Onko kenellään muulla tässä elämässä tarkoitus lähinnä vain levätä ja ihmetellä elämää sekä pysytellä erakkona?

En osaa tätä selittää. Voi olla, että tämä on vain pitkä elämänvaihe myös. Minä siis olen erakkona, ihmettelen elämää, en kykene tekemään paljoa töitä tai ainakaan pitkiä pätkiä kerrallaan vaan joudun lepäilemään aina välissä. En siis kykene vaikka olen yrittänyt kovaa ja vahvasti mennä vastatuuleen, niin lopulta se on minut kuitenkin pistänyt polvilleni ja pakottanut lepäämään. Siis en voisi olla missään muualla kuin missä olen, niin monta kertaa tässä yrittänyt niitä temppuja tehdä, että olisi kuin valtaosa porukasta. Minun ei vain kuulu tehdä töitä kuten yleisesti ajatellaan tai kuulu olla perheellinen, parisuhteessa tai kuulua "mihinkään". Samaan aikaan kuitenkin olen osa tätä kaikkea ja ihmettelen elämää. Tiedän, että tällä kaikella on tarkoituksensa ja on tätä täytynyt hyväksyä. Tuntuu, että löydän kyllä vielä suuntani ja ns. "heimoni" kenties mutta nyt on ollut tärkeää käydä tällaista useamman vuoden aikakautta, joka on enemmän sisäänpäin kääntymistä ollut kuin se, että toteuttaisin elämää suuresti toiminnallisella tasolla ja eläen sosiaalista elämää. Se ei vain ole ollut ajankohtaista. 

Onko muilla ollut tällaista?