Vanhempieni ikäluokkaa ei tippaakaan kiinnosta hoitaa asioitansa kuoleman varalle
Heti alkuun: en ole kieli pitkällä odottamassa perintöä, siitä ei ole kyse. Keljuttaa vain tämä työn määrä, jonka vanhempieni sukupolvi kasaa meille nuoremmille. Omien vanhempieni ja heidän sisarustensa sekä appivanhempieni (40-luvulla ja 50-luvun alussa syntyneitä) kohdalla on tullut huomattua, ettei heitä kiinnosta miettiä ollenkaan asioita kuolemansa varalle. Ajatellaan, että katsellaan näitä asioita sitten joskus, mutta ei tehdä elettäkään miettiäkseen kuolin tilannetta jälkikasvun näkökulmasta. Esimerkkejä:
-Terveysongelmista kärsineet eivät tee elettäkään, että huolehtisivat kuntoon hoitotahdot, edunvalvontavaltuutukset ja muut tärkeät paperit. Kuvitellaan, että kyllä minä pysyn 95 v ikään asti terveenä ja toimii kroppa ja mieli. Sitten on oltukin pulassa näiden sukulaisten kanssa, joille onkin iskenyt muistisairautta ja muuta. Kaikki on levällään, mitään ei ole valmisteltu ja kukaan ei halua tietenkään ottaa koppia asioiden hoitamisesta. Siinä sitten ihmetellään, että kuka hoitaa lapsettomien tätien/setien asiat, kun omia sisaruksiakaan ei kiinnosta.
-Mitään kuolinsiivousta ei uskalla ajatellakaan. Siinä on sitten kiva perikunnalla saada selvitettäväksi talo, josta ei ole vuosikymmeniin kannettu tavaroita ulos. Käypä sitten läpi Maaseudun tulevaisuudet 80-luvulta, jogurttipurkit, autotallien varastotilat ja perkaat laatikoista pikkutavarat. Ja kyllä, pakkohan nuo on käydä läpi, ettei menisi mitään aidosti tärkeää (esim. edesmenneiden isovanhempien vihkisormukset yms) roskiin.
-Neljä n. 75-85 v ikäistä sisarusta omistaa yhdessä kesämökin syrjäseudun perukoilla. Sisaruksista osa ei käytä mökkiä lainkaan, mutta eivät myy/edes yritä myydä osuuttaan mökkiä käyttävälle sisarukselle. Todennäköisesti tullaan tilanteeseen, jossa sisarukset alkavat kuolla ja jälkikasvulle jää pieni murto-osa kesämökistä syrjäseudun perukoilla. Perijät asuvat 300-800 km päässä mökistä, eivätkä serkut edes ole tekemisissä toistensa kanssa. Mökki ei ole vanha, mutta ikääntyvät sisarukset eivät laittaneet siihen sähköjä, vesijohtoja eivätkä sisävessaa. Vaikea uskoa, että tällainen mökki menee kaupaksi. Olisivat laittaneet suosiolla sähköt, niin joku ostaisi edes eräkämpäksi.
-Veljekset omistavat vanhan asuinkiinteistön, joka on ollut kesämökkinä viimeiset vuosikymmenet. Kiinteistö on alkuperäisessä kunnossa. Asunnossa ei ole enää juoksevaa vettä, kun vesiputki on hajonnut. Korjaaminen olisi kallista. Veljekset eivät ole halunneet tehdä taloon sisäilmakartoitusta, eivätkä tutkia eräässä huoneessa painunutta lattiaa. Sanovat, että eivät halua tietää, mitä sieltä voisi löytyä. Tässäkin ongelma jätetään perillisten vastuulle. Kiva siinä sitten saada perinnöksi mökki, jonka hinta arvioidaan korkeammaksi ja todellisuudessa voi olla purkukuntoinen mörskä.
Anteeksi, mutta ottaa vain päähän tämä työmäärä, jonka vanhempieni ikäpolvi jättää meille hoidettavaksi, kun itse eivät saa aikaiseksi tai halua miettiä näitä asioita. Paljon helpommalla päästäisiin, jos asiat katsottaisiin ns. hyvän sään aikana kuntoon.
Kommentit (530)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin puoli noissa remppaamattomissa kodeissa ja kesämökeissä on, että jätetään murhe perillisille. Kuka perillisistä haluaa itse muuttaa remontoimattomaan taloon tai uskaltaa kaupata sitä ulkopuolisille? Nopeasti on lirissä, jos löytyy joku homeongelma.
PERINTÖÄ EI OLE PAKKO OTTAA VASTAAN
PAITSI KUN SINULLA ON ALAIKÄISIÄ LAPSIA NIIN PERINTÖ MENEE VÄKISIN HEILLE JA KÄYTÄNNÖSSÄ JOUDUT SOTKUA SELVITTELEMÄÄN.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toiset juttelee, että mökit ja talot pitää myydä. Muuttaa hoivakotiin tai vähintään kerrostaloon. Hävittää tavarat, eihän ne edes mahdu sinne kerrostaloon. Taakan vähentämistä? Kuoleman odottamista tuo on, loppuelämän hautaamista. Omat vanhempani annan ainakin elää just niin täysillä kuin haluavat loppuun asti. Edunvalvontapaperi ja heidän keskinäinen testamentti on ainoa, mitä olen itse heiltä pyytänyt. Heidän oman elämän turvaamiseksi ja siksi että saavat itse käyttää omia rahojaan elinaikanaan.
Hyvä, olen täysin samaa mieltä! Emmehän me tiedä sitä lähtöhetkeä kukaan. Jos hoitelee kaiken 70 v ja elääkin 100 vuotiaaksi, siinä ehtii istua kädet ristissä kuolemaa odotellen monta pitkää päivää. Nyt on muutenkin maailmankirjat täysin sekaisin, saisimmeko me elää elämäämme kuten haluamme? Tilatkaa pari kolme roskalavaa, kun olette meidät kuopanneet!
Kuka on kieltänyt elämästä, kun turhat on karsittu?
Sittenhän se viimeinen, kevyt vaihe vasta alkaa. Voi tehdä jäljellä olevilla voimavaroillaan ihan mitä vaan.
Kenelle turhat? Jos meidän vanhempamme haluavat asua siinä isossa omakotitalossaan loppuun saakka, niin siinähän asuvat. On puutarha ja iso piha. Pysyvät kunnossa, kun on puuhaa. Ei tulisi mieleenkään pakottaa tai painostaa johonkin kerrostaloon ihmisiä, jotka ikänsä asuneet omakotitalossa ja aikaisemmin maatalossa. Kyllä elämän laatu kärsisi heillä. Ei teitäkään kai kukaan pakota epäsopivaa asuinmuotoon?
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan ennen pärjättiin, kun ei ollut hoitotahtoja, edunvalvontavaltakirjoja eikä edes sanaa kuolinsiivous. Ei nämä kuulu vanhempien ihmisten kokemukseen. Asiat hoidettiin, kun niiden aika oli.
Ennenvanhaan ei jäänyt juuri mitään selviteltävää, korkeintaan esikoiselle kuppainen sukutila sotkuineen.
ALAIKÄISEN PUOLESTA PERINNÖSTÄ LUOPUMINEN
Alaikäisen perillisen ja muiden edunvalvonnan alaisten henkilöiden osalta perinnöstä luopumiseen liittyy erityisiä suojakeinoja. Alaikäisen edunvalvoja, joka on useimmiten tämän huoltaja, ei voi luopua perinnöstä alaikäisen puolesta ilman viranomaisen lupaa.
Holhoustoimilain mukaan edunvalvoja tarvitsee luvan erityisesti silloin, kun kyse on perinnöstä luopumisesta tai kiinteään omaisuuteen kohdistuvasta oikeustoimesta. Lupaa haetaan Digi- ja väestötietovirastolta. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että luopuminen on alaikäisen edun mukaista. Viranomainen arvioi tapauskohtaisesti, hyödyttääkö vai vahingoittaako luopuminen alaikäistä.
Anna heidän nauttia rauhassa elämästään.
Omat vanhempani ovat 1947 ja 1954 syntyneitä. Ovat pankissaan laatineet edunvalvontavaltuutukset ja testamentitkin jo valmiiksi. Innostivat myös minua (1977) hoitamaan nuo asiat kuntoon. Eli oman miehenikin kanssa meillä jo nuo asiakirjat löytyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat isovanhempani tekivät nämä muutokset 2000-luvun alussa ollessaan seitsemänkymppisiä. Antoivat ennakkoperintönä kesämökin/vastaavan summan rahaa. Muuttivat hoiva-asuntoon ja myivät oman kodin, vaikka olivat virkeitä. Omat vanhemmat ovat nyt tuossa iässä ja eivät ole tehneet mitään tuollaista.
Kuka 7-kymppinen haluaa hoivakotiin? Jestas.
Samaa ajattelin. Nythän suunnitellaan, että tuon ikäisenä vasta jäädään eläkkeelle.
Tämä ketju on täynnä tekokauhistelijoita.
Ei heitä oikeasti kiinnosta.
Voit kieltöytyä perinnöstä. End of story.
Vai oletko sitten kuitenkin vaan ahne, vaikka muuta väität?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan ennen pärjättiin, kun ei ollut hoitotahtoja, edunvalvontavaltakirjoja eikä edes sanaa kuolinsiivous. Ei nämä kuulu vanhempien ihmisten kokemukseen. Asiat hoidettiin, kun niiden aika oli.
Ennenvanhaan ei jäänyt juuri mitään selviteltävää, korkeintaan esikoiselle kuppainen sukutila sotkuineen.
Ja leskelle vuoteen 1963 asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin puoli noissa remppaamattomissa kodeissa ja kesämökeissä on, että jätetään murhe perillisille. Kuka perillisistä haluaa itse muuttaa remontoimattomaan taloon tai uskaltaa kaupata sitä ulkopuolisille? Nopeasti on lirissä, jos löytyy joku homeongelma.
PERINTÖÄ EI OLE PAKKO OTTAA VASTAAN
Niin. Älkää ottaako perintöä vastaan. Helppoa. Ja pitäkää huolta, että aleneva polvi (lapset) tekevät saman perinnöstä luopumisen. Ei ole sitten enää huolta taloista ja mökeistä.
Muttaku AP tarttis fyrkkaa, että voi ostaa roinaa itse. Se on paljon tärkempää roinaa säilyttää kaapeissa kuin sukulaisten roina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin puoli noissa remppaamattomissa kodeissa ja kesämökeissä on, että jätetään murhe perillisille. Kuka perillisistä haluaa itse muuttaa remontoimattomaan taloon tai uskaltaa kaupata sitä ulkopuolisille? Nopeasti on lirissä, jos löytyy joku homeongelma.
PERINTÖÄ EI OLE PAKKO OTTAA VASTAAN
Niin. Älkää ottaako perintöä vastaan. Helppoa. Ja pitäkää huolta, että aleneva polvi (lapset) tekevät saman perinnöstä luopumisen. Ei ole sitten enää huolta taloista ja mökeistä.
Muttaku AP tarttis fyrkkaa, että voi ostaa roinaa itse. Se on paljon tärkempää roinaa säilyttää kaapeissa kuin sukulaisten roina.
Höpönpöö. Älä jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat isovanhempani tekivät nämä muutokset 2000-luvun alussa ollessaan seitsemänkymppisiä. Antoivat ennakkoperintönä kesämökin/vastaavan summan rahaa. Muuttivat hoiva-asuntoon ja myivät oman kodin, vaikka olivat virkeitä. Omat vanhemmat ovat nyt tuossa iässä ja eivät ole tehneet mitään tuollaista.
Kuka 7-kymppinen haluaa hoivakotiin? Jestas.
Monikin haluaa, jos on jo terveysongelmia ja on varaa maksaa all inclusive yksityinen hoivakoti kokonaan itse. Ei se juuri poikkea kerrostaloasumisesta, oma huoneisto käytössä. Sivusta seurasin miten isäni teki.
Vierailija kirjoitti:
Anna heidän nauttia rauhassa elämästään.
Menisikö se nautinto täysin pilalle pienellä vaivannäöllä, jolla suojattaisiin lapsia valtavilta ongelmilta? Ei kai se vastuullisuus nyt niin kamalaa myrkkyä ole?
Eli hyvin hoitetut lukaalit vaan kelpaisi? Sinun mieliksi, anna heidän elää omaa elämäänsä.
Kaikki aikanaan mitäs noita murehtii.
Tunnetteko ketään 70-90-luvulla syntynyttä, joka ottaa kaiken tällä tavalla henkilökohtaisesti ja marttyroiden.
- Hei, olisiko aika laittaa kuntoon nämä hoitotahdot, testamentti ja edunvalvontavaltuutus?
- No nakatkaa hautaan sitten saman tien ja perintöä en jätä kenellekään!
Eihän solekku hommata roskalava pihalle ja kantaa kaikki siihen, jossei halua nähdä vaivaa. Tietenkin mukavampaa olisi, jos perillisten tarvitsisi vain käydä nostamassa rahat perunkirjoituksen jälkeen. Mutta silloin jäisivät kokematta ne ihanat perintöriidat, kun perilliset tappelisivat niistä kupeista ja kipoista, jotka yllättäen kaikki yhtäkkiä haluaisivatkin. Voihan olla, että niillä on yllättäen jotakin arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toiset juttelee, että mökit ja talot pitää myydä. Muuttaa hoivakotiin tai vähintään kerrostaloon. Hävittää tavarat, eihän ne edes mahdu sinne kerrostaloon. Taakan vähentämistä? Kuoleman odottamista tuo on, loppuelämän hautaamista. Omat vanhempani annan ainakin elää just niin täysillä kuin haluavat loppuun asti. Edunvalvontapaperi ja heidän keskinäinen testamentti on ainoa, mitä olen itse heiltä pyytänyt. Heidän oman elämän turvaamiseksi ja siksi että saavat itse käyttää omia rahojaan elinaikanaan.
Hyvä, olen täysin samaa mieltä! Emmehän me tiedä sitä lähtöhetkeä kukaan. Jos hoitelee kaiken 70 v ja elääkin 100 vuotiaaksi, siinä ehtii istua kädet ristissä kuolemaa odotellen monta pitkää päivää. Nyt on muutenkin maailmankirjat täysin sekaisin, saisimmeko me elää elämäämme kuten haluamme? Tilatkaa pari kolme roskalavaa, kun olette meidät kuopanneet!
Kuka on kieltänyt elämästä, kun turhat on karsittu?
Sittenhän se viimeinen, kevyt vaihe vasta alkaa. Voi tehdä jäljellä olevilla voimavaroillaan ihan mitä vaan.
Kenelle turhat? Jos meidän vanhempamme haluavat asua siinä isossa omakotitalossaan loppuun saakka, niin siinähän asuvat. On puutarha ja iso piha. Pysyvät kunnossa, kun on puuhaa. Ei tulisi mieleenkään pakottaa tai painostaa johonkin kerrostaloon ihmisiä, jotka ikänsä asuneet omakotitalossa ja aikaisemmin maatalossa. Kyllä elämän laatu kärsisi heillä. Ei teitäkään kai kukaan pakota epäsopivaa asuinmuotoon?
Toki saavat asua vaikka maakuopassa jos haluavat, mutta omien voimiensa mukaan - sukulaisilta ei ruikuteta apua jos ovat niin nuukia etteivät halua ostaa esim pihapalveluita tms, silloinkaan ei parane ruikuttaa.
Nimim viisi vuotta anoppilaan orjaillut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankit ei anna asuntovelkaa työikäisille maaseudun taloihin eikä remontteihin. Siksi niitä ei osteta.
Eivät antaneet remonttilainaa edes lääkäri pariskunnalle.
Pankit antavat kyllä lainaa mihin tahansa, myös maaseudulle, jos vakuudet ovat kunnossa.
Ei anna, kun niiden mielestä maaseudun talot ei ole tarpeeksi hintavia, että voisi laittaa vakuudeksi.
Vakuutena voi olla myös muu kuin se ostettava asunto. Vaikka mökki tai sijoitusasunto.
Ne, jotka niitä syrjäseutujen remonttikuntoisia taloja olisivat ostamassa, ovat harvoin sellaisia rahamiehiä ja -naisia, että olisi mökit ja sijoitusasunnot ja muuta omaisuutta. Tai jos olisivat, niin tuskin ylipäätään tarvitsisivat sitä lainaa.
Meillä, M69 ja N68, ei ole muuta kuin kamat vuokra-asunnossa eli ainoa lapsemme saa nopeasti selville mikä menee roskiin ja mikä kannattaa säästää, rahaa on kerätty pankkiin että hoituu aikanaan meidän hautajaiset, ei ole mökkiä, metsää, arvopapereita joiden kanssa olisi lähempiä selvityksiä tehtävä.