Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suru, kun kohdalle osui haastava lapsi ja en jaksa enempää lapsia
03.10.2026 |
Alapeukuttakaa rauhassa, mutta antakaa minunkin jossakin avautua. Lapsi on ollut kovin toivottu ja rakas, mutta en kuvitellut vanhemmuutta tällaiseksi. Olen itse rauhallinen, mies on verkkainen ja lapsi on todella vilkas, levoton, hyvin omapäinen ja herkästä tulistuva. Lapsi on usein pahantuulinen ja saa vaikeita raivareita. Näennäisesti kehitys on ok, mutta monet arjen asiat syömisestä alkaen takkuavat. Lapsi on haastava myös päiväkodissa. Kavereita on ollut vaikea saada, leikkitreffien perään saa aina itse kysellä.
Alkuun ajattelin, että tämä helpottaa lapsen kasvaessa, mutta ei ole helpottanut. Yhä on vaikeaa ja pian on koulukin edessä. Olen yrittänyt hakea kaiken mahdollisen avun, mitä haastavan lapsen kanssa voisi saada. Yhteiskunnan tarjoama tuki on ollut vähäistä, lähinnä perheneuvolan psykologi voivottelee, että voi kun olette väsyneitä lapsenne kanssa.
Aikanaan kuvittelin, että saisin elää kahden lapsen äitinä. Todellisuus on se, että tämä yksi haastava lapsi on vienyt minusta mehut niin, etten voi kuvitellakaan toista raskautta. Eikä psyykkeeni kestäisi enää, jos toinen lapsi olisi samanlainen kuin ensimmäinen. Hävettää myöntää, mutta usein mietin, miksi sain yhden ja haastavan lapsen, kun jotkut saavat useamman helpon lapsen. Olen väsynyt lapsen raivareihin ja siihen, että tämän lapsen eteen täytyy nähdä tuplasti työtä verrattuna siihen, millaista helpon lapsen kanssa olisi.
Kommentit (78)
Yhdessä leikkiminen rauhoittaa lasta. Hän rakastaa leikissä saamaansa huomiota. Vähemmän menoja ja enemmän rauhoittumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli myös mieleen, että ammattiapu olisi nyt tarpeen.
Millaisia nämä raivarit ovat? Saako lapsi niitä tietyissä tilanteissa, paikoissa, vireystilassa?
Minulla on kolme lasta, joista keskimmäinen on haastava. Hän menee helposti jumitilaan, reagoi vahvoilla tunteilla, oli yhdessä vaiheessa myös fyysisesti päällekäyvä meille vanhemmille ja on lisäksi voimakastahtoinen ja yritti varsinkin pienempänä pompottaa meitä lähes kaikessa. Lapsella on korkeita odotuksia ja hän reagoi edelleen melko vahvasti pettymyksiin ja sanoo helposti rumia asioita. Koulussa on keskittymisen haasteita.
Sen sijaan tyttö on hyvin hoivaava pienempiä lapsia ja eläimiä kohtaan, sekä hänellä on ollut aina paljon kavereita. Näiden hyvien puolien vuoksi koen että ne ovat auttaneet meitä näkemään hyvää lapsessa ja olemaan enemmän läsnä ja empaattinen toiselle, vaikka itseä ärsyttäisi, väsyttäisi tai olisi kova kiire esimerkiksi aamulla.
Meillä käy sosiaaliohjaaja. Olemme saaneet hyvää ohjausta ja myös tukea omaan jaksamiseen (lastenhoitoapu 6kk ajan rankassa vaiheessa). Tärkein oppi itselleni on ollut myötäelämisen, läsnäolon ja kuuntelun lisääminen omassa toiminnassani. Lisäksi on ollut nämä perus ruutuajan vähentämiset, vuorokausirytmit, tunteiden sanoittaminen ja arjen toimintojen ennakoinnit.
Mitään lyhyttä tietä helpotukseen ei ole, mutta hakekaa vain rohkeasti apua. Olette tehneet jo hienoa työtä. Ihanaa kuulla että lapsenne saa esimerkiksi liikuntaa yhdessä kanssanne, ja sinä olet hänelle henkisesti tuki ja lohtu. Teette enemmän kuin monet vanhemmat. Lapsia on vaan niin erilaisia luonteita ja se on ihan kiistaton tosiasia.
Loppuun vielä kaksi asiaa mietittäväksi.
Mitä hyvää teidän lapsessa on?
Mistä asioista te vanhemmat voitte itse saada voimaa tällä hetkellä?
Meillä sama. Lapsi on 9v. Sai ADHD diagnoosin 6-vuotiaana.
Raisa Cacciatoren Kiukkukirja on hyvä ja ilmainen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas esikoinen todella hidas ja hajamielinen, mutta toisaalta järkyttävän omapäinen. Tuntuu ettei minkäänlaista kontaktia saa. Kaikenlaisissa terapioissa käy, mutta ei tunnu oikein auttavan mikään.
Kuopus on sitten normaalimpi tapaus.
Onneksi on kaksi, leikkivät keskenään paljon ja esikoinen oppii kaikenlaista nuoremmalta.
Mulla on aikuinen ainokainen tuollainen. Koko perhe-elämä yhtä vetämistää ja työntämistä, maailmahan ei ole tehty heitä varten. ADD, lääkkeetön ekg:n poikkeaman takia. Dg teinivuosina. Asunut 7 v pois kotoa, olen enimmäkseen toipunut burnoutista mutten entiselleni. En edes ajatellut toistaa lasta, mitään tukitoimia voivottelua lukuunottamatta ei ollut ennen ammattikoulua. Sieltä ei koskaan valmistunut, työelämässä pärjää. En odota hänen hoitavan minua vanhana joten uskaltaa olla väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Kohdalle osui haastava lapsi?!?
Se on sinun lapsesi. Ja koeta nyt vaihteeksi käyttää vähän geneerisempää ilmausta kuin HAASTAVA.
Eiköhän se ole adhd ja autisti. Lapsen isä on vanha mies. Nämä vaikeat lapset on hirveitä sisaruksina, että ei ehkä menetys mahdollisina sisaruksina jäädä syntymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lohduttaminen ei auta niin oletko koittanut sitä että raivarin iskiessä komennat hänet omaan huoneeseensa ja sanot että hän voi tulla pois vasta sitten kun hän on rauhoittunut. Minun nuorempi lapsi oli sellainen ettei hän pystynyt rauhoittumaan ellei hän päässyt omaan rauhaan. Omassa huoneessa hän raivosi hetken ja kohta kuuli että hän alkoi tyytyväisenä leikkimään. Päiväkodissa raivareiden taltutus oli vaikeampaa koska siellä ei ollut mitään tilaa jossa hän olisi voinut olla yksinään.
Olet liian lepsu, lapsi vaistoaa sen ja käyttää niitä keinoja mitä on. Jos molemmat vanhemmat on nolla-auktoriteetin vässyköitä niin lapsi ottaa kiljumalla ja riehumalla niistä niskaperseotteen ihan koska pystyy. Se on joillakin vahvempana oleva primitiivinen tapa selvitä. Verrattain sivistyneessä nykymaailmassa johtaa usein sosiaaliseen eristäytymiseen ja esim. addiktioihin myöhemmällä iällä.
Suomessa yleisesti kasvatetaan tasaisenharmaaksi muumiksi, jos lapsi on temperamenttisempi niin ne "viralliset" tunnekasvatuksen lässytysneuvot voi monilta osin heittää romukoppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen ilman diagnoosia, mutta veikkaan adhd ja autismia. Arki on välillä rankkaa, mutta kun suhtautuu lapseen kuin hänellä olisi nuo diagnoosit niin on helpompi ymmärtää tarpeita. Eskarissa ja sitä ennen päiväkodissa hoettiin sitä, että raivareita tulee täysin yllättäen. Eipä ole tullut kotona enää neljään vuoteen, kun on muokattu arki lapselle sopivaksi.
-kuvatuki
-ennakointi
-fyysistä tekemistä mukaan odottelutilanteisiin esim. kuplamuovia poksuteltavaksi
-aistiherkkyyksiin varautuminen esim kuulosuojaimet mukaan kauppaan, omat eväät kyläilyyn, kuvat ja palkintotarrat kausivaatteiden muutoksiin....
-säännöllinen syöminen ja riittävä lepo
Mikä teillä laukaisee raivarit? Millä keinoilla niitä voisi ehkäistä?
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla lapsi on haastava? Raivarithan kertovat jostain: nälkä, väsymys, huomionhaku, mikä milloinkin. Onko ruutuaikaa liikaa? Se voi tehdä levottomaksi. Onko rauhoittumisaikaa yhdessä?
Aika onneton keino alkaa aina raivota, jos on nälkä, väsymys tai huomionkipeys. Ei vaikuta kovin fiksulta lapselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen ilman diagnoosia, mutta veikkaan adhd ja autismia. Arki on välillä rankkaa, mutta kun suhtautuu lapseen kuin hänellä olisi nuo diagnoosit niin on helpompi ymmärtää tarpeita. Eskarissa ja sitä ennen päiväkodissa hoettiin sitä, että raivareita tulee täysin yllättäen. Eipä ole tullut kotona enää neljään vuoteen, kun on muokattu arki lapselle sopivaksi.
-kuvatuki
-ennakointi
-fyysistä tekemistä mukaan odottelutilanteisiin esim. kuplamuovia poksuteltavaksi
-aistiherkkyyksiin varautuminen esim kuulosuojaimet mukaan kauppaan, omat eväät kyläilyyn, kuvat ja palkintotarrat kausivaatteiden muutoksiin....
-säännöllinen syöminen ja riittävä lepo
Mikä teillä laukaisee raivarit? Millä keinoilla niitä voisi ehkäistä?
Onko teillä antaa kuulosuojaimet myös kaupan maksaville asiakkaille sen adhd ja autismin kirjolla olevan ihmeenne lisäksi?
Vierailija kirjoitti:
Kohdalle osui haastava lapsi?!?
Se on sinun lapsesi. Ja koeta nyt vaihteeksi käyttää vähän geneerisempää ilmausta kuin HAASTAVA.
Ei geneerisessä mitään vikaa ole.
Onhan sekin geneeristä toivottaa hyvää huomenta, hyvää yötä, hyvää päivää, kysyä mikä on nimesi, miten menee, yms.
Sellaista se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Lapsi on 9v. Sai ADHD diagnoosin 6-vuotiaana.
Raisa Cacciatoren Kiukkukirja on hyvä ja ilmainen.
Kuka siitä edes maksaisi? 🤭
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Lapsi on 9v. Sai ADHD diagnoosin 6-vuotiaana.
Raisa Cacciatoren Kiukkukirja on hyvä ja ilmainen.
Raisa Kakkiatoren Kakkakirja 💩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsellasi on nepsyjuttuja niin mene tutkimuksiin, jos adhd, saat tukea ja lapsi lääkityksen, viimeistään kouluun mennessä.
Päiväkodissa paljon ammattitaidotonta porukkaa jokta puhuvat ihan paskaa jos eivät edes osaa olla erilaisten lasten kanssa.
Näitä sitten otetaan ties millä statuksella töihin.
Mutta adhd.stakin voi parantua, olen tällaisenkin tavannut,.
Luulen, että adhd on enemmänkin ulkopuolelta tulevien ärsykkeiden aiheuttama.
Pitäisikö teillä puolisosi kanssa lopettaa asioiden pehmentäminen lapselle, ihan kuin sillä olisi jatkuva uhmaikä, pettymys on koba jos ei osaakaan jotain uutta asiaa ja purkautuu raivona.
Mikä on lapsen todellinen ikä?
Mihin aikaan vuodesta syntynyt?
Nyt palkkaatte kokeneen lastenhoitajan keikkailemaan teille, että pääsette huokaisemaan joko yksin tai kaksin, sellainen luotettava joka ei pelästy heti kun tapaa haastavamman lapsen. Ja kumpikin järkkäätte toisillenne aikaa.
Ette jaksa muuten.
Outoa, että ette ole saaneet juurikaan apua, vaikka ilmeisesti päiväkodistakin on viestitty huolta.
Iso juttu on myös, että muut lapset eivät ilmeisesti oikein halua olla lapsenne kanssa vapaa-ajalla.
Varmaan aika raskasta elämää, varsinkin kun vaikutatte olevan varsin hyviä vanhempia
Missä kuri, rangaistus ja järjestys?
Lasten kanssa ei tarvitse neuvotella. He tekevät niin kuin aikuset käskevät.
Joo teet järkevän valinnan jos et hanki enempää lapsia, jos nykyisenkin kanssa on vaikeaa. Toinen lapsi ei takuulla tee elämäänne yhtään helpommaksi.
Ois kiva kuulla ap:n vastauksia täällä esitettyihin kysymyksiin.
Itsellä samantapainen tilanne, mutta vähän takaperin: meillä ensimmäisellä lapsella kehitysvamma ja haasteita motorisessa kehityksessä, mutta hän on ollut nykyiseen ikään reilu vuosikkaaksi helppo vauva ja lapsi terveisiin lapsiin verrattuna. Viihtyy hyvin yksin, ei juuri itke jne., mutta toisaalta vaatii päivittäin paljon apua ja tukea, jotta alkaisi oppia esim. liikkumista ja kommunikaatiota. Hänen tilanne on saanut minut pohtimaan samaa kysymystä: miten tämän kanssa, joka luultavasti muuttuu jatkuvasti vaikeammaksi, uskaltaa lähteä yrittämään toista lasta? Haluaisin saada terveenkin lapsen, mutta mistä tiedän, onko sellaista edes mahdollista saada? Miten nopeasti arki alkaa tästä vaikeutua, milloin se hetki toisen lapsen yrittämiselle tulee, ja mistä sen tunnistaa?
Minä ehkä kuitenkin vastaisin omiin kysymyksiini (ja ehkä sinunkin) näin: jos haave toisesta lapsesta on olemassa nykyisestä tilanteesta huolimatta, niin silloin se kannattaa kokeilla. Jos ei kokeile, niin siitä sitä todennäköisemmin katkeroituu vanhana, kun ei edes yrittänyt toteuttaa sitä haavetta. Ja no, jos p***a osuu tuulettimeen ja toinen lapsi on yhtä vaikea tai pahempi, niin eiköhän siinä vaiheessa lastensuojelukin kiinnostu ja josko niillä nyt jotain muitakin apukeinoja ois tarjota kuin huostaanottoja.
Alue: Aihe vapaa
No miksi sitten avasit reitesi?