Tauon pitäminen ”urasta”
Työskentelen asiantuntijatehtävissä ja olen kolmekymppinen. Olen aivan totaalisen loppu ja väsynyt. Työni ahdistaa minua jokainen päivä enkä palaudu edes viikonloppuna. Tuntuu etten jaksa enää yhtään viikkoa, mutta silti lopulta aina jotenkin selviän. Työn suhteen odotan eläköitymistä, keskipitkällä aikavälillä odotan kesälomia ja lyhyellä aikavälillä viikonloppuja. En halua ”edetä” urallani koska en halua yhtään lisää stressiä ja vastuuta, koska tuntuu että nykyinen jo tappaa minua hitaasti. Palkankorotuskaan ei kiinnosta samasta syystä. Perhettä ei ole ja elämäni pyörii työn ympärillä, siis työn jota vihaan yli kaiken.
Haluaisin irtisanoutua ja tehdä jotain ihan perushommaa hetken aikaa ja sen aikana miettiä uudelleen haluanko olla edes tällä alalla ylipäätään. Minulla on asuntolainaa. Tuntuu että elämä ei saa olla seuraavaa 40 vuotta tätä. Olisiko irtisanoutuminen tällaisessa tilanteessa ja tyhjänpäälle jääminen hulluutta? Onko kukaan täällä tehnyt niin?
Kommentit (147)
Kannattaa ensin miettiä mitä oikeasti haluat eikä jättäytyä vaan tuuliajolle. Ota joku viikonloppu kun tyhjäät kalenterin vaan asiaa pohtiaksesi. Voi olla myös että arjessasi on jotain muita ongelmia jos työ kuormittaa sinut ihan piippuun.
Tai no, riippuu siitä mitä "asiantuntijatyö" on. Jos se on jotain soten lapsikaappailua niin sitten vaan loparit suoraan. Mutta jos se on jotain oikeaa tiedolla kukkoilua ja pätemistä niin ei sellaisen pitäisi olla millään tasolla raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten tekstissäsi tökkää se, että vihaat työtäsi "yli kaiken". Onko aina ollut näin? Hakeuduitko sinulle sopivalle alalle?
Eihän mitään työtä jaksa, sitä helppoakaan, jos sitä vihaa yli kaiken.
Luulen että en alunperin hakeutunut oikealle alalle. Sanoisin että ajauduin tälle alalle ja ajattelin että opiskelen/keksin jotain mutta sitten myöhemmin. Aiemmissa työpaikoissanikaan tällä alalla en työstä ole varsinaisesti nauttinut mutta erityisesti hyvien työyhteisöjen ansiosta kestin niitä huomattavasti paremmin. Muistan että olin yksittäisiä päiviä ahdistunut niissäkin mutta nykyään ahdistus on enemmän tai vähemmän jokapäiväistä.
Onko niin ettet tee työtä alalla joka vastaa omia arvojasi? Lähde miettimään sitä kautta, missä voisit tehdä työtä, joka tuntuisi merkitykselliseltä, vaikka sitten pienemmällä palkalla.
Onko työterveydessäsi työterveyspsykologia joka on myös työnohjaaja? Heillä on eniten ymmärrystä näissä asioissa. Sinulla on oikeus 3 käyntiin/ kalenterivuosi eli voisit käydä nyt syksyllä 3 kertaa ja alkuvuodesta 3 kertaa työterveydessä psykologilla. Yleensä sinne pääsee työterveyshoitajan tai -lääkärin kautta.
Se olisi hyvä reitti koska kuulostaa siltä, että tarvitset myös sairaslomaa.
Lähetän sinulle virtuaalihalauksen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen tauottamista lähtisin miettimään stressin juurisyytä. Onko työnantajan tai omat odotukset liian korkealla, liikaa töitä, epäselvät vastuut, puutteita osaamisessa, huono henki ja epäluottamusta työpaikalla vai mikä mättää? Millaista palautetta saat vai saatko ollenkaan? Riippuen syystä tauko ei välttämättä ratkaise mitään jos stressin syihin ei samalla pureuduta tarkemmin.
Olen kriittinen itseäni kohtaan. Odotan ehkä liikoja itseltäni joten kaikkiin noista en osaa objektiivisesti vastata. Koen että minulta odotetaan enemmän kuin mihin osaamiseni riittää. Työpaikan henki on melko huono mielestäni. Palaute mitä saan on yleensä hyvää.
Onko persoonallisuudessasi perfektionismia, vaativuutta tai äärimmäistä tunnollisuutta? Jos, niin niiden kanssa joutuu tekemään paljon psyykkistä työtä että pääsee sellaiseen olemisen tapaan, ettei polta itseään loppuun.
Olen vähän vanhempi ja samoja asioita pyöritin mielessäni. Sitten tuli yksi juttu, mikä ns. katkaisi kamelin selän ja päätin, että nyt riittää. Päätin opiskella ammattikoulussa täysin uudelle alalle. Mun pahin pelko oli se, jos vaan jatkan nykyisessä tilanteessa, että jossain vaiheessa olen ihan burnoutissa. Sieltä ei välttämättä noustakaan niin nopeasti. Jotenkin ajattelen, että et voi loputtomasti toimia itseäsi vastaan. Opintovapaa mahdollistaa myös paluun vanhaan työhön, jos et syystä tai toisesta viihdy uudella alalla.
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän vanhempi ja samoja asioita pyöritin mielessäni. Sitten tuli yksi juttu, mikä ns. katkaisi kamelin selän ja päätin, että nyt riittää. Päätin opiskella ammattikoulussa täysin uudelle alalle. Mun pahin pelko oli se, jos vaan jatkan nykyisessä tilanteessa, että jossain vaiheessa olen ihan burnoutissa. Sieltä ei välttämättä noustakaan niin nopeasti. Jotenkin ajattelen, että et voi loputtomasti toimia itseäsi vastaan. Opintovapaa mahdollistaa myös paluun vanhaan työhön, jos et syystä tai toisesta viihdy uudella alalla.
Asuntolainaisen on vain vaikea opiskella opintotuella kun aikuisopintotuki on lakkautettu.
Kannattaa hakea ensin se toinen työpaikka ja irtisanoutua vasta sitten. Muuten hyvä idea.
Kyllä sitä voi irtisanoutua vaikka tyhjän päälle jos työpaikka on nii-in karmea ja ahdistava.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hakea ensin se toinen työpaikka ja irtisanoutua vasta sitten. Muuten hyvä idea.
Ei oo nykypäivänä niin helppoa. Jos on ihan piipussa ni töissä ei enää jaksa yhtään epämääräisen pitkää aikaa. Toki se saikku on vaihtoehto mut esim omalla työpaikalla kaikki oli niin loppu eikä s-lomien tilalle saatu koskaan tuuraajia et siksi kaikki sinnitteli viimeiseen asti suojellakseen työkavereita kunnes aina välillä porukkaa tipahteli tosi pitkille sairaslomille ku seinä tuli vastaan.
Täällä on aivan hirveästi kommentteja kuinka on suunnilleen maailmanloppu jos olet vähän aikaa työtön. Ei se ole. Itse tein niin viime kesänä, joskin petasin itselleni määräaikaisuuden juuri siksi että se näyttää siistimmälle enkä aio pitää mitään kiirettä löytää seuraavaa työpaikkaa. Tässä ihmiset eivät ollenkaan ymmärrä että työttömänä myös saa jotain uutta. Nukun nyt aivan huomattavasti paremmin kuin töissä ollessani enkä ole enää stressaantunut. Elämänlaatuni on parempi. En voi kuin suositella. Olen 50 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aivan hirveästi kommentteja kuinka on suunnilleen maailmanloppu jos olet vähän aikaa työtön. Ei se ole. Itse tein niin viime kesänä, joskin petasin itselleni määräaikaisuuden juuri siksi että se näyttää siistimmälle enkä aio pitää mitään kiirettä löytää seuraavaa työpaikkaa. Tässä ihmiset eivät ollenkaan ymmärrä että työttömänä myös saa jotain uutta. Nukun nyt aivan huomattavasti paremmin kuin töissä ollessani enkä ole enää stressaantunut. Elämänlaatuni on parempi. En voi kuin suositella. Olen 50 vuotta.
Siis tämä! Samoja ajatuksia ku oon lukenut kommentteja. Oon 34.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koen että oon ehkä pilannut mun elämän stressaavan uran takia. Oon kolmekymppinen joka on saanut maksettua asuntolainan ja sijoituksissa yli 100ke, mutta nyt pitkäaikaistyötön. En oo hakenut opiskelemaan enkä vanhalle uralleni takaisin. Oon tavallaan tyytyväinen vapaasta, mutta samalla stressaaa päämäärättömyys. En tiedä miten selittäisin uudelle työantajalle haastattelussa että mitä oon tehnyt nää lepovuodet. Palkkaakohan edes enää, osaanko edes enää mitään. Rahatkaan ei riitä eläkkeelle asti vaikka taloudellisesti asiat on nyt hyvin.
Mun mies on samassa tilanteessa, piti muutaman vuoden tauon, oli mun kanssa ulkomaankomennuksella - eikä sekään ole keksinyt selitystä, jonka työnantaja uskoisi. Ts se ei enää ole saanut uusia töitä.
Nyt alkaa rahat loppua ja on pakko myydä ne sijoitukset, jolloin tietty tulot ennestään vähenee ja rahapula syvenee. Mitään tukiaisiahan ei tietenkään ole saanut koko aikana.
Eikö tuo ole aika selkeä syy, että on kanssasi ulkomaankomennuksella?
Olen suorittavassa työssä ja tismalleen samat ajatukset, kuin aloittajalla. Aika samassa iässä myös. Ainoa ero, että minun ei sentään tarvitse märehtiä työasioita vapaalla, mutta niin, en tiedä miten sitä jaksaisi vielä ~40 vuotta, jos edes koko eläkejärjestelmää enää siinä vaiheessa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä missään nimessä irtisano itseäsi tässä taloustilanteessa ilman uutta työtä, vaikka oletkin kouluttautunut henkilö. Jos vointisi heikkenee, ota sairaslomaa. Saat mietintätauon ja hoidat itseäsi kuntoon.
Miten niin? Kyllä toimeentulotukea saa. Se riittää hyvin.
Ei saa jos ei ole täydellinen elätti.
Nykyinen yhteiskunta ei salli yksilölle vapautta päättää omista asioista ja uskon että se eniten rasittava tekijä. Ei itse ne työt vaan se kun joku muu määrää mitä teet ja miten ja miksi. Töissä ja jopa vapaa-aikana. Algoritmit ja somet määrittää minkälaista sisältöä sinä kulutat ja ohjaa sinua minkälainen sinun pitäisi olla. Kokoajan on sellainen tunne kuin olisi hukkumaisillaan siihen paskaan. Sen takia mm. masennuksesta ja muista mt-ongelmista on tullut valtava epidemia.
Sen verran usein panettaa että en pidä "urasta" taukoja.
Minä olin todella väsynyt stressaavaan ja työnantajani huonosti arvostamaan asiantuntijatyöhön. Aloin päivittää CV:täni opiskeluilla, ja aloitin myös sivutyön, josta ajattelin olevan hyötyä työnhaussa. Kun tilanne muuttui töissä todella pahaksi, aloin tosissani etsiä uutta työtä. Hain monia kymmeniä työpaikkoja, mutta en alemmalta tasolta, vaan erilaisista tehtävistä tai toisilta aloilta. Laajensin aluetta ja aloin hakea kauempaakin. Puolen vuoden jälkeen sain pieneltä paikkakunnalta omalta alaltani päällikkötason työn, joka sopi hyvin työkokemukseeni, mutta oli erilaista ja selkeämpää kuin entinen työni. Vuokrasin asunnon ja lähdin. Olin jo yli 40-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hakea ensin se toinen työpaikka ja irtisanoutua vasta sitten. Muuten hyvä idea.
Tämä olisi se ideaalein tilanne, tiedän. Katson melkein joka päivä mitä uusia avoimia työpaikkoja ilmestyy omalla alallani. Joka päivä uusia ilmoituksia tulee yhdestä muutamiin mutta tosi harvoin sellaisia joiden uskon olevan nykyistä parempia. En haluaisi taas vaihtaa ojasta allikkoon. Sellainen voi toki tapahtua aina kun vaihtaa.
Jos tietäisin että nyt kun jaksan vielä puoli vuotta ja sitten pääsen pois niin se helpottaisi mutta valitettavasti kukaan ei voi sitä luvata. Olen alusta asti tässä työssä jaksanut sillä jotenkuten että olen ajatellut että pääsen pois joskus. Nyt useamman vuoden jälkeen alkaa vaan jo usko loppua. Ja olen itse valmis tulemaan alas palkassa yli 500 euroa vaikka palkkani on nytkin vain noin mediaani.
Onhan noita vaihtoehtoja kuten uudelleenkouluttautuminen ja vuorotteluvapaa. Valtio kyllä antaa rahaa kun vain osaa pyytää.
Pari viikkoa tai pari kuukautta. Saa hengähdystauon ja voi miettiä jotain 24/7 paniikin sijaan.