Lue keskustelun säännöt.
Onko uusperhettä muodostaessa tämä tyypillistä?
Millaisia kokemuksia teillä itsellänne tai teidän läheisillä on ollut:
Kun olette perustaneet uusperheen, siis muuttaneet yhteen, niin onko se tyypillistä, että alkuun kaikki tuntuu menevän hienosti ja vaivattomasti, mutta sitten muutaman kuukauden tai parin vuoden kuluttua tulee yhtäkkiä sellainen fiilis, että voi hitto miten kamalaa tää on ja mitä järkeä tässä on? Vai onko mennyt just toisinpäin, eli alkuun ollut kaikilla osapuolilla hankalaa ja joutuu hammasta purren jatkamaan ja sitten pian kuitenkin helpottanut ja on tosi kivaa asua uusperheessä?
Kommentit (259)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Aiheutat sen jotenkin itse, jos noin käy monen kanssa.
Tai onko joku muu pettymys kuviteltu mustasukkaisuudeksi. Jos esim pettää naiselle annetut lupaukset koska tytöt pitää viedä sinne ja tänne tytöt ei halua tuli muuta ja syytetään mustasukkaisuudesta.. Ja mulla on siis itselläkin lapsia.
Minulle tulee mieleen, että nainen on tehnyt jotain miehen lasten eteen. Ostanut pipoja miehen lapselle, korjannut jotain, pessyt lakanoita, siivonnut jälkiä tms. Hän odottaa vastavuoroisuutta jollain toisella osa-alueella. Mutta ei saa sitä mieheltä. Mies keskittyy ostamaan pipooja vain omalle lapselleen.
Parinvalinnasta jokainen on vastuussa itse. Ei kannata ottaa puolisoa joka ei täytä omia tarpeita parisuhteessa. Ihan samahan tuo on onko kyse ydinpetheestä vai uusperheestä.
Jep. Ydinperheessä sama asia, mutta jostain syystä silloin ei haukuta uusperheen konseptia.
Kun ydinperheessä puoliso on itsekäs, on puoliso paska.Kun uusperhessä puoliso on itsekäs, niin av:n mukaan ongelma on uusperheessä.
Kaikkea av:llä kirjoitettua ei kannata ottaa noin tosissaan. Maailmassa on aina niitä jotka arvstelee muita. Useinkin he peilaavat omaa elämäänsä muiden elämään ja kertovat vain omasta parisuhteestaan ja miten raskas se parisuhde on heille. Tai sitten oma elämä on niin tyhjää että pyritään edes muiden elämästä saamaan sisältöä omaan elämään. Ja mikä hedelmällisempää trollausta kuin saada tunteet heräämään.
Niinhän sinäkin teet, arvostelet muita. Itse en ole avioerolapsi ollut koskaan, joten en voi peilata sitä mutta en olisi hyväksynytkään kenenkään vieraan idiootin tulevan meidän perheeseen jos ero olisi vanhemmilleni tullut. Olisin lähtenyt siitä sakista. Onneksi ei tarvinnut. Lasten perheetkin ovat kokonaisia joissa lapsetkin o jo kohta aikuisia.
Kovasti arvostelet kirjoituksessa ja luulotelet, mutta sätit muita siitä?????
Ketä olen arvostellut. Tuo vain on totuus. Jos sen kokee arvosteluna niin se kertoo vain siitä että koet samoin. Peilaat omaa elämääsi kommenteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ohis mutta meille sanottiin kun lapsi aloitti päiväkodin että myös siinä voi tulla sellainen "honeymoon" juttu, alkuun menee hienosti mutta sitten tulee hankalampi jakso. Ja siis meille kävi näin. Yritettiin vaikka ja mitä mutta loppujen lopuksi auttoi vain se että 9 kk jälkeen otettiin lapsi kotiin pidennetylle "kesälomalle" ja vaihdettiin päiväkotia. Uudessa paikassa sopeutui hyvin ja oli reilusti aikaa tutustumiseen.
Eli kaikki olemme erilaisia. Ehkä sitten tyypillisempää on se että alkuun on hankalaa mutta tilanne tasoittuu ajan kanssa :)
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis mutta meille sanottiin kun lapsi aloitti päiväkodin että myös siinä voi tulla sellainen "honeymoon" juttu, alkuun menee hienosti mutta sitten tulee hankalampi jakso. Ja siis meille kävi näin. Yritettiin vaikka ja mitä mutta loppujen lopuksi auttoi vain se että 9 kk jälkeen otettiin lapsi kotiin pidennetylle "kesälomalle" ja vaihdettiin päiväkotia. Uudessa paikassa sopeutui hyvin ja oli reilusti aikaa tutustumiseen.
Eli kaikki olemme erilaisia. Ehkä sitten tyypillisempää on se että alkuun on hankalaa mutta tilanne tasoittuu ajan kanssa :)
Yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle. Jos kemiat vin ei natsaa nin ei se aremmaksi muutuu vaikka sinnittelisi lopun elämän siinä samassa. Koskee niin ydin-, kuin uusperheitä tai vaikka tuota päiväkotitilannetta tai yhtä hyvin vaikka työpaikkaa.
Kummipojan uusliitto. Meni naimisiin kun naisen lapsi oli 2 v. Murrosikään asti meni hyvin mutta sitten tuli riidat, et oo isäni. Lapsi 16 v löhelle yksin asumaan ja kohta ero.
Äiti muutti heti eron jälkeen avoliittoon ja yhteinen lapsi mukana. Kuvio toistui, isäpuoli, lapseton ei sietnyt lapsia. Tämäkin muutti 16 v äitinsä lähelle yksin asumaan.
Vierailija kirjoitti:
Meidän uusperhe toimii, koska minun lapseni isä ei ole kuvioissa ja toisaalta mieheni lapsi ei käy meillä. En usko että toimii sellainen väkisin yhden perheen leikkiminen.
Joo sun mielestä toimii. Toimiiko myös noiden ilman isäänsä kasvavien lasten mielestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Aiheutat sen jotenkin itse, jos noin käy monen kanssa.
Tai onko joku muu pettymys kuviteltu mustasukkaisuudeksi. Jos esim pettää naiselle annetut lupaukset koska tytöt pitää viedä sinne ja tänne tytöt ei halua tuli muuta ja syytetään mustasukkaisuudesta.. Ja mulla on siis itselläkin lapsia.
Minulle tulee mieleen, että nainen on tehnyt jotain miehen lasten eteen. Ostanut pipoja miehen lapselle, korjannut jotain, pessyt lakanoita, siivonnut jälkiä tms. Hän odottaa vastavuoroisuutta jollain toisella osa-alueella. Mutta ei saa sitä mieheltä. Mies keskittyy ostamaan pipooja vain omalle lapselleen.
Parinvalinnasta jokainen on vastuussa itse. Ei kannata ottaa puolisoa joka ei täytä omia tarpeita parisuhteessa. Ihan samahan tuo on onko kyse ydinpetheestä vai uusperheestä.
Jep. Ydinperheessä sama asia, mutta jostain syystä silloin ei haukuta uusperheen konseptia.
Kun ydinperheessä puoliso on itsekäs, on puoliso paska.Kun uusperhessä puoliso on itsekäs, niin av:n mukaan ongelma on uusperheessä.
Kaikkea av:llä kirjoitettua ei kannata ottaa noin tosissaan. Maailmassa on aina niitä jotka arvstelee muita. Useinkin he peilaavat omaa elämäänsä muiden elämään ja kertovat vain omasta parisuhteestaan ja miten raskas se parisuhde on heille. Tai sitten oma elämä on niin tyhjää että pyritään edes muiden elämästä saamaan sisältöä omaan elämään. Ja mikä hedelmällisempää trollausta kuin saada tunteet heräämään.
Niinhän sinäkin teet, arvostelet muita. Itse en ole avioerolapsi ollut koskaan, joten en voi peilata sitä mutta en olisi hyväksynytkään kenenkään vieraan idiootin tulevan meidän perheeseen jos ero olisi vanhemmilleni tullut. Olisin lähtenyt siitä sakista. Onneksi ei tarvinnut. Lasten perheetkin ovat kokonaisia joissa lapsetkin o jo kohta aikuisia.
Kovasti arvostelet kirjoituksessa ja luulotelet, mutta sätit muita siitä?????
Ketä olen arvostellut. Tuo vain on totuus. Jos sen kokee arvosteluna niin se kertoo vain siitä että koet samoin. Peilaat omaa elämääsi kommenteihin.
Kerro vaan mitä on sydämelläsi, psyykkarina nuorten maailmassakin, minun ei tarvi muuttaa sinua mutta minä tai muu kollega voi kuunnella sinua jotta saat mustan mielesi edes rauhoittumaan. Anna tulla vaan, inttämällä yrität muuttamaan toisten käsityksiä mutta inttämällä luot itsestäsi heikon ja ahdistuneen. Parasata sulle on nyt avautua, ja kertoa, usein se jo helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään häpeän tunteeseen liittyvä asia, että kun tietää tekevänsä väärin, niin häivyttää sitä häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan, ei ole enää kuin yksinhuoltaja perhe, ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.
Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän uusperhe toimii, koska minun lapseni isä ei ole kuvioissa ja toisaalta mieheni lapsi ei käy meillä. En usko että toimii sellainen väkisin yhden perheen leikkiminen.
Joo sun mielestä toimii. Toimiiko myös noiden ilman isäänsä kasvavien lasten mielestä?
Miksi pitäisi? Toimiiko kaikki ydinpetheet niin kun lapsi toivoo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Aiheutat sen jotenkin itse, jos noin käy monen kanssa.
Tai onko joku muu pettymys kuviteltu mustasukkaisuudeksi. Jos esim pettää naiselle annetut lupaukset koska tytöt pitää viedä sinne ja tänne tytöt ei halua tuli muuta ja syytetään mustasukkaisuudesta.. Ja mulla on siis itselläkin lapsia.
Minulle tulee mieleen, että nainen on tehnyt jotain miehen lasten eteen. Ostanut pipoja miehen lapselle, korjannut jotain, pessyt lakanoita, siivonnut jälkiä tms. Hän odottaa vastavuoroisuutta jollain toisella osa-alueella. Mutta ei saa sitä mieheltä. Mies keskittyy ostamaan pipooja vain omalle lapselleen.
Parinvalinnasta jokainen on vastuussa itse. Ei kannata ottaa puolisoa joka ei täytä omia tarpeita parisuhteessa. Ihan samahan tuo on onko kyse ydinpetheestä vai uusperheestä.
Jep. Ydinperheessä sama asia, mutta jostain syystä silloin ei haukuta uusperheen konseptia.
Kun ydinperheessä puoliso on itsekäs, on puoliso paska.Kun uusperhessä puoliso on itsekäs, niin av:n mukaan ongelma on uusperheessä.
Kaikkea av:llä kirjoitettua ei kannata ottaa noin tosissaan. Maailmassa on aina niitä jotka arvstelee muita. Useinkin he peilaavat omaa elämäänsä muiden elämään ja kertovat vain omasta parisuhteestaan ja miten raskas se parisuhde on heille. Tai sitten oma elämä on niin tyhjää että pyritään edes muiden elämästä saamaan sisältöä omaan elämään. Ja mikä hedelmällisempää trollausta kuin saada tunteet heräämään.
Niinhän sinäkin teet, arvostelet muita. Itse en ole avioerolapsi ollut koskaan, joten en voi peilata sitä mutta en olisi hyväksynytkään kenenkään vieraan idiootin tulevan meidän perheeseen jos ero olisi vanhemmilleni tullut. Olisin lähtenyt siitä sakista. Onneksi ei tarvinnut. Lasten perheetkin ovat kokonaisia joissa lapsetkin o jo kohta aikuisia.
Kovasti arvostelet kirjoituksessa ja luulotelet, mutta sätit muita siitä?????
Ketä olen arvostellut. Tuo vain on totuus. Jos sen kokee arvosteluna niin se kertoo vain siitä että koet samoin. Peilaat omaa elämääsi kommenteihin.
Kerro vaan mitä on sydämelläsi, psyykkarina nuorten maailmassakin, minun ei tarvi muuttaa sinua mutta minä tai muu kollega voi kuunnella sinua jotta saat mustan mielesi edes rauhoittumaan. Anna tulla vaan, inttämällä yrität muuttamaan toisten käsityksiä mutta inttämällä luot itsestäsi heikon ja ahdistuneen. Parasata sulle on nyt avautua, ja kertoa, usein se jo helpottaa.
Voi hyvä ihme jos tällaisia sekopäitä toimii nuorten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Aiheutat sen jotenkin itse, jos noin käy monen kanssa.
Tai onko joku muu pettymys kuviteltu mustasukkaisuudeksi. Jos esim pettää naiselle annetut lupaukset koska tytöt pitää viedä sinne ja tänne tytöt ei halua tuli muuta ja syytetään mustasukkaisuudesta.. Ja mulla on siis itselläkin lapsia.
Minulle tulee mieleen, että nainen on tehnyt jotain miehen lasten eteen. Ostanut pipoja miehen lapselle, korjannut jotain, pessyt lakanoita, siivonnut jälkiä tms. Hän odottaa vastavuoroisuutta jollain toisella osa-alueella. Mutta ei saa sitä mieheltä. Mies keskittyy ostamaan pipooja vain omalle lapselleen.
Parinvalinnasta jokainen on vastuussa itse. Ei kannata ottaa puolisoa joka ei täytä omia tarpeita parisuhteessa. Ihan samahan tuo on onko kyse ydinpetheestä vai uusperheestä.
Jep. Ydinperheessä sama asia, mutta jostain syystä silloin ei haukuta uusperheen konseptia.
Kun ydinperheessä puoliso on itsekäs, on puoliso paska.Kun uusperhessä puoliso on itsekäs, niin av:n mukaan ongelma on uusperheessä.
Kaikkea av:llä kirjoitettua ei kannata ottaa noin tosissaan. Maailmassa on aina niitä jotka arvstelee muita. Useinkin he peilaavat omaa elämäänsä muiden elämään ja kertovat vain omasta parisuhteestaan ja miten raskas se parisuhde on heille. Tai sitten oma elämä on niin tyhjää että pyritään edes muiden elämästä saamaan sisältöä omaan elämään. Ja mikä hedelmällisempää trollausta kuin saada tunteet heräämään.
Niinhän sinäkin teet, arvostelet muita. Itse en ole avioerolapsi ollut koskaan, joten en voi peilata sitä mutta en olisi hyväksynytkään kenenkään vieraan idiootin tulevan meidän perheeseen jos ero olisi vanhemmilleni tullut. Olisin lähtenyt siitä sakista. Onneksi ei tarvinnut. Lasten perheetkin ovat kokonaisia joissa lapsetkin o jo kohta aikuisia.
Kovasti arvostelet kirjoituksessa ja luulotelet, mutta sätit muita siitä?????
Ketä olen arvostellut. Tuo vain on totuus. Jos sen kokee arvosteluna niin se kertoo vain siitä että koet samoin. Peilaat omaa elämääsi kommenteihin.
Kerro vaan mitä on sydämelläsi, psyykkarina nuorten maailmassakin, minun ei tarvi muuttaa sinua mutta minä tai muu kollega voi kuunnella sinua jotta saat mustan mielesi edes rauhoittumaan. Anna tulla vaan, inttämällä yrität muuttamaan toisten käsityksiä mutta inttämällä luot itsestäsi heikon ja ahdistuneen. Parasata sulle on nyt avautua, ja kertoa, usein se jo helpottaa.
Ammattitaitosi vakuuttaa kovin huonosti jos pidät yli 5 kymppistä nuorena
Ydinperhe on luonnollisesti aito jossa on luonnollinen side kaikkien kesken. Tämä on psykologisesti helppo tila olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään häpeän tunteeseen liittyvä asia, että kun tietää tekevänsä väärin, niin häivyttää sitä häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan, ei ole enää kuin yksinhuoltaja perhe, ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.
Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)
Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet vaikutukset omaksi eduksesi.
Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että mielesi ei ole kunnossa, ja ylireagoimalla koetat tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään häpeän tunteeseen liittyvä asia, että kun tietää tekevänsä väärin, niin häivyttää sitä häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan, ei ole enää kuin yksinhuoltaja perhe, ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.
Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)
Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet vaikutukset omaksi eduksesi.
Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että mielesi ei ole kunnossa, ja ylireagoimalla koetat tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.
Kerro toki lisää itsestä. Mielenkiinnolla odotan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän uusperhe toimii, koska minun lapseni isä ei ole kuvioissa ja toisaalta mieheni lapsi ei käy meillä. En usko että toimii sellainen väkisin yhden perheen leikkiminen.
Joo sun mielestä toimii. Toimiiko myös noiden ilman isäänsä kasvavien lasten mielestä?
Miehen lapsi oli tapaamisemme aikaan 4-vuotias ja oli reagoinut eroon vahvasti. Eli olet oikeassa siinä, että hänelle tämä ei ole hyväksi, mutta kaikille muille tämä on parasta. Eikä miehen lapselle olisi ollut hyväksi se onneton ydinperhekään. Kun vanhemmat ei halua olla yhdessä, niin ero siinä tulee.
Aika tyypillistä. Uusperheissä perheytyminen menee kausittain: on kuherruskuukautta, räjähdysvaihetta, perheytymisvaihetta jne. Olen ymmärtänyt että uusperheissä menee se 4-7 vuotta ennen kuin asiat ja ihmiset ovat löytäneet paikkansa ja perheytyminen on tapahtunut. Toki vaatii paljon enemmän työskentelyä toimiakseen, aikuisten pitää kyetä keskustelemaan ja toimimaan yhteistyössä. Parisuhteen toimivuus on korostetun keskeisessä asemassa uusperheiden kohdalla.
Olen sekä kasvanut uusperheessä että perustanut oman perheen uusperheeseen, joten kokemusta on aidan molemmilta puolilta. Olen kiitollinen perheestäni ja bonuslapsistani, joita rakastan aidosti. Kyllä tämäkin perhemalli voi toimia, kunhan aikuiset ovat tasapainoisia ja järkeviä tunnetaitoisia ihmisiä. Tuntuu hyvältä että pystyn tarjoamaan bonuslapsille jotain sellaista mitä en itse koskaan saanut: turvaa, hyväksyntää ja rakkautta. Heidän turvallisuutensa ja hyvinvointinsa on prioriteettilistallani kärjessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään häpeän tunteeseen liittyvä asia, että kun tietää tekevänsä väärin, niin häivyttää sitä häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan, ei ole enää kuin yksinhuoltaja perhe, ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.
Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)
Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet vaikutukset omaksi eduksesi.
Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että mielesi ei ole kunnossa, ja ylireagoimalla koetat tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.
Hohhoijaa. Tämän tason naurettava pseudopsykologia ja samojen jankkausten toistelu on niin surkeaa ettei keskustelua kannata jatkaa. Yrittäisit nyt edes olla viihdyttävä jos et muuhun pysty. Olen sanottavani sanonut, mutta sinä epäilemättä jatkat täällä ad infinitum.
"Uusperheissä perheytyminen menee kausittain: on kuherruskuukautta, räjähdysvaihetta, perheytymisvaihetta jne."
Poikkeaako tuo jotenkin muustsa perheenperustamisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän uusperhe toimii, koska minun lapseni isä ei ole kuvioissa ja toisaalta mieheni lapsi ei käy meillä. En usko että toimii sellainen väkisin yhden perheen leikkiminen.
Joo sun mielestä toimii. Toimiiko myös noiden ilman isäänsä kasvavien lasten mielestä?
Miksi pitäisi? Toimiiko kaikki ydinpetheet niin kun lapsi toivoo?
Nukkuma-ajat ja toisesta vanhemmasta luopuminen aikuisten itsekkyyden vuoksi, hei ihan samassa mittakaavassa liikutaan!
Vierailija kirjoitti:
"Uusperheissä perheytyminen menee kausittain: on kuherruskuukautta, räjähdysvaihetta, perheytymisvaihetta jne."
Poikkeaako tuo jotenkin muustsa perheenperustamisesta?
Poikkeaa siinä mielessä että lapset käyvät läpi nuo samat vaiheet. Yhdinperheissä aikuisten parisuhde käy läpi samat vaiheet, mutta lapset eivät niin sanotusti tiedä muusta, joten kasvavat vähän kuin automaationa sisään perheeseen ja varhaislapsuudessa rakennettu kiintymyssuhde (jos siis sellainen on muodostunut edes auttavasti) sitoo lapset emotionaalisesti hyvin kiinni vanhempiinsa. Uusperheissä kiintymyssuhde pitää rakentaa lapsiin ja lasteb uusiin aikuisiin samaan tapaan, kuin kaikissa uusissa ihmissuhteissa.
Siinähän itse kerroit perustelut. Miksi minä niitä toistaisin.