Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Suru, kun kohdalle osui haastava lapsi ja en jaksa enempää lapsia

Vierailija
03.10.2026 |

Alapeukuttakaa rauhassa, mutta antakaa minunkin jossakin avautua. Lapsi on ollut kovin toivottu ja rakas, mutta en kuvitellut vanhemmuutta tällaiseksi. Olen itse rauhallinen, mies on verkkainen ja lapsi on todella vilkas, levoton, hyvin omapäinen ja herkästä tulistuva. Lapsi on usein pahantuulinen ja saa vaikeita raivareita. Näennäisesti kehitys on ok, mutta monet arjen asiat syömisestä alkaen takkuavat. Lapsi on haastava myös päiväkodissa. Kavereita on ollut vaikea saada, leikkitreffien perään saa aina itse kysellä.

Alkuun ajattelin, että tämä helpottaa lapsen kasvaessa, mutta ei ole helpottanut. Yhä on vaikeaa ja pian on koulukin edessä. Olen yrittänyt hakea kaiken mahdollisen avun, mitä haastavan lapsen kanssa voisi saada. Yhteiskunnan tarjoama tuki on ollut vähäistä, lähinnä perheneuvolan psykologi voivottelee, että voi kun olette väsyneitä lapsenne kanssa.

Aikanaan kuvittelin, että saisin elää kahden lapsen äitinä. Todellisuus on se, että tämä yksi haastava lapsi on vienyt minusta mehut niin, etten voi kuvitellakaan toista raskautta. Eikä psyykkeeni kestäisi enää, jos toinen lapsi olisi samanlainen kuin ensimmäinen. Hävettää myöntää, mutta usein mietin, miksi sain yhden ja haastavan lapsen, kun jotkut saavat useamman helpon lapsen. Olen väsynyt lapsen raivareihin ja siihen, että tämän lapsen eteen täytyy nähdä tuplasti työtä verrattuna siihen, millaista helpon lapsen kanssa olisi.

Kommentit (182)

Vierailija
161/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen 54 vuotias Äiti ja minun 32 vuotias lapseni on käynyt tässä muutamassa vuodessa hyvin haastavaksi minulle. Hänellä itsellään on nyt 5 vuotias lapsi ja hänkin on käynyt omalle Äidilleen hyvin haastavaksi. Että mikähän tässä nyky maailmassa oikein mättää?

Äiti? Olet mummo ja sun lapsi on itse se äiti ja aikuinen. Anna sen olla! 

Vierailija
162/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ympäristömyrkyistä ja lääkkeistäkö tuo johtuu. Autisteja alkaa olla vaikka kuinka paljon. Eläimetkin saa jälkeläiset kuriin yhdellä ärähdyksellä. Ei lasten kasvatuksen kuuluisi olla noin kauheaa.

En usko, että 50-luvulla syntyneen vanhempani, 80-luvulla syntyneen minun ja 2000-luvulla syntyneiden lasteni autismi kenelläkään meistä johtuisi ympäristömyrkyistä ja lääkkeistä, vaan eiköhän kyse ole ihan vaan perinnöllisyydestä. 

Suomessa on käytetty valtavasti ihmiselle myrkyllisiä aineita 1900- luvulla esim DDT, vesakkomyrkyt, asbesti, lahonestoaineet rakennuksissa, PCB, lyijy.. monet lääkkeetkin on poistettu käytöstä kun vaarat on ymmärretty. Että on niille altistuttu monessa sukupolvessa.

En usko, että ne aiheuttaisivat tällaista periytyvää autismia. 

Myrkyt ovat voineet vaikuttaa sukusoluihin ja sen takia siirtyvät seuraavaan sukupolveen.  Siitä sitten seuraavaan samalla tavoin kuin mutaatiot vaikuttavat.

Höpöhöpö nyt. Ei se noin toimi. Ja johan siinä silloin olisi koko seutukunta autisteja, eikä vain tietyissä suvuissa esiintyisi. 

Äidinmaidossa lapseen ja esim sienestävät perheet saaneet niitä enemmän. Kaikkihan ei syö sieniä. Kuka millekin altistunut, on ihan tuurissaan ollut kun ei ole tiedetty eikä osattu kiinnittää huomiota.

No ei ole yhtään mitään linkkiä minkään perheen sienestyksen ja autismin välillä. Jotain rajaa nyt. Autismin kirjon perinnöllisyys on voimakasta, se tiedetään oikein hyvin. 

Mistä sinä voit tietää.. no etpä mistään. Ja ruokailutottumukset myös "periytyy".

Olen autistina lukenut aika laajasti autismiin liittyvästä tutkimuksesta. 

Ihmettelen, mistä tulee tuollainen tarve keksiä ihan päästään jotain uusia syitä autismille, kun sen jo kaikkien tutkimusten pohjalta tiedetään olevan voimakkaasti perinnöllistä. Miksi tätä tietoa pitää vastustaa kaikilla tuulesta temmatuilla ideoilla? 

Miksi te autistit lisäännytte? Vastuutonta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
163/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ois kiva kuulla ap:n vastauksia täällä esitettyihin kysymyksiin.

Itsellä samantapainen tilanne, mutta vähän takaperin: meillä ensimmäisellä lapsella kehitysvamma ja haasteita motorisessa kehityksessä, mutta hän on ollut nykyiseen ikään reilu vuosikkaaksi helppo vauva ja lapsi terveisiin lapsiin verrattuna. Viihtyy hyvin yksin, ei juuri itke jne., mutta toisaalta vaatii päivittäin paljon apua ja tukea, jotta alkaisi oppia esim. liikkumista ja kommunikaatiota. Hänen tilanne on saanut minut pohtimaan samaa kysymystä: miten tämän kanssa, joka luultavasti muuttuu jatkuvasti vaikeammaksi, uskaltaa lähteä yrittämään toista lasta? Haluaisin saada terveenkin lapsen, mutta mistä tiedän, onko sellaista edes mahdollista saada? Miten nopeasti arki alkaa tästä vaikeutua, milloin se hetki toisen lapsen yrittämiselle tulee, ja mistä sen tunnistaa?

Minä ehkä kuitenkin vastaisin omiin kysymyksiini (ja ehkä sinunkin) näin: jos haave toisesta lapsesta on olemassa nykyisestä tilanteesta huolimatta, niin silloin se kannattaa kokeilla. Jos ei kokeile, niin siitä sitä todennäköisemmin katkeroituu vanhana, kun ei edes yrittänyt toteuttaa sitä haavetta. Ja no, jos p***a osuu tuulettimeen ja toinen lapsi on yhtä vaikea tai pahempi, niin eiköhän siinä vaiheessa lastensuojelukin kiinnostu ja josko niillä nyt jotain muitakin apukeinoja ois tarjota kuin huostaanottoja.

Entisenä lasu-ammattilaisena sanon että paras lastensuojelukeino on ennaltaehkäisy eli älä tee lapsia jos et jaksa ja piste.

Vierailija
164/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo pitkään on ollut myös näennäisesti lapsilähtöistä rajatonta vanhemmuutta eli lapsen pahaa mieltä ikään kuin pelätään liikaa ja arki sujuu hänen ehdoillaan. Näistä perheistä ovat jo lapset kasvaneet aikuisiksi eikä heillä ole ollut vanhemmitenkaan mitään diagnooseja. Koulukiusaamista on tullut, koska lapsi on kotona oppinut virheellisesti, että kaikki tanssivat hänen pillinsä mukaan. Lapsi ei ole oppinut normaalin elämän sääntöjä kotona. 

 

Kiinnitin huomiota siihen, että lapsen raivotessa lohdutellaan. Niin ei kannata toimia, toinen sudenkuoppa on antaa periksi, vaikka ensin on kielletty. Kun se toistuu lukuisia kertoja, oppii lapsi, että raivoaminen ja tottelemattomuus kannattaa aina. Asiat tulisi viedä loppuun ja säännöistä pitää kiinni. Vaikka lapsella olisi diagnoosi, hänelle luodaan struktuuria samoina pysyvillä säännöillä ja rutiineilla. Missään hoitopaikassakaan ei toimita yhden lapsen ehdoilla, vaan turvaa tuovat samana säilyvät säännöt ja rutiinit. 

 

Autismikirjon diagnoosit ovat voimakkaasti lisääntyneet eli diagnooseja on enemmän erilaisia ja diagnooseja tehdään siksi enemmän. Myös lapsen vanhemmat ovat vanhempia kuin ennen, jopa yli nelikymppisiä vanhempia tulee vastaan, mikä lisää autismin riskiä.  Lisäksi ruutuajan lisääntyminen perheen arjessa on iso muutos. Kaikki tuo yhdessä on johtanut lapsen hermoston kuormittumiseen jo vauvaiästä asti. Mutta paljon on myös neuvottommuutta, joka ajatukseen lapsen ehdoilla elämisestä. Syrjäytyneet perheet toisessa ääripäässä ovat entistä vaikeammin ja syvemmin päihdeongelmaisia ja heidän lapsensa vakavammin vaurioituneita. 

Onko sulla minkäänlaisia lähteitä tai todisteita ensimmäisestä väitteestäsi? Ei vastaa mitään tietämääni todellisuutta. 

Tietenkin lasta lohdutetaan, jos lapsi tarvitsee lohtua. Se ei todellakaan ole väärä tapa toimia. Lohduttaminen ei tietenkään tarkoita, että lapselle annettaisiin kaikessa periksi. 

Joidenkin autismin kirjon lasten kanssa toimii jäykät säännöt ja struktuurit, toisten taas ei lainkaan. 

Näkemykseni lähtee työkokemuksesta ja koulutuksesta eli minulla on muutamien vuosikymmenten kokemus perheiden kanssa työskentelystä, nyt eläkkeellä. Tarkennan, että puhuin asiasta yleisllä tasolla enkä niinkään halunnut kommentoida ap:n tekstiä yhtä kohtaa lukuunottamatta. 

 

Kasvattamisen haasteet kummunnevat pitkälti siitä, ettei vanhemmilla itsellään ole omakohtaista kokemusta turvallisesta, lapsilähtöisestä kasvatuksesta ja tunteiden käsittelystä. Silloin ns. lapsilähtöisestä kasvatuksesta tulee ohjeiden noudattamista tilanteiden lukemisen sijasta eikä omiin tunteisiin olla kontaktissa, mikä ulospäin näkyy neuvottomuutena, arkuutena ja johdonmukaisuuden puutteena. Halutaan olla hyviä vanhempia, mutta esim. aggressiivisuuden kanssa mennään syviin vesiin. Ei olle kontaktissa omiin aggressiivisuuteen liittyviin tunteisiin ja ajatuksiin, jolloin rajojen ylläpidosta tulee vaikeaa. Se on naisille tyypillisempää kuin miehille. He harvemmin ottavat lapsen kiukuttelua ja tottelemattomuutta niin että se menisi tunteisiin, vaan suhtautuminen on käytännöllisempää. 

 

Monesti lapsen tottelemattomuus ja hankaluus nostavat parisuhteeseen vaikeuksia, jotka voivat johtaa myös eroon. Vanhemmuuden akseli rikkoutuu, jos kasvatuksesta on erimielisyyttä, lapsen turvattomuus lisääntyy myös sitä kautta. Vanhempien parisuhdeasiat tulisi ehdottomasti käsitellä aina samalla, kun lapsi saa diagnoosin tai kun perheellä on muuten ongelmia lapsen kasvatuksessa. Näin ei ikävä kyllä tapahdu, elleivät vanhemmat itse hoksaa hakea apua, vaan näkökulma säilyy "ongelmalapsessa". Resurssit ovat niin vähäiset, että usein niitä käytetään eniten kaikkein vaikeimmin oireileviin lapsiin ja vanhempiin, joiden tausta voi olla monisukupolvisesti lastensuojelun asiakkuus. 

 

Ap:n vaikuttaa ns. hyvältä vanhemmalta, jolla on paljon resursseja ja osaamista sekä tietoa, jolloin johtopäätös on herkästi, että nämä pärjäävät omillaan. Kuitenkin myös lievemmin oireilevien lasten ja perheiden kohdalla tulee paljon kuluja, jos heidät jätetään yksin. Yksittäinen työntekijä julkisella ei oikein tilanteelle mitään voi. Suosittelen kaikkia hakeutumaan yksityiselle puolelle matalalla kynnyksellä, jos vain on mahdollista. Vanhemmuuden tukeminen parisuhteen kautta on ensiarvoisen tärkeää myös lapsen kannalta. Kun vanhemmat löytävät yhteisen linjan ja saavat apua kasvatuspulmiin ja linjoihin (tavalla jossa käydään läpi myös esteet toimia tietyllä tavalla ja tunteet, joita herää), on se lapsen turva ja pelastus. 

 

Tässä ketjussa on tosi hyviä neuvoja, kirjavinkkejä ja vastauksia ap:lle. Hieno juttu.

Juurisyytä et kuitenkaan tiedä ja itsekin sanot että ap vaikuttaa osaavalta ja ymmärtävältä ja toisessa kappaleessa arvostelet vanhempia pelkästään tunteiden säätelyn tai tunteiden sietämisen ja biologisten erojen kautta. Ja toisekseen, sä et voi mitenkään tietää miten mieshenkilö todellä käyttäytyy kun et ole katsomassa kotona. Sä näet ammattilaisen silmien alla just vaan nimenomaan ne roolit joita meille biologian perusteella langetetaan. Harva nainen uskaltaa käyttäytyä muiden nähden kuten kotonaan, vaan esittää herkempää ja vastaavasti mies tyynempää, vaikka kotona lapsen kohtelu on miehillä usein raadollista ja kyvyttömämpää. Riippuu kuitenkin täysin persoonasta, taustasta, ja elämäntilanteesta. Sun näkemys on tosi yksisilmäinen ja ontto. 

 

Jos me ajatellaan että lasten raivoaminen on normaalia, eikä se johdu mistään, ehkä noin. Jos me ajatellaan että se on edes lievästi huolestuttavaa, sen takana lienee syitä, jotka johtunee tasan muista asioista kun  vanhempien "raivon kestämisestä ja rajojen asettamisesta". Haloo?!!! Tuolloin syitä on joko yksi tai useampia monisyisiä juttuja. Ja älä ikinä kategorisoi perheitä sukupolvisesti noin! Huh!

Vierailija
165/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ympäristömyrkyistä ja lääkkeistäkö tuo johtuu. Autisteja alkaa olla vaikka kuinka paljon. Eläimetkin saa jälkeläiset kuriin yhdellä ärähdyksellä. Ei lasten kasvatuksen kuuluisi olla noin kauheaa.

En usko, että 50-luvulla syntyneen vanhempani, 80-luvulla syntyneen minun ja 2000-luvulla syntyneiden lasteni autismi kenelläkään meistä johtuisi ympäristömyrkyistä ja lääkkeistä, vaan eiköhän kyse ole ihan vaan perinnöllisyydestä. 

Veikkaan, että kellään teistä ei ole oikeaa ammattilaisen (lääkäri) tekemää diagnoosia

Vierailija
166/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ympäristömyrkyistä ja lääkkeistäkö tuo johtuu. Autisteja alkaa olla vaikka kuinka paljon. Eläimetkin saa jälkeläiset kuriin yhdellä ärähdyksellä. Ei lasten kasvatuksen kuuluisi olla noin kauheaa.

En usko, että 50-luvulla syntyneen vanhempani, 80-luvulla syntyneen minun ja 2000-luvulla syntyneiden lasteni autismi kenelläkään meistä johtuisi ympäristömyrkyistä ja lääkkeistä, vaan eiköhän kyse ole ihan vaan perinnöllisyydestä. 

Suomessa on käytetty valtavasti ihmiselle myrkyllisiä aineita 1900- luvulla esim DDT, vesakkomyrkyt, asbesti, lahonestoaineet rakennuksissa, PCB, lyijy.. monet lääkkeetkin on poistettu käytöstä kun vaarat on ymmärretty. Että on niille altistuttu monessa sukupolvessa.

En usko, että ne aiheuttaisivat tällaista periytyvää autismia. 

Myrkyt ovat voineet vaikuttaa sukusoluihin ja sen takia siirtyvät seuraavaan sukupolveen.  Siitä sitten seuraavaan samalla tavoin kuin mutaatiot vaikuttavat.

Höpöhöpö nyt. Ei se noin toimi. Ja johan siinä silloin olisi koko seutukunta autisteja, eikä vain tietyissä suvuissa esiintyisi. 

Äidinmaidossa lapseen ja esim sienestävät perheet saaneet niitä enemmän. Kaikkihan ei syö sieniä. Kuka millekin altistunut, on ihan tuurissaan ollut kun ei ole tiedetty eikä osattu kiinnittää huomiota.

No ei ole yhtään mitään linkkiä minkään perheen sienestyksen ja autismin välillä. Jotain rajaa nyt. Autismin kirjon perinnöllisyys on voimakasta, se tiedetään oikein hyvin. 

Mistä sinä voit tietää.. no etpä mistään. Ja ruokailutottumukset myös "periytyy".

Olen autistina lukenut aika laajasti autismiin liittyvästä tutkimuksesta. 

Ihmettelen, mistä tulee tuollainen tarve keksiä ihan päästään jotain uusia syitä autismille, kun sen jo kaikkien tutkimusten pohjalta tiedetään olevan voimakkaasti perinnöllistä. Miksi tätä tietoa pitää vastustaa kaikilla tuulesta temmatuilla ideoilla? 

Miksi te autistit lisäännytte? Vastuutonta.

Anteeksi mitä? Miksi me ei saatais lisääntyä? Ollaan tehty niin jo satoja tuhansia vuosia, joten tuskin se mikään maailmanloppu on, jos jatketaan. 

Tosin luultavasti suurin osa meistä keski-ikäisistä autistinaisista ei olla tiedetty omasta autismistamme lisääntyessämme. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
167/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ympäristömyrkyistä ja lääkkeistäkö tuo johtuu. Autisteja alkaa olla vaikka kuinka paljon. Eläimetkin saa jälkeläiset kuriin yhdellä ärähdyksellä. Ei lasten kasvatuksen kuuluisi olla noin kauheaa.

En usko, että 50-luvulla syntyneen vanhempani, 80-luvulla syntyneen minun ja 2000-luvulla syntyneiden lasteni autismi kenelläkään meistä johtuisi ympäristömyrkyistä ja lääkkeistä, vaan eiköhän kyse ole ihan vaan perinnöllisyydestä. 

Veikkaan, että kellään teistä ei ole oikeaa ammattilaisen (lääkäri) tekemää diagnoosia

Tietenkin on, kaikilla muilla paitsi sillä 50-luvulla syntyneellä. 

Ja ihan julkisen terveydenhuollon puolella on tutkittu ja diagnosoitu sekä minut että lapseni. 

Mikä ihme saa sut kuvittelemaan, ettei meillä olis diagnooseja? 

Vierailija
168/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ehdottomasti tutkimuksiin! Toivottavasti moni jaksaa lukea kommenttini.

 

Minulla itselläni todettiin vasta aikuisikäisenä ADHD ja siihen kuuluu vahvasti juuri aistiyliherkkyys ja kuormittuminen. Esimerkiksi työpäivän jälkeen on pakko saada oma hetki joka tarkoittaa välillä että pitää päästä pimeään huoneeseen rauhoittumaan peiton alle. Jos joku tulee heti puhumaan minulle tullessani kotiin, saatan herkästi raivostua koska kuormittuminen on erittäin kovaa työpäivän aikana vaikka mitään inhottavaa ei olisikaan tapahtunut päivän aikana. Diagnoosi ei päälle päin näy itsestäni ja vaikutan ihan normaalilta työssäkäyvältä ihmiseltä.

 

Monesti myös autismia yms. muuta kirjolla ajatellaan niin että sen pitää olla jollakin tavalla todella näkyvää esim. lapsi ei katso silmiin, päästää näkyviä äännähdyksiä, puhuu monotonisesti vaikka junista tuntikausia, haarukan tippuessa lattialle alkaa kiljumaan yms. 

 

Tätä kuvaa näytetään herkästi tv-sarjoissa, eli autismi voi tulla myös muina tapoina esiin. 

 

Toimiiko lapsesi esim näin

 

Päiväkodissa - saa kotiin tullessaan raivarin, esim jokin pieni asia saa aikaan hermostumisen 

Kotona viikonloppuna - samasta asiasta ei tulekaan raivaria 

 

Tämä on juuri klassinen esimerkki neurokirjolla olevasta ihmisestä jota muut eivät huomaa ja saattavat miettiä että "onpa hassua että eilen tuli raivari mutta tänään ei" eli siellä on selkeästi joitakin tilanteita taustalla jotka aiheuttavat kuormittumista

 

Itseänne säästääkseen ja lapsen edun vuoksi, heti tutkimuksiin! 

Hehheh! Vai johtuisko se siit että päiväkoti on ympäristö jossa on joko kivaa tai ei. Ei tolla perusteella mitään diagnoosia voi tehdä hyvänen aika! Neurokirjon ongelmat näkynee myös kotona. Eikä niitä arvioida vaan yhdessä ympäristössä. Jos sulla on paska työpaikka etkö säkin ala hikeentyä sinne lähtiessä, kuin kotona ollessa  sä oot hyvällä tuulella. Sanoisin että tuossa tilanteessa hoidossa on jotain vinossa jos sinne mennessä on kerta paha olo....

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
169/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sille lapselle voi sanoa "Ole hiljaa!!" "Ole nätisti!!!" Korota ääntä,  näytä kuka määrää ja sanelee käytöstavat, kuri ja järjestys.  Lopeta tuo nössöily. 

Ai että karjut toiselle OLE NÄTISTI!!! Oi mikä ironia. Et varmaan ole kyllä tarpeeksi älykäs tajutaksesi ironiaa.

Kaikkein innokkaimpia perheellistyjiä tämä tyyppi on ja perhesuunnittelu tuntematon taito. Onneksi osa näistä jää kuitenkin lapsettomiksi tai lapsia saavat vähän. 

Vierailija
170/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ympäristömyrkyistä ja lääkkeistäkö tuo johtuu. Autisteja alkaa olla vaikka kuinka paljon. Eläimetkin saa jälkeläiset kuriin yhdellä ärähdyksellä. Ei lasten kasvatuksen kuuluisi olla noin kauheaa.

Vähänpä olet seurannut. Eläimet osaa tämänkin vaistollaan paremmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
171/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ehdottomasti tutkimuksiin! Toivottavasti moni jaksaa lukea kommenttini.

 

Minulla itselläni todettiin vasta aikuisikäisenä ADHD ja siihen kuuluu vahvasti juuri aistiyliherkkyys ja kuormittuminen. Esimerkiksi työpäivän jälkeen on pakko saada oma hetki joka tarkoittaa välillä että pitää päästä pimeään huoneeseen rauhoittumaan peiton alle. Jos joku tulee heti puhumaan minulle tullessani kotiin, saatan herkästi raivostua koska kuormittuminen on erittäin kovaa työpäivän aikana vaikka mitään inhottavaa ei olisikaan tapahtunut päivän aikana. Diagnoosi ei päälle päin näy itsestäni ja vaikutan ihan normaalilta työssäkäyvältä ihmiseltä.

 

Monesti myös autismia yms. muuta kirjolla ajatellaan niin että sen pitää olla jollakin tavalla todella näkyvää esim. lapsi ei katso silmiin, päästää näkyviä äännähdyksiä, puhuu monotonisesti vaikka junista tuntikausia, haarukan tippuessa lattialle alkaa kiljumaan yms. 

 

Tätä kuvaa näytetään herkästi tv-sarjoissa, eli autismi voi tulla myös muina tapoina esiin. 

 

Toimiiko lapsesi esim näin

 

Päiväkodissa - saa kotiin tullessaan raivarin, esim jokin pieni asia saa aikaan hermostumisen 

Kotona viikonloppuna - samasta asiasta ei tulekaan raivaria 

 

Tämä on juuri klassinen esimerkki neurokirjolla olevasta ihmisestä jota muut eivät huomaa ja saattavat miettiä että "onpa hassua että eilen tuli raivari mutta tänään ei" eli siellä on selkeästi joitakin tilanteita taustalla jotka aiheuttavat kuormittumista

 

Itseänne säästääkseen ja lapsen edun vuoksi, heti tutkimuksiin! 

Hehheh! Vai johtuisko se siit että päiväkoti on ympäristö jossa on joko kivaa tai ei. Ei tolla perusteella mitään diagnoosia voi tehdä hyvänen aika! Neurokirjon ongelmat näkynee myös kotona. Eikä niitä arvioida vaan yhdessä ympäristössä. Jos sulla on paska työpaikka etkö säkin ala hikeentyä sinne lähtiessä, kuin kotona ollessa  sä oot hyvällä tuulella. Sanoisin että tuossa tilanteessa hoidossa on jotain vinossa jos sinne mennessä on kerta paha olo....

No ihan käytännön juttu! Kun lapsi tulee päiväkodista kotiin, sillä voi olla kamala nälkä. Ja takana hektinen "työpäivä" eli tarvii ruokaa ja lepoa. Siinä on aika lyhyt aikaikkuna laittaa evästä nenän alle ennen kiukkua tai raivaria. Sitten pitäis vielä tehdä jotain rauhallista kivaa, että lapsen nuppi nollaantuu. Samaan aikaan työssäkäyvä äiti on tilttaamisen partaalla ja lapsi tankattuaan on valmis tekemään jotain hauskaa ja vähän riehakkaampaa. 

T. Kolmen normaalin lapsen äiti

Vierailija
172/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sille lapselle voi sanoa "Ole hiljaa!!" "Ole nätisti!!!" Korota ääntä,  näytä kuka määrää ja sanelee käytöstavat, kuri ja järjestys.  Lopeta tuo nössöily. 

Ei hyvänen aika 😂. Siis teillä joillain oikeasti on lapsia, joita voi vaan määräillä noin ja se toimii? Ja sitten jakelette neuvoja niille, joiden lapset ei ole sellaisia? 

Eihän kellään olisi haastavia lapsia, jos se kaikilla toimisi vaan noin helposti. 

Ne haastavat lapset on seurausta siitä, että lapsi on oppinut ettei säännöistä tarvitse välittää ja huonosta käytöksestä vaan palkitaan. Ja sitten ihmetellään kun kukaan ei kestä tuollaista Ville-Vilperttiä joka terrorisoi kaikkia.

Höpöhöpö. Kai minä itse lapseni tiedän. 

Juuri tuo on se ongelma teissä, joiden lapset on noin helposti hallittavissa, että kuvittelette sen olevan jotenkin omaa ansiotanne kasvattajina. Ei. Tuollainen kasvatus toimii joihinkin lapsiin, ja sitten se kasvattaja kuvittelee kaikkien lasten olevan samanlaisia. Toki monelle on asia vihdoin valjennut, kun on muutaman helposti hallittavan lapsen jälkeen saanutkin sellaisen, johon ei tuollaiset konstit toimi. 

Tämä. Meillä vanhin meistä kolmesta on vienyt niin paljon vanhempien aikaa ja energiaa, että me kaksi nuorempaa rauhallista olemme käytännössä kasvattaneet itse itsemme. Satukirjoista opimme miten ollaan kunnolla.  Minä olen arka ja ujo ollut luonnostaan, joten se on tehnyt minusta helpon. Valitettavasti tällä kiltteydellä patsalteltiin, vaikka olisi pitänyt rohkaista. Esimerkiksi leikkipaikoilla en mennyt leikkimään leluilla jos joku ulkopuolinen ei tullut sanomaan että saa leikkiä. Äiti vain ylpeili sillä.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
173/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ympäristömyrkyistä ja lääkkeistäkö tuo johtuu. Autisteja alkaa olla vaikka kuinka paljon. Eläimetkin saa jälkeläiset kuriin yhdellä ärähdyksellä. Ei lasten kasvatuksen kuuluisi olla noin kauheaa.

En usko, että 50-luvulla syntyneen vanhempani, 80-luvulla syntyneen minun ja 2000-luvulla syntyneiden lasteni autismi kenelläkään meistä johtuisi ympäristömyrkyistä ja lääkkeistä, vaan eiköhän kyse ole ihan vaan perinnöllisyydestä. 

Veikkaan, että kellään teistä ei ole oikeaa ammattilaisen (lääkäri) tekemää diagnoosia

Mikä ihme saa veikkaamaan tällaista? 

Vierailija
174/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ympäristömyrkyistä ja lääkkeistäkö tuo johtuu. Autisteja alkaa olla vaikka kuinka paljon. Eläimetkin saa jälkeläiset kuriin yhdellä ärähdyksellä. Ei lasten kasvatuksen kuuluisi olla noin kauheaa.

En usko, että 50-luvulla syntyneen vanhempani, 80-luvulla syntyneen minun ja 2000-luvulla syntyneiden lasteni autismi kenelläkään meistä johtuisi ympäristömyrkyistä ja lääkkeistä, vaan eiköhän kyse ole ihan vaan perinnöllisyydestä. 

Suomessa on käytetty valtavasti ihmiselle myrkyllisiä aineita 1900- luvulla esim DDT, vesakkomyrkyt, asbesti, lahonestoaineet rakennuksissa, PCB, lyijy.. monet lääkkeetkin on poistettu käytöstä kun vaarat on ymmärretty. Että on niille altistuttu monessa sukupolvessa.

En usko, että ne aiheuttaisivat tällaista periytyvää autismia. 

Myrkyt ovat voineet vaikuttaa sukusoluihin ja sen takia siirtyvät seuraavaan sukupolveen.  Siitä sitten seuraavaan samalla tavoin kuin mutaatiot vaikuttavat.

Höpöhöpö nyt. Ei se noin toimi. Ja johan siinä silloin olisi koko seutukunta autisteja, eikä vain tietyissä suvuissa esiintyisi. 

Äidinmaidossa lapseen ja esim sienestävät perheet saaneet niitä enemmän. Kaikkihan ei syö sieniä. Kuka millekin altistunut, on ihan tuurissaan ollut kun ei ole tiedetty eikä osattu kiinnittää huomiota.

No ei ole yhtään mitään linkkiä minkään perheen sienestyksen ja autismin välillä. Jotain rajaa nyt. Autismin kirjon perinnöllisyys on voimakasta, se tiedetään oikein hyvin. 

Mistä sinä voit tietää.. no etpä mistään. Ja ruokailutottumukset myös "periytyy".

Olen autistina lukenut aika laajasti autismiin liittyvästä tutkimuksesta. 

Ihmettelen, mistä tulee tuollainen tarve keksiä ihan päästään jotain uusia syitä autismille, kun sen jo kaikkien tutkimusten pohjalta tiedetään olevan voimakkaasti perinnöllistä. Miksi tätä tietoa pitää vastustaa kaikilla tuulesta temmatuilla ideoilla? 

Miksi te autistit lisäännytte? Vastuutonta.

Anteeksi mitä? Miksi me ei saatais lisääntyä? Ollaan tehty niin jo satoja tuhansia vuosia, joten tuskin se mikään maailmanloppu on, jos jatketaan. 

Tosin luultavasti suurin osa meistä keski-ikäisistä autistinaisista ei olla tiedetty omasta autismistamme lisääntyessämme. 

Kyllä se tuntuu olevan maailmanloppu kun vanhemmat eivät enää jaksa lastensa kanssa vaan uupuvat. Lisäksi kouluissa alkaa olemaan enemmän nepsyjä kuin normaaleja. Kuka tulevaisuudessa tekee työt tässä maassa kuin nepsylapset eivät kykene enää työelämään vaan syrjäytyvät. No, normaaleilla lapsilla on loistava tulevaisuus kun he saavat kaikki huippupaikat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
175/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ympäristömyrkyistä ja lääkkeistäkö tuo johtuu. Autisteja alkaa olla vaikka kuinka paljon. Eläimetkin saa jälkeläiset kuriin yhdellä ärähdyksellä. Ei lasten kasvatuksen kuuluisi olla noin kauheaa.

En usko, että 50-luvulla syntyneen vanhempani, 80-luvulla syntyneen minun ja 2000-luvulla syntyneiden lasteni autismi kenelläkään meistä johtuisi ympäristömyrkyistä ja lääkkeistä, vaan eiköhän kyse ole ihan vaan perinnöllisyydestä. 

Suomessa on käytetty valtavasti ihmiselle myrkyllisiä aineita 1900- luvulla esim DDT, vesakkomyrkyt, asbesti, lahonestoaineet rakennuksissa, PCB, lyijy.. monet lääkkeetkin on poistettu käytöstä kun vaarat on ymmärretty. Että on niille altistuttu monessa sukupolvessa.

En usko, että ne aiheuttaisivat tällaista periytyvää autismia. 

Myrkyt ovat voineet vaikuttaa sukusoluihin ja sen takia siirtyvät seuraavaan sukupolveen.  Siitä sitten seuraavaan samalla tavoin kuin mutaatiot vaikuttavat.

Höpöhöpö nyt. Ei se noin toimi. Ja johan siinä silloin olisi koko seutukunta autisteja, eikä vain tietyissä suvuissa esiintyisi. 

Äidinmaidossa lapseen ja esim sienestävät perheet saaneet niitä enemmän. Kaikkihan ei syö sieniä. Kuka millekin altistunut, on ihan tuurissaan ollut kun ei ole tiedetty eikä osattu kiinnittää huomiota.

No ei ole yhtään mitään linkkiä minkään perheen sienestyksen ja autismin välillä. Jotain rajaa nyt. Autismin kirjon perinnöllisyys on voimakasta, se tiedetään oikein hyvin. 

Mistä sinä voit tietää.. no etpä mistään. Ja ruokailutottumukset myös "periytyy".

Olen autistina lukenut aika laajasti autismiin liittyvästä tutkimuksesta. 

Ihmettelen, mistä tulee tuollainen tarve keksiä ihan päästään jotain uusia syitä autismille, kun sen jo kaikkien tutkimusten pohjalta tiedetään olevan voimakkaasti perinnöllistä. Miksi tätä tietoa pitää vastustaa kaikilla tuulesta temmatuilla ideoilla? 

Miksi te autistit lisäännytte? Vastuutonta.

Anteeksi mitä? Miksi me ei saatais lisääntyä? Ollaan tehty niin jo satoja tuhansia vuosia, joten tuskin se mikään maailmanloppu on, jos jatketaan. 

Tosin luultavasti suurin osa meistä keski-ikäisistä autistinaisista ei olla tiedetty omasta autismistamme lisääntyessämme. 

Kyllä se tuntuu olevan maailmanloppu kun vanhemmat eivät enää jaksa lastensa kanssa vaan uupuvat. Lisäksi kouluissa alkaa olemaan enemmän nepsyjä kuin normaaleja. Kuka tulevaisuudessa tekee työt tässä maassa kuin nepsylapset eivät kykene enää työelämään vaan syrjäytyvät. No, normaaleilla lapsilla on loistava tulevaisuus kun he saavat kaikki huippupaikat.

No minulle lasteni autismi ei ole mikään maailmanloppu, vaan meidän suvun normaali. 

Kouluissa ei todellakaan ala olla enempää nepsyjä kuin "normaaleja", autismin kirjon diagnoosi kun on jollain 1 - 2 % lapsista. 

Kaikki autistit ei tosiaan kykene työelämään, mutta monet kykenee, ihan niihin huippupaikkoihinkin.

Vierailija
176/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ympäristömyrkyistä ja lääkkeistäkö tuo johtuu. Autisteja alkaa olla vaikka kuinka paljon. Eläimetkin saa jälkeläiset kuriin yhdellä ärähdyksellä. Ei lasten kasvatuksen kuuluisi olla noin kauheaa.

En usko, että 50-luvulla syntyneen vanhempani, 80-luvulla syntyneen minun ja 2000-luvulla syntyneiden lasteni autismi kenelläkään meistä johtuisi ympäristömyrkyistä ja lääkkeistä, vaan eiköhän kyse ole ihan vaan perinnöllisyydestä. 

Suomessa on käytetty valtavasti ihmiselle myrkyllisiä aineita 1900- luvulla esim DDT, vesakkomyrkyt, asbesti, lahonestoaineet rakennuksissa, PCB, lyijy.. monet lääkkeetkin on poistettu käytöstä kun vaarat on ymmärretty. Että on niille altistuttu monessa sukupolvessa.

En usko, että ne aiheuttaisivat tällaista periytyvää autismia. 

Myrkyt ovat voineet vaikuttaa sukusoluihin ja sen takia siirtyvät seuraavaan sukupolveen.  Siitä sitten seuraavaan samalla tavoin kuin mutaatiot vaikuttavat.

Höpöhöpö nyt. Ei se noin toimi. Ja johan siinä silloin olisi koko seutukunta autisteja, eikä vain tietyissä suvuissa esiintyisi. 

Äidinmaidossa lapseen ja esim sienestävät perheet saaneet niitä enemmän. Kaikkihan ei syö sieniä. Kuka millekin altistunut, on ihan tuurissaan ollut kun ei ole tiedetty eikä osattu kiinnittää huomiota.

No ei ole yhtään mitään linkkiä minkään perheen sienestyksen ja autismin välillä. Jotain rajaa nyt. Autismin kirjon perinnöllisyys on voimakasta, se tiedetään oikein hyvin. 

Mistä sinä voit tietää.. no etpä mistään. Ja ruokailutottumukset myös "periytyy".

Olen autistina lukenut aika laajasti autismiin liittyvästä tutkimuksesta. 

Ihmettelen, mistä tulee tuollainen tarve keksiä ihan päästään jotain uusia syitä autismille, kun sen jo kaikkien tutkimusten pohjalta tiedetään olevan voimakkaasti perinnöllistä. Miksi tätä tietoa pitää vastustaa kaikilla tuulesta temmatuilla ideoilla? 

Miksi te autistit lisäännytte? Vastuutonta.

Anteeksi mitä? Miksi me ei saatais lisääntyä? Ollaan tehty niin jo satoja tuhansia vuosia, joten tuskin se mikään maailmanloppu on, jos jatketaan. 

Tosin luultavasti suurin osa meistä keski-ikäisistä autistinaisista ei olla tiedetty omasta autismistamme lisääntyessämme. 

Kyllä se tuntuu olevan maailmanloppu kun vanhemmat eivät enää jaksa lastensa kanssa vaan uupuvat. Lisäksi kouluissa alkaa olemaan enemmän nepsyjä kuin normaaleja. Kuka tulevaisuudessa tekee työt tässä maassa kuin nepsylapset eivät kykene enää työelämään vaan syrjäytyvät. No, normaaleilla lapsilla on loistava tulevaisuus kun he saavat kaikki huippupaikat.

No minulle lasteni autismi ei ole mikään maailmanloppu, vaan meidän suvun normaali. 

Kouluissa ei todellakaan ala olla enempää nepsyjä kuin "normaaleja", autismin kirjon diagnoosi kun on jollain 1 - 2 % lapsista. 

Kaikki autistit ei tosiaan kykene työelämään, mutta monet kykenee, ihan niihin huippupaikkoihinkin.

Teidän suvun seuraavan sukupolven ei kannattaisi lisääntyä tai käyttää edes luovutettuja sukusoluja jos teillä ei muita kuin autisteja ole. 

Vierailija
177/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oma lapseni, nyt jo aikuinen, oli lapsena helposti tulistuva ja vilkas. Olin realisti enkä hankkinut enempää lapsia, jaksaminen oli usein kortilla. En osannut surra asiaa.

Vierailija
178/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, onko lapsesi horoskooppimerkki Oinas? Kuvailit, että lapsesi on hyvin omapäinen ja herkästä tulistuva. :D

Lapsi kaipaa rakkautta ja rajoja.

Vierailija
179/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ympäristömyrkyistä ja lääkkeistäkö tuo johtuu. Autisteja alkaa olla vaikka kuinka paljon. Eläimetkin saa jälkeläiset kuriin yhdellä ärähdyksellä. Ei lasten kasvatuksen kuuluisi olla noin kauheaa.

En usko, että 50-luvulla syntyneen vanhempani, 80-luvulla syntyneen minun ja 2000-luvulla syntyneiden lasteni autismi kenelläkään meistä johtuisi ympäristömyrkyistä ja lääkkeistä, vaan eiköhän kyse ole ihan vaan perinnöllisyydestä. 

Suomessa on käytetty valtavasti ihmiselle myrkyllisiä aineita 1900- luvulla esim DDT, vesakkomyrkyt, asbesti, lahonestoaineet rakennuksissa, PCB, lyijy.. monet lääkkeetkin on poistettu käytöstä kun vaarat on ymmärretty. Että on niille altistuttu monessa sukupolvessa.

En usko, että ne aiheuttaisivat tällaista periytyvää autismia. 

Myrkyt ovat voineet vaikuttaa sukusoluihin ja sen takia siirtyvät seuraavaan sukupolveen.  Siitä sitten seuraavaan samalla tavoin kuin mutaatiot vaikuttavat.

Höpöhöpö nyt. Ei se noin toimi. Ja johan siinä silloin olisi koko seutukunta autisteja, eikä vain tietyissä suvuissa esiintyisi. 

Äidinmaidossa lapseen ja esim sienestävät perheet saaneet niitä enemmän. Kaikkihan ei syö sieniä. Kuka millekin altistunut, on ihan tuurissaan ollut kun ei ole tiedetty eikä osattu kiinnittää huomiota.

No ei ole yhtään mitään linkkiä minkään perheen sienestyksen ja autismin välillä. Jotain rajaa nyt. Autismin kirjon perinnöllisyys on voimakasta, se tiedetään oikein hyvin. 

Mistä sinä voit tietää.. no etpä mistään. Ja ruokailutottumukset myös "periytyy".

Olen autistina lukenut aika laajasti autismiin liittyvästä tutkimuksesta. 

Ihmettelen, mistä tulee tuollainen tarve keksiä ihan päästään jotain uusia syitä autismille, kun sen jo kaikkien tutkimusten pohjalta tiedetään olevan voimakkaasti perinnöllistä. Miksi tätä tietoa pitää vastustaa kaikilla tuulesta temmatuilla ideoilla? 

Miksi te autistit lisäännytte? Vastuutonta.

Anteeksi mitä? Miksi me ei saatais lisääntyä? Ollaan tehty niin jo satoja tuhansia vuosia, joten tuskin se mikään maailmanloppu on, jos jatketaan. 

Tosin luultavasti suurin osa meistä keski-ikäisistä autistinaisista ei olla tiedetty omasta autismistamme lisääntyessämme. 

Kyllä se tuntuu olevan maailmanloppu kun vanhemmat eivät enää jaksa lastensa kanssa vaan uupuvat. Lisäksi kouluissa alkaa olemaan enemmän nepsyjä kuin normaaleja. Kuka tulevaisuudessa tekee työt tässä maassa kuin nepsylapset eivät kykene enää työelämään vaan syrjäytyvät. No, normaaleilla lapsilla on loistava tulevaisuus kun he saavat kaikki huippupaikat.

No minulle lasteni autismi ei ole mikään maailmanloppu, vaan meidän suvun normaali. 

Kouluissa ei todellakaan ala olla enempää nepsyjä kuin "normaaleja", autismin kirjon diagnoosi kun on jollain 1 - 2 % lapsista. 

Kaikki autistit ei tosiaan kykene työelämään, mutta monet kykenee, ihan niihin huippupaikkoihinkin.

Olen törmännyt autisteihin työelämässä ja ei voi olla heillä helppoa. Ensin on ne omat rajoitukset jotka tekevät olosta varmasti hankalaa ja sitten vielä päälle se ettei heistä kukaan tykkää. Kaikki tapaamani ovat ollet joko hyvin omituisia, täysin joustamattomia, sosiaalisesti ameeban tasolla tai sanoneet suoraan mitä ajattelevat. Pahimmassa tapauksessa montaa edellä mainituista.

Vierailija
180/182 |
05.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ympäristömyrkyistä ja lääkkeistäkö tuo johtuu. Autisteja alkaa olla vaikka kuinka paljon. Eläimetkin saa jälkeläiset kuriin yhdellä ärähdyksellä. Ei lasten kasvatuksen kuuluisi olla noin kauheaa.

En usko, että 50-luvulla syntyneen vanhempani, 80-luvulla syntyneen minun ja 2000-luvulla syntyneiden lasteni autismi kenelläkään meistä johtuisi ympäristömyrkyistä ja lääkkeistä, vaan eiköhän kyse ole ihan vaan perinnöllisyydestä. 

Suomessa on käytetty valtavasti ihmiselle myrkyllisiä aineita 1900- luvulla esim DDT, vesakkomyrkyt, asbesti, lahonestoaineet rakennuksissa, PCB, lyijy.. monet lääkkeetkin on poistettu käytöstä kun vaarat on ymmärretty. Että on niille altistuttu monessa sukupolvessa.

En usko, että ne aiheuttaisivat tällaista periytyvää autismia. 

Myrkyt ovat voineet vaikuttaa sukusoluihin ja sen takia siirtyvät seuraavaan sukupolveen.  Siitä sitten seuraavaan samalla tavoin kuin mutaatiot vaikuttavat.

Höpöhöpö nyt. Ei se noin toimi. Ja johan siinä silloin olisi koko seutukunta autisteja, eikä vain tietyissä suvuissa esiintyisi. 

Äidinmaidossa lapseen ja esim sienestävät perheet saaneet niitä enemmän. Kaikkihan ei syö sieniä. Kuka millekin altistunut, on ihan tuurissaan ollut kun ei ole tiedetty eikä osattu kiinnittää huomiota.

No ei ole yhtään mitään linkkiä minkään perheen sienestyksen ja autismin välillä. Jotain rajaa nyt. Autismin kirjon perinnöllisyys on voimakasta, se tiedetään oikein hyvin. 

Mistä sinä voit tietää.. no etpä mistään. Ja ruokailutottumukset myös "periytyy".

Olen autistina lukenut aika laajasti autismiin liittyvästä tutkimuksesta. 

Ihmettelen, mistä tulee tuollainen tarve keksiä ihan päästään jotain uusia syitä autismille, kun sen jo kaikkien tutkimusten pohjalta tiedetään olevan voimakkaasti perinnöllistä. Miksi tätä tietoa pitää vastustaa kaikilla tuulesta temmatuilla ideoilla? 

Miksi te autistit lisäännytte? Vastuutonta.

Anteeksi mitä? Miksi me ei saatais lisääntyä? Ollaan tehty niin jo satoja tuhansia vuosia, joten tuskin se mikään maailmanloppu on, jos jatketaan. 

Tosin luultavasti suurin osa meistä keski-ikäisistä autistinaisista ei olla tiedetty omasta autismistamme lisääntyessämme. 

Kyllä se tuntuu olevan maailmanloppu kun vanhemmat eivät enää jaksa lastensa kanssa vaan uupuvat. Lisäksi kouluissa alkaa olemaan enemmän nepsyjä kuin normaaleja. Kuka tulevaisuudessa tekee työt tässä maassa kuin nepsylapset eivät kykene enää työelämään vaan syrjäytyvät. No, normaaleilla lapsilla on loistava tulevaisuus kun he saavat kaikki huippupaikat.

No minulle lasteni autismi ei ole mikään maailmanloppu, vaan meidän suvun normaali. 

Kouluissa ei todellakaan ala olla enempää nepsyjä kuin "normaaleja", autismin kirjon diagnoosi kun on jollain 1 - 2 % lapsista. 

Kaikki autistit ei tosiaan kykene työelämään, mutta monet kykenee, ihan niihin huippupaikkoihinkin.

Olen törmännyt autisteihin työelämässä ja ei voi olla heillä helppoa. Ensin on ne omat rajoitukset jotka tekevät olosta varmasti hankalaa ja sitten vielä päälle se ettei heistä kukaan tykkää. Kaikki tapaamani ovat ollet joko hyvin omituisia, täysin joustamattomia, sosiaalisesti ameeban tasolla tai sanoneet suoraan mitä ajattelevat. Pahimmassa tapauksessa montaa edellä mainituista.

Peesaan. Itsellä sama kokemus autisteista työelämässä. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän seitsemän viisi