Lue keskustelun säännöt.
Vanhempieni ikäluokkaa ei tippaakaan kiinnosta hoitaa asioitansa kuoleman varalle
23.10.2026 |
Heti alkuun: en ole kieli pitkällä odottamassa perintöä, siitä ei ole kyse. Keljuttaa vain tämä työn määrä, jonka vanhempieni sukupolvi kasaa meille nuoremmille. Omien vanhempieni ja heidän sisarustensa sekä appivanhempieni (40-luvulla ja 50-luvun alussa syntyneitä) kohdalla on tullut huomattua, ettei heitä kiinnosta miettiä ollenkaan asioita kuolemansa varalle. Ajatellaan, että katsellaan näitä asioita sitten joskus, mutta ei tehdä elettäkään miettiäkseen kuolin tilannetta jälkikasvun näkökulmasta. Esimerkkejä:
-Terveysongelmista kärsineet eivät tee elettäkään, että huolehtisivat kuntoon hoitotahdot, edunvalvontavaltuutukset ja muut tärkeät paperit. Kuvitellaan, että kyllä minä pysyn 95 v ikään asti terveenä ja toimii kroppa ja mieli. Sitten on oltukin pulassa näiden sukulaisten kanssa, joille onkin iskenyt muistisairautta ja muuta. Kaikki on levällään, mitään ei ole valmisteltu ja kukaan ei halua tietenkään ottaa koppia asioiden hoitamisesta. Siinä sitten ihmetellään, että kuka hoitaa lapsettomien tätien/setien asiat, kun omia sisaruksiakaan ei kiinnosta.
-Mitään kuolinsiivousta ei uskalla ajatellakaan. Siinä on sitten kiva perikunnalla saada selvitettäväksi talo, josta ei ole vuosikymmeniin kannettu tavaroita ulos. Käypä sitten läpi Maaseudun tulevaisuudet 80-luvulta, jogurttipurkit, autotallien varastotilat ja perkaat laatikoista pikkutavarat. Ja kyllä, pakkohan nuo on käydä läpi, ettei menisi mitään aidosti tärkeää (esim. edesmenneiden isovanhempien vihkisormukset yms) roskiin.
-Neljä n. 75-85 v ikäistä sisarusta omistaa yhdessä kesämökin syrjäseudun perukoilla. Sisaruksista osa ei käytä mökkiä lainkaan, mutta eivät myy/edes yritä myydä osuuttaan mökkiä käyttävälle sisarukselle. Todennäköisesti tullaan tilanteeseen, jossa sisarukset alkavat kuolla ja jälkikasvulle jää pieni murto-osa kesämökistä syrjäseudun perukoilla. Perijät asuvat 300-800 km päässä mökistä, eivätkä serkut edes ole tekemisissä toistensa kanssa. Mökki ei ole vanha, mutta ikääntyvät sisarukset eivät laittaneet siihen sähköjä, vesijohtoja eivätkä sisävessaa. Vaikea uskoa, että tällainen mökki menee kaupaksi. Olisivat laittaneet suosiolla sähköt, niin joku ostaisi edes eräkämpäksi.
-Veljekset omistavat vanhan asuinkiinteistön, joka on ollut kesämökkinä viimeiset vuosikymmenet. Kiinteistö on alkuperäisessä kunnossa. Asunnossa ei ole enää juoksevaa vettä, kun vesiputki on hajonnut. Korjaaminen olisi kallista. Veljekset eivät ole halunneet tehdä taloon sisäilmakartoitusta, eivätkä tutkia eräässä huoneessa painunutta lattiaa. Sanovat, että eivät halua tietää, mitä sieltä voisi löytyä. Tässäkin ongelma jätetään perillisten vastuulle. Kiva siinä sitten saada perinnöksi mökki, jonka hinta arvioidaan korkeammaksi ja todellisuudessa voi olla purkukuntoinen mörskä.
Anteeksi, mutta ottaa vain päähän tämä työmäärä, jonka vanhempieni ikäpolvi jättää meille hoidettavaksi, kun itse eivät saa aikaiseksi tai halua miettiä näitä asioita. Paljon helpommalla päästäisiin, jos asiat katsottaisiin ns. hyvän sään aikana kuntoon.
Kommentit (350)
Minun vanhempani ovat hoitaneet asiat jo aikapäiviä sitten. Molemmat tekivät hoitotahdon ja edunvalvontasopimuksen. Niinpä isääni ei edes yritetty elvyttää, kun aika tuli. Paperit ovat kassakaapissa ja kaikki vanhat vaatteet on jo lahjoitettu kierrätykseen, tavaraa on sen verran, mitä yksin elävä kerrostaloasunnossa tarvitsee.
Perinnön osalta olen äidilleni sanonut, että laita kaikki liikenevä oman itsesi hoitamiseen ja loppuelämästä nauttimiseen, perintöä ei tarvitse ajatella, sillä me lapset tulemme kyllä omillamme toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap:n sukulaiset tekee testamentin jollekin muulle, säästyy ap kaikelta vaivalta.
Jos ap olisi perijäni, luovuttaisin kaiken hyväntekeväisyyteen jo hyvissä ajoin. Pääsisi ap helpolla, kuten haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kammottavaa lukea kuinka monen mielestä elämä on yhtä kuin iso määrä tavaraa.
Se tavaran määräkin on kammottava.
Eivät ole sinun tavaroitasi tai sinun vastuulla. Kieltäydyt vaan kaikesta perinnöstä ja myös lastesi osalta, niin ei tarvitse olla tavaroiden kanssa missään tekemisissä. Helppoa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat ovat 74 ja 75 ja rakentavat uutta mökkiä, molemmat vielä työelämässäkin kiinni. En kuuna päivänä voisi mennä heille sanomaan, että tehkää kuolinsiivous nyt. Isoäitikin 94v asuu omassa talossaan ja viljelee perunansa.
Tuossa 70+ iässä erot alkavat olla hurjia kun geenit ja elintavat ovat tehneet työtä vuosikymmeniä. Toiset ovat hauraita ja huonomuistisia ja toiset pistävät menemäään ja tekemistä ja virtaa riittää.
Äitini mies matkustaa, autoilee ja omistaa talon. Ikä yli 80v.
Töissä näin alle sen ikäisen, halvaantuneen muistisairaan, jonka ainoa viesti oli "Haista 💩, saatana!"
Nainen.
Vierailija kirjoitti:
Appiukkoni kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen 70-vuotiaana. Oli asunut 80-luvun alusta samassa omakotitalossa, pihapiirissä kaksi vajaa ja autotalli (talo sijaitsee maaseudulla).
Se tavaran ja romun määrä oli jotain aivan järkyttävää.
Kaikki asiakirjat (testamentti, edunvalvontasopimus, hoitotahto jne) oli kyllä tehtynä. Mutta asunnossa ei ollut koskaan tehty suurempaa tavaroiden raivausta. Ja tilejä oli kolmessa eri pankissa, hirveä show siinäkin.
Minä olen 74-vuotias mummeli. Minulla on tilejä viidessä eri pankissa. Yhden olen ajatellut lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka paikassa sanotaan, että perinnöstä voi kieltäytyä. Olen ainoa lapsi ja minulla on omia lapsia. Jos kieltäydyn perinnöstä (hamstraajan hometalo josta pitää maksaa perintövero), se menee alaikäisille lapsilleni ja joudun kuitenkin hoitamaan kaiken. Millä tavalla voin kieltäytyä perinnöstä ilman että se menee lasten riesaksi jos vanhempani tekevät kaikkensa että perisin varmasti tämän hyvän talon perheelleni?
Ihan helposti, et vaan ota mitään vastaan, kieltäytyä voi myös omien lasten puolesta. Kunta hoitaa kuten hoitaisi ellei perillisiä olisi lainkaan.
Mutta tämä tuskin käy, raha kelpaisi mutta ei edes sen verran vaivaa halua nähdä, että tilaa ammattilaisen viemään kaiken pois (ilmaiseksi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toiset juttelee, että mökit ja talot pitää myydä. Muuttaa hoivakotiin tai vähintään kerrostaloon. Hävittää tavarat, eihän ne edes mahdu sinne kerrostaloon. Taakan vähentämistä? Kuoleman odottamista tuo on, loppuelämän hautaamista. Omat vanhempani annan ainakin elää just niin täysillä kuin haluavat loppuun asti. Edunvalvontapaperi ja heidän keskinäinen testamentti on ainoa, mitä olen itse heiltä pyytänyt. Heidän oman elämän turvaamiseksi ja siksi että saavat itse käyttää omia rahojaan elinaikanaan.
Hyvä, olen täysin samaa mieltä! Emmehän me tiedä sitä lähtöhetkeä kukaan. Jos hoitelee kaiken 70 v ja elääkin 100 vuotiaaksi, siinä ehtii istua kädet ristissä kuolemaa odotellen monta pitkää päivää. Nyt on muutenkin maailmankirjat täysin sekaisin, saisimmeko me elää elämäämme kuten haluamme? Tilatkaa pari kolme roskalavaa, kun olette meidät kuopanneet!
Nykyään jätteet on lajiteltava, vie aikaa ja rahaa. Jätäthän ison potin rahaa tätä varten.
Kun olen kuollut, niin olen kaikkia huolia vailla haudassani. Minua ei enää kosketa ollenkaan, mitä te elävät puuhailette :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toiset juttelee, että mökit ja talot pitää myydä. Muuttaa hoivakotiin tai vähintään kerrostaloon. Hävittää tavarat, eihän ne edes mahdu sinne kerrostaloon. Taakan vähentämistä? Kuoleman odottamista tuo on, loppuelämän hautaamista. Omat vanhempani annan ainakin elää just niin täysillä kuin haluavat loppuun asti. Edunvalvontapaperi ja heidän keskinäinen testamentti on ainoa, mitä olen itse heiltä pyytänyt. Heidän oman elämän turvaamiseksi ja siksi että saavat itse käyttää omia rahojaan elinaikanaan.
Hyvä, olen täysin samaa mieltä! Emmehän me tiedä sitä lähtöhetkeä kukaan. Jos hoitelee kaiken 70 v ja elääkin 100 vuotiaaksi, siinä ehtii istua kädet ristissä kuolemaa odotellen monta pitkää päivää. Nyt on muutenkin maailmankirjat täysin sekaisin, saisimmeko me elää elämäämme kuten haluamme? Tilatkaa pari kolme roskalavaa, kun olette meidät kuopanneet!
Nykyään jätteet on lajiteltava, vie aikaa ja rahaa. Jätäthän ison potin rahaa tätä varten.
Kun olen kuollut, niin olen kaikkia huolia vailla haudassani. Minua ei enää kosketa ollenkaan, mitä te elävät puuhailette :D
Et taida nytkään välittää mistään...
Onko kenelläkään kokemusta siitä, että on tilannut ulkopuolisen yrityksen tyhjentämään asunnon? Mitä maksoi ja minkä kokoinen asunto/ talo oli kyseessä? Ja minä vuonna tyhjennys tehtiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä jollain vihkisormuksilla on, jos niitä ei kukaan muutenkaan ole nähnyt kymmeniin vuosiin niiden ollessa "tallessa" jossain autotallin perällä olevassa laatikossa?
Veljeni on perinyt vanhemmiltani jonkinlaista muistelu- ja hamstrausgeeniä, mutta mitä ikinä mulle jää äidin rojuista niin roskiin suoraan. En tee vanhoilla valokuvilla, koinsyömillä pöytäliinoilla tai jollain mummon antiikkilampuilla mitään.
No tavallaan näin, tavallaan vanha tavara voi olla myös arvokasta. Isoisoäitini tekemiä pitsejä käytettiin siskon lapsen ristiäismekossa, monen mielestä se oli hienoa.
Aika kauheaa, että katsot vanhat valokuvat roskaksi. Ehkä sun lapset (jos niitä on) haluaisivat joskus nähdä sinut ja vanhempasi kuvissa.
Kuva kertoo enemmän jne..
Aina joku suvusta voi kiinnostua sukututkimuksest ( yleensä tämä tapahtuuvanhemmalla iällä) , niin silloin kyllä harmittaa hävitetyt valokuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kammottavaa lukea kuinka monen mielestä elämä on yhtä kuin iso määrä tavaraa.
Se tavaran määräkin on kammottava.
Eivät ole sinun tavaroitasi tai sinun vastuulla. Kieltäydyt vaan kaikesta perinnöstä ja myös lastesi osalta, niin ei tarvitse olla tavaroiden kanssa missään tekemisissä. Helppoa on.
Kun se ei käy niin helposti. Olen eri kuin aloittaja, mutta vanhusten kuolinpesien osakas yhtä kaikki.
Ja osa perittävästä todella ON minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei halua olla muille vaivaksi ja haluaa elää puolikuollutta elämää, niin kuolinsiivous pitäisi tehdä n.40-59v iässä, sillä riski sairastua kansantauteihin, saada sairaskohtauksia ja kuolla on korkea. Usein kun tuosta iästä selviää terveenä, ihminen saattaa porskuttaa hyvää elämää vielä vupsikymmeniä.
Jotenkin niin surullista, kun jonkun lapset odottavat vanhempansa kuolemaan ja kehottavat varautumaan siihen hyvissä ajoin, luopumaan rakkaista tavaroista pois ja mieluimmin elää puolikuolutta elämää ja odottaa kuolemaa.
Elämä on ainutkertainen lahja mitä ihmiselle on annettu ja siitä tulisi iloita ja nauttia viimeiseen hengen vetoon asti, kun tousta mahdollisutta ei ole.
Sitäkään en ymmärrä, miksi mutos pitäisi lähteä muista, eikä itsestään, kun ei ap. kerro omasta elämästää , jos iäkkäät vanhemmat, niin itsekkään ole nuori.
Oon ite ajatellu niin, et sit kun nää sekavemmat perintötapaukset suvusta tulee eteen, niin ilmoitan vaan että "En ryhdy perintöön". Valtio hoitakoot, kerran ottanut mun verorahoista vanhusten valtavat eläkkeetkin. En ala vielä ilmaiseksi siivoojaksi, sihteeriksi jne. ihmisille jotka ei ole edes välittäneet musta pätkääkään eikä tunteneet mua vuosikymmeniin vaikka oon yrittäny pitää välejä yllä. :D Enkä todellakaan ala riidellä mistään parin sadan perinnöstä joka "ehkä saattaa olla" jonkun valittujen palojen homeisen kirjakasan alla jos vaan jaksaa esiin kaivaa, arvottaa ja etsiä ostajia. Rahaa se vaan on, enkä oo koskaan ollu mammonan perään muutenkaan. Ottakoot ne perilliset kenellä on energiaa tapella rahasta. Oon pärjänny ilman perintöä koko elämäni, miksi hinkuisin sitä sit kun oon jotain 50-60v.
Ite aiotaan miehen kanssa jättää sitten aikanaan koti siistiksi ja opetetaan lapselle että jokaista vanhaa lasipurnukkaa ei tarvitse pitää tunnesyistä, hänen koti ei ole mikään "äiti ja isi"-museo. Henkivakuutus jättänee hänelle jonkin kivan simppelin perinnön, muutoin aiomme kyllä katsoa että paperiasiat sun muut on ennakkoon kunnossa. Hoitotahdot yms. mappiin fyysisenä kopiona, sekä sähköisenä jos tulee vaikka tulipalo ja tuhoaa paperisen version.
En tykkää byrokratiasta, mutta jos siihen on pakko osallistua niin en ainakaan halua että musta itestäni jää rakkaille läheisille yhtään lisää byrokratiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ymmärrän täysin! Lisätään vielä että jos perintönä on tulemassa oikeasti jotain arvokasta (esim. Huvila järven rannalla, iso metsätila jne ) niin ei mitään ajatusta siitä, millä perinnön saajat maksaa sen perintöveron. Lisätään vielä perijöiden riitaisat suhteet, rappiolla oleva aikamiespoika ja etäiset sukulaiset jotka kärkkyvät sitä Aaltomaljakkoa, jos sen vaikka saisi muistoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut varmasti paljon asiaa. Toisaalta huomion voisi kiinnittää nuorempiinkin sukupolviin. Sanon sen itse tämän edustajana. Koskaan ei tiedä, koska aika jättää. Sitä ajattelemalla oon alkanut jo tekeen "kuolinsiivousta", myynyt esimerkiksi Vintedissä useita kirjoja, joita en ollut lukenut vuosiin ja tuskin tulenkaan lukemaan. Joskus parikymppisenä sitä ehkä ajattelee, että elää ikuisesti jne. Mutta eihän niitä kirjoja mukanaan saa. Mutta eniten yritän toki helpottaa omaa elämää, että ei tarvitsisi tehdä niin paljon tavaratyötä. Omistaisi vain sitä, mille olisi tarvetta ja muutama juttu mitkä sitten vaan tuottaa iloa. Että siinäpä haastetta meille nuoremmillekin ja onnea vaan pikkusälien läpikäymiseen :D
Ei ongelma ole aina nuoremmissa sukupolvissa.
Olen reilusti alle 40 v. Tehtynä edunvalvontavaltuutus, testamentti, avioehto ja hoitotahto. Kotona mapissa tärkeät paperit, jopa hautajaissuunnitelma on tehty. Muutettiin pari vuotta sitten ja olen karsinut kotoa sellaiset tavarat, joille ei ole käyttöä. Olen pitänyt kaapit siistinä ja tavaroilla on tarkat paikat. En oikein pienen lapsen äitinä enempää voi tehdä.
Arvaat varmaan, mikä on tilanne omien appivanhempieni osalta? Asuneet samassa kodissa yli 30 v. Kotona todella paljon tavaraa, täysin turhaakin krääsää. Kaikki kaapit täynnä. Mitään ei ole käyty läpi ja olisi suunnaton pyhäinhäväistys ehdottaa, että tekisittekö edes vähän kuolinsiivousta kiitos. Ja paperiasiat ovat yhtä surkealla tolalla. Siinäpä sitten saadaan miehen kanssa tämä asia hoidettavaksi, kun miehen vanhemmista aika jättää.
Miksi sotkeennut appiksiesi asioihin? Saavatko he puuttua sinun asioihisi? Sinä et edes peri heitä, missään tilanteessa. Jos miehesi kuolee, lapsenne perii. Ja sinä et voi käyttää ja kavaltaa hänen omaisuuttaan.
Kyllä se appivanhempien tilanne meidän perheeseen kokonaisuudessaan vaikuttaa. Mieheni joutuu hoitamaan vanhempiensa asiat. Kaikki nuo tunnit ovat pois meidän perheeltä. Ja meinaavat sitä, että kotityöt yms kaatuvat minulle, kun miehen aika menee vanhempiensa sotkuja selvitellessä.
Vaikutat erittäin vastenmieliseltä miniältä.
Mikä tässä nt on ongelma kun näitä Kuolinpesän siivoukset/tyhjennykset -yrityksiä on joka niemessä ja notkossa ja hoitavat tyhjennykset muutamassa tunnissa. Osa tavaroista menee myllyn läpi, ettei mitään jää jäljelle. Jopa lopuksi siivoavat asunnon ja kesämökit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka paikassa sanotaan, että perinnöstä voi kieltäytyä. Olen ainoa lapsi ja minulla on omia lapsia. Jos kieltäydyn perinnöstä (hamstraajan hometalo josta pitää maksaa perintövero), se menee alaikäisille lapsilleni ja joudun kuitenkin hoitamaan kaiken. Millä tavalla voin kieltäytyä perinnöstä ilman että se menee lasten riesaksi jos vanhempani tekevät kaikkensa että perisin varmasti tämän hyvän talon perheelleni?
Ihan helposti, et vaan ota mitään vastaan, kieltäytyä voi myös omien lasten puolesta. Kunta hoitaa kuten hoitaisi ellei perillisiä olisi lainkaan.
Mutta tämä tuskin käy, raha kelpaisi mutta ei edes sen verran vaivaa halua nähdä, että tilaa ammattilaisen viemään kaiken pois (ilmaiseksi).
Näköjään jos viranomainen toteaa että alaikäisen edun kannalta perinnöstä kieltäytyminen on järkevää, se on mahdollista.
https://laki24.fi/perinnosta-luopuminen-alaikaisten-lasten-puolesta/
Odotan vielä sitä ammattilaista, joka kohtuulliseen hintaan vie koko mädän talon ja sinne 50-luvulta alkaen kerätyn valtavan osittain kastuneen tavaramäärän. Romuvarastoina toimivine piharakennuksineen ja maahan haudattuine ongelmajätteineen. Tämän perinnön vastaanottamisesta pitäisi maksaa vielä perintövero, johon pitää koittaa saada jostain pankista lainaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä nt on ongelma kun näitä Kuolinpesän siivoukset/tyhjennykset -yrityksiä on joka niemessä ja notkossa ja hoitavat tyhjennykset muutamassa tunnissa. Osa tavaroista menee myllyn läpi, ettei mitään jää jäljelle. Jopa lopuksi siivoavat asunnon ja kesämökit.
Eivät ne yritykset sitä ilmaiseksi tee.
Taitaa olla ap. huolesi ihan turha, sillä lähes jokaiselle viranomaiset nykyään määräävät virallisen edunvalvojan, joka valvoo vanhusten etua ja oikeutta. Ja jos lapset menee ilman edunvalvojan lupaa tyhjentämään asuntoa, niin pian on käräjillä.
Se tavaran määräkin on kammottava.