Lue keskustelun säännöt.
Onko uusperhettä muodostaessa tämä tyypillistä?
Millaisia kokemuksia teillä itsellänne tai teidän läheisillä on ollut:
Kun olette perustaneet uusperheen, siis muuttaneet yhteen, niin onko se tyypillistä, että alkuun kaikki tuntuu menevän hienosti ja vaivattomasti, mutta sitten muutaman kuukauden tai parin vuoden kuluttua tulee yhtäkkiä sellainen fiilis, että voi hitto miten kamalaa tää on ja mitä järkeä tässä on? Vai onko mennyt just toisinpäin, eli alkuun ollut kaikilla osapuolilla hankalaa ja joutuu hammasta purren jatkamaan ja sitten pian kuitenkin helpottanut ja on tosi kivaa asua uusperheessä?
Kommentit (259)
Äidin uusi mies oli hiljainen, aidosti tyhmä jäärä, mitä nykyään kutsuttaisiin "persuksi". Äiti varmaan otti sen muskelien ja tulojen vuoksi. Ei ostanut yhtään lahjaa lapsille koskaan, mutta hänelle piti lasten hommata lahjat ja kortit. Ja isäksi piti kutsua. Ei ollut tosin mikään iso parannus oikeaan isään verrattuna, joka ignoorasi lapset täysin vuosikymmeniksi lähdettyään liitosta.
Tällainen lapsuus sai minut pitämään kaikkia miehiä hyödyttöminä idiootteina alkuun kun aikuistuin. Kiitos kaikille miehille, jotka olette myöhemmin todistaneet minulle päinvastaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapset ja muiden kakarat. Niin se ainakin omalla kohdallani menee. Ei kiitos uusperhejuttuja mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän uusperhe toimii, koska minun lapseni isä ei ole kuvioissa ja toisaalta mieheni lapsi ei käy meillä. En usko että toimii sellainen väkisin yhden perheen leikkiminen.
Joo sun mielestä toimii. Toimiiko myös noiden ilman isäänsä kasvavien lasten mielestä?
Miksi pitäisi? Toimiiko kaikki ydinpetheet niin kun lapsi toivoo?
Nukkuma-ajat ja toisesta vanhemmasta luopuminen aikuisten itsekkyyden vuoksi, hei ihan samassa mittakaavassa liikutaan!
Mitäkä nukkuma-ajat? Ja miten ne liittyy uusperheeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uusperheissä perheytyminen menee kausittain: on kuherruskuukautta, räjähdysvaihetta, perheytymisvaihetta jne."
Poikkeaako tuo jotenkin muustsa perheenperustamisesta?
Poikkeaa siinä mielessä että lapset käyvät läpi nuo samat vaiheet. Yhdinperheissä aikuisten parisuhde käy läpi samat vaiheet, mutta lapset eivät niin sanotusti tiedä muusta, joten kasvavat vähän kuin automaationa sisään perheeseen ja varhaislapsuudessa rakennettu kiintymyssuhde (jos siis sellainen on muodostunut edes auttavasti) sitoo lapset emotionaalisesti hyvin kiinni vanhempiinsa. Uusperheissä kiintymyssuhde pitää rakentaa lapsiin ja lasteb uusiin aikuisiin samaan tapaan, kuin kaikissa uusissa ihmissuhteissa.
Kyllä ne lapset ihan ydinperheessä käyvät sen symbioosivaiheen ja erkaantumusvaiheen läpi.
Ainoa ero voi olla se että lapset ei ole "tiellä" kun vanhemmat kuhertelee mutta en senkään suhtee vetäisi mitään johtopäätöksiä että kaikissa muissakin perheissä lapset oli kuhertelun tiellä.
Lapset käyvät tietysti kehitysvaiheita läpi ydinperheessä, mutta uusperheessä kehitysvaiheiden lisäksi lapset käyvät läpi omaa suhdettaan uuteen/uusiin aikuisiin ja se on täysin erilaista ydinperheeseen verrattuna. Ei ne normaalit kehitysvaiheet minnekään häviä uusperheissä, ihan samalla tavalla taaperoilla on uhmaa ja teineillä teini-ikä jne. Eikä sitä tarvitse ottaa uhkana, että lapset käyvät omat vaiheensa läpi uusperheissä, ei se ole itsessään negatiivista tai positiivista, niin vain on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään häpeän tunteeseen liittyvä asia, että kun tietää tekevänsä väärin, niin häivyttää sitä häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan, ei ole enää kuin yksinhuoltaja perhe, ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.
Oman elämäsi takia suosttelen sinua hakeutumaan hoitoon.
Helppo heittää moista, et osaa edes perustella sanomaasi. Tuollasen sanominen kertoo siitä että haastat riitaa ja olet tyhjän puhuja.
Kyllä mullekin tuli tuosta mieleen että ei ole tällä ensimmäisen kommentin kirjoittajalla ihan kaikki muumit laaksossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uusperheissä perheytyminen menee kausittain: on kuherruskuukautta, räjähdysvaihetta, perheytymisvaihetta jne."
Poikkeaako tuo jotenkin muustsa perheenperustamisesta?
Poikkeaa siinä mielessä että lapset käyvät läpi nuo samat vaiheet. Yhdinperheissä aikuisten parisuhde käy läpi samat vaiheet, mutta lapset eivät niin sanotusti tiedä muusta, joten kasvavat vähän kuin automaationa sisään perheeseen ja varhaislapsuudessa rakennettu kiintymyssuhde (jos siis sellainen on muodostunut edes auttavasti) sitoo lapset emotionaalisesti hyvin kiinni vanhempiinsa. Uusperheissä kiintymyssuhde pitää rakentaa lapsiin ja lasteb uusiin aikuisiin samaan tapaan, kuin kaikissa uusissa ihmissuhteissa.
Kyllä ne lapset ihan ydinperheessä käyvät sen symbioosivaiheen ja erkaantumusvaiheen läpi.
Ainoa ero voi olla se että lapset ei ole "tiellä" kun vanhemmat kuhertelee mutta en senkään suhtee vetäisi mitään johtopäätöksiä että kaikissa muissakin perheissä lapset oli kuhertelun tiellä.
Lapset käyvät tietysti kehitysvaiheita läpi ydinperheessä, mutta uusperheessä kehitysvaiheiden lisäksi lapset käyvät läpi omaa suhdettaan uuteen/uusiin aikuisiin ja se on täysin erilaista ydinperheeseen verrattuna. Ei ne normaalit kehitysvaiheet minnekään häviä uusperheissä, ihan samalla tavalla taaperoilla on uhmaa ja teineillä teini-ikä jne. Eikä sitä tarvitse ottaa uhkana, että lapset käyvät omat vaiheensa läpi uusperheissä, ei se ole itsessään negatiivista tai positiivista, niin vain on.
Miksi se olisi ongelmallista että lapsen/nuoren elämään tulee uusia ihmisiä? Ihan normi elämäähän se on että luodaan suhteita ihmisiin joihin suhdetta aiemmin ei ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uusperheissä perheytyminen menee kausittain: on kuherruskuukautta, räjähdysvaihetta, perheytymisvaihetta jne."
Poikkeaako tuo jotenkin muustsa perheenperustamisesta?
Poikkeaa siinä mielessä että lapset käyvät läpi nuo samat vaiheet. Yhdinperheissä aikuisten parisuhde käy läpi samat vaiheet, mutta lapset eivät niin sanotusti tiedä muusta, joten kasvavat vähän kuin automaationa sisään perheeseen ja varhaislapsuudessa rakennettu kiintymyssuhde (jos siis sellainen on muodostunut edes auttavasti) sitoo lapset emotionaalisesti hyvin kiinni vanhempiinsa. Uusperheissä kiintymyssuhde pitää rakentaa lapsiin ja lasteb uusiin aikuisiin samaan tapaan, kuin kaikissa uusissa ihmissuhteissa.
Kyllä ne lapset ihan ydinperheessä käyvät sen symbioosivaiheen ja erkaantumusvaiheen läpi.
Ainoa ero voi olla se että lapset ei ole "tiellä" kun vanhemmat kuhertelee mutta en senkään suhtee vetäisi mitään johtopäätöksiä että kaikissa muissakin perheissä lapset oli kuhertelun tiellä.
Lapset käyvät tietysti kehitysvaiheita läpi ydinperheessä, mutta uusperheessä kehitysvaiheiden lisäksi lapset käyvät läpi omaa suhdettaan uuteen/uusiin aikuisiin ja se on täysin erilaista ydinperheeseen verrattuna. Ei ne normaalit kehitysvaiheet minnekään häviä uusperheissä, ihan samalla tavalla taaperoilla on uhmaa ja teineillä teini-ikä jne. Eikä sitä tarvitse ottaa uhkana, että lapset käyvät omat vaiheensa läpi uusperheissä, ei se ole itsessään negatiivista tai positiivista, niin vain on.
Miksi se olisi ongelmallista että lapsen/nuoren elämään tulee uusia ihmisiä? Ihan normi elämäähän se on että luodaan suhteita ihmisiin joihin suhdetta aiemmin ei ole ollut.
Eihän se välttämättä olekaan ongelmallista. Asetat arvolatauksia asioihin mitä itse en ole arvottanut millään tavalla, koska näitä on mahdotonta arvottaa yleismaailmallisena totuutena. Faktaa on vain se, että lapset käyvät uusperheissä läpi ihan samanlaisen perheytymisprosessin mitä aikuisetkin ja se eroaa ydinperheisiin. Kaikki muu arvolataus tähän asiaan liittyen on turhaa dramatisointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uusperheissä perheytyminen menee kausittain: on kuherruskuukautta, räjähdysvaihetta, perheytymisvaihetta jne."
Poikkeaako tuo jotenkin muustsa perheenperustamisesta?
Poikkeaa siinä mielessä että lapset käyvät läpi nuo samat vaiheet. Yhdinperheissä aikuisten parisuhde käy läpi samat vaiheet, mutta lapset eivät niin sanotusti tiedä muusta, joten kasvavat vähän kuin automaationa sisään perheeseen ja varhaislapsuudessa rakennettu kiintymyssuhde (jos siis sellainen on muodostunut edes auttavasti) sitoo lapset emotionaalisesti hyvin kiinni vanhempiinsa. Uusperheissä kiintymyssuhde pitää rakentaa lapsiin ja lasteb uusiin aikuisiin samaan tapaan, kuin kaikissa uusissa ihmissuhteissa.
Kyllä ne lapset ihan ydinperheessä käyvät sen symbioosivaiheen ja erkaantumusvaiheen läpi.
Ainoa ero voi olla se että lapset ei ole "tiellä" kun vanhemmat kuhertelee mutta en senkään suhtee vetäisi mitään johtopäätöksiä että kaikissa muissakin perheissä lapset oli kuhertelun tiellä.
Lapset käyvät tietysti kehitysvaiheita läpi ydinperheessä, mutta uusperheessä kehitysvaiheiden lisäksi lapset käyvät läpi omaa suhdettaan uuteen/uusiin aikuisiin ja se on täysin erilaista ydinperheeseen verrattuna. Ei ne normaalit kehitysvaiheet minnekään häviä uusperheissä, ihan samalla tavalla taaperoilla on uhmaa ja teineillä teini-ikä jne. Eikä sitä tarvitse ottaa uhkana, että lapset käyvät omat vaiheensa läpi uusperheissä, ei se ole itsessään negatiivista tai positiivista, niin vain on.
Miksi se olisi ongelmallista että lapsen/nuoren elämään tulee uusia ihmisiä? Ihan normi elämäähän se on että luodaan suhteita ihmisiin joihin suhdetta aiemmin ei ole ollut.
Eihän se välttämättä olekaan ongelmallista. Asetat arvolatauksia asioihin mitä itse en ole arvottanut millään tavalla, koska näitä on mahdotonta arvottaa yleismaailmallisena totuutena. Faktaa on vain se, että lapset käyvät uusperheissä läpi ihan samanlaisen perheytymisprosessin mitä aikuisetkin ja se eroaa ydinperheisiin. Kaikki muu arvolataus tähän asiaan liittyen on turhaa dramatisointia.
Teet taas ian omia oletuksiasi omassa pääsdäsi. Sinun ometuksesi ei kerro mitään minusta eikä sinun arvolatauksesi kerro onko minulla niitä onko ne mahdollisesti samanlaisia vai ihan jotain muuta.
Ei minulla ole mitää arvolatauksia mikäänlaisia perheitä kohtaan. Vain se kokemus että perheet on erilaisia olivat ne ydin-, uus-, yhdenaikuisen, kahden samaa sukupuolta olevan tai monisukupolvisia perheitä.
Ei voi perustaa sitä mitä ei oikeasti ole. Kuvitella tietysti voidaan vaikka olevansa maailman keisari. Haaveet ja unelmat on sallittu, ja niitä pitää olla, mutta satumaailmassa ei voi elää, kuin ajatuksissaan. Uusikko perhe on kahden epäonnistuneen ihmisen ryhtymästä yhdessä eloon, ei sen kummempaa. Perhehän se ei ole. Epäonnistuneet yksilöt vaan kuvittelee että aletaaks oleen ja otetaan noita naapurin lapsia mukaan niin ollaanpa perhe??? Kuvitelmaa ja kaikkia loukkaava. Onneksi en yhtään tuonne moisia ihmisiä enkä haluisikaan tuntea. Perhe on paljon muuta kuin kuvitelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään häpeän tunteeseen liittyvä asia, että kun tietää tekevänsä väärin, niin häivyttää sitä häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan, ei ole enää kuin yksinhuoltaja perhe, ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.
Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)
Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet vaikutukset omaksi eduksesi.
Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että mielesi ei ole kunnossa, ja ylireagoimalla koetat tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.
Hyvä sinä selittelijä! Kävisikö sulla joskus mielessä, että sen ns kivan ydinperheen vaikka isi lähtee vieraisiin, ja äiti joutuu etsimään lapsilleen uuden isähahmon? Ja sellainen perhe saattaa jopa onnistua, paremmin kuin se edellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uusperheissä perheytyminen menee kausittain: on kuherruskuukautta, räjähdysvaihetta, perheytymisvaihetta jne."
Poikkeaako tuo jotenkin muustsa perheenperustamisesta?
Poikkeaa siinä mielessä että lapset käyvät läpi nuo samat vaiheet. Yhdinperheissä aikuisten parisuhde käy läpi samat vaiheet, mutta lapset eivät niin sanotusti tiedä muusta, joten kasvavat vähän kuin automaationa sisään perheeseen ja varhaislapsuudessa rakennettu kiintymyssuhde (jos siis sellainen on muodostunut edes auttavasti) sitoo lapset emotionaalisesti hyvin kiinni vanhempiinsa. Uusperheissä kiintymyssuhde pitää rakentaa lapsiin ja lasteb uusiin aikuisiin samaan tapaan, kuin kaikissa uusissa ihmissuhteissa.
Kyllä ne lapset ihan ydinperheessä käyvät sen symbioosivaiheen ja erkaantumusvaiheen läpi.
Ainoa ero voi olla se että lapset ei ole "tiellä" kun vanhemmat kuhertelee mutta en senkään suhtee vetäisi mitään johtopäätöksiä että kaikissa muissakin perheissä lapset oli kuhertelun tiellä.
Lapset käyvät tietysti kehitysvaiheita läpi ydinperheessä, mutta uusperheessä kehitysvaiheiden lisäksi lapset käyvät läpi omaa suhdettaan uuteen/uusiin aikuisiin ja se on täysin erilaista ydinperheeseen verrattuna. Ei ne normaalit kehitysvaiheet minnekään häviä uusperheissä, ihan samalla tavalla taaperoilla on uhmaa ja teineillä teini-ikä jne. Eikä sitä tarvitse ottaa uhkana, että lapset käyvät omat vaiheensa läpi uusperheissä, ei se ole itsessään negatiivista tai positiivista, niin vain on.
Miksi se olisi ongelmallista että lapsen/nuoren elämään tulee uusia ihmisiä? Ihan normi elämäähän se on että luodaan suhteita ihmisiin joihin suhdetta aiemmin ei ole ollut.
Eihän se välttämättä olekaan ongelmallista. Asetat arvolatauksia asioihin mitä itse en ole arvottanut millään tavalla, koska näitä on mahdotonta arvottaa yleismaailmallisena totuutena. Faktaa on vain se, että lapset käyvät uusperheissä läpi ihan samanlaisen perheytymisprosessin mitä aikuisetkin ja se eroaa ydinperheisiin. Kaikki muu arvolataus tähän asiaan liittyen on turhaa dramatisointia.
Teet taas ian omia oletuksiasi omassa pääsdäsi. Sinun ometuksesi ei kerro mitään minusta eikä sinun arvolatauksesi kerro onko minulla niitä onko ne mahdollisesti samanlaisia vai ihan jotain muuta.
Ei minulla ole mitää arvolatauksia mikäänlaisia perheitä kohtaan. Vain se kokemus että perheet on erilaisia olivat ne ydin-, uus-, yhdenaikuisen, kahden samaa sukupuolta olevan tai monisukupolvisia perheitä.
Sinä puhuit ongelmallisesta, en minä. Sana ongelmallinen pitää sisällään arvolatauksen. Minä en pidä erilaisia perhemuotoja ongelmallisina enkä puhunut ongelmallisesta missään vaiheessa, sinä asetit tämän oletuksen minun kirjoituksiini. Joten se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään häpeän tunteeseen liittyvä asia, että kun tietää tekevänsä väärin, niin häivyttää sitä häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan, ei ole enää kuin yksinhuoltaja perhe, ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.
Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)
Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet vaikutukset omaksi eduksesi.
Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että mielesi ei ole kunnossa, ja ylireagoimalla koetat tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.
Hyvä sinä selittelijä! Kävisikö sulla joskus mielessä, että sen ns kivan ydinperheen vaikka isi lähtee vieraisiin, ja äiti joutuu etsimään lapsilleen uuden isähahmon? Ja sellainen perhe saattaa jopa onnistua, paremmin kuin se edellinen.
Miksi siihen perheeseen pitää väkisin etsiä uusi isähahmo? Ei lapset tarvitse kahta vanhempaa. Yksi hyvä riittää.
Olin myös lapsi kahdessa uusioperheessä. Koin ulkopuolisuutta koko lapsuuden molempiin perheisiin. Milloin ketäkin suosittiin, ja se paistoi törkeästi läpi, olin siis myös itse suosiossa toisessa perheessä ja hävetti se meno. Ja lisäksi ei näyttänyt olevan herkkua vanhemmillakaan, hirveitä riitoja kenen lapsi sai uudet lapaset ja kenen käytetyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin myös lapsi kahdessa uusioperheessä. Koin ulkopuolisuutta koko lapsuuden molempiin perheisiin. Milloin ketäkin suosittiin, ja se paistoi törkeästi läpi, olin siis myös itse suosiossa toisessa perheessä ja hävetti se meno. Ja lisäksi ei näyttänyt olevan herkkua vanhemmillakaan, hirveitä riitoja kenen lapsi sai uudet lapaset ja kenen käytetyt.
Oliko sun molempien vanhempien kotona uusperheet? Oliko kuitenkin sama uusperhe koko lapsuuden ajan vai vanhemmilla vaihtuvat kumppanit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa perhemuotoa, uusioperhe. On vain ydinperhe ja yksinhuoltaja perhe. Perhe koostuu biologisista vanhemmista ja lapsista. Ei kukaan voiottaa kenenkään lapsia ja leikkiä perhettä. Lapsilla on oma äiti ja oma isä, eikä kukaan hyypiö joka rikkoo lasten perheen voi alkaa leikkimää perhettä vieraiden ihmisten kanssa. Se on pelkästään häpeän tunteeseen liittyvä asia, että kun tietää tekevänsä väärin, niin häivyttää sitä häpeän tunnetta leikkimällä perhettä. Ydinperhe kun hajoo tai hajotetaan, ei ole enää kuin yksinhuoltaja perhe, ulkopuolinen ei tee siitä perhettä hänelle.
Täyttä puppua. Sillä ollaanko perhe ei tarvitse olla mitään tekemistä biologisen sukulaisuuden kanssa. Ilmeisesti sinun mielestäsi esim. adoptiolapset eivät kuulu perheeseen, eivätkä aviomies ja -vaimo ole toistensa perhettä? (Tai mistä minä tiedän, ehkä teidän suvussanne onkin sääntönä että pariskunnan tulee olla riittävän läheistä biologista sukua keskenään. Selittäisi paljon.)
Mitä häpeät omassa elämässäsi? Vaikuttaa siltä' että puolustelet itseäsi, tekosista jossa olet rikkonut ydinperheen ja nyt selittelet vaikutukset omaksi eduksesi.
Perhe on vain ja ainoastaan biologiset lapset ja heidän omat vanhemmat, toki adoptiot kuuluu myös siihen, mutta et voi heittää puolisoa pois ja vaihtaa toiseen ja leikkiä perhettä. Sehän sanoo jo järkikin. Sulkukirjoitus on hyvin asiaton huomautus. Se selittää myös sen että mielesi ei ole kunnossa, ja ylireagoimalla koetat tehdä sanomisista uskottavia, sekä helpottaa omaa häpeääsi.
Hyvä sinä selittelijä! Kävisikö sulla joskus mielessä, että sen ns kivan ydinperheen vaikka isi lähtee vieraisiin, ja äiti joutuu etsimään lapsilleen uuden isähahmon? Ja sellainen perhe saattaa jopa onnistua, paremmin kuin se edellinen.
Vaikka se isä jättäisikin puolisonsa, niin ei se isyys mihinkään lopu. Useinhan isä ottaa lapset mukaansa erotessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uusperheissä perheytyminen menee kausittain: on kuherruskuukautta, räjähdysvaihetta, perheytymisvaihetta jne."
Poikkeaako tuo jotenkin muustsa perheenperustamisesta?
Poikkeaa siinä mielessä että lapset käyvät läpi nuo samat vaiheet. Yhdinperheissä aikuisten parisuhde käy läpi samat vaiheet, mutta lapset eivät niin sanotusti tiedä muusta, joten kasvavat vähän kuin automaationa sisään perheeseen ja varhaislapsuudessa rakennettu kiintymyssuhde (jos siis sellainen on muodostunut edes auttavasti) sitoo lapset emotionaalisesti hyvin kiinni vanhempiinsa. Uusperheissä kiintymyssuhde pitää rakentaa lapsiin ja lasteb uusiin aikuisiin samaan tapaan, kuin kaikissa uusissa ihmissuhteissa.
Kyllä ne lapset ihan ydinperheessä käyvät sen symbioosivaiheen ja erkaantumusvaiheen läpi.
Ainoa ero voi olla se että lapset ei ole "tiellä" kun vanhemmat kuhertelee mutta en senkään suhtee vetäisi mitään johtopäätöksiä että kaikissa muissakin perheissä lapset oli kuhertelun tiellä.
Lapset käyvät tietysti kehitysvaiheita läpi ydinperheessä, mutta uusperheessä kehitysvaiheiden lisäksi lapset käyvät läpi omaa suhdettaan uuteen/uusiin aikuisiin ja se on täysin erilaista ydinperheeseen verrattuna. Ei ne normaalit kehitysvaiheet minnekään häviä uusperheissä, ihan samalla tavalla taaperoilla on uhmaa ja teineillä teini-ikä jne. Eikä sitä tarvitse ottaa uhkana, että lapset käyvät omat vaiheensa läpi uusperheissä, ei se ole itsessään negatiivista tai positiivista, niin vain on.
Miksi se olisi ongelmallista että lapsen/nuoren elämään tulee uusia ihmisiä? Ihan normi elämäähän se on että luodaan suhteita ihmisiin joihin suhdetta aiemmin ei ole ollut.
Entä jos ei liiemmin tykkää niistä uuSista ihmisistä? Jos kuvitellaan, että vaikka sulla on veli, joka alkaa seurustella jonkun oudon naisen kanssa, niin ei sun ole pakko viettää kahden kesken aikaa sen naisen kanssa, jos et välttämättä halua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uusperheissä perheytyminen menee kausittain: on kuherruskuukautta, räjähdysvaihetta, perheytymisvaihetta jne."
Poikkeaako tuo jotenkin muustsa perheenperustamisesta?
Poikkeaa siinä mielessä että lapset käyvät läpi nuo samat vaiheet. Yhdinperheissä aikuisten parisuhde käy läpi samat vaiheet, mutta lapset eivät niin sanotusti tiedä muusta, joten kasvavat vähän kuin automaationa sisään perheeseen ja varhaislapsuudessa rakennettu kiintymyssuhde (jos siis sellainen on muodostunut edes auttavasti) sitoo lapset emotionaalisesti hyvin kiinni vanhempiinsa. Uusperheissä kiintymyssuhde pitää rakentaa lapsiin ja lasteb uusiin aikuisiin samaan tapaan, kuin kaikissa uusissa ihmissuhteissa.
Kyllä ne lapset ihan ydinperheessä käyvät sen symbioosivaiheen ja erkaantumusvaiheen läpi.
Ainoa ero voi olla se että lapset ei ole "tiellä" kun vanhemmat kuhertelee mutta en senkään suhtee vetäisi mitään johtopäätöksiä että kaikissa muissakin perheissä lapset oli kuhertelun tiellä.
Lapset käyvät tietysti kehitysvaiheita läpi ydinperheessä, mutta uusperheessä kehitysvaiheiden lisäksi lapset käyvät läpi omaa suhdettaan uuteen/uusiin aikuisiin ja se on täysin erilaista ydinperheeseen verrattuna. Ei ne normaalit kehitysvaiheet minnekään häviä uusperheissä, ihan samalla tavalla taaperoilla on uhmaa ja teineillä teini-ikä jne. Eikä sitä tarvitse ottaa uhkana, että lapset käyvät omat vaiheensa läpi uusperheissä, ei se ole itsessään negatiivista tai positiivista, niin vain on.
Miksi se olisi ongelmallista että lapsen/nuoren elämään tulee uusia ihmisiä? Ihan normi elämäähän se on että luodaan suhteita ihmisiin joihin suhdetta aiemmin ei ole ollut.
Eihän se välttämättä olekaan ongelmallista. Asetat arvolatauksia asioihin mitä itse en ole arvottanut millään tavalla, koska näitä on mahdotonta arvottaa yleismaailmallisena totuutena. Faktaa on vain se, että lapset käyvät uusperheissä läpi ihan samanlaisen perheytymisprosessin mitä aikuisetkin ja se eroaa ydinperheisiin. Kaikki muu arvolataus tähän asiaan liittyen on turhaa dramatisointia.
Teet taas ian omia oletuksiasi omassa pääsdäsi. Sinun ometuksesi ei kerro mitään minusta eikä sinun arvolatauksesi kerro onko minulla niitä onko ne mahdollisesti samanlaisia vai ihan jotain muuta.
Ei minulla ole mitää arvolatauksia mikäänlaisia perheitä kohtaan. Vain se kokemus että perheet on erilaisia olivat ne ydin-, uus-, yhdenaikuisen, kahden samaa sukupuolta olevan tai monisukupolvisia perheitä.
Sinä puhuit ongelmallisesta, en minä. Sana ongelmallinen pitää sisällään arvolatauksen. Minä en pidä erilaisia perhemuotoja ongelmallisina enkä puhunut ongelmallisesta missään vaiheessa, sinä asetit tämän oletuksen minun kirjoituksiini. Joten se siitä.
Höpö höpö....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uusperheissä perheytyminen menee kausittain: on kuherruskuukautta, räjähdysvaihetta, perheytymisvaihetta jne."
Poikkeaako tuo jotenkin muustsa perheenperustamisesta?
Poikkeaa siinä mielessä että lapset käyvät läpi nuo samat vaiheet. Yhdinperheissä aikuisten parisuhde käy läpi samat vaiheet, mutta lapset eivät niin sanotusti tiedä muusta, joten kasvavat vähän kuin automaationa sisään perheeseen ja varhaislapsuudessa rakennettu kiintymyssuhde (jos siis sellainen on muodostunut edes auttavasti) sitoo lapset emotionaalisesti hyvin kiinni vanhempiinsa. Uusperheissä kiintymyssuhde pitää rakentaa lapsiin ja lasteb uusiin aikuisiin samaan tapaan, kuin kaikissa uusissa ihmissuhteissa.
Kyllä ne lapset ihan ydinperheessä käyvät sen symbioosivaiheen ja erkaantumusvaiheen läpi.
Ainoa ero voi olla se että lapset ei ole "tiellä" kun vanhemmat kuhertelee mutta en senkään suhtee vetäisi mitään johtopäätöksiä että kaikissa muissakin perheissä lapset oli kuhertelun tiellä.
Lapset käyvät tietysti kehitysvaiheita läpi ydinperheessä, mutta uusperheessä kehitysvaiheiden lisäksi lapset käyvät läpi omaa suhdettaan uuteen/uusiin aikuisiin ja se on täysin erilaista ydinperheeseen verrattuna. Ei ne normaalit kehitysvaiheet minnekään häviä uusperheissä, ihan samalla tavalla taaperoilla on uhmaa ja teineillä teini-ikä jne. Eikä sitä tarvitse ottaa uhkana, että lapset käyvät omat vaiheensa läpi uusperheissä, ei se ole itsessään negatiivista tai positiivista, niin vain on.
Miksi se olisi ongelmallista että lapsen/nuoren elämään tulee uusia ihmisiä? Ihan normi elämäähän se on että luodaan suhteita ihmisiin joihin suhdetta aiemmin ei ole ollut.
Eihän se välttämättä olekaan ongelmallista. Asetat arvolatauksia asioihin mitä itse en ole arvottanut millään tavalla, koska näitä on mahdotonta arvottaa yleismaailmallisena totuutena. Faktaa on vain se, että lapset käyvät uusperheissä läpi ihan samanlaisen perheytymisprosessin mitä aikuisetkin ja se eroaa ydinperheisiin. Kaikki muu arvolataus tähän asiaan liittyen on turhaa dramatisointia.
Teet taas ian omia oletuksiasi omassa pääsdäsi. Sinun ometuksesi ei kerro mitään minusta eikä sinun arvolatauksesi kerro onko minulla niitä onko ne mahdollisesti samanlaisia vai ihan jotain muuta.
Ei minulla ole mitää arvolatauksia mikäänlaisia perheitä kohtaan. Vain se kokemus että perheet on erilaisia olivat ne ydin-, uus-, yhdenaikuisen, kahden samaa sukupuolta olevan tai monisukupolvisia perheitä.
Sinä puhuit ongelmallisesta, en minä. Sana ongelmallinen pitää sisällään arvolatauksen. Minä en pidä erilaisia perhemuotoja ongelmallisina enkä puhunut ongelmallisesta missään vaiheessa, sinä asetit tämän oletuksen minun kirjoituksiini. Joten se siitä.
Opettele nyt edes ymmärtämään lukemaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uusperheissä perheytyminen menee kausittain: on kuherruskuukautta, räjähdysvaihetta, perheytymisvaihetta jne."
Poikkeaako tuo jotenkin muustsa perheenperustamisesta?
Poikkeaa siinä mielessä että lapset käyvät läpi nuo samat vaiheet. Yhdinperheissä aikuisten parisuhde käy läpi samat vaiheet, mutta lapset eivät niin sanotusti tiedä muusta, joten kasvavat vähän kuin automaationa sisään perheeseen ja varhaislapsuudessa rakennettu kiintymyssuhde (jos siis sellainen on muodostunut edes auttavasti) sitoo lapset emotionaalisesti hyvin kiinni vanhempiinsa. Uusperheissä kiintymyssuhde pitää rakentaa lapsiin ja lasteb uusiin aikuisiin samaan tapaan, kuin kaikissa uusissa ihmissuhteissa.
Kyllä ne lapset ihan ydinperheessä käyvät sen symbioosivaiheen ja erkaantumusvaiheen läpi.
Ainoa ero voi olla se että lapset ei ole "tiellä" kun vanhemmat kuhertelee mutta en senkään suhtee vetäisi mitään johtopäätöksiä että kaikissa muissakin perheissä lapset oli kuhertelun tiellä.
Lapset käyvät tietysti kehitysvaiheita läpi ydinperheessä, mutta uusperheessä kehitysvaiheiden lisäksi lapset käyvät läpi omaa suhdettaan uuteen/uusiin aikuisiin ja se on täysin erilaista ydinperheeseen verrattuna. Ei ne normaalit kehitysvaiheet minnekään häviä uusperheissä, ihan samalla tavalla taaperoilla on uhmaa ja teineillä teini-ikä jne. Eikä sitä tarvitse ottaa uhkana, että lapset käyvät omat vaiheensa läpi uusperheissä, ei se ole itsessään negatiivista tai positiivista, niin vain on.
Miksi se olisi ongelmallista että lapsen/nuoren elämään tulee uusia ihmisiä? Ihan normi elämäähän se on että luodaan suhteita ihmisiin joihin suhdetta aiemmin ei ole ollut.
Eihän se välttämättä olekaan ongelmallista. Asetat arvolatauksia asioihin mitä itse en ole arvottanut millään tavalla, koska näitä on mahdotonta arvottaa yleismaailmallisena totuutena. Faktaa on vain se, että lapset käyvät uusperheissä läpi ihan samanlaisen perheytymisprosessin mitä aikuisetkin ja se eroaa ydinperheisiin. Kaikki muu arvolataus tähän asiaan liittyen on turhaa dramatisointia.
Teet taas ian omia oletuksiasi omassa pääsdäsi. Sinun ometuksesi ei kerro mitään minusta eikä sinun arvolatauksesi kerro onko minulla niitä onko ne mahdollisesti samanlaisia vai ihan jotain muuta.
Ei minulla ole mitää arvolatauksia mikäänlaisia perheitä kohtaan. Vain se kokemus että perheet on erilaisia olivat ne ydin-, uus-, yhdenaikuisen, kahden samaa sukupuolta olevan tai monisukupolvisia perheitä.
Sinä puhuit ongelmallisesta, en minä. Sana ongelmallinen pitää sisällään arvolatauksen. Minä en pidä erilaisia perhemuotoja ongelmallisina enkä puhunut ongelmallisesta missään vaiheessa, sinä asetit tämän oletuksen minun kirjoituksiini. Joten se siitä.
Opettele nyt edes ymmärtämään lukemaasi.
Tämä tyyppinen kaasuvalotus ja manipulointi ei valitettavasti tehoa minuun. Sinä saat siitä epäilemättä suurta hupia.
Kyllä ne lapset ihan ydinperheessä käyvät sen symbioosivaiheen ja erkaantumusvaiheen läpi.
Ainoa ero voi olla se että lapset ei ole "tiellä" kun vanhemmat kuhertelee mutta en senkään suhtee vetäisi mitään johtopäätöksiä että kaikissa muissakin perheissä lapset oli kuhertelun tiellä.