Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Naisystävän mielestä on normaalia syödä herkkuja joka viikonloppu

Vierailija
02.10.2026 |

Seurustelua kohta vuosi. Hänen (N24) mielestä on normaalia, että viikonloppuna syödään joka päivä sipsejä, irtokarkkeja, jäätelöä jne. napa pinkeänä. Hän on urheilullinen ja arkisin syö terveellisesti, joten on VIELÄ ihan normaalipainoinen (ei nyt mikään täysin litteämahainen ja hoikka kuitenkaan). Hieman kuitenkin kyseenalaistan hänen suhdettaan ruokaan ja herkkuihin. Itse olen kasvanut niin, että ehkä kerran kuussa on ollut karkkipäivä. Varmasti kun ikää tulee niin alkaa tuosta turpoamaan. Miten nostan asian esille?

M31

Kommentit (158)

Vierailija
61/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä(kin) keskustelussa paistaa taas läpi se suomalaiskansallinen piirre, että ruoka on tylsää, kurjaa ja mautonta (ei saa syödä sitä eikä saa syödä tätä ja kaikessa pitää olla 0% sitä ja 0% tätä) - ja sitten "herkku" pitää kiskoa karkki- tai sipsipussista. En ole ikinä elämässäni syönyt niin vähän "herkkuja" kuin asuessani Ranskassa, jossa työpaikan lounasruokakin oli oikeasti hyvää ja siihen kuului omg aina myös jälkiruoka.

Viestissäsi tulee esiin palstalaiselle tyypillinen "on/off" hyperbolinen joko-tai -ajattelu. Jos ei mätä HYVÄÄ HERKKURUOKAA naamariin 24/7 365, syö aina pelkkää kuivaa täysjyväriisiä kera parsakaalin ja maustamattoman broilerin. Ainakin oman työpaikan ruokalassa on päivittäin tarjolla myös jälkiruoka, mutta osaan kyllä itsekin kokata, joten syön monesti omatekemää ruokaa. Itse tekemällä saa sellaista, mistä pitää. 

Jos joku on sontaa niin broileri. Täysin kammottava eläin joka kasvaa kammottavalla ruualla kammottavissa olosuhteissa. Tällaisen kehoonsa tunkeminen on kuin paskaa söisi.

Vierailija
62/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Linkkaa hänelle tämä keskustele ja katso kuinka ongelma poistuu aivan omin jaloin elämästäsi. 

Miksi jatkuvasta herkuttelusta ei saisi olla huolissaan, jos esim. miehen kaljanjuontia saa kritisoida? On ihan todistettua että sokeri 1) koukuttaa, 2) ei ole terveellistä ja 3) sitä ei tarvitse. 

Niin. Kyllä kumppanin huonoista elintavoista pitääkin olla huolissaan ja se on sitä välittämistä. Parisuhde kuitenkin kärsii melkoisesti niitä. Tuommoinen syöpöttely ei  kuitenkaan tule vähenemään vaan lisääntymään ja käytännössä ratkaisuna on joko hyväksyä se tai erota. Kyllähän se kirpaisee mutta lopputulos on parempi molemmille. Toinen saa olla huolestumatta ja toinen syöpötellä rauhassa. 
Ei se parisuhde siitä parane jos ja kun toinen kasvaa sohvalla ja se harmittaa toista. Sama pätee toki kaljanjuontiinkiin ja moneen muuhun. Sekään ei vähene ja parisuhde on huonoksi tuomittu.
 

Köyhäilijöiden ja pula-ajan mentaliteettisten on parempi pariutua keskenään. Hyvä nainen menee pilalle kun on kitsaan r aiskaajan kanssa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äitini söi pullaa, suklaata ja karkkeja joka päivä, ja eli 87-vuotiaaksi. Ei ikinä painanut enempää kuin 63 kg. Liikkui myös joka päivä.

Vierailija
64/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Linkkaa hänelle tämä keskustele ja katso kuinka ongelma poistuu aivan omin jaloin elämästäsi. 

Miksi jatkuvasta herkuttelusta ei saisi olla huolissaan, jos esim. miehen kaljanjuontia saa kritisoida? On ihan todistettua että sokeri 1) koukuttaa, 2) ei ole terveellistä ja 3) sitä ei tarvitse. 

Koska ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa elää ja lähes tulkoon kaikilla on jonkinlainen pahe tai huono tapa, tiedosti sitä itse tai ei. Jollakin se on herkuttelu, jollakin toisten moralisointi ja itseään muita parempana pitäminen. Sitä paitsi se mikä sitten on liiallista herkuttelua, on täysin ihmisten arvomaailmasta, kulttuurista ja kasvatuksesta kiinni. Jollekin herkuttelu on kohtuullista niin kauan kun se ei näy esim hampaiden kunnossa tai ylipainossa eikä ota stressiä ruokailusta muutenkaan, ja joku taas pitää tiukasti kiinni karkkipäivistä, punnitsee tavallisetkin ruokansa ja katsoo kaupassa joka ikisen ainesosaluettelon. Jotkut myös kokevat itsensä terveiksi ja energiseksi vaikka olisivat pelkkään BMItä katsoen ylipainoisia. Terveys ja hyvinvointi ovat hyvin moniulotteisia käsitteitä, eikä niitä voida arvioida esim. pelkän sokerin kulutuksen perusteella kun on niin monta muutakin asiaa jotka vaikuttaa. Tunnen itse ortoreksiaa sairastavia ihmisiä jotka syövät ns. täydellisesti, mutta ovat niin neuroottisia ja vaativia että se stressin ja kireyden taso ei voi olla terveellisempää kuin muutama liikakilo muuten tasapainoisessa arjessa.

Lisäksi tuollainen kritisointi ja toisen puolesta huolestuminen ei myöskään auta, vaikka kumppanilla olisi oikea syömishäiriö tai vaikka olisi oikeasti paljon pudotettavaa. Silloinkin muutos on kiinni tasan hänestä itsestään, eli kumppanin omasta sisäsyntyisestä halusta tehdä muutoksia. Jos tuolle linjalle lähtee että alkaa muuttamaan kumppania pikkuhiljaa paremmaksi ja terveemmäksi jotta hän eläisi täsmälleen samalla tavalla kuin itse, se tulee johtamaan erilaisiin ongelmiin suhteen dynamiikassa ja esim. painon kommentointi luo monelle naiselle turvattomuuden kokemuksia koska niin monella naisella on jonkinlainen huono muisto ulkonäön arvostelusta.


 Näissä asioissa ei oikeasti ole lopulta muuta ratkaisua, kuin se että jokainen tutkistelee itse omaa sydäntään ja arvomaailmaansa ja myöntää itselleen mitkä ovat niitä tärkeimpiä asioita kumppanissa. Täydellistä ihmistä ei tule löytymään, mutta on ihan ok tajuta että itse asiassa tulen aina haluamaan esim. tietynlaista elämäntapaa harjoittavan ihmisen jos se on iso kriteeri. Se vain sitten tarkoittaa, että täytyy myös olla valmis kestämään tämän valinnan seuraukset ja olla valmis siihen, että menettää ehkä muuten sopivan tai rakastavan kumppanin, joka ei täyttänyt omia kriteerejä. Jollekin menevät ihmisen persoonaan ja henkiseen yhteyteen liittyvät asiat yksittäisten elämäntapojen edelle, mutta ei kaikille ja tämä on hyväksyttävä. Siksi Ap voi olla viisainta että kysyt itseltäsi mistä tämä kumppanin muuttamisen tarve ihan oikeasti kumpuaa, ja sitten teet päätöksen onko se liian iso asia vai ei. Toisen kontrollointi tai painostaminen on yleensä kaikista huonoin vaihtoehto, koska se ei ratkaise pinnallista ns. ongelmaa eikä myöskään tuo kontrollointiin taipuvaiselle ihmiselle mitään automaattista tyydytystä. Saattaa olla, että seuraavaksi keksit vaan sitten jonkun toisenkin omasta mielestäsi väärän tavan, joka pitääkin yhtäkkiä jälleen lähteä korjaamaan. On mahdollista että olette joko vain yhteensopimattomia, tai että Aplla on itsellään henkistä kasvamista edessä eli hän ei ole valmis aidosti kokonaisvaltaisesti hyväksyvään ihmissuhteeseen vielä kenenkään kanssa. 

Vierailija
65/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Äitini söi pullaa, suklaata ja karkkeja joka päivä, ja eli 87-vuotiaaksi. Ei ikinä painanut enempää kuin 63 kg. Liikkui myös joka päivä.

Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat juoneet alkoholia päivittäin yli 20 vuoden ajan, ja lähentelevät 70 ikävuotta, eivätkä ole ylipainoisia. Tarkoittaako se, että alkoholi on terveellistä tai että tuo on hyvä elämäntapa ja toimii kaikille? Ei. 

Vierailija
66/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onhan tuo normaalia ja on myös normaalia, että naiset ovat keskimäärin 30v ikäisenä noin 20kg ylipainoisia, täysin normaalia, yleisin malli joka on käytössä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Linkkaa hänelle tämä keskustele ja katso kuinka ongelma poistuu aivan omin jaloin elämästäsi. 

Miksi jatkuvasta herkuttelusta ei saisi olla huolissaan, jos esim. miehen kaljanjuontia saa kritisoida? On ihan todistettua että sokeri 1) koukuttaa, 2) ei ole terveellistä ja 3) sitä ei tarvitse. 

Koska ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa elää ja lähes tulkoon kaikilla on jonkinlainen pahe tai huono tapa, tiedosti sitä itse tai ei. Jollakin se on herkuttelu, jollakin toisten moralisointi ja itseään muita parempana pitäminen. Sitä paitsi se mikä sitten on liiallista herkuttelua, on täysin ihmisten arvomaailmasta, kulttuurista ja kasvatuksesta kiinni. Jollekin herkuttelu on kohtuullista niin kauan kun se ei näy esim hampaiden kunnossa tai ylipainossa eikä ota stressiä ruokailusta muutenkaan, ja joku taas pitää tiukasti kiinni karkkipäivistä, punnitsee tavallisetkin ruokansa ja katsoo kaupassa joka ikisen ainesosaluettelon. Jotkut myös kokevat itsensä terveiksi ja energiseksi vaikka olisivat pelkkään BMItä katsoen ylipainoisia. Terveys ja hyvinvointi ovat hyvin moniulotteisia käsitteitä, eikä niitä voida arvioida esim. pelkän sokerin kulutuksen perusteella kun on niin monta muutakin asiaa jotka vaikuttaa. Tunnen itse ortoreksiaa sairastavia ihmisiä jotka syövät ns. täydellisesti, mutta ovat niin neuroottisia ja vaativia että se stressin ja kireyden taso ei voi olla terveellisempää kuin muutama liikakilo muuten tasapainoisessa arjessa.

Lisäksi tuollainen kritisointi ja toisen puolesta huolestuminen ei myöskään auta, vaikka kumppanilla olisi oikea syömishäiriö tai vaikka olisi oikeasti paljon pudotettavaa. Silloinkin muutos on kiinni tasan hänestä itsestään, eli kumppanin omasta sisäsyntyisestä halusta tehdä muutoksia. Jos tuolle linjalle lähtee että alkaa muuttamaan kumppania pikkuhiljaa paremmaksi ja terveemmäksi jotta hän eläisi täsmälleen samalla tavalla kuin itse, se tulee johtamaan erilaisiin ongelmiin suhteen dynamiikassa ja esim. painon kommentointi luo monelle naiselle turvattomuuden kokemuksia koska niin monella naisella on jonkinlainen huono muisto ulkonäön arvostelusta.


 Näissä asioissa ei oikeasti ole lopulta muuta ratkaisua, kuin se että jokainen tutkistelee itse omaa sydäntään ja arvomaailmaansa ja myöntää itselleen mitkä ovat niitä tärkeimpiä asioita kumppanissa. Täydellistä ihmistä ei tule löytymään, mutta on ihan ok tajuta että itse asiassa tulen aina haluamaan esim. tietynlaista elämäntapaa harjoittavan ihmisen jos se on iso kriteeri. Se vain sitten tarkoittaa, että täytyy myös olla valmis kestämään tämän valinnan seuraukset ja olla valmis siihen, että menettää ehkä muuten sopivan tai rakastavan kumppanin, joka ei täyttänyt omia kriteerejä. Jollekin menevät ihmisen persoonaan ja henkiseen yhteyteen liittyvät asiat yksittäisten elämäntapojen edelle, mutta ei kaikille ja tämä on hyväksyttävä. Siksi Ap voi olla viisainta että kysyt itseltäsi mistä tämä kumppanin muuttamisen tarve ihan oikeasti kumpuaa, ja sitten teet päätöksen onko se liian iso asia vai ei. Toisen kontrollointi tai painostaminen on yleensä kaikista huonoin vaihtoehto, koska se ei ratkaise pinnallista ns. ongelmaa eikä myöskään tuo kontrollointiin taipuvaiselle ihmiselle mitään automaattista tyydytystä. Saattaa olla, että seuraavaksi keksit vaan sitten jonkun toisenkin omasta mielestäsi väärän tavan, joka pitääkin yhtäkkiä jälleen lähteä korjaamaan. On mahdollista että olette joko vain yhteensopimattomia, tai että Aplla on itsellään henkistä kasvamista edessä eli hän ei ole valmis aidosti kokonaisvaltaisesti hyväksyvään ihmissuhteeseen vielä kenenkään kanssa. 

Se on kumma miten naisen potentiaalinen turpoaminen on aina kumppanille "kasvun paikka" ja asia, joka pitäisi hyväksyä, koska "ihmiset nyt vaan ovat erilaisia". En koskaan kirjottaisi, että jonkun pitäisi hyväksyä miehen orastava alkoholismi, tai edes huonot ruokailutottumukset, mutta niin, jos aloitus olisi miehestä, olisit kirjoittamassa miten häntä pitäisi ajaa muuttamaan ruokavalio ja liikkumaan lisää, eikä "ymmärtää" ja hyväksyä sellaisenaan. 

Vierailija
68/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä 50+ mies syö herkkuja joka päivä. Vyötärölle on kertynyt kiloja ja valittaa koko ajan huonosta kunnostaan. Pitkäaikaisverensokeri vielä normaali, mutta asteikon yläpäässä jo. Olen huolissani hänen terveydestään. Vaan mitäpä voin tehdä? Olen puhunut että liika sokerin syönti ei ole terveellistä, mutta on lapsesta asti tehnyt niin. Sokerijugurtteja, makeita leivonnaisia, keksejä jne menee joka päivä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä syön sipsejä, irtokarkkeja, jäätelöä jne. joka päivä. Mitat 171/53. Kovasti ihmettelen itsekin miten tämä on mahdollista. Mutta en voi uskoa että viikonlopun syömiset haittaa jos sitten arkena syö sitäkin terveellisemmin.

n41

Vierailija
70/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini söi pullaa, suklaata ja karkkeja joka päivä, ja eli 87-vuotiaaksi. Ei ikinä painanut enempää kuin 63 kg. Liikkui myös joka päivä.

Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat juoneet alkoholia päivittäin yli 20 vuoden ajan, ja lähentelevät 70 ikävuotta, eivätkä ole ylipainoisia. Tarkoittaako se, että alkoholi on terveellistä tai että tuo on hyvä elämäntapa ja toimii kaikille? Ei. 

No niinpä. Jos itse söisin kuten äitini, minulla olisi varmaan diabetes ollut jo vuosia sitten.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sellainen se sun tyttöystävä on. Hän on aikuinen ihminen ja tekee ihan itse omat valintansa. Ei ole muiden tehtävä alkaa opettamaan hänelle miten hänen (muka) pitäisi elää. 

 

Tämä sama toimii myös juoppojen kanssa. Jos pännii toisen alkoholin käyttö, niin silloin täytyy ymmärtää että toisella on oikeus käyttää alkoholia niin usein ja niin runsaasti kuin hän haluaa. Pakko ei ole olla kenenkään kanssa suhteessa. 

Vierailija
72/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kärsiikö peräsuolen laskeumasta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
73/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Linkkaa hänelle tämä keskustele ja katso kuinka ongelma poistuu aivan omin jaloin elämästäsi. 

Miksi jatkuvasta herkuttelusta ei saisi olla huolissaan, jos esim. miehen kaljanjuontia saa kritisoida? On ihan todistettua että sokeri 1) koukuttaa, 2) ei ole terveellistä ja 3) sitä ei tarvitse. 

Koska ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa elää ja lähes tulkoon kaikilla on jonkinlainen pahe tai huono tapa, tiedosti sitä itse tai ei. Jollakin se on herkuttelu, jollakin toisten moralisointi ja itseään muita parempana pitäminen. Sitä paitsi se mikä sitten on liiallista herkuttelua, on täysin ihmisten arvomaailmasta, kulttuurista ja kasvatuksesta kiinni. Jollekin herkuttelu on kohtuullista niin kauan kun se ei näy esim hampaiden kunnossa tai ylipainossa eikä ota stressiä ruokailusta muutenkaan, ja joku taas pitää tiukasti kiinni karkkipäivistä, punnitsee tavallisetkin ruokansa ja katsoo kaupassa joka ikisen ainesosaluettelon. Jotkut myös kokevat itsensä terveiksi ja energiseksi vaikka olisivat pelkkään BMItä katsoen ylipainoisia. Terveys ja hyvinvointi ovat hyvin moniulotteisia käsitteitä, eikä niitä voida arvioida esim. pelkän sokerin kulutuksen perusteella kun on niin monta muutakin asiaa jotka vaikuttaa. Tunnen itse ortoreksiaa sairastavia ihmisiä jotka syövät ns. täydellisesti, mutta ovat niin neuroottisia ja vaativia että se stressin ja kireyden taso ei voi olla terveellisempää kuin muutama liikakilo muuten tasapainoisessa arjessa.

Lisäksi tuollainen kritisointi ja toisen puolesta huolestuminen ei myöskään auta, vaikka kumppanilla olisi oikea syömishäiriö tai vaikka olisi oikeasti paljon pudotettavaa. Silloinkin muutos on kiinni tasan hänestä itsestään, eli kumppanin omasta sisäsyntyisestä halusta tehdä muutoksia. Jos tuolle linjalle lähtee että alkaa muuttamaan kumppania pikkuhiljaa paremmaksi ja terveemmäksi jotta hän eläisi täsmälleen samalla tavalla kuin itse, se tulee johtamaan erilaisiin ongelmiin suhteen dynamiikassa ja esim. painon kommentointi luo monelle naiselle turvattomuuden kokemuksia koska niin monella naisella on jonkinlainen huono muisto ulkonäön arvostelusta.


 Näissä asioissa ei oikeasti ole lopulta muuta ratkaisua, kuin se että jokainen tutkistelee itse omaa sydäntään ja arvomaailmaansa ja myöntää itselleen mitkä ovat niitä tärkeimpiä asioita kumppanissa. Täydellistä ihmistä ei tule löytymään, mutta on ihan ok tajuta että itse asiassa tulen aina haluamaan esim. tietynlaista elämäntapaa harjoittavan ihmisen jos se on iso kriteeri. Se vain sitten tarkoittaa, että täytyy myös olla valmis kestämään tämän valinnan seuraukset ja olla valmis siihen, että menettää ehkä muuten sopivan tai rakastavan kumppanin, joka ei täyttänyt omia kriteerejä. Jollekin menevät ihmisen persoonaan ja henkiseen yhteyteen liittyvät asiat yksittäisten elämäntapojen edelle, mutta ei kaikille ja tämä on hyväksyttävä. Siksi Ap voi olla viisainta että kysyt itseltäsi mistä tämä kumppanin muuttamisen tarve ihan oikeasti kumpuaa, ja sitten teet päätöksen onko se liian iso asia vai ei. Toisen kontrollointi tai painostaminen on yleensä kaikista huonoin vaihtoehto, koska se ei ratkaise pinnallista ns. ongelmaa eikä myöskään tuo kontrollointiin taipuvaiselle ihmiselle mitään automaattista tyydytystä. Saattaa olla, että seuraavaksi keksit vaan sitten jonkun toisenkin omasta mielestäsi väärän tavan, joka pitääkin yhtäkkiä jälleen lähteä korjaamaan. On mahdollista että olette joko vain yhteensopimattomia, tai että Aplla on itsellään henkistä kasvamista edessä eli hän ei ole valmis aidosti kokonaisvaltaisesti hyväksyvään ihmissuhteeseen vielä kenenkään kanssa. 

Se on kumma miten naisen potentiaalinen turpoaminen on aina kumppanille "kasvun paikka" ja asia, joka pitäisi hyväksyä, koska "ihmiset nyt vaan ovat erilaisia". En koskaan kirjottaisi, että jonkun pitäisi hyväksyä miehen orastava alkoholismi, tai edes huonot ruokailutottumukset, mutta niin, jos aloitus olisi miehestä, olisit kirjoittamassa miten häntä pitäisi ajaa muuttamaan ruokavalio ja liikkumaan lisää, eikä "ymmärtää" ja hyväksyä sellaisenaan. 

Alkoholismilla ja ylipainolla on aika erilaiset vaikutukset. 

Itse en lähtisi muuttamaan alkoholisoituvaa miestä tämän puolisona, tuhoon tuomittu juttu. Oikeastaan jos mies on sillä tavoin itsetuhoinen niin ansaitseekin käväistä pohjalla. Elikkä pakkaisin vaan laukkuni ja sanoisin että nauti pullosta.

 

Jos ap sen sijaan jättäisi naisen, nainen saattaisi alkaa voimaan paremmin ja vaikka laihtuakin. Ei voi koskaan tietää mikä sen ongelman aiheuttaa. SEhän saattaa olla viakka jatkuva r aiskatuksi tuleminen, ja nainen hakee sitten mielihyvänsä herkuista. Itse miesten läheisyydessä joudun käyttämään paljon alkoholia koska miesten energia on paska ja väkivaltainen. Siinä on huono olla. Hyvinvointi ja hyvä mieli tulee sitten nautintoaineista. Aikanaan kun opin tämän niin lopetin kyllä miesten kanssa seurustelun, mutta kaikki naiset eivät ole yhtä skarppeja. Jotkut hakevat lääkkeitä jopa lääkäriltä sietääkseen miestä ja jatkuvaa r aiskatuksi tulemista. 

Vierailija
74/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mä syön sipsejä, irtokarkkeja, jäätelöä jne. joka päivä. Mitat 171/53. Kovasti ihmettelen itsekin miten tämä on mahdollista. Mutta en voi uskoa että viikonlopun syömiset haittaa jos sitten arkena syö sitäkin terveellisemmin.

n41

Lihominen tapahtuu pitkällä aikavälillä, kun syö säännöllisesti, jatkuvasti yli kulutuksen. Olen itse 182cm/80kg mies, pysynyt näissä mitoissa viimeiset 10 vuotta ja esim. eilen söin tonkan 3 kaveria jäätelöä ja pussillisen karkkia. Miksi en lihoa? Koska syön noin korkeintaan kerran kahdessa viikossa ja liikun käytännössä päivittäin. Eilenkin melkein kulutin nuo herkuttelut liikunnalla. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
75/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Rasvan kertyminen kehoon on yksilöllistä.  Jotkut lihoo pienistäkin ruokamääristä, jotkut ei mistään.  Yksi ystäväni mässäsi suklaata ja rasvaisia ruokia alinomaa ja oli ylilaiha.  Minusta on kamalaa syyllistää ihmisiä siitä, että he syö.  

Toki liikaa syömisellä helposti lihoi, mutta ei kaikki.

Ex-mieheni oli alkoholisti ja sen kaiken alkoholimäärän lisäksi söi hevosen annoksia, jatkuvasti mässyruokaa, rasvaa ja sokeria, aina piti kauhoa jotakin suuhunsa.  Ja ei muuta kuin laihtui, oli kuin luuranko.  

Mihinkähän yleiseen kaavaan tuo sopisi?  Sairasti siis ylensyömistä ja ylenjuomista.  Kaljatölkki piti olla koko ajan käsissä.  Juoppo mikä juoppo.

Miksi se ei näkynyt siinä vartalossa?  

Minulle tärkeintä ihmisessä on se, että on hyvä luonne ja rehti ja reipas.  Ei ole pakko olla laiha.  Itse asiassa se luurangon laiha vartalo on luotaantyöntävä.

Mutta miesten mielestä naisen pitää olla joku kuoppaposki ja laiha rimpulajalka, tissit on kuitenkin oltava isot ja takapuoli pullea.  Ei ihme, että nuoret naiset kärsii ulkonäkö ongelmista, kun tuollainen vartalon malli ei ole normaalisti kellään.

Onoo sun ex vielä hengissä? Mun mieheni vesi pli jatkuvasti laihtuva juoppo, loppuvuosina oikea luukasa. Joi itselleen ykköstyypin diabeteksen aikuisena, siksi laihtui, ja koska sen hoito ei kiinnostellut mutta viina kiinnosti, menehtyi ketoasidoosiin joitakin vuosia sitten.

Vierailija
76/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä syön sipsejä, irtokarkkeja, jäätelöä jne. joka päivä. Mitat 171/53. Kovasti ihmettelen itsekin miten tämä on mahdollista. Mutta en voi uskoa että viikonlopun syömiset haittaa jos sitten arkena syö sitäkin terveellisemmin.

n41

Lihominen tapahtuu pitkällä aikavälillä, kun syö säännöllisesti, jatkuvasti yli kulutuksen. Olen itse 182cm/80kg mies, pysynyt näissä mitoissa viimeiset 10 vuotta ja esim. eilen söin tonkan 3 kaveria jäätelöä ja pussillisen karkkia. Miksi en lihoa? Koska syön noin korkeintaan kerran kahdessa viikossa ja liikun käytännössä päivittäin. Eilenkin melkein kulutin nuo herkuttelut liikunnalla. 

Miehillä on erilainen aineenvaihdunta ja myös biologinen funktio. Naisen kuuluukin kerätä painoa koska synnyttää lapsia. 4 kiloa lasta on suunnilleen 30 kiloa naisen elopainoa nesteen ja ravinteiden muodossa. 

Jos haluat vaan pumpata jotakuta täyteen spermaa niin suosittelen homoutta. Miehellä on miehen aineenvaihdunta ja yhtä vammaiset ajatukset, missä jatkuva sperman pumppaaminen on kaiken keskiössä.

Vierailija
77/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos viikolla syö hyvin, viikonloppuna voi ottaa rennommin.

Vierailija
78/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä syön sipsejä, irtokarkkeja, jäätelöä jne. joka päivä. Mitat 171/53. Kovasti ihmettelen itsekin miten tämä on mahdollista. Mutta en voi uskoa että viikonlopun syömiset haittaa jos sitten arkena syö sitäkin terveellisemmin.

n41

Lihominen tapahtuu pitkällä aikavälillä, kun syö säännöllisesti, jatkuvasti yli kulutuksen. Olen itse 182cm/80kg mies, pysynyt näissä mitoissa viimeiset 10 vuotta ja esim. eilen söin tonkan 3 kaveria jäätelöä ja pussillisen karkkia. Miksi en lihoa? Koska syön noin korkeintaan kerran kahdessa viikossa ja liikun käytännössä päivittäin. Eilenkin melkein kulutin nuo herkuttelut liikunnalla. 

Miehillä on erilainen aineenvaihdunta ja myös biologinen funktio. Naisen kuuluukin kerätä painoa koska synnyttää lapsia. 4 kiloa lasta on suunnilleen 30 kiloa naisen elopainoa nesteen ja ravinteiden muodossa. 

Jos haluat vaan pumpata jotakuta täyteen spermaa niin suosittelen homoutta. Miehellä on miehen aineenvaihdunta ja yhtä vammaiset ajatukset, missä jatkuva sperman pumppaaminen on kaiken keskiössä.

Jännästi kuitenkin esim. lähipiirin äidit ovat kaikki selvinneet raskaudesta lihomatta. Kaikkia tosin yhdistää urheilu. 

Vierailija
79/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Katsokaa Paula Heinosen ravinto-ohjeta.

Vierailija
80/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole sinun tehtäväsi määrätä mitä naisystäväsi saa syödä. Jos haluaa herkutella viikonloppuisin, niin antaa mennä. Syön itsekin suklaata ja karkkia AINA viikonloppuisin. Se on ihanaa! Jos olet itse niin tiukkapipo että haluat syödä pelkkää raejuustoa viikonloppuisinkin, niin se on sinun valintasi. Mutta naisesi saa vetää karkkia ja jätskiä miten haluaa, varsinkin kuten sanoit, viikolla kuntoilee ja syö normaalisti. Jätä naisesi ja etsi joku fitness pimu itsellesi, niin loppuu tuo herkkujen tarkkailu ja mässytys.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme yksi viisi