Lue keskustelun säännöt.
Vanhempieni ikäluokkaa ei tippaakaan kiinnosta hoitaa asioitansa kuoleman varalle
23.10.2026 |
Heti alkuun: en ole kieli pitkällä odottamassa perintöä, siitä ei ole kyse. Keljuttaa vain tämä työn määrä, jonka vanhempieni sukupolvi kasaa meille nuoremmille. Omien vanhempieni ja heidän sisarustensa sekä appivanhempieni (40-luvulla ja 50-luvun alussa syntyneitä) kohdalla on tullut huomattua, ettei heitä kiinnosta miettiä ollenkaan asioita kuolemansa varalle. Ajatellaan, että katsellaan näitä asioita sitten joskus, mutta ei tehdä elettäkään miettiäkseen kuolin tilannetta jälkikasvun näkökulmasta. Esimerkkejä:
-Terveysongelmista kärsineet eivät tee elettäkään, että huolehtisivat kuntoon hoitotahdot, edunvalvontavaltuutukset ja muut tärkeät paperit. Kuvitellaan, että kyllä minä pysyn 95 v ikään asti terveenä ja toimii kroppa ja mieli. Sitten on oltukin pulassa näiden sukulaisten kanssa, joille onkin iskenyt muistisairautta ja muuta. Kaikki on levällään, mitään ei ole valmisteltu ja kukaan ei halua tietenkään ottaa koppia asioiden hoitamisesta. Siinä sitten ihmetellään, että kuka hoitaa lapsettomien tätien/setien asiat, kun omia sisaruksiakaan ei kiinnosta.
-Mitään kuolinsiivousta ei uskalla ajatellakaan. Siinä on sitten kiva perikunnalla saada selvitettäväksi talo, josta ei ole vuosikymmeniin kannettu tavaroita ulos. Käypä sitten läpi Maaseudun tulevaisuudet 80-luvulta, jogurttipurkit, autotallien varastotilat ja perkaat laatikoista pikkutavarat. Ja kyllä, pakkohan nuo on käydä läpi, ettei menisi mitään aidosti tärkeää (esim. edesmenneiden isovanhempien vihkisormukset yms) roskiin.
-Neljä n. 75-85 v ikäistä sisarusta omistaa yhdessä kesämökin syrjäseudun perukoilla. Sisaruksista osa ei käytä mökkiä lainkaan, mutta eivät myy/edes yritä myydä osuuttaan mökkiä käyttävälle sisarukselle. Todennäköisesti tullaan tilanteeseen, jossa sisarukset alkavat kuolla ja jälkikasvulle jää pieni murto-osa kesämökistä syrjäseudun perukoilla. Perijät asuvat 300-800 km päässä mökistä, eivätkä serkut edes ole tekemisissä toistensa kanssa. Mökki ei ole vanha, mutta ikääntyvät sisarukset eivät laittaneet siihen sähköjä, vesijohtoja eivätkä sisävessaa. Vaikea uskoa, että tällainen mökki menee kaupaksi. Olisivat laittaneet suosiolla sähköt, niin joku ostaisi edes eräkämpäksi.
-Veljekset omistavat vanhan asuinkiinteistön, joka on ollut kesämökkinä viimeiset vuosikymmenet. Kiinteistö on alkuperäisessä kunnossa. Asunnossa ei ole enää juoksevaa vettä, kun vesiputki on hajonnut. Korjaaminen olisi kallista. Veljekset eivät ole halunneet tehdä taloon sisäilmakartoitusta, eivätkä tutkia eräässä huoneessa painunutta lattiaa. Sanovat, että eivät halua tietää, mitä sieltä voisi löytyä. Tässäkin ongelma jätetään perillisten vastuulle. Kiva siinä sitten saada perinnöksi mökki, jonka hinta arvioidaan korkeammaksi ja todellisuudessa voi olla purkukuntoinen mörskä.
Anteeksi, mutta ottaa vain päähän tämä työmäärä, jonka vanhempieni ikäpolvi jättää meille hoidettavaksi, kun itse eivät saa aikaiseksi tai halua miettiä näitä asioita. Paljon helpommalla päästäisiin, jos asiat katsottaisiin ns. hyvän sään aikana kuntoon.
Kommentit (538)
Isoisäni on koko elämänsä elänyt mentaliteetilla, että mitään ei voi heittää pois ja kaikkien tuttujenkin käyttökelvottomat romut pitää kerätä nurkkiin, koska voihan niitä joskus tarvita. Ei siinä mitään järkeä pysty puhumaan. Edelleen jokainen tyhjä leipäpussi ja margariinipaketti pitää säilöä pahan päivän varalle, vaikka niitä on kellarissa jo tuhansia. Ei riitä ihan muutama kuorma-autollinen, kun sitten joskus sitä tavaraa kärrätään kaatopaikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appiukkoni kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen 70-vuotiaana. Oli asunut 80-luvun alusta samassa omakotitalossa, pihapiirissä kaksi vajaa ja autotalli (talo sijaitsee maaseudulla).
Se tavaran ja romun määrä oli jotain aivan järkyttävää.
Kaikki asiakirjat (testamentti, edunvalvontasopimus, hoitotahto jne) oli kyllä tehtynä. Mutta asunnossa ei ollut koskaan tehty suurempaa tavaroiden raivausta. Ja tilejä oli kolmessa eri pankissa, hirveä show siinäkin.Minä olen 74-vuotias mummeli. Minulla on tilejä viidessä eri pankissa. Yhden olen ajatellut lopettaa.
Miksi? Oletko vainoharhanen?
Onhan ihmisillä ulkomaillakin tilejä pankeissa ja omaisuutta. Ei se kovin outoa ole jos on useampia tilejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka paikassa sanotaan, että perinnöstä voi kieltäytyä. Olen ainoa lapsi ja minulla on omia lapsia. Jos kieltäydyn perinnöstä (hamstraajan hometalo josta pitää maksaa perintövero), se menee alaikäisille lapsilleni ja joudun kuitenkin hoitamaan kaiken. Millä tavalla voin kieltäytyä perinnöstä ilman että se menee lasten riesaksi jos vanhempani tekevät kaikkensa että perisin varmasti tämän hyvän talon perheelleni?
Ihan helposti, et vaan ota mitään vastaan, kieltäytyä voi myös omien lasten puolesta. Kunta hoitaa kuten hoitaisi ellei perillisiä olisi lainkaan.
Mutta tämä tuskin käy, raha kelpaisi mutta ei edes sen verran vaivaa halua nähdä, että tilaa ammattilaisen viemään kaiken pois (ilmaiseksi).
Väärin meni. Alaikäisten lasten puolesta EI VOI kieltäytyä perinnöstä, vaan siihen pitää anoa DVV:ltä lupa, joka kaiken lisäksi myönnetään vain, jos perinnöstä luopuminen on selvästi lapsen edun mukaista, esimerkiksi jos kuolinpesä on ylivelkainen.
Perinnöstä voi käytännössä siis kieltäytyä vain, jos itsellä ei ole lapsia tai jos omat lapset ovat täysi-ikäisiä ja lapsettomia, jolloin voivat itse omalla vuorollaan kieltäytyä. Jos alaikäisiä lapsia on, vanhemman pitää hakeutua edunvalvojaksi itse tai hankkia DVV:n kautta sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinteistö ja asunnot pitäisi perintöverotuksessa arvostaa niiden käypään arvoon. Mitenköhän se hoituu käytännössä?
Asunnon arvo määritetään perunkirjoituksessa sen käyvän arvon eli todennäköisen myyntihinnan mukaan kuolinpäivänä
Ja tämä on Suomessa todella älyvapaa koukero, että perintövero määritellään ja pistetään maksettavaksi siinä hetkessä, vaikka asunto ei olisi realisoitavissa esimerkiksi lesken asumisoikeuden takia.
Omassa lähipiirissäni on tapaus, jossa ensimmäinen vanhempi kuoli 80-luvun nousukauden aikaan, jolloin asunnon arvo ja siitä maksettava perintövero olivat sen mukaiset, mutta asunto pistettiin myyntiin noin 10 vuotta myöhemmin, kun toinen vanhempi joutui hoitokotiin, ja 90-luvun eläneet varmasti arvaavat, miten lama-aikana meni kaupaksi ja millä hinnalla. Hyvä jos saivat aikaisemmin maksamansa perintöveron verran pois. Ja toinen tuoreempi tapaus, jossa leski kävi ja kukkui 20 vuotta eli asunto vanheni sen saman 20 vuotta, jolloin alkoi tulla julkisivu-, putki-, ikkuna-, parveke-, katto- ja keksi vielä lisää remontteja, joten se siitä 20 vuotta vanhasta käyvästä arvosta, varsinkaan nyt, kun kukaan ei osta mitään.
Omat vanhemmat 40-luvulla syntyneitä. Edunvalvontavaltuutukset tehty, talo ja autokin myyty, asuvat vuokralla kaksiossa. Ovat kai sitten harvinaisempia tapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on sitten 1.5.2026 tullut muutoksia henkilötietosuojalakiin eli mikäli edunvalvontavaltakirjaa ei ole tehty ja päivitetty ajan tasalle, ei edes henkilön puoliso tai lapset saa pankkiasioita tai muutakaan hoidettua. Ei vaikka olis ollut vuosikymmeniä naimisissa.
Ihminen voi olla edunvalvonnan tarpeessa vuosia ennen kuolemaansa esim. Joutua sairaalaan.
Tää koskee kaikkia yli 18-vuotiaita, ei vain vanhuksia!
Eli jos joutuu vaikka onnettomuuteen, kukaan ei pysty hoitamaan asioitasi sillä välin kun makaat sairaalassa. Kaikki laskut menee perintään yms.
No jos on puoliso, niin tämä maksaa ne laskut omalta tililtä.
Tai lapset maksaa ne laskut omilta tileiltään. Vanhuksen rahat pysty hyvin tallessa siihen asti kun kuolee, ja sitten ne maksajat saa rahansa takaisin.
Jaa, kyllä mun puolisoni palkka menee hänen omalle tililleen, samoin kuin hänen laskunsa hänen omaan verkkopankkiinsa, eli aika huonosti minä niitä makselisin, jos hän toimintakyvyttömänä sairaalaan joutuisi, esim. onnettomuuden takia. Ja vaikka laskut muuta kautta saisikin, ei pelkkä mun palkkani riittäisi mitenkään kaikkeen.
Meillä on yhteiset tilit, ollut jo yli 40 vuotta. Kummallakin on omat pankkitunnukset tileille ja aika tarkkaan tiedetään laskut, sillä ovathan nekin yhteisiä. Asuntojen kulut, vastikkeet, sähkö jne omaisuuksien hoidosta aiheutuvat kulut, kiinteistöverot, tiemaksut, metsäasiat ym. Yllätyslaskuja harvoin tulee.
Eläkkeellä on oltu vuosikaudet eikä edes roinien siivousta ole viitsitty tehdä. Kyllähän ne lapset käy sitten kaiken roinan läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkahan yleistä on nykyään, että molempien palkat menevät yhdelle tilille, jolta maksetaan kaikki? Ja juu, kyllä meilläkin molemmat tietävät mm. yhteisen sähkölaskun, mutta silti kummallakin on ihan omiakin lainoja, esim. opinto- ja autolainat sekä henkilökohtaiset luottokortit, jotka eivät ole mitään yhteisiä talousmenoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samojen asioiden kanssa kamppailen itse. V'tuttaa kuin pientä oravaa, kun elän ruuhkavuosia. On kiire töissä, kotona iso vastuu päiväkoti-ikäisistä lapsista ja omaa elämääkin pitäisi elää. Siinä sitten hoitelet ikääntyvien vanhempien asioita, koska eivät saaneet aikaiseksi hoitaa asioitaan kuntoon. Paras on, että heillä olisi ollut eläkkeellä aikaa. Nyt saan sitten itse rehkiä nämäkin vielä omien asioiden lisäksi.
No tämä juuri.
Äitini 81v ei lopetti jo 10 v sitten itsenäisen asioiden hoitamisen. Voivottelua kun ei pysty tätä eikä tuota. No, nyt ei sitten enää oikeasti pysty, aiemmin ei halunnut - vetosi vanhuuteen ja minä sain hoitaa kaiken.
Kotona sinnitellään kotihoidon turvin ja siihen lisäpalvelut, eli kauppaostokset, siivouspalvelut, lääkäriinkuljetudpslvrlut, jalkahoitaja, lääkeautomaatti ym. Kaikki nämä asiat minä varaan, huollan, sovin ja järjestän.
Esim. niinkin yksinkertaiset asiat kuin käsipyyhkeet. Ovat -60-luvulta. Kaikista lenkit poikki ja hiutuneet niin ohuiksi että päivä paistaa läpi. Ja taas voivotellaan että voi voi kun nuo pyyhkeetkin ovat niin puhki että pitäisi paikata mutta voi voi kun ei siihenkään enää pysty. MIKSI MITÄÄN ASIAA EI VOINUT HOITAA SILLOIN KUN VIELÄ PYSTYI?
Joka ikinen pieni asia jää muille. Kuormittavat lapsiaan AIVAN KAIKELLA.MIKSI? KOSKA MÄ VOIN??Täällä pakko kuitata omahyväisesti että minä 81 ajan autoa, asun yksin hoidan asiani, kaikki sisarukseni tekivät niin yli 90-vuotiaiksi. Tälläkin hetkellä tuttavani, samanikäisiä, hoitavat itse asiansa.
Rievuiksi huonot pyyhkeet, ei niitä nyt 1 ihminen tolkuttomasti tarvi. Tokmannilla maksaa pari euroa käsipyyhkeet. Taitaa tytär muistuttaa äitiään ongelmien ratkaisussa.
Terveys ihmisillä on erilainen mutta onko järkeä jossitellla sairaalle ja avuttomalle ihmiselle?
Koska ikä on kuitenkin korkea, olisi hyvä varautua luonnolliseen poistumaan. Paperit kuntoon. Ei kukaan elä ikuisesti.
Minulla ei ole osakesalkkuja. Kesämökin lunasti yksi lapsista, asuntokaan tarvi mitään papereita, myyvät pois kun kuolen.
Ainoat rojut mitä kaapeissa on on lasten tänne jättämiä joita "älä nyt hävitä." Nuorinkin ollut 25 vuotta kotoa pois.
Miettikääs jokainen minä romuvasmrastona omille tavaroillenne pidätte vanhempienne koteja.
Miksi suostut? Ihan hyvässä hengessä pakkasin lasten kamat ja kehoitin hakemaan pois. Liikuttavat ja söpöt askartelut, piirustukset ja kortit, jotka olin saanut heiltä lapsina, kuvasin ja heitin pois.
Minä en pidä edes omaa asuntoa, vaan muutan ajoissa vuokralle tai asoon.
Maksan asuntokuluja myyntivoitolla. Lasten perintö tulee eri lähteistä.
Ei asuntoa saa myytyä ainakaan meidän kaupungissa, koska pankki edellyttää ostajalta vakituista kokoaikatyötä eikä sellaisia ole nykyään. Työt on osa-aikatyötä ja pätkätyötä.
Maaseudulla olevan talon voi jättää huoletta ränsistymään, mutta kaupungin kerrostaloasunto on vähän eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan yleistä on nykyään, että molempien palkat menevät yhdelle tilille, jolta maksetaan kaikki? Ja juu, kyllä meilläkin molemmat tietävät mm. yhteisen sähkölaskun, mutta silti kummallakin on ihan omiakin lainoja, esim. opinto- ja autolainat sekä henkilökohtaiset luottokortit, jotka eivät ole mitään yhteisiä talousmenoja.
Meillä ei ole erillisiä lainoja. Luottokorttilaskutkin maksetaan yhteiseltä tililtä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei mun rahat kelpaa perinnöstä voi aina kieltäytyä.
Ja rahalla saa jonkun käymään jäämistön läpi.
Miksi huolehtia talojen/ asuntojen/ kesämökkien tyhjennyksistä; onhan niitä firmoja, jotka niitä tekevät, vai mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samojen asioiden kanssa kamppailen itse. V'tuttaa kuin pientä oravaa, kun elän ruuhkavuosia. On kiire töissä, kotona iso vastuu päiväkoti-ikäisistä lapsista ja omaa elämääkin pitäisi elää. Siinä sitten hoitelet ikääntyvien vanhempien asioita, koska eivät saaneet aikaiseksi hoitaa asioitaan kuntoon. Paras on, että heillä olisi ollut eläkkeellä aikaa. Nyt saan sitten itse rehkiä nämäkin vielä omien asioiden lisäksi.
No tämä juuri.
Äitini 81v ei lopetti jo 10 v sitten itsenäisen asioiden hoitamisen. Voivottelua kun ei pysty tätä eikä tuota. No, nyt ei sitten enää oikeasti pysty, aiemmin ei halunnut - vetosi vanhuuteen ja minä sain hoitaa kaiken.
Kotona sinnitellään kotihoidon turvin ja siihen lisäpalvelut, eli kauppaostokset, siivouspalvelut, lääkäriinkuljetudpslvrlut, jalkahoitaja, lääkeautomaatti ym. Kaikki nämä asiat minä varaan, huollan, sovin ja järjestän.
Esim. niinkin yksinkertaiset asiat kuin käsipyyhkeet. Ovat -60-luvulta. Kaikista lenkit poikki ja hiutuneet niin ohuiksi että päivä paistaa läpi. Ja taas voivotellaan että voi voi kun nuo pyyhkeetkin ovat niin puhki että pitäisi paikata mutta voi voi kun ei siihenkään enää pysty. MIKSI MITÄÄN ASIAA EI VOINUT HOITAA SILLOIN KUN VIELÄ PYSTYI?
Joka ikinen pieni asia jää muille. Kuormittavat lapsiaan AIVAN KAIKELLA.MIKSI? KOSKA MÄ VOIN??Täällä pakko kuitata omahyväisesti että minä 81 ajan autoa, asun yksin hoidan asiani, kaikki sisarukseni tekivät niin yli 90-vuotiaiksi. Tälläkin hetkellä tuttavani, samanikäisiä, hoitavat itse asiansa.
Rievuiksi huonot pyyhkeet, ei niitä nyt 1 ihminen tolkuttomasti tarvi. Tokmannilla maksaa pari euroa käsipyyhkeet. Taitaa tytär muistuttaa äitiään ongelmien ratkaisussa.
Terveys ihmisillä on erilainen mutta onko järkeä jossitellla sairaalle ja avuttomalle ihmiselle?
Koska ikä on kuitenkin korkea, olisi hyvä varautua luonnolliseen poistumaan. Paperit kuntoon. Ei kukaan elä ikuisesti.
Minulla ei ole osakesalkkuja. Kesämökin lunasti yksi lapsista, asuntokaan tarvi mitään papereita, myyvät pois kun kuolen.
Ainoat rojut mitä kaapeissa on on lasten tänne jättämiä joita "älä nyt hävitä." Nuorinkin ollut 25 vuotta kotoa pois.
Miettikääs jokainen minä romuvasmrastona omille tavaroillenne pidätte vanhempienne koteja.
Miksi suostut? Ihan hyvässä hengessä pakkasin lasten kamat ja kehoitin hakemaan pois. Liikuttavat ja söpöt askartelut, piirustukset ja kortit, jotka olin saanut heiltä lapsina, kuvasin ja heitin pois.
Minä en pidä edes omaa asuntoa, vaan muutan ajoissa vuokralle tai asoon.
Maksan asuntokuluja myyntivoitolla. Lasten perintö tulee eri lähteistä.
Ei asuntoa saa myytyä ainakaan meidän kaupungissa, koska pankki edellyttää ostajalta vakituista kokoaikatyötä eikä sellaisia ole nykyään. Työt on osa-aikatyötä ja pätkätyötä.
Maaseudulla olevan talon voi jättää huoletta ränsistymään, mutta kaupungin kerrostaloasunto on vähän eri asia.
Ei voi. Rakennusvalvonta ajelee myös maaseudulla ja ränsistyneestä talosta voi talon omistaja saada sakot.
Vierailija kirjoitti:
Eläkkeellä on oltu vuosikaudet eikä edes roinien siivousta ole viitsitty tehdä. Kyllähän ne lapset käy sitten kaiken roinan läpi.
Miksi käydä ROINAA läpi, tarpeeksi monta roskalavaa, iisii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on keski-ikäisenä samaa. Eli koska pienet tulot aina työttömyys jaksolla niin ei uskalla heittää mitään tavaroita menemään. Välttämättä ei ole rahaa ostaa tilalle uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun ikäihminen oikeasti ei enää pysty hoitamaan raha-asioitaan, niin pyydätte häneltä pankkitunnukset. Näin asioiden hoitaminen sujuu kätevästi.
Älä levitä valheellista tietoa. Toisen pankkitunnuksia ei saa käyttää.
Sen kun käyttää vaan, hänen luvallaan. Tai vaikka yhdessä hoidetaan asiat. Voi kamalaa… ja mitä sitten? Ootte te pöljiä ja lampaita.
Voi käyttää kunhan ei kerro pankille. Jos pankki saa sen selville niin tunnukset sulkeutuu heti.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on keski-ikäisenä samaa. Eli koska pienet tulot aina työttömyys jaksolla niin ei uskalla heittää mitään tavaroita menemään. Välttämättä ei ole rahaa ostaa tilalle uutta.
Varmaan sellaisten ihmisten, joilla vakituinen työpaikka on helpompi heittää tavaroita menemään. 595 yleistuella ei ostella muuta kuin ruokaa ja makseta osa vuokrasta.
Nyky hallitus on pahentanut työttömillä sitä, että mitään tavaroita ei uskalla heittää menemään. Pätkätöitä saa joskus ja jouluna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samojen asioiden kanssa kamppailen itse. V'tuttaa kuin pientä oravaa, kun elän ruuhkavuosia. On kiire töissä, kotona iso vastuu päiväkoti-ikäisistä lapsista ja omaa elämääkin pitäisi elää. Siinä sitten hoitelet ikääntyvien vanhempien asioita, koska eivät saaneet aikaiseksi hoitaa asioitaan kuntoon. Paras on, että heillä olisi ollut eläkkeellä aikaa. Nyt saan sitten itse rehkiä nämäkin vielä omien asioiden lisäksi.
No tämä juuri.
Äitini 81v ei lopetti jo 10 v sitten itsenäisen asioiden hoitamisen. Voivottelua kun ei pysty tätä eikä tuota. No, nyt ei sitten enää oikeasti pysty, aiemmin ei halunnut - vetosi vanhuuteen ja minä sain hoitaa kaiken.
Kotona sinnitellään kotihoidon turvin ja siihen lisäpalvelut, eli kauppaostokset, siivouspalvelut, lääkäriinkuljetudpslvrlut, jalkahoitaja, lääkeautomaatti ym. Kaikki nämä asiat minä varaan, huollan, sovin ja järjestän.
Esim. niinkin yksinkertaiset asiat kuin käsipyyhkeet. Ovat -60-luvulta. Kaikista lenkit poikki ja hiutuneet niin ohuiksi että päivä paistaa läpi. Ja taas voivotellaan että voi voi kun nuo pyyhkeetkin ovat niin puhki että pitäisi paikata mutta voi voi kun ei siihenkään enää pysty. MIKSI MITÄÄN ASIAA EI VOINUT HOITAA SILLOIN KUN VIELÄ PYSTYI?
Joka ikinen pieni asia jää muille. Kuormittavat lapsiaan AIVAN KAIKELLA.MIKSI? KOSKA MÄ VOIN??Täällä pakko kuitata omahyväisesti että minä 81 ajan autoa, asun yksin hoidan asiani, kaikki sisarukseni tekivät niin yli 90-vuotiaiksi. Tälläkin hetkellä tuttavani, samanikäisiä, hoitavat itse asiansa.
Rievuiksi huonot pyyhkeet, ei niitä nyt 1 ihminen tolkuttomasti tarvi. Tokmannilla maksaa pari euroa käsipyyhkeet. Taitaa tytär muistuttaa äitiään ongelmien ratkaisussa.
Terveys ihmisillä on erilainen mutta onko järkeä jossitellla sairaalle ja avuttomalle ihmiselle?
Koska ikä on kuitenkin korkea, olisi hyvä varautua luonnolliseen poistumaan. Paperit kuntoon. Ei kukaan elä ikuisesti.
Minulla ei ole osakesalkkuja. Kesämökin lunasti yksi lapsista, asuntokaan tarvi mitään papereita, myyvät pois kun kuolen.
Ainoat rojut mitä kaapeissa on on lasten tänne jättämiä joita "älä nyt hävitä." Nuorinkin ollut 25 vuotta kotoa pois.
Miettikääs jokainen minä romuvasmrastona omille tavaroillenne pidätte vanhempienne koteja.
Miksi suostut? Ihan hyvässä hengessä pakkasin lasten kamat ja kehoitin hakemaan pois. Liikuttavat ja söpöt askartelut, piirustukset ja kortit, jotka olin saanut heiltä lapsina, kuvasin ja heitin pois.
Minä en pidä edes omaa asuntoa, vaan muutan ajoissa vuokralle tai asoon.
Maksan asuntokuluja myyntivoitolla. Lasten perintö tulee eri lähteistä.
Ei asuntoa saa myytyä ainakaan meidän kaupungissa, koska pankki edellyttää ostajalta vakituista kokoaikatyötä eikä sellaisia ole nykyään. Työt on osa-aikatyötä ja pätkätyötä.
Maaseudulla olevan talon voi jättää huoletta ränsistymään, mutta kaupungin kerrostaloasunto on vähän eri asia.
Ei voi. Rakennusvalvonta ajelee myös maaseudulla ja ränsistyneestä talosta voi talon omistaja saada sakot.
Talon voi jättää kylmilleen, katkaista veden ja sähkön. Määrätyt maksut pitää maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan ennen pärjättiin, kun ei ollut hoitotahtoja, edunvalvontavaltakirjoja eikä edes sanaa kuolinsiivous. Ei nämä kuulu vanhempien ihmisten kokemukseen. Asiat hoidettiin, kun niiden aika oli.
Ei ollut ainakaan sitä tavaroiden paljoutta vaivoina jälkipolville. Suuret ikäluokat elivät kuvitellen, että kaikki tavara tuo onnen ja turvan. Kaikki piti ostaa itselle. Siinä on ollut varmasti myös näyttämisen tarvetta muille, ”meillä on rahaa ostaa”.
Ei vaan takana on köyhä lapsuus. Kun lapsena ei saa oikein mitään, aikuisena helposti hankkii liikaa tavaroita ja niistä luopuminen on vaikeaa. Tunnistan tuon itsestäni vaikka olen nuorempi kuin suuret ikäluokat.
Mun vanhempani tekivät saman jo vähän päälle viisikymppisinä, kun viimeisen lapsen aikuistuttua muuttivat maalta omakotitalosta kaupunkiin kerrostaloon. Se oli vähän sellainen "haette, mitä kaipaatte, ja loput laitetaan pois", ihan ymmärrettävästi.
Ja itse keskustelun aiheeseen pelkkää ikäluokkaa ei voi syyttää, koska mun vanhempani kuuluvat siihen, mutta he ovat kaikki asiansa niin pitkälle ja tarkasti järjestäneet, että välillä näin aikuisena lapsena hirvittää, miten paljon terveet hyväkuntoiset eläkeläiset ajattelevat tulevaa kuolemaansa. Sitä suuremmalla syyllä, kun suvun edeltäjien perusteella heillä on sellaiset 15-20 vuotta vielä jäljellä.