Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Naisystävän mielestä on normaalia syödä herkkuja joka viikonloppu

Vierailija
02.10.2026 |

Seurustelua kohta vuosi. Hänen (N24) mielestä on normaalia, että viikonloppuna syödään joka päivä sipsejä, irtokarkkeja, jäätelöä jne. napa pinkeänä. Hän on urheilullinen ja arkisin syö terveellisesti, joten on VIELÄ ihan normaalipainoinen (ei nyt mikään täysin litteämahainen ja hoikka kuitenkaan). Hieman kuitenkin kyseenalaistan hänen suhdettaan ruokaan ja herkkuihin. Itse olen kasvanut niin, että ehkä kerran kuussa on ollut karkkipäivä. Varmasti kun ikää tulee niin alkaa tuosta turpoamaan. Miten nostan asian esille?

M31

Kommentit (158)

Vierailija
141/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkuja suositellaan itse asiassa syömään joka päivä hiukan. Eli syömään jotain pientä makeaa, kuten leivonnainen tai suklaapala iltapäiväkahvilla tai lounaan jälkiruokana. Sillä vältetään isot mieliteot makeaa kohtaan eli ne karkin ym. herkkujen ahmimispäivät.

Tiukka karkkipäivä tai herkkujen kieltäminen voi johtaa liian suuriin kerta-annoksiin. Jos kärsii jatkuvasta herkkuhimosta, syy on yleensä liian vähäisessä syömisessä tai liian pitkissä ateriaväleissä.

Sokeri koukuttaa ja mitä vähemmän sitä syö, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Tuollainen päivittäinen herkuttelu nimenomaan johtaa monella siihen, että kohta se herkutteluhetki onkin muutaman palan sijaan koko levy tai pussi. Vaatii itsekuria tiedostaa, että kaapissa on avattu suklaalevy, mutta otin siitä jo kaksi palaa, enkä tänään ota enempää. 

Olet väärässä. Jos se herkku syödään aterian päätteeksi, niin sen jälkeen ei enää saa menemään koko levyä tai pussia. Juuri siksi ne herkut kuuluu syödä osana ateriaa. Sekä nälkä että makeanhimo talttuvat tällä tavalla, jolloin ei ole tarvetta hamuta kaapista taas pian herkkuja.

Ei pidä paikkaansa ainakaan minun kohdalla. Helposti menee aterian jälkeen puoli litraa jäätelöä ja levy Fazerin sinistä.



Minä taas en jaksa aterian jälkeen syödä yleensä mitään, joten en ole jälkiruokien ystävä. 
Syön mieluummin vaan sen ruoan, en jätä tilaa jälkiruoalle. 
Miehellä tykkään pyykkilautavatsasta, joten senkin puoleen olisi hölmöä alkaa tuputtamaan väkisillä jälkiruokia. Miksi haluaisin edesauttaa hänenkään vatsan pömpöttämistä. 

Siksi mä aloitankin jälkiruoalla ja syön oikeaa ruokaa sen päälle.

-eri

Vierailija
142/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedättekö muuten sellaisia filosofisia ruokakirjoja, joissa on joku muu tarkoitus, kun laihdutus tai ääriajatukset tietystä ruokavaliosta? Jossa olisi hyviä ajatuksia?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
143/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

So oot lepsu itse annan naiseni syödä vain kerran puolessa vuodessa yhden pienen karkkipussin ja jos on oikeen kiltti saa joskus sauna limpparin

Vierailija
144/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toivottavasti nainen pääsee sinusta nopeasti eroon. Ei mulla muuta.

Vierailija
145/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Linkkaa hänelle tämä keskustele ja katso kuinka ongelma poistuu aivan omin jaloin elämästäsi. 

Miksi jatkuvasta herkuttelusta ei saisi olla huolissaan, jos esim. miehen kaljanjuontia saa kritisoida? On ihan todistettua että sokeri 1) koukuttaa, 2) ei ole terveellistä ja 3) sitä ei tarvitse. 

Koska ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa elää ja lähes tulkoon kaikilla on jonkinlainen pahe tai huono tapa, tiedosti sitä itse tai ei. Jollakin se on herkuttelu, jollakin toisten moralisointi ja itseään muita parempana pitäminen. Sitä paitsi se mikä sitten on liiallista herkuttelua, on täysin ihmisten arvomaailmasta, kulttuurista ja kasvatuksesta kiinni. Jollekin herkuttelu on kohtuullista niin kauan kun se ei näy esim hampaiden kunnossa tai ylipainossa eikä ota stressiä ruokailusta muutenkaan, ja joku taas pitää tiukasti kiinni karkkipäivistä, punnitsee tavallisetkin ruokansa ja katsoo kaupassa joka ikisen ainesosaluettelon. Jotkut myös kokevat itsensä terveiksi ja energiseksi vaikka olisivat pelkkään BMItä katsoen ylipainoisia. Terveys ja hyvinvointi ovat hyvin moniulotteisia käsitteitä, eikä niitä voida arvioida esim. pelkän sokerin kulutuksen perusteella kun on niin monta muutakin asiaa jotka vaikuttaa. Tunnen itse ortoreksiaa sairastavia ihmisiä jotka syövät ns. täydellisesti, mutta ovat niin neuroottisia ja vaativia että se stressin ja kireyden taso ei voi olla terveellisempää kuin muutama liikakilo muuten tasapainoisessa arjessa.

Lisäksi tuollainen kritisointi ja toisen puolesta huolestuminen ei myöskään auta, vaikka kumppanilla olisi oikea syömishäiriö tai vaikka olisi oikeasti paljon pudotettavaa. Silloinkin muutos on kiinni tasan hänestä itsestään, eli kumppanin omasta sisäsyntyisestä halusta tehdä muutoksia. Jos tuolle linjalle lähtee että alkaa muuttamaan kumppania pikkuhiljaa paremmaksi ja terveemmäksi jotta hän eläisi täsmälleen samalla tavalla kuin itse, se tulee johtamaan erilaisiin ongelmiin suhteen dynamiikassa ja esim. painon kommentointi luo monelle naiselle turvattomuuden kokemuksia koska niin monella naisella on jonkinlainen huono muisto ulkonäön arvostelusta.


 Näissä asioissa ei oikeasti ole lopulta muuta ratkaisua, kuin se että jokainen tutkistelee itse omaa sydäntään ja arvomaailmaansa ja myöntää itselleen mitkä ovat niitä tärkeimpiä asioita kumppanissa. Täydellistä ihmistä ei tule löytymään, mutta on ihan ok tajuta että itse asiassa tulen aina haluamaan esim. tietynlaista elämäntapaa harjoittavan ihmisen jos se on iso kriteeri. Se vain sitten tarkoittaa, että täytyy myös olla valmis kestämään tämän valinnan seuraukset ja olla valmis siihen, että menettää ehkä muuten sopivan tai rakastavan kumppanin, joka ei täyttänyt omia kriteerejä. Jollekin menevät ihmisen persoonaan ja henkiseen yhteyteen liittyvät asiat yksittäisten elämäntapojen edelle, mutta ei kaikille ja tämä on hyväksyttävä. Siksi Ap voi olla viisainta että kysyt itseltäsi mistä tämä kumppanin muuttamisen tarve ihan oikeasti kumpuaa, ja sitten teet päätöksen onko se liian iso asia vai ei. Toisen kontrollointi tai painostaminen on yleensä kaikista huonoin vaihtoehto, koska se ei ratkaise pinnallista ns. ongelmaa eikä myöskään tuo kontrollointiin taipuvaiselle ihmiselle mitään automaattista tyydytystä. Saattaa olla, että seuraavaksi keksit vaan sitten jonkun toisenkin omasta mielestäsi väärän tavan, joka pitääkin yhtäkkiä jälleen lähteä korjaamaan. On mahdollista että olette joko vain yhteensopimattomia, tai että Aplla on itsellään henkistä kasvamista edessä eli hän ei ole valmis aidosti kokonaisvaltaisesti hyväksyvään ihmissuhteeseen vielä kenenkään kanssa. 

Se on kumma miten naisen potentiaalinen turpoaminen on aina kumppanille "kasvun paikka" ja asia, joka pitäisi hyväksyä, koska "ihmiset nyt vaan ovat erilaisia". En koskaan kirjottaisi, että jonkun pitäisi hyväksyä miehen orastava alkoholismi, tai edes huonot ruokailutottumukset, mutta niin, jos aloitus olisi miehestä, olisit kirjoittamassa miten häntä pitäisi ajaa muuttamaan ruokavalio ja liikkumaan lisää, eikä "ymmärtää" ja hyväksyä sellaisenaan. 

Muutkin ovat sinulle näköjään jo vastanneet, mutta alkuperäisen viestin kirjoittaja tässä hei. Jos luet viestini uudestaan ajatuksella, voit huomata etten väittänyt kenenkään turpoamisen olemaan automaattisesti kenenkään kasvun paikka. Vaan pointtini oli, että oli sitten kyse syömisestä tai vaikkapa sitten siitä alkoholismista, kukaan muu ei tällaisten tapojen muuttamiseen voi vaikuttaa kuin henkilö itse. Myös juomisen kanssa on ihan yhtä lailla osittain jokaisen ihmisen omasta arvomaailmasta kiinni, mikä ylipäätään on liiallista juomista ja mikä ei. Absolutistille raja on varmasti matalampi, kuin esim. baarityöntekijälle joka näkee kaikenlaista alkoholin käyttöä. 

Siksi sama neuvoni pätee ihan yhtä lailla sinun esimerkkiisi: Jos mies juo ja on itse sinut juomisensa kanssa eikä itse halua siihen muutosta, mutta hänen kumppaninsa tietää jo heti kättelyssä ettei katso hyvällä alkoholia käyttävää miestä, niin kyllä, peiliin katsomisen paikka on silloin myös esimerkin naisella. Silloin hän voi kysyä itseltään, miksi on valinnut sellaisen miehen, jonka elintapoja ei hyväksy. Moni alkoholistin puoliso keskittyy siihen toisen alkoholismiin, eikä myönnä arvojen yhteensopimattomuutta. Se on todella yleistä tässä maassa ja muuten yksi läheisriippuvaisuuden ilmenemisen muoto, että tuollaisessa tilanteessa aletaan oman käytöksen sijaan huolehtimaan vaikkapa siitä alkoholismin kehittymisestä toisen puolesta. Älä laita siis sanoja suuhuni. 

Molemmissa tapauksissa terveintä molemmille olisi etsiä kumppani joka hyväksyy sen miten kumppani haluaa elämänsä elää. Lopulta ei ole väliä edes sillä onko käyttö tervettä vai ei, koska myös orastavalla alkoholistilla on oikeus käyttää elämäänsä juomiseen jos niin haluaa. Jotkut alkoholistit valitsevat kumppaniksi toisen alkoholistin jonka kanssa juoda yhdessä ilman, että kumpikaan kyseenalaistaa sen järkevyyttä. Mutta toiset alkoholistit, ehkä tiedostamattaan, vetävät puoleensa näitä pelastajasyndroomasta kärsiviä läheisriippuvaisia, joilla on ollut esim alkoholismia perheessä eli ovat tottuneet siihen vaikka eivät itse halua juoda. Se on psykologisesti vähän mutkikkaampi tilanne kuin tuo alkuperäinen kysymys viikonloppuisin herkuttelusta, mutta periaatteessa sama vastaus sopii siihenkin; on henkisen kasvun paikka hyväksyä, ettei täällä voida vaikuttaa kuin omiin valintoihin ja omaan kumppaninvalintaan. Se että alkaa liikaa ohjailemaan aikuista ihmistä hänen puolestaan, on lähes aina epätervettä oli aihe mikä hyvänsä. 

Vierailija
146/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkuja suositellaan itse asiassa syömään joka päivä hiukan. Eli syömään jotain pientä makeaa, kuten leivonnainen tai suklaapala iltapäiväkahvilla tai lounaan jälkiruokana. Sillä vältetään isot mieliteot makeaa kohtaan eli ne karkin ym. herkkujen ahmimispäivät.

Tiukka karkkipäivä tai herkkujen kieltäminen voi johtaa liian suuriin kerta-annoksiin. Jos kärsii jatkuvasta herkkuhimosta, syy on yleensä liian vähäisessä syömisessä tai liian pitkissä ateriaväleissä.

Sokeri koukuttaa ja mitä vähemmän sitä syö, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Tuollainen päivittäinen herkuttelu nimenomaan johtaa monella siihen, että kohta se herkutteluhetki onkin muutaman palan sijaan koko levy tai pussi. Vaatii itsekuria tiedostaa, että kaapissa on avattu suklaalevy, mutta otin siitä jo kaksi palaa, enkä tänään ota enempää. 

Olet väärässä. Jos se herkku syödään aterian päätteeksi, niin sen jälkeen ei enää saa menemään koko levyä tai pussia. Juuri siksi ne herkut kuuluu syödä osana ateriaa. Sekä nälkä että makeanhimo talttuvat tällä tavalla, jolloin ei ole tarvetta hamuta kaapista taas pian herkkuja.

Ei pidä paikkaansa ainakaan minun kohdalla. Helposti menee aterian jälkeen puoli litraa jäätelöä ja levy Fazerin sinistä.

Niin? Miksi tuon pitäisi tarkoittaa meidän muiden kannalta mitään?

Niinpä niin, joopa joo, juupa juu!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
147/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö muuten sellaisia filosofisia ruokakirjoja, joissa on joku muu tarkoitus, kun laihdutus tai ääriajatukset tietystä ruokavaliosta? Jossa olisi hyviä ajatuksia?


Ajatteletko siis, että linjoista huolehtiminen ja samassa koossa pysyminen olisi ääriajattelua? 

Vierailija
148/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nii? Keski-verto suomalainen nainen Wolttaa, syö irttareita ja sipsejä ja juo pari pulloa viiniä sarjamaratoneja katsellen aina viikonloppuisin. Arkena menee sit pari energiajuomaa/pvä ja purkki niksapussei päivässä. Semmosta se on. 

 

Ite lähtisin esim. Suomessa asuvien ranskalaisten tapahtumiin mukaan. Ranskalainen nainen on äärimmäisen harvoin kännissä, vaikka viiniä juokin. Saattaa polttaa "hermosavukkeen" silloin tällöin, mutta nikotiinin käyttö jää siihen. Ei koskaan vedä irttareita vaan herkut on suklaata ja itse leivottuja leivoksia kohtuudella. Kokevat Wolttaamisen käsittämättömänä ja einesruokia eivät syö koskaan, vaan ruokailu on yhteinen yhtenäisyyttä luova rentoutumishetki, ja ruoanlaitto jokaisella ranskattarella keskiverto kokin luokkaa. Eivät myöskään omien kokemusten mukaan kärsi itsetunto-ongelmista sängyssä ja lapset ovat heille valtava ilon ja onnen lähde. 

Oi tuota oikeutuksen tunnetta lähteä kuormittamaan jonkun viattoman ranskattaren elämää. Oletko varma, että kelpaisit?

Etenkin, kun  jokainen mielikuvitusranskalaisnainen kuin ammattitason kokki, jolle syöminen on rentoutumista, vaikka onkin ainoa, joka taloudessa niitä huippuillallisia keittiössä huhkii ja jäljetkin siivoo :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
149/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ihminen saa syödä mitä haluaa. Jos se ei sovi sinulle niin lähde menemään. Mutta provoa ja naisiin kohdistuvaa arvosteluahan tämä on taas "kohta tuosta turpoaa.." Aikuinen mies itkemässä perjantai-iltana vauva palstalla.

Aikuinen ihminen saa syödä mitä haluaa? Jos mies syö mitä haluaa palstan mukaan naisen on puututtava asiaan "hyödyllisellä hoivaamisella" 😆😆 

Kyllä, siinä vaiheessa jos syömisensä on oikeasti epäterveellistä, eli liian yksipuolista, liikaa epäterveellisyyksiä, liian usein/epäsäännöllisesti ja liian vähän liikuntaa. Tämä ei liity mitenkään sukupuoliin, vaan on ihan normaalia luottaa siihen että aikuinen ihminen osaa pitää huolta itsestään. Sitten reagoidaan kun on syytä ja aloituksen tapauksessa ei ole.

Vastaisitte saman vaikka se nainen olisi lihava. Miehen ollessa kyseessä tilanne on yllättäen aivan toinen. 

 

Jos mies puuttuu naisen syömiseen se on psykopaattista alistamista syistä riippumatta. 

Vierailija
150/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos se sinua vaivaa, niin nosta asia esiin ja keskustele. Jos nainen suuttuu, niin hän lähtee. Mutta asia ei sitten enää häiritse sinua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
151/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ostetaan joka lauantai koko perheen voimin irttaripussit sekä noudetaan pitsat. 

En voisi elää  puolisoni kanssa,jos tämä heristelisi paheksuvasti sormea irttarihyllyllä!

Vierailija
152/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkkuja suositellaan itse asiassa syömään joka päivä hiukan. Eli syömään jotain pientä makeaa, kuten leivonnainen tai suklaapala iltapäiväkahvilla tai lounaan jälkiruokana. Sillä vältetään isot mieliteot makeaa kohtaan eli ne karkin ym. herkkujen ahmimispäivät.

Tiukka karkkipäivä tai herkkujen kieltäminen voi johtaa liian suuriin kerta-annoksiin. Jos kärsii jatkuvasta herkkuhimosta, syy on yleensä liian vähäisessä syömisessä tai liian pitkissä ateriaväleissä.

Sokeri koukuttaa ja mitä vähemmän sitä syö, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Tuollainen päivittäinen herkuttelu nimenomaan johtaa monella siihen, että kohta se herkutteluhetki onkin muutaman palan sijaan koko levy tai pussi. Vaatii itsekuria tiedostaa, että kaapissa on avattu suklaalevy, mutta otin siitä jo kaksi palaa, enkä tänään ota enempää. 

Olet väärässä. Jos se herkku syödään aterian päätteeksi, niin sen jälkeen ei enää saa menemään koko levyä tai pussia. Juuri siksi ne herkut kuuluu syödä osana ateriaa. Sekä nälkä että makeanhimo talttuvat tällä tavalla, jolloin ei ole tarvetta hamuta kaapista taas pian herkkuja.

Ei pidä paikkaansa ainakaan minun kohdalla. Helposti menee aterian jälkeen puoli litraa jäätelöä ja levy Fazerin sinistä.

Niin? Miksi tuon pitäisi tarkoittaa meidän muiden kannalta mitään?

Miksi sen, että sinä tai joku voi syödä kaksi palaa suklaata aterian päälle tarkoittaisi, että se onnistuu kaikilta muiltakin? 

En sanonut että onnistuu. On ihan selvää ettei onnistu kaikilta. Tässä nyt vain on jo jonkin aikaa väännetty siitä miksi kaikkien pitäisi elää kieltäymyksessä vain koska sellainen sopii joillekin.

Mikset sinä polta tupakkaa, vaikka moni siitä pitää? Miksi kiellät sen itseltäsi, oletko jotenkin häiriöinen? Se kuitenkin rentouttaa ja antaa hetkellisen pärinän. 

Pitää ollatodellavähäälyinenjosröökistä saa jotain nautintoa tupakoivat tyypit haisee ihan karsealta meinaa laatta lentää kun esim. hississä jokupaskankiskoja vasta mennyt. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
153/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

On täysin normaalia syödä jotain herkkuja parina päivänä viikossa. Toki sitten jos päivän ruoka koostuu lähinnä pelkästään vain herkuista aina viikonloppuisin, niin se ei ole terveellistä.

Ap kuulostaa kuitenkin olevan aika puritaani ja neuroottinenkin herkuttelun suhteen, jos hänen mielestään kerran kuussa vähän karkkia on suurinpiirtein maksimi. Sehän on tosi vähän herkuttelua. 

Kyllä ihan terveellisesti ja normaalisti voi herkutella reippaasti useamminkin. Ei sitä tietenkään isoja määriä pidä kerrallaan usein mättää.

Itse olisin huoissani enemmänkin ap:n epänormaalista ja epäterveestä pelosta sen suhteen, että hoikka/normaalipainoinen kumppani lihoo. Ei ole normaalia stressata tuollaisesta ja kytätä ja arvostella puolison syömisiä. 

Ja vaikka kumppani olisi ylipainoinen, niin toisen syömisten kyttääminen ja kontrollointi ei ole ollenkaan ok, eikä myöskään auta toista laihtumaan, vaan vaikutus voi olla jopa päinvastainen.

Eli neuvoni ap:lle on se, että kannattaa nyt pureutua siihen omaan haitalliseen ja kontrolloivaan ajatteluun asian suhteen ja tehdä siinä muutos. 

Vierailija
154/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran kuussa? Herkut kuuluu elämään, joskus arkenakin.

Millä kaudella olit "hengenvaarallisesti lihava" -ohjelmassa?

Kokonaisuus ruokavaliossa on se mikä ratkaisee. Jos suurinosa ruoasti on terveellistä ja määrä sopivia, niin herkkuja kyllä myös mahtuu silloin tällöin oikein hyvin mukaan. Ei tarvi mahan täydeltä herkkuja vetää, vaan joku pikkujuttu usemminkin on ihan ok.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
155/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolle ei ole tehtävissä mitään. Nämä herkkusuut jatkavat jos eivöt ymmärrä itse lopettaa. Ja kyllä tuo voi johtaa lihomiseen pitkällä aikavälillä

Niin, paino sanalla "voi". Anna ihmisen herkutella, oma on asiansa. Aloituksen tapauksessa ongelma ei ole herkkujen syöjässä vaan pakkomielteisessä puolisossa, joka ilmeisesti itse ei ole sinut syömisensä kanssa ja siksi yrittää tuputtaa ajatteluaan muillekin.

Ihmiset ei käsitä sitä mitä nää nykyiset modernit herkut on ja mitä ne tekee meille. Eikä tunnista sitä emergiamäärää jonka syö. Jos ne viikonloppuiset herkut mahtuu kulutettavan energian sisään niin ei lihoa mut silti terveydelle on hyödyllistä vähän rajoittaa niitä. Se että syö pikaruokaa, siihen ehkä päälle karkit, sipsit, jäätelöt niin se on liikaa! Valitsee vaikka yhden esim pari kourallista sipsejä tai sit jäätelökulhon mut toi porsastelu on typerää. 

Toisen syömisiä ei silti voi alkaa kontrolloimaan, omia eväitään voi tarkastella. Nämä on jokaisen henk.koht. asioita.

Toki ruokavalioaioista voidaan puhua puolison kanssa, mutta vain ja ainoastaan hyvässä hengessä ja niin, että kunnoittaa toisen omaa päätäntävaltaa omaan kehoona. 

Aloitus kuulosti lisäksi siltä, että - toisen mahdollisesta lihomisesta ehkä joskus tulevaisuudessa - ollaan huolissaan vain omien itsekkäiden pinnallisten toiveiden takia kumppanin ulkonäön suhteen. Ei esim. siksi, että oltaisiin huolissaan kumppanin terveydestä ja jaksamisesta ja että motiivi olisi ajatella hänen parastaan. 

Se mitä itse voi tehdä mahdollistamaan terveellisiä ruokavalintoja kotona on se, että valmistaa ja kokkailee itse kotona terveellistä ruokaa molemmille ja ostaa terveellistä syötävää kaappiin. Sillä on yllättävänkin paljon vaikusta, mitä kotona tarjolla ja kaapeissa on, varsinkin jos on kiireistä elämää ja on väsynyt. Toki toinen sitten syö itse mitä syö ja ostaa kaupasta itse mitä haluaa. 

Pitää ymmärtää hyvin se, että toisen puolesta ei voi syömispäätöksiä tehdä, eikä minkäänlainen toisen kotrollointi, riitely tai moittiminen todellakaan auta asiassa.

Vierailija
156/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö muuten sellaisia filosofisia ruokakirjoja, joissa on joku muu tarkoitus, kun laihdutus tai ääriajatukset tietystä ruokavaliosta? Jossa olisi hyviä ajatuksia?


Ajatteletko siis, että linjoista huolehtiminen ja samassa koossa pysyminen olisi ääriajattelua? 

Omista linjoistaan toki saa huolehtia. ( Yleiellä tasolla voi myös vaikkapa huolehtia kansanterveydestä tms.)

Mutta ylipäätään, kyllähän ruokaan, syömiseen ja sen terveellisyyteenkin liittyy paljon muitakin näkökulmia kuin normaalipaino tai laihduttaminen.

Itselläni tule mieleen yhtäkkiä ainakin intialainen Ayurveda, josta en itse kylläkään sen enempiä tiedä. Ymmärtääkeni siinä on kuitenkin henkinenkin näkemys mukana. Myöskin se, ettei kaikille sovi aina kaikki sama. Ei siis ole yhtä terveellistä ruokavaliota, vaan riippuu ihmisestä, ominaisuuksistaan ja vaivoistaankin. (Myös henkisen puolen asioista.)

Toinen mikä tulee mieleen on paasto. Sitä on käytetty eri filofioissa niin kehon kuin mielenkin puhdistajana.

-eri

Vierailija
157/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hänelle on opetettu kerran viikossa ja sinulle kerran kuussa. Pitäkää herkkupäivä kahden viikon välein; molemmat joustaa.

No hohhoijaa, ei puolison kanssa tarvitse syödä samalla tavalla ja elää väkisin jossain ihmeellisessä symbioosissa.

Eikä tarvi myöskään olla väkisin mitään korvamerkittyjä herkkupäiviäkään.

- terv. laiha, joka herkuttelee aina silloin tällöin kun mieli tekee. Joskus useammin, jokus harvemmin.

Vierailija
158/158 |
03.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

No minä olen yli 40v, syön herkkuja vaikka joka päivä, koska kuka estää?

Omistan myös eläimiä ja jatkuvasti pitää olla touhuamassa sitä sun tätä ja tehdä pitkiä lenkkejä koirien kanssa. Olen laihtunut 5-10kg vaikka syön lähes joka päivä suklaata. Joskus on päiviä etten syö välttämättä oikein mitään. 

Ja ei kiinnosta muitten mielipiteet, teen mitä haluan. Syön kun huvittaa. Nälkäisenäkin ruokin eka elukat ja vasta sitten saatan vetää itse pari leipää. 

Ennen tätä nykyistä elämää maalla  painoin yli 70kg, nyt 65-68kg ja olen noin 160-161 pitkä. En tuijota painoa vaan elän tätä elämää niinkuin haluan ja olen onnellinen. Repikää siitä 

Hyvä, oikea asenne, tykkään :) 

Inhoan kontrollointia. Jokainen tekee omissa henk.koht. valinnoissaan niin kuin haluaa, niin kauan kun ei satuta muita.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kahdeksan viisi