Lue keskustelun säännöt.
Hoidetaan vanhuksemme samoin periaattein, kuin he ovat kasvattaneet meidät.
18.10.2026 |
Millaisen hoivan sun vanhemmat tai appivanhemmat saa?
Mun äiti saa aika hyvä, mutta jonkin verran ehdollisen hoivan. Muistutan, kuinka naapurin Marjatta kykenee vielä siihen ja tuohon ja huokailen syvään, jos asiat ei mene kuten haluan.
Isän jätän heitteille.
Appivanhemmat eristetään muusta maailmasta ja kaikkiin heidän pyyntöihin suhtaudutaam pilkallisesti.
Mutta kukaan ei saa piiskaa tai tukistuksia. Kaikki saa ruokaa ja lämpöä. Kunnioitusta ja arvostusta saa mun äiti, ei muut.
Mites teillä?
Kommentit (862)
Onpa nyt peukkuja kannattamassa sitä että mummo pakotetaan ottamaan vastuu kipeän lapsen hoitamisesta ja lääkityksestä. Vaikkei se tahtoisi sitä vastuuta ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mikä minua ihmetyttää lapsuudessa on kivunlievityksen puuttuminen. Vaikka itkin kivusta (esim korvasärky), kipulääkettä en saanut. Ei kyllä lääkäriinkään juuri viety. Kerran kesällä minulla oli syvät haavat polvissa kun olin kaatunut pyörällä. Haavat olivat täynnä hiekkaa ja minulle nousi kuume. Ei viety lääkäriin.
Näinkö sitten toimin kun omat vanhemmat valittavat sairaina?
Meillä oli tätä myös. Olen 70-luvun lopulla syntynyt, ja meillä uskottiin vakaasti siihen, että kipulääkkeet eivät sovi lapsille. Niitä ei saanut myöskään kuumeen alentamiseksi, vaan kuume piti "hikoilla pois" kaikkien huushollin täkkien alla, sydärin partaalla. Viis siitä, että ensiavussakin kuumepotilasta odotti jääkylpy eikä kasa villahuopia. Ilmeisesti lapsia (vauvoja) on menneinä aikoina myös leikattu ilman kipulääkkeitä, eli ilmeisesti ei vaan uskottu lasten edes kokevan kipua. Flunssaan sai sipulimaitoa ja asfaltti-ihottumat parannettiin ratamonlehdillä. Mut kyllä vietiin lääkäriin sitten kun olin jo keuhkokuumeessa enkä enää tajuissani. Koti oli ihan "normaali", ei päihteitä rai väkivaltaa, ja toinen vanhemmista akateeminen, käytännön järki vaan hakusessa.
Mun suuriin ikäluokkiin kuuluva äitini taitaa kuvitella yhä edelleen että pari kipulääkettä tuhoaa maksan tai aiheuttaa ainakin vatsahaavan.
Yli 75-vuotiaat eivät nykytiedon mukaan saa syödä tulehduskipulääkkeitä. Vain Panadolia. Tietysti joku leikkaus lääkärin valvonnassa eri asia.
Tuttu yli 80 v mies yritti apteekissa ostaa Buranaa. Ei myyty. Apteekit ovat tarkkoja. Ja lääkärit ei iäkkäälle kirjoita reseptejä "buranoihin."
No tämä ajatus on hänellä ollut aina ja se "vaara" koskee hänen mielestään kaikkia, ei vain iäkkäitä. Oli todella vaikeaa saada hänet antamaan parasetamolia lapsenlapselle, kun oli tätä hoitamassa.
Kukapa lapsenlapselle lääkettä antaisi? Se ei tosiaan kuulu mummolle eikä mummon vastuulle.
Olen aika vanha minäkin, niin kauan kuin muistan on aspiriininkin vaaroista ( maha) varoiteltu.
Lääkkeitä ei pidä vähätellä ja napsia huvikseen.
Kyllä muuten kuuluu. Jankkaaminen ei kuulu tähän ketjuun, mutta mikä hitto siinä on, että näin yksinkertaisesta asiasta joutuu vanhempien ihmisten kanssa vääntämään: jos jätät antamatta lapselle lääkkeet, jotka hänelle kuuluvat, niin syyllistyt rikokseen. Se on kaltoinkohtelua. Jos lapsella on korvatulehdus ja kovia kipuja, niin ne lääkkeet annetaan.
Silloin ei pyydetä ihmistä joka ei halua ottaa vastuuta lääkkeiden antamisesta lapselle.
Ei todellakaan. Pyydetään sellainen, joka hoitaa asiallisesti, ei jätä hoitamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet eivät ole karamellejä. Sit työnbetään kipeä lapsi mummolle joka pelkää jos tulee joku häikkä. Toisen lapselle.
Lopeta jo.
Sun mielestä mummojen pitäis syöttää hotapulverit ja nitronsa ja buranansa sun lapsille? Eikä ymmärtää lääkkeiden vaarallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Onpa nyt peukkuja kannattamassa sitä että mummo pakotetaan ottamaan vastuu kipeän lapsen hoitamisesta ja lääkityksestä. Vaikkei se tahtoisi sitä vastuuta ottaa.
Se lapsi voi tilkka kipeäksi ollessaan mummolassa. Eihän sellaiseen paikkaan voi viedä hoitoon, saati yökylään, jos mummo on lääkevastainen foliohattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet eivät ole karamellejä. Sit työnbetään kipeä lapsi mummolle joka pelkää jos tulee joku häikkä. Toisen lapselle.
Lopeta jo.
Sun mielestä mummojen pitäis syöttää hotapulverit ja nitronsa ja buranansa sun lapsille? Eikä ymmärtää lääkkeiden vaarallisuutta.
Mummo ei ole lapsenvahtikunnossa muutenkaan jos kärsii kummallisista pelkotiloista, saati jos kaapeissa on vielä hotapulveria. Joku muu hoitaa lapsen ja mummo hoitoon myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mikä minua ihmetyttää lapsuudessa on kivunlievityksen puuttuminen. Vaikka itkin kivusta (esim korvasärky), kipulääkettä en saanut. Ei kyllä lääkäriinkään juuri viety. Kerran kesällä minulla oli syvät haavat polvissa kun olin kaatunut pyörällä. Haavat olivat täynnä hiekkaa ja minulle nousi kuume. Ei viety lääkäriin.
Näinkö sitten toimin kun omat vanhemmat valittavat sairaina?
Meillä oli tätä myös. Olen 70-luvun lopulla syntynyt, ja meillä uskottiin vakaasti siihen, että kipulääkkeet eivät sovi lapsille. Niitä ei saanut myöskään kuumeen alentamiseksi, vaan kuume piti "hikoilla pois" kaikkien huushollin täkkien alla, sydärin partaalla. Viis siitä, että ensiavussakin kuumepotilasta odotti jääkylpy eikä kasa villahuopia. Ilmeisesti lapsia (vauvoja) on menneinä aikoina myös leikattu ilman kipulääkkeitä, eli ilmeisesti ei vaan uskottu lasten edes kokevan kipua. Flunssaan sai sipulimaitoa ja asfaltti-ihottumat parannettiin ratamonlehdillä. Mut kyllä vietiin lääkäriin sitten kun olin jo keuhkokuumeessa enkä enää tajuissani. Koti oli ihan "normaali", ei päihteitä rai väkivaltaa, ja toinen vanhemmista akateeminen, käytännön järki vaan hakusessa.
Mun suuriin ikäluokkiin kuuluva äitini taitaa kuvitella yhä edelleen että pari kipulääkettä tuhoaa maksan tai aiheuttaa ainakin vatsahaavan.
Yli 75-vuotiaat eivät nykytiedon mukaan saa syödä tulehduskipulääkkeitä. Vain Panadolia. Tietysti joku leikkaus lääkärin valvonnassa eri asia.
Tuttu yli 80 v mies yritti apteekissa ostaa Buranaa. Ei myyty. Apteekit ovat tarkkoja. Ja lääkärit ei iäkkäälle kirjoita reseptejä "buranoihin."
No tämä ajatus on hänellä ollut aina ja se "vaara" koskee hänen mielestään kaikkia, ei vain iäkkäitä. Oli todella vaikeaa saada hänet antamaan parasetamolia lapsenlapselle, kun oli tätä hoitamassa.
Kukapa lapsenlapselle lääkettä antaisi? Se ei tosiaan kuulu mummolle eikä mummon vastuulle.
Olen aika vanha minäkin, niin kauan kuin muistan on aspiriininkin vaaroista ( maha) varoiteltu.
Lääkkeitä ei pidä vähätellä ja napsia huvikseen.
Kyllä muuten kuuluu. Jankkaaminen ei kuulu tähän ketjuun, mutta mikä hitto siinä on, että näin yksinkertaisesta asiasta joutuu vanhempien ihmisten kanssa vääntämään: jos jätät antamatta lapselle lääkkeet, jotka hänelle kuuluvat, niin syyllistyt rikokseen. Se on kaltoinkohtelua. Jos lapsella on korvatulehdus ja kovia kipuja, niin ne lääkkeet annetaan.
Silloin ei pyydetä ihmistä joka ei halua ottaa vastuuta lääkkeiden antamisesta lapselle.
Ei todellakaan. Pyydetään sellainen, joka hoitaa asiallisesti, ei jätä hoitamatta.
Kyllä. Tai jäädään töistä pois. Eläkemummo joka ei uskalla " miniän" sairaasta lapsesta ottaa vastuuta ja lääkitä ei ole aairaan lapsen hoitaja. Vaan mummo.
Vierailija kirjoitti:
Onpa nyt peukkuja kannattamassa sitä että mummo pakotetaan ottamaan vastuu kipeän lapsen hoitamisesta ja lääkityksestä. Vaikkei se tahtoisi sitä vastuuta ottaa.
Mihin se mummo sitten lapsen tunkee jos lapsi sairastuu ollessaan mummolassa ja vanhemmat on usean tunnin matkan päässä? Naapuriinko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet eivät ole karamellejä. Sit työnbetään kipeä lapsi mummolle joka pelkää jos tulee joku häikkä. Toisen lapselle.
Lopeta jo.
Sun mielestä mummojen pitäis syöttää hotapulverit ja nitronsa ja buranansa sun lapsille? Eikä ymmärtää lääkkeiden vaarallisuutta.
Mummo ei ole lapsenvahtikunnossa muutenkaan jos kärsii kummallisista pelkotiloista, saati jos kaapeissa on vielä hotapulveria. Joku muu hoitaa lapsen ja mummo hoitoon myös.
Kaksijakoiata kiukuttelua. Mummon ei pidä ymmärtää lääkkeiden vaarallisuutta vaan syöttää niitä sun lapsille vaikkei taho.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa nyt peukkuja kannattamassa sitä että mummo pakotetaan ottamaan vastuu kipeän lapsen hoitamisesta ja lääkityksestä. Vaikkei se tahtoisi sitä vastuuta ottaa.
Mihin se mummo sitten lapsen tunkee jos lapsi sairastuu ollessaan mummolassa ja vanhemmat on usean tunnin matkan päässä? Naapuriinko?
Miks niin pieni lapsi on kaukana mummolassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet eivät ole karamellejä. Sit työnbetään kipeä lapsi mummolle joka pelkää jos tulee joku häikkä. Toisen lapselle.
Lopeta jo.
Sun mielestä mummojen pitäis syöttää hotapulverit ja nitronsa ja buranansa sun lapsille? Eikä ymmärtää lääkkeiden vaarallisuutta.
Mummo ei ole lapsenvahtikunnossa muutenkaan jos kärsii kummallisista pelkotiloista, saati jos kaapeissa on vielä hotapulveria. Joku muu hoitaa lapsen ja mummo hoitoon myös.
Kaksijakoiata kiukuttelua. Mummon ei pidä ymmärtää lääkkeiden vaarallisuutta vaan syöttää niitä sun lapsille vaikkei taho.
Selkeästi mummo ei ole kondiksessa. Hota menetti lääkelupansa jo 90-luvulla ja sitä se vaan hilloaa kaapissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa nyt peukkuja kannattamassa sitä että mummo pakotetaan ottamaan vastuu kipeän lapsen hoitamisesta ja lääkityksestä. Vaikkei se tahtoisi sitä vastuuta ottaa.
Se lapsi voi tilkka kipeäksi ollessaan mummolassa. Eihän sellaiseen paikkaan voi viedä hoitoon, saati yökylään, jos mummo on lääkevastainen foliohattu.
Etkö ymmärrä mikä vastuu on toisen lapsen lääkitsemisessä? Sinä työnnät kuin karkkeja tutuille lapsille?
Ei tarvitse olla lääkevastainen jos ymmärtää lääkkeiden vaarat, esim uskoo lääkäreitä että buranat ei ole hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo ei nää lapsia jos varoo antamasta lapselle käsikauppalääkkeitä? Ei ota vastuuta joka kuuluu vanhemmille.
Miten lapsia voisi sitten ikinä antaa esimerkiksi yökylään isovanhempien luo, jos asenne on tuo? Ei vanhemmat välttämättä asu niin lähellä että ovat heti paikalla jos lapsi sairastuu. Melkoiselta kiduttajamummolta kuulostat.
Eli mummi vie siellä perälapissa lapsen lääkäriin ja syöttää lääkkeitä?
Tai tekee itse diagnoosin ja yrittää laskea lapsen painoa ja käsikauppalääkkeiden määrää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kautta aikain vanhoina aikoina ei kukaan voinut edes jäädä roikkumaan vanhempiinsa paitsi varakkaissa perheissä ja isoissa maataloissa.
Satoja vuosia lapset lähteneet piioiksi ja palvelukseen varhaisteineinä ja pakko aikuistua. Pärjätä omillaan. Eikä valitraa kun piti tehdö raskaampaa kuin olisi jaksanut.
Luin hiljattainnkirjan huutolaislapsista. Räikeä ero kun täällä hyvinvoivien perheiden aikuiset valittaa hoidossa käynnistään, kaula-avaimistaan ja että kotona piti tehdä jotakin. Ja sit niin traumaa ja terapiaa ja keittiöpsykologiaa.
Ketju on leikkimielinen ajatusleikki siitä millaista hoitoa vanhempasi saisivat jos hoito olisi samanlaista kuin sinun hoitamisesi lapsena. Se että jonkun vanhukselle laitettaisiin avain kaulaan tai vanhus laitettaisiin yksin siivoamaan koko talo on näin kirjoittavan henkilön omaa lapsuutta huolimatta siitä mitä sinä asiasta ajattelet🤷
Voisiko joku kertoa miksi lapselle kotiavaimen mukana kantaminen on niin traumaattista?
Omat lapseni olivat ylpeitä kun oppivat saamaan oven auki ja saivat oman avaimen.
Ei tarvitse olla traumaa jotta voi osallistua keskusteluun. Moni on kertonut että hoitaisi äidin lempeydellä tai että katsoisi että isällä on aina kaikki hyvin. Sinulla taitaa olla jokin haaste kun et ymmärrä että ketjuun vastataan sillä millainen kasvatus ja lapsuus itsellä oli. Tarkoitus tuskin on että arvostellaan ja huuli pyöreänä ihmetellään muiden kertomukset.
Tämä ehkä väärä keskustelu kysellä mutta useassa keskustelussa jatkuvasti toistuu tuo traumaattinen kokemus kun vietiin hoitoon eikä äiti ollut kotona ja koululaisena avain kaulassa.
En siis itse pysty samaistumaan mikä siinä ahdistaa, itsellä äiti oli kotona, en ollut hoidossa. Avaimen sain teininä asuntooni kun teininä amikseen toiselle paikkakunnalle.
Joo, on tosiaan väärä ketju, kun kukaan täällä ei ole kertonut traumatisoituneensa avain kaulassa kulkemisesta.
En minäkään ikinään joutunut kulkemaan avain kaulassa, mutta ei se estä minua kuitenkaan ymmärtämästä sitä, miten se on voinut olla pienelle lapselle rankka kokemus. Lapsella saattaa lähteä mielikuvitus laukkaamaan aika villistikin ja silloin oma kotikin voi muuttua pelottavaksi paikaksi. Pimeinä aamuina voi olla aika ankeaa odotella yksin kotona sitä, että kello on niin paljon, että voi lähteä koulua kohti. Tai se, että ala-asteikäisenä tulet joka koulupäivän jälkeen tyhjään kotiin.
Ihminen on laumaeläin ja meille on täysin epäluonnollista, että lauman pienin poikanen viettää aikaa yksin lauman aikuisista erillään. Se ei ole meille missään määrin lajityypillistä käytöstä, vaan meistä lajina vieraantuneiden yhteiskuntarakenteiden aikaan saama pakko. Tämän varjossa on helppo ymmärtää, miksi se tuntuu avain kaulassa kulkevasta lapsesta niin pahalta.
Aika jännä, koska musta oli ihanaa tulla tyhjään kotiin ja olla yksinään :D
Sekin oli kivaa kun äiti tuli kotiin, mutta se oli aika ankeaa kun isäpuoli änkesi aina äitiä vastaan mutta yksin sanomatta meille sanaakaan. Joskus sitä avoimesti vitutti kun tajuttiin mihin se livahti ja lähdettiin perään. Iik meitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä leipoisin niille koko ajan pullaa ja laittaisin heidät syömään ne kaikki. Sitten paheksuisin niiden läskejä.
Jättäisin niiden astman hoitamatta ja astmalääkkeet hankkimatta ja veisin hiihtään 20 asteen pakkaseen ja taas paheksuisin kovaäänisesti, kun hinkuvat ja vinkuvat ja ovat tuollaisia huonokuntoisia läskejä. Kun muitten vanhukset ovat niin paljon reippaampia.
En huolehdi niiden lääkkeitä mukaan, kun lähdetään jonnekin matkalle. Itse olisi pitänyt heidän huolehtia. Kärsikää nyt vain nahoissanne niin opitte.
Olin varmaan niitä ensimmäisiä avainkaulalapsia. Olen syntynyt 1963 ja asuimme pikkukaupungissa, jossa oli 4 kerrostaloa samassa ryppäässä. Eka luokalla, siis seitsenvuotiaana, sain avaimen kaulaani ja koulun jälkeen huolehdin itsestäni.
Palatessani koulusta menin joskus kerroksissa sekaisin ja tirkistelin postiluukuista näkyykö oma matto ja haiseeko omalle kodille. En ollut vielä alkusyksystä varma lukeeko postiluukussa oma sukunimi.
Pahasti dementoitunut äitini voisi joutua samaan tilanteeseen, jos joutuisi nyt etsimään oman kodin.
Oli muuten melkoisen stressaavaa, muista yhä.
Vierailija kirjoitti:
Jos minä hoitaisin vanhempia kuten he minua kohteli, niin pesulle ei pääsisi kuin 2 krt viikossa, ja sitten huutaisin kun heillä on likainen ja hilseilevä tukka.
Hampaat jäisi hoitamatta ja ne reikiintyisi, ja siitäkin syyttäisin itseään.
Jos vanhus olisi oksennusta pidätellessää vastahankainen syömään jotain jänteitä ja roippeita, niin vanhus jalkojen väliin vangiksi ja pyyheliina rullalle kurkun ympärille ja väkisin vaan se paska suuhun temppuilijalle.
Jos vanhus itkee, niin vien peilin naaman eteen ja sanon oikein halveksivalla äänellä, että HYI miten ruma tyttö olet kun rääyt.
Pakotan juoksemaan ja hiihtämään. Ja pakotan omia hölmöjä höpöhöpö satujani joissa esiintyy hirveä sadistinen ja kostonhimoinen palvontaa vaativa hirviö.
Laitan kaikki muut ihmiset vanhuksen yläpuolelle ja eteen. Minulle on tärkeintä mitähän ne muut ajattelee. Jos joku kiusaa tai ahdistelee vanhusta, niin en ole vanhuksen puolella, vaan sen pahantekijän.
Pistitkö kylmäksi? Jos et, ihailen. Sieluni valahti kehosta ulos vähäksi aikaa kun luin tän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudessa oli helppoa ja mua rakastettiin ja hoivattiin. Minä olen nyt hyvä ja enkä ole katkera kuten jotkut huonommat kostonhimoiset luuserit.
Jotain meni pahasti pieleen kuitenkin, kun noin empatiakyvyttömän ja epäkohteliaan ihmisen kasvattivat. Eli provo oli tämäkin, ei hyvästä lapsuudesta synny tuollaisia ääliöitä.
Sarkasmi menee joiltain aina ohi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sillä lailla metka tapa, että jos oireilin fyysisesti vanhempien henkisestä väkivallasta, tuli ihottumaa, kipuja, yhtäkkisiä vaikeuksia vaikka liikuttaa jotain ruumiinosaa tai silmässä tuntui kuin olisi jotain terävää tms., niin joskus lääkäri sanoi, että se on psykosomaattista oireilua. Vanhemmat ei vaivautuneet ottamaan kai selvää mitä se tarkoitti, tai ottivat ja tekivät silti niin, että alkoivat kutsua kaikkea mun fyysistä oireilua psykosomaattisesti tehden selväksi, että se on sama kuin luulosairas. Ne eivät siis edes ymmärtäneet, miten pahaa henkisen väkivallan pitää olla, että lapselle alkaa tulla fyysisiä oireita vaan vasta joskus aikuisena kun käytin itse sitä lääkärissä väärässä yhteydessä mulle kävi ilmi, mitä se tarkoittaa. Mulle se oli ollut aina vaan sellainen Jaa, taas sillä on tota psykosomaattista oireilua, lopettaisi jo pelleilyn :D
No siinä on sana psyko eli näille epäihmisille se tarkoittaa suunnilleen samaa kuin hullu.
Vierailija kirjoitti:
Eli ostatte ruuan, vaatetatte, pesette takapuolen ja tarjoatte heille kodin? Hienoa! Tähän valtiovalta kai pyrkiikin?
Eikun pakotan äidin siirtään isän eläkerahat tililleni ja lähden espanjaan ryyppään kavereitten kanssa ja huo...riin. Tuliaisiksi tuon kauniin muovilinnun, joka lentää.
Lopeta jo.