Naisystävän mielestä on normaalia syödä herkkuja joka viikonloppu
Seurustelua kohta vuosi. Hänen (N24) mielestä on normaalia, että viikonloppuna syödään joka päivä sipsejä, irtokarkkeja, jäätelöä jne. napa pinkeänä. Hän on urheilullinen ja arkisin syö terveellisesti, joten on VIELÄ ihan normaalipainoinen (ei nyt mikään täysin litteämahainen ja hoikka kuitenkaan). Hieman kuitenkin kyseenalaistan hänen suhdettaan ruokaan ja herkkuihin. Itse olen kasvanut niin, että ehkä kerran kuussa on ollut karkkipäivä. Varmasti kun ikää tulee niin alkaa tuosta turpoamaan. Miten nostan asian esille?
M31
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Linkkaa hänelle tämä keskustele ja katso kuinka ongelma poistuu aivan omin jaloin elämästäsi.
Miksi jatkuvasta herkuttelusta ei saisi olla huolissaan, jos esim. miehen kaljanjuontia saa kritisoida? On ihan todistettua että sokeri 1) koukuttaa, 2) ei ole terveellistä ja 3) sitä ei tarvitse.
Koska ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa elää ja lähes tulkoon kaikilla on jonkinlainen pahe tai huono tapa, tiedosti sitä itse tai ei. Jollakin se on herkuttelu, jollakin toisten moralisointi ja itseään muita parempana pitäminen. Sitä paitsi se mikä sitten on liiallista herkuttelua, on täysin ihmisten arvomaailmasta, kulttuurista ja kasvatuksesta kiinni. Jollekin herkuttelu on kohtuullista niin kauan kun se ei näy esim hampaiden kunnossa tai ylipainossa eikä ota stressiä ruokailusta muutenkaan, ja joku taas pitää tiukasti kiinni karkkipäivistä, punnitsee tavallisetkin ruokansa ja katsoo kaupassa joka ikisen ainesosaluettelon. Jotkut myös kokevat itsensä terveiksi ja energiseksi vaikka olisivat pelkkään BMItä katsoen ylipainoisia. Terveys ja hyvinvointi ovat hyvin moniulotteisia käsitteitä, eikä niitä voida arvioida esim. pelkän sokerin kulutuksen perusteella kun on niin monta muutakin asiaa jotka vaikuttaa. Tunnen itse ortoreksiaa sairastavia ihmisiä jotka syövät ns. täydellisesti, mutta ovat niin neuroottisia ja vaativia että se stressin ja kireyden taso ei voi olla terveellisempää kuin muutama liikakilo muuten tasapainoisessa arjessa.
Lisäksi tuollainen kritisointi ja toisen puolesta huolestuminen ei myöskään auta, vaikka kumppanilla olisi oikea syömishäiriö tai vaikka olisi oikeasti paljon pudotettavaa. Silloinkin muutos on kiinni tasan hänestä itsestään, eli kumppanin omasta sisäsyntyisestä halusta tehdä muutoksia. Jos tuolle linjalle lähtee että alkaa muuttamaan kumppania pikkuhiljaa paremmaksi ja terveemmäksi jotta hän eläisi täsmälleen samalla tavalla kuin itse, se tulee johtamaan erilaisiin ongelmiin suhteen dynamiikassa ja esim. painon kommentointi luo monelle naiselle turvattomuuden kokemuksia koska niin monella naisella on jonkinlainen huono muisto ulkonäön arvostelusta.
Näissä asioissa ei oikeasti ole lopulta muuta ratkaisua, kuin se että jokainen tutkistelee itse omaa sydäntään ja arvomaailmaansa ja myöntää itselleen mitkä ovat niitä tärkeimpiä asioita kumppanissa. Täydellistä ihmistä ei tule löytymään, mutta on ihan ok tajuta että itse asiassa tulen aina haluamaan esim. tietynlaista elämäntapaa harjoittavan ihmisen jos se on iso kriteeri. Se vain sitten tarkoittaa, että täytyy myös olla valmis kestämään tämän valinnan seuraukset ja olla valmis siihen, että menettää ehkä muuten sopivan tai rakastavan kumppanin, joka ei täyttänyt omia kriteerejä. Jollekin menevät ihmisen persoonaan ja henkiseen yhteyteen liittyvät asiat yksittäisten elämäntapojen edelle, mutta ei kaikille ja tämä on hyväksyttävä. Siksi Ap voi olla viisainta että kysyt itseltäsi mistä tämä kumppanin muuttamisen tarve ihan oikeasti kumpuaa, ja sitten teet päätöksen onko se liian iso asia vai ei. Toisen kontrollointi tai painostaminen on yleensä kaikista huonoin vaihtoehto, koska se ei ratkaise pinnallista ns. ongelmaa eikä myöskään tuo kontrollointiin taipuvaiselle ihmiselle mitään automaattista tyydytystä. Saattaa olla, että seuraavaksi keksit vaan sitten jonkun toisenkin omasta mielestäsi väärän tavan, joka pitääkin yhtäkkiä jälleen lähteä korjaamaan. On mahdollista että olette joko vain yhteensopimattomia, tai että Aplla on itsellään henkistä kasvamista edessä eli hän ei ole valmis aidosti kokonaisvaltaisesti hyväksyvään ihmissuhteeseen vielä kenenkään kanssa.Se on kumma miten naisen potentiaalinen turpoaminen on aina kumppanille "kasvun paikka" ja asia, joka pitäisi hyväksyä, koska "ihmiset nyt vaan ovat erilaisia". En koskaan kirjottaisi, että jonkun pitäisi hyväksyä miehen orastava alkoholismi, tai edes huonot ruokailutottumukset, mutta niin, jos aloitus olisi miehestä, olisit kirjoittamassa miten häntä pitäisi ajaa muuttamaan ruokavalio ja liikkumaan lisää, eikä "ymmärtää" ja hyväksyä sellaisenaan.
Koska se "turpoaminen" ei kuulu muille ja jos ei ole sellaista edes näköpiirissä, niin miksi se olisi kenenkään muun kuin tämän pakkomielteisen huolestujan ongelma?
Ah, joten jos sinun kuvitteellinen kumppanisi päättää, että hän lakkaa huolehtimasta itsestään ja esim. alkaa elämäntapatyöttömäksi, se "ei kuulu sinulle" ja olet väärässä, jos alat häntä kritisoimaan ja toivot muutosta? Vai onko se eri asia, kun kyse olisi miehestä, ja mieheltä kyllä saa vaatia ja tätä saa komennella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan selkeä syömishäiriö, jos joka viikonloppu on pakko sikailla. Muistuttaa minua alkolismiin sairastuneesta exästä. Joka ikinen viikonloppu oli pakko juoda.
Makeanhimolle ei voi mitään, itsellä vähän sama, jos en juo alkoholia niin sitten tekee karkkia mieli.
Tai kai sille jotain pystyy tekemään, mutta mitä, mikä olisi pysyvä ratkaisu ongelmaan.
"Ei voi mitään", mikä on itsekuri ja selkäranka? Minunkin tekisi mieli ostaa suklaapatukka aina, kun menen kassalle, mutta ostan sellaisen ehkä 5% ajasta. Ei se, että tekee mieli tarkoita, että on pakko antaa periksi sille mielihalulle. Useimmiten jäisin mieluummin sohvalle, kuin lähtisin juoksemaan, silti käyn lenkeillä.
Ihmisellä on makeanhimo luonnostaan. Biologisesti katsottuna ihminen on ohjelmoitu pitämään makeasta, sillä luonnossa se on ollut merkki turvallisesta, myrkyttömästä ja energiapitoisesta ravinnosta. Äidinmaitokin on luonnostaan makeahkoa. Elimistö ja erityisesti aivot tarvitsevat glukoosia eli rypälesokeria toimiakseen. Tämän tarvittavan sokerin keho pystyy valmistamaan mm. täysjyväviljasta, kasviksista, marjoista ja hedelmistä. Vain lisättyä valkoista sokeria tai makeisia ihminen ei tarvitse. Joku voimakas makeanhimo ja sokerikoukut ovat itse aiheutettuja. Muuten mieltymys makeaan on täysin luonnollista.
No jotkut syö niitä vajaan tunnin välein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkuja suositellaan itse asiassa syömään joka päivä hiukan. Eli syömään jotain pientä makeaa, kuten leivonnainen tai suklaapala iltapäiväkahvilla tai lounaan jälkiruokana. Sillä vältetään isot mieliteot makeaa kohtaan eli ne karkin ym. herkkujen ahmimispäivät.
Tiukka karkkipäivä tai herkkujen kieltäminen voi johtaa liian suuriin kerta-annoksiin. Jos kärsii jatkuvasta herkkuhimosta, syy on yleensä liian vähäisessä syömisessä tai liian pitkissä ateriaväleissä.
Sokeri koukuttaa ja mitä vähemmän sitä syö, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Tuollainen päivittäinen herkuttelu nimenomaan johtaa monella siihen, että kohta se herkutteluhetki onkin muutaman palan sijaan koko levy tai pussi. Vaatii itsekuria tiedostaa, että kaapissa on avattu suklaalevy, mutta otin siitä jo kaksi palaa, enkä tänään ota enempää.
Jos pitää viikossa yhden herkuttelupäivän ja muun aikaa elää terveellisesti, ei ole ongelmaa. Ellei sitten ole ap:n kaltaista sekopäätä kumppanina, jolla on pakkomielle syömisestä ja urheilusta yms. eikä sallisi kenenkään muunkaan suovan itselleen elämän iloja.
Minusta on ollut normaalia syödä herkkuja 365 kertaa vuodessa jo vuosikymmeniä. M67
Omituinen aloitus. Mun mielestä puolison painoon tai syömisiin ei ole sopivaa puuttua. Olette eri yksilöitä eikä toinen ole olemassa sinua varten ikään kuin esineenä jota sinulla on oikeus kontrolloida. Tämä pätee sukupuolesta riippumatta.
Se myös on erikoista että niin moni kokee oman lapsuutensa ns. ainoana oikeana tapana olla ja elää. Eli jos ei ole itse saanut herkkuja kuin kerran kuussa, se on absoluuttisesti oikein. No ei ole.
Omassa parisuhteessa mies on se joka herkuttelee paljon päivittäin. Menee sipsiä, karkkia, jäätelöä, keksejä ja pullaa. On silti aika laiha. Ennen parisuhdetta söin itse salmiakkia muutaman päivittäin ja sipsiä ehkä kerran kuussa. Omakin herkuttelu on lisääntynyt nyt kun kaapit pursuaa kaikkea mahdollista. Toisin kuin miestäni, minua herkut lihottavat ja väsyttävät. Mies onkin alkanut nyt tekemään niin että syö herkkuja lähinnä kun en ole paikalla, jotta ei houkuttaisi minua mukaan.
Teininä olin joskus lapsenvahtina perheessä, jossa lapsilta oli kielletty karkki kokonaan. Saivat syödä jäätelöä muutaman kerran viikossa. En tiedä onko tämäkään hyvä juttu, koska voi olla että aikuisena voi johtaa päinvastaiseen suuntaan eli mässäämään kaikkea kiellettyä.
Naisystävästäsi minulle tuli ajatus että hän taitaa syödä viikolla liian terveellisesti ja määrällisesti liian vähän. Siksi viikonlopun koittaessa herkkuhimo on aivan mahdotonta. Eli oikeasti ongelma ei ole herkuttelu vaan ruuan vähyys. Tiedän itsestäni että jos en ole syönyt kunnolla, herkkuja tekee mieli ja jos taas on syönyt hyvää ruokaa, jossa riittävästi myös rasvaa ja hiilareita, ei sipsit ja karkit edes tule mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen saa syödä mitä haluaa. Jos se ei sovi sinulle niin lähde menemään. Mutta provoa ja naisiin kohdistuvaa arvosteluahan tämä on taas "kohta tuosta turpoaa.." Aikuinen mies itkemässä perjantai-iltana vauva palstalla.
Aikuinen ihminen saa syödä mitä haluaa? Jos mies syö mitä haluaa palstan mukaan naisen on puututtava asiaan "hyödyllisellä hoivaamisella" 😆😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan selkeä syömishäiriö, jos joka viikonloppu on pakko sikailla. Muistuttaa minua alkolismiin sairastuneesta exästä. Joka ikinen viikonloppu oli pakko juoda.
Makeanhimolle ei voi mitään, itsellä vähän sama, jos en juo alkoholia niin sitten tekee karkkia mieli.
Tai kai sille jotain pystyy tekemään, mutta mitä, mikä olisi pysyvä ratkaisu ongelmaan.
"Ei voi mitään", mikä on itsekuri ja selkäranka? Minunkin tekisi mieli ostaa suklaapatukka aina, kun menen kassalle, mutta ostan sellaisen ehkä 5% ajasta. Ei se, että tekee mieli tarkoita, että on pakko antaa periksi sille mielihalulle. Useimmiten jäisin mieluummin sohvalle, kuin lähtisin juoksemaan, silti käyn lenkeillä.
Ihmisellä on makeanhimo luonnostaan. Biologisesti katsottuna ihminen on ohjelmoitu pitämään makeasta, sillä luonnossa se on ollut merkki turvallisesta, myrkyttömästä ja energiapitoisesta ravinnosta. Äidinmaitokin on luonnostaan makeahkoa. Elimistö ja erityisesti aivot tarvitsevat glukoosia eli rypälesokeria toimiakseen. Tämän tarvittavan sokerin keho pystyy valmistamaan mm. täysjyväviljasta, kasviksista, marjoista ja hedelmistä. Vain lisättyä valkoista sokeria tai makeisia ihminen ei tarvitse. Joku voimakas makeanhimo ja sokerikoukut ovat itse aiheutettuja. Muuten mieltymys makeaan on täysin luonnollista.
Niin? Kyllä minäkin pidän makeasta, ja haluaisin sitä paljon useammin, kuin sallin sitä itselleni. Se on sitä itsekuria. Maistuukin paljon paremmalta, jos ei sitä päivittäin tai edes viikoittain puputa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Linkkaa hänelle tämä keskustele ja katso kuinka ongelma poistuu aivan omin jaloin elämästäsi.
Miksi jatkuvasta herkuttelusta ei saisi olla huolissaan, jos esim. miehen kaljanjuontia saa kritisoida? On ihan todistettua että sokeri 1) koukuttaa, 2) ei ole terveellistä ja 3) sitä ei tarvitse.
Koska ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa elää ja lähes tulkoon kaikilla on jonkinlainen pahe tai huono tapa, tiedosti sitä itse tai ei. Jollakin se on herkuttelu, jollakin toisten moralisointi ja itseään muita parempana pitäminen. Sitä paitsi se mikä sitten on liiallista herkuttelua, on täysin ihmisten arvomaailmasta, kulttuurista ja kasvatuksesta kiinni. Jollekin herkuttelu on kohtuullista niin kauan kun se ei näy esim hampaiden kunnossa tai ylipainossa eikä ota stressiä ruokailusta muutenkaan, ja joku taas pitää tiukasti kiinni karkkipäivistä, punnitsee tavallisetkin ruokansa ja katsoo kaupassa joka ikisen ainesosaluettelon. Jotkut myös kokevat itsensä terveiksi ja energiseksi vaikka olisivat pelkkään BMItä katsoen ylipainoisia. Terveys ja hyvinvointi ovat hyvin moniulotteisia käsitteitä, eikä niitä voida arvioida esim. pelkän sokerin kulutuksen perusteella kun on niin monta muutakin asiaa jotka vaikuttaa. Tunnen itse ortoreksiaa sairastavia ihmisiä jotka syövät ns. täydellisesti, mutta ovat niin neuroottisia ja vaativia että se stressin ja kireyden taso ei voi olla terveellisempää kuin muutama liikakilo muuten tasapainoisessa arjessa.
Lisäksi tuollainen kritisointi ja toisen puolesta huolestuminen ei myöskään auta, vaikka kumppanilla olisi oikea syömishäiriö tai vaikka olisi oikeasti paljon pudotettavaa. Silloinkin muutos on kiinni tasan hänestä itsestään, eli kumppanin omasta sisäsyntyisestä halusta tehdä muutoksia. Jos tuolle linjalle lähtee että alkaa muuttamaan kumppania pikkuhiljaa paremmaksi ja terveemmäksi jotta hän eläisi täsmälleen samalla tavalla kuin itse, se tulee johtamaan erilaisiin ongelmiin suhteen dynamiikassa ja esim. painon kommentointi luo monelle naiselle turvattomuuden kokemuksia koska niin monella naisella on jonkinlainen huono muisto ulkonäön arvostelusta.
Näissä asioissa ei oikeasti ole lopulta muuta ratkaisua, kuin se että jokainen tutkistelee itse omaa sydäntään ja arvomaailmaansa ja myöntää itselleen mitkä ovat niitä tärkeimpiä asioita kumppanissa. Täydellistä ihmistä ei tule löytymään, mutta on ihan ok tajuta että itse asiassa tulen aina haluamaan esim. tietynlaista elämäntapaa harjoittavan ihmisen jos se on iso kriteeri. Se vain sitten tarkoittaa, että täytyy myös olla valmis kestämään tämän valinnan seuraukset ja olla valmis siihen, että menettää ehkä muuten sopivan tai rakastavan kumppanin, joka ei täyttänyt omia kriteerejä. Jollekin menevät ihmisen persoonaan ja henkiseen yhteyteen liittyvät asiat yksittäisten elämäntapojen edelle, mutta ei kaikille ja tämä on hyväksyttävä. Siksi Ap voi olla viisainta että kysyt itseltäsi mistä tämä kumppanin muuttamisen tarve ihan oikeasti kumpuaa, ja sitten teet päätöksen onko se liian iso asia vai ei. Toisen kontrollointi tai painostaminen on yleensä kaikista huonoin vaihtoehto, koska se ei ratkaise pinnallista ns. ongelmaa eikä myöskään tuo kontrollointiin taipuvaiselle ihmiselle mitään automaattista tyydytystä. Saattaa olla, että seuraavaksi keksit vaan sitten jonkun toisenkin omasta mielestäsi väärän tavan, joka pitääkin yhtäkkiä jälleen lähteä korjaamaan. On mahdollista että olette joko vain yhteensopimattomia, tai että Aplla on itsellään henkistä kasvamista edessä eli hän ei ole valmis aidosti kokonaisvaltaisesti hyväksyvään ihmissuhteeseen vielä kenenkään kanssa.Se on kumma miten naisen potentiaalinen turpoaminen on aina kumppanille "kasvun paikka" ja asia, joka pitäisi hyväksyä, koska "ihmiset nyt vaan ovat erilaisia". En koskaan kirjottaisi, että jonkun pitäisi hyväksyä miehen orastava alkoholismi, tai edes huonot ruokailutottumukset, mutta niin, jos aloitus olisi miehestä, olisit kirjoittamassa miten häntä pitäisi ajaa muuttamaan ruokavalio ja liikkumaan lisää, eikä "ymmärtää" ja hyväksyä sellaisenaan.
Koska se "turpoaminen" ei kuulu muille ja jos ei ole sellaista edes näköpiirissä, niin miksi se olisi kenenkään muun kuin tämän pakkomielteisen huolestujan ongelma?
Ah, joten jos sinun kuvitteellinen kumppanisi päättää, että hän lakkaa huolehtimasta itsestään ja esim. alkaa elämäntapatyöttömäksi, se "ei kuulu sinulle" ja olet väärässä, jos alat häntä kritisoimaan ja toivot muutosta? Vai onko se eri asia, kun kyse olisi miehestä, ja mieheltä kyllä saa vaatia ja tätä saa komennella?
Älä jaksa. Pätee ihan kehen hyvänsä, että niin kauan kuin ei ole oikeasti ongelmaa, niin miksi pitäisi alkaa sellaista väkisin tehdä? Yksi herkuttelupäivä viikossa ja terveellistä elämää muuten ei ole mikään merkki mistään ongelmasta. Ihan sama onko mies vai nainen kyseessä. Huolestuminen siinä vaiheessa kun syytä ei ole, ei ole huolestumista, vaan kontrollintarvetta.
Tuolle ei ole tehtävissä mitään. Nämä herkkusuut jatkavat jos eivöt ymmärrä itse lopettaa. Ja kyllä tuo voi johtaa lihomiseen pitkällä aikavälillä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkuja suositellaan itse asiassa syömään joka päivä hiukan. Eli syömään jotain pientä makeaa, kuten leivonnainen tai suklaapala iltapäiväkahvilla tai lounaan jälkiruokana. Sillä vältetään isot mieliteot makeaa kohtaan eli ne karkin ym. herkkujen ahmimispäivät.
Tiukka karkkipäivä tai herkkujen kieltäminen voi johtaa liian suuriin kerta-annoksiin. Jos kärsii jatkuvasta herkkuhimosta, syy on yleensä liian vähäisessä syömisessä tai liian pitkissä ateriaväleissä.
Sokeri koukuttaa ja mitä vähemmän sitä syö, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Tuollainen päivittäinen herkuttelu nimenomaan johtaa monella siihen, että kohta se herkutteluhetki onkin muutaman palan sijaan koko levy tai pussi. Vaatii itsekuria tiedostaa, että kaapissa on avattu suklaalevy, mutta otin siitä jo kaksi palaa, enkä tänään ota enempää.
Olet väärässä. Jos se herkku syödään aterian päätteeksi, niin sen jälkeen ei enää saa menemään koko levyä tai pussia. Juuri siksi ne herkut kuuluu syödä osana ateriaa. Sekä nälkä että makeanhimo talttuvat tällä tavalla, jolloin ei ole tarvetta hamuta kaapista taas pian herkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen saa syödä mitä haluaa. Jos se ei sovi sinulle niin lähde menemään. Mutta provoa ja naisiin kohdistuvaa arvosteluahan tämä on taas "kohta tuosta turpoaa.." Aikuinen mies itkemässä perjantai-iltana vauva palstalla.
Aikuinen ihminen saa syödä mitä haluaa? Jos mies syö mitä haluaa palstan mukaan naisen on puututtava asiaan "hyödyllisellä hoivaamisella" 😆😆
Kyllä, siinä vaiheessa jos syömisensä on oikeasti epäterveellistä, eli liian yksipuolista, liikaa epäterveellisyyksiä, liian usein/epäsäännöllisesti ja liian vähän liikuntaa. Tämä ei liity mitenkään sukupuoliin, vaan on ihan normaalia luottaa siihen että aikuinen ihminen osaa pitää huolta itsestään. Sitten reagoidaan kun on syytä ja aloituksen tapauksessa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan selkeä syömishäiriö, jos joka viikonloppu on pakko sikailla. Muistuttaa minua alkolismiin sairastuneesta exästä. Joka ikinen viikonloppu oli pakko juoda.
Makeanhimolle ei voi mitään, itsellä vähän sama, jos en juo alkoholia niin sitten tekee karkkia mieli.
Tai kai sille jotain pystyy tekemään, mutta mitä, mikä olisi pysyvä ratkaisu ongelmaan.
"Ei voi mitään", mikä on itsekuri ja selkäranka? Minunkin tekisi mieli ostaa suklaapatukka aina, kun menen kassalle, mutta ostan sellaisen ehkä 5% ajasta. Ei se, että tekee mieli tarkoita, että on pakko antaa periksi sille mielihalulle. Useimmiten jäisin mieluummin sohvalle, kuin lähtisin juoksemaan, silti käyn lenkeillä.
Ihmisellä on makeanhimo luonnostaan. Biologisesti katsottuna ihminen on ohjelmoitu pitämään makeasta, sillä luonnossa se on ollut merkki turvallisesta, myrkyttömästä ja energiapitoisesta ravinnosta. Äidinmaitokin on luonnostaan makeahkoa. Elimistö ja erityisesti aivot tarvitsevat glukoosia eli rypälesokeria toimiakseen. Tämän tarvittavan sokerin keho pystyy valmistamaan mm. täysjyväviljasta, kasviksista, marjoista ja hedelmistä. Vain lisättyä valkoista sokeria tai makeisia ihminen ei tarvitse. Joku voimakas makeanhimo ja sokerikoukut ovat itse aiheutettuja. Muuten mieltymys makeaan on täysin luonnollista.
Niin? Kyllä minäkin pidän makeasta, ja haluaisin sitä paljon useammin, kuin sallin sitä itselleni. Se on sitä itsekuria. Maistuukin paljon paremmalta, jos ei sitä päivittäin tai edes viikoittain puputa.
Se on sinun asiasi se. Ei ole mitään syytä muidenkin elää noin askeettisesti vain koska se on sinulle sopivaa, eikä se ole mikään merkki itsekurin puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkuja suositellaan itse asiassa syömään joka päivä hiukan. Eli syömään jotain pientä makeaa, kuten leivonnainen tai suklaapala iltapäiväkahvilla tai lounaan jälkiruokana. Sillä vältetään isot mieliteot makeaa kohtaan eli ne karkin ym. herkkujen ahmimispäivät.
Tiukka karkkipäivä tai herkkujen kieltäminen voi johtaa liian suuriin kerta-annoksiin. Jos kärsii jatkuvasta herkkuhimosta, syy on yleensä liian vähäisessä syömisessä tai liian pitkissä ateriaväleissä.
Sokeri koukuttaa ja mitä vähemmän sitä syö, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Tuollainen päivittäinen herkuttelu nimenomaan johtaa monella siihen, että kohta se herkutteluhetki onkin muutaman palan sijaan koko levy tai pussi. Vaatii itsekuria tiedostaa, että kaapissa on avattu suklaalevy, mutta otin siitä jo kaksi palaa, enkä tänään ota enempää.
Olet väärässä. Jos se herkku syödään aterian päätteeksi, niin sen jälkeen ei enää saa menemään koko levyä tai pussia. Juuri siksi ne herkut kuuluu syödä osana ateriaa. Sekä nälkä että makeanhimo talttuvat tällä tavalla, jolloin ei ole tarvetta hamuta kaapista taas pian herkkuja.
Tuossakin on se oletus, että kaikilla on itsekuria. Sitä ei kaikilla ole, kuten ketjun "ei makeanhimolle vaan voi mitään" kommenteista voi päätellä. Jos tekee mieli jotain, sitä on pakko saada tai vedetään itkupotkuraivarit!! Joillekin ihmisille se on ns. slippery slope, sama mitä mieltä olet. Antaa pikkusormen, vie koko käden jne. Kuinkakohan moni addikti on kertonut sen "vähennän" jutun, kun kohta ovat taas vanhassa.
Vierailija kirjoitti:
Tuolle ei ole tehtävissä mitään. Nämä herkkusuut jatkavat jos eivöt ymmärrä itse lopettaa. Ja kyllä tuo voi johtaa lihomiseen pitkällä aikavälillä
Niin, paino sanalla "voi". Anna ihmisen herkutella, oma on asiansa. Aloituksen tapauksessa ongelma ei ole herkkujen syöjässä vaan pakkomielteisessä puolisossa, joka ilmeisesti itse ei ole sinut syömisensä kanssa ja siksi yrittää tuputtaa ajatteluaan muillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan selkeä syömishäiriö, jos joka viikonloppu on pakko sikailla. Muistuttaa minua alkolismiin sairastuneesta exästä. Joka ikinen viikonloppu oli pakko juoda.
Makeanhimolle ei voi mitään, itsellä vähän sama, jos en juo alkoholia niin sitten tekee karkkia mieli.
Tai kai sille jotain pystyy tekemään, mutta mitä, mikä olisi pysyvä ratkaisu ongelmaan.
"Ei voi mitään", mikä on itsekuri ja selkäranka? Minunkin tekisi mieli ostaa suklaapatukka aina, kun menen kassalle, mutta ostan sellaisen ehkä 5% ajasta. Ei se, että tekee mieli tarkoita, että on pakko antaa periksi sille mielihalulle. Useimmiten jäisin mieluummin sohvalle, kuin lähtisin juoksemaan, silti käyn lenkeillä.
Ihmisellä on makeanhimo luonnostaan. Biologisesti katsottuna ihminen on ohjelmoitu pitämään makeasta, sillä luonnossa se on ollut merkki turvallisesta, myrkyttömästä ja energiapitoisesta ravinnosta. Äidinmaitokin on luonnostaan makeahkoa. Elimistö ja erityisesti aivot tarvitsevat glukoosia eli rypälesokeria toimiakseen. Tämän tarvittavan sokerin keho pystyy valmistamaan mm. täysjyväviljasta, kasviksista, marjoista ja hedelmistä. Vain lisättyä valkoista sokeria tai makeisia ihminen ei tarvitse. Joku voimakas makeanhimo ja sokerikoukut ovat itse aiheutettuja. Muuten mieltymys makeaan on täysin luonnollista.
Niin? Kyllä minäkin pidän makeasta, ja haluaisin sitä paljon useammin, kuin sallin sitä itselleni. Se on sitä itsekuria. Maistuukin paljon paremmalta, jos ei sitä päivittäin tai edes viikoittain puputa.
Se on sinun asiasi se. Ei ole mitään syytä muidenkin elää noin askeettisesti vain koska se on sinulle sopivaa, eikä se ole mikään merkki itsekurin puutteesta.
Jos antautuu kaikille mielihaluillensa ja tekee vain kivoja asioita, ei liiku, koska siinä tulee kuuma, hiki ja hengästyy jne. se nimenomaan on itsekurin puutetta ja pumpulissa elämistä. En todellakaan elä askeettisesti, vaikka palstalaiset aina haluavat uskotella, että punnitsee ruokansa ja laskee kaikki kalorit, eikä koskaan NAUTI (sillä mitä muuta on nautinto, kuin ahmimista ja sohvalla makaamista?), jos ei sano juovansa viinipulloa viikossa ja antautuvansa makeanhimolle aina, kun tekee mieli. Kuten sanottu, se pizzakin maistuu niin paljon paremmalta, jos sitä ei syö viikoittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkuja suositellaan itse asiassa syömään joka päivä hiukan. Eli syömään jotain pientä makeaa, kuten leivonnainen tai suklaapala iltapäiväkahvilla tai lounaan jälkiruokana. Sillä vältetään isot mieliteot makeaa kohtaan eli ne karkin ym. herkkujen ahmimispäivät.
Tiukka karkkipäivä tai herkkujen kieltäminen voi johtaa liian suuriin kerta-annoksiin. Jos kärsii jatkuvasta herkkuhimosta, syy on yleensä liian vähäisessä syömisessä tai liian pitkissä ateriaväleissä.
Sokeri koukuttaa ja mitä vähemmän sitä syö, sitä vähemmän sitä tekee mieli. Tuollainen päivittäinen herkuttelu nimenomaan johtaa monella siihen, että kohta se herkutteluhetki onkin muutaman palan sijaan koko levy tai pussi. Vaatii itsekuria tiedostaa, että kaapissa on avattu suklaalevy, mutta otin siitä jo kaksi palaa, enkä tänään ota enempää.
Olet väärässä. Jos se herkku syödään aterian päätteeksi, niin sen jälkeen ei enää saa menemään koko levyä tai pussia. Juuri siksi ne herkut kuuluu syödä osana ateriaa. Sekä nälkä että makeanhimo talttuvat tällä tavalla, jolloin ei ole tarvetta hamuta kaapista taas pian herkkuja.
Tuossakin on se oletus, että kaikilla on itsekuria. Sitä ei kaikilla ole, kuten ketjun "ei makeanhimolle vaan voi mitään" kommenteista voi päätellä. Jos tekee mieli jotain, sitä on pakko saada tai vedetään itkupotkuraivarit!! Joillekin ihmisille se on ns. slippery slope, sama mitä mieltä olet. Antaa pikkusormen, vie koko käden jne. Kuinkakohan moni addikti on kertonut sen "vähennän" jutun, kun kohta ovat taas vanhassa.
Kylläpä olet rakastunut tuohon itsekuri-sanaan.
Anna hyvä ihminen muiden elää elämäänsä. Ei se ole mikään alkoholismin kierre jos joku syö karkkia silloin tällöin ja varsinkaan ei ole fiksua mennä huomauttelemaan muiden syömätavoista, koska tuollaisella niskaanhengittämisellä on ihan päinvastainen vaikutus kuin haluaisit.
Vierailija kirjoitti:
Nii? Keski-verto suomalainen nainen Wolttaa, syö irttareita ja sipsejä ja juo pari pulloa viiniä sarjamaratoneja katsellen aina viikonloppuisin. Arkena menee sit pari energiajuomaa/pvä ja purkki niksapussei päivässä. Semmosta se on.
Ite lähtisin esim. Suomessa asuvien ranskalaisten tapahtumiin mukaan. Ranskalainen nainen on äärimmäisen harvoin kännissä, vaikka viiniä juokin. Saattaa polttaa "hermosavukkeen" silloin tällöin, mutta nikotiinin käyttö jää siihen. Ei koskaan vedä irttareita vaan herkut on suklaata ja itse leivottuja leivoksia kohtuudella. Kokevat Wolttaamisen käsittämättömänä ja einesruokia eivät syö koskaan, vaan ruokailu on yhteinen yhtenäisyyttä luova rentoutumishetki, ja ruoanlaitto jokaisella ranskattarella keskiverto kokin luokkaa. Eivät myöskään omien kokemusten mukaan kärsi itsetunto-ongelmista sängyssä ja lapset ovat heille valtava ilon ja onnen lähde.
Siis miksi ihmeessä kuvittelet, että ap kelpaisi tuon toisessa kappaleessa kuvailemasi tyyppisille naisille? :D
Ei tietenkään kelpaa, ap ja kaltaisensa panee niitä Wolt-prinsessoja tai on yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan selkeä syömishäiriö, jos joka viikonloppu on pakko sikailla. Muistuttaa minua alkolismiin sairastuneesta exästä. Joka ikinen viikonloppu oli pakko juoda.
Makeanhimolle ei voi mitään, itsellä vähän sama, jos en juo alkoholia niin sitten tekee karkkia mieli.
Tai kai sille jotain pystyy tekemään, mutta mitä, mikä olisi pysyvä ratkaisu ongelmaan.
"Ei voi mitään", mikä on itsekuri ja selkäranka? Minunkin tekisi mieli ostaa suklaapatukka aina, kun menen kassalle, mutta ostan sellaisen ehkä 5% ajasta. Ei se, että tekee mieli tarkoita, että on pakko antaa periksi sille mielihalulle. Useimmiten jäisin mieluummin sohvalle, kuin lähtisin juoksemaan, silti käyn lenkeillä.
Ihmisellä on makeanhimo luonnostaan. Biologisesti katsottuna ihminen on ohjelmoitu pitämään makeasta, sillä luonnossa se on ollut merkki turvallisesta, myrkyttömästä ja energiapitoisesta ravinnosta. Äidinmaitokin on luonnostaan makeahkoa. Elimistö ja erityisesti aivot tarvitsevat glukoosia eli rypälesokeria toimiakseen. Tämän tarvittavan sokerin keho pystyy valmistamaan mm. täysjyväviljasta, kasviksista, marjoista ja hedelmistä. Vain lisättyä valkoista sokeria tai makeisia ihminen ei tarvitse. Joku voimakas makeanhimo ja sokerikoukut ovat itse aiheutettuja. Muuten mieltymys makeaan on täysin luonnollista.
Niin? Kyllä minäkin pidän makeasta, ja haluaisin sitä paljon useammin, kuin sallin sitä itselleni. Se on sitä itsekuria. Maistuukin paljon paremmalta, jos ei sitä päivittäin tai edes viikoittain puputa.
Se on sinun asiasi se. Ei ole mitään syytä muidenkin elää noin askeettisesti vain koska se on sinulle sopivaa, eikä se ole mikään merkki itsekurin puutteesta.
Jos antautuu kaikille mielihaluillensa ja tekee vain kivoja asioita, ei liiku, koska siinä tulee kuuma, hiki ja hengästyy jne. se nimenomaan on itsekurin puutetta ja pumpulissa elämistä. En todellakaan elä askeettisesti, vaikka palstalaiset aina haluavat uskotella, että punnitsee ruokansa ja laskee kaikki kalorit, eikä koskaan NAUTI (sillä mitä muuta on nautinto, kuin ahmimista ja sohvalla makaamista?), jos ei sano juovansa viinipulloa viikossa ja antautuvansa makeanhimolle aina, kun tekee mieli. Kuten sanottu, se pizzakin maistuu niin paljon paremmalta, jos sitä ei syö viikoittain.
Ainakin juttujesi perusteella vähintäänkin arvostat askeettista elämää, sen verran paljon jaksat paasata meille jotka emme välitä elää samalla tavalla kuin sinä. Leimaat meidät joksikin laiskoiksi sohvaperunoiksi vain koska emme välitä neuvoistasi tai kiellä itseltämme hyviä asioita, kuten juuri herkkuja, silloin kun on mahdollisuus nautiskella. Ainakin sellaisen vaikutelman sinusta saa.
Anna meidän elää elämäämme, ei se ole sinulta pois eikä huonompaa kuin sinun valintasi. Jos jokin edellyttää itsekuria niin sen hyväksyminen, ettei se oma elämäntapa ehkä olekaan se ainoa oikea.
On kuitenkin eri asia tuolla apn tyttöystävällä kuin sinulla. Apn tyttöystävä syö terveellisesti ja liikkuu viikolla. Tekee tietoisen valinnan viikonloppuna.