Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Suru, kun kohdalle osui haastava lapsi ja en jaksa enempää lapsia

Vierailija
03.10.2026 |

Alapeukuttakaa rauhassa, mutta antakaa minunkin jossakin avautua. Lapsi on ollut kovin toivottu ja rakas, mutta en kuvitellut vanhemmuutta tällaiseksi. Olen itse rauhallinen, mies on verkkainen ja lapsi on todella vilkas, levoton, hyvin omapäinen ja herkästä tulistuva. Lapsi on usein pahantuulinen ja saa vaikeita raivareita. Näennäisesti kehitys on ok, mutta monet arjen asiat syömisestä alkaen takkuavat. Lapsi on haastava myös päiväkodissa. Kavereita on ollut vaikea saada, leikkitreffien perään saa aina itse kysellä.

Alkuun ajattelin, että tämä helpottaa lapsen kasvaessa, mutta ei ole helpottanut. Yhä on vaikeaa ja pian on koulukin edessä. Olen yrittänyt hakea kaiken mahdollisen avun, mitä haastavan lapsen kanssa voisi saada. Yhteiskunnan tarjoama tuki on ollut vähäistä, lähinnä perheneuvolan psykologi voivottelee, että voi kun olette väsyneitä lapsenne kanssa.

Aikanaan kuvittelin, että saisin elää kahden lapsen äitinä. Todellisuus on se, että tämä yksi haastava lapsi on vienyt minusta mehut niin, etten voi kuvitellakaan toista raskautta. Eikä psyykkeeni kestäisi enää, jos toinen lapsi olisi samanlainen kuin ensimmäinen. Hävettää myöntää, mutta usein mietin, miksi sain yhden ja haastavan lapsen, kun jotkut saavat useamman helpon lapsen. Olen väsynyt lapsen raivareihin ja siihen, että tämän lapsen eteen täytyy nähdä tuplasti työtä verrattuna siihen, millaista helpon lapsen kanssa olisi.

Kommentit (182)

Vierailija
121/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä neuvot ihmisiltä, joilla ei ole haastavaa lasta, ovat yhtä tyhjän kanssa. Sori mutta näin se on. Vain toinen samassa tilanteessa oleva ymmärtää. Sinä et tee mitään väärin ap. Sinä teet parhaasi. Voimahalaus haastavan lapsen vanhemmalta.

Haastavaa lasta? Eli huonosti käyttäytyvää lasta. Tunnen joitakin "haastavia"  lapsia  ja kyse on kyllä ollut vanhempien täydellisestä kyvyttömyydestä. Ja aina ne omien juttujensa mukaan on yrittäneet kaikkensa. Ja satuilevat mitä kaikkea tekevät lastensa kanssa. Vai onko heille sattunut niin huono tuuri, että lapsi on syntymästään saakka ollut sosiopaatti?

Ei haastava ole synonyymi huonosti käyttäytyvälle. 

Mun lapsen aistiyliherkkyydet esim. tekee elämästä hyvinkin haastavaa, eikä niillä ole mitään tekemistä huonon käytöksen kanssa. Toki jos ne jättäisi huomiotta ja yrittäisi pakottaa lapsen sietämään kaikkea sitä kipua ja epämukavuutta, alkaisi lapsen käytös varmaan jossain vaiheessa vaikuttaa huonolta. 

Mä en oikein muuten usko, että sä voisit toisten ihmisten elämästä ja arjesta tietää niin paljon, että voisit tietää, mitä kaikkea ovatkaan yrittäneet. 

Vierailija
122/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoan lapsen tyypillinen ongelma. Sinä suoritat vanhemmuuttasi ja lapsesi vaistoaa sen. Sori vaan mutta me emme saa sellaisia lapsia kuin olemme tilanneet.

Höpö höpö. Minulla neljäs lapsi ap:n kuvailema. Kolme ekaa ns. helppoja. Voimia sinulle ap. Mua helpottaa aina hirveästi kuulla, etten ole ainoa, eli kiitos avautumisestasi. Mulla herkkä, helposti tulistuva nuorimmainen. Joka paikkaan menen peloissani, että koska alkaa huutaa. Hiuksesta kasvoilla. Huonosti olevasta sukasta. Koska unohti jonkun lelun kotiin. Aiemmat lapset olivat tyytyväisiä vaikka naama oli täynnä ruokaa/räkää ja pipo silmillä. Tämä yliherkkä ei kestä mitään pienintäkään epämukavuutta tai vastoinkäymistä. Neuvolasta ei mitään apua...kyllä se siitä menee ohi, fiksu ja ihana lapsi. Ja kohta alkaa koulu, niin siellä kuulemma rauhallisempi ympäristö...Pelkään, että lapsi jää ilman ystäviä. Pelkään monenlaista. 

Ei nuo välttämättä ohi mene, koska nuo ovat autismin kirjoon kuuluvia neurokirjon ongelmia. Kosketusyliherkkyys on tuossa tuo diagnoosi.

Joo, kuulostaa autistin aistiyliherkkyyksiltä. Oma lapsi oli ihan samanlainem, esim. takkia ei saanut ikinä sulkea ylös asti eikä mitään kaulureita voinut käyttää, hanskat ja kengät piti sovitella päälle useita kertoja kunnes asettuivat niin, että mikään kohta ei hangannut, ei ollut sukka tai hiha väärällä tavalla rytyssä jne. 

Autismin kirjon diagnoosinhan se sitten isompana sai. Onneksi tajusin itse asian ja otin lapsen kanssa käyttöön PANDA-mallin ja vaatimusten vähentämisen jne. (virallisen diagnoosin saamiseen kesti vuosia siitä kun aloin hakea apua näihin asioihin, eli oli hyvä ottaa käyttöön autismin kirjon huomioiva kasvatus jo ennen diagnoosia) 

Näitä aistiyliherkkyyksiä voi olla myös niillä lapsilla, joilla ei ole ns.muita ongelmia tai diagnooseja. Meillä todella helppo 4vuotias on tosi tarkka juurikin vaatteiden tuntemuksista (inhoaa juurikin takin vetämistä ihan kokonaan kiinni, tiettyjä housuja haalarin alla jne), mutta ei hänellä mitään muita ongelmia ole, vaan ollut oikeastaan hyvinkin helppo lapsi. Ei edes sellaista 3vuotiaan uhmaa, mitä vaikkapa isommalla sisaruksellaan oli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
123/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ympäristömyrkyistä ja lääkkeistäkö tuo johtuu. Autisteja alkaa olla vaikka kuinka paljon. Eläimetkin saa jälkeläiset kuriin yhdellä ärähdyksellä. Ei lasten kasvatuksen kuuluisi olla noin kauheaa.

En usko, että 50-luvulla syntyneen vanhempani, 80-luvulla syntyneen minun ja 2000-luvulla syntyneiden lasteni autismi kenelläkään meistä johtuisi ympäristömyrkyistä ja lääkkeistä, vaan eiköhän kyse ole ihan vaan perinnöllisyydestä. 

Suomessa on käytetty valtavasti ihmiselle myrkyllisiä aineita 1900- luvulla esim DDT, vesakkomyrkyt, asbesti, lahonestoaineet rakennuksissa, PCB, lyijy.. monet lääkkeetkin on poistettu käytöstä kun vaarat on ymmärretty. Että on niille altistuttu monessa sukupolvessa.

Vierailija
124/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ympäristömyrkyistä ja lääkkeistäkö tuo johtuu. Autisteja alkaa olla vaikka kuinka paljon. Eläimetkin saa jälkeläiset kuriin yhdellä ärähdyksellä. Ei lasten kasvatuksen kuuluisi olla noin kauheaa.

En usko, että 50-luvulla syntyneen vanhempani, 80-luvulla syntyneen minun ja 2000-luvulla syntyneiden lasteni autismi kenelläkään meistä johtuisi ympäristömyrkyistä ja lääkkeistä, vaan eiköhän kyse ole ihan vaan perinnöllisyydestä. 

Suomessa on käytetty valtavasti ihmiselle myrkyllisiä aineita 1900- luvulla esim DDT, vesakkomyrkyt, asbesti, lahonestoaineet rakennuksissa, PCB, lyijy.. monet lääkkeetkin on poistettu käytöstä kun vaarat on ymmärretty. Että on niille altistuttu monessa sukupolvessa.

En usko, että ne aiheuttaisivat tällaista periytyvää autismia. 

Vierailija
125/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Odotapa vaan, kun siitä tulee teini-ikäinen. Tai aikuinen, joka syyttää vanhempiaan kaikesta paskasta elämässään, kun ei osaa kantaa itse vastuuta mistään. 

Nimim. kokemusta on

Vierailija
126/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Odotapa vaan, kun siitä tulee teini-ikäinen. Tai aikuinen, joka syyttää vanhempiaan kaikesta paskasta elämässään, kun ei osaa kantaa itse vastuuta mistään. 

Nimim. kokemusta on

Oletko ollut jyrkkä ja ymmärtämätön kasvattaja, ja se on kostautunut? Osaatko kantaa vastuuta? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
127/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ympäristömyrkyistä ja lääkkeistäkö tuo johtuu. Autisteja alkaa olla vaikka kuinka paljon. Eläimetkin saa jälkeläiset kuriin yhdellä ärähdyksellä. Ei lasten kasvatuksen kuuluisi olla noin kauheaa.

En usko, että 50-luvulla syntyneen vanhempani, 80-luvulla syntyneen minun ja 2000-luvulla syntyneiden lasteni autismi kenelläkään meistä johtuisi ympäristömyrkyistä ja lääkkeistä, vaan eiköhän kyse ole ihan vaan perinnöllisyydestä. 

Suomessa on käytetty valtavasti ihmiselle myrkyllisiä aineita 1900- luvulla esim DDT, vesakkomyrkyt, asbesti, lahonestoaineet rakennuksissa, PCB, lyijy.. monet lääkkeetkin on poistettu käytöstä kun vaarat on ymmärretty. Että on niille altistuttu monessa sukupolvessa.

En usko, että ne aiheuttaisivat tällaista periytyvää autismia. 

Myrkyt ovat voineet vaikuttaa sukusoluihin ja sen takia siirtyvät seuraavaan sukupolveen.  Siitä sitten seuraavaan samalla tavoin kuin mutaatiot vaikuttavat.

Vierailija
128/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ympäristömyrkyistä ja lääkkeistäkö tuo johtuu. Autisteja alkaa olla vaikka kuinka paljon. Eläimetkin saa jälkeläiset kuriin yhdellä ärähdyksellä. Ei lasten kasvatuksen kuuluisi olla noin kauheaa.

En usko, että 50-luvulla syntyneen vanhempani, 80-luvulla syntyneen minun ja 2000-luvulla syntyneiden lasteni autismi kenelläkään meistä johtuisi ympäristömyrkyistä ja lääkkeistä, vaan eiköhän kyse ole ihan vaan perinnöllisyydestä. 

Suomessa on käytetty valtavasti ihmiselle myrkyllisiä aineita 1900- luvulla esim DDT, vesakkomyrkyt, asbesti, lahonestoaineet rakennuksissa, PCB, lyijy.. monet lääkkeetkin on poistettu käytöstä kun vaarat on ymmärretty. Että on niille altistuttu monessa sukupolvessa.

En usko, että ne aiheuttaisivat tällaista periytyvää autismia. 

Myrkyt ovat voineet vaikuttaa sukusoluihin ja sen takia siirtyvät seuraavaan sukupolveen.  Siitä sitten seuraavaan samalla tavoin kuin mutaatiot vaikuttavat.

Höpöhöpö nyt. Ei se noin toimi. Ja johan siinä silloin olisi koko seutukunta autisteja, eikä vain tietyissä suvuissa esiintyisi. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
129/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo pitkään on ollut myös näennäisesti lapsilähtöistä rajatonta vanhemmuutta eli lapsen pahaa mieltä ikään kuin pelätään liikaa ja arki sujuu hänen ehdoillaan. Näistä perheistä ovat jo lapset kasvaneet aikuisiksi eikä heillä ole ollut vanhemmitenkaan mitään diagnooseja. Koulukiusaamista on tullut, koska lapsi on kotona oppinut virheellisesti, että kaikki tanssivat hänen pillinsä mukaan. Lapsi ei ole oppinut normaalin elämän sääntöjä kotona. 

 

Kiinnitin huomiota siihen, että lapsen raivotessa lohdutellaan. Niin ei kannata toimia, toinen sudenkuoppa on antaa periksi, vaikka ensin on kielletty. Kun se toistuu lukuisia kertoja, oppii lapsi, että raivoaminen ja tottelemattomuus kannattaa aina. Asiat tulisi viedä loppuun ja säännöistä pitää kiinni. Vaikka lapsella olisi diagnoosi, hänelle luodaan struktuuria samoina pysyvillä säännöillä ja rutiineilla. Missään hoitopaikassakaan ei toimita yhden lapsen ehdoilla, vaan turvaa tuovat samana säilyvät säännöt ja rutiinit. 

 

Autismikirjon diagnoosit ovat voimakkaasti lisääntyneet eli diagnooseja on enemmän erilaisia ja diagnooseja tehdään siksi enemmän. Myös lapsen vanhemmat ovat vanhempia kuin ennen, jopa yli nelikymppisiä vanhempia tulee vastaan, mikä lisää autismin riskiä.  Lisäksi ruutuajan lisääntyminen perheen arjessa on iso muutos. Kaikki tuo yhdessä on johtanut lapsen hermoston kuormittumiseen jo vauvaiästä asti. Mutta paljon on myös neuvottommuutta, joka ajatukseen lapsen ehdoilla elämisestä. Syrjäytyneet perheet toisessa ääripäässä ovat entistä vaikeammin ja syvemmin päihdeongelmaisia ja heidän lapsensa vakavammin vaurioituneita. 

Onko sulla minkäänlaisia lähteitä tai todisteita ensimmäisestä väitteestäsi? Ei vastaa mitään tietämääni todellisuutta. 

Tietenkin lasta lohdutetaan, jos lapsi tarvitsee lohtua. Se ei todellakaan ole väärä tapa toimia. Lohduttaminen ei tietenkään tarkoita, että lapselle annettaisiin kaikessa periksi. 

Joidenkin autismin kirjon lasten kanssa toimii jäykät säännöt ja struktuurit, toisten taas ei lainkaan. 

Näkemykseni lähtee työkokemuksesta ja koulutuksesta eli minulla on muutamien vuosikymmenten kokemus perheiden kanssa työskentelystä, nyt eläkkeellä. Tarkennan, että puhuin asiasta yleisllä tasolla enkä niinkään halunnut kommentoida ap:n tekstiä yhtä kohtaa lukuunottamatta. 

 

Kasvattamisen haasteet kummunnevat pitkälti siitä, ettei vanhemmilla itsellään ole omakohtaista kokemusta turvallisesta, lapsilähtöisestä kasvatuksesta ja tunteiden käsittelystä. Silloin ns. lapsilähtöisestä kasvatuksesta tulee ohjeiden noudattamista tilanteiden lukemisen sijasta eikä omiin tunteisiin olla kontaktissa, mikä ulospäin näkyy neuvottomuutena, arkuutena ja johdonmukaisuuden puutteena. Halutaan olla hyviä vanhempia, mutta esim. aggressiivisuuden kanssa mennään syviin vesiin. Ei olle kontaktissa omiin aggressiivisuuteen liittyviin tunteisiin ja ajatuksiin, jolloin rajojen ylläpidosta tulee vaikeaa. Se on naisille tyypillisempää kuin miehille. He harvemmin ottavat lapsen kiukuttelua ja tottelemattomuutta niin että se menisi tunteisiin, vaan suhtautuminen on käytännöllisempää. 

 

Monesti lapsen tottelemattomuus ja hankaluus nostavat parisuhteeseen vaikeuksia, jotka voivat johtaa myös eroon. Vanhemmuuden akseli rikkoutuu, jos kasvatuksesta on erimielisyyttä, lapsen turvattomuus lisääntyy myös sitä kautta. Vanhempien parisuhdeasiat tulisi ehdottomasti käsitellä aina samalla, kun lapsi saa diagnoosin tai kun perheellä on muuten ongelmia lapsen kasvatuksessa. Näin ei ikävä kyllä tapahdu, elleivät vanhemmat itse hoksaa hakea apua, vaan näkökulma säilyy "ongelmalapsessa". Resurssit ovat niin vähäiset, että usein niitä käytetään eniten kaikkein vaikeimmin oireileviin lapsiin ja vanhempiin, joiden tausta voi olla monisukupolvisesti lastensuojelun asiakkuus. 

 

Ap:n vaikuttaa ns. hyvältä vanhemmalta, jolla on paljon resursseja ja osaamista sekä tietoa, jolloin johtopäätös on herkästi, että nämä pärjäävät omillaan. Kuitenkin myös lievemmin oireilevien lasten ja perheiden kohdalla tulee paljon kuluja, jos heidät jätetään yksin. Yksittäinen työntekijä julkisella ei oikein tilanteelle mitään voi. Suosittelen kaikkia hakeutumaan yksityiselle puolelle matalalla kynnyksellä, jos vain on mahdollista. Vanhemmuuden tukeminen parisuhteen kautta on ensiarvoisen tärkeää myös lapsen kannalta. Kun vanhemmat löytävät yhteisen linjan ja saavat apua kasvatuspulmiin ja linjoihin (tavalla jossa käydään läpi myös esteet toimia tietyllä tavalla ja tunteet, joita herää), on se lapsen turva ja pelastus. 

 

Tässä ketjussa on tosi hyviä neuvoja, kirjavinkkejä ja vastauksia ap:lle. Hieno juttu.

Vierailija
130/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Haastavaa lasta? Eli huonosti käyttäytyvää lasta. Tunnen joitakin "haastavia"  lapsia  ja kyse on kyllä ollut vanhempien täydellisestä kyvyttömyydestä."

 

No sinulla ei ole ensimmäistäkään lasta. Jos empatiakykysi ja ymmärryksesi siitä, että elämään mahtuu muutakin kuin mustaa ja valkoista niin sinun lapsesi tulisivat olemaan tähän yhteiskuntaan tikittäviä aikapommeja. Luoja säästäköön meidät heiltä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
131/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Diagnooseja on nykyisin joka lähtöön, siinä on huonotkin puolensa. Tunnen useampia vanhempia ihmisiä, joilla on selkeät ADHD-piirteet tai ADD-piirteet  ja jotka ovat pärjänneet erinomaisesti, ehkä siksi, että heidän ei annettu jäädä kotiin syrjäytymään diagnoosin varjolla, vaan kotona keskityttiin hyviin puoliin ja vaadittiin samaa kuin muiltakin. Perinnöllistähän tuo on, joten ei voi olla niin, että nyt yhtäkkiä nämä ihmiset olisivat muuttuneet niin haastaviksi, ettei heistä yksikään kykene enää työelämään jne. vaikka ennen kykenivät. Vian täytyy olla kulttuurissamme.

 

Tunnen muutaman syrjäytyneen nuoren, molemmilla on diagnoosi, jonka avustuksella he ovat viettäneet elämää pääasiassa netissä ja ovat nyt kolmenkympin kieppeillä. Tosi traagista, kun vanhemmat ovat varmasti yrittäneet kaikkensa ja parhaansa. Äiti on vähän liikaa hyysännyt poikaa molemmissa tapauksissa, ainakin omaan korvaan kolmekymppisen "nuoren" asunnon siivoaminen ja ruuan tuominen viikoittain on liikaa. Ja toinen asuu kotona, lasten isät ovat ottaneet eron.

Vierailija
132/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Diagnooseja on nykyisin joka lähtöön, siinä on huonotkin puolensa. Tunnen useampia vanhempia ihmisiä, joilla on selkeät ADHD-piirteet tai ADD-piirteet  ja jotka ovat pärjänneet erinomaisesti, ehkä siksi, että heidän ei annettu jäädä kotiin syrjäytymään diagnoosin varjolla, vaan kotona keskityttiin hyviin puoliin ja vaadittiin samaa kuin muiltakin. Perinnöllistähän tuo on, joten ei voi olla niin, että nyt yhtäkkiä nämä ihmiset olisivat muuttuneet niin haastaviksi, ettei heistä yksikään kykene enää työelämään jne. vaikka ennen kykenivät. Vian täytyy olla kulttuurissamme.

 

Tunnen muutaman syrjäytyneen nuoren, molemmilla on diagnoosi, jonka avustuksella he ovat viettäneet elämää pääasiassa netissä ja ovat nyt kolmenkympin kieppeillä. Tosi traagista, kun vanhemmat ovat varmasti yrittäneet kaikkensa ja parhaansa. Äiti on vähän liikaa hyysännyt poikaa molemmissa tapauksissa, ainakin omaan korvaan kolmekymppisen "nuoren" asunnon siivoaminen ja ruuan tuominen viikoittain on liikaa. Ja toinen asuu kotona, lasten isät ovat ottaneet eron.

Et ehkä ole tietoinen siitä, että arviolta noin neljäsosalla vangeista on diagnosoimaton ADHD. Ei siis vaikuta siltä, että ilman diagnoosia kasvaminen ja eläminen edesauttaisi pärjäämistä. 

Totta on varmasti se, että työelämä on muuttunut neurokirjon ihmisille sopimattomammaksi, samoin koulu kaikenmaailman avointen oppimistilojen ja jatkuvien erityisohjelmien ym. kanssa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
133/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ympäristömyrkyistä ja lääkkeistäkö tuo johtuu. Autisteja alkaa olla vaikka kuinka paljon. Eläimetkin saa jälkeläiset kuriin yhdellä ärähdyksellä. Ei lasten kasvatuksen kuuluisi olla noin kauheaa.

En usko, että 50-luvulla syntyneen vanhempani, 80-luvulla syntyneen minun ja 2000-luvulla syntyneiden lasteni autismi kenelläkään meistä johtuisi ympäristömyrkyistä ja lääkkeistä, vaan eiköhän kyse ole ihan vaan perinnöllisyydestä. 

Suomessa on käytetty valtavasti ihmiselle myrkyllisiä aineita 1900- luvulla esim DDT, vesakkomyrkyt, asbesti, lahonestoaineet rakennuksissa, PCB, lyijy.. monet lääkkeetkin on poistettu käytöstä kun vaarat on ymmärretty. Että on niille altistuttu monessa sukupolvessa.

En usko, että ne aiheuttaisivat tällaista periytyvää autismia. 

Myrkyt ovat voineet vaikuttaa sukusoluihin ja sen takia siirtyvät seuraavaan sukupolveen.  Siitä sitten seuraavaan samalla tavoin kuin mutaatiot vaikuttavat.

Höpöhöpö nyt. Ei se noin toimi. Ja johan siinä silloin olisi koko seutukunta autisteja, eikä vain tietyissä suvuissa esiintyisi. 

Äidinmaidossa lapseen ja esim sienestävät perheet saaneet niitä enemmän. Kaikkihan ei syö sieniä. Kuka millekin altistunut, on ihan tuurissaan ollut kun ei ole tiedetty eikä osattu kiinnittää huomiota.

Vierailija
134/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ympäristömyrkyistä ja lääkkeistäkö tuo johtuu. Autisteja alkaa olla vaikka kuinka paljon. Eläimetkin saa jälkeläiset kuriin yhdellä ärähdyksellä. Ei lasten kasvatuksen kuuluisi olla noin kauheaa.

En usko, että 50-luvulla syntyneen vanhempani, 80-luvulla syntyneen minun ja 2000-luvulla syntyneiden lasteni autismi kenelläkään meistä johtuisi ympäristömyrkyistä ja lääkkeistä, vaan eiköhän kyse ole ihan vaan perinnöllisyydestä. 

Suomessa on käytetty valtavasti ihmiselle myrkyllisiä aineita 1900- luvulla esim DDT, vesakkomyrkyt, asbesti, lahonestoaineet rakennuksissa, PCB, lyijy.. monet lääkkeetkin on poistettu käytöstä kun vaarat on ymmärretty. Että on niille altistuttu monessa sukupolvessa.

En usko, että ne aiheuttaisivat tällaista periytyvää autismia. 

Myrkyt ovat voineet vaikuttaa sukusoluihin ja sen takia siirtyvät seuraavaan sukupolveen.  Siitä sitten seuraavaan samalla tavoin kuin mutaatiot vaikuttavat.

Höpöhöpö nyt. Ei se noin toimi. Ja johan siinä silloin olisi koko seutukunta autisteja, eikä vain tietyissä suvuissa esiintyisi. 

Äidinmaidossa lapseen ja esim sienestävät perheet saaneet niitä enemmän. Kaikkihan ei syö sieniä. Kuka millekin altistunut, on ihan tuurissaan ollut kun ei ole tiedetty eikä osattu kiinnittää huomiota.

No ei ole yhtään mitään linkkiä minkään perheen sienestyksen ja autismin välillä. Jotain rajaa nyt. Autismin kirjon perinnöllisyys on voimakasta, se tiedetään oikein hyvin. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
135/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ootteko syöneet parasetamolia raskausaikana. 

Vierailija
136/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö olisi hyvä saada selville mikä aiheuttaa lasten vaivoja. Eihän se selviä kuin tutkimalla ennakkoluulottomasti.

Vierailija
137/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ympäristömyrkyistä ja lääkkeistäkö tuo johtuu. Autisteja alkaa olla vaikka kuinka paljon. Eläimetkin saa jälkeläiset kuriin yhdellä ärähdyksellä. Ei lasten kasvatuksen kuuluisi olla noin kauheaa.

En usko, että 50-luvulla syntyneen vanhempani, 80-luvulla syntyneen minun ja 2000-luvulla syntyneiden lasteni autismi kenelläkään meistä johtuisi ympäristömyrkyistä ja lääkkeistä, vaan eiköhän kyse ole ihan vaan perinnöllisyydestä. 

Suomessa on käytetty valtavasti ihmiselle myrkyllisiä aineita 1900- luvulla esim DDT, vesakkomyrkyt, asbesti, lahonestoaineet rakennuksissa, PCB, lyijy.. monet lääkkeetkin on poistettu käytöstä kun vaarat on ymmärretty. Että on niille altistuttu monessa sukupolvessa.

En usko, että ne aiheuttaisivat tällaista periytyvää autismia. 

Myrkyt ovat voineet vaikuttaa sukusoluihin ja sen takia siirtyvät seuraavaan sukupolveen.  Siitä sitten seuraavaan samalla tavoin kuin mutaatiot vaikuttavat.

Höpöhöpö nyt. Ei se noin toimi. Ja johan siinä silloin olisi koko seutukunta autisteja, eikä vain tietyissä suvuissa esiintyisi. 

Äidinmaidossa lapseen ja esim sienestävät perheet saaneet niitä enemmän. Kaikkihan ei syö sieniä. Kuka millekin altistunut, on ihan tuurissaan ollut kun ei ole tiedetty eikä osattu kiinnittää huomiota.

No ei ole yhtään mitään linkkiä minkään perheen sienestyksen ja autismin välillä. Jotain rajaa nyt. Autismin kirjon perinnöllisyys on voimakasta, se tiedetään oikein hyvin. 

Mistä sinä voit tietää.. no etpä mistään. Ja ruokailutottumukset myös "periytyy".

Vierailija
138/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnooseja on nykyisin joka lähtöön, siinä on huonotkin puolensa. Tunnen useampia vanhempia ihmisiä, joilla on selkeät ADHD-piirteet tai ADD-piirteet  ja jotka ovat pärjänneet erinomaisesti, ehkä siksi, että heidän ei annettu jäädä kotiin syrjäytymään diagnoosin varjolla, vaan kotona keskityttiin hyviin puoliin ja vaadittiin samaa kuin muiltakin. Perinnöllistähän tuo on, joten ei voi olla niin, että nyt yhtäkkiä nämä ihmiset olisivat muuttuneet niin haastaviksi, ettei heistä yksikään kykene enää työelämään jne. vaikka ennen kykenivät. Vian täytyy olla kulttuurissamme.

 

Tunnen muutaman syrjäytyneen nuoren, molemmilla on diagnoosi, jonka avustuksella he ovat viettäneet elämää pääasiassa netissä ja ovat nyt kolmenkympin kieppeillä. Tosi traagista, kun vanhemmat ovat varmasti yrittäneet kaikkensa ja parhaansa. Äiti on vähän liikaa hyysännyt poikaa molemmissa tapauksissa, ainakin omaan korvaan kolmekymppisen "nuoren" asunnon siivoaminen ja ruuan tuominen viikoittain on liikaa. Ja toinen asuu kotona, lasten isät ovat ottaneet eron.

Et ehkä ole tietoinen siitä, että arviolta noin neljäsosalla vangeista on diagnosoimaton ADHD. Ei siis vaikuta siltä, että ilman diagnoosia kasvaminen ja eläminen edesauttaisi pärjäämistä. 

Totta on varmasti se, että työelämä on muuttunut neurokirjon ihmisille sopimattomammaksi, samoin koulu kaikenmaailman avointen oppimistilojen ja jatkuvien erityisohjelmien ym. kanssa. 

Olen tuosta tietoinen, itse asiassa tunnen tällaisenkin tapauksen ja tunsin varsinkin lapsena hyvin. Ihan selkeä ylivilkas, ihana ja kiltti poika, joka sekaantui huumeisiin ja lapsista yksi myös, sai diagnoosin. 

 

Mutta on myös paljon niitä, jotka pärjäsivät, heidän lapsensa saivat sitten diagnoosin ja lapsetkin ovat pärjänneet. Sitäkään ei pidä unohtaa, että myös voi käydä hyvin.

Vierailija
139/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ootteko syöneet parasetamolia raskausaikana. 

En ole käyttänyt parasetamolia kummankaan raskauden aikana, ja molemmat lapset on autismin kirjolla. Äitini ei käyttänyt parasetamolia raskaana ollessaan, ja minä olen autismin kirjolla. 

Eipä mitään yhteyttä raskaudenaikaisen parasetamolin käytön ja autismin välillä olekaan tutkimuksissa tullut ilmi. 

Vierailija
140/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnooseja on nykyisin joka lähtöön, siinä on huonotkin puolensa. Tunnen useampia vanhempia ihmisiä, joilla on selkeät ADHD-piirteet tai ADD-piirteet  ja jotka ovat pärjänneet erinomaisesti, ehkä siksi, että heidän ei annettu jäädä kotiin syrjäytymään diagnoosin varjolla, vaan kotona keskityttiin hyviin puoliin ja vaadittiin samaa kuin muiltakin. Perinnöllistähän tuo on, joten ei voi olla niin, että nyt yhtäkkiä nämä ihmiset olisivat muuttuneet niin haastaviksi, ettei heistä yksikään kykene enää työelämään jne. vaikka ennen kykenivät. Vian täytyy olla kulttuurissamme.

 

Tunnen muutaman syrjäytyneen nuoren, molemmilla on diagnoosi, jonka avustuksella he ovat viettäneet elämää pääasiassa netissä ja ovat nyt kolmenkympin kieppeillä. Tosi traagista, kun vanhemmat ovat varmasti yrittäneet kaikkensa ja parhaansa. Äiti on vähän liikaa hyysännyt poikaa molemmissa tapauksissa, ainakin omaan korvaan kolmekymppisen "nuoren" asunnon siivoaminen ja ruuan tuominen viikoittain on liikaa. Ja toinen asuu kotona, lasten isät ovat ottaneet eron.

Et ehkä ole tietoinen siitä, että arviolta noin neljäsosalla vangeista on diagnosoimaton ADHD. Ei siis vaikuta siltä, että ilman diagnoosia kasvaminen ja eläminen edesauttaisi pärjäämistä. 

Totta on varmasti se, että työelämä on muuttunut neurokirjon ihmisille sopimattomammaksi, samoin koulu kaikenmaailman avointen oppimistilojen ja jatkuvien erityisohjelmien ym. kanssa. 

PS: En viestissäni muuten sanonut mitään sellaista, että ilman diagnoosia kasvaminen ja eläminen edesauttaisi pärjäämistä. Sanoin, että diagnoosin saamisessa on huonojakin puolia. Aivan eri asia. Selvennän vielä sitä eli tarkoitan sitä, että diagnoosista tulee tekosyy sille, ettei tarvitse osata ja tehdä mitään. Molemmilla syrjäytyneillä pojilla on se strategia ja äideillä myös. Olen varovasti yrittänyt sanoa, että ihan normaalien asioiden tekemättä jättäminen pahentaa tilannetta. Tulee ihmisarkuutta ja tunnetta, että ei osaa mitään, jos ihan kaikessa autetaan. Hyvä tarkoitus, mutta huono lopputulos. Ja mitä sitten, kun äiti kuolee, mihin pojat sitten joutuvat, jos eivät ole koskaan hoitaneet omia asioitaan.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän viisi kaksi