Onko kenellään muulla tässä elämässä tarkoitus lähinnä vain levätä ja ihmetellä elämää sekä pysytellä erakkona?
En osaa tätä selittää. Voi olla, että tämä on vain pitkä elämänvaihe myös. Minä siis olen erakkona, ihmettelen elämää, en kykene tekemään paljoa töitä tai ainakaan pitkiä pätkiä kerrallaan vaan joudun lepäilemään aina välissä. En siis kykene vaikka olen yrittänyt kovaa ja vahvasti mennä vastatuuleen, niin lopulta se on minut kuitenkin pistänyt polvilleni ja pakottanut lepäämään. Siis en voisi olla missään muualla kuin missä olen, niin monta kertaa tässä yrittänyt niitä temppuja tehdä, että olisi kuin valtaosa porukasta. Minun ei vain kuulu tehdä töitä kuten yleisesti ajatellaan tai kuulu olla perheellinen, parisuhteessa tai kuulua "mihinkään". Samaan aikaan kuitenkin olen osa tätä kaikkea ja ihmettelen elämää. Tiedän, että tällä kaikella on tarkoituksensa ja on tätä täytynyt hyväksyä. Tuntuu, että löydän kyllä vielä suuntani ja ns. "heimoni" kenties mutta nyt on ollut tärkeää käydä tällaista useamman vuoden aikakautta, joka on enemmän sisäänpäin kääntymistä ollut kuin se, että toteuttaisin elämää suuresti toiminnallisella tasolla ja eläen sosiaalista elämää. Se ei vain ole ollut ajankohtaista.
Onko muilla ollut tällaista?
Kommentit (44)
Olin iloinen ihminen, joka viihtyi ihmisten ilmoilla. Korona-aika teki maailmasta synkän paikan. Etenkin zoomerit ovat osoittautuneet sellaisiksi, joiden kanssa en halua olla missään tekemisissä. Heidän elämänasenteensa on niin pahasti kieroutunut, että en jaksa enää uskoa Suomen tulevaisuuteen, vaan näen sen pikimustana taivaana. Se on saanut minut etsimään elämän tarkoitusta muualta, kuin sieltä mistä nuoriso sitä etsii. Nyt on aika harrastaa käsitöitä, taidetta, musiikkia, kieliä, kirjoittamista yms., joita nuorempana en harrastanut, koska olin aina menossa. Matkustelin päivittäin. Korona-aika rajoituksineen toisaalta oli nuorison osalta käänne pahempaan käytökseen, mutta omalta osaltani taas se vapautti luovuuteen. Nautin nyt luovuudesta erakkona. Tuntuu hyvältä. Olo on vapautunut ja kevyt.
Olena ika erakko ja työtön. Joten lepään vaan ja makoilen kotona aika paljon. Menee kuuausikin etten tapaa ketään ihmistä jos ei kaupassa käyntiä lasketa. Elämäni meni pilalle koska en saanut töitä.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä ei osaa kyseenanlaistaa tai pohtia yhtään mitään, ja heille riittää joku "Tanssii tähtien kanssa" illalla tv:stä viihteeksi vastapainona kaikelle. Jotkut kykenee näkemään miten järjetöntä tuo meininki on, ja sen takia sitten tuntevat itsensä entistä enemmän ulkopuolisiksi.
Tämä on kyllä INHOTTAVAA HAUKKUMISTA! Siis me, jotka käyneet töissä, kun olemme ensin kouluttautuneet ja tienaamme ITSE sen mitä tarvitsemme + vielä sen verran että lapsemmekin koulutamme + vielä tuhannet loisijat elätämme, okemme aivotonta porukkaa, joka ei kyseenalaista eikä pohdi mitään vaan tuijotamme televisiota iltaisin kun MEIDÄN aivomme eivät muuhun yllä? Mutta TE loiset kykenette näkemään miten järjetöntä MEIDÄN touhumme in ja siksi TE tunnette olevanne ne ulkopuoliset?
Mietihän nyt ja pyydä anteeksi! Miten ihmeessä se, joka kouluttautuu, tekee töitä, tienaa tarpeeksi lukeakseen, matkustellakseen, opiskellakseen vaikka kieliä illalla työvöenopistossa olisi SE TYHMÄ
JOKA JOTAIN TELKKARIA TUIJOTTAA ILTAISIN loiset olisivat ne fiksut?
Minä teen niin kokoajan. En jaksa juosta rahan ja maineen perässä. Se on niin koomisen ryhmän näköistä keekoilla kun kaikki vain rahan perässä juoksee kuolemaa karkuun, mutta eivät raukat huomaa että kuolema vartio heitä jo eteisessä.