Tauon pitäminen ”urasta”
Työskentelen asiantuntijatehtävissä ja olen kolmekymppinen. Olen aivan totaalisen loppu ja väsynyt. Työni ahdistaa minua jokainen päivä enkä palaudu edes viikonloppuna. Tuntuu etten jaksa enää yhtään viikkoa, mutta silti lopulta aina jotenkin selviän. Työn suhteen odotan eläköitymistä, keskipitkällä aikavälillä odotan kesälomia ja lyhyellä aikavälillä viikonloppuja. En halua ”edetä” urallani koska en halua yhtään lisää stressiä ja vastuuta, koska tuntuu että nykyinen jo tappaa minua hitaasti. Palkankorotuskaan ei kiinnosta samasta syystä. Perhettä ei ole ja elämäni pyörii työn ympärillä, siis työn jota vihaan yli kaiken.
Haluaisin irtisanoutua ja tehdä jotain ihan perushommaa hetken aikaa ja sen aikana miettiä uudelleen haluanko olla edes tällä alalla ylipäätään. Minulla on asuntolainaa. Tuntuu että elämä ei saa olla seuraavaa 40 vuotta tätä. Olisiko irtisanoutuminen tällaisessa tilanteessa ja tyhjänpäälle jääminen hulluutta? Onko kukaan täällä tehnyt niin?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä meidän yhteiskunnassa on vialla, jos kaikki tuntuvat uupuvan työhönsä? Ja alan vaihtaminen ja hengähdystauon pitäminen töistä on tehty mahdollisimman vaikeaksi. Downshiftaajia haukutaan laiskoiksi jne. Toisaalta työttömiä haukutaan myös laiskoiksi, mutta heitä ei kuitenkaan suostuta ottamaan töihin.
Mistä tällainen armottomuus johtuu, kapitalismista?Jotain on vialla maan ja työpaikkojen ilmapiirissä ja suhtautumisessa muita ihmisiä kohtaan. Täältä puuttuu inhimillinen ja mukava asenne.
Tämä on ihan globaali ongelma. Suomessa sentään työntekijällä on vielä melko hyvät oikeudet (vaikka niitäkin on supistettu) mutta monissa maissa asiat on vielä huonommin ja kenkää voidaan antaa vakituisessakin työsuhteessa ihan tuosta noin vain, ilman irtisanomisaikaa. Ihan ylipäätään kaikkialla tuntuu olevan sellainen kylmä ja tunteeton suhtautuminen: tulos menee kaiken edelle. Työntekijät ovat vain pakollinen paha yritykselle, ja heitä voidaan kohdella ihan miten vain. Isoja pomoja ei liikuta jos jengi ei jaksa tai menettää terveytensä, koska aina löytyy tilalle joku uusi epätoivoinen, joka tarvitsee rahaa. Työmaailma on nykyään ihan sairas. Ja siitä pitäisi sitten vielä olla kiitollinen..
Mä pidin vaan vuoden tauon töistä ja pääsin haastatteluun ja se pomo joka haaatatteli oli ihan ihmeissään et mikä ihmeen aukko tääl cvssä on. Kaikki aina sanoo ettei ketään kiinnosta. Oli jotenkin ahdistava tilanne vaikka selitin sapattivuodesta. Ihan kuin olisi ollut poliisin kuulusteltavana. Eikö ihmisille suoda enää mitään taukoja työelämästä jos vaikka perheem haluisi yms ilman että on heti epäilyttävä.
Tosi hellyttävää, että asiantuntija luulee, että perustyö on jotenkin vähemmän kuluttavaa tai stressaavaa. Että kun palkka on tonnin tai ehkä jopa kaksi tai kolme tonnia pienempi (riippuen kuinka huikea asiantuntija olet), niin sua ei ylityöllistetä? Se on ajan henki, sori vaan. Jos et jaksa, niin jaksa nyt vaan kuitenkin. Joku lähtee eläkkeelle, ketään ei oteta tilalle ja ne työt kaatuu muiden niskaan. Siihen päälle YT:t.
Ei se vaihtamalla parane. Lopettamalla ehkä jollain tavalla, mutta ajattelitko liittyö toimeentulotukea saavien kadehdittuun joukkoon? Siinä tulee sitten muut stressinaiheet tilalle.
Jos säästöt ei riitä kattaan lainaa pystyisitkö vuokraan yhden huoneen asunnostasi jollekin kivalle tyypille mikä auttaisi asuntolainan maksussa sillä aikaa kun otat taukoa töistä.
Minäkin aloin olemaan melko kypsä duuniini vuosien jälkeen ja ajattelin pitää välivuoden. Sitten huomasin että viihdyn mainiosti tekemättä mitään ja välivuosi on nyt venynyt useamman mittaiseksi.
Riittävän uupunut ei edes halua palata töihin. Ei vaan pysty.
Mistäkö tiedän?
Itselle irtisanoutuminen oli elämäni paras teko. En halua töihin enää koskaan, vaikka eläkeikään vielä n 10 vuotta.