Naisystävän mielestä on normaalia syödä herkkuja joka viikonloppu
Seurustelua kohta vuosi. Hänen (N24) mielestä on normaalia, että viikonloppuna syödään joka päivä sipsejä, irtokarkkeja, jäätelöä jne. napa pinkeänä. Hän on urheilullinen ja arkisin syö terveellisesti, joten on VIELÄ ihan normaalipainoinen (ei nyt mikään täysin litteämahainen ja hoikka kuitenkaan). Hieman kuitenkin kyseenalaistan hänen suhdettaan ruokaan ja herkkuihin. Itse olen kasvanut niin, että ehkä kerran kuussa on ollut karkkipäivä. Varmasti kun ikää tulee niin alkaa tuosta turpoamaan. Miten nostan asian esille?
M31
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkuja suositellaan itse asiassa syömään joka päivä hiukan. Eli syömään jotain pientä makeaa, kuten leivonnainen tai suklaapala iltapäiväkahvilla tai lounaan jälkiruokana. Sillä vältetään isot mieliteot makeaa kohtaan eli ne karkin ym. herkkujen ahmimispäivät.
Tiukka karkkipäivä tai herkkujen kieltäminen voi johtaa liian suuriin kerta-annoksiin. Jos kärsii jatkuvasta herkkuhimosta, syy on yleensä liian vähäisessä syömisessä tai liian pitkissä ateriaväleissä.
Sokeri koukuttaa ja mitä vähemmän sitä syö, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Tuollainen päivittäinen herkuttelu nimenomaan johtaa monella siihen, että kohta se herkutteluhetki onkin muutaman palan sijaan koko levy tai pussi. Vaatii itsekuria tiedostaa, että kaapissa on avattu suklaalevy, mutta otin siitä jo kaksi palaa, enkä tänään ota enempää.
Olet väärässä. Jos se herkku syödään aterian päätteeksi, niin sen jälkeen ei enää saa menemään koko levyä tai pussia. Juuri siksi ne herkut kuuluu syödä osana ateriaa. Sekä nälkä että makeanhimo talttuvat tällä tavalla, jolloin ei ole tarvetta hamuta kaapista taas pian herkkuja.
Tuossakin on se oletus, että kaikilla on itsekuria. Sitä ei kaikilla ole, kuten ketjun "ei makeanhimolle vaan voi mitään" kommenteista voi päätellä. Jos tekee mieli jotain, sitä on pakko saada tai vedetään itkupotkuraivarit!! Joillekin ihmisille se on ns. slippery slope, sama mitä mieltä olet. Antaa pikkusormen, vie koko käden jne. Kuinkakohan moni addikti on kertonut sen "vähennän" jutun, kun kohta ovat taas vanhassa.
Kylläpä olet rakastunut tuohon itsekuri-sanaan.
Anna hyvä ihminen muiden elää elämäänsä. Ei se ole mikään alkoholismin kierre jos joku syö karkkia silloin tällöin ja varsinkaan ei ole fiksua mennä huomauttelemaan muiden syömätavoista, koska tuollaisella niskaanhengittämisellä on ihan päinvastainen vaikutus kuin haluaisit.
Niin, se tuntuu olevan bopojen inhokkisana, jostain kumman syystä. Ei minua kiinnosta se, haluaako joku elää lihavana vai ei, siinäpähän puuskuttaa menemään, mutta tartun valheellisiin väittämiin, esim. siihen, ettei makeanhimolle voi mitään, kun omakohtaisesta kokemuksesta tiedän, että voi. Olen todella perso makealle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolle ei ole tehtävissä mitään. Nämä herkkusuut jatkavat jos eivöt ymmärrä itse lopettaa. Ja kyllä tuo voi johtaa lihomiseen pitkällä aikavälillä
Niin, paino sanalla "voi". Anna ihmisen herkutella, oma on asiansa. Aloituksen tapauksessa ongelma ei ole herkkujen syöjässä vaan pakkomielteisessä puolisossa, joka ilmeisesti itse ei ole sinut syömisensä kanssa ja siksi yrittää tuputtaa ajatteluaan muillekin.
Ihmiset ei käsitä sitä mitä nää nykyiset modernit herkut on ja mitä ne tekee meille. Eikä tunnista sitä emergiamäärää jonka syö. Jos ne viikonloppuiset herkut mahtuu kulutettavan energian sisään niin ei lihoa mut silti terveydelle on hyödyllistä vähän rajoittaa niitä. Se että syö pikaruokaa, siihen ehkä päälle karkit, sipsit, jäätelöt niin se on liikaa! Valitsee vaikka yhden esim pari kourallista sipsejä tai sit jäätelökulhon mut toi porsastelu on typerää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkuja suositellaan itse asiassa syömään joka päivä hiukan. Eli syömään jotain pientä makeaa, kuten leivonnainen tai suklaapala iltapäiväkahvilla tai lounaan jälkiruokana. Sillä vältetään isot mieliteot makeaa kohtaan eli ne karkin ym. herkkujen ahmimispäivät.
Tiukka karkkipäivä tai herkkujen kieltäminen voi johtaa liian suuriin kerta-annoksiin. Jos kärsii jatkuvasta herkkuhimosta, syy on yleensä liian vähäisessä syömisessä tai liian pitkissä ateriaväleissä.
Sokeri koukuttaa ja mitä vähemmän sitä syö, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Tuollainen päivittäinen herkuttelu nimenomaan johtaa monella siihen, että kohta se herkutteluhetki onkin muutaman palan sijaan koko levy tai pussi. Vaatii itsekuria tiedostaa, että kaapissa on avattu suklaalevy, mutta otin siitä jo kaksi palaa, enkä tänään ota enempää.
Olet väärässä. Jos se herkku syödään aterian päätteeksi, niin sen jälkeen ei enää saa menemään koko levyä tai pussia. Juuri siksi ne herkut kuuluu syödä osana ateriaa. Sekä nälkä että makeanhimo talttuvat tällä tavalla, jolloin ei ole tarvetta hamuta kaapista taas pian herkkuja.
Ei pidä paikkaansa ainakaan minun kohdalla. Helposti menee aterian jälkeen puoli litraa jäätelöä ja levy Fazerin sinistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan selkeä syömishäiriö, jos joka viikonloppu on pakko sikailla. Muistuttaa minua alkolismiin sairastuneesta exästä. Joka ikinen viikonloppu oli pakko juoda.
Makeanhimolle ei voi mitään, itsellä vähän sama, jos en juo alkoholia niin sitten tekee karkkia mieli.
Tai kai sille jotain pystyy tekemään, mutta mitä, mikä olisi pysyvä ratkaisu ongelmaan.
"Ei voi mitään", mikä on itsekuri ja selkäranka? Minunkin tekisi mieli ostaa suklaapatukka aina, kun menen kassalle, mutta ostan sellaisen ehkä 5% ajasta. Ei se, että tekee mieli tarkoita, että on pakko antaa periksi sille mielihalulle. Useimmiten jäisin mieluummin sohvalle, kuin lähtisin juoksemaan, silti käyn lenkeillä.
Ihmisellä on makeanhimo luonnostaan. Biologisesti katsottuna ihminen on ohjelmoitu pitämään makeasta, sillä luonnossa se on ollut merkki turvallisesta, myrkyttömästä ja energiapitoisesta ravinnosta. Äidinmaitokin on luonnostaan makeahkoa. Elimistö ja erityisesti aivot tarvitsevat glukoosia eli rypälesokeria toimiakseen. Tämän tarvittavan sokerin keho pystyy valmistamaan mm. täysjyväviljasta, kasviksista, marjoista ja hedelmistä. Vain lisättyä valkoista sokeria tai makeisia ihminen ei tarvitse. Joku voimakas makeanhimo ja sokerikoukut ovat itse aiheutettuja. Muuten mieltymys makeaan on täysin luonnollista.
Niin? Kyllä minäkin pidän makeasta, ja haluaisin sitä paljon useammin, kuin sallin sitä itselleni. Se on sitä itsekuria. Maistuukin paljon paremmalta, jos ei sitä päivittäin tai edes viikoittain puputa.
Ihan yhtä hyvälle on maistunut, vaikka pitäisi vain tunnin välin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkuja suositellaan itse asiassa syömään joka päivä hiukan. Eli syömään jotain pientä makeaa, kuten leivonnainen tai suklaapala iltapäiväkahvilla tai lounaan jälkiruokana. Sillä vältetään isot mieliteot makeaa kohtaan eli ne karkin ym. herkkujen ahmimispäivät.
Tiukka karkkipäivä tai herkkujen kieltäminen voi johtaa liian suuriin kerta-annoksiin. Jos kärsii jatkuvasta herkkuhimosta, syy on yleensä liian vähäisessä syömisessä tai liian pitkissä ateriaväleissä.
Sokeri koukuttaa ja mitä vähemmän sitä syö, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Tuollainen päivittäinen herkuttelu nimenomaan johtaa monella siihen, että kohta se herkutteluhetki onkin muutaman palan sijaan koko levy tai pussi. Vaatii itsekuria tiedostaa, että kaapissa on avattu suklaalevy, mutta otin siitä jo kaksi palaa, enkä tänään ota enempää.
Olet väärässä. Jos se herkku syödään aterian päätteeksi, niin sen jälkeen ei enää saa menemään koko levyä tai pussia. Juuri siksi ne herkut kuuluu syödä osana ateriaa. Sekä nälkä että makeanhimo talttuvat tällä tavalla, jolloin ei ole tarvetta hamuta kaapista taas pian herkkuja.
Ei pidä paikkaansa ainakaan minun kohdalla. Helposti menee aterian jälkeen puoli litraa jäätelöä ja levy Fazerin sinistä.
Tämä. Minulla on melkein kuin erillinen vatsalaukku makealle. Sama mitä on syönyt, voin ihan helposti vetää tonkan B&J:tä päälle. Itseasiassa yhdessä vaiheessa tyypillinen oli tilata Kotipizzan large pizza ja tonkka B&J:tä.
Hänelle on opetettu kerran viikossa ja sinulle kerran kuussa. Pitäkää herkkupäivä kahden viikon välein; molemmat joustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan selkeä syömishäiriö, jos joka viikonloppu on pakko sikailla. Muistuttaa minua alkolismiin sairastuneesta exästä. Joka ikinen viikonloppu oli pakko juoda.
Makeanhimolle ei voi mitään, itsellä vähän sama, jos en juo alkoholia niin sitten tekee karkkia mieli.
Tai kai sille jotain pystyy tekemään, mutta mitä, mikä olisi pysyvä ratkaisu ongelmaan.
"Ei voi mitään", mikä on itsekuri ja selkäranka? Minunkin tekisi mieli ostaa suklaapatukka aina, kun menen kassalle, mutta ostan sellaisen ehkä 5% ajasta. Ei se, että tekee mieli tarkoita, että on pakko antaa periksi sille mielihalulle. Useimmiten jäisin mieluummin sohvalle, kuin lähtisin juoksemaan, silti käyn lenkeillä.
Ihmisellä on makeanhimo luonnostaan. Biologisesti katsottuna ihminen on ohjelmoitu pitämään makeasta, sillä luonnossa se on ollut merkki turvallisesta, myrkyttömästä ja energiapitoisesta ravinnosta. Äidinmaitokin on luonnostaan makeahkoa. Elimistö ja erityisesti aivot tarvitsevat glukoosia eli rypälesokeria toimiakseen. Tämän tarvittavan sokerin keho pystyy valmistamaan mm. täysjyväviljasta, kasviksista, marjoista ja hedelmistä. Vain lisättyä valkoista sokeria tai makeisia ihminen ei tarvitse. Joku voimakas makeanhimo ja sokerikoukut ovat itse aiheutettuja. Muuten mieltymys makeaan on täysin luonnollista.
Niin? Kyllä minäkin pidän makeasta, ja haluaisin sitä paljon useammin, kuin sallin sitä itselleni. Se on sitä itsekuria. Maistuukin paljon paremmalta, jos ei sitä päivittäin tai edes viikoittain puputa.
Ihan yhtä hyvälle on maistunut, vaikka pitäisi vain tunnin välin!
Sen uskon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkuja suositellaan itse asiassa syömään joka päivä hiukan. Eli syömään jotain pientä makeaa, kuten leivonnainen tai suklaapala iltapäiväkahvilla tai lounaan jälkiruokana. Sillä vältetään isot mieliteot makeaa kohtaan eli ne karkin ym. herkkujen ahmimispäivät.
Tiukka karkkipäivä tai herkkujen kieltäminen voi johtaa liian suuriin kerta-annoksiin. Jos kärsii jatkuvasta herkkuhimosta, syy on yleensä liian vähäisessä syömisessä tai liian pitkissä ateriaväleissä.
Sokeri koukuttaa ja mitä vähemmän sitä syö, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Tuollainen päivittäinen herkuttelu nimenomaan johtaa monella siihen, että kohta se herkutteluhetki onkin muutaman palan sijaan koko levy tai pussi. Vaatii itsekuria tiedostaa, että kaapissa on avattu suklaalevy, mutta otin siitä jo kaksi palaa, enkä tänään ota enempää.
Olet väärässä. Jos se herkku syödään aterian päätteeksi, niin sen jälkeen ei enää saa menemään koko levyä tai pussia. Juuri siksi ne herkut kuuluu syödä osana ateriaa. Sekä nälkä että makeanhimo talttuvat tällä tavalla, jolloin ei ole tarvetta hamuta kaapista taas pian herkkuja.
Tuossakin on se oletus, että kaikilla on itsekuria. Sitä ei kaikilla ole, kuten ketjun "ei makeanhimolle vaan voi mitään" kommenteista voi päätellä. Jos tekee mieli jotain, sitä on pakko saada tai vedetään itkupotkuraivarit!! Joillekin ihmisille se on ns. slippery slope, sama mitä mieltä olet. Antaa pikkusormen, vie koko käden jne. Kuinkakohan moni addikti on kertonut sen "vähennän" jutun, kun kohta ovat taas vanhassa.
Kylläpä olet rakastunut tuohon itsekuri-sanaan.
Anna hyvä ihminen muiden elää elämäänsä. Ei se ole mikään alkoholismin kierre jos joku syö karkkia silloin tällöin ja varsinkaan ei ole fiksua mennä huomauttelemaan muiden syömätavoista, koska tuollaisella niskaanhengittämisellä on ihan päinvastainen vaikutus kuin haluaisit.
Niin, se tuntuu olevan bopojen inhokkisana, jostain kumman syystä. Ei minua kiinnosta se, haluaako joku elää lihavana vai ei, siinäpähän puuskuttaa menemään, mutta tartun valheellisiin väittämiin, esim. siihen, ettei makeanhimolle voi mitään, kun omakohtaisesta kokemuksesta tiedän, että voi. Olen todella perso makealle.
Ja samalla katsot oikeudeksesi alkaa puhua lihavuudesta ja arvostella ihmisiä, jotka eivät ole itsekuriltaan yhtä huonoja kuin sinä. Jos jollain on ongelma syömisen kanssa niin sinulla, joka sanojesi mukaan olet perso makealle. Se ettet suo sitä itsellesi edes viikoittain on verrannollinen alkoholismin kanssa kamppailevalle, joka ei voi ottaa sitä yhtään tai ainakin äärimmäisen harvoin, koska muuten se lähtee lapasesta. Siltä saat itsesi kuulostamaan, syömishäiriöiseltä, joka ei uskalla ottaa rennosti.
Vaikka näin ei olisikaan, se ei tee meistä muista automaattisesti jotain läskejä lylleröitä, ettemme välitä olla noin ankaria itsellemme. Makeaa voi ottaa siiloin tällöin jos muuten elää terveellisesti. Se sopii yhdelle, ei ehkä toiselle, mutta jokaisen oma asia. Siihen ei kaivata jonkun ruokafanaatikon ohjeita ja saarnoja itsekurista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkuja suositellaan itse asiassa syömään joka päivä hiukan. Eli syömään jotain pientä makeaa, kuten leivonnainen tai suklaapala iltapäiväkahvilla tai lounaan jälkiruokana. Sillä vältetään isot mieliteot makeaa kohtaan eli ne karkin ym. herkkujen ahmimispäivät.
Tiukka karkkipäivä tai herkkujen kieltäminen voi johtaa liian suuriin kerta-annoksiin. Jos kärsii jatkuvasta herkkuhimosta, syy on yleensä liian vähäisessä syömisessä tai liian pitkissä ateriaväleissä.
Sokeri koukuttaa ja mitä vähemmän sitä syö, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Tuollainen päivittäinen herkuttelu nimenomaan johtaa monella siihen, että kohta se herkutteluhetki onkin muutaman palan sijaan koko levy tai pussi. Vaatii itsekuria tiedostaa, että kaapissa on avattu suklaalevy, mutta otin siitä jo kaksi palaa, enkä tänään ota enempää.
Olet väärässä. Jos se herkku syödään aterian päätteeksi, niin sen jälkeen ei enää saa menemään koko levyä tai pussia. Juuri siksi ne herkut kuuluu syödä osana ateriaa. Sekä nälkä että makeanhimo talttuvat tällä tavalla, jolloin ei ole tarvetta hamuta kaapista taas pian herkkuja.
Ei pidä paikkaansa ainakaan minun kohdalla. Helposti menee aterian jälkeen puoli litraa jäätelöä ja levy Fazerin sinistä.
Niin? Miksi tuon pitäisi tarkoittaa meidän muiden kannalta mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkuja suositellaan itse asiassa syömään joka päivä hiukan. Eli syömään jotain pientä makeaa, kuten leivonnainen tai suklaapala iltapäiväkahvilla tai lounaan jälkiruokana. Sillä vältetään isot mieliteot makeaa kohtaan eli ne karkin ym. herkkujen ahmimispäivät.
Tiukka karkkipäivä tai herkkujen kieltäminen voi johtaa liian suuriin kerta-annoksiin. Jos kärsii jatkuvasta herkkuhimosta, syy on yleensä liian vähäisessä syömisessä tai liian pitkissä ateriaväleissä.
Sokeri koukuttaa ja mitä vähemmän sitä syö, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Tuollainen päivittäinen herkuttelu nimenomaan johtaa monella siihen, että kohta se herkutteluhetki onkin muutaman palan sijaan koko levy tai pussi. Vaatii itsekuria tiedostaa, että kaapissa on avattu suklaalevy, mutta otin siitä jo kaksi palaa, enkä tänään ota enempää.
Olet väärässä. Jos se herkku syödään aterian päätteeksi, niin sen jälkeen ei enää saa menemään koko levyä tai pussia. Juuri siksi ne herkut kuuluu syödä osana ateriaa. Sekä nälkä että makeanhimo talttuvat tällä tavalla, jolloin ei ole tarvetta hamuta kaapista taas pian herkkuja.
Ei pidä paikkaansa ainakaan minun kohdalla. Helposti menee aterian jälkeen puoli litraa jäätelöä ja levy Fazerin sinistä.
Niin? Miksi tuon pitäisi tarkoittaa meidän muiden kannalta mitään?
Miksi sen, että sinä tai joku voi syödä kaksi palaa suklaata aterian päälle tarkoittaisi, että se onnistuu kaikilta muiltakin?
Arvostan todella korkealle ihmistä joka hallitsee kohtuullisuuden ja oman mielensä sekä kehonsa. Jos syö vaikka suklaapatukan kerran viikossa tai vaikka sen yhden jäätelön tai kakkupalan niin se on ok. Sen sijaan jokin sipsipussi ja irtsarikuöho sylissä sohvalla makaaminen on tosi surullista.
Vierailija kirjoitti:
Tuolle ei ole tehtävissä mitään. Nämä herkkusuut jatkavat jos eivöt ymmärrä itse lopettaa. Ja kyllä tuo voi johtaa lihomiseen pitkällä aikavälillä
Melko pitkä aikaväli on minulla mennyt ylipainon keräämisessä. Herkutellut olen jo ala-aste ikäisestä ja nyt eläkeläisenä ylipainoa on 10 kiloa. M67
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkuja suositellaan itse asiassa syömään joka päivä hiukan. Eli syömään jotain pientä makeaa, kuten leivonnainen tai suklaapala iltapäiväkahvilla tai lounaan jälkiruokana. Sillä vältetään isot mieliteot makeaa kohtaan eli ne karkin ym. herkkujen ahmimispäivät.
Tiukka karkkipäivä tai herkkujen kieltäminen voi johtaa liian suuriin kerta-annoksiin. Jos kärsii jatkuvasta herkkuhimosta, syy on yleensä liian vähäisessä syömisessä tai liian pitkissä ateriaväleissä.
Sokeri koukuttaa ja mitä vähemmän sitä syö, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Tuollainen päivittäinen herkuttelu nimenomaan johtaa monella siihen, että kohta se herkutteluhetki onkin muutaman palan sijaan koko levy tai pussi. Vaatii itsekuria tiedostaa, että kaapissa on avattu suklaalevy, mutta otin siitä jo kaksi palaa, enkä tänään ota enempää.
Olet väärässä. Jos se herkku syödään aterian päätteeksi, niin sen jälkeen ei enää saa menemään koko levyä tai pussia. Juuri siksi ne herkut kuuluu syödä osana ateriaa. Sekä nälkä että makeanhimo talttuvat tällä tavalla, jolloin ei ole tarvetta hamuta kaapista taas pian herkkuja.
Tuossakin on se oletus, että kaikilla on itsekuria. Sitä ei kaikilla ole, kuten ketjun "ei makeanhimolle vaan voi mitään" kommenteista voi päätellä. Jos tekee mieli jotain, sitä on pakko saada tai vedetään itkupotkuraivarit!! Joillekin ihmisille se on ns. slippery slope, sama mitä mieltä olet. Antaa pikkusormen, vie koko käden jne. Kuinkakohan moni addikti on kertonut sen "vähennän" jutun, kun kohta ovat taas vanhassa.
Kylläpä olet rakastunut tuohon itsekuri-sanaan.
Anna hyvä ihminen muiden elää elämäänsä. Ei se ole mikään alkoholismin kierre jos joku syö karkkia silloin tällöin ja varsinkaan ei ole fiksua mennä huomauttelemaan muiden syömätavoista, koska tuollaisella niskaanhengittämisellä on ihan päinvastainen vaikutus kuin haluaisit.
Niin, se tuntuu olevan bopojen inhokkisana, jostain kumman syystä. Ei minua kiinnosta se, haluaako joku elää lihavana vai ei, siinäpähän puuskuttaa menemään, mutta tartun valheellisiin väittämiin, esim. siihen, ettei makeanhimolle voi mitään, kun omakohtaisesta kokemuksesta tiedän, että voi. Olen todella perso makealle.
Ja samalla katsot oikeudeksesi alkaa puhua lihavuudesta ja arvostella ihmisiä, jotka eivät ole itsekuriltaan yhtä huonoja kuin sinä. Jos jollain on ongelma syömisen kanssa niin sinulla, joka sanojesi mukaan olet perso makealle. Se ettet suo sitä itsellesi edes viikoittain on verrannollinen alkoholismin kanssa kamppailevalle, joka ei voi ottaa sitä yhtään tai ainakin äärimmäisen harvoin, koska muuten se lähtee lapasesta. Siltä saat itsesi kuulostamaan, syömishäiriöiseltä, joka ei uskalla ottaa rennosti.
Vaikka näin ei olisikaan, se ei tee meistä muista automaattisesti jotain läskejä lylleröitä, ettemme välitä olla noin ankaria itsellemme. Makeaa voi ottaa siiloin tällöin jos muuten elää terveellisesti. Se sopii yhdelle, ei ehkä toiselle, mutta jokaisen oma asia. Siihen ei kaivata jonkun ruokafanaatikon ohjeita ja saarnoja itsekurista.
Hienot projisoinnit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkuja suositellaan itse asiassa syömään joka päivä hiukan. Eli syömään jotain pientä makeaa, kuten leivonnainen tai suklaapala iltapäiväkahvilla tai lounaan jälkiruokana. Sillä vältetään isot mieliteot makeaa kohtaan eli ne karkin ym. herkkujen ahmimispäivät.
Tiukka karkkipäivä tai herkkujen kieltäminen voi johtaa liian suuriin kerta-annoksiin. Jos kärsii jatkuvasta herkkuhimosta, syy on yleensä liian vähäisessä syömisessä tai liian pitkissä ateriaväleissä.
Sokeri koukuttaa ja mitä vähemmän sitä syö, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Tuollainen päivittäinen herkuttelu nimenomaan johtaa monella siihen, että kohta se herkutteluhetki onkin muutaman palan sijaan koko levy tai pussi. Vaatii itsekuria tiedostaa, että kaapissa on avattu suklaalevy, mutta otin siitä jo kaksi palaa, enkä tänään ota enempää.
Olet väärässä. Jos se herkku syödään aterian päätteeksi, niin sen jälkeen ei enää saa menemään koko levyä tai pussia. Juuri siksi ne herkut kuuluu syödä osana ateriaa. Sekä nälkä että makeanhimo talttuvat tällä tavalla, jolloin ei ole tarvetta hamuta kaapista taas pian herkkuja.
Ei pidä paikkaansa ainakaan minun kohdalla. Helposti menee aterian jälkeen puoli litraa jäätelöä ja levy Fazerin sinistä.
Minä taas en jaksa aterian jälkeen syödä yleensä mitään, joten en ole jälkiruokien ystävä.
Syön mieluummin vaan sen ruoan, en jätä tilaa jälkiruoalle.
Miehellä tykkään pyykkilautavatsasta, joten senkin puoleen olisi hölmöä alkaa tuputtamaan väkisillä jälkiruokia. Miksi haluaisin edesauttaa hänenkään vatsan pömpöttämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkuja suositellaan itse asiassa syömään joka päivä hiukan. Eli syömään jotain pientä makeaa, kuten leivonnainen tai suklaapala iltapäiväkahvilla tai lounaan jälkiruokana. Sillä vältetään isot mieliteot makeaa kohtaan eli ne karkin ym. herkkujen ahmimispäivät.
Tiukka karkkipäivä tai herkkujen kieltäminen voi johtaa liian suuriin kerta-annoksiin. Jos kärsii jatkuvasta herkkuhimosta, syy on yleensä liian vähäisessä syömisessä tai liian pitkissä ateriaväleissä.
Sokeri koukuttaa ja mitä vähemmän sitä syö, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Tuollainen päivittäinen herkuttelu nimenomaan johtaa monella siihen, että kohta se herkutteluhetki onkin muutaman palan sijaan koko levy tai pussi. Vaatii itsekuria tiedostaa, että kaapissa on avattu suklaalevy, mutta otin siitä jo kaksi palaa, enkä tänään ota enempää.
Olet väärässä. Jos se herkku syödään aterian päätteeksi, niin sen jälkeen ei enää saa menemään koko levyä tai pussia. Juuri siksi ne herkut kuuluu syödä osana ateriaa. Sekä nälkä että makeanhimo talttuvat tällä tavalla, jolloin ei ole tarvetta hamuta kaapista taas pian herkkuja.
Ei pidä paikkaansa ainakaan minun kohdalla. Helposti menee aterian jälkeen puoli litraa jäätelöä ja levy Fazerin sinistä.
Niin? Miksi tuon pitäisi tarkoittaa meidän muiden kannalta mitään?
Miksi sen, että sinä tai joku voi syödä kaksi palaa suklaata aterian päälle tarkoittaisi, että se onnistuu kaikilta muiltakin?
En sanonut että onnistuu. On ihan selvää ettei onnistu kaikilta. Tässä nyt vain on jo jonkin aikaa väännetty siitä miksi kaikkien pitäisi elää kieltäymyksessä vain koska sellainen sopii joillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkuja suositellaan itse asiassa syömään joka päivä hiukan. Eli syömään jotain pientä makeaa, kuten leivonnainen tai suklaapala iltapäiväkahvilla tai lounaan jälkiruokana. Sillä vältetään isot mieliteot makeaa kohtaan eli ne karkin ym. herkkujen ahmimispäivät.
Tiukka karkkipäivä tai herkkujen kieltäminen voi johtaa liian suuriin kerta-annoksiin. Jos kärsii jatkuvasta herkkuhimosta, syy on yleensä liian vähäisessä syömisessä tai liian pitkissä ateriaväleissä.
Sokeri koukuttaa ja mitä vähemmän sitä syö, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Tuollainen päivittäinen herkuttelu nimenomaan johtaa monella siihen, että kohta se herkutteluhetki onkin muutaman palan sijaan koko levy tai pussi. Vaatii itsekuria tiedostaa, että kaapissa on avattu suklaalevy, mutta otin siitä jo kaksi palaa, enkä tänään ota enempää.
Olet väärässä. Jos se herkku syödään aterian päätteeksi, niin sen jälkeen ei enää saa menemään koko levyä tai pussia. Juuri siksi ne herkut kuuluu syödä osana ateriaa. Sekä nälkä että makeanhimo talttuvat tällä tavalla, jolloin ei ole tarvetta hamuta kaapista taas pian herkkuja.
Tuossakin on se oletus, että kaikilla on itsekuria. Sitä ei kaikilla ole, kuten ketjun "ei makeanhimolle vaan voi mitään" kommenteista voi päätellä. Jos tekee mieli jotain, sitä on pakko saada tai vedetään itkupotkuraivarit!! Joillekin ihmisille se on ns. slippery slope, sama mitä mieltä olet. Antaa pikkusormen, vie koko käden jne. Kuinkakohan moni addikti on kertonut sen "vähennän" jutun, kun kohta ovat taas vanhassa.
Kylläpä olet rakastunut tuohon itsekuri-sanaan.
Anna hyvä ihminen muiden elää elämäänsä. Ei se ole mikään alkoholismin kierre jos joku syö karkkia silloin tällöin ja varsinkaan ei ole fiksua mennä huomauttelemaan muiden syömätavoista, koska tuollaisella niskaanhengittämisellä on ihan päinvastainen vaikutus kuin haluaisit.
Niin, se tuntuu olevan bopojen inhokkisana, jostain kumman syystä. Ei minua kiinnosta se, haluaako joku elää lihavana vai ei, siinäpähän puuskuttaa menemään, mutta tartun valheellisiin väittämiin, esim. siihen, ettei makeanhimolle voi mitään, kun omakohtaisesta kokemuksesta tiedän, että voi. Olen todella perso makealle.
Ja samalla katsot oikeudeksesi alkaa puhua lihavuudesta ja arvostella ihmisiä, jotka eivät ole itsekuriltaan yhtä huonoja kuin sinä. Jos jollain on ongelma syömisen kanssa niin sinulla, joka sanojesi mukaan olet perso makealle. Se ettet suo sitä itsellesi edes viikoittain on verrannollinen alkoholismin kanssa kamppailevalle, joka ei voi ottaa sitä yhtään tai ainakin äärimmäisen harvoin, koska muuten se lähtee lapasesta. Siltä saat itsesi kuulostamaan, syömishäiriöiseltä, joka ei uskalla ottaa rennosti.
Vaikka näin ei olisikaan, se ei tee meistä muista automaattisesti jotain läskejä lylleröitä, ettemme välitä olla noin ankaria itsellemme. Makeaa voi ottaa siiloin tällöin jos muuten elää terveellisesti. Se sopii yhdelle, ei ehkä toiselle, mutta jokaisen oma asia. Siihen ei kaivata jonkun ruokafanaatikon ohjeita ja saarnoja itsekurista.
Hienot projisoinnit.
Niin, sinulla.
eri
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meilläkin on ollut aina tapana lapsuudesta lähtien herkutella viikonloppuisin. Se voi tarkoittaa esim. päiväkahveilla pullaa ja illalla jäätelöä, karkkia tai sipsejä. Ei kaikkea kerralla, mutta kuitenkin jotain. Olen edelleen normaalipainoinen, eikä veriarvoissa ole mitään vikaa.
N34
Meillä oli sipsiä max lasten syntymäpäivillä, ei ikinä muuten.
Mutta esim. pannukakku saattoi olla ihan tavallisen arkipäivän välipala. Karkkia saatiin viikonloppuna, pussi jaettiin kaikille eli ei omia pusseja kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkuja suositellaan itse asiassa syömään joka päivä hiukan. Eli syömään jotain pientä makeaa, kuten leivonnainen tai suklaapala iltapäiväkahvilla tai lounaan jälkiruokana. Sillä vältetään isot mieliteot makeaa kohtaan eli ne karkin ym. herkkujen ahmimispäivät.
Tiukka karkkipäivä tai herkkujen kieltäminen voi johtaa liian suuriin kerta-annoksiin. Jos kärsii jatkuvasta herkkuhimosta, syy on yleensä liian vähäisessä syömisessä tai liian pitkissä ateriaväleissä.
Sokeri koukuttaa ja mitä vähemmän sitä syö, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Tuollainen päivittäinen herkuttelu nimenomaan johtaa monella siihen, että kohta se herkutteluhetki onkin muutaman palan sijaan koko levy tai pussi. Vaatii itsekuria tiedostaa, että kaapissa on avattu suklaalevy, mutta otin siitä jo kaksi palaa, enkä tänään ota enempää.
Olet väärässä. Jos se herkku syödään aterian päätteeksi, niin sen jälkeen ei enää saa menemään koko levyä tai pussia. Juuri siksi ne herkut kuuluu syödä osana ateriaa. Sekä nälkä että makeanhimo talttuvat tällä tavalla, jolloin ei ole tarvetta hamuta kaapista taas pian herkkuja.
Ei pidä paikkaansa ainakaan minun kohdalla. Helposti menee aterian jälkeen puoli litraa jäätelöä ja levy Fazerin sinistä.
Niin? Miksi tuon pitäisi tarkoittaa meidän muiden kannalta mitään?
Miksi sen, että sinä tai joku voi syödä kaksi palaa suklaata aterian päälle tarkoittaisi, että se onnistuu kaikilta muiltakin?
En sanonut että onnistuu. On ihan selvää ettei onnistu kaikilta. Tässä nyt vain on jo jonkin aikaa väännetty siitä miksi kaikkien pitäisi elää kieltäymyksessä vain koska sellainen sopii joillekin.
Mikset sinä polta tupakkaa, vaikka moni siitä pitää? Miksi kiellät sen itseltäsi, oletko jotenkin häiriöinen? Se kuitenkin rentouttaa ja antaa hetkellisen pärinän.
Vierailija kirjoitti:
Arvostan todella korkealle ihmistä joka hallitsee kohtuullisuuden ja oman mielensä sekä kehonsa. Jos syö vaikka suklaapatukan kerran viikossa tai vaikka sen yhden jäätelön tai kakkupalan niin se on ok. Sen sijaan jokin sipsipussi ja irtsarikuöho sylissä sohvalla makaaminen on tosi surullista.
Ei kaikille ole opetettu tuollaista ajattelutapaa. Esim. itse olen perheestä ja suvusta, jossa aina käskettiin syödä maha täyteen ja vedettiin onnellisina herkkuöverit päälle. Sosiaalista yhdessäoloa, iloa ja karkeasti sanottuna ahmimista. Sivistynyt ruokailu yhdessä maltin sääntöineen ei ollut läsnä lapsuudessani, eikä nuoruudessani, enkä oppinut muita malleja mistään. Olen kuitenkin itse hakeutunut esim. kasvisruoan pariin, joka on osaltaan säästänyt terveyttäni, mutta syön edelleen tolkuttoman suuria määriä. Kun on opetettu, että vatsan pitää tuntua täydeltä, on hankalaa, että vatsa pitäisikin jättää vähän tyhjäksi. Niimpä tuppaan salaattia menemään niin, että vatsa tuntuu täydeltä ja yritän syödä varsinaista ruokaa vähemmän. Lapsille ja nuorille pitäisi saada vaihtoehtoisia ajatusmalleja, koska mitä pidempään tottuu överisyömiseen, sen vaikeampaa siitä on luopua. On yhtä surullista sinulta olla ymmärtämättä mistä kaikesta ihmisen syömistavat kumpuavat ja miten kova työ niitä on muuttaa.
Kyllä meilläkin on ollut aina tapana lapsuudesta lähtien herkutella viikonloppuisin. Se voi tarkoittaa esim. päiväkahveilla pullaa ja illalla jäätelöä, karkkia tai sipsejä. Ei kaikkea kerralla, mutta kuitenkin jotain. Olen edelleen normaalipainoinen, eikä veriarvoissa ole mitään vikaa.
N34