Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
AV:lta tuttu ilmiö: yhteiskuntaluokan merkitystä vähätellään
17.10.2026 |
"Eribon kertoo kohdanneensa matkoillaan luokan merkityksen vähättelyä. Kirjan olosuhteet voivat kuulemma päteä Ranskassa, mutta 'ei meillä'.
Suomessa sosiologi Mari Käyhkö on puhunut tasa-arvon myytistä, hellitystä ajatuksesta, ettei luokka vaikuttaisi ihmisten elämänvalintoihin. Tutkimustieto osoittaa esimerkiksi koulutusvalintojen periytyvän 2000-luvulla yhä voimakkaammin."
Täällähän aina alkaa poru jonkun avatessa keskustelun luokista, että ei sellaisia muka (enää) ole...
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa.
Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...
Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.
70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä.
En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään.
Turha romantisoida asiaa.
Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla.
Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.
Poimisin edellisestä kommentista myönteisenä asiana sen, että työväenluokassa luettiin kirjoja, sivistettiin itseä työväenopistoissa ja taisteltiin parempien työolojen puolesta.
Kommunistinen ajattelu, sen puolesta kiihkoilu, oli valitettava osa sitä aikaa.
Vasemmiston kannatus oli muistaakseni silloinkin muutaman prosentin. Kerrotaan se äänestysaktiivsuudella eli noin 0,75, kiihkoilijoiden määrä oli kovin vaatimaton. Näkyvä ehkä, koska eniten huutavat tahtovat erottua. Siksihän persujen suosiostakin muodostuu illuusio kuin kyseessä olisi laajempikin ilmiö.
Sama illuusio koskee toki muitakin puolueita, vihreitä, vasemmistoliittoa ja kepua.
Suurimmat puolueet ovat demarit, Persut ja kokoomus, kannatus on mitattu viime vaaleissa.
Suomi on yhteiskuntana erittäin epäpoliittinen ja kansalaisten poliittinen aktiviisuus erittäin matala. Siksi mm. puolueisiin rekisteröityneiden määrä on todella vaatimaton, koska vain äänestetään jotain velvollisuuden tunteesta.
Olen täysin eri mieltä. Missään muualla, jossa käyn, olen käynyt tai työskennellyt, ei puhuta läheskään niin paljon puoluepolitiikasta kuin Suomessa. Se, että ihmiset eivät ole puolueiden jäseniä, kertoo vain siitä, ettei puolueet aja äänestäjiensä asiaa, vaan omaansa. Se oma asia on mahdollisimman suuri kannatus ja sen tuoma raha. Poliitikoille maksetaan aivan kaikesta palkan lisäksi. Ketkä ne palkkiot säätivät laeiksi? Entä kuitittomat kulukorvaukset, mistä sellaiset tupsahtivat? Kun sellainen tupsahtaa hallintoalalamaisen yrityksen kirjanpitoon, siitä syntyy henkilökohtainen tulo ja seuraus on verotettava luontaisetu.
Suomessa puhutaan herkeämättä puolueista ja hallituksesta. Lait säätää kuitenkin yksittäiset kansanedustajat, ne samat joiden numeroita me äänestyslipukkeisiin piirrämme. Puolueet ovat heidät ehdolle laittaneet ja päättävät täysin, mitä asioita ajavat. Se on koko läntisen maailman rappion syy ja juuri.
Ei meillä kukaan puhu politiikasta esim. työpaikalla. Se mitä somessa ja täällä näkyy on muutaman öyhön aikaansaannosta.
Työpaikalla ei ehkä puhutakaan, mutta tuttavien kesken on toisin. Oletetaan, että puhuteltava on poliittiselta katsomukseltaan samanlainen kun toinen on ja haukutaan poliittista vastapuolta, ja miten Suomen ongelmat ovat vastakkaisen poliittisen suuntauksen vika. Tässäkin ketjussa sitä ilmenee ja lehdistö kirjoittaa puoluepolitiikasta aivan joka ainoa päivä. Yle tuuppaa puoluepolitisoitumiseen lisää vauhtia eduskunnan (eduskunnan poliittisten puolueiden) omana TV:na ja radiona. Mitä tanskalaiseen Yleen verrattava suomalainen Yle ei tekisi kolmikertaisen budjettinsa eteen?
En kyllä voisi ystävystyä kenenkään kanssa, joka haluaa keskustella poliitikasta. Sen verran matalalla tasolla älyllisesti liikutaan. Politiikka on tarinankerrontaa ja se joka osaa kertoa kansan mielestä parhaan tarinan sillä hetkellä saa vaaleissa kannatusta. Sen jälkeen kansa saa pettyä, kun tarina oli jälleen kerran vain puppua. Sama rundi uudestaan. Suomessakin lopulta hallituspohjan ratkaisevat liikkuvat äänestäjät.
Minusta taas politiikka on äärimmäisen kiinnostavaa. Työssä puhumme myös paljon politiikasta. Meitä kiinnostaa esim. mihin lainsäädännön muutokset ovat menossa ja millaisista vaikutteista lakeja rakennetaan. On kiva myös analysoida puolueiden käytöstä, mikä fraktio kulloinkin on asialla ja millä motiiveilla eri puolueissa, ketä puukotetaan selkään kulloinkin. En tajua millainen pölvästi ei näe valtaapitävien käytöstä äärimmäisen mielenkiintoisena.
Minä olen juuri sellainen kuvaamasi "pölvästi". Minua ei kiinnosta politiikka pätkääkään. Suomalaisia koskevat päätökset tehdään aivan muualla kuin Suomessa. Se, mitä leipä maksaa suomalaisille, riippuu Kiinan, USA:n ja muiden mahtimaiden päätöksistä. Asuntojen hinnat riippuvat bruttokansantuotteesta. Bruttokansantuotteestamme taas päätetään Kiinassa, USA:ssa, Venäjällä, Intiassa, Brasiliassa...
Suomalaisilla kansanedustajilla on vain nimellistä valtaa. Aivan sama mistä puolueista kansanedustajat kootaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa.
Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...
Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.
70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä.
En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään.
Turha romantisoida asiaa.
Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla.
Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.
Poimisin edellisestä kommentista myönteisenä asiana sen, että työväenluokassa luettiin kirjoja, sivistettiin itseä työväenopistoissa ja taisteltiin parempien työolojen puolesta.
Kommunistinen ajattelu, sen puolesta kiihkoilu, oli valitettava osa sitä aikaa.
Vasemmiston kannatus oli muistaakseni silloinkin muutaman prosentin. Kerrotaan se äänestysaktiivsuudella eli noin 0,75, kiihkoilijoiden määrä oli kovin vaatimaton. Näkyvä ehkä, koska eniten huutavat tahtovat erottua. Siksihän persujen suosiostakin muodostuu illuusio kuin kyseessä olisi laajempikin ilmiö.
Sama illuusio koskee toki muitakin puolueita, vihreitä, vasemmistoliittoa ja kepua.
Suurimmat puolueet ovat demarit, Persut ja kokoomus, kannatus on mitattu viime vaaleissa.
Suomi on yhteiskuntana erittäin epäpoliittinen ja kansalaisten poliittinen aktiviisuus erittäin matala. Siksi mm. puolueisiin rekisteröityneiden määrä on todella vaatimaton, koska vain äänestetään jotain velvollisuuden tunteesta.
Olen täysin eri mieltä. Missään muualla, jossa käyn, olen käynyt tai työskennellyt, ei puhuta läheskään niin paljon puoluepolitiikasta kuin Suomessa. Se, että ihmiset eivät ole puolueiden jäseniä, kertoo vain siitä, ettei puolueet aja äänestäjiensä asiaa, vaan omaansa. Se oma asia on mahdollisimman suuri kannatus ja sen tuoma raha. Poliitikoille maksetaan aivan kaikesta palkan lisäksi. Ketkä ne palkkiot säätivät laeiksi? Entä kuitittomat kulukorvaukset, mistä sellaiset tupsahtivat? Kun sellainen tupsahtaa hallintoalalamaisen yrityksen kirjanpitoon, siitä syntyy henkilökohtainen tulo ja seuraus on verotettava luontaisetu.
Suomessa puhutaan herkeämättä puolueista ja hallituksesta. Lait säätää kuitenkin yksittäiset kansanedustajat, ne samat joiden numeroita me äänestyslipukkeisiin piirrämme. Puolueet ovat heidät ehdolle laittaneet ja päättävät täysin, mitä asioita ajavat. Se on koko läntisen maailman rappion syy ja juuri.
Ei meillä kukaan puhu politiikasta esim. työpaikalla. Se mitä somessa ja täällä näkyy on muutaman öyhön aikaansaannosta.
Työpaikalla ei ehkä puhutakaan, mutta tuttavien kesken on toisin. Oletetaan, että puhuteltava on poliittiselta katsomukseltaan samanlainen kun toinen on ja haukutaan poliittista vastapuolta, ja miten Suomen ongelmat ovat vastakkaisen poliittisen suuntauksen vika. Tässäkin ketjussa sitä ilmenee ja lehdistö kirjoittaa puoluepolitiikasta aivan joka ainoa päivä. Yle tuuppaa puoluepolitisoitumiseen lisää vauhtia eduskunnan (eduskunnan poliittisten puolueiden) omana TV:na ja radiona. Mitä tanskalaiseen Yleen verrattava suomalainen Yle ei tekisi kolmikertaisen budjettinsa eteen?
En kyllä voisi ystävystyä kenenkään kanssa, joka haluaa keskustella poliitikasta. Sen verran matalalla tasolla älyllisesti liikutaan. Politiikka on tarinankerrontaa ja se joka osaa kertoa kansan mielestä parhaan tarinan sillä hetkellä saa vaaleissa kannatusta. Sen jälkeen kansa saa pettyä, kun tarina oli jälleen kerran vain puppua. Sama rundi uudestaan. Suomessakin lopulta hallituspohjan ratkaisevat liikkuvat äänestäjät.
Minusta taas politiikka on äärimmäisen kiinnostavaa. Työssä puhumme myös paljon politiikasta. Meitä kiinnostaa esim. mihin lainsäädännön muutokset ovat menossa ja millaisista vaikutteista lakeja rakennetaan. On kiva myös analysoida puolueiden käytöstä, mikä fraktio kulloinkin on asialla ja millä motiiveilla eri puolueissa, ketä puukotetaan selkään kulloinkin. En tajua millainen pölvästi ei näe valtaapitävien käytöstä äärimmäisen mielenkiintoisena.
Minä olen juuri sellainen kuvaamasi "pölvästi". Minua ei kiinnosta politiikka pätkääkään. Suomalaisia koskevat päätökset tehdään aivan muualla kuin Suomessa. Se, mitä leipä maksaa suomalaisille, riippuu Kiinan, USA:n ja muiden mahtimaiden päätöksistä. Asuntojen hinnat riippuvat bruttokansantuotteesta. Bruttokansantuotteestamme taas päätetään Kiinassa, USA:ssa, Venäjällä, Intiassa, Brasiliassa...
Suomalaisilla kansanedustajilla on vain nimellistä valtaa. Aivan sama mistä puolueista kansanedustajat kootaan.
Ei todellakaan ole aivan sama. Bruttokansantuote muuten mittaa taloudellista toimeliaisuutta per maa. Siitä ei päätä muut maat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka.
On mahdollisuus, mutta tilastoista näemme, että sitä mahdollisuutta käytetään koko ajan vähemmän. On tilastollinen tosiasia, että Lauttasaaresta mennään lukioon ja yliopistoon ja Jakomäestä ei. Ei ne koulut Larussa sen parempia ole tai päät fiksumpia, mutta duunari ei kannusta lapsiaan ja ei osaa ohjata heitä yliopistoon. Eikä se ole rahakysymys, se yhteiskuntaluokka ohjaa koko elämää ja sen valintoja. Ihan perustavanlaatuisissa asioissa kuten vaikka pariutumisessa, duunarit eivät enää mene edes naimisiin, häät järjestää todennäköisemmin keskiluokan pariskunta. Arvot ovat hyvin erilaisia ja näköalat elämään. Duunarin näköalat ovat kapeat. Maailma arvottuu palkan mukaan ja se pitää saada nopeasti ja tavallaan sillä ei ole väliä miten paskassa möyritään. Akateemiselle keskiluokalle elämälle on paljon pitkäjänteisempiä ja enemmän tavoitteita.
Akateemisella väellä voi hyvin olla pitkäjänteisempiä tavoitteita kuin kuvailemillasi duunareilla. Kaksi kysymystä kaipaa kuitenkin vastausta.
1. Kuinka hyödyllisiä akateemikon pitäjänteiset tavoitteet ovat kenellekään muulle, kuin akateemikolle itselleen?
2. Mitä tehdä sen jälkeen kun elämän pitkäjänteinen tavoite on saavutettu?
Riippuu tietenkin tavoitteista. Jonkun tavoite on tehdä syöpätutkimusta ja ehkä hän saa aikaan mullistavan käänteen syöpähoidoissa. Toisen tavoite on kasvattaa ja opettaa lapsia ja nuoria yhteiskunnassamme opettajana ja hyvä opettaja jättää jälkensä satoihin nuoriin uransa aikana. Duunarin tavoiteasetanta on lyhyttä. Päästä nopeasti mahdollisimman isoille palkoille mahdollisimman lyhyellä koulutuksella. Samanlaisiksi he kasvattavat lapsensakin, joten mikään kovin pitkäjänteinen sekään homma ei heillä ole.
Kovasti on jaloja tavoitteita, joita tuskin edes enemmistöllä akateemisista on. Mitä syöpätutkimukseen ja rahaan tulee, minkä luulet motivoivan alaa? Lääkekehityksessä on todella paljon ja kallista testattava aivan kaiken varalta. Luuleeko joku aivan tosissaan, että kyse on mistään muusta kuin kilpailijoiden pitämisestä loitolla yhdeltä maailman kannattavimmilta aloilta ja julkisen paisuttamista siinä sivussa?
Syöpätutkimuksesta suurin työ tehdään yliopistoissa. Lääkeyhtiöt tulevat siinä vaiheessa kuvaan kun on riittävästi tietoa potentiaaliseen hoitoon. Ja senkin jälkeen kyseessä on hidas prosessi.
Eli vahvistat viestin johon vastasit?
Sillä erotuksella, että lääkeyhtiö ei liikauta eväänsäkään ennen kuin syövän syntymekanismi on läpikotaisin tunnettu. Tavallaan heille pitää tarjoilla valmis idea miten syöpää voitaisiin hoitaa.
Juuri se on viesti. Lääkeyhtiöiden ja lainsäätäjien symbioosi tulee juuri siitä, että julkinen hyötyy työllistyen perustutkimuksella ja perusteettomalla määrällä eri varmistuksia ennen kuin lääke vihdoin saadaan markkinoille. Ainoa motivaattori lääkeyhtiöille on raha ja sitä suojellaan julkisen aiheuttamien alalletulokynnysten kanssa.
Tämän vuoksi oikeisto-vasemmisto debatti on lähtökohtaisesti täysin älytön, koska liike-elämä tarvitsee yhteiskuntaa ja yhteiskunta tarvitsee liike-elämää. Kummankaan ei pidä olla ratkaisevasti niskan päällä ja toista vahvempi.
Liike-elämä on yhteiskuntaa ja siinä sen moottori. Hallintalaitteita on kerääntynyt moottorin ympärille niin runsain mitoin, että esimerkiksi Suomen moottori ei ole selvinnyt yksin kuormastaan enää yli neljäänkymmeneen vuoteen. Ongelmaa ratkotaan kuormittamalla kyseistä moottoria lisää ja lisäämällä hallintalaitteita. Sitä tehdessä vipataan polttoainetta muualta ihmettä luvaten ja pöytää omiin liiveihin putsaten.
Suomen moottori on myös jäänyt sotakorvausaikaan, koska sitä ei ole kehitetty riittävän aktiivisella otteella. Tämä on yhteistä kaikille velkaantumisongelmien kanssa painiville valtioille, poislukien ehkä Yhdysvallat missä velkarahaa on käytetty surutta pitämään veroprosentti matalana.
Tästä huolimatta suomalaiset luovat uusia moottoreita ja omistava aivan hyvin toimivia sellaisia. He eivät vain tee sitä Suomessa, jossa oheislaiteasentajat yrittävät kehittää moottoria ja laittaa sen toiminalle erilaisia lisäehtoja jatkuvalla syötöllä, samalla varastaen enemmän kuin puolet tuotosta. Moottoriton yhteiskunta on mahdoton yhteiskunta. Huonoa moottoripenkkiä tarjoavat maat jäävät enenevin määrin ilman moottoreita. Suomi kuuluu kirkkaimpien häviäjien joukkoon tässä asiassa.
Pieniäkään moottoreita ei syntyisi, ellei verorahoilla järjestettäisi infraa, palveluita ja koulutusta. Ei olisi osaamista millä luoda hyvinvointia edes parempiosaisille. Kyseessä on vahva symbioosi, missä poliittnen agenda aina aliarvioi vaikuttavia ajaakseen omaa agendaansa jonkun muun kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa.
Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...
Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.
70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä.
En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään.
Turha romantisoida asiaa.
Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla.
Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.
Taidat kirjoittaa historiaa uusiksi. Olin itse 70-luvulla duunarina tehtaan liukuhihnalla, kun pidin välivuoden lukion jälkeen ja tienasin opiskelurahoja, enkä huomannut kuvaamaasi käytöstä. Lisäksi isäni toimi siihen aikaan aktiivisesti SDP:ssä. Neuvostoliittoa ei ihannoitu, vaan kyseistä kansakuntaa vihattiin, sillä sota oli vielä liian tuoreessa muistissa.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku jaksaa tosissaan jankuttaa jostain sosiaaliluokista? Mulle ainakin ihan sama, mistä ihminen on lähtöisin ja mitä hän elämällään tekee, kunhan vaan on samalla aaltopituudella mun kanssani. Ja juuri tällaisella ajattelulla Suomesta on rakennettu niinkin iso menestystarina kuin tässä on vuosikymmenten mittaan saatu nähdä.
Peukku tälle. Jollakin on korvien välissä muutakin kuin pelkkä tuulitunneli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka.
On mahdollisuus, mutta tilastoista näemme, että sitä mahdollisuutta käytetään koko ajan vähemmän. On tilastollinen tosiasia, että Lauttasaaresta mennään lukioon ja yliopistoon ja Jakomäestä ei. Ei ne koulut Larussa sen parempia ole tai päät fiksumpia, mutta duunari ei kannusta lapsiaan ja ei osaa ohjata heitä yliopistoon. Eikä se ole rahakysymys, se yhteiskuntaluokka ohjaa koko elämää ja sen valintoja. Ihan perustavanlaatuisissa asioissa kuten vaikka pariutumisessa, duunarit eivät enää mene edes naimisiin, häät järjestää todennäköisemmin keskiluokan pariskunta. Arvot ovat hyvin erilaisia ja näköalat elämään. Duunarin näköalat ovat kapeat. Maailma arvottuu palkan mukaan ja se pitää saada nopeasti ja tavallaan sillä ei ole väliä miten paskassa möyritään. Akateemiselle keskiluokalle elämälle on paljon pitkäjänteisempiä ja enemmän tavoitteita.
Akateemisella väellä voi hyvin olla pitkäjänteisempiä tavoitteita kuin kuvailemillasi duunareilla. Kaksi kysymystä kaipaa kuitenkin vastausta.
1. Kuinka hyödyllisiä akateemikon pitäjänteiset tavoitteet ovat kenellekään muulle, kuin akateemikolle itselleen?
2. Mitä tehdä sen jälkeen kun elämän pitkäjänteinen tavoite on saavutettu?
Riippuu tietenkin tavoitteista. Jonkun tavoite on tehdä syöpätutkimusta ja ehkä hän saa aikaan mullistavan käänteen syöpähoidoissa. Toisen tavoite on kasvattaa ja opettaa lapsia ja nuoria yhteiskunnassamme opettajana ja hyvä opettaja jättää jälkensä satoihin nuoriin uransa aikana. Duunarin tavoiteasetanta on lyhyttä. Päästä nopeasti mahdollisimman isoille palkoille mahdollisimman lyhyellä koulutuksella. Samanlaisiksi he kasvattavat lapsensakin, joten mikään kovin pitkäjänteinen sekään homma ei heillä ole.
Kovasti on jaloja tavoitteita, joita tuskin edes enemmistöllä akateemisista on. Mitä syöpätutkimukseen ja rahaan tulee, minkä luulet motivoivan alaa? Lääkekehityksessä on todella paljon ja kallista testattava aivan kaiken varalta. Luuleeko joku aivan tosissaan, että kyse on mistään muusta kuin kilpailijoiden pitämisestä loitolla yhdeltä maailman kannattavimmilta aloilta ja julkisen paisuttamista siinä sivussa?
Syöpätutkimuksesta suurin työ tehdään yliopistoissa. Lääkeyhtiöt tulevat siinä vaiheessa kuvaan kun on riittävästi tietoa potentiaaliseen hoitoon. Ja senkin jälkeen kyseessä on hidas prosessi.
Eli vahvistat viestin johon vastasit?
Sillä erotuksella, että lääkeyhtiö ei liikauta eväänsäkään ennen kuin syövän syntymekanismi on läpikotaisin tunnettu. Tavallaan heille pitää tarjoilla valmis idea miten syöpää voitaisiin hoitaa.
Juuri se on viesti. Lääkeyhtiöiden ja lainsäätäjien symbioosi tulee juuri siitä, että julkinen hyötyy työllistyen perustutkimuksella ja perusteettomalla määrällä eri varmistuksia ennen kuin lääke vihdoin saadaan markkinoille. Ainoa motivaattori lääkeyhtiöille on raha ja sitä suojellaan julkisen aiheuttamien alalletulokynnysten kanssa.
Tämän vuoksi oikeisto-vasemmisto debatti on lähtökohtaisesti täysin älytön, koska liike-elämä tarvitsee yhteiskuntaa ja yhteiskunta tarvitsee liike-elämää. Kummankaan ei pidä olla ratkaisevasti niskan päällä ja toista vahvempi.
Liike-elämä on yhteiskuntaa ja siinä sen moottori. Hallintalaitteita on kerääntynyt moottorin ympärille niin runsain mitoin, että esimerkiksi Suomen moottori ei ole selvinnyt yksin kuormastaan enää yli neljäänkymmeneen vuoteen. Ongelmaa ratkotaan kuormittamalla kyseistä moottoria lisää ja lisäämällä hallintalaitteita. Sitä tehdessä vipataan polttoainetta muualta ihmettä luvaten ja pöytää omiin liiveihin putsaten.
Suomen moottori on myös jäänyt sotakorvausaikaan, koska sitä ei ole kehitetty riittävän aktiivisella otteella. Tämä on yhteistä kaikille velkaantumisongelmien kanssa painiville valtioille, poislukien ehkä Yhdysvallat missä velkarahaa on käytetty surutta pitämään veroprosentti matalana.
Tästä huolimatta suomalaiset luovat uusia moottoreita ja omistava aivan hyvin toimivia sellaisia. He eivät vain tee sitä Suomessa, jossa oheislaiteasentajat yrittävät kehittää moottoria ja laittaa sen toiminalle erilaisia lisäehtoja jatkuvalla syötöllä, samalla varastaen enemmän kuin puolet tuotosta. Moottoriton yhteiskunta on mahdoton yhteiskunta. Huonoa moottoripenkkiä tarjoavat maat jäävät enenevin määrin ilman moottoreita. Suomi kuuluu kirkkaimpien häviäjien joukkoon tässä asiassa.
Pieniäkään moottoreita ei syntyisi, ellei verorahoilla järjestettäisi infraa, palveluita ja koulutusta. Ei olisi osaamista millä luoda hyvinvointia edes parempiosaisille. Kyseessä on vahva symbioosi, missä poliittnen agenda aina aliarvioi vaikuttavia ajaakseen omaa agendaansa jonkun muun kustannuksella.
Mistä luulet niiden verovarojen tulevan? Kyseessä ei ole mikään vahva symbioosi, vaan punainen harha siitä, että julkisen tulee tuottaa aivan kaikki. Sillä ei tule kuin keskivertoa huonompaa ja päätteeksi konkurssi.
Vierailija kirjoitti:
KOK vastusti vimmatusti peruskoulua, koska halusi pitää kansan typeränä.
PS vastustaa koulutusta ja sivistystä, koska sen oma kannattajakunta on kyvytöntä oppimaan ja sivistymään, joten sen on vedettävä muutkin samaan paskaan saadakseen äänestäjiä.
Kumpikaan ei tällä hetkellä onnistu järin hyvin Venäjän ja Trumpin ahkerasta avusta huolimatta.
Peruskoulua oli syytäkin vastustaa. Ennen peruskoulua kaikki suomalaiset osasivat lukea ja kirjoittaa. Nyt enää noin 50% suomalaisista on luku- ja kirjoitustaitoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa.
Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...
Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.
70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä.
En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään.
Turha romantisoida asiaa.
Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla.
Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.
Poimisin edellisestä kommentista myönteisenä asiana sen, että työväenluokassa luettiin kirjoja, sivistettiin itseä työväenopistoissa ja taisteltiin parempien työolojen puolesta.
Kommunistinen ajattelu, sen puolesta kiihkoilu, oli valitettava osa sitä aikaa.
Olisivat opiskelleet poliittisesti värittyneen kirjallisuuden lisäksi myös vähän sijoittamista ja taloutta toiselta kantilta niin olisi tämän päivän Suomikin vauraampi maa.
Kyllä silloin opetettiin kotona sijoittamista. Minäkin aloitin osakesijoittajan urani 60-luvulla 13-vuotiaana.
"Erityisen painokkaasti hän puhuu taiteen ja kulttuurin puolesta. Äärioikeisto hyökkää taiteen ja kulttuurin kimppuun siksi, että tietää ne uhkaksi itselleen, Eribon sanoo. Hänen mukaansa on äärioikeistolle tyypillistä myös määritellä, millainen kulttuuri on sopivaa. Niiden määritelmien mukaan kulttuuri lakkaisi olemasta kulttuuria.
– Äärioikeistosta tavataan sanoa, että ainoastaan suuria kansanjoukkoja puhutteleva kulttuuri on oikeaa kulttuuria. On ehdottomasti tuettava ja rahoitettava kulttuuria, jota ei ole suunnattu suurelle yleisölle. Avantgarde-kulttuurin ansiosta taide ja kulttuuri uusiutuvat."
Jos palstalla on äärioikeistolaisia, allekirjoitatko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duunarihan möyrii vaikka paskan kanssa, jos siitä maksetaan hyvin ja ei tarvitse kouluttautua. Keskiluokkaiselle akateemiselle työllä on muitakin merkityksiä. Se on osa identiteettiä. Se työ itsessään voi olla niin suuri osa minuutta, että jos sillä elää, ollaan jo huipulla. Tämä koskee etenkin tutkijoita, joille se tiede on enemmänkin intohimo kuin palkkatyö. Se palkan suuruus ei monellekaan ylemmän keskiluokan ihmisille ole se tärkein seikka työssä, vaan se, että se työ sopii omaan elämään ja omaan minuuteen.
Lopeta jo. Tiedossa on nyt, että sinulle suorittavan työn tekijät ovat "paskassa möyrijöitä". Emme tiedä, mistä tällainen viha kumpuaa, useinhan se on joku lapsuuden trauma. Mielenkiintoisempaa kuitenkin on, mistä olet omaksunut noin romantisoidun kuvan tutkijoista ja jostain maistereista, joita mahtuu kolmetoista tusinaan? Mikä ihme ruokkii noin todellisuudelle vierasta ajattelua? Etkö tosiaan tunne yhtään professoria tai tutkijaa oikeasti?
Kuule nimenomaisesti tunnen, sellaisia löytyy ihan omasta perheestäkin. Sinä sen sijaan et ymmärtänyt pointtiani lainkaan.
En minäkään ymmärrä pointtiasi, vaikka perheemme on korkeasti koulutettu, hyvässä asemassa, ja perheestä löytyy yksi tutkijakin.
-ohis-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokoomus ja PS ajavat luokkayhteiskuntaa vaikka väittävät, ettei mitään luokkia ole. Kuitenkin KOK on suurituloisten edunvalvoja, PS rasististen maalaisjunttien puolue ja yhteisen sävelen ne kumpikin on löytäneet vihasta tavallista suomalaista, keskimäärin sivistynyttä ja hyvin koulutettua ihmistä kohtaan, joka ansaitsee elantonsa työllä, opiskelee tai on eläkkeellä.
Näiden puolueiden motiivit kumpuavat niiden jäsenten matalasta älykkyydestä, kontrollointihalusta ja ahneesta ja rikollisesta luonteesta. Kumpikin vastustaa koulutusta, koska koulutetut, fiksut ja tiedostavat ihmiset ovat kummallekin uhka.
No onpas taas täysin älytön väite. Kokoomus ja persut ovat vain kovalla työllä kääntäneet demareiden tärvelemän Suomen talouden nousuun.
Miksi Ruotsissa demari Mgdalena Andersson näkee että menestyvä valtion talous on ehdoton hyvinvointiyhteiskunnan edellytys, mutta Suomessa demarit tekevät kaikkensa että talous ei nousisi ?
Kun Ruotsissa demarit haluavat että koko kansa rikastuu ja kannattavat pienikorkoista osake-ja rahastosäästötilia koko kansalle, Suomessa vasemmisto haluaa vaan tehdä kaikista yhtä köyhiä nostamalla osinkojen veroja.
MIKSI ?
Kun nyt tilanne Suomessa on se että meidän julkinen sektori on paisunut EU-maiden paksuimmaksi, sosiaalitukiin menee 33 % bruttokansantuotteesta mikä on maailmanennästasoa, työttömyys on ennätyssuurta on jotain kertakaikkiaan tehtävä toisin kuin ennen.
Samaa minäkin ihmettelen.
Saataisiinko meille Ruotsista kokenut ja pätevä valtiovarainministeri lainaan ? Paljon pitäisi maksaa siitä että laittaisi Suomen talouden kuntoon ?
Esim Anders Borg tai Magdalena Andersson ?
Puolueiden pitäisi lisäksi yhdessä sopia että valtiovarainministerilla on oikeasti valta ja vastuu pitää budjetti kurissa.
Suomen talous ei kestä enää toista Sanna Marinia tai Annika Saarikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa luokat ovat vaurasluokkia. Niitä on kolme, he, joilla ei ole ansiotuloja tai pienet ansiotulot eivät riitä peruselämiseen, he, jotka tulevat toimeen palkallaan ja he, joiden ei tarvitse tehdä töitä.
Kahdessa ensimmäisessä luokassa on sekaisin sekä akateemisesti koulutettuja että duunareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka.
On mahdollisuus, mutta tilastoista näemme, että sitä mahdollisuutta käytetään koko ajan vähemmän. On tilastollinen tosiasia, että Lauttasaaresta mennään lukioon ja yliopistoon ja Jakomäestä ei. Ei ne koulut Larussa sen parempia ole tai päät fiksumpia, mutta duunari ei kannusta lapsiaan ja ei osaa ohjata heitä yliopistoon. Eikä se ole rahakysymys, se yhteiskuntaluokka ohjaa koko elämää ja sen valintoja. Ihan perustavanlaatuisissa asioissa kuten vaikka pariutumisessa, duunarit eivät enää mene edes naimisiin, häät järjestää todennäköisemmin keskiluokan pariskunta. Arvot ovat hyvin erilaisia ja näköalat elämään. Duunarin näköalat ovat kapeat. Maailma arvottuu palkan mukaan ja se pitää saada nopeasti ja tavallaan sillä ei ole väliä miten paskassa möyritään. Akateemiselle keskiluokalle elämälle on paljon pitkäjänteisempiä ja enemmän tavoitteita.
Akateemisella väellä voi hyvin olla pitkäjänteisempiä tavoitteita kuin kuvailemillasi duunareilla. Kaksi kysymystä kaipaa kuitenkin vastausta.
1. Kuinka hyödyllisiä akateemikon pitäjänteiset tavoitteet ovat kenellekään muulle, kuin akateemikolle itselleen?
2. Mitä tehdä sen jälkeen kun elämän pitkäjänteinen tavoite on saavutettu?
Riippuu tietenkin tavoitteista. Jonkun tavoite on tehdä syöpätutkimusta ja ehkä hän saa aikaan mullistavan käänteen syöpähoidoissa. Toisen tavoite on kasvattaa ja opettaa lapsia ja nuoria yhteiskunnassamme opettajana ja hyvä opettaja jättää jälkensä satoihin nuoriin uransa aikana. Duunarin tavoiteasetanta on lyhyttä. Päästä nopeasti mahdollisimman isoille palkoille mahdollisimman lyhyellä koulutuksella. Samanlaisiksi he kasvattavat lapsensakin, joten mikään kovin pitkäjänteinen sekään homma ei heillä ole.
Millä saat teorian survotuksi koskemaan matalapalkkaduunareita? Teillä molemmilla on hölmö tarve puolustaa omaa kuplaanne, että kumpi edustaa parempia ihmisiä, ettekä osaa nähdä omaa kuplaa pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vanhemmaksi tulet sitä paremmin ymmärrät. Ettei yliopistossa opiskelun jälkeenkään työväenluokasta lähtöisin oleva pysty koskaan täysin muuntautumaan ylempään luokkaan. Vaikka olisit kuin kala vedessä tunnet itsesi aina ulkopuoliseksi. Koska sinulta puuttuu aina jotain jonka muut ovat omaksuneet jo äidinmaidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa.
Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...
Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.
70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä.
En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään.
Turha romantisoida asiaa.
Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla.
Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.
Poimisin edellisestä kommentista myönteisenä asiana sen, että työväenluokassa luettiin kirjoja, sivistettiin itseä työväenopistoissa ja taisteltiin parempien työolojen puolesta.
Kommunistinen ajattelu, sen puolesta kiihkoilu, oli valitettava osa sitä aikaa.
Vasemmiston kannatus oli muistaakseni silloinkin muutaman prosentin. Kerrotaan se äänestysaktiivsuudella eli noin 0,75, kiihkoilijoiden määrä oli kovin vaatimaton. Näkyvä ehkä, koska eniten huutavat tahtovat erottua. Siksihän persujen suosiostakin muodostuu illuusio kuin kyseessä olisi laajempikin ilmiö.
Sama illuusio koskee toki muitakin puolueita, vihreitä, vasemmistoliittoa ja kepua.
Suurimmat puolueet ovat demarit, Persut ja kokoomus, kannatus on mitattu viime vaaleissa.
Suomi on yhteiskuntana erittäin epäpoliittinen ja kansalaisten poliittinen aktiviisuus erittäin matala. Siksi mm. puolueisiin rekisteröityneiden määrä on todella vaatimaton, koska vain äänestetään jotain velvollisuuden tunteesta.
Olen täysin eri mieltä. Missään muualla, jossa käyn, olen käynyt tai työskennellyt, ei puhuta läheskään niin paljon puoluepolitiikasta kuin Suomessa. Se, että ihmiset eivät ole puolueiden jäseniä, kertoo vain siitä, ettei puolueet aja äänestäjiensä asiaa, vaan omaansa. Se oma asia on mahdollisimman suuri kannatus ja sen tuoma raha. Poliitikoille maksetaan aivan kaikesta palkan lisäksi. Ketkä ne palkkiot säätivät laeiksi? Entä kuitittomat kulukorvaukset, mistä sellaiset tupsahtivat? Kun sellainen tupsahtaa hallintoalalamaisen yrityksen kirjanpitoon, siitä syntyy henkilökohtainen tulo ja seuraus on verotettava luontaisetu.
Suomessa puhutaan herkeämättä puolueista ja hallituksesta. Lait säätää kuitenkin yksittäiset kansanedustajat, ne samat joiden numeroita me äänestyslipukkeisiin piirrämme. Puolueet ovat heidät ehdolle laittaneet ja päättävät täysin, mitä asioita ajavat. Se on koko läntisen maailman rappion syy ja juuri.
Ei meillä kukaan puhu politiikasta esim. työpaikalla. Se mitä somessa ja täällä näkyy on muutaman öyhön aikaansaannosta.
Sinä ja työtoverisi olette sivistyneitä. Jokainen hyvin kasvatettu henkilö tietää, etteivät politiikka ja uskonto ole soveliaita yleisiksi keskustelunaiheiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa.
Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...
Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.
70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä.
En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään.
Turha romantisoida asiaa.
Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla.
Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.
Poimisin edellisestä kommentista myönteisenä asiana sen, että työväenluokassa luettiin kirjoja, sivistettiin itseä työväenopistoissa ja taisteltiin parempien työolojen puolesta.
Kommunistinen ajattelu, sen puolesta kiihkoilu, oli valitettava osa sitä aikaa.
Vasemmiston kannatus oli muistaakseni silloinkin muutaman prosentin. Kerrotaan se äänestysaktiivsuudella eli noin 0,75, kiihkoilijoiden määrä oli kovin vaatimaton. Näkyvä ehkä, koska eniten huutavat tahtovat erottua. Siksihän persujen suosiostakin muodostuu illuusio kuin kyseessä olisi laajempikin ilmiö.
Sama illuusio koskee toki muitakin puolueita, vihreitä, vasemmistoliittoa ja kepua.
Suurimmat puolueet ovat demarit, Persut ja kokoomus, kannatus on mitattu viime vaaleissa.
Suomi on yhteiskuntana erittäin epäpoliittinen ja kansalaisten poliittinen aktiviisuus erittäin matala. Siksi mm. puolueisiin rekisteröityneiden määrä on todella vaatimaton, koska vain äänestetään jotain velvollisuuden tunteesta.
Mitä ihmettä? Eihän tämä pidä lainkaan paikkaansa. Suomi on yhteiskuntana hyvin politisoitunut ja kahtiajakautunut. Ei noilla eri puolilla tunnu olevan juurikaan yhteistä jakopintaa tai edes halua siihen.
Kyseessä on 100 % someharha. Noin 10 % ihimisistä on poliittisesti järjesteläytyneitä.
Puolueen jäsenkirja ja poliittisuus ovat eri asia. Katso vaikka Yhdysvaltoja, jossa jäsenkirjoja ei edes ole ja näet äärimmäisen politisoituneen maan. Yhdysvalloissa koko arki, ruokailuvalintoja myöten, ovat poliittisia statementtejä. Sitä näkyy myös Suomessa. Verrattuna vaikka aikaisempiin vuosikymmeniin, Suomi on hyvin politisoitunut.
Se on sinun henkilökohtainen ongelmasi, jos näet elämäntavat poliittisina kannanottoina. Suosittelen hakeutumaan terapiaan.
Sinä et ymmärrä vaan sosiologiasta hittojakaan ja olet ilmeisen sokea ympäristöllesi. Ja muuten omalla työpaikallani politiikkaa ruoditaan päivittäin.
Kuulostaa sivistymättömältä.
-ohis-
Ei ole pakko uskoa siihen, että ihmisiä pitää rankaista tai palkita yhteiskuntaluokassa. Jokaisella pitäisi olla hyvä elämä ilman pelkoja.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulet sitä paremmin ymmärrät. Ettei yliopistossa opiskelun jälkeenkään työväenluokasta lähtöisin oleva pysty koskaan täysin muuntautumaan ylempään luokkaan. Vaikka olisit kuin kala vedessä tunnet itsesi aina ulkopuoliseksi. Koska sinulta puuttuu aina jotain jonka muut ovat omaksuneet jo äidinmaidossa.
Mihin hemmetin ylempään luokkaan? Hate to break it to you, mutta Suomessa ei ole aatelisluokkaa tai ylimystöä. Akateemisetkin pääasiassa ihan keskiverto tallaajia. Me ollaan tällainen katajainen kansa, hyvä tai huono, meillä ei ollut Ison-Britannian kaltaista luokkayhteiskuntaa aatelistoineen.
Aika moni ihan jokaisen opiskelukavereista oli jostain maalta ja toimivat ammateissa, jossa ei juuri yleissivistystä tarvitse ja harva heistä harrastaa kulttuuria tai mitään sivistävää. Pääasiassa jotain juoksua, padelua ja joogaa harrastavia tyhjäntoimittajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa.
Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...
Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.
70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä.
En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään.
Turha romantisoida asiaa.
Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla.
Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.
Poimisin edellisestä kommentista myönteisenä asiana sen, että työväenluokassa luettiin kirjoja, sivistettiin itseä työväenopistoissa ja taisteltiin parempien työolojen puolesta.
Kommunistinen ajattelu, sen puolesta kiihkoilu, oli valitettava osa sitä aikaa.
Vasemmiston kannatus oli muistaakseni silloinkin muutaman prosentin. Kerrotaan se äänestysaktiivsuudella eli noin 0,75, kiihkoilijoiden määrä oli kovin vaatimaton. Näkyvä ehkä, koska eniten huutavat tahtovat erottua. Siksihän persujen suosiostakin muodostuu illuusio kuin kyseessä olisi laajempikin ilmiö.
Sama illuusio koskee toki muitakin puolueita, vihreitä, vasemmistoliittoa ja kepua.
Suurimmat puolueet ovat demarit, Persut ja kokoomus, kannatus on mitattu viime vaaleissa.
Suomi on yhteiskuntana erittäin epäpoliittinen ja kansalaisten poliittinen aktiviisuus erittäin matala. Siksi mm. puolueisiin rekisteröityneiden määrä on todella vaatimaton, koska vain äänestetään jotain velvollisuuden tunteesta.
Olen täysin eri mieltä. Missään muualla, jossa käyn, olen käynyt tai työskennellyt, ei puhuta läheskään niin paljon puoluepolitiikasta kuin Suomessa. Se, että ihmiset eivät ole puolueiden jäseniä, kertoo vain siitä, ettei puolueet aja äänestäjiensä asiaa, vaan omaansa. Se oma asia on mahdollisimman suuri kannatus ja sen tuoma raha. Poliitikoille maksetaan aivan kaikesta palkan lisäksi. Ketkä ne palkkiot säätivät laeiksi? Entä kuitittomat kulukorvaukset, mistä sellaiset tupsahtivat? Kun sellainen tupsahtaa hallintoalalamaisen yrityksen kirjanpitoon, siitä syntyy henkilökohtainen tulo ja seuraus on verotettava luontaisetu.
Suomessa puhutaan herkeämättä puolueista ja hallituksesta. Lait säätää kuitenkin yksittäiset kansanedustajat, ne samat joiden numeroita me äänestyslipukkeisiin piirrämme. Puolueet ovat heidät ehdolle laittaneet ja päättävät täysin, mitä asioita ajavat. Se on koko läntisen maailman rappion syy ja juuri.
Ei meillä kukaan puhu politiikasta esim. työpaikalla. Se mitä somessa ja täällä näkyy on muutaman öyhön aikaansaannosta.
Työpaikalla ei ehkä puhutakaan, mutta tuttavien kesken on toisin. Oletetaan, että puhuteltava on poliittiselta katsomukseltaan samanlainen kun toinen on ja haukutaan poliittista vastapuolta, ja miten Suomen ongelmat ovat vastakkaisen poliittisen suuntauksen vika. Tässäkin ketjussa sitä ilmenee ja lehdistö kirjoittaa puoluepolitiikasta aivan joka ainoa päivä. Yle tuuppaa puoluepolitisoitumiseen lisää vauhtia eduskunnan (eduskunnan poliittisten puolueiden) omana TV:na ja radiona. Mitä tanskalaiseen Yleen verrattava suomalainen Yle ei tekisi kolmikertaisen budjettinsa eteen?
En kyllä voisi ystävystyä kenenkään kanssa, joka haluaa keskustella poliitikasta. Sen verran matalalla tasolla älyllisesti liikutaan. Politiikka on tarinankerrontaa ja se joka osaa kertoa kansan mielestä parhaan tarinan sillä hetkellä saa vaaleissa kannatusta. Sen jälkeen kansa saa pettyä, kun tarina oli jälleen kerran vain puppua. Sama rundi uudestaan. Suomessakin lopulta hallituspohjan ratkaisevat liikkuvat äänestäjät.
Minusta taas politiikka on äärimmäisen kiinnostavaa. Työssä puhumme myös paljon politiikasta. Meitä kiinnostaa esim. mihin lainsäädännön muutokset ovat menossa ja millaisista vaikutteista lakeja rakennetaan. On kiva myös analysoida puolueiden käytöstä, mikä fraktio kulloinkin on asialla ja millä motiiveilla eri puolueissa, ketä puukotetaan selkään kulloinkin. En tajua millainen pölvästi ei näe valtaapitävien käytöstä äärimmäisen mielenkiintoisena.
Minä olen juuri sellainen kuvaamasi "pölvästi". Minua ei kiinnosta politiikka pätkääkään. Suomalaisia koskevat päätökset tehdään aivan muualla kuin Suomessa. Se, mitä leipä maksaa suomalaisille, riippuu Kiinan, USA:n ja muiden mahtimaiden päätöksistä. Asuntojen hinnat riippuvat bruttokansantuotteesta. Bruttokansantuotteestamme taas päätetään Kiinassa, USA:ssa, Venäjällä, Intiassa, Brasiliassa...
Suomalaisilla kansanedustajilla on vain nimellistä valtaa. Aivan sama mistä puolueista kansanedustajat kootaan.
Ei todellakaan ole aivan sama. Bruttokansantuote muuten mittaa taloudellista toimeliaisuutta per maa. Siitä ei päätä muut maat.
Et taida seurata ollenkaan politiikkaa? Ensinnäkin EU-komissio määrittää Suomen lainsäädännön.
Olemme täysin riippuvaisia ulkomailta tuoduista öljystä, bensasta, IT-palveluista, lääkkeistä jne.
Tuotamme omina palveluina koulutuksen ja sairaanhoitopalvelut. Sairaanhoitotuotteemmekin tuodaan ulkomailta, Suomessa ei enää osata valmistaa mitään.
Kansanedustajillamme ei ole minkäänlaista itsenäistä päätöksentekovaltaa. Nyt meillä on vielä ennätyksellisen suuri ulkomaanvelka msksettavana.
Alue: Aihe vapaa
Minusta taas politiikka on äärimmäisen kiinnostavaa. Työssä puhumme myös paljon politiikasta. Meitä kiinnostaa esim. mihin lainsäädännön muutokset ovat menossa ja millaisista vaikutteista lakeja rakennetaan. On kiva myös analysoida puolueiden käytöstä, mikä fraktio kulloinkin on asialla ja millä motiiveilla eri puolueissa, ketä puukotetaan selkään kulloinkin. En tajua millainen pölvästi ei näe valtaapitävien käytöstä äärimmäisen mielenkiintoisena.