Lue keskustelun säännöt.
Onko uusperhettä muodostaessa tämä tyypillistä?
Millaisia kokemuksia teillä itsellänne tai teidän läheisillä on ollut:
Kun olette perustaneet uusperheen, siis muuttaneet yhteen, niin onko se tyypillistä, että alkuun kaikki tuntuu menevän hienosti ja vaivattomasti, mutta sitten muutaman kuukauden tai parin vuoden kuluttua tulee yhtäkkiä sellainen fiilis, että voi hitto miten kamalaa tää on ja mitä järkeä tässä on? Vai onko mennyt just toisinpäin, eli alkuun ollut kaikilla osapuolilla hankalaa ja joutuu hammasta purren jatkamaan ja sitten pian kuitenkin helpottanut ja on tosi kivaa asua uusperheessä?
Kommentit (259)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Tai sitten nainen vaan lopulta huomauttaa, kun ei enää jaksa hyppiä sun lastesi pillin mukaan.
Joustin loputtomiin miesystäväni pilalle lellittyjen teinien sekoilua ja oikkuja useamman vuoden, niin että omakin elämä oli ihan sekaisin, vaikka ei edes asuttu yhdessä. Kun lopulta kysyin, että voisiko joskus -edes joskus- niille sanoa "ei", "ei nyt" tai "myöhemmin", niin sain kuulla olevani mustasukkainen 😂 En kertaakaan kuullut neljän vuoden aikana, että mies olisi vetänyt mihikään ensimmäistäkään rajaa lapsilleen. Ei IKINÄ enää suhdetta miehen, jolla on kotona vielä lapsia, kanssa. Omat jo aikuisia ja tukevasti omillaan.
Mulla tyttärien kohdalla kyllä aivan eri asioista kyse. Yks nainen skitsoili aina ku lapset puhuivat omassa huoneessaan oman äitinsä kanssa. Sit ku muuttivat omilleen, ni välillä ku tuli käymään pariks päiväks, ni toinen nainen teki kaikkensa, et huomio olisi hänessä, eikä lapsessa. Siis n. kaks päivää kuukaudessa ei kestä sitä, et mun huomio on omassa lapsessani. Yhen kanssa jatkuvaa vänkäämistä, et miks esim. en tarkistanut hänen pyöränsä kumeja samalla ku pumppasin tyttären kumit tai miks en tuonu hänelle mitään ku ostin lapselle koulutarvikkeita. Kerran lähdin yöllä sairaalaan, ku epäiltiin korvatulehdusta. Jatkuvaa pommittamista läpi yön, et miks en voi tulla kotiin, ku lapsi on jo niin iso. Leikkipuistossa ollessa jatkuvaa viestittely, et missä ollaan mitä tehdään. Jos ostin vaatteita tytöille, ni pultit, etten ostanu hänen lapselleen myös. Yms. Yms.
Jos kaikki tuo on totta niin harvinainen täyskäsi sekopäisiä naisia sulle on osunut. Valitsitko mahdollisesti heidät ulkonäkö edellä kiinnittämättä huomiota epävakaaseen persoonaan?
Vetovoiman laki…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uusperhe voi olla lapsille ilo ja onnikin, vaikka tämän ketjun perusteella ei siltä vaikuta. Jos lapsilla on vain yksi vanhempi, kyllä kaksi vanhempaa mahdollistaa ihan erilaisen tilanteen sen suhteen, mitä kaikkea voi arjessa tehdä. Esim. lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mikä vaatii vanhemmalta aikaa osallistua ja rahallista panostusta, mitä ei yksinhuoltaja välttämättä yksin lasten kanssa voi tehdä. Eli ei kaikki lasten kannalta aina niin huonosti ole.
Tosi monessa uusperheessä lasketaan siten, ettei vain jouduta elättämään toisen lapsia.
Halutaanko ydinåerheessä elättää muiden lapsia?
Miten tämä kysymys liittyy tähän? Ydinperheessä luonnollisesti elätetään omat lapset. Uusperheessä tapellaan, kuka elättää ketäkin.
Miksi siitten uusperheessä lapset pitäisi olla yhteisiä tai elättää niitä toisen lapsia?
No sehän se pointti onkin. Kun lapsia ei pidetä yhteisinä, ei sellainen ole mikään perhe. Ja lapsille sellainen on tympeä elinympäristö.
Miksi sitä ei voisi nimittää perheeksi? Miten se on sinulta pois jos toiset pitää sitä perheenä?
Uusperhe on feikkiperhe. Oikeassa perheessä kaikilla on hyvä olla. Ainoastaan ydinperhe tai yhden vanhemman perhe on oikea perhe.
Vaikuttaa että sinulla ei ole hybä olla itsesi kanssa. Millaisessa perheessä elät?
Elin lapsuuteni ydinperheessä mutta minun ei ollut hyvä olla. Ydinperhe ei pelasta ongelmilta eikä kaikki uusperheet ole yhtä ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään häpeän tunteeseen liittyvä asia, että kun tietää tekevänsä väärin, niin häivyttää sitä häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan, ei ole enää kuin yksinhuoltaja perhe, ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.
Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)
Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet vaikutukset omaksi eduksesi.
Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että mielesi ei ole kunnossa, ja ylireagoimalla koetat tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.
Hyvä sinä selittelijä! Kävisikö sulla joskus mielessä, että sen ns kivan ydinperheen vaikka isi lähtee vieraisiin, ja äiti joutuu etsimään lapsilleen uuden isähahmon? Ja sellainen perhe saattaa jopa onnistua, paremmin kuin se edellinen.
Ei lapselle tarvi uutta isää etsiä hänellä on jo isä. Mikään asia ei ole sellainen, että lapselle pitää etsiä uusi isä. Vaikka vanhemmat eroaa, vaikka isä kuolee, vaikka joku rikkoo lapsen perheen, niin se biologin isä on aina lapsen isä. Kukaan ei vie sitä paikkaa. Eikä kukaan aikuinen odota sitä että toinen mies olisi parempi isä kuin lapsen oma isä, sitä ei vaan ole. Jos lapsen on parempi asua yksinhuoltaja perheessä, on hänellä kuitenkin isä vaikka asuu muuallla.
Iso osa isistä kuitenkin häviää lastensa elämästä eron jälkeen. Ei näy, ei kuulu. Kitistään elatusmaksuista eikä tapaamiset kiinnosta.
Mutta sekään ei poista sitä faktaa, että lapsella on oma isä, oli se minkälainen tahansa, niin se on aina lapsen isä. Se esim äidin uusi kaveri voi olla kaveri lapsellekin, mutta se ei ole isä. Eikä se tee tästä perhettä. Perhe on lapsen äiti ja lapsi tai lapset, mutta kukaan ulkopuolinen ei voi ryhtyä isäksi eikä se ole perhe.
Lapsi itse päättää kenet lapsi mieltää isäkseen. Jos isä ei ole maisemissa tai isä on paska, niin lapsi voi aivan hyvin kokea isäkseen jonkun toisen henkilön. Eikä tähän lapsen valintaan ja kokemukseen oli ulkopuolisilla mitään sanomista. Lapsi saa kokea, että perheeseen kuuluu myös ei biologisia aikuisia, sitäkään ei ulkopuoliset lapset puolesta määritä. Vain lapsi itse.
Ai vaikka naapurin Tiinan isä voi olla myös hänen isä? Tai koulukaverin isä. Kyllä se oikea isä loukkaantuu jos lapsi kutsuu jotain vierasta miestä hänen isäkseen. Järkkyä.
Vaikea kuvitella rakastaa vieraita pentuja samalla tavalla kuin omia. Varsinkin jos ne on vielä eri värisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kuvitella rakastaa vieraita pentuja samalla tavalla kuin omia. Varsinkin jos ne on vielä eri värisiä.
Kannataa sitten valita kumppani sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään häpeän tunteeseen liittyvä asia, että kun tietää tekevänsä väärin, niin häivyttää sitä häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan, ei ole enää kuin yksinhuoltaja perhe, ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.
Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)
Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet vaikutukset omaksi eduksesi.
Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että mielesi ei ole kunnossa, ja ylireagoimalla koetat tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.
Hyvä sinä selittelijä! Kävisikö sulla joskus mielessä, että sen ns kivan ydinperheen vaikka isi lähtee vieraisiin, ja äiti joutuu etsimään lapsilleen uuden isähahmon? Ja sellainen perhe saattaa jopa onnistua, paremmin kuin se edellinen.
Ei lapselle tarvi uutta isää etsiä hänellä on jo isä. Mikään asia ei ole sellainen, että lapselle pitää etsiä uusi isä. Vaikka vanhemmat eroaa, vaikka isä kuolee, vaikka joku rikkoo lapsen perheen, niin se biologin isä on aina lapsen isä. Kukaan ei vie sitä paikkaa. Eikä kukaan aikuinen odota sitä että toinen mies olisi parempi isä kuin lapsen oma isä, sitä ei vaan ole. Jos lapsen on parempi asua yksinhuoltaja perheessä, on hänellä kuitenkin isä vaikka asuu muuallla.
Iso osa isistä kuitenkin häviää lastensa elämästä eron jälkeen. Ei näy, ei kuulu. Kitistään elatusmaksuista eikä tapaamiset kiinnosta.
Mutta sekään ei poista sitä faktaa, että lapsella on oma isä, oli se minkälainen tahansa, niin se on aina lapsen isä. Se esim äidin uusi kaveri voi olla kaveri lapsellekin, mutta se ei ole isä. Eikä se tee tästä perhettä. Perhe on lapsen äiti ja lapsi tai lapset, mutta kukaan ulkopuolinen ei voi ryhtyä isäksi eikä se ole perhe.
Lapsi itse päättää kenet lapsi mieltää isäkseen. Jos isä ei ole maisemissa tai isä on paska, niin lapsi voi aivan hyvin kokea isäkseen jonkun toisen henkilön. Eikä tähän lapsen valintaan ja kokemukseen oli ulkopuolisilla mitään sanomista. Lapsi saa kokea, että perheeseen kuuluu myös ei biologisia aikuisia, sitäkään ei ulkopuoliset lapset puolesta määritä. Vain lapsi itse.
Ai vaikka naapurin Tiinan isä voi olla myös hänen isä? Tai koulukaverin isä. Kyllä se oikea isä loukkaantuu jos lapsi kutsuu jotain vierasta miestä hänen isäkseen. Järkkyä.
Kyllä. Minkäs sille voi jos oikea isä ei tule valituksi.
Joakus harvoin voi toimia jos silloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään häpeän tunteeseen liittyvä asia, että kun tietää tekevänsä väärin, niin häivyttää sitä häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan, ei ole enää kuin yksinhuoltaja perhe, ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.
Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)
Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet vaikutukset omaksi eduksesi.
Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että mielesi ei ole kunnossa, ja ylireagoimalla koetat tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.
Hyvä sinä selittelijä! Kävisikö sulla joskus mielessä, että sen ns kivan ydinperheen vaikka isi lähtee vieraisiin, ja äiti joutuu etsimään lapsilleen uuden isähahmon? Ja sellainen perhe saattaa jopa onnistua, paremmin kuin se edellinen.
Ei lapselle tarvi uutta isää etsiä hänellä on jo isä. Mikään asia ei ole sellainen, että lapselle pitää etsiä uusi isä. Vaikka vanhemmat eroaa, vaikka isä kuolee, vaikka joku rikkoo lapsen perheen, niin se biologin isä on aina lapsen isä. Kukaan ei vie sitä paikkaa. Eikä kukaan aikuinen odota sitä että toinen mies olisi parempi isä kuin lapsen oma isä, sitä ei vaan ole. Jos lapsen on parempi asua yksinhuoltaja perheessä, on hänellä kuitenkin isä vaikka asuu muuallla.
Iso osa isistä kuitenkin häviää lastensa elämästä eron jälkeen. Ei näy, ei kuulu. Kitistään elatusmaksuista eikä tapaamiset kiinnosta.
Mutta sekään ei poista sitä faktaa, että lapsella on oma isä, oli se minkälainen tahansa, niin se on aina lapsen isä. Se esim äidin uusi kaveri voi olla kaveri lapsellekin, mutta se ei ole isä. Eikä se tee tästä perhettä. Perhe on lapsen äiti ja lapsi tai lapset, mutta kukaan ulkopuolinen ei voi ryhtyä isäksi eikä se ole perhe.
Miksi ihmeessä äidin uuden kaverin pitäisi olla isä? Onko joku muu kuin sinä niin olettanut että hänen täytyy korvata biologinen isä? Äidin uusi kaveri voi olla caikka nainen joten aika vaikea hänen olisi isää korvatakaan.
Sehän vasta kamalaa olisikin jo se olis naispari. Huh... sanonpa vaan niin kuin moni muukin, että karseeta olisi. Ei lapasi tarvi tuollasta esimerkkiä, että kotona ramppaa naisia ja miehiä joka päivä eri tyyppi. Tarpeeksi kauheeta on jo pelkkä ero tilanne lapselle, pitäiskö vielä kestää hulinaa portaikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään häpeän tunteeseen liittyvä asia, että kun tietää tekevänsä väärin, niin häivyttää sitä häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan, ei ole enää kuin yksinhuoltaja perhe, ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.
Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)
Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet vaikutukset omaksi eduksesi.
Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että mielesi ei ole kunnossa, ja ylireagoimalla koetat tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.
Hyvä sinä selittelijä! Kävisikö sulla joskus mielessä, että sen ns kivan ydinperheen vaikka isi lähtee vieraisiin, ja äiti joutuu etsimään lapsilleen uuden isähahmon? Ja sellainen perhe saattaa jopa onnistua, paremmin kuin se edellinen.
Ei lapselle tarvi uutta isää etsiä hänellä on jo isä. Mikään asia ei ole sellainen, että lapselle pitää etsiä uusi isä. Vaikka vanhemmat eroaa, vaikka isä kuolee, vaikka joku rikkoo lapsen perheen, niin se biologin isä on aina lapsen isä. Kukaan ei vie sitä paikkaa. Eikä kukaan aikuinen odota sitä että toinen mies olisi parempi isä kuin lapsen oma isä, sitä ei vaan ole. Jos lapsen on parempi asua yksinhuoltaja perheessä, on hänellä kuitenkin isä vaikka asuu muuallla.
Iso osa isistä kuitenkin häviää lastensa elämästä eron jälkeen. Ei näy, ei kuulu. Kitistään elatusmaksuista eikä tapaamiset kiinnosta.
Mutta sekään ei poista sitä faktaa, että lapsella on oma isä, oli se minkälainen tahansa, niin se on aina lapsen isä. Se esim äidin uusi kaveri voi olla kaveri lapsellekin, mutta se ei ole isä. Eikä se tee tästä perhettä. Perhe on lapsen äiti ja lapsi tai lapset, mutta kukaan ulkopuolinen ei voi ryhtyä isäksi eikä se ole perhe.
Miksi ihmeessä äidin uuden kaverin pitäisi olla isä? Onko joku muu kuin sinä niin olettanut että hänen täytyy korvata biologinen isä? Äidin uusi kaveri voi olla caikka nainen joten aika vaikea hänen olisi isää korvatakaan.
Sehän vasta kamalaa olisikin jo se olis naispari. Huh... sanonpa vaan niin kuin moni muukin, että karseeta olisi. Ei lapasi tarvi tuollasta esimerkkiä, että kotona ramppaa naisia ja miehiä joka päivä eri tyyppi. Tarpeeksi kauheeta on jo pelkkä ero tilanne lapselle, pitäiskö vielä kestää hulinaa portaikossa.
Sulla on aina erityyppi kumppanina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi vaikeaa ja ajan myötä vaan vaikeampaa. Uusperheet ovat julma rangaistus lapsille ja sanana hirviö, koska kyse ei koskaan ole perheestä.
Kuinka niin? Valtaosa uusperheessä elävistä lapsista ja aikuisista on erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa. Ei ne uusperheet muuten olisi niin yleisiä, jos ne olisivat kovin vaikeita.
Se johtuu aikuisista että näitä "uusperheitä" syntyy, ei yksikään lapsi ole niihin täysin tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Tai sitten nainen vaan lopulta huomauttaa, kun ei enää jaksa hyppiä sun lastesi pillin mukaan.
Joustin loputtomiin miesystäväni pilalle lellittyjen teinien sekoilua ja oikkuja useamman vuoden, niin että omakin elämä oli ihan sekaisin, vaikka ei edes asuttu yhdessä. Kun lopulta kysyin, että voisiko joskus -edes joskus- niille sanoa "ei", "ei nyt" tai "myöhemmin", niin sain kuulla olevani mustasukkainen 😂 En kertaakaan kuullut neljän vuoden aikana, että mies olisi vetänyt mihikään ensimmäistäkään rajaa lapsilleen. Ei IKINÄ enää suhdetta miehen, jolla on kotona vielä lapsia, kanssa. Omat jo aikuisia ja tukevasti omillaan.
Mulla tyttärien kohdalla kyllä aivan eri asioista kyse. Yks nainen skitsoili aina ku lapset puhuivat omassa huoneessaan oman äitinsä kanssa. Sit ku muuttivat omilleen, ni välillä ku tuli käymään pariks päiväks, ni toinen nainen teki kaikkensa, et huomio olisi hänessä, eikä lapsessa. Siis n. kaks päivää kuukaudessa ei kestä sitä, et mun huomio on omassa lapsessani. Yhen kanssa jatkuvaa vänkäämistä, et miks esim. en tarkistanut hänen pyöränsä kumeja samalla ku pumppasin tyttären kumit tai miks en tuonu hänelle mitään ku ostin lapselle koulutarvikkeita. Kerran lähdin yöllä sairaalaan, ku epäiltiin korvatulehdusta. Jatkuvaa pommittamista läpi yön, et miks en voi tulla kotiin, ku lapsi on jo niin iso. Leikkipuistossa ollessa jatkuvaa viestittely, et missä ollaan mitä tehdään. Jos ostin vaatteita tytöille, ni pultit, etten ostanu hänen lapselleen myös. Yms. Yms.
Harvinaisen huonolla itsetunnolla varustettu nainen, varmaan pettikin varmuudeksi itse, kun ei luottanut sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halveksin sellaisia uusperheitä yli kaiken, joissa vanhemmat ovat eronneet ja menneet uudelleen naimisiin / avoliittoon. Ainoa milloin hyväksyn uusperheen on puolison kuolema. Leskiä en siis halveksi missään nimessä. Mutta muuten en tiedä mitään niin halveksittavaa ja julmaa lasten kannalta kuin ”sinun lapset, minun lapset, ja ties kenen lapset” uusperheitä. Lapsilla ei ole mitään väliä, kunhan vain vanhemmat saavat aina rakastua, kyllästyä, erota ja mennä taas uudelleen naimisiin. En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Halveksin sellaisia uusperheitä yli kaiken, joissa vanhemmat ovat eronneet ja menneet uudelleen naimisiin / avoliittoon. Ainoa milloin hyväksyn uusperheen on puolison kuolema. Leskiä en siis halveksi missään nimessä. Mutta muuten en tiedä mitään niin halveksittavaa ja julmaa lasten kannalta kuin ”sinun lapset, minun lapset, ja ties kenen lapset” uusperheitä. Lapsilla ei ole mitään väliä, kunhan vain vanhemmat saavat aina rakastua, kyllästyä, erota ja mennä taas uudelleen naimisiin. En ymmärrä.
Olen kommentoinut vastaavanlaisesti tänne joskus aiemminkin. Silloin sain palautetta, että taidan olla hyvin mustavalkoinen mielipiteessäni. Ja totta h…vetissä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mieheni lähtisi tai kuolisi en menisi kenenkään kanssa yhteen se on varma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän uusperheessä lapsilla on tasan kaksi vanhempaa ja yksi koti. En pidä kovin kamalana.
Mitäs ne lapset sanoo?
Ja mitähän mieltä nämä toiset vanhemmat on asiasta.
Mitkä ihmeen toiset vanhemmat? Tuossahan luki, että on vain kaksi vanhempaa.
Asun 13-vuotiaan poikani kanssa kahden. Seurustelen kyllä, mutta en aio muuttaa yhteen. Näin on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi vaikeaa ja ajan myötä vaan vaikeampaa. Uusperheet ovat julma rangaistus lapsille ja sanana hirviö, koska kyse ei koskaan ole perheestä.
Kuinka niin? Valtaosa uusperheessä elävistä lapsista ja aikuisista on erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa. Ei ne uusperheet muuten olisi niin yleisiä, jos ne olisivat kovin vaikeita.
Se johtuu aikuisista että näitä "uusperheitä" syntyy, ei yksikään lapsi ole niihin täysin tyytyväinen.
Juuri näin, lapsia vihataan niin paljon että pakotetaan matkustamaan viikottain isän ja äidin kodin väliä. Miksi ne aikuiset ei niin tee, heidän syytähän se on. Ei ne aikuiset jaksa eikä viitsi, helpompi on pakata lasten reppu ja laittaa lasi matkaan, niin voi itse nauttia rauhasta, kun ei ole lapsia karjumassa. Lapsen on pakko muuten hän on kiukutteleva lapsi. Aikuisten onni menee aina lasten onnen ohi, vaikka he sanovat että lasten ehdoilla... Säälittää ne lapset jotka pakotetaan reissaamaan joka viikko, ja sopeutumaan asioita joita ei halua, kukaan ei heiltä edes kysy haluaako vai ei. Ei ihme että lasten mielenterveys on heikentynyt, mutta ylläri, sehän on sen lapsen vika.
Oispa joku uusperhe. sais ilmatteeksi miehen ja valmiit kakarat. Sitten kun alkais vituttaa vois vaan lähteä pois.
Jos kaikki tuo on totta niin harvinainen täyskäsi sekopäisiä naisia sulle on osunut. Valitsitko mahdollisesti heidät ulkonäkö edellä kiinnittämättä huomiota epävakaaseen persoonaan?