Lue keskustelun säännöt.
Tauon pitäminen ”urasta”
03.10.2026 |
Työskentelen asiantuntijatehtävissä ja olen kolmekymppinen. Olen aivan totaalisen loppu ja väsynyt. Työni ahdistaa minua jokainen päivä enkä palaudu edes viikonloppuna. Tuntuu etten jaksa enää yhtään viikkoa, mutta silti lopulta aina jotenkin selviän. Työn suhteen odotan eläköitymistä, keskipitkällä aikavälillä odotan kesälomia ja lyhyellä aikavälillä viikonloppuja. En halua ”edetä” urallani koska en halua yhtään lisää stressiä ja vastuuta, koska tuntuu että nykyinen jo tappaa minua hitaasti. Palkankorotuskaan ei kiinnosta samasta syystä. Perhettä ei ole ja elämäni pyörii työn ympärillä, siis työn jota vihaan yli kaiken.
Haluaisin irtisanoutua ja tehdä jotain ihan perushommaa hetken aikaa ja sen aikana miettiä uudelleen haluanko olla edes tällä alalla ylipäätään. Minulla on asuntolainaa. Tuntuu että elämä ei saa olla seuraavaa 40 vuotta tätä. Olisiko irtisanoutuminen tällaisessa tilanteessa ja tyhjänpäälle jääminen hulluutta? Onko kukaan täällä tehnyt niin?
Kommentit (50)
Tarvitset tauon työstäsi. Miten olisi välillä esim. opintovapaa? Opiskelisit jotain itseäsi kiinnostavaa.
Olen ollut samassa tilanteessa ja jäin silloin 5 kk:n vuorotteluvapaalle. Nykyisin vuorotteluvapaata ei valitettavasti enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä missään nimessä irtisano itseäsi tässä taloustilanteessa ilman uutta työtä, vaikka oletkin kouluttautunut henkilö. Jos vointisi heikkenee, ota sairaslomaa. Saat mietintätauon ja hoidat itseäsi kuntoon.
Miten niin? Kyllä toimeentulotukea saa. Se riittää hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tuossa tilanteessa että työ oli oikeasti hirveää. Lähdin ja vaihdoin kivempiin töihin, ja tottakai olen 100% tyytyväinen. Mutta toimin siis hyvin työllistävällä alalla, joten päätökseen ei liittynyt oikeastaan minkäänlaista riskiä työttömyydestä. Silti koen, että joka tapauksessa mun olisi ollut pakko lähteä vaikka tilanne olisi ollut toinenkin. Se elämä oli niin hirveää. Vielä ihan viimeisenä päivänä kun olin siinä hirveässä työssä tuntui, että en jaksa sitä päivää loppuun.
Tämä! Ymmärrän nyt miltä ihmisistä tuntuu kun sanotaan että käveli seinään. Juuri nin se on. Lopulta se yksikin päivä on liikaa. Ja useimmiten itse työ ei aiheuta tuollaisia fiiliksiä vaan juurikin se hullu pomo ja huono työyhteisö. Suomihan on kärjessä työpaikkakiusaamiswssa ellei jopa kärkimaa. Kertonee kaiken suomalaisesta luobteesta.
Vierailija kirjoitti:
Ja kommentoisin tähän vielä että alan pitää tätä jopa elämän ja kuoleman kysymyksenä. Ymmärrän että ihminen tarvitsee toimeentulon. Koen itseni ajautuneen hitaasti mutta varmasti tilanteeseen jossa kuormitukseni ja ahdistuksena nakertaa terveyttäni, varsinkin henkistä mutta myös fyysistä. Siksi yritän punnita näitä asioita päivittäin.
Tuttu siivoja kertoi, että hän tekee samoja rutiininomaisia työjuttuja joka päivä, välillä on monta tuntia yksin, ja välillä mukana mukavia työkavereita. Ei kuulemma tarvitse miettiä ja stressata, eikä varsinkaan töitten jälkeen kotona ja viikonloppuna.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on hulluutta. Ja hulluus on kaikkki. Itse tein grradua ja siihen liityvää päivätyötä. Ja yötyöt, ja aamuvuoroa myös. Pikkulapsiaikaan. Sitten erotttiin ja irtisanouduin. Nyt näkee naamasta että kilometrejä takana. Viimeksi läski partaäijä baarissa sanoi niin, eilen. Nuori bunkero.
Erittäin surullinen puolestaai, uhrasit kaiken. Voi kun vaimosi olisi tajunnut tukea siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen tauottamista lähtisin miettimään stressin juurisyytä. Onko työnantajan tai omat odotukset liian korkealla, liikaa töitä, epäselvät vastuut, puutteita osaamisessa, huono henki ja epäluottamusta työpaikalla vai mikä mättää? Millaista palautetta saat vai saatko ollenkaan? Riippuen syystä tauko ei välttämättä ratkaise mitään jos stressin syihin ei samalla pureuduta tarkemmin.
Kuulostat todella tyhmältä kun tässä neuvot näin, toisella on oikeasti hätätilanne!
Työpaikoissa ja työtehtävissä on eroja. Etsi uusi työpaikka, älä irtisanoudu vaan hae tarvittaessa sairaslomaa. Ole armollinen itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen tauottamista lähtisin miettimään stressin juurisyytä. Onko työnantajan tai omat odotukset liian korkealla, liikaa töitä, epäselvät vastuut, puutteita osaamisessa, huono henki ja epäluottamusta työpaikalla vai mikä mättää? Millaista palautetta saat vai saatko ollenkaan? Riippuen syystä tauko ei välttämättä ratkaise mitään jos stressin syihin ei samalla pureuduta tarkemmin.
Kuulostat todella tyhmältä kun tässä neuvot näin, toisella on oikeasti hätätilanne!
Hätätilanteessa hakeudutaan työterveyteen.
Eniten tekstissäsi tökkää se, että vihaat työtäsi "yli kaiken". Onko aina ollut näin? Hakeuduitko sinulle sopivalle alalle?
Eihän mitään työtä jaksa, sitä helppoakaan, jos sitä vihaa yli kaiken.
Ei hätää ap, erilaisten asiantuntija- ja erityisasiantuntija-ammattien työvoimatarve vähenee rajusti tässä lähitulevaisuudessa ja pääset massatyöttömien joukkoon elämään sitä lepovaihetta.