Mitä mieltä olette kotikoulusta?

Vierailija kirjoitti:

Rok vastaisilla on Uusi kotikoulu.  Sen perustanut ope tuottaa materiaalia ja opiskelevat kai ryhmissäkin jos lähellä enemmän lapsia. Taisi olla yhteyksiä kristallipuolueeseen muistakseni.

Tämä tosin parin vuoden takainen tieto.

Uuden ajan koulu ( fredriksson)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotikoulu tulisi kieltää, sillä haittapuolia on enemmän kuin hyötyjä. Kotikoulu on laillistettu lasten heitteillejättö.

 

Muutamia haittoja:

 

-mielenterveysongelmista kärsivät vanhemmat. Kun he ottavat lapset kotikouluun, lapsi menettää edes pienen yhteyden nk. normimaailmaan. Näitä olen nähnyt useita koulussa. Huoli on suuri, mutta ilman kontaktia lapseen ei voi tehdä lasuja.

-nykyinen opetussuunnitelma on höttöinen ja se haastaa ihan ammattilaisetkin, puhumattakaan muut. Sen haltuunotto ei onnistu keneltä tahansa. Monet painotukset vaativat ryhmätyöskentelyä, parityöskentelyä jne.

-uskonnollinen aivopesu. Kotiopettajien liiton johtaja sanoi Ylellä, että Jumala on määrännyt vanhemmat opettamaan omia lapsiaan, siinä jää tämä yhteiskunta toissijaiseksi. Kuvitteleeko joku tosissaan, että tämä porukka opettaa ops:in mukaan tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.

-vanhemmat eivät omista lapsiaan. Lapsesta ei kuulu tulla oman vanhempansa kopiota, vaan oma ajatteleva ihminen. Vain oikea koulu voi tukea lapsen kehittymistä varmasti itsenäiseksi yksilöksi. 

Nää kaikki liittyy vain valvonnan puutteisiin, ei kotikouluun. Kotikouluun tulisi liittyä oppimisen seuraaminen. Eli kontakti lapseen on ja myös oppimista voidaan valvoa. Jos oppimistulokset ovat heikkoja on viranomaisilla oikeus puuttua.

 

Ja kotikouluhan ei tarkoita ettei lapsi voisi tehdä ryhmätöitä. Kotikoulun kautta voi opiskella vaikka 20 oppilasta 3 pätevän opettajan johdolla. 

Veronmaksajien pitäisi järjestää kallis rinnakkaissysteemi heille joiden vanhemmat ei hyväksy/sopeudu päikkyihin, eskareihin, kouluihin.?

Ihan hyvä että erityislapsille on järjestelyjä ja hoitoa mutta ei muista periaatteista mun mielestä tarvitse verorahoja käyttää paapomiseen. 

Kotikoulu voi toimia hyvin ja tietyissä tilanteissa se on hyvä vaihtoehto (kiusaaminen, vanhemman mukana matkustaminen pidemmän aikaa jne.), mutta muuten kotikoulu pitäisi olla paljon tiukemmin kontrolloitua.

En suosittele. Koulussa luo myös taitonsa sosiaslisiin suhteisiin. Ja oppii enemmän asioita kuin kotona. Jos koulunkäynti kodin ulkopuolella on mahdotonta sairauden vuoksi niin sitten se on ok. Kiusaamistapaukset pitäisi koulun hoitaa paljon nykyistä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että se on aika vaativaa vanhemmille. Pitää itse tutustua kaikkien aineiden opetussuunnitelmiin, järjestää itse opetus ja hankkia kaikki oppimateriaali ja kirjat itse. Ei onnistuisi minulta. 

Se on lapsesta kiinni, kuinka paljon vanhempien vaivannäkö on tarpeen. Suoritin aikoinaan yhden vuoden kotona, kirjat hankittiin, ja luin ne itsenäisesti ja tein tehtäviä. Ei siinä paljon vanhempia tarvittu, kun olin tiedonhaluinen kakara luonnostani. Liikunta taisi kuittaantua hiihtoretkillä ja pöytätenniksella talon alakerrassa (muutaman kerran kävin uimahallissa ja luistelemassa), musiikki huilunsoitolla ja radionkuuntelulla, kuvaamataito sillä että piirsin muutenkin. Askartelin jonkun pehmolelun ja pidensin housujeni lahkeet, siinä käsityöt.

Kaikilla ei varmasti mene yhtä sujuvasti. Ja paljon auttoi, että tuohon aikaan vielä oli koulukirjat, jotka seurasivat opetussuunnitelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmen nyt jo yliopistossa opiskelevan lapsen vanhempana on pakko sanoa, että itse en olisi kotikoulua pystynyt pitämään. Palkkatyössä on ollut vähän pakko käydä enkä myöskään ole ammatiltani opettaja. Vaikka olisin jäänyt palkkatyöstä pois ja käyttänyt aikani kotikoulun pitämiseen, olisi raja tullut vastaan viimeistään siinä, kun olisi pitänyt alkaa opettamaan lukiotasoisesti luonnontieteitä tai kieltä, jota en itse osaa. Ihan kaikkea ei nuori voi itse itselleen opettaa. Lisäksi haasteena olisi ollut lasten sosiaalinen elämä ja kaverisuhteet, koska niistä 90% muodostuu koulussa. En kyllä keksi miten olisin järjästänyt korvaavat kaverisuhteet. Pienille alakoululaisille kotikoulua pitävät vanhemmat eivät ehkä ajattele asiaa kovin pitkälle, koska jossain vaiheessa nuoren on ihan pakko osallistua jonkinlaiseen julkiseen kouluun tai opetukseen, ihan viimeistään siinä vaiheessa kun on opittava joku ammatti ja siinä iässä saattaa olla aikamoinen shokki joutua tavalliseen opetusryhmään, jos ei ole sellaista koskaan aiemmin kokenut. Kotikoulu on mielestäni karhunpalvelus lapselle. 

Olipas katkera vuodatus. Täynnä uhriutumista, marttyyriasennetta ja tosiasioiden vääristelyä. Otetaan siis nopea REALITY CHECK ettei totuus pääse unohtumaan.

"Palkkatyössä on ollut vähän pakko käydä..."
Kaikkien ei ole pakko käydä palkkatöissä, koska heillä on hyvätuloinen puoliso. Jotkut tekevät osittaista työaikaa. Jotkut työskentelevät täysipäiväisesti etänä. Heidän ei siis tarvitse koskaan käydä työpaikalla. 

"Vaikka olisin jäänyt palkkatyöstä pois ja käyttänyt aikani kotikoulun pitämiseen, olisi raja tullut vastaan viimeistään siinä, kun olisi pitänyt alkaa opettamaan lukiotasoisesti luonnontieteitä tai kieltä, jota en itse osaa."
Miksi kuvittelet, että peruskoulun oppimäärän opettaminen kotikoulussa vaatisi jotain lukiotason kurssien pitämistä? Äly hoi. Moni lapsi käy kotikoulun ja jatkaa sen jälkeen lukiossa (normaali päivälukio) täysin ilman ongelmia. 

"Lisäksi haasteena olisi ollut lasten sosiaalinen elämä ja kaverisuhteet, koska niistä 90% muodostuu koulussa. "
Karu totuus on se, että monia lapsia kiusataan koulussa. Heidän kaverisuhteensa muodostuvat vapaa-ajalla (harrastuksissa). Jos jonkun lapsen kaverisuhteista 90 prosenttia todella muodostuu koulussa, niin sitten on aika erikoinen lapsi. Autismia tai muuta ongelmaa, joka estää osallistumisen harrastustoimintaan. 

"Kotikoulu on mielestäni karhunpalvelus lapselle. "
Kotikoulu on ollut yksi elämän parhaita asioita monelle lapselle. Koulukiusatut, autismin kirjolla olevat, liikuntavammaiset, yms. 

Miten nämä kiusatut ja autistit ja muut tulevat pärjäämään sitten muissa opinnoissa, työelämässä jos heidät on eristetty lapsuuden ajan koteihinsa. Eivät ole nähneet miten muut oppivat sanailemaan ja öitämään suullisesti puolensa, saamaan elinikäisiä kavereita.

Sikäli ihan tuli mieleen. Itse elin erikoisen lapsuuden kuopuksena  maalla, naapureihin matkaa, muut sisarukset jo kotoa pois työelämässä. Koulussa kävin mutta en juurikaan lasten kanssa ollut muulloin. Olin sosiaalisesti kömpelö, ujo, arka. Se vaikeutti opiskelua työelämääni paljon vaikka koulutodistukset olivat hyviä. Ja koko elämääni, ystäviä on ollut vaikea saada. Tosin puoliso ja lapset on.

Aikuisena pystyy elämään siten, että ei tule missään törmäämään samanlaisiin ääliöihin mitä peruskoulussa oli. Eliittilukio, armeijan skippaus ja yliopistosta ammatti, jossa tehdään töitä vain muiden akateemisten kanssa.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rok vastaisilla on Uusi kotikoulu.  Sen perustanut ope tuottaa materiaalia ja opiskelevat kai ryhmissäkin jos lähellä enemmän lapsia. Taisi olla yhteyksiä kristallipuolueeseen muistakseni.

Tämä tosin parin vuoden takainen tieto.

Uuden ajan koulu ( fredriksson)

Päivitin netistä tietoja. Jättänyt new agen, on uskossa nyt, koulun ohjelmaa on muokattu. Uusi tie lehdessä olis haastattelu.

K-ajan avopuolisonsa ( eronneet) on nyt vapauden liiton ehdokas ja horisee energiaparannuksista edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotikoulu tulisi kieltää, sillä haittapuolia on enemmän kuin hyötyjä. Kotikoulu on laillistettu lasten heitteillejättö.

 

Muutamia haittoja:

 

-mielenterveysongelmista kärsivät vanhemmat. Kun he ottavat lapset kotikouluun, lapsi menettää edes pienen yhteyden nk. normimaailmaan. Näitä olen nähnyt useita koulussa. Huoli on suuri, mutta ilman kontaktia lapseen ei voi tehdä lasuja.

-nykyinen opetussuunnitelma on höttöinen ja se haastaa ihan ammattilaisetkin, puhumattakaan muut. Sen haltuunotto ei onnistu keneltä tahansa. Monet painotukset vaativat ryhmätyöskentelyä, parityöskentelyä jne.

-uskonnollinen aivopesu. Kotiopettajien liiton johtaja sanoi Ylellä, että Jumala on määrännyt vanhemmat opettamaan omia lapsiaan, siinä jää tämä yhteiskunta toissijaiseksi. Kuvitteleeko joku tosissaan, että tämä porukka opettaa ops:in mukaan tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.

-vanhemmat eivät omista lapsiaan. Lapsesta ei kuulu tulla oman vanhempansa kopiota, vaan oma ajatteleva ihminen. Vain oikea koulu voi tukea lapsen kehittymistä varmasti itsenäiseksi yksilöksi. 

Nää kaikki liittyy vain valvonnan puutteisiin, ei kotikouluun. Kotikouluun tulisi liittyä oppimisen seuraaminen. Eli kontakti lapseen on ja myös oppimista voidaan valvoa. Jos oppimistulokset ovat heikkoja on viranomaisilla oikeus puuttua.

 

Ja kotikouluhan ei tarkoita ettei lapsi voisi tehdä ryhmätöitä. Kotikoulun kautta voi opiskella vaikka 20 oppilasta 3 pätevän opettajan johdolla. 

Niin, mikä on kotikoulun määritelmä? Onko se sitä, että vain omat vanhemmat opettavat kotona omia lapsiaan vai sitä, että lapset opiskelevat kotona ryhmässä, joka kokoontuu netin kautta ja jossa on pätevät ulkopuoliset opettajat?

Onko se enää kotikoulua, jos eri perheiden koululaiset kokoontuvat samaan paikkaan opiskelemaan pätevän ulkopuolisen opettajan johdolla vai onko se yksityisopetusta?

Se riippuu siitä, miten se järjestetään. Jos yksityisopetus tapahtuu normaalin koulunkäynnin lisäksi, silloin se on yksityisopetusta. Mutta jos huoltajat ovat ottaneet lapsen kotikouluun, ja vastaavat opetuksesta palkkaamalla opettajan, silloin se on kotikoulun käymistä. Niinkuin täälläkin on todettu, ja oli juuri tv-uutisissakin, kotikoulua valvotaan virallisesti vain kerran vuodessa, tutkittava opettaja käy läpi vuoden opiskelutuotokset ja se on sitten vanhempien vastuulla, miten opetuksen järjestää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että se on aika vaativaa vanhemmille. Pitää itse tutustua kaikkien aineiden opetussuunnitelmiin, järjestää itse opetus ja hankkia kaikki oppimateriaali ja kirjat itse. Ei onnistuisi minulta. 

Se on lapsesta kiinni, kuinka paljon vanhempien vaivannäkö on tarpeen. Suoritin aikoinaan yhden vuoden kotona, kirjat hankittiin, ja luin ne itsenäisesti ja tein tehtäviä. Ei siinä paljon vanhempia tarvittu, kun olin tiedonhaluinen kakara luonnostani. Liikunta taisi kuittaantua hiihtoretkillä ja pöytätenniksella talon alakerrassa (muutaman kerran kävin uimahallissa ja luistelemassa), musiikki huilunsoitolla ja radionkuuntelulla, kuvaamataito sillä että piirsin muutenkin. Askartelin jonkun pehmolelun ja pidensin housujeni lahkeet, siinä käsityöt.

Kaikilla ei varmasti mene yhtä sujuvasti. Ja paljon auttoi, että tuohon aikaan vielä oli koulukirjat, jotka seurasivat opetussuunnitelmaa.

Kyllähän tuolla läpi pääsi, mutta jos nyt ajattelee vaikka esim. kuvataiteita, niin tuo, että piirsit muutenkin, jäi aika paljon opetussuunnitelman tavoitteista. Koulutunneilla harjoitellaan monenlaisia tekniikoita, erilaisin välinein ja materiaalein ja eri aihepiireistä. Tuo pelkkä piirtäminen on vain pienenpieni osa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmen nyt jo yliopistossa opiskelevan lapsen vanhempana on pakko sanoa, että itse en olisi kotikoulua pystynyt pitämään. Palkkatyössä on ollut vähän pakko käydä enkä myöskään ole ammatiltani opettaja. Vaikka olisin jäänyt palkkatyöstä pois ja käyttänyt aikani kotikoulun pitämiseen, olisi raja tullut vastaan viimeistään siinä, kun olisi pitänyt alkaa opettamaan lukiotasoisesti luonnontieteitä tai kieltä, jota en itse osaa. Ihan kaikkea ei nuori voi itse itselleen opettaa. Lisäksi haasteena olisi ollut lasten sosiaalinen elämä ja kaverisuhteet, koska niistä 90% muodostuu koulussa. En kyllä keksi miten olisin järjästänyt korvaavat kaverisuhteet. Pienille alakoululaisille kotikoulua pitävät vanhemmat eivät ehkä ajattele asiaa kovin pitkälle, koska jossain vaiheessa nuoren on ihan pakko osallistua jonkinlaiseen julkiseen kouluun tai opetukseen, ihan viimeistään siinä vaiheessa kun on opittava joku ammatti ja siinä iässä saattaa olla aikamoinen shokki joutua tavalliseen opetusryhmään, jos ei ole sellaista koskaan aiemmin kokenut. Kotikoulu on mielestäni karhunpalvelus lapselle. 

Olipas katkera vuodatus. Täynnä uhriutumista, marttyyriasennetta ja tosiasioiden vääristelyä. Otetaan siis nopea REALITY CHECK ettei totuus pääse unohtumaan.

"Palkkatyössä on ollut vähän pakko käydä..."
Kaikkien ei ole pakko käydä palkkatöissä, koska heillä on hyvätuloinen puoliso. Jotkut tekevät osittaista työaikaa. Jotkut työskentelevät täysipäiväisesti etänä. Heidän ei siis tarvitse koskaan käydä työpaikalla. 

"Vaikka olisin jäänyt palkkatyöstä pois ja käyttänyt aikani kotikoulun pitämiseen, olisi raja tullut vastaan viimeistään siinä, kun olisi pitänyt alkaa opettamaan lukiotasoisesti luonnontieteitä tai kieltä, jota en itse osaa."
Miksi kuvittelet, että peruskoulun oppimäärän opettaminen kotikoulussa vaatisi jotain lukiotason kurssien pitämistä? Äly hoi. Moni lapsi käy kotikoulun ja jatkaa sen jälkeen lukiossa (normaali päivälukio) täysin ilman ongelmia. 

"Lisäksi haasteena olisi ollut lasten sosiaalinen elämä ja kaverisuhteet, koska niistä 90% muodostuu koulussa. "
Karu totuus on se, että monia lapsia kiusataan koulussa. Heidän kaverisuhteensa muodostuvat vapaa-ajalla (harrastuksissa). Jos jonkun lapsen kaverisuhteista 90 prosenttia todella muodostuu koulussa, niin sitten on aika erikoinen lapsi. Autismia tai muuta ongelmaa, joka estää osallistumisen harrastustoimintaan. 

"Kotikoulu on mielestäni karhunpalvelus lapselle. "
Kotikoulu on ollut yksi elämän parhaita asioita monelle lapselle. Koulukiusatut, autismin kirjolla olevat, liikuntavammaiset, yms. 

Miten nämä kiusatut ja autistit ja muut tulevat pärjäämään sitten muissa opinnoissa, työelämässä jos heidät on eristetty lapsuuden ajan koteihinsa. Eivät ole nähneet miten muut oppivat sanailemaan ja öitämään suullisesti puolensa, saamaan elinikäisiä kavereita.

Sikäli ihan tuli mieleen. Itse elin erikoisen lapsuuden kuopuksena  maalla, naapureihin matkaa, muut sisarukset jo kotoa pois työelämässä. Koulussa kävin mutta en juurikaan lasten kanssa ollut muulloin. Olin sosiaalisesti kömpelö, ujo, arka. Se vaikeutti opiskelua työelämääni paljon vaikka koulutodistukset olivat hyviä. Ja koko elämääni, ystäviä on ollut vaikea saada. Tosin puoliso ja lapset on.

Aikuisena pystyy elämään siten, että ei tule missään törmäämään samanlaisiin ääliöihin mitä peruskoulussa oli. Eliittilukio, armeijan skippaus ja yliopistosta ammatti, jossa tehdään töitä vain muiden akateemisten kanssa.

eri

Jaah. Kaikista kotiin teljetyistä ei tule akateemisia elämälle vieraita neroja tutkijakammiossa. Hyvä jos olet lapsesi elämän noin pitkälle suunnitellut.

Eikös akateemisisa piireissä, vaikka yliopistoissa, ole aika tuulista myös.  Eikös ollut niin ettei introvertti halla-aho siellä pärjännyt?

Olin itse kotikoulussa ja hyvä kun loppui. Äiti opetti Seine ja Loire ja opettaja sanoi että kotioppilaan tuntee kun ei äännä oikein. Äiti oli kansakoulun käynyt.  Yritti parhaansa. Kuulimme ääri uskonnolliseen heimoon jossa isältä puuttui äidin luomiseen tarvittu kylkiluu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotikoulu tulisi kieltää, sillä haittapuolia on enemmän kuin hyötyjä. Kotikoulu on laillistettu lasten heitteillejättö.

 

Muutamia haittoja:

 

-mielenterveysongelmista kärsivät vanhemmat. Kun he ottavat lapset kotikouluun, lapsi menettää edes pienen yhteyden nk. normimaailmaan. Näitä olen nähnyt useita koulussa. Huoli on suuri, mutta ilman kontaktia lapseen ei voi tehdä lasuja.

-nykyinen opetussuunnitelma on höttöinen ja se haastaa ihan ammattilaisetkin, puhumattakaan muut. Sen haltuunotto ei onnistu keneltä tahansa. Monet painotukset vaativat ryhmätyöskentelyä, parityöskentelyä jne.

-uskonnollinen aivopesu. Kotiopettajien liiton johtaja sanoi Ylellä, että Jumala on määrännyt vanhemmat opettamaan omia lapsiaan, siinä jää tämä yhteiskunta toissijaiseksi. Kuvitteleeko joku tosissaan, että tämä porukka opettaa ops:in mukaan tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.

-vanhemmat eivät omista lapsiaan. Lapsesta ei kuulu tulla oman vanhempansa kopiota, vaan oma ajatteleva ihminen. Vain oikea koulu voi tukea lapsen kehittymistä varmasti itsenäiseksi yksilöksi. 

Nää kaikki liittyy vain valvonnan puutteisiin, ei kotikouluun. Kotikouluun tulisi liittyä oppimisen seuraaminen. Eli kontakti lapseen on ja myös oppimista voidaan valvoa. Jos oppimistulokset ovat heikkoja on viranomaisilla oikeus puuttua.

 

Ja kotikouluhan ei tarkoita ettei lapsi voisi tehdä ryhmätöitä. Kotikoulun kautta voi opiskella vaikka 20 oppilasta 3 pätevän opettajan johdolla. 

Itse ymmärsin kotikoulun niin, että lapsi opiskelee vain perheensä kanssa ilman ulkopuolista apua. Siis ei ryhmätöitä eikä opetusta muiden kuin sukulaisten kanssa.

Tuossa Mot-ohjelmassa mistä tämä keskustelu varmasti kumpusi, kävivät useamman kodin yhteisessä kristillisessä kotikoulussa. Myös toisen uskonnon edustajien perheiden yhteiseen kotikoukouluun olosivat menneet, mutta ei päästetty.

Niin, ja juuri se minua hämmensi. Että onko tuo enää kotikoulua vai enemmän yksityisopetusta.

Mutta en tosiaan tiennyt, että tuollaistakin on.

Ajattelin kotikoulun olevan sitä, jossa vanhempien pitää itse pystyä opettamaan lapselleen koko opetussuunnitelma.

On se kotikoulua, jos lapsi ei ole minkään koulun kirjoilla, vaan on otettu kotiopetukseen. Vaikka olisi joku opettajakin.

Mun lapsenlapsi on eliittilukiossa. Sosiaalinen, liikunnallinen, on kavereita, soittaa, ihan normaali nuori.  Tavallisen peruskoulun käynyt.  

No varmaan lukioissa saa eristäytyä paremmin kuin peruskoulussa jossa lapset vielä eivät niin omaa kontrollia erilaista kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmen nyt jo yliopistossa opiskelevan lapsen vanhempana on pakko sanoa, että itse en olisi kotikoulua pystynyt pitämään. Palkkatyössä on ollut vähän pakko käydä enkä myöskään ole ammatiltani opettaja. Vaikka olisin jäänyt palkkatyöstä pois ja käyttänyt aikani kotikoulun pitämiseen, olisi raja tullut vastaan viimeistään siinä, kun olisi pitänyt alkaa opettamaan lukiotasoisesti luonnontieteitä tai kieltä, jota en itse osaa. Ihan kaikkea ei nuori voi itse itselleen opettaa. Lisäksi haasteena olisi ollut lasten sosiaalinen elämä ja kaverisuhteet, koska niistä 90% muodostuu koulussa. En kyllä keksi miten olisin järjästänyt korvaavat kaverisuhteet. Pienille alakoululaisille kotikoulua pitävät vanhemmat eivät ehkä ajattele asiaa kovin pitkälle, koska jossain vaiheessa nuoren on ihan pakko osallistua jonkinlaiseen julkiseen kouluun tai opetukseen, ihan viimeistään siinä vaiheessa kun on opittava joku ammatti ja siinä iässä saattaa olla aikamoinen shokki joutua tavalliseen opetusryhmään, jos ei ole sellaista koskaan aiemmin kokenut. Kotikoulu on mielestäni karhunpalvelus lapselle. 

Olipas katkera vuodatus. Täynnä uhriutumista, marttyyriasennetta ja tosiasioiden vääristelyä. Otetaan siis nopea REALITY CHECK ettei totuus pääse unohtumaan.

"Palkkatyössä on ollut vähän pakko käydä..."
Kaikkien ei ole pakko käydä palkkatöissä, koska heillä on hyvätuloinen puoliso. Jotkut tekevät osittaista työaikaa. Jotkut työskentelevät täysipäiväisesti etänä. Heidän ei siis tarvitse koskaan käydä työpaikalla. 

"Vaikka olisin jäänyt palkkatyöstä pois ja käyttänyt aikani kotikoulun pitämiseen, olisi raja tullut vastaan viimeistään siinä, kun olisi pitänyt alkaa opettamaan lukiotasoisesti luonnontieteitä tai kieltä, jota en itse osaa."
Miksi kuvittelet, että peruskoulun oppimäärän opettaminen kotikoulussa vaatisi jotain lukiotason kurssien pitämistä? Äly hoi. Moni lapsi käy kotikoulun ja jatkaa sen jälkeen lukiossa (normaali päivälukio) täysin ilman ongelmia. 

"Lisäksi haasteena olisi ollut lasten sosiaalinen elämä ja kaverisuhteet, koska niistä 90% muodostuu koulussa. "
Karu totuus on se, että monia lapsia kiusataan koulussa. Heidän kaverisuhteensa muodostuvat vapaa-ajalla (harrastuksissa). Jos jonkun lapsen kaverisuhteista 90 prosenttia todella muodostuu koulussa, niin sitten on aika erikoinen lapsi. Autismia tai muuta ongelmaa, joka estää osallistumisen harrastustoimintaan. 

"Kotikoulu on mielestäni karhunpalvelus lapselle. "
Kotikoulu on ollut yksi elämän parhaita asioita monelle lapselle. Koulukiusatut, autismin kirjolla olevat, liikuntavammaiset, yms. 

Miten nämä kiusatut ja autistit ja muut tulevat pärjäämään sitten muissa opinnoissa, työelämässä jos heidät on eristetty lapsuuden ajan koteihinsa. Eivät ole nähneet miten muut oppivat sanailemaan ja öitämään suullisesti puolensa, saamaan elinikäisiä kavereita.

Sikäli ihan tuli mieleen. Itse elin erikoisen lapsuuden kuopuksena  maalla, naapureihin matkaa, muut sisarukset jo kotoa pois työelämässä. Koulussa kävin mutta en juurikaan lasten kanssa ollut muulloin. Olin sosiaalisesti kömpelö, ujo, arka. Se vaikeutti opiskelua työelämääni paljon vaikka koulutodistukset olivat hyviä. Ja koko elämääni, ystäviä on ollut vaikea saada. Tosin puoliso ja lapset on.

Aikuisena pystyy elämään siten, että ei tule missään törmäämään samanlaisiin ääliöihin mitä peruskoulussa oli. Eliittilukio, armeijan skippaus ja yliopistosta ammatti, jossa tehdään töitä vain muiden akateemisten kanssa.

eri

Jaah. Kaikista kotiin teljetyistä ei tule akateemisia elämälle vieraita neroja tutkijakammiossa. Hyvä jos olet lapsesi elämän noin pitkälle suunnitellut.

Eikös akateemisisa piireissä, vaikka yliopistoissa, ole aika tuulista myös.  Eikös ollut niin ettei introvertti halla-aho siellä pärjännyt?

Ei tarvitse olla tutkija. Harvemmin esim. DI- tai KTM-tehtävissä joutuu työskentelemään amisporukan kanssa.

Unohdetaan, että tälläkin hetkellä tuhannet peruskoululaiset istuvat koulussa pulpeteissaan ja puurtavat normaalisti opettajan johdolla tulevaisuudelleen tärkeitä sisältöjä.  Osalla on jo kiire ilmaisee ruokailuun.  Jossakin päin ollaan jo välitunnilla.    Kaverin kanssa supatellaan yhteisistä menoista.  Tunnelma on iloinen.  Ollaan kavereita.

Lepsu valvonta ihmetyttää, kun Suomessa on oppivelvollisuus. Pitäisi olla kaksi valvonta/tenttitilaisuutta syksyllä kaksi keväällä, ennen kuin pääsee seuraavalle vuosiluokalle. Lisäksi toiselle asteelle ei pitäisi ottaa lainkaan ennen summatiivisia kokeita ysiluokan keväällä joka oppiaineesta eli peruskoulusta ei pidä antaa päättötodistusta ilman hyväksyttyä peruskoulun oppimäärää. 

Vierailija kirjoitti:

Lepsu valvonta ihmetyttää, kun Suomessa on oppivelvollisuus. Pitäisi olla kaksi valvonta/tenttitilaisuutta syksyllä kaksi keväällä, ennen kuin pääsee seuraavalle vuosiluokalle. Lisäksi toiselle asteelle ei pitäisi ottaa lainkaan ennen summatiivisia kokeita ysiluokan keväällä joka oppiaineesta eli peruskoulusta ei pidä antaa päättötodistusta ilman hyväksyttyä peruskoulun oppimäärää. 

Pitäisi koskea kaikkia peruskoululaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmen nyt jo yliopistossa opiskelevan lapsen vanhempana on pakko sanoa, että itse en olisi kotikoulua pystynyt pitämään. Palkkatyössä on ollut vähän pakko käydä enkä myöskään ole ammatiltani opettaja. Vaikka olisin jäänyt palkkatyöstä pois ja käyttänyt aikani kotikoulun pitämiseen, olisi raja tullut vastaan viimeistään siinä, kun olisi pitänyt alkaa opettamaan lukiotasoisesti luonnontieteitä tai kieltä, jota en itse osaa. Ihan kaikkea ei nuori voi itse itselleen opettaa. Lisäksi haasteena olisi ollut lasten sosiaalinen elämä ja kaverisuhteet, koska niistä 90% muodostuu koulussa. En kyllä keksi miten olisin järjästänyt korvaavat kaverisuhteet. Pienille alakoululaisille kotikoulua pitävät vanhemmat eivät ehkä ajattele asiaa kovin pitkälle, koska jossain vaiheessa nuoren on ihan pakko osallistua jonkinlaiseen julkiseen kouluun tai opetukseen, ihan viimeistään siinä vaiheessa kun on opittava joku ammatti ja siinä iässä saattaa olla aikamoinen shokki joutua tavalliseen opetusryhmään, jos ei ole sellaista koskaan aiemmin kokenut. Kotikoulu on mielestäni karhunpalvelus lapselle. 

Olipas katkera vuodatus. Täynnä uhriutumista, marttyyriasennetta ja tosiasioiden vääristelyä. Otetaan siis nopea REALITY CHECK ettei totuus pääse unohtumaan.

"Palkkatyössä on ollut vähän pakko käydä..."
Kaikkien ei ole pakko käydä palkkatöissä, koska heillä on hyvätuloinen puoliso. Jotkut tekevät osittaista työaikaa. Jotkut työskentelevät täysipäiväisesti etänä. Heidän ei siis tarvitse koskaan käydä työpaikalla. 

"Vaikka olisin jäänyt palkkatyöstä pois ja käyttänyt aikani kotikoulun pitämiseen, olisi raja tullut vastaan viimeistään siinä, kun olisi pitänyt alkaa opettamaan lukiotasoisesti luonnontieteitä tai kieltä, jota en itse osaa."
Miksi kuvittelet, että peruskoulun oppimäärän opettaminen kotikoulussa vaatisi jotain lukiotason kurssien pitämistä? Äly hoi. Moni lapsi käy kotikoulun ja jatkaa sen jälkeen lukiossa (normaali päivälukio) täysin ilman ongelmia. 

"Lisäksi haasteena olisi ollut lasten sosiaalinen elämä ja kaverisuhteet, koska niistä 90% muodostuu koulussa. "
Karu totuus on se, että monia lapsia kiusataan koulussa. Heidän kaverisuhteensa muodostuvat vapaa-ajalla (harrastuksissa). Jos jonkun lapsen kaverisuhteista 90 prosenttia todella muodostuu koulussa, niin sitten on aika erikoinen lapsi. Autismia tai muuta ongelmaa, joka estää osallistumisen harrastustoimintaan. 

"Kotikoulu on mielestäni karhunpalvelus lapselle. "
Kotikoulu on ollut yksi elämän parhaita asioita monelle lapselle. Koulukiusatut, autismin kirjolla olevat, liikuntavammaiset, yms. 

Miten nämä kiusatut ja autistit ja muut tulevat pärjäämään sitten muissa opinnoissa, työelämässä jos heidät on eristetty lapsuuden ajan koteihinsa. Eivät ole nähneet miten muut oppivat sanailemaan ja öitämään suullisesti puolensa, saamaan elinikäisiä kavereita.

Sikäli ihan tuli mieleen. Itse elin erikoisen lapsuuden kuopuksena  maalla, naapureihin matkaa, muut sisarukset jo kotoa pois työelämässä. Koulussa kävin mutta en juurikaan lasten kanssa ollut muulloin. Olin sosiaalisesti kömpelö, ujo, arka. Se vaikeutti opiskelua työelämääni paljon vaikka koulutodistukset olivat hyviä. Ja koko elämääni, ystäviä on ollut vaikea saada. Tosin puoliso ja lapset on.

Aikuisena pystyy elämään siten, että ei tule missään törmäämään samanlaisiin ääliöihin mitä peruskoulussa oli. Eliittilukio, armeijan skippaus ja yliopistosta ammatti, jossa tehdään töitä vain muiden akateemisten kanssa.

eri

Jaah. Kaikista kotiin teljetyistä ei tule akateemisia elämälle vieraita neroja tutkijakammiossa. Hyvä jos olet lapsesi elämän noin pitkälle suunnitellut.

Eikös akateemisisa piireissä, vaikka yliopistoissa, ole aika tuulista myös.  Eikös ollut niin ettei introvertti halla-aho siellä pärjännyt?

Ei tarvitse olla tutkija. Harvemmin esim. DI- tai KTM-tehtävissä joutuu työskentelemään amisporukan kanssa.

Siis sulla on nyt joku ihme luokkataistelu käynnissä. Ei ihme jos lapsikaan ei sopeudu yhteiskuntaan.

Taannoi oli keskustelu jossa henkilö valitti ettei osaa puhua vähän koulutettujen kanssa.

Mun on toinen poika DI , ihan normaali sosiaalinen ihminen. Toinen yliopistolla, ihan normaali hänkin ja tuttavapiiriä lapsuudesta asti, vähemmän koulutusta hankkineita 

Tämäkin ketju on osoittanut, miten tärkeätä on kiireesti puuttua kotikoulutusta koskevaan lainsäädäntöön ja asettaa tälle koulumuodolle selkeät rajat.  Valtaosa ketjussa kirjoittavista on onneksi ihan järkeviä suomalaisia, mutta joukossa on myös mielenterveysongelmista kärsiviä narsisteja ja omistushaluisia kaikkitietäviä vanhempia, joiden en missään nimessä antaisi eristää lapsiaan kotiin.  Kotikoulu voi pahimmillaan  olla rikos lasten tulevaisuutta kohtaa.

Miten kotikoulussa olleet pääsevät lukioon tai amikseen? Minkälaisella todistuksella ne luulevat sinne hakevansa? Entä siitä eteen päin? Korkeakouluihin vaaditaan tosdistus toisen asteen suorittamisesta.  Aikovatko nämä elää varjotodellisuudessa koko elämänsä?