Lue keskustelun säännöt.
Onko uusperhettä muodostaessa tämä tyypillistä?
Millaisia kokemuksia teillä itsellänne tai teidän läheisillä on ollut:
Kun olette perustaneet uusperheen, siis muuttaneet yhteen, niin onko se tyypillistä, että alkuun kaikki tuntuu menevän hienosti ja vaivattomasti, mutta sitten muutaman kuukauden tai parin vuoden kuluttua tulee yhtäkkiä sellainen fiilis, että voi hitto miten kamalaa tää on ja mitä järkeä tässä on? Vai onko mennyt just toisinpäin, eli alkuun ollut kaikilla osapuolilla hankalaa ja joutuu hammasta purren jatkamaan ja sitten pian kuitenkin helpottanut ja on tosi kivaa asua uusperheessä?
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uusperhe voi olla lapsille ilo ja onnikin, vaikka tämän ketjun perusteella ei siltä vaikuta. Jos lapsilla on vain yksi vanhempi, kyllä kaksi vanhempaa mahdollistaa ihan erilaisen tilanteen sen suhteen, mitä kaikkea voi arjessa tehdä. Esim. lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mikä vaatii vanhemmalta aikaa osallistua ja rahallista panostusta, mitä ei yksinhuoltaja välttämättä yksin lasten kanssa voi tehdä. Eli ei kaikki lasten kannalta aina niin huonosti ole.
Eli suhteessa toinen laitetaan kustantamaan lasten harrastuksia vaikkei nämä ole edes hänen omia lapsia.
Yhtälailla kai uusperheissäkin on vapaus olla tai olla olematta kuin ydinperheessä. Outo ajatus että perheessä joku laitetasn tekemään jotakin jota tämä ei halua vapaaehtoisesti tehdä.
Sanoppa puolisolle että "En kyllä aio viedä lapsiasi harrastuksiin tai kouluun, koska se on sinun ja exäsi tehtävä. He ovat teidän lapsia eikä minun" Kyllä sitä vaan alkaa painostus vaikka alkuun olisi ollut puhe että lasten oikeat vanhemmat hoitaa kaiken lapsiinsa liittyvän.
Itse vihelsin pelin poikki, kun alkoi jo mennä siihen että minun vanhemmien pitäisi ottaa lapset hoitoon jos meillä kaikilla oli muuta menoa. Ei sitten enää mennyt kauaa kun tuli ero ja ihan turha oli muistutella puolisoa siitä että mitä me alkuun sovittiin siitä lastenhoidosta? Alkuun siis juuri sovittiin ettei muiden kuin lasten vanhempien tarvitse osallisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Toisaalta ei ne aikuiset lapsetkaan välttämättä mihinkään häviä. Tulee perhejuhlia, ja joulut ym. Siinä joutuu sitten valitsemaan joko ne omat, aikuiset lapset tai sen kumppanin.
Ei niillä lapsilla välttämättä siivet kanssa ja jäävät pojottamaan vanhempansa nurkkiin aikuisenakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uusperhe voi olla lapsille ilo ja onnikin, vaikka tämän ketjun perusteella ei siltä vaikuta. Jos lapsilla on vain yksi vanhempi, kyllä kaksi vanhempaa mahdollistaa ihan erilaisen tilanteen sen suhteen, mitä kaikkea voi arjessa tehdä. Esim. lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mikä vaatii vanhemmalta aikaa osallistua ja rahallista panostusta, mitä ei yksinhuoltaja välttämättä yksin lasten kanssa voi tehdä. Eli ei kaikki lasten kannalta aina niin huonosti ole.
Eli suhteessa toinen laitetaan kustantamaan lasten harrastuksia vaikkei nämä ole edes hänen omia lapsia.
Yhtälailla kai uusperheissäkin on vapaus olla tai olla olematta kuin ydinperheessä. Outo ajatus että perheessä joku laitetasn tekemään jotakin jota tämä ei halua vapaaehtoisesti tehdä.
Sanoppa puolisolle että "En kyllä aio viedä lapsiasi harrastuksiin tai kouluun, koska se on sinun ja exäsi tehtävä. He ovat teidän lapsia eikä minun" Kyllä sitä vaan alkaa painostus vaikka alkuun olisi ollut puhe että lasten oikeat vanhemmat hoitaa kaiken lapsiinsa liittyvän.
Itse vihelsin pelin poikki, kun alkoi jo mennä siihen että minun vanhemmien pitäisi ottaa lapset hoitoon jos meillä kaikilla oli muuta menoa. Ei sitten enää mennyt kauaa kun tuli ero ja ihan turha oli muistutella puolisoa siitä että mitä me alkuun sovittiin siitä lastenhoidosta? Alkuun siis juuri sovittiin ettei muiden kuin lasten vanhempien tarvitse osallisua.
Mille puolisolleni? Ei minulla ole puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uusperhe voi olla lapsille ilo ja onnikin, vaikka tämän ketjun perusteella ei siltä vaikuta. Jos lapsilla on vain yksi vanhempi, kyllä kaksi vanhempaa mahdollistaa ihan erilaisen tilanteen sen suhteen, mitä kaikkea voi arjessa tehdä. Esim. lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mikä vaatii vanhemmalta aikaa osallistua ja rahallista panostusta, mitä ei yksinhuoltaja välttämättä yksin lasten kanssa voi tehdä. Eli ei kaikki lasten kannalta aina niin huonosti ole.
Tosi monessa uusperheessä lasketaan siten, ettei vain jouduta elättämään toisen lapsia.
Halutaanko ydinåerheessä elättää muiden lapsia?
Jos ei kykene jollain tavoin välittämään puolisonsa lapsista osana häntä, niin mitä rakkautta se puolisoakaan kohtaan on? Himoa ja yksinäisyyden pelkoa, joiden perustalle ei tietenkään pitäisi mitään perhettä laskea, ydin- tai uus-.
Himo ja yksinäisyyden pelko on juurikin niitä syitä jotka ajaa ihmisiä yhteen ja uusioperheiksi. Tämä olisi hyvä aina pitää mielessä. Toki koskee myös perheettömiä. Yksinisyyden pelko saa ihmiset tyytymään toisten lapsiin tai puolisoon joka ei edes ollut toisen mielestä erityisen kiinnostava.
Ihan samat syyt ne näillä ihmisillä silloin ajavat myös ydinperheisiin. Eikä jälki ole sen parempaa.
On myös aidosti rakastavia ihmisiä, jotka eivät ajattele että "tyytyvät" ihmisiin joiden kanssa ovat. Tätä voi olla vaikea ymmärtää epäkypsän ja itsekkään henkilön näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Tai sitten nainen vaan lopulta huomauttaa, kun ei enää jaksa hyppiä sun lastesi pillin mukaan.
Joustin loputtomiin miesystäväni pilalle lellittyjen teinien sekoilua ja oikkuja useamman vuoden, niin että omakin elämä oli ihan sekaisin, vaikka ei edes asuttu yhdessä. Kun lopulta kysyin, että voisiko joskus -edes joskus- niille sanoa "ei", "ei nyt" tai "myöhemmin", niin sain kuulla olevani mustasukkainen 😂 En kertaakaan kuullut neljän vuoden aikana, että mies olisi vetänyt mihikään ensimmäistäkään rajaa lapsilleen. Ei IKINÄ enää suhdetta miehen, jolla on kotona vielä lapsia, kanssa. Omat jo aikuisia ja tukevasti omillaan.
Mulla tyttärien kohdalla kyllä aivan eri asioista kyse. Yks nainen skitsoili aina ku lapset puhuivat omassa huoneessaan oman äitinsä kanssa. Sit ku muuttivat omilleen, ni välillä ku tuli käymään pariks päiväks, ni toinen nainen teki kaikkensa, et huomio olisi hänessä, eikä lapsessa. Siis n. kaks päivää kuukaudessa ei kestä sitä, et mun huomio on omassa lapsessani. Yhen kanssa jatkuvaa vänkäämistä, et miks esim. en tarkistanut hänen pyöränsä kumeja samalla ku pumppasin tyttären kumit tai miks en tuonu hänelle mitään ku ostin lapselle koulutarvikkeita. Kerran lähdin yöllä sairaalaan, ku epäiltiin korvatulehdusta. Jatkuvaa pommittamista läpi yön, et miks en voi tulla kotiin, ku lapsi on jo niin iso. Leikkipuistossa ollessa jatkuvaa viestittely, et missä ollaan mitä tehdään. Jos ostin vaatteita tytöille, ni pultit, etten ostanu hänen lapselleen myös. Yms. Yms.
Moni nainen täällä sanoo että miehen syy mutta mä naisena tunnen monia jotka on just tuollaisia kun tämä mies kuvailee. Kyllä niitä on vaikka ette itse olisi. Ja moni nainen kieltää olevansa tällainen koska esittää olevansa itse niin hyvä äiti, mutta käytännössä vain omille lapsilleen.
Minä myönnän ihan rehellisesti olevani tuollainen. Omaksi puolustukseni sanon, että kerroin miehelle haluavani olla ykkönen. Hänelle se sopi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän uusperhe toimii, koska minun lapseni isä ei ole kuvioissa ja toisaalta mieheni lapsi ei käy meillä. En usko että toimii sellainen väkisin yhden perheen leikkiminen.
Miksi miehesi lapsi ei käy teidän luona? Eikö miehesi ole missään tekemisissä lapsensa kanssa?
Lapsi ei halua. Toisaalta ei hänelle koskaan ole ollut meillä mitään paikkaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen ei ole saanut pidettyä edes omaa perhettään koossa, millä todennäköisyydellä hän pystyy pitämään uusperheen onnellisena?
Aivan hyvin, jos esimerkiksi a) aiemman liiton toinen puoliso on ollut se varsinainen ongelma tai b) aiemman liiton puolisot eivät vain ole sopineet toisilleen kovin hyvin vaikka ihan kunnon ihmisiä molemmat olisivatkin. Varsinkin nuorille saattaa käydä tällaisia virheitä kun ei ymmärretä vielä kuinka paljon mm. yhteensopivat temperamentit, arvot ja kiinnostuksen kohteet usein vaikuttavat pidemmän päälle.
Eivät kaikki liitot ja perheet ole sellaisia että niissä kannattaisi kynsin hampain roikkua. Joskus päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Tai sitten nainen vaan lopulta huomauttaa, kun ei enää jaksa hyppiä sun lastesi pillin mukaan.
Joustin loputtomiin miesystäväni pilalle lellittyjen teinien sekoilua ja oikkuja useamman vuoden, niin että omakin elämä oli ihan sekaisin, vaikka ei edes asuttu yhdessä. Kun lopulta kysyin, että voisiko joskus -edes joskus- niille sanoa "ei", "ei nyt" tai "myöhemmin", niin sain kuulla olevani mustasukkainen 😂 En kertaakaan kuullut neljän vuoden aikana, että mies olisi vetänyt mihikään ensimmäistäkään rajaa lapsilleen. Ei IKINÄ enää suhdetta miehen, jolla on kotona vielä lapsia, kanssa. Omat jo aikuisia ja tukevasti omillaan.
Mulla tyttärien kohdalla kyllä aivan eri asioista kyse. Yks nainen skitsoili aina ku lapset puhuivat omassa huoneessaan oman äitinsä kanssa. Sit ku muuttivat omilleen, ni välillä ku tuli käymään pariks päiväks, ni toinen nainen teki kaikkensa, et huomio olisi hänessä, eikä lapsessa. Siis n. kaks päivää kuukaudessa ei kestä sitä, et mun huomio on omassa lapsessani. Yhen kanssa jatkuvaa vänkäämistä, et miks esim. en tarkistanut hänen pyöränsä kumeja samalla ku pumppasin tyttären kumit tai miks en tuonu hänelle mitään ku ostin lapselle koulutarvikkeita. Kerran lähdin yöllä sairaalaan, ku epäiltiin korvatulehdusta. Jatkuvaa pommittamista läpi yön, et miks en voi tulla kotiin, ku lapsi on jo niin iso. Leikkipuistossa ollessa jatkuvaa viestittely, et missä ollaan mitä tehdään. Jos ostin vaatteita tytöille, ni pultit, etten ostanu hänen lapselleen myös. Yms. Yms.
Moni nainen täällä sanoo että miehen syy mutta mä naisena tunnen monia jotka on just tuollaisia kun tämä mies kuvailee. Kyllä niitä on vaikka ette itse olisi. Ja moni nainen kieltää olevansa tällainen koska esittää olevansa itse niin hyvä äiti, mutta käytännössä vain omille lapsilleen.
Minä myönnän ihan rehellisesti olevani tuollainen. Omaksi puolustukseni sanon, että kerroin miehelle haluavani olla ykkönen. Hänelle se sopi.
Pisteet rehellisyydestä, mutta jos kuviossa siis oli myös alaikäisiä lapsia niin kovin surullista ja puistattavaakin. Jos näin oli, niin sinä et ollut aikuinen tuollaista vaatiessasi eikä varsinkaan miehesi (joka sentään on isä, en tiedä oletko itse äiti) vaatimukseen suostuessaan.
On hyvin tyypillistä. 18 vuotta hurahtaa niin nopeasti, ettei kannata alkaa lapsia kiduttamaan millään uusperheellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kumppanilla toiminut hyvin. Molemmat vanhemmat asiallisia mutta erilaisia, en tiedä miten tulivat alun perin päätyneeksi yhteen. Nykyiset puolisot sekä sisarpuolet myös ok tyyppejä, toisen bonusvanhemman kautta sai jopa verkostoitumismahdollisuuksia aloittaessaan työelämässä mistä olen vähän kadekin (ollaan samalla alalla, tämän puitteissa tavattiin). Mutta parasta ovat silti isovanhemmat, neljä toinen toistaan ihanampaa mummua ja pappaa jotka hellivät niin biologisia kuin bonuslapsenlapsiaan. 💜 Olen jopa naureskellut että ihan heidän takiaan voisin harkita seuraavan sukupolven tekemistä tähän sukuun.
Vierailija kirjoitti:
Onhan uusioperheessä hyvätkin puolensa. Puolison tyttärestä fantasiointi ei tuota niin huonoa omatuntoa kuin että se olisi oma tytär.
Tässäpä sitä miesnäkökulmaa, s'il vous plait. Mutta naisissahan se ongelma on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On hyvin tyypillistä. 18 vuotta hurahtaa niin nopeasti, ettei kannata alkaa lapsia kiduttamaan millään uusperheellä.
Kannattaa jättää lapset tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uusperhe voi olla lapsille ilo ja onnikin, vaikka tämän ketjun perusteella ei siltä vaikuta. Jos lapsilla on vain yksi vanhempi, kyllä kaksi vanhempaa mahdollistaa ihan erilaisen tilanteen sen suhteen, mitä kaikkea voi arjessa tehdä. Esim. lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mikä vaatii vanhemmalta aikaa osallistua ja rahallista panostusta, mitä ei yksinhuoltaja välttämättä yksin lasten kanssa voi tehdä. Eli ei kaikki lasten kannalta aina niin huonosti ole.
Eli suhteessa toinen laitetaan kustantamaan lasten harrastuksia vaikkei nämä ole edes hänen omia lapsia.
Yhtälailla kai uusperheissäkin on vapaus olla tai olla olematta kuin ydinperheessä. Outo ajatus että perheessä joku laitetasn tekemään jotakin jota tämä ei halua vapaaehtoisesti tehdä.
Sanoppa puolisolle että "En kyllä aio viedä lapsiasi harrastuksiin tai kouluun, koska se on sinun ja exäsi tehtävä. He ovat teidän lapsia eikä minun" Kyllä sitä vaan alkaa painostus vaikka alkuun olisi ollut puhe että lasten oikeat vanhemmat hoitaa kaiken lapsiinsa liittyvän.
Itse vihelsin pelin poikki, kun alkoi jo mennä siihen että minun vanhemmien pitäisi ottaa lapset hoitoon jos meillä kaikilla oli muuta menoa. Ei sitten enää mennyt kauaa kun tuli ero ja ihan turha oli muistutella puolisoa siitä että mitä me alkuun sovittiin siitä lastenhoidosta? Alkuun siis juuri sovittiin ettei muiden kuin lasten vanhempien tarvitse osallisua.
Eipä tuollaista kannattaisi edes sopia. Hölmöä. Joko otat ihmisen lapsineen kaikkineen tai sitten ette mene yhteen. Rakkaus riittää ensin mainittuun, himo ja yksinäisyyden pelko ym. huonot syyt liitolle eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän uusperheessä lapsilla on tasan kaksi vanhempaa ja yksi koti. En pidä kovin kamalana.
Mitäs ne lapset sanoo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän uusperheessä lapsilla on tasan kaksi vanhempaa ja yksi koti. En pidä kovin kamalana.
Mitäs ne lapset sanoo?
Moi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan uusioperheessä hyvätkin puolensa. Puolison tyttärestä fantasiointi ei tuota niin huonoa omatuntoa kuin että se olisi oma tytär.
Tässäpä sitä miesnäkökulmaa, s'il vous plait. Mutta naisissahan se ongelma on...
Vaikka tuo edellinen kommentti (ehkä) olikin trolli, niin tuollaisia ajatuksia joutuu uusperheessä joskus sietämään. Pahimmillaan meillä oli äidin miesystävän lisäksi hänen kaverinsa katselemassa ja kommentoimassa murrosikäisiä tyttölapsia. Ja osalla näistä pedoista oli saman ikäisiä lapsia itsellään.
Kyllä minä tapailen mielellään perheellisiä mutta en kyllä kotiini toisen ihmisen lapsia halua kuin korkeintaan kylään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän uusperhe toimii, koska minun lapseni isä ei ole kuvioissa ja toisaalta mieheni lapsi ei käy meillä. En usko että toimii sellainen väkisin yhden perheen leikkiminen.
Miksi miehesi lapsi ei käy teidän luona? Eikö miehesi ole missään tekemisissä lapsensa kanssa?
Lapsi ei halua. Toisaalta ei hänelle koskaan ole ollut meillä mitään paikkaakaan.
Hieno isä ja ihminen, joka ilmeisesti hylkäsi oman lapsensa, että saa asua kanssanne eikä edes järjestä uuden perheen kotiin ”ex-lapselle” paikkaa tulla. Minä en voisi tuollaista kumppania rakastaa. Saanko arvata, hän kertoo että lapsensa äiti on hullu vieraannuttaja…?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä tapailen mielellään perheellisiä mutta en kyllä kotiini toisen ihmisen lapsia halua kuin korkeintaan kylään.
Onko joku pakottanut sinut haluamaan ketään kotiisi?
Minä kyllä väittäisin että yleisempää miehille laskea noin ja koko ajan pelätä että joutuu elättämään muiden lapsia. Varsin usein toistuu ties missä keskusteluissa.