Naisystävän mielestä on normaalia syödä herkkuja joka viikonloppu
Seurustelua kohta vuosi. Hänen (N24) mielestä on normaalia, että viikonloppuna syödään joka päivä sipsejä, irtokarkkeja, jäätelöä jne. napa pinkeänä. Hän on urheilullinen ja arkisin syö terveellisesti, joten on VIELÄ ihan normaalipainoinen (ei nyt mikään täysin litteämahainen ja hoikka kuitenkaan). Hieman kuitenkin kyseenalaistan hänen suhdettaan ruokaan ja herkkuihin. Itse olen kasvanut niin, että ehkä kerran kuussa on ollut karkkipäivä. Varmasti kun ikää tulee niin alkaa tuosta turpoamaan. Miten nostan asian esille?
M31
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Ihan selkeä syömishäiriö, jos joka viikonloppu on pakko sikailla. Muistuttaa minua alkolismiin sairastuneesta exästä. Joka ikinen viikonloppu oli pakko juoda.
Makeanhimolle ei voi mitään, itsellä vähän sama, jos en juo alkoholia niin sitten tekee karkkia mieli.
Tai kai sille jotain pystyy tekemään, mutta mitä, mikä olisi pysyvä ratkaisu ongelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen tottunut siihen, että viikonloppuna syödään paremmin, mutta ei se meillä tuollaista herkkujen mässäystä ole. Voit omalla esimerkilläsi ohjailla yhteisiä herkkuvalintojanne terveellisempään suuntaan. Ehkä sanoa suoraankin, kun tilanne on sopiva.
Oikeesti 😂
En nyt jaksa lukea kaikkea mutta parikymppisenä asuin "miehen" kanssa, mikä myös oli "huolissaan" lihomista kun viikonloppuna saatoin pitsan ostaa.
Ei huomannut, että kävin kuitenkin lenkillä joka päivä ja tosi tiukka ruokavalio muuten.
Olen edelleen syömishäiriöinen ja taasen muista koska olen syönyt oikea aterian. 20 vuoden syömishäiriöitä on tehnyt lapsettomuuden lisäksi pysyviä häiriöitä myös aivotoimintaan. Oon laiha mut pahasti ongelmainen edelleen melkein 40 vuotiaana.
Kiitos kun olet huolissaan tärkeistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Miksi menit yhteen LAPSEN kanssa?
Kun lapsemme olivat pieniä, en syönyt karkkia heidän nähden. Nykyään en ole syönyt suklaata tai karkkia vuosiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan selkeä syömishäiriö, jos joka viikonloppu on pakko sikailla. Muistuttaa minua alkolismiin sairastuneesta exästä. Joka ikinen viikonloppu oli pakko juoda.
Makeanhimolle ei voi mitään, itsellä vähän sama, jos en juo alkoholia niin sitten tekee karkkia mieli.
Tai kai sille jotain pystyy tekemään, mutta mitä, mikä olisi pysyvä ratkaisu ongelmaan.
"Ei voi mitään", mikä on itsekuri ja selkäranka? Minunkin tekisi mieli ostaa suklaapatukka aina, kun menen kassalle, mutta ostan sellaisen ehkä 5% ajasta. Ei se, että tekee mieli tarkoita, että on pakko antaa periksi sille mielihalulle. Useimmiten jäisin mieluummin sohvalle, kuin lähtisin juoksemaan, silti käyn lenkeillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kuussa? Herkut kuuluu elämään, joskus arkenakin.
Millä kaudella olit "hengenvaarallisesti lihava" -ohjelmassa?
Älä jaksa nillittää, kaikki ei ole ylipainoisia vaikka syövät muutakin kuin porkkanoita. Itse harkuttelen harvase päivä jollain pienellä, se voi olla pari konvehtia tai jopa pulla. Ja silti painan 53 kg. Lisäksi syön normi kotiruokaaa ja välillä pikaruokaa. Annoskoot lienee suhteessa kulutukseen ja enempää en jaksaisi syödä.
Sama! N55
Vierailija kirjoitti:
Otsikosta jo arvasin että täällä käy mammat kuumana :D
Ensin laitetaan jälleen uusi osa tähän ap:n samaan teemaan "Miten otan asian esille, kun haluan puhua ikävästi ihmiselle X ongelmasta, joka ei edes ole ongelma", sitten kun siihen tulee sen ansaitsemaa vastausta, niin naurat maitopartaasi "mammat käy kuumina hihihihi".
Perus.
Oliko iät tosi tärkeää tässä kertoa? Vai ihan tärkein juttu?
Vierailija kirjoitti:
Nii? Keski-verto suomalainen nainen Wolttaa, syö irttareita ja sipsejä ja juo pari pulloa viiniä sarjamaratoneja katsellen aina viikonloppuisin. Arkena menee sit pari energiajuomaa/pvä ja purkki niksapussei päivässä. Semmosta se on.
Ite lähtisin esim. Suomessa asuvien ranskalaisten tapahtumiin mukaan. Ranskalainen nainen on äärimmäisen harvoin kännissä, vaikka viiniä juokin. Saattaa polttaa "hermosavukkeen" silloin tällöin, mutta nikotiinin käyttö jää siihen. Ei koskaan vedä irttareita vaan herkut on suklaata ja itse leivottuja leivoksia kohtuudella. Kokevat Wolttaamisen käsittämättömänä ja einesruokia eivät syö koskaan, vaan ruokailu on yhteinen yhtenäisyyttä luova rentoutumishetki, ja ruoanlaitto jokaisella ranskattarella keskiverto kokin luokkaa. Eivät myöskään omien kokemusten mukaan kärsi itsetunto-ongelmista sängyssä ja lapset ovat heille valtava ilon ja onnen lähde.
Nonii, nyt tämä ranskalaisten kauneus myytti miten pysyä laihana ja silti syödä yhden kattilallisen verran keittoa, kylkeen salaatti, leipää, ja se 1,5 pullo viiniä päivässä pitäis murtaa ja puhua ihan anoreksiasta ja bulimiasta, alkoholismista mistä siellä kärsitään. He ovat osanneet vaan markkinoida nämä asiat paremmin, kuin suomalaiset. He eivät puhuneet alkoholismista, he puhuivat viini-kulttuurista. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Johan meni mammoilla tunteisiin. Toisaalta ymmärtäähän sen kun päälle ei mahdu enää muut kuin tunikakaapu ja leggingsit.
S kokoa olen. Liikun ja jäätelö maistuu. Siis tuo s koko pusero on löysä. En tykkää ihomyötäisistä vaatteista. Rinnat pullottaa löysässäkin paidassa, takapuoltaki löytyy. Että ei ne kaikki! N55
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sovitte, että jos hän lupaa syödä herkkuja vain kerran kuussa, sinä saat seksiä vain kerran kuussa.
Lapsellinen. Jos seksi ei maistu niin ei voi pakottaa, muista naisena tämä. On seksi joku miehelle kuuluva palkkio jostain hyväksytystä käytöksestä. Jo on jutut.
Muista itse, ettei seksi ole myöskään itsestäänselvyys. Se ei ole palkkio, muttei myöskään mitään sellaista, jota voi saada aina kuin haluaa. Mutta kyllä siitä voi ihan helposti tehdä palkkion, jonka saa vain hyvän käytöksen perusteella, jos mies itse alkaa moralisoida ruokatottumuksia tai yrittää säädellä mitä ja miten naisensa saa syödä.
Peli toimii molempiin suuntiin, se kannattaa muistaa jokaisen joka yrittää alkaa kontrolloimaan asioita, jotka eivät hänelle kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Johan meni mammoilla tunteisiin. Toisaalta ymmärtäähän sen kun päälle ei mahdu enää muut kuin tunikakaapu ja leggingsit.
Johan on miesvauvalla huvit, kun ensin itse puhuu tyhmiä ja sitten lällättää, kun juttuihinsa reagoidaan.
Mä syön herkkuja melkein joka päivä. Esim pari taatelia + pari palaa tummaa suklaata. Tai kuivattuja hedelmiä. Tai ite tehtyjä sipsejä.
Herkkuja suositellaan itse asiassa syömään joka päivä hiukan. Eli syömään jotain pientä makeaa, kuten leivonnainen tai suklaapala iltapäiväkahvilla tai lounaan jälkiruokana. Sillä vältetään isot mieliteot makeaa kohtaan eli ne karkin ym. herkkujen ahmimispäivät.
Tiukka karkkipäivä tai herkkujen kieltäminen voi johtaa liian suuriin kerta-annoksiin. Jos kärsii jatkuvasta herkkuhimosta, syy on yleensä liian vähäisessä syömisessä tai liian pitkissä ateriaväleissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Linkkaa hänelle tämä keskustele ja katso kuinka ongelma poistuu aivan omin jaloin elämästäsi.
Miksi jatkuvasta herkuttelusta ei saisi olla huolissaan, jos esim. miehen kaljanjuontia saa kritisoida? On ihan todistettua että sokeri 1) koukuttaa, 2) ei ole terveellistä ja 3) sitä ei tarvitse.
Koska jos hänen terveytensä ei ole vaarassa ja herkuttelu tapahtuu vain kerran viikossa, niin miksi pitäisi olla huolissaan? Jos hän mässäilisi päivittäin ja olisi selkeästi jo ylipainoinen ja kärsisi siitä, niin sitten on eri asia. Ei sitä kaljanjuontiakaan kritisoida niin kauan kuin se pysyy kohtuudessa, siitä on typerää uhriutua.
Kyllä, sokeri koukuttaa, mutta se ei ole huumetta. Kyllä, sokeri on epäterveellistä, muttei ongelma kohtuudella nautittuna. Kyllä, sokeria tarvitaan jonkin verran, kuten suolaakin. Ongelma ei ole niissä itsessään vaan niiden liikasaannissa.
Niin kauan kuin ei ole ongelmaa, niin anna olla. Sinun pakkomielteesi ruokavalioihin ei ole peruste hengittää kenenkään niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä(kin) keskustelussa paistaa taas läpi se suomalaiskansallinen piirre, että ruoka on tylsää, kurjaa ja mautonta (ei saa syödä sitä eikä saa syödä tätä ja kaikessa pitää olla 0% sitä ja 0% tätä) - ja sitten "herkku" pitää kiskoa karkki- tai sipsipussista. En ole ikinä elämässäni syönyt niin vähän "herkkuja" kuin asuessani Ranskassa, jossa työpaikan lounasruokakin oli oikeasti hyvää ja siihen kuului omg aina myös jälkiruoka.
Viestissäsi tulee esiin palstalaiselle tyypillinen "on/off" hyperbolinen joko-tai -ajattelu. Jos ei mätä HYVÄÄ HERKKURUOKAA naamariin 24/7 365, syö aina pelkkää kuivaa täysjyväriisiä kera parsakaalin ja maustamattoman broilerin. Ainakin oman työpaikan ruokalassa on päivittäin tarjolla myös jälkiruoka, mutta osaan kyllä itsekin kokata, joten syön monesti omatekemää ruokaa. Itse tekemällä saa sellaista, mistä pitää.
Jos joku on sontaa niin broileri. Täysin kammottava eläin joka kasvaa kammottavalla ruualla kammottavissa olosuhteissa. Tällaisen kehoonsa tunkeminen on kuin paskaa söisi.
Se on puhtaasti sinun mielipiteesi. Minä tykkään broilerista. Syö sinä mitä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Herkkuja suositellaan itse asiassa syömään joka päivä hiukan. Eli syömään jotain pientä makeaa, kuten leivonnainen tai suklaapala iltapäiväkahvilla tai lounaan jälkiruokana. Sillä vältetään isot mieliteot makeaa kohtaan eli ne karkin ym. herkkujen ahmimispäivät.
Tiukka karkkipäivä tai herkkujen kieltäminen voi johtaa liian suuriin kerta-annoksiin. Jos kärsii jatkuvasta herkkuhimosta, syy on yleensä liian vähäisessä syömisessä tai liian pitkissä ateriaväleissä.
Sokeri koukuttaa ja mitä vähemmän sitä syö, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Tuollainen päivittäinen herkuttelu nimenomaan johtaa monella siihen, että kohta se herkutteluhetki onkin muutaman palan sijaan koko levy tai pussi. Vaatii itsekuria tiedostaa, että kaapissa on avattu suklaalevy, mutta otin siitä jo kaksi palaa, enkä tänään ota enempää.
Vierailija kirjoitti:
Herkkuja suositellaan itse asiassa syömään joka päivä hiukan. Eli syömään jotain pientä makeaa, kuten leivonnainen tai suklaapala iltapäiväkahvilla tai lounaan jälkiruokana. Sillä vältetään isot mieliteot makeaa kohtaan eli ne karkin ym. herkkujen ahmimispäivät.
Tiukka karkkipäivä tai herkkujen kieltäminen voi johtaa liian suuriin kerta-annoksiin. Jos kärsii jatkuvasta herkkuhimosta, syy on yleensä liian vähäisessä syömisessä tai liian pitkissä ateriaväleissä.
herkkujen herkku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Linkkaa hänelle tämä keskustele ja katso kuinka ongelma poistuu aivan omin jaloin elämästäsi.
Miksi jatkuvasta herkuttelusta ei saisi olla huolissaan, jos esim. miehen kaljanjuontia saa kritisoida? On ihan todistettua että sokeri 1) koukuttaa, 2) ei ole terveellistä ja 3) sitä ei tarvitse.
Koska ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa elää ja lähes tulkoon kaikilla on jonkinlainen pahe tai huono tapa, tiedosti sitä itse tai ei. Jollakin se on herkuttelu, jollakin toisten moralisointi ja itseään muita parempana pitäminen. Sitä paitsi se mikä sitten on liiallista herkuttelua, on täysin ihmisten arvomaailmasta, kulttuurista ja kasvatuksesta kiinni. Jollekin herkuttelu on kohtuullista niin kauan kun se ei näy esim hampaiden kunnossa tai ylipainossa eikä ota stressiä ruokailusta muutenkaan, ja joku taas pitää tiukasti kiinni karkkipäivistä, punnitsee tavallisetkin ruokansa ja katsoo kaupassa joka ikisen ainesosaluettelon. Jotkut myös kokevat itsensä terveiksi ja energiseksi vaikka olisivat pelkkään BMItä katsoen ylipainoisia. Terveys ja hyvinvointi ovat hyvin moniulotteisia käsitteitä, eikä niitä voida arvioida esim. pelkän sokerin kulutuksen perusteella kun on niin monta muutakin asiaa jotka vaikuttaa. Tunnen itse ortoreksiaa sairastavia ihmisiä jotka syövät ns. täydellisesti, mutta ovat niin neuroottisia ja vaativia että se stressin ja kireyden taso ei voi olla terveellisempää kuin muutama liikakilo muuten tasapainoisessa arjessa.
Lisäksi tuollainen kritisointi ja toisen puolesta huolestuminen ei myöskään auta, vaikka kumppanilla olisi oikea syömishäiriö tai vaikka olisi oikeasti paljon pudotettavaa. Silloinkin muutos on kiinni tasan hänestä itsestään, eli kumppanin omasta sisäsyntyisestä halusta tehdä muutoksia. Jos tuolle linjalle lähtee että alkaa muuttamaan kumppania pikkuhiljaa paremmaksi ja terveemmäksi jotta hän eläisi täsmälleen samalla tavalla kuin itse, se tulee johtamaan erilaisiin ongelmiin suhteen dynamiikassa ja esim. painon kommentointi luo monelle naiselle turvattomuuden kokemuksia koska niin monella naisella on jonkinlainen huono muisto ulkonäön arvostelusta.
Näissä asioissa ei oikeasti ole lopulta muuta ratkaisua, kuin se että jokainen tutkistelee itse omaa sydäntään ja arvomaailmaansa ja myöntää itselleen mitkä ovat niitä tärkeimpiä asioita kumppanissa. Täydellistä ihmistä ei tule löytymään, mutta on ihan ok tajuta että itse asiassa tulen aina haluamaan esim. tietynlaista elämäntapaa harjoittavan ihmisen jos se on iso kriteeri. Se vain sitten tarkoittaa, että täytyy myös olla valmis kestämään tämän valinnan seuraukset ja olla valmis siihen, että menettää ehkä muuten sopivan tai rakastavan kumppanin, joka ei täyttänyt omia kriteerejä. Jollekin menevät ihmisen persoonaan ja henkiseen yhteyteen liittyvät asiat yksittäisten elämäntapojen edelle, mutta ei kaikille ja tämä on hyväksyttävä. Siksi Ap voi olla viisainta että kysyt itseltäsi mistä tämä kumppanin muuttamisen tarve ihan oikeasti kumpuaa, ja sitten teet päätöksen onko se liian iso asia vai ei. Toisen kontrollointi tai painostaminen on yleensä kaikista huonoin vaihtoehto, koska se ei ratkaise pinnallista ns. ongelmaa eikä myöskään tuo kontrollointiin taipuvaiselle ihmiselle mitään automaattista tyydytystä. Saattaa olla, että seuraavaksi keksit vaan sitten jonkun toisenkin omasta mielestäsi väärän tavan, joka pitääkin yhtäkkiä jälleen lähteä korjaamaan. On mahdollista että olette joko vain yhteensopimattomia, tai että Aplla on itsellään henkistä kasvamista edessä eli hän ei ole valmis aidosti kokonaisvaltaisesti hyväksyvään ihmissuhteeseen vielä kenenkään kanssa.Se on kumma miten naisen potentiaalinen turpoaminen on aina kumppanille "kasvun paikka" ja asia, joka pitäisi hyväksyä, koska "ihmiset nyt vaan ovat erilaisia". En koskaan kirjottaisi, että jonkun pitäisi hyväksyä miehen orastava alkoholismi, tai edes huonot ruokailutottumukset, mutta niin, jos aloitus olisi miehestä, olisit kirjoittamassa miten häntä pitäisi ajaa muuttamaan ruokavalio ja liikkumaan lisää, eikä "ymmärtää" ja hyväksyä sellaisenaan.
Koska se "turpoaminen" ei kuulu muille ja jos ei ole sellaista edes näköpiirissä, niin miksi se olisi kenenkään muun kuin tämän pakkomielteisen huolestujan ongelma?
No ethän usko, että verrattavissa 😅