Eiköhän tässä ole jo ihan eri tilanne, jos ei enää itse pystytä asioita hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin puoli noissa remppaamattomissa kodeissa ja kesämökeissä on, että jätetään murhe perillisille. Kuka perillisistä haluaa itse muuttaa remontoimattomaan taloon tai uskaltaa kaupata sitä ulkopuolisille? Nopeasti on lirissä, jos löytyy joku homeongelma.
PERINTÖÄ EI OLE PAKKO OTTAA VASTAAN
Ongelma on se, että ei voi kieltäytyä osasta perintöä. Moni mielellään ottaisi ne tilillä olevat kymppitonnit, mutta jättäisi sen vanhan talon ottamatta.
Eiköhän se muutama kymppitonni riitä hävittämään sen talon ja jää vähän käteenkin. Ahneita olette
Ja sinä kadehdit vieraitten perintöjä.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin vähän ihmettelen miten kahdeksankymppiset ihmiset eivät ole millään tavalla valmistautuneet kuolemaan. Varmaan ajattelevat elävänsä ikuisesti. Ja asiasta ei tietenkään saa puhua sanallakaan, koska kuolemaa ei saa manata paikalle.
Moni nuorikin on paremmin valmistautunut omaan kuolemaansa. Sen sijaan moni ihan oikeasti tilastojen valossa 5-10 v sisällä menehtyvä ei ole miettinyt asiaa tippaakaan omalla kohdallaan. Ajatellaan vaan, että perilliset hoitaa.
Olen muuten alkanut vasta vähän aikaa sitten ymmärtää, miksi moni vanhempansa menettänyt on a) huojentunut kuolemasta ja b) kettuuntunut vainajan asioiden hoitamisesta ihan huolella. Selvisi, mikä määrä tuollaisessa on työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pari viikkoa sitten vanhusten virkistyspäivällä ja siellä pari äijää keräsi valtakirjoja vanhuksilta, jotka lupasivat hoitaa iäkkäiden ihmisten kaikki kuolinsiivoukset, pankkiasiat, hautapaikat,.omaisuuden realisoimisen, kesämökit ja asuntoosakkeet ihan ilmaiseksi ja lapsia vaivaamatta. Rasti ruutuun periaatteella, jopa hautajaiset järjestävät maksutta, eikä lasten tarvitse kantaa huolen häivääkään, päinvastoin lapset saavat keskittyä omaan elämään, eikä omat vanhemmat ole taakkana ja elämän esteenä.
Ymmärrän, että ihmisellä on oikeus määrätä elämästään. Mutta voisihan sitä asiaa miettiä läheistensäkin kannalta, jos heistä edes vähän välittää.
Voin sanoa kokemuksesta, miten kamalaa tämä on. Yksin asuvalle lapsettomalle läheiselleni puhkesi äkisti muistisairaus. Ei ollut mitään papereita tehtynä. Edunvalvontavaltuutusta ei voinut enää tehdä, koska muistisairaus. Julkisen edunvalvojan hakemus tehtiin jo kesällä, jonot 5-6 kk. Kaikki laskut hoitamatta, ei osaa hoitaa asioitaan. Kukaan läheisistä ei asu lähellä. Pitäisi päästä hoivakotiin ja myydä nykyinen asunto muuttotappiopaikkakunnalla. Kirsikkana kakun päällä ihminen on vielä varatonkin.
Olen pettynyt. Kyllä lapsettomalla yksinelävällä ihmisellä oli tiedossa jo vuosikymmenet, että ei ole omia lapsia hoitamassa hänen asioitaan. Silti ei tehnyt mitään. Jätti sotkut omille iäkkäille sisaruksille ja heidän lapsilleen siivottavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun 50-luvulla syntyneet ja 1999 eronneet vanhemmat eivät ole saaneet edes ositusta tehtyä. Kiva sisaruksen kanssa, josta olen täysi etääntynyt, näitä selvittää kaiken muun lisäksi. Äiti on onneksi tehnyt edunvalvontavaltuutuksen.
Anoppi jo kuoli, hänen asiansa olivat onneksi melko mallillaan, sillä kaikki tilit olivat samassa pankissa. Mutta siellä on vanha omakotitalo, vanha navetta ja monta piharakennusta tyhjättäväksi, kun appiukosta aika jättää.
Meillä 40+ pariskunnalla on kaikki kunnossa ja listattuna kansiossa, kuolemaa tai vakavaa sairastumista ajatellen. Myös henkivakuutukset, sillä lainaa on vielä. Ja muistakaas myös sometilienne salasanat, että tilit saa suljettua!
Jos jotakin inhoan, niin vastuuttomuutta ja hälläväliä asennetta.
Oikeasti rahaa pitää olla ainakin kahdessa pankissa ja molempiin kortit. Pankkien kanssa on niin paljon ongelmia, että etenkin ulkomailla matkustavilla on syytä olla kahden pankin kortit. Melkoista höppänyyttä tuollainen, että kaikki tilit ovat samassa pankissa.
Vierailija kirjoitti:
Olin pari viikkoa sitten vanhusten virkistyspäivällä ja siellä pari äijää keräsi valtakirjoja vanhuksilta, jotka lupasivat hoitaa iäkkäiden ihmisten kaikki kuolinsiivoukset, pankkiasiat, hautapaikat,.omaisuuden realisoimisen, kesämökit ja asuntoosakkeet ihan ilmaiseksi ja lapsia vaivaamatta. Rasti ruutuun periaatteella, jopa hautajaiset järjestävät maksutta, eikä lasten tarvitse kantaa huolen häivääkään, päinvastoin lapset saavat keskittyä omaan elämään, eikä omat vanhemmat ole taakkana ja elämän esteenä.
Mikähän oli valtakirjoissa hintalappu tuolle toiminnalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut varmasti paljon asiaa. Toisaalta huomion voisi kiinnittää nuorempiinkin sukupolviin. Sanon sen itse tämän edustajana. Koskaan ei tiedä, koska aika jättää. Sitä ajattelemalla oon alkanut jo tekeen "kuolinsiivousta", myynyt esimerkiksi Vintedissä useita kirjoja, joita en ollut lukenut vuosiin ja tuskin tulenkaan lukemaan. Joskus parikymppisenä sitä ehkä ajattelee, että elää ikuisesti jne. Mutta eihän niitä kirjoja mukanaan saa. Mutta eniten yritän toki helpottaa omaa elämää, että ei tarvitsisi tehdä niin paljon tavaratyötä. Omistaisi vain sitä, mille olisi tarvetta ja muutama juttu mitkä sitten vaan tuottaa iloa. Että siinäpä haastetta meille nuoremmillekin ja onnea vaan pikkusälien läpikäymiseen :D
Ei ongelma ole aina nuoremmissa sukupolvissa.
Olen reilusti alle 40 v. Tehtynä edunvalvontavaltuutus, testamentti, avioehto ja hoitotahto. Kotona mapissa tärkeät paperit, jopa hautajaissuunnitelma on tehty. Muutettiin pari vuotta sitten ja olen karsinut kotoa sellaiset tavarat, joille ei ole käyttöä. Olen pitänyt kaapit siistinä ja tavaroilla on tarkat paikat. En oikein pienen lapsen äitinä enempää voi tehdä.
Arvaat varmaan, mikä on tilanne omien appivanhempieni osalta? Asuneet samassa kodissa yli 30 v. Kotona todella paljon tavaraa, täysin turhaakin krääsää. Kaikki kaapit täynnä. Mitään ei ole käyty läpi ja olisi suunnaton pyhäinhäväistys ehdottaa, että tekisittekö edes vähän kuolinsiivousta kiitos. Ja paperiasiat ovat yhtä surkealla tolalla. Siinäpä sitten saadaan miehen kanssa tämä asia hoidettavaksi, kun miehen vanhemmista aika jättää.
Miksi sotkeennut appiksiesi asioihin? Saavatko he puuttua sinun asioihisi? Sinä et edes peri heitä, missään tilanteessa. Jos miehesi kuolee, lapsenne perii. Ja sinä et voi käyttää ja kavaltaa hänen omaisuuttaan.
Siis mitä mä nyt luin? Kavaltaa?
Kyllä. Jos alaikäinen perii isänsä ja äitinsä käyttää lapsen perinnön se on kavaltamista. Vasta tällä viikolla oli taas kerran semmonen juttu oikeudessa.
Eli miniä ei peri appiksiaan.
Roskien vieminen on kavaltamista?
Nyt on sakeaa.
Tarkkaan ottaen on. Appisten lapsi on se asianomistaja ja roskat hänen perintöään. Jos hän kuolee ne perii lapsi, ei lapsen äiti.
Kyllähän kirjoituksessa kytättiin ihan muuta kuin "liikaa tavaraa."
😅😅😅 Ei roskat ole mitään perintöä, eihän koti-irtaintakaan enää luetteloida lusikka kerrallaan!!
Jotain rajaa nyt!!
Kuitenkin se perillinen päättää mitä lusikoille tehdään . Ei joku muu.
Nykyään on paljon yrityksiä, jotka hoitavat nämä vanhuksen lusikat , pankkiasiat ja asunnot jo vanhusten elinaikana, ei siinä perilliset tarvitse päätään vaivata. Nimi vain vanhus lauttaa paperiin, asiat hoituvat sillä. Ja monet tahot ovat niistä lusikoista ja muista kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Olin pari viikkoa sitten vanhusten virkistyspäivällä ja siellä pari äijää keräsi valtakirjoja vanhuksilta, jotka lupasivat hoitaa iäkkäiden ihmisten kaikki kuolinsiivoukset, pankkiasiat, hautapaikat,.omaisuuden realisoimisen, kesämökit ja asuntoosakkeet ihan ilmaiseksi ja lapsia vaivaamatta. Rasti ruutuun periaatteella, jopa hautajaiset järjestävät maksutta, eikä lasten tarvitse kantaa huolen häivääkään, päinvastoin lapset saavat keskittyä omaan elämään, eikä omat vanhemmat ole taakkana ja elämän esteenä.
Ja nauravat koko matkan pankkiin.
Jos perinnön saaminen on pelkkää säätämistä, niin parempi luopua koko paskasta saman tien. Eikä siitä tule paha mieli kun et omistanut mitään siitä alunperinkään, etkä varmaan edes käyttäny mitään tavaroita/tms muistoesineitä sieltä. Varsinkin johonkin sähköttömään ja vedettömään mökkiin on turha takertua. Luovu roinasta, pidä muistot mielessä.
Kyllä rikkailla on taas vaikeeta. Eipä ole omaisuutta vaivana. Vanha omakotitalo on ja kaikki se kama mitä lapset on sinne jättäneet tai muutoissa roudanneet..eipä mulla itsellä mitään ylimääräistä ole. Paljon ole vienyt hyötykäyttöasemalle mutta ei ole perään kyselty eli eivät niitä ikinä hae pois. Edessä on sekin homma
Alue: Aihe vapaa
Tämä asia unohtuu monilla:
Jos se iäkäs vanhempi vaatii lapsiaan/lapsenlapsiaan apuun, niin olisi vanhemman velvollisuus muuttaa lähemmäs, jos heillä on välimatkaa. Ei niin, että valitetaan, miksi te lapset asutte pk-seudulla ja teillä on niin pitkä matka auttamaan minua tänne Leppävirralle, mutta tulettehan kuitenkin katsomaan, miksi telkkarissa ei näy kanavat. Ei muuta kuin muuttoauto mummolle ja pk-seudulle asumaan. Saa jälkikasvun lähemmäksi ja helpottaa heidän arkeaan.