Mitä mieltä olette kotikoulusta?

Mietin omalle kohdalleni tätä ja se olisi ollut täysi katastrofi! Oma äiti olisi yrittänyt takoa päähäni oppia kun ADHD-tyyppisenä, yltiösosiaalisena olisin kaivannut vierelleni ikätovereiden tuomaa vertaistukea ja sosiaalista oppimista!  Siinä touhussa olisi seonneet molemmat eikä se olisi ollut psyykkisesti minulle hyväksi, etten olisi päässyt yhtään pakoon kodin kontrollifriikkisestä ilmapiiristä!  Koulu oli kivaa ja henkireikä elämässä!

Olisin itse tykännyt olla kotikoulun oppilas. Olin hyvä koulussa. Arvelen, että olisin suoriutunut alakoulusta vähällä ohjauksella. Tykkäsin matematiikasta, lukemisesta, kirjoittamisesta, englannista ym. Mikäpä olisi ollut ihanampaa kuin kodin lämmössä tehdä koulutehtäviä. 

Mitä ihmettä nykyvanhemmat osais opettaa kersoilleen, mitä ne ei löytäis googlettamalla? En voi kuvitella jonkun ankkahuulisen räpsyripsen osaavan opettaa yhtään mitään, paitsi somettamista ja selfieiden ottamista. Jotain bloginpitäjäinfluenssereitahan jokainen nykynuori tai -lapsi haluaa olla.

Me, minä sekä hallintoylilääkäri-mieheni palkkasimme mieluummin lapsillemme kotiopettajan kuin annoimme heidän joutua sellaiseen sosialistiseen rahvaan peruskouluun.

Siellä he saisivat vain moukkamaisia vaikutteita niiltä duunareitten yms. alemman väestöryhmän kersoilta. Jopa syöpäläisiä. Kauheaa ajatellakin, fyi !

Vierailija kirjoitti:

Lapsen heitteillejättöä. Lapsella pitää olla mahdollisuus ikätoveriseuraan. Toisekseen pääsääntöisesti lapset jäävät kotikoulussa omilleen, ei ne vanhemmat sitten loppupeleissä jaksakaan sitä lastaan itse opettaa. t: sosiaalityöntekijä

Tuota ikäistään seuraa kohtaa haluaisin viestiäsi hieman kritisoida. Millä mittarilla mitataan saako lapsi siellä koulussa ikäistään seuraa. Näin kun aina ei ole. Kotikoulua käyvä lapsi voi saada ikäistään seuraa paljon enemmän , jos on harrastuksia, kavereita, sisaruksia. Kaikki ei saa kavereita koulusta. Raskasta tuo kotiopetusta vanhemmille varmasti on ja riski siihen, ettei sitä jaksetakaan on toki olemassa. Silti yhteiskunnan ei pidä mielestäni ylhäältäpäin päättää perheiden asioista liikaa. Asenteen tulee lähtökohtaisesti olla se, että perheisiin luotetaan ja luotetaan vanhempien tekevän parhaat mahdolliset päätökset omille lapsilleen. En ole itse kotiopettaja. Minusta ei olisi siihen. Hattua nostan niille jotka siihen pystyvät ja sitä jaksavat tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suosittele. Koulussa luo myös taitonsa sosiaslisiin suhteisiin. Ja oppii enemmän asioita kuin kotona. Jos koulunkäynti kodin ulkopuolella on mahdotonta sairauden vuoksi niin sitten se on ok. Kiusaamistapaukset pitäisi koulun hoitaa paljon nykyistä paremmin.

Mielestäni tuo on aika paljon koululle sälytetty, että koulun pitää hoitaa aina kiusaamistapaukset. Ystäväni lasta kiusattiin, ja kiusaaminen jatkui koulupäivän jälkeen aina somessa, whatsappissa, harrastuksissa ja muissa nuorten kokoontumispaikoissa vapaa-aikana. Harvemmin se pelkkään kouluun rajoittuu. Miten koulu olisi tämänkään kiusaamistapauksen edes pystynyt ratkaisemaan. Vanhemmat sen kyllä hoitivat. 

Niin, kouluhan se oli, joka yhdisti kiusatun ja kiusaajat. Muuten kiusattu tuskin olisi noita kusipäitä edes tuntenut. Siksi koulun velvollisuus on kantaa vastuu kiusaamisesta ja saada se loppumaan. Keinoja on kyllä, niitä on vaan käytettävä.

Vierailija kirjoitti:

Kotikoulu on täysin sairas vaihtoehto.  Se ei ole mikään ratkaisu esimerkiksi koulukiusaamiseen vaan luovuttamista ja käsien nostamista pystyyn.  Myös nämä kaikki neuroepätyypilliset, joille pitäisi tarjota kuntoutusta ja hoitoa koulun ohella, ansaitsevat kunnon koulutuksen.   Kovin sairas pitää lapsen olla, jos häntä ei halua kouluun päästää.  Lapsen työ on käydä koulua ja oppia.  Se ei saisi riippua vanhempien sairaista ideologioista ja mielenterveysongelmista.  Yhteiskunnan pitää kantaa vastuu tässäkin asiassa, jos vanhemmat eivät tehtäväänsä ymmärrä.

Kouluhan on se sairas ja lapsi terve. Miksi siis lähettää lapsi sairaaseen ympäristöön? Eipä taida olla lapsen edun mukaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen heitteillejättöä. Lapsella pitää olla mahdollisuus ikätoveriseuraan. Toisekseen pääsääntöisesti lapset jäävät kotikoulussa omilleen, ei ne vanhemmat sitten loppupeleissä jaksakaan sitä lastaan itse opettaa. t: sosiaalityöntekijä

Tuota ikäistään seuraa kohtaa haluaisin viestiäsi hieman kritisoida. Millä mittarilla mitataan saako lapsi siellä koulussa ikäistään seuraa. Näin kun aina ei ole. Kotikoulua käyvä lapsi voi saada ikäistään seuraa paljon enemmän , jos on harrastuksia, kavereita, sisaruksia. Kaikki ei saa kavereita koulusta. Raskasta tuo kotiopetusta vanhemmille varmasti on ja riski siihen, ettei sitä jaksetakaan on toki olemassa. Silti yhteiskunnan ei pidä mielestäni ylhäältäpäin päättää perheiden asioista liikaa. Asenteen tulee lähtökohtaisesti olla se, että perheisiin luotetaan ja luotetaan vanhempien tekevän parhaat mahdolliset päätökset omille lapsilleen. En ole itse kotiopettaja. Minusta ei olisi siihen. Hattua nostan niille jotka siihen pystyvät ja sitä jaksavat tehdä. 

Miten nämä kotikoulua pitävät vanhemmat muka uskaltavat päästää lapsiaan harrastuksiin tai leikkimään muiden lasten kanssa?  Olen ihmetellyt aina sitä, kun näissä ketjuissa kotikoulua ylistävät kehuvat, miten paljon muka lapsilla on muita sosiaalisia kontakteja.  No harvallapa on.    Enempi menee sinne eristyksen puolelle.  Ja koulussahan ne normaalit lapset ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotikoulu on täysin sairas vaihtoehto.  Se ei ole mikään ratkaisu esimerkiksi koulukiusaamiseen vaan luovuttamista ja käsien nostamista pystyyn.  Myös nämä kaikki neuroepätyypilliset, joille pitäisi tarjota kuntoutusta ja hoitoa koulun ohella, ansaitsevat kunnon koulutuksen.   Kovin sairas pitää lapsen olla, jos häntä ei halua kouluun päästää.  Lapsen työ on käydä koulua ja oppia.  Se ei saisi riippua vanhempien sairaista ideologioista ja mielenterveysongelmista.  Yhteiskunnan pitää kantaa vastuu tässäkin asiassa, jos vanhemmat eivät tehtäväänsä ymmärrä.

Kouluhan on se sairas ja lapsi terve. Miksi siis lähettää lapsi sairaaseen ympäristöön? Eipä taida olla lapsen edun mukaista.

Miksi koulu mielestäsi on sairas?  Täytyy kyllä olla aika omituinen käsitys, jos kaikki oman navan ympärillä on sairasta ja vain se oma minä terve ja normaali.  Vähän valoja nyt päälle ja lääkitys kuntoon.  Et taida koulusta mitään tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen heitteillejättöä. Lapsella pitää olla mahdollisuus ikätoveriseuraan. Toisekseen pääsääntöisesti lapset jäävät kotikoulussa omilleen, ei ne vanhemmat sitten loppupeleissä jaksakaan sitä lastaan itse opettaa. t: sosiaalityöntekijä

Tuota ikäistään seuraa kohtaa haluaisin viestiäsi hieman kritisoida. Millä mittarilla mitataan saako lapsi siellä koulussa ikäistään seuraa. Näin kun aina ei ole. Kotikoulua käyvä lapsi voi saada ikäistään seuraa paljon enemmän , jos on harrastuksia, kavereita, sisaruksia. Kaikki ei saa kavereita koulusta. Raskasta tuo kotiopetusta vanhemmille varmasti on ja riski siihen, ettei sitä jaksetakaan on toki olemassa. Silti yhteiskunnan ei pidä mielestäni ylhäältäpäin päättää perheiden asioista liikaa. Asenteen tulee lähtökohtaisesti olla se, että perheisiin luotetaan ja luotetaan vanhempien tekevän parhaat mahdolliset päätökset omille lapsilleen. En ole itse kotiopettaja. Minusta ei olisi siihen. Hattua nostan niille jotka siihen pystyvät ja sitä jaksavat tehdä. 

Ovathan ne harrastukset, kaverit ja sisarukset olemassa, vaikka lapsi kävisi niiden lisäksi normaalia koulua.  Luottamus on tietysti arvokas asia, mutta sanonpa suoraan, että en luottaisi pätkääkään sellaisiin vanhempiin, jotka haluavat pitää lapsensa piilossa  ja eristää nämä ikätovereistaan ja muusta normaalista yhteisöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotikoulu on täysin sairas vaihtoehto.  Se ei ole mikään ratkaisu esimerkiksi koulukiusaamiseen vaan luovuttamista ja käsien nostamista pystyyn.  Myös nämä kaikki neuroepätyypilliset, joille pitäisi tarjota kuntoutusta ja hoitoa koulun ohella, ansaitsevat kunnon koulutuksen.   Kovin sairas pitää lapsen olla, jos häntä ei halua kouluun päästää.  Lapsen työ on käydä koulua ja oppia.  Se ei saisi riippua vanhempien sairaista ideologioista ja mielenterveysongelmista.  Yhteiskunnan pitää kantaa vastuu tässäkin asiassa, jos vanhemmat eivät tehtäväänsä ymmärrä.

Kouluhan on se sairas ja lapsi terve. Miksi siis lähettää lapsi sairaaseen ympäristöön? Eipä taida olla lapsen edun mukaista.

Miksi koulu mielestäsi on sairas?  Täytyy kyllä olla aika omituinen käsitys, jos kaikki oman navan ympärillä on sairasta ja vain se oma minä terve ja normaali.  Vähän valoja nyt päälle ja lääkitys kuntoon.  Et taida koulusta mitään tietää.

Sä nyt olet niin sekaisin, että tuskin valoja saa edes päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotikoulu on täysin sairas vaihtoehto.  Se ei ole mikään ratkaisu esimerkiksi koulukiusaamiseen vaan luovuttamista ja käsien nostamista pystyyn.  Myös nämä kaikki neuroepätyypilliset, joille pitäisi tarjota kuntoutusta ja hoitoa koulun ohella, ansaitsevat kunnon koulutuksen.   Kovin sairas pitää lapsen olla, jos häntä ei halua kouluun päästää.  Lapsen työ on käydä koulua ja oppia.  Se ei saisi riippua vanhempien sairaista ideologioista ja mielenterveysongelmista.  Yhteiskunnan pitää kantaa vastuu tässäkin asiassa, jos vanhemmat eivät tehtäväänsä ymmärrä.

Kouluhan on se sairas ja lapsi terve. Miksi siis lähettää lapsi sairaaseen ympäristöön? Eipä taida olla lapsen edun mukaista.

Miksi koulu mielestäsi on sairas?  Täytyy kyllä olla aika omituinen käsitys, jos kaikki oman navan ympärillä on sairasta ja vain se oma minä terve ja normaali.  Vähän valoja nyt päälle ja lääkitys kuntoon.  Et taida koulusta mitään tietää.

Sä nyt olet niin sekaisin, että tuskin valoja saa edes päälle.

Vastaapa kysymykseen, miksi koulu mielestäsi on niin sairas, ettei sinne voi lapsia edes päästää?

Tuhannet ja taas tuhannet ihmiset tekevät tänä päivänä täyttä työpäivää kouluissa.  He ovat vapaa-aikanaan  usein itsekin ihan tavallisia isiä ja äitejä.  Kouluissa on opettajien lisäksi paljon muutakin henkilökuntaa: erityisopettajia, avustajia ja ohjaajia, terveydenhoitajia ja kuraattoreita.  On keittolan henkilökuntaa, siivoojia ja kouluisäntiä.  Kouluvirastossakin toimii ihmisiä ihan koulua varten.  Ei kun sairasta vaan av-palstan asiantuntijoiden mielestä koko porukka.

 Toki koulussa on ongelmia,  onhan niitä kodeissakin ja kouluhan on yhteiskunta pienoiskoossa.  Yhdessähän nämä ongelmat pitäisi kyetä ratkomaan, niin koulukiusaus kuin sekin, että koulua jatkuvasti syytetään täysin omituisista oppisisällöstä.  Ei koulussa mitään tuputeta eikä mihinkään pakoteta uskomaan, esimerkiksi evoluutioteoriaan.  Se esitellään siinä kuin mikä muukin oppisisältö tai yleissivistykseen kuuluva aines.  Samalla tavalla esitellään myös luomisteoria.   Tasa-arvoa ja toisen kunnioittamisen opetusta tuskin kukaan normaali ihminen haluaa kiistää.

Mahdollisuus kotikouluun tulee säilyttää. Ei tietenkään mitään pakko koulua, mutta viranomaisilla pitää kuitenkin olla mahdollisuus valvoa kotikouluihin jääviä lapsia jotenkin, koska sillä pystytään ehkäisemään ääri ilmiöt kuten tilanteet, joissa lapsia jotenkin laiminlyödään tai vangitaan kotiinsa ja eristätetään täysin muusta yhteiskunnasta. Kotikoulu voi olla myös olosuhteista johtuva tilanne kuten liian pitkä matka kouluun jos asuu jossakin korvessa tai jos koulussa on kiusaamista jota opettajat eivät saa kuriin. Kotikoulu voi siis pelastaa jonkun lapsen hengen. Nämä asiat kun eivät ole niin yksioikoisia. Mitä tulee lapsen sosiaalistamiseen niin koulu ei valitettavasti takaa sitä, että niitä kaverita saa kuten jotkut väittävät. Kouluissa on myös yksinäisiä lapsia ja ulkopuolelle jääviä. Asiaa pitäisi ehkä lähestyä jyrkkien vastakkain asettelujen sijaan siten, että riippuu tilanteesta ja vanhempien kyvystä järjestää kotikoulua. Ymmärrän tuosta asiasta sekä koulun, että kotikoulunkin näkökulman ja perustelut. Se on kuitenkin niin, että kun kaikista lapsista on jokin rekisteri se ehkäisee lasten katoamista mihinkään hämäriin kultteihin tai ääri aatteiden ja uskojen piiriin. Vanhemien luottamusta kouluun voisi ehkä lisätä se, että ihmiset suhtautuisivat vanhempien huoliin vakavammin. Kaikki opettajat eivät kuitenkaan pärjää kaikkien lasten kanssa ja koulusta voi saada myös ikuisen trauman. Millä oikeudella jokin kodin ulkopuolinen aikuinen sitten sellaisen aiheuttaa lapselle ? Esim moni erityisopettaja sitten kuitenkin valittaa erilaisista lapsista kun ne sinne kouluun tulevat. 

Tuleeko nämä jyrkät mielipiteet  kotikoulua vastaan ihmisiltä, ketkä eivät ole kokeneet tai nähneet esim. miten pahasti eilaisia lapsia kiusataan kouluissa kun he pitävät jotenkin automaationa sitä, että lapsi siellä sosiaalistuu ja saa kavereita kun kaikki ei saa. Eli nää kotikoulu vastaiset mielipiteet tulee niiltä suosituilta ihmisiltä ketkä aina saa kavereita, oletteko ajatelleet niitä ketkä ei saa koulussa kavereita? Entä sitten lapsista valittavat opettajat, kuulostaa siltä etteivät opettajatkaan edes halua kaikkia lapsia kouluun. Joten varmaan joidenkin lasten vanhemmat ottaa sairaan tai jotenkin muista poikkeavan lapsen siksikin kotikouluun kun koulu suhtautuu nihkeästi heidän lapseensa. Kolikolla on aina kääntöpuoli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen heitteillejättöä. Lapsella pitää olla mahdollisuus ikätoveriseuraan. Toisekseen pääsääntöisesti lapset jäävät kotikoulussa omilleen, ei ne vanhemmat sitten loppupeleissä jaksakaan sitä lastaan itse opettaa. t: sosiaalityöntekijä

Tuota ikäistään seuraa kohtaa haluaisin viestiäsi hieman kritisoida. Millä mittarilla mitataan saako lapsi siellä koulussa ikäistään seuraa. Näin kun aina ei ole. Kotikoulua käyvä lapsi voi saada ikäistään seuraa paljon enemmän , jos on harrastuksia, kavereita, sisaruksia. Kaikki ei saa kavereita koulusta. Raskasta tuo kotiopetusta vanhemmille varmasti on ja riski siihen, ettei sitä jaksetakaan on toki olemassa. Silti yhteiskunnan ei pidä mielestäni ylhäältäpäin päättää perheiden asioista liikaa. Asenteen tulee lähtökohtaisesti olla se, että perheisiin luotetaan ja luotetaan vanhempien tekevän parhaat mahdolliset päätökset omille lapsilleen. En ole itse kotiopettaja. Minusta ei olisi siihen. Hattua nostan niille jotka siihen pystyvät ja sitä jaksavat tehdä. 

Miten nämä kotikoulua pitävät vanhemmat muka uskaltavat päästää lapsiaan harrastuksiin tai leikkimään muiden lasten kanssa?  Olen ihmetellyt aina sitä, kun näissä ketjuissa kotikoulua ylistävät kehuvat, miten paljon muka lapsilla on muita sosiaalisia kontakteja.  No harvallapa on.    Enempi menee sinne eristyksen puolelle.  Ja koulussahan ne normaalit lapset ovat.

Normaalitkin lapset voi olla aika julmia eli se sosiaalistuminen voi pitää sisällään melkoisen rankkaa kiusaamista vaikka miten olisi normaali. Ymmärrätkö, että jotkut ovat menettäneet lapsensa koulukiusaamisen vuoksi kun lapsi on tehnyt itsemurhan tai tullut itsetuhoiseksi? 

Onko täällä ketään, jolla lapset ovat kotikoulussa ja olette ns. normaali perhe? Siis ei ideologiaa, vakaumusta, hihhulointia vaan tavallinen keskiluokkainen perhe. Asuttekin Suomessa, ei siis reissujen takia kotona. Vai meneekö kaikki kotiopetuksessa sinne negatiivisen puolelle?

Mulle tulee kotikoulu-sanasta aina mieleen Karfin perheen lapset ja heidän kohtalo. Mielikuva ei ole hyvä.

Minua kiinnostaisi tietää, miten kotikoulu on mahdollinen kun molemmat vanhemmat ovat täysipäiväisesti töissä vai vaatiiko se aina molempien tai ainakin toisen jäämisen kotiin? Ja miten tämä on taloudellisesti mahdollista. Miten opettava vanhempi kykenee arvioimaan oman osaamisensa riittävyyden, jotta voi opettaa lapsilleen riittävällä tasolla? Pari ekaa vuotta ehkä menisikin, mutta miten sen jälkeen, kun tulee muut kielet kuin englanti mukaan ja oppiaineet  vaikeutuvat. 

Ei kotikoulun vastustaminen tarkoita sitä, etteivät varsinkin ideologisista syistä  käytävään kotikouluun  ja lasten eristämiseen kielteisesti suhtautuvat  hyväksyisi kotikoulua tietyissä poikkeustapauksissa.  Lapsen sairaus ja vaikea kiusaamisongelma varmaan voivat olla tällaisia syitä.

Hälytyskellojen pitäisi kuitenkin soida, jos monilapsinen perhe haluaa pitää kaikki terveet lapsensa kotikoulussa jostakin kumman ideologisesta syystä, vaikka asuisivat koulun pihassa.  Kuvitellaan oppisisältöihin sellaisia aineksia, joita niissä ei kertakaikkiaan ole.  Halutaan aivopestä tai eristää omaa lasta ikätovereista ja kieltää häneltä vapaus kasvaa itsenäiseksi ihmisiksi.  Pahimpiin lasten rääkkäystapauksiin (mm. Ystadin tapaus Ruotsissa tai Turpinin perhe Amerikassa) on liittynyt nimen omaan kotikoulu.

 Lapsia on helppo laiminlyödä, jos itsellä on päihde tai mielenterveysongelmia.  Yhteiskunnalla pitää olla keinot puuttua näihin ongelmiin.  Jokaisella suomalaisella lapsella pitää olla oikeus saada kunnon koulutus.