Lue keskustelun säännöt.
Onko uusperhettä muodostaessa tämä tyypillistä?
Millaisia kokemuksia teillä itsellänne tai teidän läheisillä on ollut:
Kun olette perustaneet uusperheen, siis muuttaneet yhteen, niin onko se tyypillistä, että alkuun kaikki tuntuu menevän hienosti ja vaivattomasti, mutta sitten muutaman kuukauden tai parin vuoden kuluttua tulee yhtäkkiä sellainen fiilis, että voi hitto miten kamalaa tää on ja mitä järkeä tässä on? Vai onko mennyt just toisinpäin, eli alkuun ollut kaikilla osapuolilla hankalaa ja joutuu hammasta purren jatkamaan ja sitten pian kuitenkin helpottanut ja on tosi kivaa asua uusperheessä?
Kommentit (259)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uusperheissä perheytyminen menee kausittain: on kuherruskuukautta, räjähdysvaihetta, perheytymisvaihetta jne."
Poikkeaako tuo jotenkin muustsa perheenperustamisesta?
Poikkeaa siinä mielessä että lapset käyvät läpi nuo samat vaiheet. Yhdinperheissä aikuisten parisuhde käy läpi samat vaiheet, mutta lapset eivät niin sanotusti tiedä muusta, joten kasvavat vähän kuin automaationa sisään perheeseen ja varhaislapsuudessa rakennettu kiintymyssuhde (jos siis sellainen on muodostunut edes auttavasti) sitoo lapset emotionaalisesti hyvin kiinni vanhempiinsa. Uusperheissä kiintymyssuhde pitää rakentaa lapsiin ja lasteb uusiin aikuisiin samaan tapaan, kuin kaikissa uusissa ihmissuhteissa.
Kyllä ne lapset ihan ydinperheessä käyvät sen symbioosivaiheen ja erkaantumusvaiheen läpi.
Ainoa ero voi olla se että lapset ei ole "tiellä" kun vanhemmat kuhertelee mutta en senkään suhtee vetäisi mitään johtopäätöksiä että kaikissa muissakin perheissä lapset oli kuhertelun tiellä.
Lapset käyvät tietysti kehitysvaiheita läpi ydinperheessä, mutta uusperheessä kehitysvaiheiden lisäksi lapset käyvät läpi omaa suhdettaan uuteen/uusiin aikuisiin ja se on täysin erilaista ydinperheeseen verrattuna. Ei ne normaalit kehitysvaiheet minnekään häviä uusperheissä, ihan samalla tavalla taaperoilla on uhmaa ja teineillä teini-ikä jne. Eikä sitä tarvitse ottaa uhkana, että lapset käyvät omat vaiheensa läpi uusperheissä, ei se ole itsessään negatiivista tai positiivista, niin vain on.
Uhka onkin se miten tämä uusi kumppani kestää uuden puolison lasten kehitysvaiheet ja miten niihin reagoi. Lapsille hermoileva aikuinen on raskas kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän uusperheessä lapsilla on tasan kaksi vanhempaa ja yksi koti. En pidä kovin kamalana.
Mitäs ne lapset sanoo?
He ovat jo isoja, joten asioista on ollut helppo keskustella. Heillä on omasta mielestään ollut oikein onnellinen ja hyvä lapsuus. Ovat olleet tyytyväisiä siihen, että oli kaksi vanhempaa asioita jakamassa ja perheen taloudellisesta tilanteesta huolehtimassa yhden sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uusperheissä perheytyminen menee kausittain: on kuherruskuukautta, räjähdysvaihetta, perheytymisvaihetta jne."
Poikkeaako tuo jotenkin muustsa perheenperustamisesta?
Poikkeaa siinä mielessä että lapset käyvät läpi nuo samat vaiheet. Yhdinperheissä aikuisten parisuhde käy läpi samat vaiheet, mutta lapset eivät niin sanotusti tiedä muusta, joten kasvavat vähän kuin automaationa sisään perheeseen ja varhaislapsuudessa rakennettu kiintymyssuhde (jos siis sellainen on muodostunut edes auttavasti) sitoo lapset emotionaalisesti hyvin kiinni vanhempiinsa. Uusperheissä kiintymyssuhde pitää rakentaa lapsiin ja lasteb uusiin aikuisiin samaan tapaan, kuin kaikissa uusissa ihmissuhteissa.
Kyllä ne lapset ihan ydinperheessä käyvät sen symbioosivaiheen ja erkaantumusvaiheen läpi.
Ainoa ero voi olla se että lapset ei ole "tiellä" kun vanhemmat kuhertelee mutta en senkään suhtee vetäisi mitään johtopäätöksiä että kaikissa muissakin perheissä lapset oli kuhertelun tiellä.
Lapset käyvät tietysti kehitysvaiheita läpi ydinperheessä, mutta uusperheessä kehitysvaiheiden lisäksi lapset käyvät läpi omaa suhdettaan uuteen/uusiin aikuisiin ja se on täysin erilaista ydinperheeseen verrattuna. Ei ne normaalit kehitysvaiheet minnekään häviä uusperheissä, ihan samalla tavalla taaperoilla on uhmaa ja teineillä teini-ikä jne. Eikä sitä tarvitse ottaa uhkana, että lapset käyvät omat vaiheensa läpi uusperheissä, ei se ole itsessään negatiivista tai positiivista, niin vain on.
Uhka onkin se miten tämä uusi kumppani kestää uuden puolison lasten kehitysvaiheet ja miten niihin reagoi. Lapsille hermoileva aikuinen on raskas kaikille.
Uhka ja mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uusperheissä perheytyminen menee kausittain: on kuherruskuukautta, räjähdysvaihetta, perheytymisvaihetta jne."
Poikkeaako tuo jotenkin muustsa perheenperustamisesta?
Poikkeaa siinä mielessä että lapset käyvät läpi nuo samat vaiheet. Yhdinperheissä aikuisten parisuhde käy läpi samat vaiheet, mutta lapset eivät niin sanotusti tiedä muusta, joten kasvavat vähän kuin automaationa sisään perheeseen ja varhaislapsuudessa rakennettu kiintymyssuhde (jos siis sellainen on muodostunut edes auttavasti) sitoo lapset emotionaalisesti hyvin kiinni vanhempiinsa. Uusperheissä kiintymyssuhde pitää rakentaa lapsiin ja lasteb uusiin aikuisiin samaan tapaan, kuin kaikissa uusissa ihmissuhteissa.
Kyllä ne lapset ihan ydinperheessä käyvät sen symbioosivaiheen ja erkaantumusvaiheen läpi.
Ainoa ero voi olla se että lapset ei ole "tiellä" kun vanhemmat kuhertelee mutta en senkään suhtee vetäisi mitään johtopäätöksiä että kaikissa muissakin perheissä lapset oli kuhertelun tiellä.
Lapset käyvät tietysti kehitysvaiheita läpi ydinperheessä, mutta uusperheessä kehitysvaiheiden lisäksi lapset käyvät läpi omaa suhdettaan uuteen/uusiin aikuisiin ja se on täysin erilaista ydinperheeseen verrattuna. Ei ne normaalit kehitysvaiheet minnekään häviä uusperheissä, ihan samalla tavalla taaperoilla on uhmaa ja teineillä teini-ikä jne. Eikä sitä tarvitse ottaa uhkana, että lapset käyvät omat vaiheensa läpi uusperheissä, ei se ole itsessään negatiivista tai positiivista, niin vain on.
Uhka onkin se miten tämä uusi kumppani kestää uuden puolison lasten kehitysvaiheet ja miten niihin reagoi. Lapsille hermoileva aikuinen on raskas kaikille.
Totta, mutta sama uhka on olemassa myös biologisten vanhempien suhteen. Jos aikuisella on omia, isoja käsittelemättömiä ongelmia, niin ei ole merkitystä perhemuodolla, lapset kärsivät. Moni biologinenkaan vanhempi ei kestä lapsensa kehitysvaiheita, vaan pyrkii pelolla tai muulla keinolla/tunteella pitämään tilanteen omasta mielestään hallinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Aiheutat sen jotenkin itse, jos noin käy monen kanssa.
Usein juuri eroisät ja tytär/tyttäret liittoutuvat omiin klaaneihinsa uutta kumppania vastaan. Usein juuri ne tyttäret ovat mustasukkaisia isukistaan ja osaavat kietoa pikkusormensa ympärille. Isät usein tuntevat huonoa omaatuntoa erostaan, pelkäävät usein myös entisen vaimonsa reagointia uuteen kumppaniin. Siksi myöntyvät miltei kaikkeen ja uusperheen omat aikataulut ja suunnitelmat jäävät toiseksi. Kumartavat exälleen ja tyttärelleen ja samalla pyllistävät uudelle. Ovat uein sokeita toiminnalleen tai ainakin kieltäytyvät näkemästä. Jos uusi kumppani hiukankaan kritisoi tai kertoo miltä tämä itseltä tuntuu niin usein isät ovat heti karvat pystyssä ja puolustusasemissa. Syyttävät uutta hankalaksi jne. Usein hyvin jyrkkäsanaisestikin, matto vedetään toistuasti uuden kumppanin alta.
Tässä nyt hiukan asian toistakin puolta ylläolevan isän kommenttiin. Olisiko hiukan mietittävä, että onko aina ollut kaikki vika kuitenkaan pelkästään näissä "mustasukkaisissa naisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Aiheutat sen jotenkin itse, jos noin käy monen kanssa.
Usein juuri eroisät ja tytär/tyttäret liittoutuvat omiin klaaneihinsa uutta kumppania vastaan. Usein juuri ne tyttäret ovat mustasukkaisia isukistaan ja osaavat kietoa pikkusormensa ympärille. Isät usein tuntevat huonoa omaatuntoa erostaan, pelkäävät usein myös entisen vaimonsa reagointia uuteen kumppaniin. Siksi myöntyvät miltei kaikkeen ja uusperheen omat aikataulut ja suunnitelmat jäävät toiseksi. Kumartavat exälleen ja tyttärelleen ja samalla pyllistävät uudelle. Ovat uein sokeita toiminnalleen tai ainakin kieltäytyvät näkemästä. Jos uusi kumppani hiukankaan kritisoi tai kertoo miltä tämä itseltä tuntuu niin usein isät ovat heti karvat pystyssä ja puolustusasemissa. Syyttävät uutta hankalaksi jne. Usein hyvin jyrkkäsanaisestikin, matto vedetään toistuasti uuden kumppanin alta.
Tässä nyt hiukan asian toistakin puolta ylläolevan isän kommenttiin. Olisiko hiukan mietittävä, että onko aina ollut kaikki vika kuitenkaan pelkästään näissä "mustasukkaisissa naisissa.
Jep, jos on toistuvasti samantyyppistä ongelmaa useiden eri kumppaneiden kanssa, niin yhteinen nimittäjä on silloin tämä isä, ei suinkaan ongelmalliset naiset. Jotain erikoista siinä silloin on ja isän oma toiminta ei taida olla kovin tasapainoista ja tervettä. Ei ole lapsen kehitykselle hyväksi joutua pikkuvaimon asemaan kantamaan harteillaan isän syyllisyys, häpeä ja ikävä erosta. Aikuisten pitäisi osata käsitellä omat tunteensa ilman, että oireilevat lastensa kautta. Lapset kaipaavat ennen kaikkea tasapainoisia, turvallisia vanhempia, jotka jaksavat kantaa vanhemmuuden vastuut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Aiheutat sen jotenkin itse, jos noin käy monen kanssa.
Usein juuri eroisät ja tytär/tyttäret liittoutuvat omiin klaaneihinsa uutta kumppania vastaan. Usein juuri ne tyttäret ovat mustasukkaisia isukistaan ja osaavat kietoa pikkusormensa ympärille. Isät usein tuntevat huonoa omaatuntoa erostaan, pelkäävät usein myös entisen vaimonsa reagointia uuteen kumppaniin. Siksi myöntyvät miltei kaikkeen ja uusperheen omat aikataulut ja suunnitelmat jäävät toiseksi. Kumartavat exälleen ja tyttärelleen ja samalla pyllistävät uudelle. Ovat uein sokeita toiminnalleen tai ainakin kieltäytyvät näkemästä. Jos uusi kumppani hiukankaan kritisoi tai kertoo miltä tämä itseltä tuntuu niin usein isät ovat heti karvat pystyssä ja puolustusasemissa. Syyttävät uutta hankalaksi jne. Usein hyvin jyrkkäsanaisestikin, matto vedetään toistuasti uuden kumppanin alta.
Tässä nyt hiukan asian toistakin puolta ylläolevan isän kommenttiin. Olisiko hiukan mietittävä, että onko aina ollut kaikki vika kuitenkaan pelkästään näissä "mustasukkaisissa naisissa.
Siis mies joka on edelleen lastensa kanssa ei ole koskaan eronnutkaan, vaan "uusi kumppani" on ns. panopiika, kun vaimo on lakannut antamasta.
Itse asiassa kuviossa ihmetyttää ainoastaan se kakkosnaisen deluusio, että eronnut mies priorisoisi hänet tai olisi jotenkin sitoumukseton. Miehen sitoumus lapsiinsa päättyy kuollessaan ja eksään 10v päästä erosta kun laki mitätöi tekemättömät ositukset, jne.
Älä alenna itseäsi ryhtymällä tällaisen miehen panopiiaksi. Äläkä rumenna itseäsi yrittämällä nostaa itsesäsi mustaksi kuningattareksi tuollaiseen kuvioon. Parempi pysyä erossa ja etsiä mies joka ei ole varattu. Ei seuraa mitään hyvää varattuun sekaantumisesta. Ja eronnut on myös varattu, sillä juridisesti eikä jumalan silmissä perheestään pääse eroon koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään häpeän tunteeseen liittyvä asia, että kun tietää tekevänsä väärin, niin häivyttää sitä häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan, ei ole enää kuin yksinhuoltaja perhe, ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.
Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)
Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet vaikutukset omaksi eduksesi.
Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että mielesi ei ole kunnossa, ja ylireagoimalla koetat tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.
Hyvä sinä selittelijä! Kävisikö sulla joskus mielessä, että sen ns kivan ydinperheen vaikka isi lähtee vieraisiin, ja äiti joutuu etsimään lapsilleen uuden isähahmon? Ja sellainen perhe saattaa jopa onnistua, paremmin kuin se edellinen.
Ei lapselle tarvi uutta isää etsiä hänellä on jo isä. Mikään asia ei ole sellainen, että lapselle pitää etsiä uusi isä. Vaikka vanhemmat eroaa, vaikka isä kuolee, vaikka joku rikkoo lapsen perheen, niin se biologin isä on aina lapsen isä. Kukaan ei vie sitä paikkaa. Eikä kukaan aikuinen odota sitä että toinen mies olisi parempi isä kuin lapsen oma isä, sitä ei vaan ole. Jos lapsen on parempi asua yksinhuoltaja perheessä, on hänellä kuitenkin isä vaikka asuu muuallla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään häpeän tunteeseen liittyvä asia, että kun tietää tekevänsä väärin, niin häivyttää sitä häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan, ei ole enää kuin yksinhuoltaja perhe, ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.
Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)
Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet vaikutukset omaksi eduksesi.
Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että mielesi ei ole kunnossa, ja ylireagoimalla koetat tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.
Hyvä sinä selittelijä! Kävisikö sulla joskus mielessä, että sen ns kivan ydinperheen vaikka isi lähtee vieraisiin, ja äiti joutuu etsimään lapsilleen uuden isähahmon? Ja sellainen perhe saattaa jopa onnistua, paremmin kuin se edellinen.
Ei lapselle tarvi uutta isää etsiä hänellä on jo isä. Mikään asia ei ole sellainen, että lapselle pitää etsiä uusi isä. Vaikka vanhemmat eroaa, vaikka isä kuolee, vaikka joku rikkoo lapsen perheen, niin se biologin isä on aina lapsen isä. Kukaan ei vie sitä paikkaa. Eikä kukaan aikuinen odota sitä että toinen mies olisi parempi isä kuin lapsen oma isä, sitä ei vaan ole. Jos lapsen on parempi asua yksinhuoltaja perheessä, on hänellä kuitenkin isä vaikka asuu muuallla.
Iso osa isistä kuitenkin häviää lastensa elämästä eron jälkeen. Ei näy, ei kuulu. Kitistään elatusmaksuista eikä tapaamiset kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uusperhe voi olla lapsille ilo ja onnikin, vaikka tämän ketjun perusteella ei siltä vaikuta. Jos lapsilla on vain yksi vanhempi, kyllä kaksi vanhempaa mahdollistaa ihan erilaisen tilanteen sen suhteen, mitä kaikkea voi arjessa tehdä. Esim. lapset voivat harrastaa jotain sellaista, mikä vaatii vanhemmalta aikaa osallistua ja rahallista panostusta, mitä ei yksinhuoltaja välttämättä yksin lasten kanssa voi tehdä. Eli ei kaikki lasten kannalta aina niin huonosti ole.
Tosi monessa uusperheessä lasketaan siten, ettei vain jouduta elättämään toisen lapsia.
Halutaanko ydinåerheessä elättää muiden lapsia?
Miten tämä kysymys liittyy tähän? Ydinperheessä luonnollisesti elätetään omat lapset. Uusperheessä tapellaan, kuka elättää ketäkin.
Miksi siitten uusperheessä lapset pitäisi olla yhteisiä tai elättää niitä toisen lapsia?
No sehän se pointti onkin. Kun lapsia ei pidetä yhteisinä, ei sellainen ole mikään perhe. Ja lapsille sellainen on tympeä elinympäristö.
Tällasten ihmisten ei pitäs yrittääkään mitään uusperhettä. Ihan "säkillä valon kantamista sisään"- touhua.
Vierailija kirjoitti:
H*i hlvtti mitä mä luen! Oon just vuosien jälkeen muuttanut takas Suomeen ja en todellakaan aio hankkia suomalaista naista, jos ootte oikeesti noin sairaita! Muualla toisen lapset otetaan ilosylin vastaan ja kohdellaan omina, eikä todellakaan mietitä jonain "kulueränä". Mitä vttua mä luen!? Onhan nää viestit vitsejä ja huonoa provoa, onhan?
Valitettavasti ei ole. Minulta kysyttiin aikoinaan, et " ethän sä voi rakastaa lasta, kun se ei ole sinun?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän uusperheessä lapsilla on tasan kaksi vanhempaa ja yksi koti. En pidä kovin kamalana.
Mitäs ne lapset sanoo?
Ja mitähän mieltä nämä toiset vanhemmat on asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään häpeän tunteeseen liittyvä asia, että kun tietää tekevänsä väärin, niin häivyttää sitä häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan, ei ole enää kuin yksinhuoltaja perhe, ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.
Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)
Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet vaikutukset omaksi eduksesi.
Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että mielesi ei ole kunnossa, ja ylireagoimalla koetat tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.
Hyvä sinä selittelijä! Kävisikö sulla joskus mielessä, että sen ns kivan ydinperheen vaikka isi lähtee vieraisiin, ja äiti joutuu etsimään lapsilleen uuden isähahmon? Ja sellainen perhe saattaa jopa onnistua, paremmin kuin se edellinen.
Ei lapselle tarvi uutta isää etsiä hänellä on jo isä. Mikään asia ei ole sellainen, että lapselle pitää etsiä uusi isä. Vaikka vanhemmat eroaa, vaikka isä kuolee, vaikka joku rikkoo lapsen perheen, niin se biologin isä on aina lapsen isä. Kukaan ei vie sitä paikkaa. Eikä kukaan aikuinen odota sitä että toinen mies olisi parempi isä kuin lapsen oma isä, sitä ei vaan ole. Jos lapsen on parempi asua yksinhuoltaja perheessä, on hänellä kuitenkin isä vaikka asuu muuallla.
Kukaan ei vie sitä paikkaa?? Minä en ollut isäni kanssa tekemisissä sen jälkeen kun täytin 2v. Sitä paikkaa ei ollu vaikea täyttää, kun en muista isästäni mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään häpeän tunteeseen liittyvä asia, että kun tietää tekevänsä väärin, niin häivyttää sitä häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan, ei ole enää kuin yksinhuoltaja perhe, ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.
Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)
Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet vaikutukset omaksi eduksesi.
Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että mielesi ei ole kunnossa, ja ylireagoimalla koetat tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.
Hyvä sinä selittelijä! Kävisikö sulla joskus mielessä, että sen ns kivan ydinperheen vaikka isi lähtee vieraisiin, ja äiti joutuu etsimään lapsilleen uuden isähahmon? Ja sellainen perhe saattaa jopa onnistua, paremmin kuin se edellinen.
Ei lapselle tarvi uutta isää etsiä hänellä on jo isä. Mikään asia ei ole sellainen, että lapselle pitää etsiä uusi isä. Vaikka vanhemmat eroaa, vaikka isä kuolee, vaikka joku rikkoo lapsen perheen, niin se biologin isä on aina lapsen isä. Kukaan ei vie sitä paikkaa. Eikä kukaan aikuinen odota sitä että toinen mies olisi parempi isä kuin lapsen oma isä, sitä ei vaan ole. Jos lapsen on parempi asua yksinhuoltaja perheessä, on hänellä kuitenkin isä vaikka asuu muuallla.
Iso osa isistä kuitenkin häviää lastensa elämästä eron jälkeen. Ei näy, ei kuulu. Kitistään elatusmaksuista eikä tapaamiset kiinnosta.
Mutta sekään ei poista sitä faktaa, että lapsella on oma isä, oli se minkälainen tahansa, niin se on aina lapsen isä. Se esim äidin uusi kaveri voi olla kaveri lapsellekin, mutta se ei ole isä. Eikä se tee tästä perhettä. Perhe on lapsen äiti ja lapsi tai lapset, mutta kukaan ulkopuolinen ei voi ryhtyä isäksi eikä se ole perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään häpeän tunteeseen liittyvä asia, että kun tietää tekevänsä väärin, niin häivyttää sitä häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan, ei ole enää kuin yksinhuoltaja perhe, ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.
Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)
Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet vaikutukset omaksi eduksesi.
Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että mielesi ei ole kunnossa, ja ylireagoimalla koetat tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.
Hyvä sinä selittelijä! Kävisikö sulla joskus mielessä, että sen ns kivan ydinperheen vaikka isi lähtee vieraisiin, ja äiti joutuu etsimään lapsilleen uuden isähahmon? Ja sellainen perhe saattaa jopa onnistua, paremmin kuin se edellinen.
Ei lapselle tarvi uutta isää etsiä hänellä on jo isä. Mikään asia ei ole sellainen, että lapselle pitää etsiä uusi isä. Vaikka vanhemmat eroaa, vaikka isä kuolee, vaikka joku rikkoo lapsen perheen, niin se biologin isä on aina lapsen isä. Kukaan ei vie sitä paikkaa. Eikä kukaan aikuinen odota sitä että toinen mies olisi parempi isä kuin lapsen oma isä, sitä ei vaan ole. Jos lapsen on parempi asua yksinhuoltaja perheessä, on hänellä kuitenkin isä vaikka asuu muuallla.
Iso osa isistä kuitenkin häviää lastensa elämästä eron jälkeen. Ei näy, ei kuulu. Kitistään elatusmaksuista eikä tapaamiset kiinnosta.
Mutta sekään ei poista sitä faktaa, että lapsella on oma isä, oli se minkälainen tahansa, niin se on aina lapsen isä. Se esim äidin uusi kaveri voi olla kaveri lapsellekin, mutta se ei ole isä. Eikä se tee tästä perhettä. Perhe on lapsen äiti ja lapsi tai lapset, mutta kukaan ulkopuolinen ei voi ryhtyä isäksi eikä se ole perhe.
Lapsi itse päättää kenet lapsi mieltää isäkseen. Jos isä ei ole maisemissa tai isä on paska, niin lapsi voi aivan hyvin kokea isäkseen jonkun toisen henkilön. Eikä tähän lapsen valintaan ja kokemukseen oli ulkopuolisilla mitään sanomista. Lapsi saa kokea, että perheeseen kuuluu myös ei biologisia aikuisia, sitäkään ei ulkopuoliset lapset puolesta määritä. Vain lapsi itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Aiheutat sen jotenkin itse, jos noin käy monen kanssa.
Usein juuri eroisät ja tytär/tyttäret liittoutuvat omiin klaaneihinsa uutta kumppania vastaan. Usein juuri ne tyttäret ovat mustasukkaisia isukistaan ja osaavat kietoa pikkusormensa ympärille. Isät usein tuntevat huonoa omaatuntoa erostaan, pelkäävät usein myös entisen vaimonsa reagointia uuteen kumppaniin. Siksi myöntyvät miltei kaikkeen ja uusperheen omat aikataulut ja suunnitelmat jäävät toiseksi. Kumartavat exälleen ja tyttärelleen ja samalla pyllistävät uudelle. Ovat uein sokeita toiminnalleen tai ainakin kieltäytyvät näkemästä. Jos uusi kumppani hiukankaan kritisoi tai kertoo miltä tämä itseltä tuntuu niin usein isät ovat heti karvat pystyssä ja puolustusasemissa. Syyttävät uutta hankalaksi jne. Usein hyvin jyrkkäsanaisestikin, matto vedetään toistuasti uuden kumppanin alta.
Tässä nyt hiukan asian toistakin puolta ylläolevan isän kommenttiin. Olisiko hiukan mietittävä, että onko aina ollut kaikki vika kuitenkaan pelkästään näissä "mustasukkaisissa naisissa.
Siis mies joka on edelleen lastensa kanssa ei ole koskaan eronnutkaan, vaan "uusi kumppani" on ns. panopiika, kun vaimo on lakannut antamasta.
Itse asiassa kuviossa ihmetyttää ainoastaan se kakkosnaisen deluusio, että eronnut mies priorisoisi hänet tai olisi jotenkin sitoumukseton. Miehen sitoumus lapsiinsa päättyy kuollessaan ja eksään 10v päästä erosta kun laki mitätöi tekemättömät ositukset, jne.
Älä alenna itseäsi ryhtymällä tällaisen miehen panopiiaksi. Äläkä rumenna itseäsi yrittämällä nostaa itsesäsi mustaksi kuningattareksi tuollaiseen kuvioon. Parempi pysyä erossa ja etsiä mies joka ei ole varattu. Ei seuraa mitään hyvää varattuun sekaantumisesta. Ja eronnut on myös varattu, sillä juridisesti eikä jumalan silmissä perheestään pääse eroon koskaan.
Onko mielestäsi siis eronnut ihminen samaan aikaan varattu? Miksi sitten on edes eronnut jos eronneet edelleen pysyvät varattuina? Mitä tarkoitat "varattuihin sekaantumisella" ? Oletko kenties tuo isä jolla ovat kaikki naiset olleet mustasukkaisia tyttärelle? Jota "vit..ttaa" nämä naiset. Jos olet, niin miksi "varattuna" olet mennyt uuteen suhteeseen? Vai mitä hulluja oikein höpiset. Toimattomissa uusperheissä on usein syynä se, että varsinkin miehet mielellään ja nopeastikin menevät uuteen suhteeseen, mutta ilmeisesti myös ajattelevat jotensakin samoin, kuin tuo ylläoleva henkilö. Että ovat edelleen ensisijaisesti "varattuina" entiselle perheelleen. Uusi kumppani on joku alempiarvoinen ihminen ilman toiminta- ja sananvaltaa. Toivon todellakin, ettei kukaan nainen heihin haksahda. Terveitäkin yksilöitä on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi vaikeaa ja ajan myötä vaan vaikeampaa. Uusperheet ovat julma rangaistus lapsille ja sanana hirviö, koska kyse ei koskaan ole perheestä.
Kuinka niin? Valtaosa uusperheessä elävistä lapsista ja aikuisista on erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa. Ei ne uusperheet muuten olisi niin yleisiä, jos ne olisivat kovin vaikeita.
Soren Kierkegaardin mukaan valtaosa ihmisistä tyytyy suurimpaan mahdolliseen kärsimykseen jonka kanssa jotenkin pystyvät elämään ja kutsuu sitä onneksi...
Uusperhe on aina tyytymistä, parhaimmillaankin. Koska eihän kukaan ajattele ydinperheessä eläessään, että "ai kuinka kiva olisi kun tässä olisi vielä vieraita lapsia ja nyksän eksä mukana arkea suunnitellessa!"
TIETENKÄÄN ihmiset eivät ole erittäin tyytyväisiä. Ei kukaan ole, jos elämässä on todella paljon tekijöitä joita et ole valinnut ja joihin et voi vaikuttaa. Se nyksä ei voi vaikuttaa nyksänsä eksään ja sen ällityksiin, lapset eivät ole saaneet vaikuttaa mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään häpeän tunteeseen liittyvä asia, että kun tietää tekevänsä väärin, niin häivyttää sitä häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan, ei ole enää kuin yksinhuoltaja perhe, ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.
Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)
Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet vaikutukset omaksi eduksesi.
Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että mielesi ei ole kunnossa, ja ylireagoimalla koetat tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.
Hyvä sinä selittelijä! Kävisikö sulla joskus mielessä, että sen ns kivan ydinperheen vaikka isi lähtee vieraisiin, ja äiti joutuu etsimään lapsilleen uuden isähahmon? Ja sellainen perhe saattaa jopa onnistua, paremmin kuin se edellinen.
Ei lapselle tarvi uutta isää etsiä hänellä on jo isä. Mikään asia ei ole sellainen, että lapselle pitää etsiä uusi isä. Vaikka vanhemmat eroaa, vaikka isä kuolee, vaikka joku rikkoo lapsen perheen, niin se biologin isä on aina lapsen isä. Kukaan ei vie sitä paikkaa. Eikä kukaan aikuinen odota sitä että toinen mies olisi parempi isä kuin lapsen oma isä, sitä ei vaan ole. Jos lapsen on parempi asua yksinhuoltaja perheessä, on hänellä kuitenkin isä vaikka asuu muuallla.
Iso osa isistä kuitenkin häviää lastensa elämästä eron jälkeen. Ei näy, ei kuulu. Kitistään elatusmaksuista eikä tapaamiset kiinnosta.
Mutta sekään ei poista sitä faktaa, että lapsella on oma isä, oli se minkälainen tahansa, niin se on aina lapsen isä. Se esim äidin uusi kaveri voi olla kaveri lapsellekin, mutta se ei ole isä. Eikä se tee tästä perhettä. Perhe on lapsen äiti ja lapsi tai lapset, mutta kukaan ulkopuolinen ei voi ryhtyä isäksi eikä se ole perhe.
Miksi ihmeessä äidin uuden kaverin pitäisi olla isä? Onko joku muu kuin sinä niin olettanut että hänen täytyy korvata biologinen isä? Äidin uusi kaveri voi olla caikka nainen joten aika vaikea hänen olisi isää korvatakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi vaikeaa ja ajan myötä vaan vaikeampaa. Uusperheet ovat julma rangaistus lapsille ja sanana hirviö, koska kyse ei koskaan ole perheestä.
Kuinka niin? Valtaosa uusperheessä elävistä lapsista ja aikuisista on erittäin tyytyväisiä tilanteeseensa. Ei ne uusperheet muuten olisi niin yleisiä, jos ne olisivat kovin vaikeita.
Soren Kierkegaardin mukaan valtaosa ihmisistä tyytyy suurimpaan mahdolliseen kärsimykseen jonka kanssa jotenkin pystyvät elämään ja kutsuu sitä onneksi...
Uusperhe on aina tyytymistä, parhaimmillaankin. Koska eihän kukaan ajattele ydinperheessä eläessään, että "ai kuinka kiva olisi kun tässä olisi vielä vieraita lapsia ja nyksän eksä mukana arkea suunnitellessa!"
TIETENKÄÄN ihmiset eivät ole erittäin tyytyväisiä. Ei kukaan ole, jos elämässä on todella paljon tekijöitä joita et ole valinnut ja joihin et voi vaikuttaa. Se nyksä ei voi vaikuttaa nyksänsä eksään ja sen ällityksiin, lapset eivät ole saaneet vaikuttaa mihinkään.
Olen eri.
Olen asunut uusperheessä 15 vuotta ja osa lapsista ehtineet kasvaa aikuisiksi. Ei, ei minua miehen lapset kauheasti kiinnosta, vaikka ovatkin ihan kivoja. Totta kai asuisin mieluummin ydinperheessä. On ihan oma arvonsa siinä, että kaikki lapspet ovat yhteisiä. Ydinperheissä ei tajuta tätä.
Mutta kokonaisuus on niin vahvasti plussan puolella, että olen onnellinen. Mies on ihana, hänen eksänsä ei puutu elämäämme, lapset ovat aina olleet hyvinkäyttäytyviä ja kaikki sovitut asiat ovat aina pitäneet.
Mutta samalla tavalla elämä eksän kanssa ydinperheessä oli osin onnellista, osin ei. En kestänyt appivanhempia, jotka ujuttautuivat elämäämme. Jatkuva perhe-elämä väsytti, kun siitä ei ikinä saanut taukoa. Ja mies itse… hmmm… ei kohdellut minua aina arvostavasti.
Koska täydellisyyttä ei ole olemassa, niin tällaista tämä elämä on. Sitä pitää laittaa vaakakuppiin asiat ja miettiä, missä omat rajat menevät.
Miksi muuten vastaisin jos ketju ei tuottaisi hupia? Edelleenkään minulla ei ole mitään arvolatauksia aiheen suhteen.