Lue keskustelun säännöt.
Vanhempieni ikäluokkaa ei tippaakaan kiinnosta hoitaa asioitansa kuoleman varalle
23.10.2026 |
Heti alkuun: en ole kieli pitkällä odottamassa perintöä, siitä ei ole kyse. Keljuttaa vain tämä työn määrä, jonka vanhempieni sukupolvi kasaa meille nuoremmille. Omien vanhempieni ja heidän sisarustensa sekä appivanhempieni (40-luvulla ja 50-luvun alussa syntyneitä) kohdalla on tullut huomattua, ettei heitä kiinnosta miettiä ollenkaan asioita kuolemansa varalle. Ajatellaan, että katsellaan näitä asioita sitten joskus, mutta ei tehdä elettäkään miettiäkseen kuolin tilannetta jälkikasvun näkökulmasta. Esimerkkejä:
-Terveysongelmista kärsineet eivät tee elettäkään, että huolehtisivat kuntoon hoitotahdot, edunvalvontavaltuutukset ja muut tärkeät paperit. Kuvitellaan, että kyllä minä pysyn 95 v ikään asti terveenä ja toimii kroppa ja mieli. Sitten on oltukin pulassa näiden sukulaisten kanssa, joille onkin iskenyt muistisairautta ja muuta. Kaikki on levällään, mitään ei ole valmisteltu ja kukaan ei halua tietenkään ottaa koppia asioiden hoitamisesta. Siinä sitten ihmetellään, että kuka hoitaa lapsettomien tätien/setien asiat, kun omia sisaruksiakaan ei kiinnosta.
-Mitään kuolinsiivousta ei uskalla ajatellakaan. Siinä on sitten kiva perikunnalla saada selvitettäväksi talo, josta ei ole vuosikymmeniin kannettu tavaroita ulos. Käypä sitten läpi Maaseudun tulevaisuudet 80-luvulta, jogurttipurkit, autotallien varastotilat ja perkaat laatikoista pikkutavarat. Ja kyllä, pakkohan nuo on käydä läpi, ettei menisi mitään aidosti tärkeää (esim. edesmenneiden isovanhempien vihkisormukset yms) roskiin.
-Neljä n. 75-85 v ikäistä sisarusta omistaa yhdessä kesämökin syrjäseudun perukoilla. Sisaruksista osa ei käytä mökkiä lainkaan, mutta eivät myy/edes yritä myydä osuuttaan mökkiä käyttävälle sisarukselle. Todennäköisesti tullaan tilanteeseen, jossa sisarukset alkavat kuolla ja jälkikasvulle jää pieni murto-osa kesämökistä syrjäseudun perukoilla. Perijät asuvat 300-800 km päässä mökistä, eivätkä serkut edes ole tekemisissä toistensa kanssa. Mökki ei ole vanha, mutta ikääntyvät sisarukset eivät laittaneet siihen sähköjä, vesijohtoja eivätkä sisävessaa. Vaikea uskoa, että tällainen mökki menee kaupaksi. Olisivat laittaneet suosiolla sähköt, niin joku ostaisi edes eräkämpäksi.
-Veljekset omistavat vanhan asuinkiinteistön, joka on ollut kesämökkinä viimeiset vuosikymmenet. Kiinteistö on alkuperäisessä kunnossa. Asunnossa ei ole enää juoksevaa vettä, kun vesiputki on hajonnut. Korjaaminen olisi kallista. Veljekset eivät ole halunneet tehdä taloon sisäilmakartoitusta, eivätkä tutkia eräässä huoneessa painunutta lattiaa. Sanovat, että eivät halua tietää, mitä sieltä voisi löytyä. Tässäkin ongelma jätetään perillisten vastuulle. Kiva siinä sitten saada perinnöksi mökki, jonka hinta arvioidaan korkeammaksi ja todellisuudessa voi olla purkukuntoinen mörskä.
Anteeksi, mutta ottaa vain päähän tämä työmäärä, jonka vanhempieni ikäpolvi jättää meille hoidettavaksi, kun itse eivät saa aikaiseksi tai halua miettiä näitä asioita. Paljon helpommalla päästäisiin, jos asiat katsottaisiin ns. hyvän sään aikana kuntoon.
Kommentit (538)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinteistö ja asunnot pitäisi perintöverotuksessa arvostaa niiden käypään arvoon. Mitenköhän se hoituu käytännössä?
Asunnon arvo määritetään perunkirjoituksessa sen käyvän arvon eli todennäköisen myyntihinnan mukaan kuolinpäivänä
Ja tämä on Suomessa todella älyvapaa koukero, että perintövero määritellään ja pistetään maksettavaksi siinä hetkessä, vaikka asunto ei olisi realisoitavissa esimerkiksi lesken asumisoikeuden takia.
Omassa lähipiirissäni on tapaus, jossa ensimmäinen vanhempi kuoli 80-luvun nousukauden aikaan, jolloin asunnon arvo ja siitä maksettava perintövero olivat sen mukaiset, mutta asunto pistettiin myyntiin noin 10 vuotta myöhemmin, kun toinen vanhempi joutui hoitokotiin, ja 90-luvun eläneet varmasti arvaavat, miten lama-aikana meni kaupaksi ja millä hinnalla. Hyvä jos saivat aikaisemmin maksamansa perintöveron verran pois. Ja toinen tuoreempi tapaus, jossa leski kävi ja kukkui 20 vuotta eli asunto vanheni sen saman 20 vuotta, jolloin alkoi tulla julkisivu-, putki-, ikkuna-, parveke-, katto- ja keksi vielä lisää remontteja, joten se siitä 20 vuotta vanhasta käyvästä arvosta, varsinkaan nyt, kun kukaan ei osta mitään.
Missä iässä olet itse ajatellut sen kotisi myydä pois?
Eikös asunnot ole sitä varten, että niissä ASUTAAN?
Ainako pitää vain laskea kiilto silmissä, mikä tämän asuntoni arvo NYT on ja pitääkö se NYT myydä pois, että jää perillisille mahdollisimman paljon rahaa?
Muuttaa ja muuttaa jatkuvasti, ja mistä ikinä tiedät, milloin kuolet ja mitä juuri siitä asunnosta saat RAHAA, missä satut juuri sillä hetkellä asumaan.
Vaikka rakastaisit omaa kotiasi yli kaiken, niin ei, se pitää NYT myydä ja muuttaa johonkin kälyseen kerrostaloyksiöön vuokralle että ne perilliset saa mahdollisimman paljon rahanpaskaa sitten kun kuolen.
HUOM. Sitä putkiremppaa ym. kaipaavaa asuntoa eli perintöä ei ole pakko ottaa vastaan!!!!!
Niin, missäs iässä aloitatte tämän muuttorumban itse? Että voitte olla varmoja, että kuolinhetkellänne teillä on se paras mahdollinen helposti rahaksi muutettava asunto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talo ei saa rumentaa maisemaa maaseudulla. Rakennusvalvonta voi määrätä sakot myös perikunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samojen asioiden kanssa kamppailen itse. V'tuttaa kuin pientä oravaa, kun elän ruuhkavuosia. On kiire töissä, kotona iso vastuu päiväkoti-ikäisistä lapsista ja omaa elämääkin pitäisi elää. Siinä sitten hoitelet ikääntyvien vanhempien asioita, koska eivät saaneet aikaiseksi hoitaa asioitaan kuntoon. Paras on, että heillä olisi ollut eläkkeellä aikaa. Nyt saan sitten itse rehkiä nämäkin vielä omien asioiden lisäksi.
No tämä juuri.
Äitini 81v ei lopetti jo 10 v sitten itsenäisen asioiden hoitamisen. Voivottelua kun ei pysty tätä eikä tuota. No, nyt ei sitten enää oikeasti pysty, aiemmin ei halunnut - vetosi vanhuuteen ja minä sain hoitaa kaiken.
Kotona sinnitellään kotihoidon turvin ja siihen lisäpalvelut, eli kauppaostokset, siivouspalvelut, lääkäriinkuljetudpslvrlut, jalkahoitaja, lääkeautomaatti ym. Kaikki nämä asiat minä varaan, huollan, sovin ja järjestän.
Esim. niinkin yksinkertaiset asiat kuin käsipyyhkeet. Ovat -60-luvulta. Kaikista lenkit poikki ja hiutuneet niin ohuiksi että päivä paistaa läpi. Ja taas voivotellaan että voi voi kun nuo pyyhkeetkin ovat niin puhki että pitäisi paikata mutta voi voi kun ei siihenkään enää pysty. MIKSI MITÄÄN ASIAA EI VOINUT HOITAA SILLOIN KUN VIELÄ PYSTYI?
Joka ikinen pieni asia jää muille. Kuormittavat lapsiaan AIVAN KAIKELLA.MIKSI? KOSKA MÄ VOIN??Täällä pakko kuitata omahyväisesti että minä 81 ajan autoa, asun yksin hoidan asiani, kaikki sisarukseni tekivät niin yli 90-vuotiaiksi. Tälläkin hetkellä tuttavani, samanikäisiä, hoitavat itse asiansa.
Rievuiksi huonot pyyhkeet, ei niitä nyt 1 ihminen tolkuttomasti tarvi. Tokmannilla maksaa pari euroa käsipyyhkeet. Taitaa tytär muistuttaa äitiään ongelmien ratkaisussa.
Terveys ihmisillä on erilainen mutta onko järkeä jossitellla sairaalle ja avuttomalle ihmiselle?
Koska ikä on kuitenkin korkea, olisi hyvä varautua luonnolliseen poistumaan. Paperit kuntoon. Ei kukaan elä ikuisesti.
Minulla ei ole osakesalkkuja. Kesämökin lunasti yksi lapsista, asuntokaan tarvi mitään papereita, myyvät pois kun kuolen.
Ainoat rojut mitä kaapeissa on on lasten tänne jättämiä joita "älä nyt hävitä." Nuorinkin ollut 25 vuotta kotoa pois.
Miettikääs jokainen minä romuvasmrastona omille tavaroillenne pidätte vanhempienne koteja.
Miksi suostut? Ihan hyvässä hengessä pakkasin lasten kamat ja kehoitin hakemaan pois. Liikuttavat ja söpöt askartelut, piirustukset ja kortit, jotka olin saanut heiltä lapsina, kuvasin ja heitin pois.
Minä en pidä edes omaa asuntoa, vaan muutan ajoissa vuokralle tai asoon.
Maksan asuntokuluja myyntivoitolla. Lasten perintö tulee eri lähteistä.
Ei asuntoa saa myytyä ainakaan meidän kaupungissa, koska pankki edellyttää ostajalta vakituista kokoaikatyötä eikä sellaisia ole nykyään. Työt on osa-aikatyötä ja pätkätyötä.
Maaseudulla olevan talon voi jättää huoletta ränsistymään, mutta kaupungin kerrostaloasunto on vähän eri asia.
Ei voi. Rakennusvalvonta ajelee myös maaseudulla ja ränsistyneestä talosta voi talon omistaja saada sakot.
Eipä ole tullut sakkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan ennen pärjättiin, kun ei ollut hoitotahtoja, edunvalvontavaltakirjoja eikä edes sanaa kuolinsiivous. Ei nämä kuulu vanhempien ihmisten kokemukseen. Asiat hoidettiin, kun niiden aika oli.
Ei ollut ainakaan sitä tavaroiden paljoutta vaivoina jälkipolville. Suuret ikäluokat elivät kuvitellen, että kaikki tavara tuo onnen ja turvan. Kaikki piti ostaa itselle. Siinä on ollut varmasti myös näyttämisen tarvetta muille, ”meillä on rahaa ostaa”.
Ei vaan takana on köyhä lapsuus. Kun lapsena ei saa oikein mitään, aikuisena helposti hankkii liikaa tavaroita ja niistä luopuminen on vaikeaa. Tunnistan tuon itsestäni vaikka olen nuorempi kuin suuret ikäluokat.
Työttömänä ei tiedä, koska saa töitä ja palkkaa eli kaikki tavarat säilytetään kerrostalo-asunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samojen asioiden kanssa kamppailen itse. V'tuttaa kuin pientä oravaa, kun elän ruuhkavuosia. On kiire töissä, kotona iso vastuu päiväkoti-ikäisistä lapsista ja omaa elämääkin pitäisi elää. Siinä sitten hoitelet ikääntyvien vanhempien asioita, koska eivät saaneet aikaiseksi hoitaa asioitaan kuntoon. Paras on, että heillä olisi ollut eläkkeellä aikaa. Nyt saan sitten itse rehkiä nämäkin vielä omien asioiden lisäksi.
No tämä juuri.
Äitini 81v ei lopetti jo 10 v sitten itsenäisen asioiden hoitamisen. Voivottelua kun ei pysty tätä eikä tuota. No, nyt ei sitten enää oikeasti pysty, aiemmin ei halunnut - vetosi vanhuuteen ja minä sain hoitaa kaiken.
Kotona sinnitellään kotihoidon turvin ja siihen lisäpalvelut, eli kauppaostokset, siivouspalvelut, lääkäriinkuljetudpslvrlut, jalkahoitaja, lääkeautomaatti ym. Kaikki nämä asiat minä varaan, huollan, sovin ja järjestän.
Esim. niinkin yksinkertaiset asiat kuin käsipyyhkeet. Ovat -60-luvulta. Kaikista lenkit poikki ja hiutuneet niin ohuiksi että päivä paistaa läpi. Ja taas voivotellaan että voi voi kun nuo pyyhkeetkin ovat niin puhki että pitäisi paikata mutta voi voi kun ei siihenkään enää pysty. MIKSI MITÄÄN ASIAA EI VOINUT HOITAA SILLOIN KUN VIELÄ PYSTYI?
Joka ikinen pieni asia jää muille. Kuormittavat lapsiaan AIVAN KAIKELLA.MIKSI? KOSKA MÄ VOIN??Täällä pakko kuitata omahyväisesti että minä 81 ajan autoa, asun yksin hoidan asiani, kaikki sisarukseni tekivät niin yli 90-vuotiaiksi. Tälläkin hetkellä tuttavani, samanikäisiä, hoitavat itse asiansa.
Rievuiksi huonot pyyhkeet, ei niitä nyt 1 ihminen tolkuttomasti tarvi. Tokmannilla maksaa pari euroa käsipyyhkeet. Taitaa tytär muistuttaa äitiään ongelmien ratkaisussa.
Terveys ihmisillä on erilainen mutta onko järkeä jossitellla sairaalle ja avuttomalle ihmiselle?
Koska ikä on kuitenkin korkea, olisi hyvä varautua luonnolliseen poistumaan. Paperit kuntoon. Ei kukaan elä ikuisesti.
Minulla ei ole osakesalkkuja. Kesämökin lunasti yksi lapsista, asuntokaan tarvi mitään papereita, myyvät pois kun kuolen.
Ainoat rojut mitä kaapeissa on on lasten tänne jättämiä joita "älä nyt hävitä." Nuorinkin ollut 25 vuotta kotoa pois.
Miettikääs jokainen minä romuvasmrastona omille tavaroillenne pidätte vanhempienne koteja.
Miksi suostut? Ihan hyvässä hengessä pakkasin lasten kamat ja kehoitin hakemaan pois. Liikuttavat ja söpöt askartelut, piirustukset ja kortit, jotka olin saanut heiltä lapsina, kuvasin ja heitin pois.
Minä en pidä edes omaa asuntoa, vaan muutan ajoissa vuokralle tai asoon.
Maksan asuntokuluja myyntivoitolla. Lasten perintö tulee eri lähteistä.
Ei asuntoa saa myytyä ainakaan meidän kaupungissa, koska pankki edellyttää ostajalta vakituista kokoaikatyötä eikä sellaisia ole nykyään. Työt on osa-aikatyötä ja pätkätyötä.
Maaseudulla olevan talon voi jättää huoletta ränsistymään, mutta kaupungin kerrostaloasunto on vähän eri asia.
Ei voi. Rakennusvalvonta ajelee myös maaseudulla ja ränsistyneestä talosta voi talon omistaja saada sakot.
Eipä ole tullut sakkoa.
Vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuon remonttien tekemättömyyden. Monet tietävät talonsa elämän olevan loppusuoralla ja remonttiin upotettavat rahat ovat suohon syydettyjä. Minunkin talossani on remonttivelkaa ja kiinteistö on tiensä loppusuoralla. Ei tästä ole juuri iloa kenellekään muulle kuin minulle katto pääni päälle loppuelämäksi. Turha tähän on enää rahaa syytää. Lapset myyköön purkukuntoisena tai olkoot ottamatta vastaan perintöä. Roinaa en kerää ja hoitotahto on tehty.
Minut saa jättää hoitamatta mikäli en itse siihen kykene. Kotihoito hoitakoon tai antakoon kuolon korjata. En aio olla velvollisuus kenellekään. Työkseni hoidan vanhuksia ja osa kolleegoistanikin on sitä mieltä että sukulaisilla on muka velvollisuus. No ei ole! Jos en osaa käyttäytyä niin että lapseni haluaisivat olla kanssani tekemisissä niin ei ole pakko. Parhaani teen ettei niin käy. Mutta käykööt kylässä, ei hoitamassa.
Oho.. olet vielä työelämässä, mutta et enää näe syytä pistää rahaa loppuelämäsi asumisesi kohentamiseen/remontoimiseen. Koetko, että sinäkin olet loppusuoralla? Aika jännästi ollaan erilaisia suhteessa elämään, eläkepäiviin ja vanhuuteen. Mieheni jäi juuri eläkkeelle ja itsekin pääsen muutaman vuoden päästä. Meillä on vielä paljon suunnitelmia, myös remonttisuunnitelmia, matkasuunnitelmia ym kun olemme terveitä ja hyväkuntoisia edelleen. Lapsemmekin ovat vasta muutaman vuoden sisällä tulleet täysi-ikäisiksi, eikä meillä ole vielä todellakaan mitään luovuttamismielialaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan yleistä on nykyään, että molempien palkat menevät yhdelle tilille, jolta maksetaan kaikki? Ja juu, kyllä meilläkin molemmat tietävät mm. yhteisen sähkölaskun, mutta silti kummallakin on ihan omiakin lainoja, esim. opinto- ja autolainat sekä henkilökohtaiset luottokortit, jotka eivät ole mitään yhteisiä talousmenoja.
Kumman nimissä on pankkitili jonne kummankin palkat menevät? Tili lukittunee heti toisen kuoleman jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Potkulaki ja tuet leikattu. Mitään tavaroita ei voi laittaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Potkulaki ja tuet leikattu. Mitään tavaroita ei voi laittaa pois.
Jos saa töitä niin voi ostaa jotain lisää. Mitään ei heitetä eikä anneta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinteistö ja asunnot pitäisi perintöverotuksessa arvostaa niiden käypään arvoon. Mitenköhän se hoituu käytännössä?
Asunnon arvo määritetään perunkirjoituksessa sen käyvän arvon eli todennäköisen myyntihinnan mukaan kuolinpäivänä
Ja tämä on Suomessa todella älyvapaa koukero, että perintövero määritellään ja pistetään maksettavaksi siinä hetkessä, vaikka asunto ei olisi realisoitavissa esimerkiksi lesken asumisoikeuden takia.
Omassa lähipiirissäni on tapaus, jossa ensimmäinen vanhempi kuoli 80-luvun nousukauden aikaan, jolloin asunnon arvo ja siitä maksettava perintövero olivat sen mukaiset, mutta asunto pistettiin myyntiin noin 10 vuotta myöhemmin, kun toinen vanhempi joutui hoitokotiin, ja 90-luvun eläneet varmasti arvaavat, miten lama-aikana meni kaupaksi ja millä hinnalla. Hyvä jos saivat aikaisemmin maksamansa perintöveron verran pois. Ja toinen tuoreempi tapaus, jossa leski kävi ja kukkui 20 vuotta eli asunto vanheni sen saman 20 vuotta, jolloin alkoi tulla julkisivu-, putki-, ikkuna-, parveke-, katto- ja keksi vielä lisää remontteja, joten se siitä 20 vuotta vanhasta käyvästä arvosta, varsinkaan nyt, kun kukaan ei osta mitään.
Missä iässä olet itse ajatellut sen kotisi myydä pois?
Eikös asunnot ole sitä varten, että niissä ASUTAAN?
Ainako pitää vain laskea kiilto silmissä, mikä tämän asuntoni arvo NYT on ja pitääkö se NYT myydä pois, että jää perillisille mahdollisimman paljon rahaa?
Muuttaa ja muuttaa jatkuvasti, ja mistä ikinä tiedät, milloin kuolet ja mitä juuri siitä asunnosta saat RAHAA, missä satut juuri sillä hetkellä asumaan.
Vaikka rakastaisit omaa kotiasi yli kaiken, niin ei, se pitää NYT myydä ja muuttaa johonkin kälyseen kerrostaloyksiöön vuokralle että ne perilliset saa mahdollisimman paljon rahanpaskaa sitten kun kuolen.
HUOM. Sitä putkiremppaa ym. kaipaavaa asuntoa eli perintöä ei ole pakko ottaa vastaan!!!!!
Niin, missäs iässä aloitatte tämän muuttorumban itse? Että voitte olla varmoja, että kuolinhetkellänne teillä on se paras mahdollinen helposti rahaksi muutettava asunto?
Mitä meuhkaat? Minä kritisoin perintöveron perusteita enkä kenenkään muuttamisia tai muitakaan tekemisiä :D
Hallitus on pahentanut tuki leikkauksilla hamstraajien oloa. Nyt ei ainakaan mitään heitetä pois, vaikka tavaraa ostaisikin lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hallitus on pahentanut tuki leikkauksilla hamstraajien oloa. Nyt ei ainakaan mitään heitetä pois, vaikka tavaraa ostaisikin lisää.
Jos saa töitä pitää ostaa paljon vaatteita eikä mitään heitetä pois. Koska ei tiedä milloin on seuraava työpätkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samojen asioiden kanssa kamppailen itse. V'tuttaa kuin pientä oravaa, kun elän ruuhkavuosia. On kiire töissä, kotona iso vastuu päiväkoti-ikäisistä lapsista ja omaa elämääkin pitäisi elää. Siinä sitten hoitelet ikääntyvien vanhempien asioita, koska eivät saaneet aikaiseksi hoitaa asioitaan kuntoon. Paras on, että heillä olisi ollut eläkkeellä aikaa. Nyt saan sitten itse rehkiä nämäkin vielä omien asioiden lisäksi.
No tämä juuri.
Äitini 81v ei lopetti jo 10 v sitten itsenäisen asioiden hoitamisen. Voivottelua kun ei pysty tätä eikä tuota. No, nyt ei sitten enää oikeasti pysty, aiemmin ei halunnut - vetosi vanhuuteen ja minä sain hoitaa kaiken.
Kotona sinnitellään kotihoidon turvin ja siihen lisäpalvelut, eli kauppaostokset, siivouspalvelut, lääkäriinkuljetudpslvrlut, jalkahoitaja, lääkeautomaatti ym. Kaikki nämä asiat minä varaan, huollan, sovin ja järjestän.
Esim. niinkin yksinkertaiset asiat kuin käsipyyhkeet. Ovat -60-luvulta. Kaikista lenkit poikki ja hiutuneet niin ohuiksi että päivä paistaa läpi. Ja taas voivotellaan että voi voi kun nuo pyyhkeetkin ovat niin puhki että pitäisi paikata mutta voi voi kun ei siihenkään enää pysty. MIKSI MITÄÄN ASIAA EI VOINUT HOITAA SILLOIN KUN VIELÄ PYSTYI?
Joka ikinen pieni asia jää muille. Kuormittavat lapsiaan AIVAN KAIKELLA.MIKSI? KOSKA MÄ VOIN??Täällä pakko kuitata omahyväisesti että minä 81 ajan autoa, asun yksin hoidan asiani, kaikki sisarukseni tekivät niin yli 90-vuotiaiksi. Tälläkin hetkellä tuttavani, samanikäisiä, hoitavat itse asiansa.
Rievuiksi huonot pyyhkeet, ei niitä nyt 1 ihminen tolkuttomasti tarvi. Tokmannilla maksaa pari euroa käsipyyhkeet. Taitaa tytär muistuttaa äitiään ongelmien ratkaisussa.
Terveys ihmisillä on erilainen mutta onko järkeä jossitellla sairaalle ja avuttomalle ihmiselle?
Koska ikä on kuitenkin korkea, olisi hyvä varautua luonnolliseen poistumaan. Paperit kuntoon. Ei kukaan elä ikuisesti.
Minulla ei ole osakesalkkuja. Kesämökin lunasti yksi lapsista, asuntokaan tarvi mitään papereita, myyvät pois kun kuolen.
Ainoat rojut mitä kaapeissa on on lasten tänne jättämiä joita "älä nyt hävitä." Nuorinkin ollut 25 vuotta kotoa pois.
Miettikääs jokainen minä romuvasmrastona omille tavaroillenne pidätte vanhempienne koteja.
Miksi suostut? Ihan hyvässä hengessä pakkasin lasten kamat ja kehoitin hakemaan pois. Liikuttavat ja söpöt askartelut, piirustukset ja kortit, jotka olin saanut heiltä lapsina, kuvasin ja heitin pois.
Minä en pidä edes omaa asuntoa, vaan muutan ajoissa vuokralle tai asoon.
Maksan asuntokuluja myyntivoitolla. Lasten perintö tulee eri lähteistä.
Ei asuntoa saa myytyä ainakaan meidän kaupungissa, koska pankki edellyttää ostajalta vakituista kokoaikatyötä eikä sellaisia ole nykyään. Työt on osa-aikatyötä ja pätkätyötä.
Maaseudulla olevan talon voi jättää huoletta ränsistymään, mutta kaupungin kerrostaloasunto on vähän eri asia.
Ei voi. Rakennusvalvonta ajelee myös maaseudulla ja ränsistyneestä talosta voi talon omistaja saada sakot.
Eipä ole tullut sakkoa.
Vielä.
No 40 vuotta on yksi talo ollut tyhjillään. Toinen jopa yli 60 vuotta, jonka kyllä ajattelin purkaa lähiaikoina. Traktorilla kaatuu koko mörskä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on siinä, että ne perittävät huonokuntoiset talot ja askeettiset kesämökit ovat korvessa. Ketään ei haittaisi periä purkukuntoista taloa ja tonttia Helsingistä, kun pelkästä tontista saisi jo hyvät rahat. Ja uudenkarheat mökit hyvällä sijainnilla menevät kaupaksi. Yritäpä sen sijaan myydä askeettista kesämökkiä jostakin Nurmeksesta, ei ole ostajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan yleistä on nykyään, että molempien palkat menevät yhdelle tilille, jolta maksetaan kaikki? Ja juu, kyllä meilläkin molemmat tietävät mm. yhteisen sähkölaskun, mutta silti kummallakin on ihan omiakin lainoja, esim. opinto- ja autolainat sekä henkilökohtaiset luottokortit, jotka eivät ole mitään yhteisiä talousmenoja.
Kumman nimissä on pankkitili jonne kummankin palkat menevät? Tili lukittunee heti toisen kuoleman jälkeen?
Yhteinen ei lukitu, vainajan oma lukittuu vaikka puolisolla olisi siihen käyttöoikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan yleistä on nykyään, että molempien palkat menevät yhdelle tilille, jolta maksetaan kaikki? Ja juu, kyllä meilläkin molemmat tietävät mm. yhteisen sähkölaskun, mutta silti kummallakin on ihan omiakin lainoja, esim. opinto- ja autolainat sekä henkilökohtaiset luottokortit, jotka eivät ole mitään yhteisiä talousmenoja.
Meillä ei ole erillisiä lainoja. Luottokorttilaskutkin maksetaan yhteiseltä tililtä.
Ei käy ilmi, onko teillä myös muita tilejä, joilta asia hoituu, mutta noin yleisellä tasolla muistutettakoon, että yhteisen tilin käyttö jäädytetään perunkirjoitukseen saakka, kun toinen kuolee, eli leski ei siinä tapauksessa maksele mitään edes omista rahoistaan, jos esim. eläke menee sille samalle yhteiselle tilille.
Jotta voi laittaa tavaroita pois pitää saada vakituinen työpaikka ja säännölliset tulot. Pätkätöitä tekevä ei voi heittää mitään vaatteita eikä tavaroita pois.
Olet vain laiska ja tyhjän valittaja, joka haluaisi mahdollisimman vähällä vaivalla päästä perintöön käsiksi. Älå turhaan yritä kieltää, perintöä sinä kuitenkin havittelet.
Vierailija kirjoitti:
Jotta voi laittaa tavaroita pois pitää saada vakituinen työpaikka ja säännölliset tulot. Pätkätöitä tekevä ei voi heittää mitään vaatteita eikä tavaroita pois.
Säilytän varmaan kaikki perintötavaratkin mitkä saa tulevaisuudessa. En heitä mitään pois.
Joillekin elämä on ajatuksella: Jos minä joskus kuolen. Itse olen kertonut lapsilleni missä on kuolemani jälkeisten asioiden hoitoon korvamerkittyä rahaa. T. leski 70+.