Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Suru, kun kohdalle osui haastava lapsi ja en jaksa enempää lapsia

Vierailija
03.10.2026 |

Alapeukuttakaa rauhassa, mutta antakaa minunkin jossakin avautua. Lapsi on ollut kovin toivottu ja rakas, mutta en kuvitellut vanhemmuutta tällaiseksi. Olen itse rauhallinen, mies on verkkainen ja lapsi on todella vilkas, levoton, hyvin omapäinen ja herkästä tulistuva. Lapsi on usein pahantuulinen ja saa vaikeita raivareita. Näennäisesti kehitys on ok, mutta monet arjen asiat syömisestä alkaen takkuavat. Lapsi on haastava myös päiväkodissa. Kavereita on ollut vaikea saada, leikkitreffien perään saa aina itse kysellä.

Alkuun ajattelin, että tämä helpottaa lapsen kasvaessa, mutta ei ole helpottanut. Yhä on vaikeaa ja pian on koulukin edessä. Olen yrittänyt hakea kaiken mahdollisen avun, mitä haastavan lapsen kanssa voisi saada. Yhteiskunnan tarjoama tuki on ollut vähäistä, lähinnä perheneuvolan psykologi voivottelee, että voi kun olette väsyneitä lapsenne kanssa.

Aikanaan kuvittelin, että saisin elää kahden lapsen äitinä. Todellisuus on se, että tämä yksi haastava lapsi on vienyt minusta mehut niin, etten voi kuvitellakaan toista raskautta. Eikä psyykkeeni kestäisi enää, jos toinen lapsi olisi samanlainen kuin ensimmäinen. Hävettää myöntää, mutta usein mietin, miksi sain yhden ja haastavan lapsen, kun jotkut saavat useamman helpon lapsen. Olen väsynyt lapsen raivareihin ja siihen, että tämän lapsen eteen täytyy nähdä tuplasti työtä verrattuna siihen, millaista helpon lapsen kanssa olisi.

Kommentit (182)

Vierailija
21/182 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hankala lapsi = hankala nuori = hankala teini = hankala aikuinen = hankala vanhus.

Ei se siitä muuksi muutu iän myötä.

Vierailija
22/182 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei se mitään "kohdalle osunut", vaan te teitte sen ja omat geeninne on nyt siinä lapsessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/182 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ainut oikea neuvo on, että hankkikaa asiantuntija-apua. Jatkuville raivareille on joku syy.

Vierailija
24/182 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen suhde sinulla ap on lapseesi? 

Teen paljon lapseni eteen, vaikka olen todella väsynyt. Vietän lapsen kanssa päivittäin aikaa. Kovin hyvä en ole leikkimään, mutta luen ääneen kirjoja, käydään museoissa, leikkipuistoissa yms. Isänsä urheilee lapsen kanssa. Minä olen meille se rauhoittelija ja lohduttaja, mutta alkaa itselläkin tulla raja vastaan, kun raivareita on usein.

Ap

Eihän raivareihin kaivata mitään lohduttajaa, vaan jotain jämäkämpää. Monilta äideiltä tämä taito puuttuu, samoin yhä useammalta isältä.

Lapsi raivareillaan pyörittää perhe-elämäänne. Saa jotain etuja niistä. Pikkukeisaria kasvatatte.

Vierailija
25/182 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa tilanteissa nuo raivarit tulevat? Miten reagoit niihin? Mitkä muut asiat ovat haastavia? Onko isovanhempia tai muita sukulaisia? Auttavatko he hoidossa? 

Raivari iskee usein yllättäen, ei yksittäistä selittävää tekijää. Joku kerta saa yhdestä asiasta raivarin, toisella kertaa ei. Yritän lohduttaa, mutta lapsi ei yleensä heti rauhoitu.

Isovanhemmat eivät jaksa auttaa lapsen kanssa, koska lapsi on sen verran haastava. Ymmärrän, isovanhemmilla on jo ikää. Muita sukulaisia ei apuna ole. 

Ap

Kuulostaa siltä että raivari on lapsellesi keino saada huomiota ja lohdutusta. Mitä tapahtuisi jos et huomioisi raivaria lainkaan? Elämään kuuluu pettymyksiä ja niistä selviytymistä. Kuulostaa siltä että tässä pettymysten sietämisessä on haastetta. Oletko antanut lapsen rauhoittua itsekseen?

Tämä. Tunteet tulevat ja menevät. Ei niistä pidä tehdä liikaa numeroa. Teot ovat eri asia. Kaikki teot eivät ole hyväksyttäviä, mahdollisten seurausten tulee olla välittömiä ja riittäviä. Niitä ei vesitetä millään tunnelässytyksellä. 

Sitten lapsella on taas uusi mahdollisuus onnistua. Ei tarvetta palata menneeseen. Lapsi elää hetkessä. Lapsi on fiksu. Tällä hetkellä lapsi saa raivareillaan asioita (äidin lohdutusta ja huomiota), joita ei kuuluisi saada. 

Vierailija
26/182 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kumpi on sinulle suurempi asia: lapsesi on haastava vai se, ettet hänen takiaan jaksaisi toista lasta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/182 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen pahoillani.

Mielenkiinnosta, millainen lapsi oli vauvana? Ja minkä ikäisenä meni päiväkotiin?

Vierailija
28/182 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos kotiolot ok, eikä joudu kuuntelemaan esim. vanhempien riitelyä, sillä on satavarmasti autismi. Ei ole trolliviesti tämä. Googlaa ja koita vaikka ensin ihan vaan soveltaa kasvatuskeinoja mitä kirjon lapsiin käytetään ja katso toimiiko.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/182 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uhmaikä? Raivoava lapsi kaipaa rajoja. Tähän mennessä hän on oppinut että raivoamalla pääsee keskipisteeksi. 

Koirille on ongelmakoirakouluttaja. Mitä ihmispennuille on?

Helvata repeää kun raivopää aloittaa koulun.

Vierailija
30/182 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaatii tiukempaa otetta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/182 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä taas esikoinen todella hidas ja hajamielinen, mutta toisaalta järkyttävän omapäinen. Tuntuu ettei minkäänlaista kontaktia saa. Kaikenlaisissa terapioissa käy, mutta ei tunnu oikein auttavan mikään. 

Kuopus on sitten normaalimpi tapaus. 

Onneksi on kaksi, leikkivät keskenään paljon ja esikoinen oppii kaikenlaista nuoremmalta.

Vierailija
32/182 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jostakin tuo johtuu. Se jokin pitäisi asiantuntijoiden saada selville. Vaadi tutkimuksia. Muista ottaa myös omaa aikaa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/182 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Millä tavalla lapsi on haastava? Raivarithan kertovat jostain: nälkä, väsymys, huomionhaku, mikä milloinkin. Onko ruutuaikaa liikaa? Se voi tehdä levottomaksi. Onko rauhoittumisaikaa yhdessä?

Vierailija
34/182 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen suhde sinulla ap on lapseesi? 

Teen paljon lapseni eteen, vaikka olen todella väsynyt. Vietän lapsen kanssa päivittäin aikaa. Kovin hyvä en ole leikkimään, mutta luen ääneen kirjoja, käydään museoissa, leikkipuistoissa yms. Isänsä urheilee lapsen kanssa. Minä olen meille se rauhoittelija ja lohduttaja, mutta alkaa itselläkin tulla raja vastaan, kun raivareita on usein.

Ap

Ihanaa, kun teet paljon asioita lapsen kanssa. Minulla on myös haastava, herkästi ärtyvä lapsi. Oletko kokeillut panda-metodia? Laita testiin! Etenkin raivareihin kannattaa suhtautua paniikkikohtauksina. Raivon takaa löytyy usein muita tunteita. Pidä kiinni kaikesta hyvästä, mitä teillä on ja nauti ajatuksella pienistäkin hyvistä hetkistä. Osoita rakkautta.

 Hyvä kerryttää hyvää. Äläkä vertaa muihin. Muista myös, että lapset kehittyvät ja kasvavat! Voimia!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/182 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos kotiolot ok, eikä joudu kuuntelemaan esim. vanhempien riitelyä, sillä on satavarmasti autismi. Ei ole trolliviesti tämä. Googlaa ja koita vaikka ensin ihan vaan soveltaa kasvatuskeinoja mitä kirjon lapsiin käytetään ja katso toimiiko.

Aina ehdotellaan autismia, kyllästyttää. Meilläkin on energinen ja levoton lapsi, jotkut ulkopuoliset joskus vihjanneet pitäisikö tutkia, kun omat lapset heillä sattumoisin tosi rauhallisia. 

Vierailija
36/182 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla ei ole lapsia, mutta kuten me kaikki, olen ollut lapsi. Muistan siitä ajasta niitäkin hetkiä kun huutoitkin lattialla eikä kukaan lohduttanut. Ihan täyspäinen minusta tuli. En nyt siis tiedä voiko yhden kokemuksen perusteella suositella, että anna raivota yksin, mutta jos lohduttamisella ei ole ollut toivottua vaikutusta niin ehkä kuitenkin voisi kokeilla jotain muuta lähetysmistapaa noihin kohtauksiin.

Vierailija
37/182 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oisit ottanu parempi geenisen miehen

Vierailija
38/182 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan vaan ehdotus, tuli vaan mieleen.  Jos lapsi alkaa raivoamaan tyhjästä, mitä jos vanhempikin tekisi niin, menisi lattialle sätkimään, ja huutamaan sillä lailla oikein teatraalisesti.  Vähän luovuutta, ei alistumista lapsen  räyhäämiselle.

Ei teatteri muuta lapsen temperamenttia. Kyllä se lapsi oppii hallitsemaan temperamenttiaan paremmin sitten kun hän oppii sanoittamaan paremmin tunteitaan ja aivot kypsyvät aikuisen aivoiksi. Juuri se, että lapsen kanssa jutellaan, tehdään asioita yhdessä ja hänelle luetaan sekä opetellaan vaikka yhdessä sanoittamaan tunteita on tie raivareiden vähenemiseen. Ei ymmärretyksi itsensä tunteva ihminen raivoa kovinkaan helposti. 

Kaikkia tekoja ei ole pakko hyväksyä, mutta tekojen tekijää voi kuunnella aktiivisesti jo etukenossa. Se alkaa ihan kuulumisten kysymisellä. Aamulla kysyy, kuinka nukuit. Siitä on hyvä jatkaa. Monen aikuisen parisuhdekin olisi parempi jos puolin ja toisin kuunneltaisiin toisiaan aktiivisesti ja oltaisiin myötätuntoisia sen suhteen, että toinen tuntee olonsa kurjaksi.

Vierailija
39/182 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän tilanteen. Minä olen joskus hyvin valitussa seurassa sanonut, että onneksi en tiennyt, millaisen lapsen saan, sillä jos olisin tiennyt, se olisi jäänyt tekemättä. Olen kuitenkin onnekas sen suhteen, että lapsi, vaikka haastava onkin, on aina ollut sosiaalisesti taitava, ja kavereita on ollut. 

Kaikki on käyty läpi, perheneuvolat, lastensuojelut, koulun "tukitoimet", rehtorin puhuttelut, nuorisopsyk. osasto, poliisi. 

Nyt lapseni on nuori aikuinen, opiskelee mieleiseensä ammattiin ja muuttaa pian omaan asuntoon. Hänen kanssaan voi käydä hienoja keskusteluja maailman menosta, ja hän auttaa minua monissa käytännön asioissa, on kätevä käsistään. 

Raskaita on olleet vuodet hänen kanssaan, enkä tosiaan kaipaa aikaa, kun hän hajotti kodin tavaroita raivopäissään tai ajoi kortitta autollani tarkoituksenaan tappaa itsensä. 

Silti en vaihtaisi lastani mihinkään enkä kehenkään muuhun. 

Tsemppiä ap. 

Vierailija
40/182 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei kannata kysyä myötätuntoa. Samassa tilanteessa kuin sinä ap, nyt lapsi jo esiteini ja kerään voimia murrosikään. Aina oli joku sellainen haastava vaihe menossa, että uusi lapsi olisi ollut mahdoton ajatus. En vain saanut sellaista mitenkään sopimaan tähän arkeen. Lisäksi nyt 11 vuoden jälkeen, ilman palautumista, voimat ovat jo todella vähissä. Itsellä alkaa ikä tulla vastaan. Se voi helpottaa tai sitten ei. 

Sinun lapsesi kehitystehtävänä on itsenäistyä. Se ei onnistu, jos ei ala hieman tai hieman enemmän inhota vanhempiaan. Se ei tarkoita sitä, että hänen pitäisi velloa rajattomana. Se rähjäävä ja hankala teinikin saa turvaa niistä rajoista. Sillä ei ole niinkään väliä, sujuuko kaikki siellä rajojen sisäpuolella viimeisen päälle oppikirjojen mukaan. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kahdeksan kuusi