Voiko pettäjä todella muuttua?

Toivon itse näin. Kuluttavaa elää pelon vallassa että mies pettää uudestaan. 

Totta kai. Pettämistä tapahtuu erilaisissa olosuhteissa. Itse petin orastavassa parisuhteessa, joka tuskin edes oli oikea parisuhde, koska se alkoi kaukosuhteena ja pysyi sellaisena, ja hädin tuskin näimme edes koskaan toisiamme fyysisesti. Mielessäni suhde oli jo ohi, vaikken osannut lopullisesti päättää asiaa ajoissa, varmaan osin juuri tuon etäisyyden tuoman "epätodellisuuden" takia. Aloin sitten deittailla toista ihmistä. Kadun tekoani syvästi ja ajattelen sitä edelleen päivittäin. Kamalin asia, jonka olen tehnyt elämässäni. Tiedän kuitenkin, etten koskaan tekisi tuollaista rakastamalleni ihmiselle, enkä myöskään normaalissa parisuhteessa, jossa jopa voin nähdä kumppaniani jatkuvasti ja tämä elää lähelläni. En koe, että tuo teko määrittelee minut loppuelämäkseni. 

Toimivaan ja hyvään parisuhteeseen ei pääse kukaan väliin. Jos joku pettää niin parisuhteessa on jotain ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kumppani on ihan kauhea käytökseltään tai itse joku ei aluksi kiintynyt tai lopahti tunteet, voi joku etsiä pelastusta muualta. Mutta kun yrittää sanoa erosta, toinen ei kuuntele.

ei sitten sano, eroaa vain.

Se eroaminenkin on vähän monimutkaisempi asia. 

Siksikö on "pakko" panna vierasta ensin?

Pettämisessä on kyse vähän monimutkaisemmasta asiasta kuin pelkästä seksistä, seksi on vain pintapuolinen selitys, haavat ja henkilökohtaiset ongelmat ovat paljon syvemmällä. 

Pettäjät ovatkin yleensä rikkinäisiä ihmisiä, jotka rikkovat myös läheisensä. Tasapainoinen ihminen ei sotke parisuhteeseensa kolmansia osapuolia.

Tämäpä juuri. Syy pettämiseen on vain ja ainoastaan pettämässä itsessään. Ei kumppanissa tai muissa ihmisissä.

Aika mustavalkoista ajattelua täällä. Usein kuitenkin arkielämässä voi käydä niin, että ajan kanssa liitot laimenevat, jompikumpi löytää uuden, päätyy ensin pettämään ja lähtee sen uuden matkaan. Eikä enää petä. Joskus myös siinä petetyssä voi olla omat puuttensa.

No eiköhän tuo ole ihan selvää, että kaikissa on puutteensa. Ilmeisesti pettäjä kuitenkin odottaa, että puolison tulisi olla täydellinen, jotta häntä ei tarvitsisi pettää. Näin ei ole. Toista ihmistä voi kunnioittaa ja kohdella hyvin, vaikka hän ei olisi täydellinen.

Arkielämässä sattuu ja tapahtuu vaikka mitä. Arkielämässä on mm. parisuhdeväkivaltaa. Ei se silti mitenkään aateloi tai selitä pettämistä.

Toisten ihmisten toksisuus ja huono kohtelu on kyllä hyvin kaukana täydellisyydestä. Se ei ole mikään selkeä raja että tällaisia ihmisiä pitää kunnioittaa ja erota ensin ja sitten vasta ihastua toiseen. Voi olla että se elämä on ollut täydellistä helvettiä koko perheellä yhden ihmisen käyttäytymisen takia.

Siinä rakkaus vaan kituu ja kituu kunnes sitä ei enää ole ollut lainkaan pitkään aikaan. On vaan ihminen joka ei suostu mihinkään ja tekee joustamattomuudellaan muiden elämän helvetiksi.

Ei tämä ole niin yksiselkoista. Toinen on uhri ja toinen pettäjä. Se uhri  tai uhriutuja on saattanut omalla käytöksellään jakaa perheensä kahtia jo kauan aikaa sitten.

Kuten sanot, ei se ole niin yksiselkoista. Kertomassasi esimerkissä molemmat ovat kietoutuneet huonoon suhteeseen, eikä pettäjä kykene omien ongelmiensa vuoksi irrottautumaan aikuisella tavalla. Tästä on kuitenkin turha syyttää petettyä, vaan pitää katsoa peiliin. Miksi olen tässä suhteessa, jolle en voi mitään?

En lähtis oikomaan noin. Kaikista ihmisistä ei pysty eroamaan noin vaan. 

Jos parisuhteen aikana on esiintynyt väkivaltaa ja kontrolloivaa käyttäytymistä, on todennäköistä, että niitä esiintyy myös eron jälkeen.

Ero on kriisin paikka väkivallan tekijälle, joka on tottunut turvautumaan väkivaltaan parisuhteessaan. Usein väkivaltainen kumppani haluaa säilyttää valta-asemansa ja kontrollin ihmissuhteesta myös eron jälkeen.

Noin puolessa väkivaltaisista parisuhteista väkivalta jatkuu eron jälkeen esimerkiksi vainona.

Entisen kumppanin lisäksi vaino voi kohdistua myös tämän lapsiin ja muuhun lähipiiriin.

Pahimmassa tapauksessa eron jälkeinen väkivalta on hengenvaarallinen uhka: Suomessa kuolee vuosittain naisia vainon seurauksena.  https://naistenlinja.fi/eron-jalkeinen-vakivalta/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Jos henkilön moraali sallii pettämisen, se sallii sen. Kyse on vain ajasta, paikasta, oman parisuhteen tilanteesta ja niin edelleen. Jos/kun olosuhteet ovat taas uudestaan suotuisat, eli vaikkapa se oma parisuhde voi huonosti, töissä on uusi työkaveri joka antaa ymmärtää että on ihastunut jne. niin sen se vain vatii.

Pettäjän, tai kenenkään moraali ei enää aikuisiällä muutu. Tappaja on tappaja ja pettäjä on pettäjä. Se vaatii vain oikeat olosuhteet ja tilanteen. 

Moraali perustuu rationaalisiin periaatteisiin ja velvollisuuksiin, ei pelkästään tunteisiin. Tunteet ovat liian ailahtelevia ja yksilöllisiä toimiakseen moraalin vankkana pohjana. Aidosti moraalinen teko kumpuaa järjestä ja velvollisuudesta toista kohtaan, jonka ihminen asettaa rationaalisesti itselleen ja älykäs ihminen voi muuttua ja oppia elämään tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan. Suurinta osaa kansakunnasta ei ole luotu näihin kahden välisiin suljettuihin parisuhteisiin, mm pettämisen ja erojen yleisyys. 

Viestisi alkuosa on asiaa, lopusta olen eri mieltä. Kypsälle aikuiselle monogaaminen parisuhde on paras kasvualusta. Toki on ihan ok myös elää yksin. 

Oma suhteeni alkoi pettämisestä. Olin pitkässä liitossa, jossa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta ei sen paremmin mitään yhteistäkään. Klassisesti tapasin töissä kiinnostavan miehen, aikaa kului ja molemmilla heräsivät tunteet. Viimein päädyin pettämään silloista puolisoani tämän kiinnostuksen kanssa. Pettämisen jälkeen erosin ja aloitin suhteen tähän työkaveriin. En ole uudessa suhteessa pettänyt ja enkä todellakaan usko pettäväni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kumppani on ihan kauhea käytökseltään tai itse joku ei aluksi kiintynyt tai lopahti tunteet, voi joku etsiä pelastusta muualta. Mutta kun yrittää sanoa erosta, toinen ei kuuntele.

ei sitten sano, eroaa vain.

Se eroaminenkin on vähän monimutkaisempi asia. 

Pettäminenkö ei ole? Jos tilanne on monimutkainen jo valmiiksi, ei se ainakaan peittämällä yksinkertaistu.

Vierailija kirjoitti:

Toimivaan ja hyvään parisuhteeseen ei pääse kukaan väliin. Jos joku pettää niin parisuhteessa on jotain ongelmia.

BS.

Kaikissa parisuhteissa on jotain ongelmia. Sinne ei tarvitse kenenkään yrittää änkeä väliin, eikä kenenkään käyttää ongelmia tekosyynä pettämiselle.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai. Pettämistä tapahtuu erilaisissa olosuhteissa. Itse petin orastavassa parisuhteessa, joka tuskin edes oli oikea parisuhde, koska se alkoi kaukosuhteena ja pysyi sellaisena, ja hädin tuskin näimme edes koskaan toisiamme fyysisesti. Mielessäni suhde oli jo ohi, vaikken osannut lopullisesti päättää asiaa ajoissa, varmaan osin juuri tuon etäisyyden tuoman "epätodellisuuden" takia. Aloin sitten deittailla toista ihmistä. Kadun tekoani syvästi ja ajattelen sitä edelleen päivittäin. Kamalin asia, jonka olen tehnyt elämässäni. Tiedän kuitenkin, etten koskaan tekisi tuollaista rakastamalleni ihmiselle, enkä myöskään normaalissa parisuhteessa, jossa jopa voin nähdä kumppaniani jatkuvasti ja tämä elää lähelläni. En koe, että tuo teko määrittelee minut loppuelämäkseni. 

Eli seurustelit ihmisen kanssa, jota et koskaan rakastanut? Eikö se ole jo itsessään melkoinen petos?

Pettäjä EI voi muuttua sitä kohtaan, jota on pettänyt. Koska pettäjä EI kykene aidosti rakastamaan tai kykene aitoon empatiaan sitä petettyä kohtaan.

Pettäjä voi EHKÄ muuttua, jos pettäminen on tapahtunut tosi nuorena (alle 20v) ja hän on käynyt läpi itsetutkimista ja kasvua ja on sitten vähän vanhempi.

Mutta vastaus on, että pettäjä EI voi muuttua eikä muutu petettyä kohtaan ja tulee aina pettämään uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Pettäjä EI voi muuttua sitä kohtaan, jota on pettänyt. Koska pettäjä EI kykene aidosti rakastamaan tai kykene aitoon empatiaan sitä petettyä kohtaan.

Pettäjä voi EHKÄ muuttua, jos pettäminen on tapahtunut tosi nuorena (alle 20v) ja hän on käynyt läpi itsetutkimista ja kasvua ja on sitten vähän vanhempi.

Mutta vastaus on, että pettäjä EI voi muuttua eikä muutu petettyä kohtaan ja tulee aina pettämään uudelleen.

Ja huomautus, eli siis EHKÄ voi muuttua niin, ettei petä seuraavaa kumppania. Ehkä. Itse en ottaisi riskiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kumppani on ihan kauhea käytökseltään tai itse joku ei aluksi kiintynyt tai lopahti tunteet, voi joku etsiä pelastusta muualta. Mutta kun yrittää sanoa erosta, toinen ei kuuntele.

ei sitten sano, eroaa vain.

Se eroaminenkin on vähän monimutkaisempi asia. 

Siksikö on "pakko" panna vierasta ensin?

Pettämisessä on kyse vähän monimutkaisemmasta asiasta kuin pelkästä seksistä, seksi on vain pintapuolinen selitys, haavat ja henkilökohtaiset ongelmat ovat paljon syvemmällä. 

Pettäjät ovatkin yleensä rikkinäisiä ihmisiä, jotka rikkovat myös läheisensä. Tasapainoinen ihminen ei sotke parisuhteeseensa kolmansia osapuolia.

Tämäpä juuri. Syy pettämiseen on vain ja ainoastaan pettämässä itsessään. Ei kumppanissa tai muissa ihmisissä.

Aika mustavalkoista ajattelua täällä. Usein kuitenkin arkielämässä voi käydä niin, että ajan kanssa liitot laimenevat, jompikumpi löytää uuden, päätyy ensin pettämään ja lähtee sen uuden matkaan. Eikä enää petä. Joskus myös siinä petetyssä voi olla omat puuttensa.

No eiköhän tuo ole ihan selvää, että kaikissa on puutteensa. Ilmeisesti pettäjä kuitenkin odottaa, että puolison tulisi olla täydellinen, jotta häntä ei tarvitsisi pettää. Näin ei ole. Toista ihmistä voi kunnioittaa ja kohdella hyvin, vaikka hän ei olisi täydellinen.

Arkielämässä sattuu ja tapahtuu vaikka mitä. Arkielämässä on mm. parisuhdeväkivaltaa. Ei se silti mitenkään aateloi tai selitä pettämistä.

Toisten ihmisten toksisuus ja huono kohtelu on kyllä hyvin kaukana täydellisyydestä. Se ei ole mikään selkeä raja että tällaisia ihmisiä pitää kunnioittaa ja erota ensin ja sitten vasta ihastua toiseen. Voi olla että se elämä on ollut täydellistä helvettiä koko perheellä yhden ihmisen käyttäytymisen takia.

Siinä rakkaus vaan kituu ja kituu kunnes sitä ei enää ole ollut lainkaan pitkään aikaan. On vaan ihminen joka ei suostu mihinkään ja tekee joustamattomuudellaan muiden elämän helvetiksi.

Ei tämä ole niin yksiselkoista. Toinen on uhri ja toinen pettäjä. Se uhri  tai uhriutuja on saattanut omalla käytöksellään jakaa perheensä kahtia jo kauan aikaa sitten.

Kuten sanot, ei se ole niin yksiselkoista. Kertomassasi esimerkissä molemmat ovat kietoutuneet huonoon suhteeseen, eikä pettäjä kykene omien ongelmiensa vuoksi irrottautumaan aikuisella tavalla. Tästä on kuitenkin turha syyttää petettyä, vaan pitää katsoa peiliin. Miksi olen tässä suhteessa, jolle en voi mitään?

En lähtis oikomaan noin. Kaikista ihmisistä ei pysty eroamaan noin vaan. 

 

Jos parisuhteen aikana on esiintynyt väkivaltaa ja kontrolloivaa käyttäytymistä, on todennäköistä, että niitä esiintyy myös eron jälkeen.

Ero on kriisin paikka väkivallan tekijälle, joka on tottunut turvautumaan väkivaltaan parisuhteessaan. Usein väkivaltainen kumppani haluaa säilyttää valta-asemansa ja kontrollin ihmissuhteesta myös eron jälkeen.

Noin puolessa väkivaltaisista parisuhteista väkivalta jatkuu eron jälkeen esimerkiksi vainona.

Entisen kumppanin lisäksi vaino voi kohdistua myös tämän lapsiin ja muuhun lähipiiriin.

Pahimmassa tapauksessa eron jälkeinen väkivalta on hengenvaarallinen uhka: Suomessa kuolee vuosittain naisia vainon seurauksena.  https://naistenlinja.fi/eron-jalkeinen-vakivalta/

Tiedän. Olen kokenut väkivaltaisen ja kontrolloivat puolison, joka myös petti.

Ei silti olisi tullut mieleenkään pettää. Se ei olisi sopinut minun käsitykseeni itsestäni ja muista ihmisistä.

Jokainen vastaa omasta toiminnastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai. Pettämistä tapahtuu erilaisissa olosuhteissa. Itse petin orastavassa parisuhteessa, joka tuskin edes oli oikea parisuhde, koska se alkoi kaukosuhteena ja pysyi sellaisena, ja hädin tuskin näimme edes koskaan toisiamme fyysisesti. Mielessäni suhde oli jo ohi, vaikken osannut lopullisesti päättää asiaa ajoissa, varmaan osin juuri tuon etäisyyden tuoman "epätodellisuuden" takia. Aloin sitten deittailla toista ihmistä. Kadun tekoani syvästi ja ajattelen sitä edelleen päivittäin. Kamalin asia, jonka olen tehnyt elämässäni. Tiedän kuitenkin, etten koskaan tekisi tuollaista rakastamalleni ihmiselle, enkä myöskään normaalissa parisuhteessa, jossa jopa voin nähdä kumppaniani jatkuvasti ja tämä elää lähelläni. En koe, että tuo teko määrittelee minut loppuelämäkseni. 

Eli seurustelit ihmisen kanssa, jota et koskaan rakastanut? Eikö se ole jo itsessään melkoinen petos?

Määrittele rakkaus. En tiedä, mitä rakkaus sinulle on, mutta se voi olla jotain muuta muille. Määrittele myös seurustelu. Esimerkiksi, jos ihmiset tapailevat toisiaan säännöllisesti ja eksklusiivisesti kolmen kuukauden ajan, tätä voinee varmaan kutsua jo seurusteluksi, mutta aika harvoin kyseessä on vielä syvempi rakkaus. Himo ja ihastuminen ehkä, muttei yleensä todellinen rakkaus. 

Miten syväksi rakkaudeksi kanssakäyntini toisen ihmisen kanssa olisi voinut syventyä, kun näin tämän vain muutaman kerran alle vuoden sisällä? Vietin yhteensä vain joitain satoja tunteja tämän fyysisessä läheisyydessä? Oletko koskaan ollut parisuhteessa itse? Tapasi lähestyä ihmisten välistä romanttista vuorovaikutusta kuulostaa jotenkin epäkypsältä ja kokemattomalta. -sama

Tottakai voi. Itsekin olin melkoinen vipeltäjä nuorena ja peitto heilui myös vähän vieraampien naisten kanssa. Oli ihan mukavaa, eipä siinä mitään. Oli ihan mukava systeemi kun kotona oli vakio ja sitten poikien reissuilla vähän irtauduttiin arjesta.

Nyt hieman vanhempana en pettäisi omaa vaimoani mistään hinnasta. Sellaiseen ei kerta kaikkiaan ole mitään tarvetta. Ei olisi mitään järkeä riskeerata tätä elämää, joka on yhdessä rakennettu.

Vierailija kirjoitti:

Jos kumppani on ihan kauhea käytökseltään tai itse joku ei aluksi kiintynyt tai lopahti tunteet, voi joku etsiä pelastusta muualta. Mutta kun yrittää sanoa erosta, toinen ei kuuntele.

-Haluan erota.

-En kuuntele!

-Aijaa........

Kannatttaa muistaa, että pettäjät usein valehteele tosi paljon niistä petetyistä. Esim, että ovat laimilyöneet tai pelkäävät jotain väkivaltaa.
Jos kumppani olisi aidosti väkivaltainen tai pelättäisiin väkivaltaa, niin se väkivaltahan räjähtäisi vaan jos pettäminen tulisi julki. Ja kyllähän se tulisikin, koska väkivaltaiset on tosi kontrolloivia ja jatkuvasti seuraavat mitä tapahtuu.

Pettäjät harvoin haluavat nähdä itseänsä oman elämänsä pahiksena, joten maalaavat vaikka mitä mustakuvia pettäjistä ihan vain ollakseen uhreja. Siksi on aika tyypillistäkin, että pettäjät väittävät puolisoidensa olevan väkivaltaisia, vaikka nämä eivät olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai. Pettämistä tapahtuu erilaisissa olosuhteissa. Itse petin orastavassa parisuhteessa, joka tuskin edes oli oikea parisuhde, koska se alkoi kaukosuhteena ja pysyi sellaisena, ja hädin tuskin näimme edes koskaan toisiamme fyysisesti. Mielessäni suhde oli jo ohi, vaikken osannut lopullisesti päättää asiaa ajoissa, varmaan osin juuri tuon etäisyyden tuoman "epätodellisuuden" takia. Aloin sitten deittailla toista ihmistä. Kadun tekoani syvästi ja ajattelen sitä edelleen päivittäin. Kamalin asia, jonka olen tehnyt elämässäni. Tiedän kuitenkin, etten koskaan tekisi tuollaista rakastamalleni ihmiselle, enkä myöskään normaalissa parisuhteessa, jossa jopa voin nähdä kumppaniani jatkuvasti ja tämä elää lähelläni. En koe, että tuo teko määrittelee minut loppuelämäkseni. 

Eli seurustelit ihmisen kanssa, jota et koskaan rakastanut? Eikö se ole jo itsessään melkoinen petos?

Määrittele rakkaus. En tiedä, mitä rakkaus sinulle on, mutta se voi olla jotain muuta muille. Määrittele myös seurustelu. Esimerkiksi, jos ihmiset tapailevat toisiaan säännöllisesti ja eksklusiivisesti kolmen kuukauden ajan, tätä voinee varmaan kutsua jo seurusteluksi, mutta aika harvoin kyseessä on vielä syvempi rakkaus. Himo ja ihastuminen ehkä, muttei yleensä todellinen rakkaus. 

Miten syväksi rakkaudeksi kanssakäyntini toisen ihmisen kanssa olisi voinut syventyä, kun näin tämän vain muutaman kerran alle vuoden sisällä? Vietin yhteensä vain joitain satoja tunteja tämän fyysisessä läheisyydessä? Oletko koskaan ollut parisuhteessa itse? Tapasi lähestyä ihmisten välistä romanttista vuorovaikutusta kuulostaa jotenkin epäkypsältä ja kokemattomalta. -sama

Jos ollaan yhdessä päätetty, että ollaan parisuhteessa niin sitten ollaan parisuhteessa, eikä sillä, kuinka monta kertaa tavaraan ole merkitystä.
eri

Vierailija kirjoitti:

Toimivaan ja hyvään parisuhteeseen ei pääse kukaan väliin. Jos joku pettää niin parisuhteessa on jotain ongelmia.

Tämä on valhetta. Voit olla vaikka maailman kaunein/komein ja täydellisin kumppani, mutta pettäjä pettää aina. Koska pettäjät ovat luonteeltaan viallisia, eivätkä kykene aitoon rakkauteen tai muista välittämiseen tai huolehtimiseen.

Parisuhteen väliin pääsee vain, jos parisuhteen sisällä on vähintään yksi viallinen pettäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai. Pettämistä tapahtuu erilaisissa olosuhteissa. Itse petin orastavassa parisuhteessa, joka tuskin edes oli oikea parisuhde, koska se alkoi kaukosuhteena ja pysyi sellaisena, ja hädin tuskin näimme edes koskaan toisiamme fyysisesti. Mielessäni suhde oli jo ohi, vaikken osannut lopullisesti päättää asiaa ajoissa, varmaan osin juuri tuon etäisyyden tuoman "epätodellisuuden" takia. Aloin sitten deittailla toista ihmistä. Kadun tekoani syvästi ja ajattelen sitä edelleen päivittäin. Kamalin asia, jonka olen tehnyt elämässäni. Tiedän kuitenkin, etten koskaan tekisi tuollaista rakastamalleni ihmiselle, enkä myöskään normaalissa parisuhteessa, jossa jopa voin nähdä kumppaniani jatkuvasti ja tämä elää lähelläni. En koe, että tuo teko määrittelee minut loppuelämäkseni. 

Eli seurustelit ihmisen kanssa, jota et koskaan rakastanut? Eikö se ole jo itsessään melkoinen petos?

Määrittele rakkaus. En tiedä, mitä rakkaus sinulle on, mutta se voi olla jotain muuta muille. Määrittele myös seurustelu. Esimerkiksi, jos ihmiset tapailevat toisiaan säännöllisesti ja eksklusiivisesti kolmen kuukauden ajan, tätä voinee varmaan kutsua jo seurusteluksi, mutta aika harvoin kyseessä on vielä syvempi rakkaus. Himo ja ihastuminen ehkä, muttei yleensä todellinen rakkaus. 

Miten syväksi rakkaudeksi kanssakäyntini toisen ihmisen kanssa olisi voinut syventyä, kun näin tämän vain muutaman kerran alle vuoden sisällä? Vietin yhteensä vain joitain satoja tunteja tämän fyysisessä läheisyydessä? Oletko koskaan ollut parisuhteessa itse? Tapasi lähestyä ihmisten välistä romanttista vuorovaikutusta kuulostaa jotenkin epäkypsältä ja kokemattomalta. -sama

Suhteet voivat olla hyvinkin syviä, vaikka ei paljon tapailisi. Voihan sitä pohtia, että miksi sinulla oli tarve sitoa toinen ihminen itseesi kutsumalla suhdetta seurusteluksi, vaikka sydämen tasolla ei ollut "oikeaa parisuhdetta".

Ehkäpä olisi hedelmällisempää pohtia, mitä on pettäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimivaan ja hyvään parisuhteeseen ei pääse kukaan väliin. Jos joku pettää niin parisuhteessa on jotain ongelmia.

Tämä on valhetta. Voit olla vaikka maailman kaunein/komein ja täydellisin kumppani, mutta pettäjä pettää aina. Koska pettäjät ovat luonteeltaan viallisia, eivätkä kykene aitoon rakkauteen tai muista välittämiseen tai huolehtimiseen.

Parisuhteen väliin pääsee vain, jos parisuhteen sisällä on vähintään yksi viallinen pettäjä.

Aamen