Suru, kun kohdalle osui haastava lapsi ja en jaksa enempää lapsia
Alapeukuttakaa rauhassa, mutta antakaa minunkin jossakin avautua. Lapsi on ollut kovin toivottu ja rakas, mutta en kuvitellut vanhemmuutta tällaiseksi. Olen itse rauhallinen, mies on verkkainen ja lapsi on todella vilkas, levoton, hyvin omapäinen ja herkästä tulistuva. Lapsi on usein pahantuulinen ja saa vaikeita raivareita. Näennäisesti kehitys on ok, mutta monet arjen asiat syömisestä alkaen takkuavat. Lapsi on haastava myös päiväkodissa. Kavereita on ollut vaikea saada, leikkitreffien perään saa aina itse kysellä.
Alkuun ajattelin, että tämä helpottaa lapsen kasvaessa, mutta ei ole helpottanut. Yhä on vaikeaa ja pian on koulukin edessä. Olen yrittänyt hakea kaiken mahdollisen avun, mitä haastavan lapsen kanssa voisi saada. Yhteiskunnan tarjoama tuki on ollut vähäistä, lähinnä perheneuvolan psykologi voivottelee, että voi kun olette väsyneitä lapsenne kanssa.
Aikanaan kuvittelin, että saisin elää kahden lapsen äitinä. Todellisuus on se, että tämä yksi haastava lapsi on vienyt minusta mehut niin, etten voi kuvitellakaan toista raskautta. Eikä psyykkeeni kestäisi enää, jos toinen lapsi olisi samanlainen kuin ensimmäinen. Hävettää myöntää, mutta usein mietin, miksi sain yhden ja haastavan lapsen, kun jotkut saavat useamman helpon lapsen. Olen väsynyt lapsen raivareihin ja siihen, että tämän lapsen eteen täytyy nähdä tuplasti työtä verrattuna siihen, millaista helpon lapsen kanssa olisi.
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ympäristömyrkyistä ja lääkkeistäkö tuo johtuu. Autisteja alkaa olla vaikka kuinka paljon. Eläimetkin saa jälkeläiset kuriin yhdellä ärähdyksellä. Ei lasten kasvatuksen kuuluisi olla noin kauheaa.
En usko, että 50-luvulla syntyneen vanhempani, 80-luvulla syntyneen minun ja 2000-luvulla syntyneiden lasteni autismi kenelläkään meistä johtuisi ympäristömyrkyistä ja lääkkeistä, vaan eiköhän kyse ole ihan vaan perinnöllisyydestä.
Suomessa on käytetty valtavasti ihmiselle myrkyllisiä aineita 1900- luvulla esim DDT, vesakkomyrkyt, asbesti, lahonestoaineet rakennuksissa, PCB, lyijy.. monet lääkkeetkin on poistettu käytöstä kun vaarat on ymmärretty. Että on niille altistuttu monessa sukupolvessa.
En usko, että ne aiheuttaisivat tällaista periytyvää autismia.
Myrkyt ovat voineet vaikuttaa sukusoluihin ja sen takia siirtyvät seuraavaan sukupolveen. Siitä sitten seuraavaan samalla tavoin kuin mutaatiot vaikuttavat.
Höpöhöpö nyt. Ei se noin toimi. Ja johan siinä silloin olisi koko seutukunta autisteja, eikä vain tietyissä suvuissa esiintyisi.
Äidinmaidossa lapseen ja esim sienestävät perheet saaneet niitä enemmän. Kaikkihan ei syö sieniä. Kuka millekin altistunut, on ihan tuurissaan ollut kun ei ole tiedetty eikä osattu kiinnittää huomiota.
No ei ole yhtään mitään linkkiä minkään perheen sienestyksen ja autismin välillä. Jotain rajaa nyt. Autismin kirjon perinnöllisyys on voimakasta, se tiedetään oikein hyvin.
Mistä sinä voit tietää.. no etpä mistään. Ja ruokailutottumukset myös "periytyy".
Olen autistina lukenut aika laajasti autismiin liittyvästä tutkimuksesta.
Ihmettelen, mistä tulee tuollainen tarve keksiä ihan päästään jotain uusia syitä autismille, kun sen jo kaikkien tutkimusten pohjalta tiedetään olevan voimakkaasti perinnöllistä. Miksi tätä tietoa pitää vastustaa kaikilla tuulesta temmatuilla ideoilla?
Miksi te autistit lisäännytte? Vastuutonta.
Anteeksi mitä? Miksi me ei saatais lisääntyä? Ollaan tehty niin jo satoja tuhansia vuosia, joten tuskin se mikään maailmanloppu on, jos jatketaan.
Tosin luultavasti suurin osa meistä keski-ikäisistä autistinaisista ei olla tiedetty omasta autismistamme lisääntyessämme.
Kyllä se tuntuu olevan maailmanloppu kun vanhemmat eivät enää jaksa lastensa kanssa vaan uupuvat. Lisäksi kouluissa alkaa olemaan enemmän nepsyjä kuin normaaleja. Kuka tulevaisuudessa tekee työt tässä maassa kuin nepsylapset eivät kykene enää työelämään vaan syrjäytyvät. No, normaaleilla lapsilla on loistava tulevaisuus kun he saavat kaikki huippupaikat.
No minulle lasteni autismi ei ole mikään maailmanloppu, vaan meidän suvun normaali.
Kouluissa ei todellakaan ala olla enempää nepsyjä kuin "normaaleja", autismin kirjon diagnoosi kun on jollain 1 - 2 % lapsista.
Kaikki autistit ei tosiaan kykene työelämään, mutta monet kykenee, ihan niihin huippupaikkoihinkin.
Teidän suvun seuraavan sukupolven ei kannattaisi lisääntyä tai käyttää edes luovutettuja sukusoluja jos teillä ei muita kuin autisteja ole.
Ai eugeniikka on näin hengissään vielä nykypäivänä. Kaikkea sitä.
Ja tokikaan jokainen sukuni jäsen ei ole autismin kirjolla, vaikka se tosiaan esiintyy hyvin perinnöllisenä suvussa. Meidän autisteissa on lääkäriä, biologia, arkeologia jne. aika hyvin menestynyttä porukkaa, jollaisten syntyminen siis sun mielestä pitäisi estää. En osaa olla tästä sun kanssa samaa mieltä.
Mieslääkäreissä onkin paljon autisteja. On kamalaa joutua sellaisen vastaanotolle. He ovat varmasti osaavia mutta tuntuu että toisen kuuntelu on hyvin auttavalla tasolla, kommunikaatiosta nyt puhumattakaan.
Ai eugeniikka on näin hengissään vielä nykypäivänä. Kaikkea sitä.
Ja tokikaan jokainen sukuni jäsen ei ole autismin kirjolla, vaikka se tosiaan esiintyy hyvin perinnöllisenä suvussa. Meidän autisteissa on lääkäriä, biologia, arkeologia jne. aika hyvin menestynyttä porukkaa, jollaisten syntyminen siis sun mielestä pitäisi estää. En osaa olla tästä sun kanssa samaa mieltä.