Vanhempieni ikäluokkaa ei tippaakaan kiinnosta hoitaa asioitansa kuoleman varalle
Heti alkuun: en ole kieli pitkällä odottamassa perintöä, siitä ei ole kyse. Keljuttaa vain tämä työn määrä, jonka vanhempieni sukupolvi kasaa meille nuoremmille. Omien vanhempieni ja heidän sisarustensa sekä appivanhempieni (40-luvulla ja 50-luvun alussa syntyneitä) kohdalla on tullut huomattua, ettei heitä kiinnosta miettiä ollenkaan asioita kuolemansa varalle. Ajatellaan, että katsellaan näitä asioita sitten joskus, mutta ei tehdä elettäkään miettiäkseen kuolin tilannetta jälkikasvun näkökulmasta. Esimerkkejä:
-Terveysongelmista kärsineet eivät tee elettäkään, että huolehtisivat kuntoon hoitotahdot, edunvalvontavaltuutukset ja muut tärkeät paperit. Kuvitellaan, että kyllä minä pysyn 95 v ikään asti terveenä ja toimii kroppa ja mieli. Sitten on oltukin pulassa näiden sukulaisten kanssa, joille onkin iskenyt muistisairautta ja muuta. Kaikki on levällään, mitään ei ole valmisteltu ja kukaan ei halua tietenkään ottaa koppia asioiden hoitamisesta. Siinä sitten ihmetellään, että kuka hoitaa lapsettomien tätien/setien asiat, kun omia sisaruksiakaan ei kiinnosta.
-Mitään kuolinsiivousta ei uskalla ajatellakaan. Siinä on sitten kiva perikunnalla saada selvitettäväksi talo, josta ei ole vuosikymmeniin kannettu tavaroita ulos. Käypä sitten läpi Maaseudun tulevaisuudet 80-luvulta, jogurttipurkit, autotallien varastotilat ja perkaat laatikoista pikkutavarat. Ja kyllä, pakkohan nuo on käydä läpi, ettei menisi mitään aidosti tärkeää (esim. edesmenneiden isovanhempien vihkisormukset yms) roskiin.
-Neljä n. 75-85 v ikäistä sisarusta omistaa yhdessä kesämökin syrjäseudun perukoilla. Sisaruksista osa ei käytä mökkiä lainkaan, mutta eivät myy/edes yritä myydä osuuttaan mökkiä käyttävälle sisarukselle. Todennäköisesti tullaan tilanteeseen, jossa sisarukset alkavat kuolla ja jälkikasvulle jää pieni murto-osa kesämökistä syrjäseudun perukoilla. Perijät asuvat 300-800 km päässä mökistä, eivätkä serkut edes ole tekemisissä toistensa kanssa. Mökki ei ole vanha, mutta ikääntyvät sisarukset eivät laittaneet siihen sähköjä, vesijohtoja eivätkä sisävessaa. Vaikea uskoa, että tällainen mökki menee kaupaksi. Olisivat laittaneet suosiolla sähköt, niin joku ostaisi edes eräkämpäksi.
-Veljekset omistavat vanhan asuinkiinteistön, joka on ollut kesämökkinä viimeiset vuosikymmenet. Kiinteistö on alkuperäisessä kunnossa. Asunnossa ei ole enää juoksevaa vettä, kun vesiputki on hajonnut. Korjaaminen olisi kallista. Veljekset eivät ole halunneet tehdä taloon sisäilmakartoitusta, eivätkä tutkia eräässä huoneessa painunutta lattiaa. Sanovat, että eivät halua tietää, mitä sieltä voisi löytyä. Tässäkin ongelma jätetään perillisten vastuulle. Kiva siinä sitten saada perinnöksi mökki, jonka hinta arvioidaan korkeammaksi ja todellisuudessa voi olla purkukuntoinen mörskä.
Anteeksi, mutta ottaa vain päähän tämä työmäärä, jonka vanhempieni ikäpolvi jättää meille hoidettavaksi, kun itse eivät saa aikaiseksi tai halua miettiä näitä asioita. Paljon helpommalla päästäisiin, jos asiat katsottaisiin ns. hyvän sään aikana kuntoon.
Kommentit (536)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis älkää ostako alunperinkään mitään. Pöytä, tuoli per henkilö, sängyt, vaihtolakanat, pyyhe per henkilö ja pari varapyyhettä. Pyykit voi lomittaa. Kaikkea vain tarpeellinen. Kaksi vaatekertaa per vuodenaika. Ei mitään turhia aalto-maljakoita tai kissapatsaita.
Ihan voi alkaa koko elämänsä varautua kuolemaan, ei turhaa tavaraa.
Ihan normaali tilanne meille nuoremmille.
No ei näytä olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Talo ei saa rumentaa maisemaa maaseudulla. Rakennusvalvonta voi määrätä sakot myös perikunnalle.
Jos talo seisoo jossakin metsänreunassa, jossa se on ollut vuosikymmeniä, niin miten se sitten autiona ollessaan rumentaa ympäristöä?
No liikkuu ihmisiä kävellen myös marjametsissä.
Nekö häiriintyy marjastaessaan?
No, voivat loukata itsensä mennessään autiotaloon sisälle. Talon omistaja maksaa sairaalalaskut. Talon pitää olla turvallinen. Tästähän on ollut täällä ketjuja.
Ei siis ole rikos murtautua toisten omistamaan taloon?
Vissiin kuitenkin pienempi rikos kuin jättää talo ns saataville. Tästä meidän läheltämme paloi joitakin vuosia sitten rivitalo, ja kun siellä alkoi heti kierrellä niin uteliaita kakaroita kuin varastettavaa etsiviä aikuisia, niin syyttävä sormi osoitti taloyhtiötä, jonka piti kiireen vilkkaa huolehtia ikkunoiden ja ovien laudoittamisesta, jotta tunkeutujille ei vain kävisi mitään. Vmp, nämä asukkaat olivat menettäneet koko elämänsä, ja prioriteettina oli suojella noita ulkopuolisia.
Niin, että kun muutamaa sun sukulaista ei kiinnosta, niin koko ikäluokkaa ei kiinnosta. Älä jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Paperityöt voi toki hoitaa kuntoon jo nuorena, mutta sitten on se muu tavarat ym.
Jos mun lapset tulis mulle nyt sanomaan että älä jätä meille jälkeesi mitään tavaravuoria tms. niin sanoisin että aletaan yhdessä katsomaan mitä millekin tehdään.
Joko osallistutte kun vanhempanne elävät tai sitten sen jälkeen. Tai sitten jätätte osallistumatta.
Eläkää ja antakaa elää!
t. Nelikymppinen joka kyseli milloin pitäis alkaa valmistautumaan omaan kuolemaan.
On tavaravuoria ja on tavaravuoria. Jos ne koostuvat tyhjistä jugurttipurkeista ja rikkinäisistä vaatteista tai muusta vastaavasta, niin kuin noilla 40-luvulla syntyneillä voi olla, niin kyllä niitä lapsia vähän voisi kuunnellakin ja vaikka sitten tehdä yhdessä. Jos taas on kyse tavarasta, jota tarvitsee tai joka tuottaa itselle iloa, niin on vaikea kuvitella, että lapsetkaan niitä pyytelisivät raivaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin puoli noissa remppaamattomissa kodeissa ja kesämökeissä on, että jätetään murhe perillisille. Kuka perillisistä haluaa itse muuttaa remontoimattomaan taloon tai uskaltaa kaupata sitä ulkopuolisille? Nopeasti on lirissä, jos löytyy joku homeongelma.
Perinnöstä voi aina kieltäytyä. Ei tarvitse ottaa mitään hometaloja.
Voi kieltäytyä juu, mutta sitten se menee omille lapsille (jos sellaisia on) ja ongelma vain siirtyy!
Ja muuttuu vielä isommaksi ongelmaksi, koska alaikäinen perinnönsaaja tarvitsee edunvalvojan, joko oman huoltajansa tai ulkopuolisen.
Vähän sama juttu täällä. Toisaalta ehkä on parempi että itse käyn kaikki tavarat läpi aikanaan ettei mitään hienoa heitetä vahingossa pois. Ei se ole kuin hankkii jonkun roskalavan ja sinne kaikki se romu millä ei tee enää mitään. Heillä siis on tilukset täynnä oikeaa romua, hajonneita huonekaluja, autoja yms. Olisi kyllä hienoa jos edes talon paperit olisivat jossain tallessa ja perintöasiat hoidettuna. Niiden kanssa voi tulla ongelmia.
Omat vanhempani ovat kyllä miettineet nämä asiat, vaikka ovat syntyneet vasta 60-luvulla. Isäni on tehnyt testamentin, varannut hautapaikan sekä miettinyt kaikki yhteisomistusasiat selviksi että tulevaisuudessa omistukset ei jakaantuisi. Isä sanoo aina että yhteisomistajuus ei toimi, koska kolhoosi ei toimi. Vanhempani ovat eronneet ja äitini asuu nykyään pienessä asunnossa. Hänkin siivoaa monta kertaa vuodessa pois vanhoja tavaroita ja välillä kantaa niitä minullekin sanoilla "Jos et tykkää lahjoita eteenpäin". Ja aika paljon olen lahjoittanutkin. Mukava kuitenkin kun ei heitä menemään vaan ensin kysyy haluanko jonkin tavaran.
Siivosin isoäitini talon kymmenen vuotta sitten. Oli asunut samassa talossa 60 vuotta. Tavaran määrä oli uskomaton. Jokainen joulukorttikin säästetty. Siivoaminen oli iso urakka. Otin mm. vapaata töistä pari viikkoa sitä varten. Toisaalta oli tärkeä osa surutyötä käydä kaikki tavarat läpi enkä olisi halunnut että kukaan muu sitä tekee puolestani. Löytyi muistoja ja aarteita sekä paljon tavaroita joista näki että ne oli säästetty muistona, mutta ei ollut tietoa miksi tai kenelle ne olivat kuuluneet. Esimerkiksi säästetty oli ainakin sata vuotta vanhat pienen lapsen nahkakengät. Ne olivat liiskaantuneet, homeiset ja sinänsä arvottomat, mutta olisin halunnut tietää kenelle ne olivat kuuluneet. Ilman tarinaa niillä ei ollut arvoa, joten pystyin heittämään ne pois. Samoin monta likaista käsintehtyä pitsiliinaa meni roskiin.
Mitä jos keskittyisit omaan elämääsi? Saattaa olla, että kuolet ennen heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan yleistä on nykyään, että molempien palkat menevät yhdelle tilille, jolta maksetaan kaikki? Ja juu, kyllä meilläkin molemmat tietävät mm. yhteisen sähkölaskun, mutta silti kummallakin on ihan omiakin lainoja, esim. opinto- ja autolainat sekä henkilökohtaiset luottokortit, jotka eivät ole mitään yhteisiä talousmenoja.
Meillä ei ole erillisiä lainoja. Luottokorttilaskutkin maksetaan yhteiseltä tililtä.
Tosi kiva. Sitten kun toinen tai toinen kuolee, tili menee lukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toiset juttelee, että mökit ja talot pitää myydä. Muuttaa hoivakotiin tai vähintään kerrostaloon. Hävittää tavarat, eihän ne edes mahdu sinne kerrostaloon. Taakan vähentämistä? Kuoleman odottamista tuo on, loppuelämän hautaamista. Omat vanhempani annan ainakin elää just niin täysillä kuin haluavat loppuun asti. Edunvalvontapaperi ja heidän keskinäinen testamentti on ainoa, mitä olen itse heiltä pyytänyt. Heidän oman elämän turvaamiseksi ja siksi että saavat itse käyttää omia rahojaan elinaikanaan.
Hyvä, olen täysin samaa mieltä! Emmehän me tiedä sitä lähtöhetkeä kukaan. Jos hoitelee kaiken 70 v ja elääkin 100 vuotiaaksi, siinä ehtii istua kädet ristissä kuolemaa odotellen monta pitkää päivää. Nyt on muutenkin maailmankirjat täysin sekaisin, saisimmeko me elää elämäämme kuten haluamme? Tilatkaa pari kolme roskalavaa, kun olette meidät kuopanneet!
Kuka on kieltänyt elämästä, kun turhat on karsittu?
Sittenhän se viimeinen, kevyt vaihe vasta alkaa. Voi tehdä jäljellä olevilla voimavaroillaan ihan mitä vaan.
Kenelle turhat? Jos meidän vanhempamme haluavat asua siinä isossa omakotitalossaan loppuun saakka, niin siinähän asuvat. On puutarha ja iso piha. Pysyvät kunnossa, kun on puuhaa. Ei tulisi mieleenkään pakottaa tai painostaa johonkin kerrostaloon ihmisiä, jotka ikänsä asuneet omakotitalossa ja aikaisemmin maatalossa. Kyllä elämän laatu kärsisi heillä. Ei teitäkään kai kukaan pakota epäsopivaa asuinmuotoon?
Usein tuossa elämisen laatu kärsii jälkeläisillä, kun vanhukset eivät halua muuttaa omakotitalosta pois, vaikka itse eivät enää kykene siitä huolehtimaan. Siinäpä sinäkin käyt kesät talvet tekemässä pihatyöt ja sisähommat omien hommiesi lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin puoli noissa remppaamattomissa kodeissa ja kesämökeissä on, että jätetään murhe perillisille. Kuka perillisistä haluaa itse muuttaa remontoimattomaan taloon tai uskaltaa kaupata sitä ulkopuolisille? Nopeasti on lirissä, jos löytyy joku homeongelma.
Perinnöstä voi aina kieltäytyä. Ei tarvitse ottaa mitään hometaloja.
Voi kieltäytyä juu, mutta sitten se menee omille lapsille (jos sellaisia on) ja ongelma vain siirtyy!
Etkö oikeasti tiedä, että hekin voivat kieltäytyä kunniasta?
Olin 35-vuotias, kun molemmat vanhemmat olivat jo kuolleet. Miten 2- ja 4-vuotias olisi kieltäytynyt perinnöstä?
Helposti. Sinun päätökselläsi ja DVV:n luvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Talo ei saa rumentaa maisemaa maaseudulla. Rakennusvalvonta voi määrätä sakot myös perikunnalle.
Jos talo seisoo jossakin metsänreunassa, jossa se on ollut vuosikymmeniä, niin miten se sitten autiona ollessaan rumentaa ympäristöä?
No liikkuu ihmisiä kävellen myös marjametsissä.
Nekö häiriintyy marjastaessaan?
No, voivat loukata itsensä mennessään autiotaloon sisälle. Talon omistaja maksaa sairaalalaskut. Talon pitää olla turvallinen. Tästähän on ollut täällä ketjuja.
Kukahan kaistapää tuonkin säännön on keksinyt? Kenelläkään ei ole mitään asiaa toisten kiinteistöihin mistään syystä, ellei ole siellä kutsuttuna vieraana tai sovittuna tiettyjä viranomais- tai siivous- ym. tehtäviä suorittamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Talo ei saa rumentaa maisemaa maaseudulla. Rakennusvalvonta voi määrätä sakot myös perikunnalle.
Jos talo seisoo jossakin metsänreunassa, jossa se on ollut vuosikymmeniä, niin miten se sitten autiona ollessaan rumentaa ympäristöä?
No liikkuu ihmisiä kävellen myös marjametsissä.
Nekö häiriintyy marjastaessaan?
No, voivat loukata itsensä mennessään autiotaloon sisälle. Talon omistaja maksaa sairaalalaskut. Talon pitää olla turvallinen. Tästähän on ollut täällä ketjuja.
Kukahan kaistapää tuonkin säännön on keksinyt? Kenelläkään ei ole mitään asiaa toisten kiinteistöihin mistään syystä, ellei ole siellä kutsuttuna vieraana tai sovittuna tiettyjä viranomais- tai siivous- ym. tehtäviä suorittamassa.
Sinne voi mennä vaikka lapsia. Puran nyt yhden vanhan talon kylässä olevien lasten takia.
Jokainen tekee, kuten haluaa. Pennut vikiskööt. Terv. kasikymppisten lapsi.
Tämä. Kun äitini äiti alkoi ysärillä dementoitua ja puuhastella omiaan, niin soittelivat mm. pankista ja apteekista äidilleni varmistaakseen, oliko rouva ihan oikealla asialla. Eikä siis ollut mitään holhouksia/eduvalvontoja voimassa.