Mitä mieltä olette kotikoulusta?
Kommentit (525)
Miten vanhemmat kuvittelevat olevansa kouluttajia, kun Suomessa opettajat opiskelevat yliopistossa koulutuksena varhaiskasvatuksesta lähtien ja erikoistuen vielä omaan aineeseensa yläkoulussa?!
Vierailija kirjoitti:
Kotikoulu voi toimia hyvin ja tietyissä tilanteissa se on hyvä vaihtoehto (kiusaaminen, vanhemman mukana matkustaminen pidemmän aikaa jne.), mutta muuten kotikoulu pitäisi olla paljon tiukemmin kontrolloitua.
Ongelma on sitoa lapsi ulos sosiaalisesta ryhmäytymisestä kokonaan, jos "kotiopetus" on vain kotona ilman ulkopuolisten lasten osallistumista. Jokainen aikuinen joutuu sietämään monenlaisia ihmisiä mm. työssä ja koko ympäröivässä maailmassa. Jokainen kohtaa v...maisia ihmisiä ja joutuu selviämään kiusallisista ja vaikesista tilanteista. Se on tätä elämää!! Pumpulissa pitäminen on suuri karhunpalvelus. Se myös kasvattaa ongelmia, kun märehditään ja lietsotaan niitä yhdessä kotona. Tätä näkee paljon myös peruskoulaisissa yleensäkin.
Lapselle on tärkeää samanikäiset ystävät ja yhdessätekeminen. Kotikoulussa ympärillä ovat vain vanhemmat ja ehkä sisarukset. Koulussa luodaan sosiaalisia suhteita, opetetaan monipuolisesti yhteiskunnan taitoja.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on tärkeää samanikäiset ystävät ja yhdessätekeminen. Kotikoulussa ympärillä ovat vain vanhemmat ja ehkä sisarukset. Koulussa luodaan sosiaalisia suhteita, opetetaan monipuolisesti yhteiskunnan taitoja.
Koulu on opiskelua varten. Koulu ei ole mikään harrastus tai vapaa-ajan viettopaikka. Sosiaalisoitukoon muualla jos niin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten vanhemmat kuvittelevat olevansa kouluttajia, kun Suomessa opettajat opiskelevat yliopistossa koulutuksena varhaiskasvatuksesta lähtien ja erikoistuen vielä omaan aineeseensa yläkoulussa?!
Jos lapsesi on normaali viisas niin oppii kyllä ilman ylikoulutettua opettajaakin. Nykyajan lapsille se on kyllä vaikeaa, huomattu on.
Miten tämä orkidea joka on käynyt peruskoulun kotona, lukion eliittilukiossa ( millä todistuksella päässyt sisään?) Jättänyt armeijan väliin ( terveydellinen syy?) pärjää opiskelijamaailmassa jonne tulee kuitenkin "työläiskodeistakin" armeijan käyneitä opiskelijoita.
Suostuvatko kaikki aikuisetkaan ja myöhemmin työelämässä suojelemaan tätä orkideaa ja kohtelemaan hellävaraisesti.
Ei mikään ympäristö koko ajan huomioi tosiaankaan herkkiä, erilaisia ihmisiä. Mutta siksi kai niin paljon on nuorehkoja eläkeläisiä, hyvin koulutettujakin
Vierailija kirjoitti:
Yleensä sellaiset vanhemmat ei osaa ajatella lasten parasta. Kotikoulua pidetään koska on tarve kontrolloida lapsia, halutaan pitää ne tiukasti omassa vaikutuspiirissä. Monesti näissä perheissä lapset yritetään muutenkin eristää kotiin, ei saa olla kavereita, harrastuksia tai ylipäätään mitään elämää kodin ulkopuolella. Ajatellaan että lasten pitää vaan olla oman perheen kanssa kokoajan. Ei ole tervettä toimintaa ja lapset kärsii mutta omistushaluiset vanhemmat ei sitä ymmärrä.
T. En tiedä kotikoulusta hölkäsen pökäystä enkä tunne yhtäkään kotikoulussa olevaa lasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on tärkeää samanikäiset ystävät ja yhdessätekeminen. Kotikoulussa ympärillä ovat vain vanhemmat ja ehkä sisarukset. Koulussa luodaan sosiaalisia suhteita, opetetaan monipuolisesti yhteiskunnan taitoja.
Koulu on opiskelua varten. Koulu ei ole mikään harrastus tai vapaa-ajan viettopaikka. Sosiaalisoitukoon muualla jos niin haluaa.
No tässä joku yrittää kertoa että kun lapsi menee työelämään akateemisena hän siellä pärjää muiden samanlaisten kanssa. Sitä ennen koulu-ja opiskeluajat eristäytyneenä jottei joudu toisten kanssa tekemisiin eikä armeijan nykyisiin lievään kuriin.
Jokainen äiti voi leikkiä opettajaa ihan niin paljon kuin häneltä aikaa siihen riittää. Voipa tähän kasvatukseen isäkin osallistua. Voi opettaa lapselleen kunnon käytöstavat, vaatia ehdotonta rehellisyyttä ja toisten ihmisten kunnioittamista. Voi kuulustella läksyt joka ilta säännöllisesti, voi valvoa kännykän käyttöä, voi huolehtia taidekasvatuksesta ostamalla värikyniä, kirjoja ja hankkimalla lapselle soittotunteja, voi opettaa käsitöitä ja urheilla yhdessä. Lapsen kanssa pitää lukea paljon yhdessä, voi myös siivota ja opettaa ruuanlaittoa. Jos lapsia on monta, voi organisoida vaikka perheen yhteisen lehden tai teatteriesityksen. Mutta miksi pitäisi kieltää lapsilta yhteinen koulunkäynti muiden lasten kanssa? Miksi kielletään systemaattinen kouluopetus ja vuorovaikutus?
Ex kotikoululainen täällä. Olen 21 vuotias eli peruskoulusta ei ole vielä niin kauaa aikaa ja kuuluin laajennetun oppivelvollisuuden piiriin.
Kotikoululainen saa normaalin peruskoulun päättötodistuksen, jos suorittaa Opetushallituksen määrittelemän erityisen tutkinnon (erittäin laaja, maksullinen koe). Jos sitä ei tee, niin saa vain jokaiselta peruskoulun luokalta erilliset todistukset. Minulla on tämä jälkimmäinen.
Olen päässyt joka kerta haluamaani kouluun, vaikka aina kauhistellaan sitä ettei kotikoululainen muka pääse mihinkään jatkokouluihin. Kyllä pääsee, jos vain viitsii yrittää. Hyvään lukioon pääsin, ja hyvään ammattikouluun myös koska tein kaksoistutkinnon. Silloin kun kysyttiin peruskoulun päättötodistusta, näytin 9. luokan todistuksen. Yhteishaun jälkeen ei enää olekaan kukaan kysynyt enää peruskoulun päättötodistusta kun on jo muita koulutodistuksia. Itseasiassa kotikoululainen voi olla haussa jopa etuasemassa kun he pelkävät "syrjäytymistä".
Minä olisin käynyt kotikoulun, jos aikanaan olisin tiennyt sen olevan ,mahdollista. Koulussa opetus meni kaikkein hitaammin oppivien mukaan. Peruskoulussa ei ollut mitään haastetta. Turhauttavaa. Tietääkseni Olli Mustonen, Jaakko ja Pekka Kuusisto kävivät kotikoulun.
Kotikoulu on täysin sairas vaihtoehto. Se ei ole mikään ratkaisu esimerkiksi koulukiusaamiseen vaan luovuttamista ja käsien nostamista pystyyn. Myös nämä kaikki neuroepätyypilliset, joille pitäisi tarjota kuntoutusta ja hoitoa koulun ohella, ansaitsevat kunnon koulutuksen. Kovin sairas pitää lapsen olla, jos häntä ei halua kouluun päästää. Lapsen työ on käydä koulua ja oppia. Se ei saisi riippua vanhempien sairaista ideologioista ja mielenterveysongelmista. Yhteiskunnan pitää kantaa vastuu tässäkin asiassa, jos vanhemmat eivät tehtäväänsä ymmärrä.
Mä en ymmärrä tota vinkumista jostain sosiaalisuudesta. Kouluhan opiskelua varten eikä kavereiden tapaamiseen tarkoitettu hengailupaikka! Aikuisena kerkiää kyllä ihan tarpeeksi sosiaalisoitua.
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin käynyt kotikoulun, jos aikanaan olisin tiennyt sen olevan ,mahdollista. Koulussa opetus meni kaikkein hitaammin oppivien mukaan. Peruskoulussa ei ollut mitään haastetta. Turhauttavaa. Tietääkseni Olli Mustonen, Jaakko ja Pekka Kuusisto kävivät kotikoulun.
Koulussa oli todella pitkästyttävää, joo. Arvostan kuitenkin sitä kokemusta, että näin, miten erilaisia ihmiset voivat olla. Sekä luokkatoverini että opettajat. Toisekseen ymmärrän jonkin verran niitäkin, joilla on vaikeuksia oppia asioita, jotka ovat minulle vaikeita. Motorisissa tehtävissä tarvitsen paljon enemmän harjoitusta kuin muut, eikä sitä koulussa annettu. Tuntuu, että joillakin voi olla sama vaikka matematiikan kanssa, vaikka se minulle on helppoa. Jos ei jossakin pärjää niin ei se ole silkkaa laiskuutta. Tällaisia mietiskelin, kun ei tunneilla oikein muuta tekemistä ollut.
Iidoottiperheet kasvattavat idiootteja, näin on ollut aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen nyt jo yliopistossa opiskelevan lapsen vanhempana on pakko sanoa, että itse en olisi kotikoulua pystynyt pitämään. Palkkatyössä on ollut vähän pakko käydä enkä myöskään ole ammatiltani opettaja. Vaikka olisin jäänyt palkkatyöstä pois ja käyttänyt aikani kotikoulun pitämiseen, olisi raja tullut vastaan viimeistään siinä, kun olisi pitänyt alkaa opettamaan lukiotasoisesti luonnontieteitä tai kieltä, jota en itse osaa. Ihan kaikkea ei nuori voi itse itselleen opettaa. Lisäksi haasteena olisi ollut lasten sosiaalinen elämä ja kaverisuhteet, koska niistä 90% muodostuu koulussa. En kyllä keksi miten olisin järjästänyt korvaavat kaverisuhteet. Pienille alakoululaisille kotikoulua pitävät vanhemmat eivät ehkä ajattele asiaa kovin pitkälle, koska jossain vaiheessa nuoren on ihan pakko osallistua jonkinlaiseen julkiseen kouluun tai opetukseen, ihan viimeistään siinä vaiheessa kun on opittava joku ammatti ja siinä iässä saattaa olla aikamoinen shokki joutua tavalliseen opetusryhmään, jos ei ole sellaista koskaan aiemmin kokenut. Kotikoulu on mielestäni karhunpalvelus lapselle.
Olipas katkera vuodatus. Täynnä uhriutumista, marttyyriasennetta ja tosiasioiden vääristelyä. Otetaan siis nopea REALITY CHECK ettei totuus pääse unohtumaan.
"Palkkatyössä on ollut vähän pakko käydä..."
Kaikkien ei ole pakko käydä palkkatöissä, koska heillä on hyvätuloinen puoliso. Jotkut tekevät osittaista työaikaa. Jotkut työskentelevät täysipäiväisesti etänä. Heidän ei siis tarvitse koskaan käydä työpaikalla.
"Vaikka olisin jäänyt palkkatyöstä pois ja käyttänyt aikani kotikoulun pitämiseen, olisi raja tullut vastaan viimeistään siinä, kun olisi pitänyt alkaa opettamaan lukiotasoisesti luonnontieteitä tai kieltä, jota en itse osaa."
Miksi kuvittelet, että peruskoulun oppimäärän opettaminen kotikoulussa vaatisi jotain lukiotason kurssien pitämistä? Äly hoi. Moni lapsi käy kotikoulun ja jatkaa sen jälkeen lukiossa (normaali päivälukio) täysin ilman ongelmia.
"Lisäksi haasteena olisi ollut lasten sosiaalinen elämä ja kaverisuhteet, koska niistä 90% muodostuu koulussa. "
Karu totuus on se, että monia lapsia kiusataan koulussa. Heidän kaverisuhteensa muodostuvat vapaa-ajalla (harrastuksissa). Jos jonkun lapsen kaverisuhteista 90 prosenttia todella muodostuu koulussa, niin sitten on aika erikoinen lapsi. Autismia tai muuta ongelmaa, joka estää osallistumisen harrastustoimintaan.
"Kotikoulu on mielestäni karhunpalvelus lapselle. "
Kotikoulu on ollut yksi elämän parhaita asioita monelle lapselle. Koulukiusatut, autismin kirjolla olevat, liikuntavammaiset, yms.Miten nämä kiusatut ja autistit ja muut tulevat pärjäämään sitten muissa opinnoissa, työelämässä jos heidät on eristetty lapsuuden ajan koteihinsa. Eivät ole nähneet miten muut oppivat sanailemaan ja öitämään suullisesti puolensa, saamaan elinikäisiä kavereita.
Sikäli ihan tuli mieleen. Itse elin erikoisen lapsuuden kuopuksena maalla, naapureihin matkaa, muut sisarukset jo kotoa pois työelämässä. Koulussa kävin mutta en juurikaan lasten kanssa ollut muulloin. Olin sosiaalisesti kömpelö, ujo, arka. Se vaikeutti opiskelua työelämääni paljon vaikka koulutodistukset olivat hyviä. Ja koko elämääni, ystäviä on ollut vaikea saada. Tosin puoliso ja lapset on.
Aikuisena pystyy elämään siten, että ei tule missään törmäämään samanlaisiin ääliöihin mitä peruskoulussa oli. Eliittilukio, armeijan skippaus ja yliopistosta ammatti, jossa tehdään töitä vain muiden akateemisten kanssa.
eri
Ikään kuin akateemisissa ei olisi ääliöitä. Kiusaajia akateemisten keskuudessa on siinä kuin muissakin.
Ja "ammatti yliopistosta", eihän sellaisia juuri ole, varsinkaan jos pitäisi päästä tekemään töitä vain muiden akateemisten kanssa. Yliopiston käyminen ei automaattisesti työllistä muuta kuin ehkä lääkäreitä, ja heilllä on potilaita laidasta laitaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tota vinkumista jostain sosiaalisuudesta. Kouluhan opiskelua varten eikä kavereiden tapaamiseen tarkoitettu hengailupaikka! Aikuisena kerkiää kyllä ihan tarpeeksi sosiaalisoitua.
En oppinut koulussa sosiaalisuutta. Sitä juuri minulle olisi pitänyt opettaa, olisi esim. töiden saannin kannalta tärkeämpi taito kuin mikään kouluosaaminen.
En kyllä oppinut mitään muutakaan siellä koulussa istumalla, vaan itsekseni kotona kirjoista lukemalla. Koulu näyttäytyi minulle lähinnä paikkana, jonne lapset säilötään jotta vanhemmat pääsee töihin. Ehkä jos ei ole lukutaitoinen tai -haluinen, saattaa niistä opettajan selityksistä jotain oppia.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että se on aika vaativaa vanhemmille. Pitää itse tutustua kaikkien aineiden opetussuunnitelmiin, järjestää itse opetus ja hankkia kaikki oppimateriaali ja kirjat itse. Ei onnistuisi minulta.
Miten tuollaisen voisi edes järjestää? Jos perheessä on syystä tai toisesta vain yksi vanhempi, niin pitäisikö ilmoittaa sekä työnantajalle että mahdollisille velkoajille että sori mutta nyt ei onnistu työt eikä velkojen maksut, jään kotiopettajaksi puhumaan aiheista, joista en ymmärrä käytännössä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen heitteillejättöä. Lapsella pitää olla mahdollisuus ikätoveriseuraan. Toisekseen pääsääntöisesti lapset jäävät kotikoulussa omilleen, ei ne vanhemmat sitten loppupeleissä jaksakaan sitä lastaan itse opettaa. t: sosiaalityöntekijä
Ottaen huomioon nykykoulujen ampumiset, puukotukset, pahoinpitelyt ja kiusaamiset ei kotikoulua voi missään mielessä pitää heitteillejättönä. Siiihen pitää tietysti olla hyvät edellytykset. Ikäistään seuraa voi saada muualtakin kuin koulusta. Monilla on harrastuksia ja lähellä voi asua lapsia, joista tulee ystäviä sekä ystävystyä voi myös sukulaisten lasten kanssa. Ihmisillä on erilaisia tilanteita ja edellytyksiä, kaikille ei aina sovi sama.
Haloo! Peruskoulussa kuule pidetään kokeita ja erilaisia näyttöjä jatkuvasti tänäkin päivänä. Lukuvuoden numero keväällä koostuu juuri koko lukuvuoden suorituksista monipuolisesti. Ehdotin tuota kahta koetta syksylle ja kahta keväälle minimivaatimuksena. Parasta olisi, että kotona piilottelevat ovat kouluviranomaisten ja koulupiirinsä rehtorin valvonnassa koko ajan.