Voiko pettäjä todella muuttua?

Kyse on aina yksilöistä ja tilanteet ovat kaikki erilaisia. En viitsi lyödä keneenkään leimaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimivaan ja hyvään parisuhteeseen ei pääse kukaan väliin. Jos joku pettää niin parisuhteessa on jotain ongelmia.

Tämä on valhetta. Voit olla vaikka maailman kaunein/komein ja täydellisin kumppani, mutta pettäjä pettää aina. Koska pettäjät ovat luonteeltaan viallisia, eivätkä kykene aitoon rakkauteen tai muista välittämiseen tai huolehtimiseen.

Parisuhteen väliin pääsee vain, jos parisuhteen sisällä on vähintään yksi viallinen pettäjä.

No siis kyllä ja ei. Varsinkin miehet pettää ihan vaihtelunhalusta, eli ei siinä tarvita edes huonoa parisuhdetta. Toisaalta taas ei ole noinkaan, että joku pettäisi aina ja joka suhteessa. Ihmiset voivat kyllä muuttua ja kehittyä. Niin kävi itsellenikin. Ei minulla mitään pettäjägeeniä ole, koska sellaista ei ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai. Pettämistä tapahtuu erilaisissa olosuhteissa. Itse petin orastavassa parisuhteessa, joka tuskin edes oli oikea parisuhde, koska se alkoi kaukosuhteena ja pysyi sellaisena, ja hädin tuskin näimme edes koskaan toisiamme fyysisesti. Mielessäni suhde oli jo ohi, vaikken osannut lopullisesti päättää asiaa ajoissa, varmaan osin juuri tuon etäisyyden tuoman "epätodellisuuden" takia. Aloin sitten deittailla toista ihmistä. Kadun tekoani syvästi ja ajattelen sitä edelleen päivittäin. Kamalin asia, jonka olen tehnyt elämässäni. Tiedän kuitenkin, etten koskaan tekisi tuollaista rakastamalleni ihmiselle, enkä myöskään normaalissa parisuhteessa, jossa jopa voin nähdä kumppaniani jatkuvasti ja tämä elää lähelläni. En koe, että tuo teko määrittelee minut loppuelämäkseni. 

Eli seurustelit ihmisen kanssa, jota et koskaan rakastanut? Eikö se ole jo itsessään melkoinen petos?

Määrittele rakkaus. En tiedä, mitä rakkaus sinulle on, mutta se voi olla jotain muuta muille. Määrittele myös seurustelu. Esimerkiksi, jos ihmiset tapailevat toisiaan säännöllisesti ja eksklusiivisesti kolmen kuukauden ajan, tätä voinee varmaan kutsua jo seurusteluksi, mutta aika harvoin kyseessä on vielä syvempi rakkaus. Himo ja ihastuminen ehkä, muttei yleensä todellinen rakkaus. 

Miten syväksi rakkaudeksi kanssakäyntini toisen ihmisen kanssa olisi voinut syventyä, kun näin tämän vain muutaman kerran alle vuoden sisällä? Vietin yhteensä vain joitain satoja tunteja tämän fyysisessä läheisyydessä? Oletko koskaan ollut parisuhteessa itse? Tapasi lähestyä ihmisten välistä romanttista vuorovaikutusta kuulostaa jotenkin epäkypsältä ja kokemattomalta. -sama

Selityksen makua.

Rakkaus on kunnioitusta.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on aina yksilöistä ja tilanteet ovat kaikki erilaisia. En viitsi lyödä keneenkään leimaa. 

Tilanteet ovat säälittävän samanlaisia. Vastuu on aina pettäjällä, vaikka he kuinka yrittävät sitä siirtää muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai. Pettämistä tapahtuu erilaisissa olosuhteissa. Itse petin orastavassa parisuhteessa, joka tuskin edes oli oikea parisuhde, koska se alkoi kaukosuhteena ja pysyi sellaisena, ja hädin tuskin näimme edes koskaan toisiamme fyysisesti. Mielessäni suhde oli jo ohi, vaikken osannut lopullisesti päättää asiaa ajoissa, varmaan osin juuri tuon etäisyyden tuoman "epätodellisuuden" takia. Aloin sitten deittailla toista ihmistä. Kadun tekoani syvästi ja ajattelen sitä edelleen päivittäin. Kamalin asia, jonka olen tehnyt elämässäni. Tiedän kuitenkin, etten koskaan tekisi tuollaista rakastamalleni ihmiselle, enkä myöskään normaalissa parisuhteessa, jossa jopa voin nähdä kumppaniani jatkuvasti ja tämä elää lähelläni. En koe, että tuo teko määrittelee minut loppuelämäkseni. 

Eli seurustelit ihmisen kanssa, jota et koskaan rakastanut? Eikö se ole jo itsessään melkoinen petos?

Määrittele rakkaus. En tiedä, mitä rakkaus sinulle on, mutta se voi olla jotain muuta muille. Määrittele myös seurustelu. Esimerkiksi, jos ihmiset tapailevat toisiaan säännöllisesti ja eksklusiivisesti kolmen kuukauden ajan, tätä voinee varmaan kutsua jo seurusteluksi, mutta aika harvoin kyseessä on vielä syvempi rakkaus. Himo ja ihastuminen ehkä, muttei yleensä todellinen rakkaus. 

Miten syväksi rakkaudeksi kanssakäyntini toisen ihmisen kanssa olisi voinut syventyä, kun näin tämän vain muutaman kerran alle vuoden sisällä? Vietin yhteensä vain joitain satoja tunteja tämän fyysisessä läheisyydessä? Oletko koskaan ollut parisuhteessa itse? Tapasi lähestyä ihmisten välistä romanttista vuorovaikutusta kuulostaa jotenkin epäkypsältä ja kokemattomalta. -sama

Suhteet voivat olla hyvinkin syviä, vaikka ei paljon tapailisi. Voihan sitä pohtia, että miksi sinulla oli tarve sitoa toinen ihminen itseesi kutsumalla suhdetta seurusteluksi, vaikka sydämen tasolla ei ollut "oikeaa parisuhdetta".

Ehkäpä olisi hedelmällisempää pohtia, mitä on pettäminen.

Hyvä kysymys toki, miksi lähteä johonkin, jos alusta lähtien vaisto varoittaa, että se on huono idea, kuten omalla kohdallani. Sitä tuleekin pohtia. Toisaalta sanottakoon, että eksäni uhkasi tap paa itsensä, kun yritin ensimmäistä kertaa lopettaa suhteen. Silläkin varmaan "vähän" tekemistä asian kanssa, että päätin alkaa tapailemaan toista ihmistä, kun tiesin, että joku yrittää manipuloimalla sitoa minut suhteeseen, jossa en halua enää olla. -sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai. Pettämistä tapahtuu erilaisissa olosuhteissa. Itse petin orastavassa parisuhteessa, joka tuskin edes oli oikea parisuhde, koska se alkoi kaukosuhteena ja pysyi sellaisena, ja hädin tuskin näimme edes koskaan toisiamme fyysisesti. Mielessäni suhde oli jo ohi, vaikken osannut lopullisesti päättää asiaa ajoissa, varmaan osin juuri tuon etäisyyden tuoman "epätodellisuuden" takia. Aloin sitten deittailla toista ihmistä. Kadun tekoani syvästi ja ajattelen sitä edelleen päivittäin. Kamalin asia, jonka olen tehnyt elämässäni. Tiedän kuitenkin, etten koskaan tekisi tuollaista rakastamalleni ihmiselle, enkä myöskään normaalissa parisuhteessa, jossa jopa voin nähdä kumppaniani jatkuvasti ja tämä elää lähelläni. En koe, että tuo teko määrittelee minut loppuelämäkseni. 

Eli seurustelit ihmisen kanssa, jota et koskaan rakastanut? Eikö se ole jo itsessään melkoinen petos?

Määrittele rakkaus. En tiedä, mitä rakkaus sinulle on, mutta se voi olla jotain muuta muille. Määrittele myös seurustelu. Esimerkiksi, jos ihmiset tapailevat toisiaan säännöllisesti ja eksklusiivisesti kolmen kuukauden ajan, tätä voinee varmaan kutsua jo seurusteluksi, mutta aika harvoin kyseessä on vielä syvempi rakkaus. Himo ja ihastuminen ehkä, muttei yleensä todellinen rakkaus. 

Miten syväksi rakkaudeksi kanssakäyntini toisen ihmisen kanssa olisi voinut syventyä, kun näin tämän vain muutaman kerran alle vuoden sisällä? Vietin yhteensä vain joitain satoja tunteja tämän fyysisessä läheisyydessä? Oletko koskaan ollut parisuhteessa itse? Tapasi lähestyä ihmisten välistä romanttista vuorovaikutusta kuulostaa jotenkin epäkypsältä ja kokemattomalta. -sama

Selityksen makua.

Rakkaus on kunnioitusta.

Missä on selittelyn makua? Minähän juuri sanoin, etten rakastanut tuota eksääni. Olen samaa mieltä. Rakkaus on kunnioitusta. Missä väitin muuta? Viestini pointti oli, että seurustelu itsessään ei tarkoita, että rakastaa toista. Vai oletko muka eri mieltä? Lue viesti uudelleen. Tällä kertaa ajatuksella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimivaan ja hyvään parisuhteeseen ei pääse kukaan väliin. Jos joku pettää niin parisuhteessa on jotain ongelmia.

Tämä on valhetta. Voit olla vaikka maailman kaunein/komein ja täydellisin kumppani, mutta pettäjä pettää aina. Koska pettäjät ovat luonteeltaan viallisia, eivätkä kykene aitoon rakkauteen tai muista välittämiseen tai huolehtimiseen.

Parisuhteen väliin pääsee vain, jos parisuhteen sisällä on vähintään yksi viallinen pettäjä.

No siis kyllä ja ei. Varsinkin miehet pettää ihan vaihtelunhalusta, eli ei siinä tarvita edes huonoa parisuhdetta. Toisaalta taas ei ole noinkaan, että joku pettäisi aina ja joka suhteessa. Ihmiset voivat kyllä muuttua ja kehittyä. Niin kävi itsellenikin. Ei minulla mitään pettäjägeeniä ole, koska sellaista ei ole olemassakaan.

Ei miehet petä mistään vaihtelunhalusta, tai naiset jostain toisesta syystä. Pettäjät pettävät ihan samasta syystä - itsekeskeisyydestä, itsekkyydestä ja kykenemättömyydestä välittämään kenestäkään muista, kun omista haluista. Ei siihen mitään muuta tarvita.

Pettäjä ei välitä muiden hyvinvoinnista, ja on valmis olemaan henkisesti, taloudellisesti ja fyysisesti väkivaltainen omaa puolisoansa kohtaan. Henkilö, joka kykenee empatiaan ja rakkauteen ei ole missään muodossa väkivaltainen omaa kumppania kohtaan.

Itse en ottaisi entisen pettäjän kanssa riskiä, koska pettäminen on oikeasti syvä luonnevika, jota on vaikea korjata.

Nuorempana paneminen oli vaan niin kivaa. Ravintolassa kännit ja nainen kainalossa panemaan. Nelikymppisenä muutama lapsi ja uusi vaimo jolle ollut aina uskollinen.  Tuossa kun saatiin muksut niin päihteet jäi ja alkoi uusi, erilainen elämä.

Itse olen ollut reilun kolme vuotta itseäni vanhemman miehen kanssa seksisuhteessa. Mies on yli 60 ja itse olen vielä muutaman vuoden alle 50v. Seksi tämän miehen kanssa on erittäin hyvää ja otan ilon irti täsrä seksistä niin kauan kuin sitä kestää. Eiköhän suhde lopu viimeistään silloin, kun miehen kunto ei enää kestä. Parisuhdetta en tämän miehen kanssa halua, kun en halua sitä kenenkään muunkaan kanssa. 
Mies tuli aiemmassa suhteessa petetyksi ja jätetyksi. En sitten tiedä pettikö entistä vaimoaan vai onko tämä pettäminen alkanut vasta nykyisessä suhteessa, kun ei ole käsitellyt eroa. En ole kysynyt enkä kysykään. Eron jälkeen hyppi pedistä toiseen. Nämä asiat ihan yleisesti tiedossa monella eikä ole mies itse näitä kertonut mulle. 
Ja ihan turha tulla haukkumaan ja moralisoimaan. En ole mikään huo ra tms. En odota miehen eroavan. En ole mikään panopatja. Surullista, että edelleen joillekin seksi naisen osalta on vain antamista ja panopatjana olemista. Ei mene joillakin ymmärrykseen, että myös naiset nauttii seksistä ja myös he haluavat saada. En olisi kolmea vuotta pitänyt yllä seksisuhdetta, jos tästä seksistä saisi sitä mitä haluan. 
Olen ihan tavallinen ihminen joka käy töissä, on äiti ja elää tavallista elämää. Salassa on sitten suhde tämän varatun kanssa. Jotkut tyhmänä luulee kun kerron tästä suhteesta, että niitä varattuja miehiä on useampi. No ei ole, on vain tämä yksi. Ja ei, ei kiinnosta alkaa etsimään sinkkumiesten joukosta seksissä hyvää miestä koska se on sama kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Ja kyllä, seuraa kyllä löytyisi eri ikäistä miehistä, mutta kun ei kiinnosta tutustua kehenkään. Ja mistäkö sitten tiesin tämän varatun olevan hyvä sängyssä? No siitä, että meillä oli pari kertaa seksiä silloin, kun olimme molemmat sinkkuja. 
Ei, mua ei kiinnosta miehen puoliso millään tavalla. Mies pettäisi joka tapauksessa vaikka mua ei olisi. Ei, en kerro miehen puolisolle mitään. Ei ole mun tehtävä. 
Sitten jäämmekin odottamaan vähä-älyisten kommentointia.

Pettäminen on loppujen lopuksi sitä, että muna käy p*llussa. Mitään sen kummempaa se ei ole. Tämän kun muistaa niin tuska asian suhteen helpottaa.

Ja tiedän vastaväitteen - ajatteletko samalla tavalla omasta kumppanistani. Vastaus on että kyllä. Olen sanonut hänelle jos on aivan pakko panna jonkun kanssa niin siitä vaan, mutta minun ei tarvitse siitä tietää, eikä perhettä saa hajottaa ilman painavaa syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai. Pettämistä tapahtuu erilaisissa olosuhteissa. Itse petin orastavassa parisuhteessa, joka tuskin edes oli oikea parisuhde, koska se alkoi kaukosuhteena ja pysyi sellaisena, ja hädin tuskin näimme edes koskaan toisiamme fyysisesti. Mielessäni suhde oli jo ohi, vaikken osannut lopullisesti päättää asiaa ajoissa, varmaan osin juuri tuon etäisyyden tuoman "epätodellisuuden" takia. Aloin sitten deittailla toista ihmistä. Kadun tekoani syvästi ja ajattelen sitä edelleen päivittäin. Kamalin asia, jonka olen tehnyt elämässäni. Tiedän kuitenkin, etten koskaan tekisi tuollaista rakastamalleni ihmiselle, enkä myöskään normaalissa parisuhteessa, jossa jopa voin nähdä kumppaniani jatkuvasti ja tämä elää lähelläni. En koe, että tuo teko määrittelee minut loppuelämäkseni. 

Eli seurustelit ihmisen kanssa, jota et koskaan rakastanut? Eikö se ole jo itsessään melkoinen petos?

Määrittele rakkaus. En tiedä, mitä rakkaus sinulle on, mutta se voi olla jotain muuta muille. Määrittele myös seurustelu. Esimerkiksi, jos ihmiset tapailevat toisiaan säännöllisesti ja eksklusiivisesti kolmen kuukauden ajan, tätä voinee varmaan kutsua jo seurusteluksi, mutta aika harvoin kyseessä on vielä syvempi rakkaus. Himo ja ihastuminen ehkä, muttei yleensä todellinen rakkaus. 

Miten syväksi rakkaudeksi kanssakäyntini toisen ihmisen kanssa olisi voinut syventyä, kun näin tämän vain muutaman kerran alle vuoden sisällä? Vietin yhteensä vain joitain satoja tunteja tämän fyysisessä läheisyydessä? Oletko koskaan ollut parisuhteessa itse? Tapasi lähestyä ihmisten välistä romanttista vuorovaikutusta kuulostaa jotenkin epäkypsältä ja kokemattomalta. -sama

Suhteet voivat olla hyvinkin syviä, vaikka ei paljon tapailisi. Voihan sitä pohtia, että miksi sinulla oli tarve sitoa toinen ihminen itseesi kutsumalla suhdetta seurusteluksi, vaikka sydämen tasolla ei ollut "oikeaa parisuhdetta".

Ehkäpä olisi hedelmällisempää pohtia, mitä on pettäminen.

Hyvä kysymys toki, miksi lähteä johonkin, jos alusta lähtien vaisto varoittaa, että se on huono idea, kuten omalla kohdallani. Sitä tuleekin pohtia. Toisaalta sanottakoon, että eksäni uhkasi tap paa itsensä, kun yritin ensimmäistä kertaa lopettaa suhteen. Silläkin varmaan "vähän" tekemistä asian kanssa, että päätin alkaa tapailemaan toista ihmistä, kun tiesin, että joku yrittää manipuloimalla sitoa minut suhteeseen, jossa en halua enää olla. -sama

Ei sekään ole syy pettää. Se on kyllä syy jättää.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana paneminen oli vaan niin kivaa. Ravintolassa kännit ja nainen kainalossa panemaan. Nelikymppisenä muutama lapsi ja uusi vaimo jolle ollut aina uskollinen.  Tuossa kun saatiin muksut niin päihteet jäi ja alkoi uusi, erilainen elämä.

Tismalleen sama kokemus ja juuri noin se meni. Hyvää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai. Pettämistä tapahtuu erilaisissa olosuhteissa. Itse petin orastavassa parisuhteessa, joka tuskin edes oli oikea parisuhde, koska se alkoi kaukosuhteena ja pysyi sellaisena, ja hädin tuskin näimme edes koskaan toisiamme fyysisesti. Mielessäni suhde oli jo ohi, vaikken osannut lopullisesti päättää asiaa ajoissa, varmaan osin juuri tuon etäisyyden tuoman "epätodellisuuden" takia. Aloin sitten deittailla toista ihmistä. Kadun tekoani syvästi ja ajattelen sitä edelleen päivittäin. Kamalin asia, jonka olen tehnyt elämässäni. Tiedän kuitenkin, etten koskaan tekisi tuollaista rakastamalleni ihmiselle, enkä myöskään normaalissa parisuhteessa, jossa jopa voin nähdä kumppaniani jatkuvasti ja tämä elää lähelläni. En koe, että tuo teko määrittelee minut loppuelämäkseni. 

Eli seurustelit ihmisen kanssa, jota et koskaan rakastanut? Eikö se ole jo itsessään melkoinen petos?

Määrittele rakkaus. En tiedä, mitä rakkaus sinulle on, mutta se voi olla jotain muuta muille. Määrittele myös seurustelu. Esimerkiksi, jos ihmiset tapailevat toisiaan säännöllisesti ja eksklusiivisesti kolmen kuukauden ajan, tätä voinee varmaan kutsua jo seurusteluksi, mutta aika harvoin kyseessä on vielä syvempi rakkaus. Himo ja ihastuminen ehkä, muttei yleensä todellinen rakkaus. 

Miten syväksi rakkaudeksi kanssakäyntini toisen ihmisen kanssa olisi voinut syventyä, kun näin tämän vain muutaman kerran alle vuoden sisällä? Vietin yhteensä vain joitain satoja tunteja tämän fyysisessä läheisyydessä? Oletko koskaan ollut parisuhteessa itse? Tapasi lähestyä ihmisten välistä romanttista vuorovaikutusta kuulostaa jotenkin epäkypsältä ja kokemattomalta. -sama

Suhteet voivat olla hyvinkin syviä, vaikka ei paljon tapailisi. Voihan sitä pohtia, että miksi sinulla oli tarve sitoa toinen ihminen itseesi kutsumalla suhdetta seurusteluksi, vaikka sydämen tasolla ei ollut "oikeaa parisuhdetta".

Ehkäpä olisi hedelmällisempää pohtia, mitä on pettäminen.

Hyvä kysymys toki, miksi lähteä johonkin, jos alusta lähtien vaisto varoittaa, että se on huono idea, kuten omalla kohdallani. Sitä tuleekin pohtia. Toisaalta sanottakoon, että eksäni uhkasi tap paa itsensä, kun yritin ensimmäistä kertaa lopettaa suhteen. Silläkin varmaan "vähän" tekemistä asian kanssa, että päätin alkaa tapailemaan toista ihmistä, kun tiesin, että joku yrittää manipuloimalla sitoa minut suhteeseen, jossa en halua enää olla. -sama

Ei sekään ole syy pettää. Se on kyllä syy jättää.

Miten vakavaa voi "pettäminen" olla ihmistä kohtaan, joka yrittää manipuloida sinut jäämään suhteeseen ja tällä tavoin osoittaa pelkkää halveksuntaa sinua kohtaan? -eri 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut reilun kolme vuotta itseäni vanhemman miehen kanssa seksisuhteessa. Mies on yli 60 ja itse olen vielä muutaman vuoden alle 50v. Seksi tämän miehen kanssa on erittäin hyvää ja otan ilon irti täsrä seksistä niin kauan kuin sitä kestää. Eiköhän suhde lopu viimeistään silloin, kun miehen kunto ei enää kestä. Parisuhdetta en tämän miehen kanssa halua, kun en halua sitä kenenkään muunkaan kanssa. 
Mies tuli aiemmassa suhteessa petetyksi ja jätetyksi. En sitten tiedä pettikö entistä vaimoaan vai onko tämä pettäminen alkanut vasta nykyisessä suhteessa, kun ei ole käsitellyt eroa. En ole kysynyt enkä kysykään. Eron jälkeen hyppi pedistä toiseen. Nämä asiat ihan yleisesti tiedossa monella eikä ole mies itse näitä kertonut mulle. 
Ja ihan turha tulla haukkumaan ja moralisoimaan. En ole mikään huo ra tms. En odota miehen eroavan. En ole mikään panopatja. Surullista, että edelleen joillekin seksi naisen osalta on vain antamista ja panopatjana olemista. Ei mene joillakin ymmärrykseen, että myös naiset nauttii seksistä ja myös he haluavat saada. En olisi kolmea vuotta pitänyt yllä seksisuhdetta, jos tästä seksistä saisi sitä mitä haluan. 
Olen ihan tavallinen ihminen joka käy töissä, on äiti ja elää tavallista elämää. Salassa on sitten suhde tämän varatun kanssa. Jotkut tyhmänä luulee kun kerron tästä suhteesta, että niitä varattuja miehiä on useampi. No ei ole, on vain tämä yksi. Ja ei, ei kiinnosta alkaa etsimään sinkkumiesten joukosta seksissä hyvää miestä koska se on sama kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Ja kyllä, seuraa kyllä löytyisi eri ikäistä miehistä, mutta kun ei kiinnosta tutustua kehenkään. Ja mistäkö sitten tiesin tämän varatun olevan hyvä sängyssä? No siitä, että meillä oli pari kertaa seksiä silloin, kun olimme molemmat sinkkuja. 
Ei, mua ei kiinnosta miehen puoliso millään tavalla. Mies pettäisi joka tapauksessa vaikka mua ei olisi. Ei, en kerro miehen puolisolle mitään. Ei ole mun tehtävä. 
Sitten jäämmekin odottamaan vähä-älyisten kommentointia.

Olet siinä oikeassa, että vaikka sua ei olisi niin mies pettäisi jonkun toisen kanssa. Olet vain eka, jonka hän löysi, joka alentuu tuohon tehtävään.

Pettäminen on sen suhteessa olevan syytä, ei sen kolmannen osapuolen. Mutta kyllähän se tekee sinustakin pahan ihmisen, kun olet mukana sen petetyn pahoinpitelyssä ja trauman kerryttämisessä. Mutta 100% syyllinen pettämiseen on se parisuhteessa oleva kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai. Pettämistä tapahtuu erilaisissa olosuhteissa. Itse petin orastavassa parisuhteessa, joka tuskin edes oli oikea parisuhde, koska se alkoi kaukosuhteena ja pysyi sellaisena, ja hädin tuskin näimme edes koskaan toisiamme fyysisesti. Mielessäni suhde oli jo ohi, vaikken osannut lopullisesti päättää asiaa ajoissa, varmaan osin juuri tuon etäisyyden tuoman "epätodellisuuden" takia. Aloin sitten deittailla toista ihmistä. Kadun tekoani syvästi ja ajattelen sitä edelleen päivittäin. Kamalin asia, jonka olen tehnyt elämässäni. Tiedän kuitenkin, etten koskaan tekisi tuollaista rakastamalleni ihmiselle, enkä myöskään normaalissa parisuhteessa, jossa jopa voin nähdä kumppaniani jatkuvasti ja tämä elää lähelläni. En koe, että tuo teko määrittelee minut loppuelämäkseni. 

Eli seurustelit ihmisen kanssa, jota et koskaan rakastanut? Eikö se ole jo itsessään melkoinen petos?

Määrittele rakkaus. En tiedä, mitä rakkaus sinulle on, mutta se voi olla jotain muuta muille. Määrittele myös seurustelu. Esimerkiksi, jos ihmiset tapailevat toisiaan säännöllisesti ja eksklusiivisesti kolmen kuukauden ajan, tätä voinee varmaan kutsua jo seurusteluksi, mutta aika harvoin kyseessä on vielä syvempi rakkaus. Himo ja ihastuminen ehkä, muttei yleensä todellinen rakkaus. 

Miten syväksi rakkaudeksi kanssakäyntini toisen ihmisen kanssa olisi voinut syventyä, kun näin tämän vain muutaman kerran alle vuoden sisällä? Vietin yhteensä vain joitain satoja tunteja tämän fyysisessä läheisyydessä? Oletko koskaan ollut parisuhteessa itse? Tapasi lähestyä ihmisten välistä romanttista vuorovaikutusta kuulostaa jotenkin epäkypsältä ja kokemattomalta. -sama

Suhteet voivat olla hyvinkin syviä, vaikka ei paljon tapailisi. Voihan sitä pohtia, että miksi sinulla oli tarve sitoa toinen ihminen itseesi kutsumalla suhdetta seurusteluksi, vaikka sydämen tasolla ei ollut "oikeaa parisuhdetta".

Ehkäpä olisi hedelmällisempää pohtia, mitä on pettäminen.

Hyvä kysymys toki, miksi lähteä johonkin, jos alusta lähtien vaisto varoittaa, että se on huono idea, kuten omalla kohdallani. Sitä tuleekin pohtia. Toisaalta sanottakoon, että eksäni uhkasi tap paa itsensä, kun yritin ensimmäistä kertaa lopettaa suhteen. Silläkin varmaan "vähän" tekemistä asian kanssa, että päätin alkaa tapailemaan toista ihmistä, kun tiesin, että joku yrittää manipuloimalla sitoa minut suhteeseen, jossa en halua enää olla. -sama

Ei sekään ole syy pettää. Se on kyllä syy jättää.

Miten vakavaa voi "pettäminen" olla ihmistä kohtaan, joka yrittää manipuloida sinut jäämään suhteeseen ja tällä tavoin osoittaa pelkkää halveksuntaa sinua kohtaan? -eri 

Silloin erotaan. Jos kykenet pettämään niin olisit helposti kyennyt myös eroamaan. Myös tuo itsensä satuttaminen ei vaan toimi loogisesti, koska pettäminen on paljon traumaatisempi kokemus ja varmasti aiheuttaisi sen, että henkilö tekisi itselleen jotain. Olisit myös voinut helposti soittaa 112, kun ne uhkaukset alkoivat. eri

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on loppujen lopuksi sitä, että muna käy p*llussa. Mitään sen kummempaa se ei ole. Tämän kun muistaa niin tuska asian suhteen helpottaa.

Ja tiedän vastaväitteen - ajatteletko samalla tavalla omasta kumppanistani. Vastaus on että kyllä. Olen sanonut hänelle jos on aivan pakko panna jonkun kanssa niin siitä vaan, mutta minun ei tarvitse siitä tietää, eikä perhettä saa hajottaa ilman painavaa syytä.

Pettämisessä on monia eri muotoja eikä se koskaan ole pelkästään yksi asia. Ei kukaan liukastu ja hups meni penis jonkun vaginaan.

Pettäminen on eri muodossa, niin henkistä, fyysistä ja taloudellista väkivaltaa. Se on oman puolison pahoinpitelyä, vähättelyä ja välinpitämättömyyttä. Ihan samalla tasolla, kuin puolison nyrkillä lyöminen.

Siinä ei ole mitään rakkautta.

Vaikka on itsellä rakkaus kuollu suhteissa, niin ikinä en ole pettänyt. Ja vaikka kerran tapailin miestä, joka alkoi näyttämään väkivaltaisia piirteitä niin en koskaan pettänyt.

Ero tässä on se, että kykenen aitoon välittämiseen ja olen aidosti hyvä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on loppujen lopuksi sitä, että muna käy p*llussa. Mitään sen kummempaa se ei ole. Tämän kun muistaa niin tuska asian suhteen helpottaa.

Ja tiedän vastaväitteen - ajatteletko samalla tavalla omasta kumppanistani. Vastaus on että kyllä. Olen sanonut hänelle jos on aivan pakko panna jonkun kanssa niin siitä vaan, mutta minun ei tarvitse siitä tietää, eikä perhettä saa hajottaa ilman painavaa syytä.

Pettäminen voi toki olla sitä, että muna käy pillussa. Se puoli pettämisestä onkin lähes yhdentekevä, paitsi tietysti jos siitä tulee seurauksia kuten tauteja tai lehtolapsia.

Ne ovat ne pettämisen muut puolet, joita on vaikeampi sulattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai. Pettämistä tapahtuu erilaisissa olosuhteissa. Itse petin orastavassa parisuhteessa, joka tuskin edes oli oikea parisuhde, koska se alkoi kaukosuhteena ja pysyi sellaisena, ja hädin tuskin näimme edes koskaan toisiamme fyysisesti. Mielessäni suhde oli jo ohi, vaikken osannut lopullisesti päättää asiaa ajoissa, varmaan osin juuri tuon etäisyyden tuoman "epätodellisuuden" takia. Aloin sitten deittailla toista ihmistä. Kadun tekoani syvästi ja ajattelen sitä edelleen päivittäin. Kamalin asia, jonka olen tehnyt elämässäni. Tiedän kuitenkin, etten koskaan tekisi tuollaista rakastamalleni ihmiselle, enkä myöskään normaalissa parisuhteessa, jossa jopa voin nähdä kumppaniani jatkuvasti ja tämä elää lähelläni. En koe, että tuo teko määrittelee minut loppuelämäkseni. 

Eli seurustelit ihmisen kanssa, jota et koskaan rakastanut? Eikö se ole jo itsessään melkoinen petos?

Määrittele rakkaus. En tiedä, mitä rakkaus sinulle on, mutta se voi olla jotain muuta muille. Määrittele myös seurustelu. Esimerkiksi, jos ihmiset tapailevat toisiaan säännöllisesti ja eksklusiivisesti kolmen kuukauden ajan, tätä voinee varmaan kutsua jo seurusteluksi, mutta aika harvoin kyseessä on vielä syvempi rakkaus. Himo ja ihastuminen ehkä, muttei yleensä todellinen rakkaus. 

Miten syväksi rakkaudeksi kanssakäyntini toisen ihmisen kanssa olisi voinut syventyä, kun näin tämän vain muutaman kerran alle vuoden sisällä? Vietin yhteensä vain joitain satoja tunteja tämän fyysisessä läheisyydessä? Oletko koskaan ollut parisuhteessa itse? Tapasi lähestyä ihmisten välistä romanttista vuorovaikutusta kuulostaa jotenkin epäkypsältä ja kokemattomalta. -sama

Suhteet voivat olla hyvinkin syviä, vaikka ei paljon tapailisi. Voihan sitä pohtia, että miksi sinulla oli tarve sitoa toinen ihminen itseesi kutsumalla suhdetta seurusteluksi, vaikka sydämen tasolla ei ollut "oikeaa parisuhdetta".

Ehkäpä olisi hedelmällisempää pohtia, mitä on pettäminen.

Hyvä kysymys toki, miksi lähteä johonkin, jos alusta lähtien vaisto varoittaa, että se on huono idea, kuten omalla kohdallani. Sitä tuleekin pohtia. Toisaalta sanottakoon, että eksäni uhkasi tap paa itsensä, kun yritin ensimmäistä kertaa lopettaa suhteen. Silläkin varmaan "vähän" tekemistä asian kanssa, että päätin alkaa tapailemaan toista ihmistä, kun tiesin, että joku yrittää manipuloimalla sitoa minut suhteeseen, jossa en halua enää olla. -sama

Ei sekään ole syy pettää. Se on kyllä syy jättää.

Miten vakavaa voi "pettäminen" olla ihmistä kohtaan, joka yrittää manipuloida sinut jäämään suhteeseen ja tällä tavoin osoittaa pelkkää halveksuntaa sinua kohtaan? -eri 

Silloin erotaan. Jos kykenet pettämään niin olisit helposti kyennyt myös eroamaan. Myös tuo itsensä satuttaminen ei vaan toimi loogisesti, koska pettäminen on paljon traumaatisempi kokemus ja varmasti aiheuttaisi sen, että henkilö tekisi itselleen jotain. Olisit myös voinut helposti soittaa 112, kun ne uhkaukset alkoivat. eri

Jotkut ihmiset eivät kykene traumojensa takia poistamaan muita ihmisiä elämästään kovin helposti. Eivät osaa sanoa ei. Jos millään muotoa jää tilanteeseen ihmisen kanssa, joka uhkaa tap paa itsensä, se kertoo jo, että taustalla on jotain tuollaista. Joten vähän sympatiaa tällaisia ihmisiä kohtaan. Erikoista, että olet kiinnostuneempi itsemurhalla uhkaavan ja todennäköisesti manipuloivan ihmisen hyvinvointia kohtaan kuin tämän uhria. 

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on loppujen lopuksi sitä, että muna käy p*llussa. Mitään sen kummempaa se ei ole. Tämän kun muistaa niin tuska asian suhteen helpottaa.

Ja tiedän vastaväitteen - ajatteletko samalla tavalla omasta kumppanistani. Vastaus on että kyllä. Olen sanonut hänelle jos on aivan pakko panna jonkun kanssa niin siitä vaan, mutta minun ei tarvitse siitä tietää, eikä perhettä saa hajottaa ilman painavaa syytä.

Mikäköhän siinä kuitenkin on, että pettäjät eivät kuitenkaan siedä sitä, että se petetty puoliso tekisi samaa, tai suhde avattaisi, että kummatkin saisi sitä tehdä.