Tapailumies suuttui ajankäytöstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Viikonloppuisin on itsellä aikaa ja lomilla."

 

Niin, sinulla. Sillä toisella taas saattaa olla vaikka viikonloppuihin painottuva muu elämä ja viikolla olisi enemmän aikaa. Ette vain ole toisillenne sopivia.

Ja sanon muutenkin että intohimoiset harrastajat eivät usein ymmärrä että jos he haluavat suhteen niin sille pitäisi antaa enemmän aikaa kun sille harrastukselle. Muuten se kumppani ihan oikeasti tulee vasta harrastuksen jälkeen ja se ei yleensä ole kauhean mairittelevaa eikä houkuttelevaa kenellekään.

jos ei kykene luopumaan mistään parisuhteen takia niin ei sitä parisuhdetta niin kovasti haluakaan. Se on vain "olisi ihan kiva" asteella.

Itselläni edellinen parisuhteen alku päättyi, kun yritin aluksi mahduttaa itseäni toisen kalenteriin, mutta lopputuloksena minun olisi pitänyt tinkiä omista tekemisistäni jotta olisi ollenkaan nähty.

Ei enää uudestaan, en toki suuttuisi vaan toteaisin, ettei nyt taideta mätsätä.

Miksi tuollaisessa tilanteessa yritetään ylipäätään parisuhdetta jos tiedetään ettei aika riitä eikä olla valmiita panostamaan koko asiaan? Näitä on todella paljon että mies kelpaisi vain silloin tällöin, vapaaseen viikonloppuun ja lapsivapaisiin, mutta eihän kukaan normaali järkevä mies sellaista halua. Naisille on ollut pettymys kun heidät on pitkänkin tapailun jälkeen lakaistu kokonaan pois elämästä sen takia että ovat itse menneet puolivaloilla

Teinimeininkiä parhaimmillaan

Vierailija kirjoitti:

Ettekö voisi tavata päivittäin 15 min seksin merkeissä?

Siinäkin riski, että saattaa mennä 17 minuuttia, mikä on sitten varmaan liikaa.

Mielestäni ap:n tyyppiset ihmiset ovat narsisteja ja he ovat harrastuksista tai ajankäytöstä riippumatta ikävää seuraa. Ei jatkoon, koska itse haluan suhteelta molemminpuolista kohteliaisuutta, lämpöä ja läheisyyttä. Työlämässä ja kavereiden kesken saa ihan riittävästi olla ns. kovaa miestä ja myönnän suoraan, että naisen kanssa haluan vastapainoksi pehmeää lässynläätä.

Vierailija kirjoitti:

Treenaat 8 x viikossa mitä? Suun soittamista ja satuilua vauva palstalla? 

Kyllä noita joka päivä treenaavia on. Yhtenä päivänä viikossa sitten sekä aamutreenit että iltareenit, niin siitä se kahdeksan kertaa viikossa tulee. Kun tuohon päälle laskee lapsiin ja nukkumiseen (treenaaville erityisen tärkeää) menevän ajan, niin töille tai parisuhteelle ei kyllä juuri aikaa jää. Ei ainakaan molemmille, joten pettymyksiä on jatkossakin ap:n kohdalla edessä tuolla elämäntavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Teinimeininkiä parhaimmillaan

Minusta juuri päin vastoin. Lapset jo tehtynä ja yhdessäasumiset ja jatkuvasti toisen kainalossa olemiset jo koettuna. Eli päin vastoin ns. aikuinen tilanne, jossa ei ole läheisriippuvainen puolisostaan, vaan vastaa itse omasta taloudestaan ja varaa aikaa myös ihan omalle ajalle. Teinien parisuhteethan on sellaisia, että toisessa pitää olla kokoajan kiinni ja maailmanloppu jos toinen viettää yhdenkin viikonlopun erillään, haha. 
Aikuisille parisuhdekumppani voi olla se paras ystävä, jonka kanssa on myös seksuaalista kipinää. Jos ei haluta lisää lapsia, ei tarvi asua yhdessä, eikä nähdä joka päivä. 

Miten ihmisillä voi olla näin kapeaa ajattelua parisuhteista. Mitäs siihen sanotte, kun mun mummoni alkoi seurustelemaan uuden miesystävänsä kanssa melkein 80-vuotiaana. He tapasivat ehkä pari kertaa viikossa. Kyllä tuo mies silti perheelle esiteltiin miesystävänä. He olivat ihastuneet toisiinsa ja tapailivat, mutteivät koskaan muuttaneet yhteen. Mies sitten lopulta kuoli ensin. 
Mutta ihmeellistä parjaamista, ettei olisi suhde ollenkaan, jos ei etsi sellaista menoa, jossa ollaan kokoajan yhdessä. Onhan moni etäsuhteessa vaikka toisessa maassa asuvan kanssakin. Esim. kuullut tapauksesta, jossa 10-vuotta etäsuhde Suomen ja Jenkkien välissä, että tapasivat ehkä pari kertaa vuodessa (videopuheluja tietysti muuten), ja vasta 10v jälkeen muuttivat samaan maahan ja yhdessä asumaan. On se silti ollut ihan oikea suhde sen 10v etäsuhteilunkin aikana. 
Pitää vaan löytää sellainen kumppani, jonka kanssa ajatukset ajankäytöstä ja tulevaisuudesta menee yksiin (ja muiden mielipiteet saa heittää romukoppaan).  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö voisi tavata päivittäin 15 min seksin merkeissä?

Siinäkin riski, että saattaa mennä 17 minuuttia, mikä on sitten varmaan liikaa.

Mielestäni ap:n tyyppiset ihmiset ovat narsisteja ja he ovat harrastuksista tai ajankäytöstä riippumatta ikävää seuraa. Ei jatkoon, koska itse haluan suhteelta molemminpuolista kohteliaisuutta, lämpöä ja läheisyyttä. Työlämässä ja kavereiden kesken saa ihan riittävästi olla ns. kovaa miestä ja myönnän suoraan, että naisen kanssa haluan vastapainoksi pehmeää lässynläätä.

Ei se ole narsistin merkki, että ei taivu toisen aikatauluun. Se voi olla, mutta tässä ap on etukäteen kertonut, millaista elämää hän viettää JA mies on sanonut sen olevan OK. 
Aika usein miehet ensin sanovat näin, kun empivät vielä suhdetta ja naisen takertuminen arveluttaa, mutta sitten ei olekaan enää kiva, jos naisella on paljon menoja. 
Ja ikävä kyllä suuri(n) osa miehistä ei halua ”paljon treenaavaa” (hyväkuntoista, vahvaa) naista, vaan alipainoisen naisen, mutta sitä ei kehdata sanoa suoraan (ja epätervettähän se onkin ja merkki omasta tarpeesta tuntea itsensä isommaksi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse mietin, että parisuhteen muodostuminen vaatii aikaa ja oman panostuksensa. Siksi en itse sellaista edes havittele, kun en olisi valmis järjestämään sitä aikaa.

Viikonloppuisin on itsellä aikaa ja lomilla. Lapset ovat jo teinejä joten eivät asu kanssani enää 10 vuotta. Olisi hienoa löytää ihminen jolla on aidosti myös oma elämänsä. 

Myös oma elämänsä? Kuullostat siltä ettei sinun elämässä ole kuin sinä ja se sinun elämäsi.

Jos haluu saada, on pakko myös antaa. Joillakin naisille on minusta itsenäisyys noussut päähän ja hänestä on tullut itsekäs. Hän luulee että voi vahvana vaatia muilta paljon mutta hänen ei itsensä tarvitse tehdä mitään. 

Palstamiehet vinkuvat urheilullisten naisten perään ja kun kerrankin tarjolla olisi oikea himoharrastaja, niin ei kelpaakaan. On se perinteinen eli naisen pitää näyttää kaikinpuolin hyvältä, mutta aikaa ei saisi mennä.

Ja ap:n kuvitteellinen mies edustaa tätä kuvitteellista palstamiestä? Koomistahan näissä jankuttajissa on, ettei tälläkään palstalla liikunnallisia naisia etsiviä miehiä juuri ole vaan naiset itse meuhkaa tyyliin siitä, että yksi hesarin haastattelema jamppa toivoi liikunnallista naista - jonka kanssa siis voisi liikkua yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ajankäytöstä suuttunut vaan omasta typeryydestään ja valehtelustaan. Kun ei saanutkaan sitä mitä haki eli hoikkaa naista sohvalla runkkaajakseen samalla kun ryystää keppanaa

Aivan. Kaikille naisille kuitenkin kelpaisi heti suhde, jossa mies kävisi vähän panemassa kun omilta kiireiltään ehtii. 

Vierailija kirjoitti:

Aloittajahan ei halua parisuhdetta vaan vakipanon, joitakin kertoja viikossa silloin kun aloittajalle sopii. Sen olisi reippaasti voinut mainita siinä deittisovelluksessa.

Ketjussa on kuitenkin yllättävän paljon naisia, joille tämä näköjään on ihan normi parisuhdejärjestely. 

Vierailija kirjoitti:

Yllättävää että ap hävisi 

Aika selvä provo. Hyvin kuitenkin uppoaa mammakööriin. 

Sulla ei taida olla aikaa. Tuo yh-arki yhdistettynä ajatukseen, etteivät lapset koskaan miehestä tietäisi, on outo. On ihan normaalia, että vanhemmalla on jossain vaiheessa uusi kumppani. Eikä se sitä tarkoita, että äijä muuttaa teille tms. Mutta kyllä se voi äidin koiralenkille käydä hakemassa ja samalla naamansa näyttää. Ehkä et itse ole vielä valmis suhteeseen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teinimeininkiä parhaimmillaan

Minusta juuri päin vastoin. Lapset jo tehtynä ja yhdessäasumiset ja jatkuvasti toisen kainalossa olemiset jo koettuna. Eli päin vastoin ns. aikuinen tilanne, jossa ei ole läheisriippuvainen puolisostaan, vaan vastaa itse omasta taloudestaan ja varaa aikaa myös ihan omalle ajalle. Teinien parisuhteethan on sellaisia, että toisessa pitää olla kokoajan kiinni ja maailmanloppu jos toinen viettää yhdenkin viikonlopun erillään, haha. 
Aikuisille parisuhdekumppani voi olla se paras ystävä, jonka kanssa on myös seksuaalista kipinää. Jos ei haluta lisää lapsia, ei tarvi asua yhdessä, eikä nähdä joka päivä. 

Eli haluat suoraan ensitapaamisesta siirtyä ns. vanhan pariskunnan elämäntapaan? Anna kun arvaan: Avioliittosi päättyi kyllästymiseen tai läheisyyden puutteeseen? Ja haluat uuden miehen jatkamaan tasan siitä, missä kohdassa ex halusi hypätä kyydistä pois. 

Sanoisin niin, että kannattaa tarkistaa omat kriteerit. Se kuntosalilla käyminen ei ole se ongelma.

"Kyllä noita joka päivä treenaavia on. Yhtenä päivänä viikossa sitten sekä aamutreenit että iltareenit, niin siitä se kahdeksan kertaa viikossa tulee. Kun tuohon päälle laskee lapsiin ja nukkumiseen (treenaaville erityisen tärkeää) menevän ajan, niin töille tai parisuhteelle ei kyllä juuri aikaa jää"

Jep. Olen aina ihmetellyt miten nämä ihmiset kykenevät edes kunnolla mahduttamaan työt tuohon päälle. Oikeasti tuollaiset treenimäärät vastaavat monen ammattiurheilijan treenimääriä. Ja he siis tekevät sitä työkseen jolloin ei tule sitä palkkatyötä enää siihen päälle ollenkaan. 

"Minusta juuri päin vastoin. Lapset jo tehtynä ja yhdessäasumiset ja jatkuvasti toisen kainalossa olemiset jo koettuna. Eli päin vastoin ns. aikuinen tilanne, jossa ei ole läheisriippuvainen puolisostaan, vaan vastaa itse omasta taloudestaan ja varaa aikaa myös ihan omalle ajalle. "

Ei minusta sitoutuneessa aikuisessa parisuhteessa ole oleellista mikään jatkuva kainalossa oleminen vaan se että kun asutaan yhdessä, se toinen on siinä lähellä silloin kun häntä tarvitsee eikä silloin kun toisen aikatauluihin ja menoihin sattuu sopimaan. Eikä se ole läheisriippuvuutta vaan ihan vain sitä että ollaan läheisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse mietin, että parisuhteen muodostuminen vaatii aikaa ja oman panostuksensa. Siksi en itse sellaista edes havittele, kun en olisi valmis järjestämään sitä aikaa.

Viikonloppuisin on itsellä aikaa ja lomilla. Lapset ovat jo teinejä joten eivät asu kanssani enää 10 vuotta. Olisi hienoa löytää ihminen jolla on aidosti myös oma elämänsä. 

Sulle käy mutta käykö sama tapailukumppanille. Toiset ei halua odottaa jotain "sitten-kun" aikaa joka sulle sopii. Mietipä sitä.

Ja kyllä, miehet on juuri niin yksinkertaisia että niillä alkaa jöpöttää kun ne hekumoi timmin fitness -mimmin kanssa seukkailusta. Ei ne ymmärrä että sellainen vaatii työtä ja aikaa mikä on tietysti poissa jostain muusta. 

Mutta tosiaan te ette olleet toisillenne sopivat joten ciao ja uutta matoa koukkuun. Tosin en ihan näe että sun elämään mahtuu muuta kuin korkeintaan joku fwb, ei muuta. Pari kertaa kuussa pano ei sen vakavampaa.

Käyt mieshuoralla ja unohdat tapailut yms.

Onko lapset joka viikonloppu ja lomat mummolassa? Vaikeaksi teet kyllä suhteen itsellesi. Ehkä parhaiten toimisi satunnainen panokaveri jonka kanssa ei ole muuta.

On hävytöntä, että ei kaipaa miestä elättämään, ja kumminkin sitten tapailee jotakuta ukkoa !! Mitä järkeä siinä on ??? 

Vierailija kirjoitti:

"Minusta juuri päin vastoin. Lapset jo tehtynä ja yhdessäasumiset ja jatkuvasti toisen kainalossa olemiset jo koettuna. Eli päin vastoin ns. aikuinen tilanne, jossa ei ole läheisriippuvainen puolisostaan, vaan vastaa itse omasta taloudestaan ja varaa aikaa myös ihan omalle ajalle. "

 

Ei minusta sitoutuneessa aikuisessa parisuhteessa ole oleellista mikään jatkuva kainalossa oleminen vaan se että kun asutaan yhdessä, se toinen on siinä lähellä silloin kun häntä tarvitsee eikä silloin kun toisen aikatauluihin ja menoihin sattuu sopimaan. Eikä se ole läheisriippuvuutta vaan ihan vain sitä että ollaan läheisiä.

No mutta jos nyt kuvitellaan tilanne, että ap olisi tällaisessa parisuhteessa, mitä haluaa, niin jos nyt jotain erityistä sattuisi, että toinen tarvitsee sinua, niin kai hän nyt tällaisessa erikoistilanteessa voi olla saatavilla, vaikka arjessa muuten eivät näkisikään joka päivä?

Itse olen etäsuhteessa eri maassa asuvan kanssa, ja koen kyllä, että ollaan silti saatavilla toisillemme. Toki videopuheluiden välityksellä, ja tapaamme pitkän viikonlopun n. kerran kuussa + lomia vietetään yhdessä. Mutta jos hänen elämässään tapahtuisi jotain erikoista, mihin tarvitsisi minua (läheisen kuolema, oma loukkaantuminen tms.), niin varaisin kyllä saman tien liput seuraavalle lennolle mennäkseni hänen luokseen. Kyllä ihminen voi olla läheinen ilman, että näkee fyysisesti päivittäin.