Lue keskustelun säännöt.
Onko uusperhettä muodostaessa tämä tyypillistä?
Millaisia kokemuksia teillä itsellänne tai teidän läheisillä on ollut:
Kun olette perustaneet uusperheen, siis muuttaneet yhteen, niin onko se tyypillistä, että alkuun kaikki tuntuu menevän hienosti ja vaivattomasti, mutta sitten muutaman kuukauden tai parin vuoden kuluttua tulee yhtäkkiä sellainen fiilis, että voi hitto miten kamalaa tää on ja mitä järkeä tässä on? Vai onko mennyt just toisinpäin, eli alkuun ollut kaikilla osapuolilla hankalaa ja joutuu hammasta purren jatkamaan ja sitten pian kuitenkin helpottanut ja on tosi kivaa asua uusperheessä?
Kommentit (259)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan uusioperheessä hyvätkin puolensa. Puolison tyttärestä fantasiointi ei tuota niin huonoa omatuntoa kuin että se olisi oma tytär.
Tässäpä sitä miesnäkökulmaa, s'il vous plait. Mutta naisissahan se ongelma on...
Vaikka tuo edellinen kommentti (ehkä) olikin trolli, niin tuollaisia ajatuksia joutuu uusperheessä joskus sietämään. Pahimmillaan meillä oli äidin miesystävän lisäksi hänen kaverinsa katselemassa ja kommentoimassa murrosikäisiä tyttölapsia. Ja osalla näistä pedoista oli saman ikäisiä lapsia itsellään.
Ikävä kyllä tuollaista joutuu sietämään myös ydinperheissä. Perhetutut, isien ja veljien kaverit, enot, sedät, muut sukulais- ja kylänmiehet... Pahimmillaan omat isät ja veljetkin. Tällä käytöksellä tai sen poissaololla on paljon tekemistä sen kanssa, miten naiset nähdään ko. piireissä, ja on hyvä esimerkki siitä miksi feminismi on tärkeää. Lukemista aiheesta esim. "Vahvaksi rikotut". Ihan Suomesta.
Eli miehiä kannattaa käyttää vain siitoskoneina ja heivata sitten helvettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan uusioperheessä hyvätkin puolensa. Puolison tyttärestä fantasiointi ei tuota niin huonoa omatuntoa kuin että se olisi oma tytär.
Tässäpä sitä miesnäkökulmaa, s'il vous plait. Mutta naisissahan se ongelma on...
Vaikka tuo edellinen kommentti (ehkä) olikin trolli, niin tuollaisia ajatuksia joutuu uusperheessä joskus sietämään. Pahimmillaan meillä oli äidin miesystävän lisäksi hänen kaverinsa katselemassa ja kommentoimassa murrosikäisiä tyttölapsia. Ja osalla näistä pedoista oli saman ikäisiä lapsia itsellään.
Ikävä kyllä tuollaista joutuu sietämään myös ydinperheissä. Perhetutut, isien ja veljien kaverit, enot, sedät, muut sukulais- ja kylänmiehet... Pahimmillaan omat isät ja veljetkin. Tällä käytöksellä tai sen poissaololla on paljon tekemistä sen kanssa, miten naiset nähdään ko. piireissä, ja on hyvä esimerkki siitä miksi feminismi on tärkeää. Lukemista aiheesta esim. "Vahvaksi rikotut". Ihan Suomesta.
Eli miehiä kannattaa käyttää vain siitoskoneina ja heivata sitten helvettiin.
Ei missään nimessä siihen jos et halua kiduttaa jälkeläisiäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan uusioperheessä hyvätkin puolensa. Puolison tyttärestä fantasiointi ei tuota niin huonoa omatuntoa kuin että se olisi oma tytär.
Tässäpä sitä miesnäkökulmaa, s'il vous plait. Mutta naisissahan se ongelma on...
Vaikka tuo edellinen kommentti (ehkä) olikin trolli, niin tuollaisia ajatuksia joutuu uusperheessä joskus sietämään. Pahimmillaan meillä oli äidin miesystävän lisäksi hänen kaverinsa katselemassa ja kommentoimassa murrosikäisiä tyttölapsia. Ja osalla näistä pedoista oli saman ikäisiä lapsia itsellään.
Ikävä kyllä tuollaista joutuu sietämään myös ydinperheissä. Perhetutut, isien ja veljien kaverit, enot, sedät, muut sukulais- ja kylänmiehet... Pahimmillaan omat isät ja veljetkin. Tällä käytöksellä tai sen poissaololla on paljon tekemistä sen kanssa, miten naiset nähdään ko. piireissä, ja on hyvä esimerkki siitä miksi feminismi on tärkeää. Lukemista aiheesta esim. "Vahvaksi rikotut". Ihan Suomesta.
Eli miehiä kannattaa käyttää vain siitoskoneina ja heivata sitten helvettiin.
Kyllä jos luottaa siihen että mies hyväksyy mukisematta sen että hänet huijataan vain isäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan uusioperheessä hyvätkin puolensa. Puolison tyttärestä fantasiointi ei tuota niin huonoa omatuntoa kuin että se olisi oma tytär.
Tässäpä sitä miesnäkökulmaa, s'il vous plait. Mutta naisissahan se ongelma on...
Vaikka tuo edellinen kommentti (ehkä) olikin trolli, niin tuollaisia ajatuksia joutuu uusperheessä joskus sietämään. Pahimmillaan meillä oli äidin miesystävän lisäksi hänen kaverinsa katselemassa ja kommentoimassa murrosikäisiä tyttölapsia. Ja osalla näistä pedoista oli saman ikäisiä lapsia itsellään.
Ikävä kyllä tuollaista joutuu sietämään myös ydinperheissä. Perhetutut, isien ja veljien kaverit, enot, sedät, muut sukulais- ja kylänmiehet... Pahimmillaan omat isät ja veljetkin. Tällä käytöksellä tai sen poissaololla on paljon tekemistä sen kanssa, miten naiset nähdään ko. piireissä, ja on hyvä esimerkki siitä miksi feminismi on tärkeää. Lukemista aiheesta esim. "Vahvaksi rikotut". Ihan Suomesta.
Eli miehiä kannattaa käyttää vain siitoskoneina ja heivata sitten helvettiin.
Kyllä jos luottaa siihen että mies hyväksyy mukisematta sen että hänet huijataan vain isäksi.
Lapsilla ei väliä?
Miksi lapset automaattisesti kärsisivät uusperheessä? Omat lapset ovat toisessa kodissaan nyt vuosia eläneet uusperheessä. Eksän uusi kumppani tuntuu olevan ihan täyspäinen tavallinen ihminen, kenestä lapsilla ei ole ollut koskaan mitään pahaa sanottavaa. Mitään ongelmia tai kipuilua ei lapsista ole huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän uusperhe toimii, koska minun lapseni isä ei ole kuvioissa ja toisaalta mieheni lapsi ei käy meillä. En usko että toimii sellainen väkisin yhden perheen leikkiminen.
Miksi miehesi lapsi ei käy teidän luona? Eikö miehesi ole missään tekemisissä lapsensa kanssa?
Lapsi ei halua. Toisaalta ei hänelle koskaan ole ollut meillä mitään paikkaakaan.
Hieno isä ja ihminen, joka ilmeisesti hylkäsi oman lapsensa, että saa asua kanssanne eikä edes järjestä uuden perheen kotiin ”ex-lapselle” paikkaa tulla. Minä en voisi tuollaista kumppania rakastaa. Saanko arvata, hän kertoo että lapsensa äiti on hullu vieraannuttaja…?
Miehen ex ei ole ongelma. Tämä järjestely sopii meille kaikille. Onpa yksi heittopussilapsi vähemmän. Sulle-mulle.
Kohta joku tulee sanomaan, että entäs kun teille tulee lapsi. Ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Tai sitten nainen vaan lopulta huomauttaa, kun ei enää jaksa hyppiä sun lastesi pillin mukaan.
Joustin loputtomiin miesystäväni pilalle lellittyjen teinien sekoilua ja oikkuja useamman vuoden, niin että omakin elämä oli ihan sekaisin, vaikka ei edes asuttu yhdessä. Kun lopulta kysyin, että voisiko joskus -edes joskus- niille sanoa "ei", "ei nyt" tai "myöhemmin", niin sain kuulla olevani mustasukkainen 😂 En kertaakaan kuullut neljän vuoden aikana, että mies olisi vetänyt mihikään ensimmäistäkään rajaa lapsilleen. Ei IKINÄ enää suhdetta miehen, jolla on kotona vielä lapsia, kanssa. Omat jo aikuisia ja tukevasti omillaan.
Mulla tyttärien kohdalla kyllä aivan eri asioista kyse. Yks nainen skitsoili aina ku lapset puhuivat omassa huoneessaan oman äitinsä kanssa. Sit ku muuttivat omilleen, ni välillä ku tuli käymään pariks päiväks, ni toinen nainen teki kaikkensa, et huomio olisi hänessä, eikä lapsessa. Siis n. kaks päivää kuukaudessa ei kestä sitä, et mun huomio on omassa lapsessani. Yhen kanssa jatkuvaa vänkäämistä, et miks esim. en tarkistanut hänen pyöränsä kumeja samalla ku pumppasin tyttären kumit tai miks en tuonu hänelle mitään ku ostin lapselle koulutarvikkeita. Kerran lähdin yöllä sairaalaan, ku epäiltiin korvatulehdusta. Jatkuvaa pommittamista läpi yön, et miks en voi tulla kotiin, ku lapsi on jo niin iso. Leikkipuistossa ollessa jatkuvaa viestittely, et missä ollaan mitä tehdään. Jos ostin vaatteita tytöille, ni pultit, etten ostanu hänen lapselleen myös. Yms. Yms.
No, itse jos olisin polkupyörää huoltamassa, niin samalla vaivalla tsekkaisin kaikki pyörät.
Tuota vaateasiaa myös mietin. Jos uusperheessä on kummankin lapsia, ja molempien lapset tarvitsevat vaikka uudet pipot ja hanskat syksyä varten.
Niin pitäisin minäkin kummallisena, että toinen kun ostoksilla käy, niin ostaisi vain omille lapsilleen. Itse kun katsoisin kaikille lapsille tarvittavat samalla kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pidän kummallisena että joku edes miettii ostaako joku toinen perhe pipot yhdessä vai erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Tai sitten nainen vaan lopulta huomauttaa, kun ei enää jaksa hyppiä sun lastesi pillin mukaan.
Joustin loputtomiin miesystäväni pilalle lellittyjen teinien sekoilua ja oikkuja useamman vuoden, niin että omakin elämä oli ihan sekaisin, vaikka ei edes asuttu yhdessä. Kun lopulta kysyin, että voisiko joskus -edes joskus- niille sanoa "ei", "ei nyt" tai "myöhemmin", niin sain kuulla olevani mustasukkainen 😂 En kertaakaan kuullut neljän vuoden aikana, että mies olisi vetänyt mihikään ensimmäistäkään rajaa lapsilleen. Ei IKINÄ enää suhdetta miehen, jolla on kotona vielä lapsia, kanssa. Omat jo aikuisia ja tukevasti omillaan.
Mulla tyttärien kohdalla kyllä aivan eri asioista kyse. Yks nainen skitsoili aina ku lapset puhuivat omassa huoneessaan oman äitinsä kanssa. Sit ku muuttivat omilleen, ni välillä ku tuli käymään pariks päiväks, ni toinen nainen teki kaikkensa, et huomio olisi hänessä, eikä lapsessa. Siis n. kaks päivää kuukaudessa ei kestä sitä, et mun huomio on omassa lapsessani. Yhen kanssa jatkuvaa vänkäämistä, et miks esim. en tarkistanut hänen pyöränsä kumeja samalla ku pumppasin tyttären kumit tai miks en tuonu hänelle mitään ku ostin lapselle koulutarvikkeita. Kerran lähdin yöllä sairaalaan, ku epäiltiin korvatulehdusta. Jatkuvaa pommittamista läpi yön, et miks en voi tulla kotiin, ku lapsi on jo niin iso. Leikkipuistossa ollessa jatkuvaa viestittely, et missä ollaan mitä tehdään. Jos ostin vaatteita tytöille, ni pultit, etten ostanu hänen lapselleen myös. Yms. Yms.
No, itse jos olisin polkupyörää huoltamassa, niin samalla vaivalla tsekkaisin kaikki pyörät.
Tuota vaateasiaa myös mietin. Jos uusperheessä on kummankin lapsia, ja molempien lapset tarvitsevat vaikka uudet pipot ja hanskat syksyä varten.
Niin pitäisin minäkin kummallisena, että toinen kun ostoksilla käy, niin ostaisi vain omille lapsilleen. Itse kun katsoisin kaikille lapsille tarvittavat samalla kertaa.
Sillä bonuslapsella on toinenkin vanhempi, joka on elatusvelvollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Tai sitten nainen vaan lopulta huomauttaa, kun ei enää jaksa hyppiä sun lastesi pillin mukaan.
Joustin loputtomiin miesystäväni pilalle lellittyjen teinien sekoilua ja oikkuja useamman vuoden, niin että omakin elämä oli ihan sekaisin, vaikka ei edes asuttu yhdessä. Kun lopulta kysyin, että voisiko joskus -edes joskus- niille sanoa "ei", "ei nyt" tai "myöhemmin", niin sain kuulla olevani mustasukkainen 😂 En kertaakaan kuullut neljän vuoden aikana, että mies olisi vetänyt mihikään ensimmäistäkään rajaa lapsilleen. Ei IKINÄ enää suhdetta miehen, jolla on kotona vielä lapsia, kanssa. Omat jo aikuisia ja tukevasti omillaan.
Mulla tyttärien kohdalla kyllä aivan eri asioista kyse. Yks nainen skitsoili aina ku lapset puhuivat omassa huoneessaan oman äitinsä kanssa. Sit ku muuttivat omilleen, ni välillä ku tuli käymään pariks päiväks, ni toinen nainen teki kaikkensa, et huomio olisi hänessä, eikä lapsessa. Siis n. kaks päivää kuukaudessa ei kestä sitä, et mun huomio on omassa lapsessani. Yhen kanssa jatkuvaa vänkäämistä, et miks esim. en tarkistanut hänen pyöränsä kumeja samalla ku pumppasin tyttären kumit tai miks en tuonu hänelle mitään ku ostin lapselle koulutarvikkeita. Kerran lähdin yöllä sairaalaan, ku epäiltiin korvatulehdusta. Jatkuvaa pommittamista läpi yön, et miks en voi tulla kotiin, ku lapsi on jo niin iso. Leikkipuistossa ollessa jatkuvaa viestittely, et missä ollaan mitä tehdään. Jos ostin vaatteita tytöille, ni pultit, etten ostanu hänen lapselleen myös. Yms. Yms.
No, itse jos olisin polkupyörää huoltamassa, niin samalla vaivalla tsekkaisin kaikki pyörät.
Tuota vaateasiaa myös mietin. Jos uusperheessä on kummankin lapsia, ja molempien lapset tarvitsevat vaikka uudet pipot ja hanskat syksyä varten.
Niin pitäisin minäkin kummallisena, että toinen kun ostoksilla käy, niin ostaisi vain omille lapsilleen. Itse kun katsoisin kaikille lapsille tarvittavat samalla kertaa.
Sillä bonuslapsella on toinenkin vanhempi, joka on elatusvelvollinen.
Jolla on elatusvellvollisuuden lisäksi oikeus vaikka lapsen kanssa käydä ostamassa sellaisen pipon joka lapsi/tämä toinen vanhempi haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Aiheutat sen jotenkin itse, jos noin käy monen kanssa.
Tai onko joku muu pettymys kuviteltu mustasukkaisuudeksi. Jos esim pettää naiselle annetut lupaukset koska tytöt pitää viedä sinne ja tänne tytöt ei halua tuli muuta ja syytetään mustasukkaisuudesta.. Ja mulla on siis itselläkin lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Aiheutat sen jotenkin itse, jos noin käy monen kanssa.
Tai onko joku muu pettymys kuviteltu mustasukkaisuudeksi. Jos esim pettää naiselle annetut lupaukset koska tytöt pitää viedä sinne ja tänne tytöt ei halua tuli muuta ja syytetään mustasukkaisuudesta.. Ja mulla on siis itselläkin lapsia.
Minulle tulee mieleen, että nainen on tehnyt jotain miehen lasten eteen. Ostanut pipoja miehen lapselle, korjannut jotain, pessyt lakanoita, siivonnut jälkiä tms. Hän odottaa vastavuoroisuutta jollain toisella osa-alueella. Mutta ei saa sitä mieheltä. Mies keskittyy ostamaan pipooja vain omalle lapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Aiheutat sen jotenkin itse, jos noin käy monen kanssa.
Tai onko joku muu pettymys kuviteltu mustasukkaisuudeksi. Jos esim pettää naiselle annetut lupaukset koska tytöt pitää viedä sinne ja tänne tytöt ei halua tuli muuta ja syytetään mustasukkaisuudesta.. Ja mulla on siis itselläkin lapsia.
Minulle tulee mieleen, että nainen on tehnyt jotain miehen lasten eteen. Ostanut pipoja miehen lapselle, korjannut jotain, pessyt lakanoita, siivonnut jälkiä tms. Hän odottaa vastavuoroisuutta jollain toisella osa-alueella. Mutta ei saa sitä mieheltä. Mies keskittyy ostamaan pipooja vain omalle lapselleen.
Parinvalinnasta jokainen on vastuussa itse. Ei kannata ottaa puolisoa joka ei täytä omia tarpeita parisuhteessa. Ihan samahan tuo on onko kyse ydinpetheestä vai uusperheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Aiheutat sen jotenkin itse, jos noin käy monen kanssa.
Tai onko joku muu pettymys kuviteltu mustasukkaisuudeksi. Jos esim pettää naiselle annetut lupaukset koska tytöt pitää viedä sinne ja tänne tytöt ei halua tuli muuta ja syytetään mustasukkaisuudesta.. Ja mulla on siis itselläkin lapsia.
Minulle tulee mieleen, että nainen on tehnyt jotain miehen lasten eteen. Ostanut pipoja miehen lapselle, korjannut jotain, pessyt lakanoita, siivonnut jälkiä tms. Hän odottaa vastavuoroisuutta jollain toisella osa-alueella. Mutta ei saa sitä mieheltä. Mies keskittyy ostamaan pipooja vain omalle lapselleen.
Parinvalinnasta jokainen on vastuussa itse. Ei kannata ottaa puolisoa joka ei täytä omia tarpeita parisuhteessa. Ihan samahan tuo on onko kyse ydinpetheestä vai uusperheestä.
Jep. Ydinperheessä sama asia, mutta jostain syystä silloin ei haukuta uusperheen konseptia.
Kun ydinperheessä puoliso on itsekäs, on puoliso paska.
Kun uusperhessä puoliso on itsekäs, niin av:n mukaan ongelma on uusperheessä.
No varmaan riippuu tilanteesta. Mun bio isä ei ole koskaan ollut kuvioissa ja isäpuoli taas ollut kuin isä mulle. Mutta olen ollut niin pieni kun isäpuoli tuli elämääni etten edes muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Aiheutat sen jotenkin itse, jos noin käy monen kanssa.
Tai onko joku muu pettymys kuviteltu mustasukkaisuudeksi. Jos esim pettää naiselle annetut lupaukset koska tytöt pitää viedä sinne ja tänne tytöt ei halua tuli muuta ja syytetään mustasukkaisuudesta.. Ja mulla on siis itselläkin lapsia.
Minulle tulee mieleen, että nainen on tehnyt jotain miehen lasten eteen. Ostanut pipoja miehen lapselle, korjannut jotain, pessyt lakanoita, siivonnut jälkiä tms. Hän odottaa vastavuoroisuutta jollain toisella osa-alueella. Mutta ei saa sitä mieheltä. Mies keskittyy ostamaan pipooja vain omalle lapselleen.
Parinvalinnasta jokainen on vastuussa itse. Ei kannata ottaa puolisoa joka ei täytä omia tarpeita parisuhteessa. Ihan samahan tuo on onko kyse ydinpetheestä vai uusperheestä.
Jep. Ydinperheessä sama asia, mutta jostain syystä silloin ei haukuta uusperheen konseptia.
Kun ydinperheessä puoliso on itsekäs, on puoliso paska.Kun uusperhessä puoliso on itsekäs, niin av:n mukaan ongelma on uusperheessä.
Kaikkea av:llä kirjoitettua ei kannata ottaa noin tosissaan. Maailmassa on aina niitä jotka arvstelee muita. Useinkin he peilaavat omaa elämäänsä muiden elämään ja kertovat vain omasta parisuhteestaan ja miten raskas se parisuhde on heille. Tai sitten oma elämä on niin tyhjää että pyritään edes muiden elämästä saamaan sisältöä omaan elämään. Ja mikä hedelmällisempää trollausta kuin saada tunteet heräämään.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään häpeän tunteeseen liittyvä asia, että kun tietää tekevänsä väärin, niin häivyttää sitä häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan, ei ole enää kuin yksinhuoltaja perhe, ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.
Oman elämäsi takia suosttelen sinua hakeutumaan hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mut miehenä ja parin tytön isänä en enää ikinä lähe tohon, enkä parisuhteeseen ennen ku lapset muuttanut omilleen. Joka ikinen nainen, jonka oon tavannut on ollu tavalla tai toisella erittäin mustasukkanen mun tyttäristä. Ihan vtn sairasta.
Aiheutat sen jotenkin itse, jos noin käy monen kanssa.
Tai onko joku muu pettymys kuviteltu mustasukkaisuudeksi. Jos esim pettää naiselle annetut lupaukset koska tytöt pitää viedä sinne ja tänne tytöt ei halua tuli muuta ja syytetään mustasukkaisuudesta.. Ja mulla on siis itselläkin lapsia.
Minulle tulee mieleen, että nainen on tehnyt jotain miehen lasten eteen. Ostanut pipoja miehen lapselle, korjannut jotain, pessyt lakanoita, siivonnut jälkiä tms. Hän odottaa vastavuoroisuutta jollain toisella osa-alueella. Mutta ei saa sitä mieheltä. Mies keskittyy ostamaan pipooja vain omalle lapselleen.
Parinvalinnasta jokainen on vastuussa itse. Ei kannata ottaa puolisoa joka ei täytä omia tarpeita parisuhteessa. Ihan samahan tuo on onko kyse ydinpetheestä vai uusperheestä.
Jep. Ydinperheessä sama asia, mutta jostain syystä silloin ei haukuta uusperheen konseptia.
Kun ydinperheessä puoliso on itsekäs, on puoliso paska.Kun uusperhessä puoliso on itsekäs, niin av:n mukaan ongelma on uusperheessä.
Kaikkea av:llä kirjoitettua ei kannata ottaa noin tosissaan. Maailmassa on aina niitä jotka arvstelee muita. Useinkin he peilaavat omaa elämäänsä muiden elämään ja kertovat vain omasta parisuhteestaan ja miten raskas se parisuhde on heille. Tai sitten oma elämä on niin tyhjää että pyritään edes muiden elämästä saamaan sisältöä omaan elämään. Ja mikä hedelmällisempää trollausta kuin saada tunteet heräämään.
Niinhän sinäkin teet, arvostelet muita. Itse en ole avioerolapsi ollut koskaan, joten en voi peilata sitä mutta en olisi hyväksynytkään kenenkään vieraan idiootin tulevan meidän perheeseen jos ero olisi vanhemmilleni tullut. Olisin lähtenyt siitä sakista. Onneksi ei tarvinnut. Lasten perheetkin ovat kokonaisia joissa lapsetkin o jo kohta aikuisia.
Kovasti arvostelet kirjoituksessa ja luulotelet, mutta sätit muita siitä?????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään häpeän tunteeseen liittyvä asia, että kun tietää tekevänsä väärin, niin häivyttää sitä häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan, ei ole enää kuin yksinhuoltaja perhe, ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.
Oman elämäsi takia suosttelen sinua hakeutumaan hoitoon.
Helppo heittää moista, et osaa edes perustella sanomaasi. Tuollasen sanominen kertoo siitä että haastat riitaa ja olet tyhjän puhuja.
Ikävä kyllä tuollaista joutuu sietämään myös ydinperheissä. Perhetutut, isien ja veljien kaverit, enot, sedät, muut sukulais- ja kylänmiehet... Pahimmillaan omat isät ja veljetkin. Tällä käytöksellä tai sen poissaololla on paljon tekemistä sen kanssa, miten naiset nähdään ko. piireissä, ja on hyvä esimerkki siitä miksi feminismi on tärkeää. Lukemista aiheesta esim. "Vahvaksi rikotut". Ihan Suomesta.